ELI NVOI MA A D-V I TA MI I NI S TA
H A N N U V I E RO L A & J O H A N N A KA I P I A I N E N TA M M I
H A N N U V I E RO L A &
J O H A N N A KA I P I A I N E N
HELSINKI
Ensimmäinen painos © Hannu Vierola, Johanna Kaipiainen ja Tammi 2026 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki ISBN 978-952-04-8054-7 Painettu EU:ssa Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
SISÄLLYS
Miksi kiinnostuimme D-vitamiinista?................................... 11 1. Miksi D-vitamiinista kiistellään?.......................................... 17
Riittävän, mutta turvallisen määrän etsintä.................................18 Suositusten laatimisen vaikeus......................................................21 D-vitamiinin puute on yleistä........................................................22 Viitteet...............................................................................................23
2. Robert P. Heaney oli D-vitamiinitutkimuksen pioneeri........ 25
Viitteet...............................................................................................27
3. Riisitaudin historia............................................................... 28
Ylpön tarina.....................................................................................34 D-vitamiinisuositusten historiaa Suomessa.................................37 D-vitamiini maitotuotteissa...........................................................38 Liikkuva lastenneuvola torjui riisitautia Lapissa 1940-luvulla.....39 Viitteet...............................................................................................41
4. D-tutkimuksen haasteita..................................................... 43
Parhainkin tutkimusasetelma voi olla ongelmallinen................45 Havainnoivia tutkimuksia ei pidä sivuuttaa................................47 Viitteet...............................................................................................50
5. D-vitamiinin kiertokulku elimistössä................................... 51
Viitteet...............................................................................................52
6. Ravinnon D-vitamiini ei riitä................................................. 53
D-vitamiinivalmisteissa on valinnanvaraa...................................56 Kalsifedioli nostaa nopeasti D-vitamiinitasoja...........................59 Viitteet...............................................................................................60
7. D-vitamiini – Hyvä vai paha aurinko?................................... 63
Aurinkovoiteet suojaavat melanoomalta......................................69 Viitteet...............................................................................................72
8. D-vitamiininpuutteen riskiryhmät....................................... 74
Ylipainoisilla useammin D-vitamiinin puutetta.........................78 Kasvissyöjät......................................................................................79 Urheilijat...........................................................................................80 Viitteet...............................................................................................81
9. D-vitamiinin määrä ja oikea veripitoisuus............................ 85
Kesällä ulkoilua auringossa, talvella D-vitamiinilisä..................87 Matalat suositukset kritiikin kohteena.........................................89 Kohti uusia eurooppalaisia suosituksia........................................92 Puutteen korjaaminen....................................................................94 Voiko D-vitamiinin mittaustulokseen luottaa?...........................96 Viitteet...............................................................................................97
10. D-vitamiini ja lapset........................................................... 101
D-vitamiini rakentaa luustoa kasvuiässä....................................102 Infektioiden taustalla voi olla D-vitamiinin puutos.................103 Vitamiinilla yhteys psyykkiseen oireiluun.................................104 Äidinmaidon ja korvikkeiden D-vitamiinipitoisuus................105
Riisitauti poissa, kaikki hyvin?....................................................106 Lasten ja nuorten suositukset meillä ja muualla.......................109 Viitteet.............................................................................................111 11. D-vitamiini ja diabetes....................................................... 115
Tyypin 1 diabetes...........................................................................115 Tyypin 2 diabetes...........................................................................118 Viitteet.............................................................................................120
12. Suojaako D-vitamiini sydänsairauksilta?........................... 122
Verisuonten korjaussarja..............................................................125 Viitteet.............................................................................................128
13. D-vitamiini ja aivojen terveys............................................. 130
Dementia ja Alzheimerin tauti....................................................131 Parkinsonin tauti...........................................................................134 D-vitamiini, masennus ja kaamos...............................................136 Parantaako D-vitamiini unta?.....................................................140 Uniapnea ja D-vitamiini...............................................................141 Viitteet.............................................................................................142
14. D-vitamiini ja lisääntymisterveys....................................... 147
Vaikutukset hedelmällisyyteen....................................................148 Seksuaalisuus.................................................................................149 Raskaus ja D-vitamiini.................................................................150 Parempi koulumenestys äidin D-vitamiinilla?..........................154 Riittävä D-vitamiinitaso raskauden aikana?..............................156 Riskiryhmien D-vitamiinimääritys raskauden alussa..............157 Viitteet.............................................................................................158
15. D-vitamiinin luustovaikutukset......................................... 164
Osteomalasia..................................................................................167 Osteopenia.....................................................................................168 Osteoporoosi..................................................................................168 Kasvissyöjät ja luusto....................................................................172 Terve luusto on monen tekijän summa......................................174 Munuaisten vajaatoiminnassa luusto haurastuu ja verisuonet jäykistyvät...................................................................176 Viitteet.............................................................................................177
16. D-vitamiini ja syöpä........................................................... 182
Paksusuolen syöpä........................................................................183 Rintasyöpä......................................................................................184 Eturauhassyöpä..............................................................................185 Keuhkosyöpä..................................................................................186 Viitteet.............................................................................................187
17. D-vitamiini ja suoliston sairaudet...................................... 189
Viitteet.............................................................................................192
18. D-vitamiini, suu ja hampaat............................................... 193
Viitteet.............................................................................................195
19. D-vitamiini, keuhkot ja vastustuskyky............................... 197
D-vitamiini ja astma.....................................................................201 D-vitamiini ja immuniteetti.........................................................202 Viitteet.............................................................................................204
20. D-vitamiini ja autoimmuunisairaudet................................ 208
D-vitamiini suojaa MS-taudilta...................................................209 MS-tauti ja raskaus........................................................................212
Reuma ja muut autoimmuunisairaudet.....................................213 Viitteet.............................................................................................214 21. D-vitamiinista virtaa vanhuuteen...................................... 216
D-vitamiini ja raihnaisuus...........................................................217 Voiko D-vitamiinin puutteella olla vaikutuksia silmäsairauksiin?...........................................................................218 Viitteet.............................................................................................219
22. D-vitamiini ja ihon sairaudet.............................................. 221
Psoriasis..........................................................................................221 Atooppinen ihottuma (ekseema)................................................223 Akne................................................................................................224 Melanooma....................................................................................224 Viitteet.............................................................................................227
23. Liikaa D-vitamiinia?........................................................... 229
D-vitamiinin yliannostuksia ja myrkytyksiä.............................231 Liikaa D-vitamiinia netin ohjeilla...............................................231 Hyperkalsemia johtuu harvoin D-vitamiinista.........................232 Varovaisuutta suurten D-vitamiiniannosten käytössä.............234 Ei ole olemassa yhden koon D-vitamiinihoitoa........................235 Viitteet.............................................................................................237
24. D-vitamiini, ympäristösaasteet ja tupakointi.................... 240
Tupakointi ja D-vitamiini............................................................241 Viitteet.............................................................................................244
25. Lopuksi............................................................................... 246
Viitteet.............................................................................................248
Sanasto.............................................................................. 251
Viitteet.............................................................................................259 Kiitokset............................................................................. 261 Liitteet............................................................................... 263
Viitteet.............................................................................................268
MIKSI KIINNOSTUIMME D-VITAMIINISTA? Hannu Vierola
Ensimmäinen muistoni D-vitamiinista oli äitini tarjoama pahanmakuinen kalanmaksaöljy. Kummitätinikin muistutti toisinaan ”ree-vitamiinin” merkityksestä. Arkkiatri Arvo Ylpön D-opit lehdissä eivät olleet kaikuneet kuuroille korville Etelä- Pohjanmaalla. Opiskellessani lääkäriksi Turussa lastentautien oppikirjassa oli viisi sivua riisitaudista. D-vitamiinimittauksista ei luennoitu, koska ne eivät olleet tuolloin arkipäivän verikokeita. Suomalainen aiheeseen syventynyt oppikirja ”Kliininen endo krinologia” ilmestyi vasta vuonna 1978. Valmistuttuani naistentautien erikoislääkäriksi vuonna 1981 pidin Iisalmessa omaa vastaanottoa sairaalatyön lisäksi. Aloin lähettää murtumapotilaita laboratorioon veren D-vitamiinipitoisuuden mittaukseen luuntiheystutkimuksen ohella. Monella naisella olivat D-vitamiinitasot hyvin matalat, vaikka virallisia D-suosituksia oli noudatettu. Jotain täytyi olla pielessä, jos muuten terveellä naisella vaikka pienestä traumasta seurasi rintanikaman, käden tai lonkan murtuma. Farmakologian professori Ilari Paakkari piti 2. maaliskuuta 2011 erinomaisen luennon Kuopion Yliopistollisen sairaalan naistenklinikalla. Hän sai minut siltä istumalta vakuuttuneeksi 11
D-vitamiinin merkityksestä ihmisen koko keholle ja elimistön toiminnalle. D-vitamiini on itse asiassa hormoni, joka säätelee D-reseptorin (VDR) avulla tuhansia geenejä. Kyse on siis paljon muustakin kuin riisitaudin ja murtumien ehkäisystä. Perinteinen suositus, lusikallinen kalanmaksaöljyä tai 10 mikrogramman (µg) D-vitamiinipilleri, torjuu vain riisi taudin, mutta muut D-vitamiinin yleiset terveyshyödyt jäävät saamatta. Me asumme Pohjolassa 40 asteen leveyspiirin pohjoispuolella, jossa D-vitamiinia voi muodostua iholla vain kesäisin. D-vitamiinitaso laskee näillä leveysasteilla kesän jälkeen tasolle, josta seuraa monia oireita ja sairauksia. Tarvitaan farmakologinen D-vitamiinilisä, sillä suomalaisesta ruuasta saa vain noin 10 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Huomasin potilastyössäni, että D-vitamiinilisä paransi masennusta, uupumisia ja ehkäisi toistuvia hengitystieinfektioita. Myös ihon terveys saattoi parantua. Palautetta tuli paljon: ”Flunssia ja lihaskipuja vähemmän, innostuin taas sisustamaan ja siivoamaan, päiväunetkin jääneet pois!” Lopullinen ”vihkimys D-vitamiinin lähettilääksi” tapahtui Lontoossa vuonna 2014 D-vitamiinikongressissa ”D-vitamiini sukusolusta hautaan”, kun sain haastatella amerikkalaista professoria Robert P. Heaneytä. Hän on julkaissut yli 400 osteo poroosiin ja D-vitamiiniin liittyvää tutkimusta uransa aikana. Hänen viestinsä suomalaisille oli: ”Jos et saa riittävästi D-vitamiinia, on kuin ajaisit autolla ilman öljynvaihtoa. D-vitamiinia tulee käyttää ravintolisänä ainakin yksi mikrogramma painokiloa kohti.” Huolestuttavaa oli kuulla Ruotsin maahanmuuttajien lasten autismiepidemiasta, jonka syynä on D-vitamiinin puute. Nyt Suomessa on huolestuttu samasta asiasta. Kongressissa oli mukana myös farmakologian professori, nykyisin emeritusprofessori Ilari Paakkari, jota olen vuosien 12
aikana saanut konsultoida ja kiitollisena lukea hänen erinomaisia artikkeleitaan Lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjastosta. Häneltä olen saanut aina konsultaatioapua, miten D-puutos kannattaa hoitaa. Ei ole olemassa yhden koon D-vitamiinihoitoa. D-vitamiinipitoisuus tuleekin mitata ainakin kerran elämässä syksyllä tai talvella. Silloin tiedät, kuinka paljon tarvitset. Arkkiatri Arvo Ylppö toi tiedon D-vitamiinista Suomeen Norjasta vuonna 1925. Minulla oli myös kunnia puristaa Ylpön kättä Lääkäripäivillä 1989 hänen ollessaan 102-vuotias. Sain häneltä myös nimikirjoituksen Ilta-Sanomien lööppiin ”TEHKÄÄ LISÄÄ LAPSIA”. Ikuisesti jäi mieleen arkkiatrin nuorekas katse ja virnistys, kun hän tussikynällä laittoi pisteen ja vuosiluvun 1989 nimikirjoituksen alle. Ehkä D-vitamiini-innostus olikin tarttuvaa? Iisalmessa 13.1.2025
13
Johanna Kaipiainen
Kun opiskelin ravitsemustiedettä Helsingin yliopistossa 2000luvun alkupuolella, meille opiskelijoille tarjoutui tilaisuus osallistua tuolloin Helsingissä järjestettyyn kansainväliseen D-vitamiinikonferenssiin. Valitettavasti en ole kirjoittanut ylös eikä mieleeni ole jäänyt, keitä konferenssissa oli puhujina, mutta mieleeni jäi kohahdus yleisössä. Se syntyi erään tutkijan kertoessa, miten paljon hän itse käyttää päivittäin D-vitamiinilisää. Olisiko se ollut 50 mikrogrammaa? Tai peräti sata? (Tämän määrän otan itse nykyään talvella päivittäin.) Tuolloin elettiin aikaa, jolloin virallinen D-vitamiinisuositus Suomessa oli vain 5 mikrogrammaa päivässä ja suurimman turvallisen saannin rajana pidettiin 50:tä mikrogrammaa päivässä. Kiinnostukseni D-vitamiinia kohtaan syveni, kun perehdyin vegaanien ravitsemukseen. D-vitamiini on yksi niistä ravintoaineista, joilla vegaaneja neuvotaan täydentämään ruokavaliotaan. Syynä on se, että kasviperäisissä ruoissa on vähemmän D-vitamiinin lähteitä kuin eläinperäisissä. Kun perehdyin asiaan, kävi pian ilmi, että D-vitamiinin puutos oli yleistä riippumatta ruokavaliosta. D-vitamiinisuositukset eivät olleet kohdallaan silloin, kun aloitin ravitsemustieteen opinnot, mutta eivät ne ole sitä vieläkään. Lähes jokainen, jolta on mitattu oma veren D-vitamiinipitoisuus, huomaa tämän. Oman D-vitamiinipitoisuuden mittaaminen on tullut helpommaksi ja arkipäiväisemmäksi. Olen kannustanut kaikkia mittaamaan oman pitoisuutensa edes kerran elämässään talvi14
aikaan ja tavoittelemaan vähintään 75 nanomoolia litrassa (nmol/l) veripitoisuutta. Tähän ei voi päästä nykyisillä suosituksilla, jotka eivät edes neuvo kaikkia käyttämään D-vitamiinilisää talvisin. Lisiä suositellaan vain lapsille, imettäville, odottaville ja ikäihmisille. Muille lisää suositellaan vain, jos ruokavaliossa ei ole päivittäin D-vitaminoituja elintarvikkeita tai kalaa muutaman kerran viikossa. Näillä neuvoin on kyllä mahdollista päästä suositeltuun 10 mikrogramman päivittäiseen saantiin, mutta ongelmana on se, että määrä on liian pieni. Olen kritisoinut liian matalia D-vitamiinisuosituksia yli kymmenen vuoden ajan, ja se on herättänyt jonkin verran myös närää. Ravitsemustieteessä nousee välillä esiin ajatus siitä, että kaikki ravintoaineet pitäisi saada ruoasta. Suomessa tällainen ideologia on utopistinen. Pullonkaulana ei ole ainoastaan pohjoiset leveysasteet, vaan esimerkiksi jodin ja seleenin niukkuus maaperässä. Näitä välttämättömiä kivennäisaineita joudutaankin siksi täydentämään lisäämällä seleeniä lannoitteisiin ja jodia ruokasuolaan ja eläinten rehuihin. Jokainen pohjoisen pallonpuoliskon asukas tarvitsee talvella D-vitamiinia lisänä. Pidän tärkeänä jakaa tietoa siitä, ettei nykyisiä D-vitamiinisuosituksia noudattamalla ole mahdollista pitää yllä hyviä veren D-vitamiinitasoja. Tähän velvoittaa myös laki terveydenhuollon ammattihenkilön eettisistä velvollisuuksista (15 §). Terveydenhuollon ammattihenkilön päämääränä pitää olla terveyden ylläpitäminen ja edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen. Hänen on lain mukaan myös pyrittävä täydentämään jatkuvasti osaamistaan. D-vitamiinikeskusteluissa ja -kiistelyssä on jäänyt varsin vähälle haitan ja hyödyn punnitseminen. D-vitamiinin tapauksessa se ei ole vaikeaa. Kuten Hannu Vierolakin toteaa, nykyinen 10 mikrogramman suositus riittää kyllä ehkäisemään 15
riisitautia, mutta kaikki muut terveyshyödyt jäävät saamatta. Pelivaraa suurimpaan turvalliseksi katsottuun päiväsaantiin (100 µg/vrk) on 90 mikrogrammaa. On täysin varmaa, että mitään haittaa ei ole siitä, että saavuttaa D-vitamiinilisällä saman veren D-vitamiinipitoisuuden, joka on mahdollista saavuttaa ulkoilemalla kesällä aurinkoisella säällä. Yhä enemmän taas on kertynyt näyttöä siitä, että optimaalisen terveyden ylläpitämiseen tarvitaan vähintään 75 nmol/l D-vitamiinipitoisuus veressä tai mahdollisesti tätäkin enemmän. Näistä tutkimuksista kerromme tässä kirjassamme. On ollut kiehtovaa seurata yli 20 vuoden ajan, miten tutkimus on paljastanut yhä uusia puolia vitamiinista, joka ei itse asiassa ole edes vitamiini, vaan toimii elimistössä kuten hormoni. Alun perin luustovitamiinina tunnettu D-vitamiini onkin osoittautunut elimistön joka paikan höyläksi. Myös keskustelu D-vitamiinin optimaalisesta annostuksesta jatkuu yhä. D-vitamiinisuositukset ovat jo nousseet useissa maissa ja olen optimistinen sen suhteen, että näin tulee tapahtumaan vielä omana elinaikanani myös Suomessa. Helsingissä 28.1.2025
16
1.
MIKSI D-VITAMIINISTA KIISTELLÄÄN?
”D-sotku”, ”Kiista D-vitamiinista” ja ”Montaa mieltä D:stä” on Helsingin Sanomat otsikoinut vuosina 2013–20241–3. Julkisuudessa pitkään jatkunut kiistely D-vitamiinista kiinnostaa suomalaisia. D-vitamiinilla on takanaan vain noin sadan vuoden historia, minä aikana alun perin luustovitamiinina tunnettu D on paljastunut monivaikutteiseksi hormoniksi. Tälle kymmeniin muihin kehon toimintoihin ja elimiin vaikuttamiselle luuston ohella on olemassa tieteellinenkin termi: pleiotrooppiset vaikutukset. Sadan vuoden aikana D-vitamiinissa on menty äärimmäisyydestä toiseen ja opittu yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta vieläkään ei ole saavutettu yksimielisyyttä D-vitamiinin oikeasta määrästä. Yksimielisimpiä taitavat olla potilaita hoitavat lääkärit ja farmakologit. D-vitamiinin historia alkoi riisitaudista, joka on tunnettu pitkään. Riisitauti on D-vitamiinin puutteesta johtuva sairaus, joka aiheuttaa lapsilla luuston pehmenemistä ja epämuodostumia, kuten länkisäärisyyttä, rintakehän muodonmuutoksia sekä kasvun hidastumista. Kerromme sairaudesta tarkemmin riisitaudin historiasta kertovassa luvussa. Riisitauti alkoi yleistyä teollisen vallankumouksen myötä, kun väkeä pakkautui ahtaisiin ja saastuneisiin kaupunkeihin. Arvioilta jopa 80 prosenttia 17
Euroopan ja Amerikan itärannikon kaupungeissa asuvista lapsista on kärsinyt jossain määrin riisitaudista 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa4,5. Vielä 1930-luvulla Suomessa paikoin neljä viidestä alle 2-vuotiaasta lapsesta sairasti riisitautia6. Kunnes 1920-luvulla keksittiin aine, joka auttoi riisitautiin samalla lailla kuin aurinkokylvyt: D-vitamiini. Tätä vitamiinia on luonnostaan vain harvoissa ruoka-aineissa, lähinnä kalassa ja joissain metsäsienissä. Lähellä päiväntasaajaa asuvien kansalaisten ei tarvitse murehtia D-vitamiinista yhtä paljon kuin pohjoisen pallonpuoliskon asukkaiden. Australian, Afrikan ja Etelä-Amerikan leveys asteilla D-vitamiinia muodostuu auringon säteilyn vaikutuksesta riittävästi ympäri vuoden suurimmassa osaa mantereita. Mitä kauemmaksi päiväntasaajalta edetään, sitä vähäisemmäksi käyvät D-vitamiinia muodostavat UV-säteet, ja pohjoisilla leveysasteilla sitä ei muodostu talvella lainkaan. Koko Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat saman kysymyksen äärellä: miten turvata ihmisten D-vitamiinin saanti talvella ja miten paljon D-vitamiinia on riittävästi? Määrättömästi D-vitamiinia ei voi syödä, sillä rasvaliukoisena se varastoituu ja saattaa jossain vaiheessa muuttua haitalliseksi. Riittävän, mutta turvallisen määrän etsintä Tasapainoa riittävästä mutta vielä turvallisesta D-vitamiinin saannista on etsitty sen keksimisestä alkaen. D-vitamiiniguruna tunnettu, nykysuosituksia suurempien D-vitamiinisuositusten puolestapuhuja ja vitamiinin historiaan perehtynyt Michael Holick kertoo, miten asiassa on menty äärilaidasta toiseen. D-vitamiinia lisättiin aikanaan paitsi maitoon, myös muun muassa leipään, olueen ja jopa hot dogeihin. 1950-luvulla alkoi 18
ilmestyä raportteja D-vitamiinin aiheuttamista myrkytyksiä, mikä sai suuren osan maista kieltämään maidon täydentämisen D-vitamiinilla. Jälkeenpäin tarkasteltuna, Holick toteaa, osa raportoiduista myrkytystapauksista on saattanut johtua synnynnäisistä D-vitamiiniaineenvaihdunnan häiriöistä. Yhtä kaikki, pelko D-vitamiinin myrkyllisyydestä jäi asiantuntijoiden mieliin4. Maltillisempaan elintarvikkeiden täydentämiseen on sittemmin palattu ja esimerkiksi Suomessa maidon ja margariinien D-vitamiinitäydennys on vähentänyt D-vitamiinin puutetta. D-vitamiinisuositukset jäivät kuitenkin pitkäksi aikaa tasolle, jolla ne juuri ja juuri estävät riisitaudin syntymisen. Vielä 2000luvun alussa Suomessakin oli aikuisille voimassa 5 mikrogramman päivittäinen suositus, joka ei juurikaan vaikuta veren D-vitamiinipitoisuuteen. Tällä hetkellä eri maiden ja asiantuntijajärjestöjen antamat suositukset vaihtelevat 10–50 mikrogramman vuorokausiannoksen välillä. Suomen suositus on koko pohjoisen pallonpuoliskon matalimpien joukossa, 10 mikrogrammaa vuorokaudessa muille paitsi ikääntyneille, joille suositellaan 20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Myös heille, jotka eivät ulkoile, suositus on 20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Tosin ulkoilulla on merkitystä D-vitamiinin saannille vain noin huhti–syyskuun välisenä aikana, jolloin vitamiinia voi muodostua ihon kautta. Onko riittävä veren D-vitamiinipitoisuus se, mikä ehkäisee riisitaudin? Näin on alun perin ajateltu. Oikeaksi pitoisuudeksi voidaan katsoa myös se määrä, jossa kalsiumin imeytyminen on tehokkainta, tai se, missä PTH-pitoisuus on pienin. PTH on lisäkilpirauhashormoni, jonka pitoisuus suurenee D-vitamiinin puutoksessa. Se ei ole hyväksi luustolle, sillä PTH lisää luun hajoamista. Vai pitäisikö tavoitepitoisuutta tarkastellessa ulottaa 19
katse myös luuston ulkopuolelle? Usean D-vitamiinitutkijan mielestä pitäisi. Mitä enemmän D-vitamiinia on tutkittu, sitä enemmän siitä paljastuu uusia puolia. ”Jos D-vitamiinipitoisuus on matala, lähes kaikkien kroonisten sairauksien riski kasvaa. Se näkyy laajoissa väestötutkimuksissa johdonmukaisesti”, totesi D-vitamiinitutkija Jyrki Virtanen jo vuonna 20157. Optimaalinen veren D-vitamiinipitoisuus saattaa olla erilainen riippuen siitä, mitä terveyshyötyä tarkastellaan. D-vitamiinitutkimuksen kohteina ovat olleet muun muassa autoimmuunisairaudet, vastustuskyky, lisääntymisterveys, diabetes, syöpä, muistisairaudet ja sydän- ja verisuonisairaudet. D-vitamiini vaikuttaa elimistössä vähän kaikkialla. Tämä selittyy loogisesti sillä, että D-vitamiinireseptoreita on joka puolella kehoa ja näin D-vitamiini osallistuu satojen geenien säätelyyn. Uusi tieto on jo vaikuttanut joihinkin D-vitamiinisuosituksiin niin, että myös luuston ulkopuoliset vaikutukset huomioidaan. D-vitamiinilisää suositellaan esimerkiksi esidiabetesta ja MStautia sairastaville. Farmakologian emeritusprofessori Ilari Paakkari1 toteaa, että ”yksi ratkaisu kiistaan kuitenkin saattaa löytyä. D-vitamiinin suosituksia ei nimittäin tarvitse arvioida vain lääketieteellisen tai epidemiologisten tutkimusten valossa”. Hän viittaa tällä ekologisiin ja evolutiivisiin näkökulmiin; siihen että ihmisen alkukoti löytyy tropiikista. Tropiikissa elävillä, paljon ulkona aikaansa viettävillä ihmisillä, kuten Maasai-heimolla, D-vitamiinipitoisuus on noin 125 nmol/l. Yli sadan nanomoolin litrassa lukemiin yltävät myös esimerkiksi aurinkorannalla hengenpelastajana toimivat. Auringosta ei ole mahdollista saada yliannostusta D-vitamiinia, sillä iho tuottaa sitä vain tarpeen mukaan. Sata nanomoolia litrassa on kaksinkertaisesti se, mitä on tähän asti pidetty riittävän pitoisuuden raja-arvona. 20
MIKSI D-VITAMIINI ON FinRavinto -tutkimuksessa vuodelta 2017 työikäisten suomaIHMISELLE ELINTÄRKEÄÄ? laisten miesten veressä virtasi keskimäärin 67 nmol/l D-vitamiinia ja vastaavasti naisten veressä nmol/l . Vaikka tässä MIKSI SEN SAANTI ON 76 ERITYISEN tutkimuksessa keskimääräiset pitoisuudet olivat näinkin palTÄRKEÄÄ SUOMESSA? jon D-vitamiinin puutosrajan paremmalla puolella, huomio 8
kannattaa kiinnittää siihen tutkittujen osuuteen, joka jäi puutos-
D-vitamiini löytyi jo sata vuotta sitten, kun etsittiin rajan 50riisitaudin nmol/l alle. Miehistä 28Vitamiini prosentilla ja naisista 15 prokeinoa voittamiseen. ei ollutkaan sentilla pitoisuus osoitti Ei ainoastaan tässäSetutkivain luustovitamiini, vaanpuutosta. monivaikutteinen hormoni. vaikuttaa elimistössä kaikkialla fyysiseen ja psyykkiseen muksessa, vaan lähes kaikissa ikäryhmissä D-vitamiinin puuterveyteen, kohdusta hautaan. toksesta kärsivien osuus on ollut suuri. Moni kuuluu lisäksi Pohjolassa saamme riittävästi auringonvaloa iholle johonkin D-vitamiinin puutteen Palaamme D-vitamiinin muodostumiseen vainriskiryhmään. lyhyen kesän aikana. D-vitamiinin puutoksen yleisyyteen niin Suomessa Syksystä kevääseen tarvitsemme D-vitamiinia purkista. kuin D-vitamiinin puute on huolestuttavan yleistä kaikissa muualla maailmassa useassa kohtaa kirjassa. ikäryhmissä. Puute on yhteydessä lähes kaikkiin kroonisiin sairauksiin. Suositusten laatimisen vaikeus Kirjassa avataan D-vitamiinitutkimusten tuloksia sekä vastataan kysymyksiin siitä, miksi ravinnon D-vitamiini Periaatteessa on yksinkertaisesta matematiikasta. ei riitä ja mitenkyse ja miksi D-vitamiinilla voidaan vähentää Yksi monen sairauden riskiä. Entänostaa mikä on D-vitamiinin oikea mikrogramma D-vitamiinia veren kalsidiolipitoisuutta 9 veripitoisuus ja auringonvalon merkitys D-vitamiinin 1–2 nanomoolia litrassa, riippuen tutkimuksesta . Näin suorasynnyssä ja sairauksien ehkäisyssä?
viivaista elimistön reagointi D-vitamiinille ei kuitenkaan ole. Kun ollaan D-vitamiinin puutteessa, saatu D-vitamiini nostaa veren HANNU VIEROLA, LL, on synnytysten ja naistentautien D-vitamiinitasoa tehokkaammin. Elimistön taaskirjoja ollessa hyvässä erikoislääkäri. Hän on julkaissut useita terveysaiheisia muun muassa tupakasta. Vierola on työssään perehtynyt D-vitamiinitilanteessa pitoisuus veressä ei nouse yhtä helposti. D-vitamiinin terveyshyötyihin 40 vuoden ajan.ovatkin harvinaisia. Ylisuuret määrät D-vitamiinia veressä Myös ylipaino heikentää D-vitamiinin vaikutusta. Jos suurin JOHANNA KAIPIAINEN, ETM, on laillistettu ravitsemusterapeutti. Hän on julkaissut tietokirjan vegaanin ravitsemuksesta osa kansasta on ylipainoisia, pitäisikö D-vitamiinisuositukset ja kirjoittanut useita ravitsemusaiheisia kirjoituksia. silloin laatia heidän mukaansa? Suomalaisista suurin osa on. FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaisista 30-vuotta täyttäneistä naisista 63 prosenttia ja miehistä 72 prosenttia on ylipainoisia10. Myös lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus ovat olleet kasvussa11.
*9789520480547*
www.tammi.fi
59.34
ISBN 978-952-04-8054-7
21