Steadman, A.F.: Skandar ja henkisota (Tammi)

A.F. Steadman Skandar ja yksisarvisvaras Skandar ja aaveratsastaja Skandar ja Kaaoskarsinnat Skandar ja Luurankokirous Skandar ja henkisota

Ensimmäinen painos Englanninkielinen alkuteos Skandar and the Spirit War ilmestyi vuonna 2025 (Simon & Schuster UK Ltd) Teksti © DE ORE LEONIS 2025 Kuvitukset © Two Dots 2025 Published by arrangement with Simon & Schuster UK Ltd 7th Floor, 199 Bishopsgate, Broadgate London, EC2M 3TY All rights reserved. No part of this book may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording or by any information storage and retrieval system without permission in writing from the Publisher. Suomenkielinen laitos © Jaana Kapari-Jatta ja Tammi, 2026 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki ISBN 978-952-04-7421-8 Painettu EU:ssa Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi

Lukijoilleni – jotka antavat minulle uskoa hyväsydämiseen tulevaisuuteen

SAARI ER Ä

RO M UPUU M AJA

TU

LE

N

MA

A

ÖH Y V

E YK

K I RJ KO R

SA L A I SUUKSIENVA I HTAJ I E N P U U M AJA

L AU LU KO U LU

K A PI N A PED ON PE SÄ TA M M I PA R I

PE N G ER R ET Y T L A A K S OT

N EL JÄ N PÄ Ä

VA N K I L A

M

P

L

I

E

HOPE ALI N N A K E

A R EE N A

A AV IKON K EI DA S

IL

L A AVA M A LJA

AN

ILMANMAA

VY ÖH

TA I VA S M ETSÄ

YKE

INDIGO

LAIVASTO

KOBOLTTI

SAFIIRI

SI

V ED

A PAJA JÄ RV I

EN

IR

TY

VÄ SA

TAIVAANSINI

VY ÖH

YK

A R I S TO

E K A L A S TA JA N R A N TA

K ELLU VA TO R I

JA S TO RT T ELI

TURKOOSI

H AUTO MO VA LT U U S TON TO R I V I LLI K U K K A MÄKI

E V ER H A RT I N P U U M AJA H EH K U H AUTAU S LU O L A S TO MAA

E

PEILI K A LLIOT

K

HY

Ö VY

AN MA TUNNE-

EN

S LE

A

SA A R I

WA

MA

IR

ER Ä

LA

N

TI

TRIO

GL

AN

TI

Uffingtonin valkoinen yksisarvinen

SISÄLTÖ Ensimmäinen luku: Pako

11

Toinen luku: Erimielisyyttä

29

Kolmas luku: Margaten taistelu

50

Kenna – Muukalainen

74

Neljäs luku: Leylinjat

87

Kenna – Roisto

109

Viides luku: Salaisuusvaras

119

Kuudes luku: Pelkovapaa tulevaisuus

141

Seitsemäs luku: Tulitytär

158

Kenna – Huijari

174

Kahdeksas luku: Fastin linna

181

Yhdeksäs luku: Enimmäkseen vangittuina

204

Kenna – Hölmö

228

Kymmenes luku: Kohtauskivet

243

Yhdestoista luku: Kapinallistanssit

263

Kahdestoista luku: Kostoisku

283

Kenna – Pelastaja

299

Kolmastoista luku: Parsintataikuus

309

Neljästoista luku: Liitukivi

323

Viidestoista luku: Uffingtonin taistelu

339

Kenna – Varas

361

Kuudestoista luku: Tunnustuksia

374

Seitsemästoista luku: Valkoinen lippu

398

–7–

Kenna – Ystävä

420

Kahdeksastoista luku: Lauluja ja sylfejä

428

Yhdeksästoista luku: Olcanin lähde

446

Kenna – Sankari

468

Kahdeskymmenes luku: Kuudes lapsi

478

Kahdeskymmenesensimmäinen luku: Hengenmaailma

491

Kahdeskymmenestoinen luku: Myrsky nousee

507

Kahdeskymmeneskolmas luku: Viimeinen kerta

523

Kenna – Suojelija

535

Kahdeskymmenesneljäs luku: Henkifestivaalit

541

Jälkisanat

554

Kiitokset

558

ALKUSANAT

V

ideokuvaaja kuuli yksisarviset ennen kuin näki ne. Kimakan ulvonnan, murhanhimoisen murinan, veristen hampaiden kirskunnan. Videokuvaaja haistoi yksisarviset ennen kuin näki ne. Polttavan hengityksen, hopeaisen hien, lähestyvän kuoleman löyhkän. Kuvaaja myös tunsi yksisarviset ennen kuin näki ne. Niiden metalliset kaviot jylistivät jossain syvällä hänen luissaan, ja pakokauhu alkoi yltyä – kunnes jokainen hermo, jokainen solu kehotti häntä pakenemaan. Mutta hänen oli tehtävä työnsä. Kuvaaja katseli, kun yksisarviset kiisivät Margaten hiekkarannan poikki. Kahdeksan yksilöä. Hopeaiset jättiläiset nelistivät hiekalla, levittivät hohtavat siipensä, nousivat lentoon. Auringonpaisteinen savu pyörteili niiden ympärillä kuin sokaisevan myrskyn silmä, ukkonen jylisi niiden kintereillä ja salama iski katuun kaukana niiden kauheiden jalkojen alla. –9–

SK ANDAR JA HENK I S OTA

Kahdeksan hopeaista sarvea silpoi ilmaa hirviöiden ujeltaessa sotahuutonsa. Mannerlaiset alkoivat kirkua, jotkut pyrkivät pakoon. Mutta se oli aivan liian myöhäistä jo. Kuvaaja seisoi vanhankaupungin torilla, kun ensimmäinen yksisarvinen laskeutui. Se korskui kipinöitä ja kuopi maata hävitys ja sekasorto jokaisessa hyytävässä hengenvedossaan. Kuvaaja jatkoi kuvaamista, vaikka kädet tärisivät. Hänen oli tehtävä työnsä. Yksisarvinen painoi jättimäisen päänsä, sen veitsenterävä sarvi osoitti suoraan linssiin. Sen savuavat silmät kohtasivat kuvaajan katseen, ja kuvaaja näki niissä silkkaa tuhoa. Margatella ei ollut enää toivoa. Hänellä ei ollut toivoa. Toisaalta häntä oli varoitettu, etteivät he jäisi henkiin hopeayksisarvisten ryntäyksestä. Hän toivoi vain, että otokset havahduttaisivat Mantereen. Sillä kun hopeayksisarvisen näkee, on jo kuollut. Robert Smith laski kameransa ja toivoi, että oli tehnyt työnsä. Yksisarviset eivät nimittäin kuulu satuihin, ne kuuluvat painajaisiin.

– 10 –

ENSIMMÄINEN LUKU

PA KO

S

kandar Smith tunsi räjähdyksen järistävän vankilaa. Hänen sellinsä kalterit lensivät irti, kun Kennan hengen kivi hehkui valkoista valoa – ja samalla lähti lohkare ulkoseinää. Kaksi elementtikettingeistä, jotka pitelivät vankilaa ilmassa, irtosi kalisten puista, joihin ne oli ankkuroitu, ja roikkuva kivimöhkäle kallistui rajusti maata kohti. Sisään rävähti auringonvaloa ja ilma tulvi rojua, kun Skandar kompuroi sellistä etsimään epätoivoissaan sisartaan ja tätiään. Valvojia ei näkynyt missään; ehkä he olivat jo sännänneet hakemaan apuvoimia. Heidän sijaansa kaikkialla oli paenneita vankeja – räjähdys oli tuhonnut muidenkin sellien ovet ja seinät. Skandar tutki jokaiset ohi kulkevat kasvot ihmisten työntyessä kohti uloskäyntitikkaita, jotka Kennan räjäytys oli siirtänyt sijoiltaan. Tikkaiden pienat johtivat nyt maahan ja vapauteen. – 11 –

SK ANDAR JA HENK I S OTA

Sitten lopulta – siinä hän oli. ”Taisi mennä vähän dramaattiseksi”, Kenna Smith sanoi ja ojensi kättään veljelleen. Skandar ei tarttunut käteen. Hän oli yhä epävarma Kennasta, epävarma… kaikesta. ”Vähän?” Hän katsahti heitä ympäröivää äärimmäistä sekasortoa. Hänen ja Lurjuksen Tuurin välisessä sidoksessa tuntui nykäisy – kuohahti tunne, joka oli ollut kadoksissa siitä pitäen, kun Skandarin voitto Kaaos Cupissa oli julistettu mitättömäksi. Siitä pitäen, kun Rex oli kertonut Saarelle, että Skandar oli Punojan poika. Siitä pitäen, kun Flo oli pettänyt Skandarin. Yhtäkkiä sidos tulvi kiistatonta, eittämätöntä toivoa. ”Tiedätkö, missä Lurjus on?” Skandar kysyi hengästyneenä sisareltaan. ”Mitä luulet, että odottelemme täällä?” Kenna risti käsivartensa, ja hänen mutaatioidensa sula laava ja piikikkäät köynnökset kietoutuivat toisiinsa. Hän astui aukkoon, jonka oli räjäyttänyt kiven kylkeen, ja katsoi tiukasti kolmea yksisarvista, jotka lensivät lujaa vauhtia vankilaa kohti. Hunajanruskea. Musta. Ja papurikkoharmaa. Pirstoiksi murtuneenakin Skandarin sydän pakahtui ilosta, kun hän näki Lurjuksen ja tiesi huojennuksesta sidoksessa, että musta yksisarvinen oli nähnyt ratsastajansa. ”Lurjusta pidettiin Valtuustontorin talleissa”, Kenna kertoi. ”Kiihko aiheutti kai sen verran tuhoa, – 12 –

PAKO

että se pääsi vapaaksi.” Hän kuulosti ylpeältä. ”Se oli ainakin suunnitelma.” Skandarin mieleen tulvahti muistoja areenalta: Kenna perääntyi eikä tappanutkaan Lurjusta; Kanahaukan Kiihko ja papurikkoharmaa saapuivat yhdessä; ystävät laukkasivat kirotuilla villiyksisarvisillaan pelastamaan Skandarin. Missä Bobby ja Mitchell olivat nyt? ”Huomaavaista järjestää minulle pakoratsu.” Skandar käännähti kuullessaan tutun äänen. Hän ei ehtinyt edes tarkentaa katsettaan ennen kuin Agatha Everhart jo veti hänet halaukseen. ”Terve, pikku hengenkantaja”, Agatha mumisi ja siirtyi sitten loitommas tarkastaakseen Skandarin vammat. Skandar teki samoin. He eivät olleet nähneet toisiaan sitten sen, kun Agatha oli pidätetty Ilmafestivaaleilla. Skandarin täti näytti nyt huolestuttavan laihalta ja oli räjähdyksestä aiheutuneiden mustien rantujen kirjavoima. Hän kuitenkin oli hengissä. Ja vapaa – melkein. Agatha ei ollut huomaavinaan Kennan läsnäoloa, joskin hänen katseensa kyllä käväisi tytössä, joka oli tappanut hänen yksisarvisensa, kenties arvioiden tuuppaisiko tämän alas korkeuksista, jossa he olivat. ”Oletko kunnossa?” Skandar kysyi ääni karheana. Agatha käänsi äkisti katseensa takaisin häneen. ”Sinä voitit Kaaos Cupin. Sinä olet Kaaoksen kommodori. Kommodori!” Hänen ilmeensä oli riemukas. ”En ole”, Skandar sanoi tukahtuneesti. ”Rex –” Hän ei tiennyt, mitä kaikkea Agatha oli kuullut vankilaan. – 13 –

SK ANDAR JA HENK I S OTA

Ehkä Agathan oli onnistunut kuulla hänen voittonsa kovaäänisistä, mutta ei tapahtumia sen jälkeen. Agatha pudisti päätään. ”Älä. Ehdottomasti ei. Älä lausu sen hopealieron nimeä. Sinä, Skandar, olet laillinen kommodori.” ”Kuulitko, mitä tapahtui?” Skandar nielaisi. ”Ja Flo…” Tuska käväisi Agathan kasvoilla, ja Skandar tajusi, että se oli surua, jota Agatha tunsi hänen vuokseen, kaiken sen vuoksi mitä hän oli menettänyt areenalla. ”Koko Saari näki, kun sinä voitit Kaaos Cupin”, Agatha murahti ja otti kiinni Skandarin hartiasta. ”Rex on kaapannut vallan. Hän on varastanut sen, Skandar. Sinä olet kommodori.” ”Vaikka olisinkin”, Skandar mumisi. ”Se tuskin merkitsisi mitään.” Agathan katse oli uhmakas. ”Saamme nähdä.” Kolme yksisarvista oli nyt vain viidenkymmenen metrin päässä. Lurjus rääkyi onnesta liitäessään ratsastajansa luo. Tavatessaan taas yksisarvisensa Skandar uskoi, että kykenisi vihdoin tuntemaan jotain muutakin kuin sitä kamalaa turtaa järkytystä, joka oli täyttänyt hänet muutaman viime tunnin aikana. Olen täällä, poika, hän ajatteli ja valutti tunteensa sidokseen. Olen täällä. Silloin kantautui alhaalta huutoja, kavioiden jylyä. Valvojat saapuivat. Skandaria kuitenkin huojensi se, ettei hopeayksisarvisia ollut vielä näköpiirissä – ei – 14 –

PAKO

Hopeanoitaa, ei Hopeaterää. Ehkä Hopeapiiri juhli vielä. Ehkä Flo oli… Ajatus kuvotti häntä. ”Vauhtia! Vauhtia!” Kenna huusi loikatessaan jo vankilan murenevalta laidalta kohti Kiihkon laihaa luurankomaista selkärankaa. Agatha ja Skandar liikkuivat kumpikin samaan suuntaan: ilmassa lekuttelevaa Lurjusta kohti. ”Agatha, ratsasta harmaalla – se sallii sen!” Kenna huusi olkansa yli. ”Lurjus hidastuu liikaa, jos te olette kumpikin sen selässä!” Valvojat osoittelivat tärkeimpiä vankejaan ja heidän hopeahaarniskaiset yksisarvisensa laukkasivat lentoonlähtöön. ”Se on villi – et voi olla tosissasi?” Skandar kiljui Kennalle, mutta Kiihko oli jo lähtenyt kääntymään siivet raivokkaasti ilmaa lyöden. Agatha tyytyi mutisemaan: ”Hän on luultavasti oikeassa hidastumisesta.” Sitten hän heittäytyi harmaaseen, mätänevään selkään, josta erottui papu­rikko­laikkuja,, eikä Skandarille jäänyt muita vaihtoehtoja kuin nousta Lurjuksen selkään. Hänen tätinsä kirosi, kun tyytymätön villiyksisarvinen rääkäisi ja paiskoi läpikuultavaa sarveaan. Kenna ja Kiihko loittonivat nyt ilmaan nousseilta valvojilta ja liisivät kohti iltapäivän aurinkoa. Lurjus ja papurikkoharmaa seurasivat lähellä perässä, ja he lensivät suoraan Neljänpään yli. Paniikki kynsi Skandarin rintaa. Ihmiset huusivat ja kirkuivat värikkäillä kaduilla, osoittelivat heitä puumajojen lavoilta, kut– 15 –

SK ANDAR JA HENK I S OTA

suivat valvojia. Jos Skandar olisi saanut päättää, hän olisi liikkunut elementtivyöhykkeiden ulkolaitamia myöten. Hän ei olisi lentänyt pääkaupungin yli; hän olisi yrittänyt piiloutua – Mutta Kenna ei piileskellyt. Henkielementti hohti kirkkaana hänen kämmenellään ja peitti Kanahaukan Kiihkon – valkoinen valo liikkui yksisarvisen rintakehässä, sen jalkojen luissa, sen jänteisissä siivissä. Papurikkoharmaakin paukutteli viidettä elementtiä Agatha ratsain selässään. Ja Skandarin täti suorastaan nauroi – sen äänen Skandar oli pelännyt menettäneensä ikuisiksi ajoiksi. Skandar tajusi, että Kenna ja Agatha lähettivät viestin valekommodori Rex Manningille – ja Hopeapiirille. Saari on myös meidän. Hengen valo ei himmenny. Skandar siis kutsui oman elementtinsä sidokseen. Lurjus karjaisi ilosta ja ääni kajahteli puumajojen katoista. Ja kun kolme hohtavaa ratsastajaa liisi tähdenlentojen lailla pääkaupungin yli Kennan Pedonpesää kohti, Skandar toivoi lähettävänsä toisenkin viestin. Ystävilleen. Lurjusten Vastarinnalle. Mannerlaisille, jotka pelkäsivät kotiensa puolesta. Saarelaisille, jotka vastustivat Rexiä. Taisteluunkutsun niille, jotka haaveilivat paremmasta tulevaisuudesta. Taistele kanssani. Taistele vastaan. Skandar ei edes ajatellut Kennan kilpeä Pedonpesän ympärillä ennen kuin heitä takaa ajavat valvojat törmäsivät siihen. Lähimpien valvojien kirkuna lävisti – 16 –

PAKO

ilman, kun villi taikuus teki tuhojaan heidän ruumiissaan ja heidän yksisarvisensa joutuivat laskeutumaan rinteeseen. Huudot kiirivät, varoittivat taempana tulevia pysymään poissa korkeimmalta tasangolta ja sisäänkäyntipuulta. Kenna ei näyttänyt edes huomaavan mitään, avasi vain rungon valkoisen valon välkkyessä. ”Miksei se osunut meihin?” Skandar kysyi, kun he olivat turvallisesti sisäpuolella. ”Minun kilpeni on punottu hengen taikuudesta”, Kenna selitti. ”Se reagoi sisäänpyrkijän aikomuksiin. Muotoilin sen sellaisten illuusioiden mukaan, joista luin silloin kun minulla oli Hengen kirja. Jos tulija ei aio tehdä vahinkoa, kilpi päästää hänet sisään. Jos aikoo, se…” Valvojien vaikerrus kuului yhä. ”Me olemme toistaiseksi turvassa.” Skandar muisti, miten kilpi oli sulattanut hänen saappaansa edellisellä kerralla, kun hän oli pyrkinyt sisään, ja mietti, mitähän se merkitsi hänen ja Kennan väleissä. Kun Agatha laskeutui papurikkoharmaan selästä, hänen ilmeensä vaihteli vihasta Kennaa kohtaan ihailuun älykästä hengen taikuutta kohtaan. Villi­yksisarvisen lihattomat kyljet kohoilivat. Se ei ollut tottunut lentämään – saati sitten kantamaan ratsastajaa. Kun Agatha viimein puhui, hänen äänensä sävy oli kuiva. ”Neljänpään yllä antamamme esityksen jälkeen saattaa käydä niin että tänne pyrkii lisää väkeä. Ystäviä, liittolaisia ja muita, jotka tahtovat tukea kommodori Smithiä.” – 17 –

SK ANDAR JA HENK I S OTA

Skandar irvisti arvonimelle. Se ei tuntunut todelliselta. Mikään ei ollut tuntunut todelliselta sen jälkeen kun Lurjus oli kulkenut maalikaaren alitse. Hän ei ollut valmis. Hän pystyi hädin tuskin ajattelemaan omasta puolestaan, saati sitten johtamaan ketään muuta vastustamaan kostonhimoista hopearatsastajaa, joka kykeni luomaan Myyttinen-tason petoja. ”Jos pyrkijät ovat meidän puolellamme, he pääsevät vahingoittumatta lävitse”, Kenna sanoi samanlaiseen asialliseen sävyyn kuin Agatha. ”Kuten minun alkuperäiseni.” Ikään kuin sanat olisivat olleet kutsu Kennan seuraajille, havumetsän haarniskoitujen runkojen välistä tuli esiin kolme ratsastajaa – Albert, Adela ja Mateo. Skandar pani välittömästi merkille, että heidän yksisarvisensa – Kotkan Aamunkoi, Savu­ silmäinen Pelastaja ja Helvetin Timantti – eivät olleet enää villejä. Luurankokirous oli todellakin ohi aivan niin kuin Skandar oli toivonut silloin, kun Kenna ei tappanut Lurjusta eikä siis onnistunut täydentämään kehää. Helpotuksen tunteeseen sekoittui kuitenkin huolta, kun Skandar ajatteli Haukkaa ja Punaista. Ne eivät ehkä olleet enää villejä, mutta olivatko ne turvassa? Kolme vasta saapunutta ratsastajaa laskeutui maahan, vilkuili varuillaan Kennasta Skandariin ja takaisin, tarkisti tarvitsiko heidän johtajansa suojaamista. Lurjus kuopi varoittavasti maata ja liikkui sivuttain suojatakseen Skandaria samalla kun sen kaviot iski– 18 –

PAKO

vät kipinää. Viimeksi kun he olivat kohdanneet nämä yksisarviset, ne olivat hyökänneet. Lopulta Adela puhutteli Kennaa savuavat hiuskiehkurat tuulenvirissä liehuen. ”Sinäkö järjestit pidätyksesi tahallaan, vai?” ”Mitä Ensimmäisen Ratsastajan nimeen Skandar Smith tekee täällä?” Mateo tiukkasi. Albert pysyi vaiti, katseli vain yllättymättä Skandaria ja Agathaa. Tulenkantaja tyytyi naksuttelemaan kyteviä rystysiään ja tarkastelemaan sinisillä silmillään Kennan kasvoja. Kenna kohotti kätensä vaientamaan Adelan ja Mateon. ”Tilanne on muuttunut.” Hän veti syvään henkeä. ”Ilmoittakaa muille, että pidän kokouksen alkuperäisten kanssa. Osa heistä – teistä – saattaa haluta lähteä nyt, kun ei ole enää mahdollisuutta liittolaisuuteen kaikkien viiden elementin kanssa.” Hänen katseensa kääntyi Skandariin. ”Vaikka minusta meillä on jäljellä paljon yhteistä taisteltavaa.” Adela ja Mateo taluttivat yksisarvisensa pois jutellen hiljaa tyytymättömään sävyyn. Lurjus sihahti kuin varoittaen heitä palaamasta. Albert siirtyi Kennan lähelle ja halasi häntä. Kotka rääkäisi kimakasti Kiihkolle – mistä villiyksisarvinen vähät välitti. ”Hyvät raepallot”, Albert manasi. ”Älä enää ikinä tee tuollaista.” ”Kiitos, että hoidit Lurjuksen vapaaksi”, Kenna henkäisi hänen olkaansa. – 19 –

SK ANDAR JA HENK I S OTA

”Sinäkö sen teit?” Skandar kysyi tulenkantajalta. ”Sinun siskosi – mokoma dramaattinen kiusankappale – lähti Pedonpesästä kehottaen minua pitämään Kiihkosta huolta hänen puolestaan. Kävi sitten ilmi, että jouduin seuraamaan Kiitä Valtuustontorille, missä se lyöttäytyi yhteen Kennan papurikkoharmaan kanssa ja hoiti Lurjuksen pakoon vankilasta.” Albert katsahti Kennaa turhautuneena. ”Olisi ehkä ollut mukavampi saada vähän enemmän tietoa suunnitelmasta.” Kennaa nauratti. ”Sori, Al. Aikaa ei oikein ollut.” ”Hmm”, Albert mutisi, mutta katsoi Kennaa tuikkivin silmin. Sitten hänen katseensa sammui, ja hän sanoi: ”Rexillä on ollut kiireitä.” ”Missä mielessä?” Agatha kysyä töksäytti. Kauhu täytti Skandarin. Hän painoi kätensä Lurjuksen kaulalle saadakseen tukea, ja yksisarvinen jylisi kumeasti. ”Hautomon Airut julkaisi tänä aamuna kaksi artikkelia teistä.” Albert veti Saaren lehden takkinsa sisältä. Skandar luki otsikon:

KOMMODORI OTTI KIINNI PUNOJAN LAPSET Kommodori Rex Manning paljasti eilen Mantereen juonen, jota on punottu vuosikausia. Skandar Smith ja Kenna Everhart – Punojan mannerlaiset lapset – olivat hyvin lähellä onnistumista tavoitteessaan ottaa Saari haltuunsa. Skandar yritti varastaa Kaaos Cupin kunnian Punojan sisaren Agatha Everhartin avulla, kun taas Kenna oli jo valloittanut Pedonpesän aiemmin tänä vuonna… – 20 –

PAKO

”Rex siis julistaa itsensä lailliseksi kommodoriksi”, Agatha sanoi raivoissaan. ”No, se ei ole mikään uutinen.” Skandar huojentui, kun ei ollut kyse mistään sen pahemmasta. ”Juuri noin hän sanoi eilen areenalla. Sen jälkeen kun Flo…” Hän ei pystynyt sanomaan lausetta loppuun. Agatha laski kätensä hänen harteilleen. ”Hän ei kuitenkaan jahtaa vain teitä kahta”, Albert sanoi synkkänä. ”Katso.” Skandar vilkaisi toista artikkelia.

KOMMODORI KAIPAA APUASI! Oletko nähnyt näitä ihmisiä? Seuraava epäiltyjen lista sisältää ihmisiä, joiden syytetään avustaneen Smithin/Everhartin sisaruksia – hengenkantaja Skandaria ja villiratsastaja Kennaa – näiden pyrkimyksessä juonia Saarta vastaan Mantereen puolesta. Listatut ihmiset ovat erittäin vaarallisia ja heidät pidätetään heti tavattaessa. Jos sinulla on tietoa heidän olinpaikastaan, ole hyvä ja ilmoita se välittömästi valvojalle.

”Rex syyttää teitä kahta ja Mannerta kaikesta, mitä muutamana viime vuotena on tapahtunut.” Albert sormeili hermostuneesti vaalean poninhäntänsä latvaa. Hän oli mannerlainen niin kuin Smithin sisaruksetkin. ”Yhdenkään mannerlaisen ei sallittu osallistua hautomotenttiin tänä vuonna”, Kenna lisäsi. ”Valvojat minun sellini ulkopuolella juorusivat siitä. Rex on repinyt koko Sopimuksen riekaleiksi.” – 21 –

SK ANDAR JA HENK I S OTA

Mutta Skandar oli jäänyt tuijottamaan rakeisia valo­kuvia Airueen otsikon alla. Hyytävän kylmä pelko täytti hänen suonensa. Luettelossa olivat useimmat Lurjusten Vastarinnan jäsenet – seppä Jamie, kirjakauppias Craig, Holvienvahti Ruth, parantaja Fiona, taistelulaulubardi Talia ja vaeltajien reitinetsijä Elora. Listasta puuttuivat vain Olu ja Sara Shekoni, ja Skandaria mietitytti, oliko juuri heidän tyttärensä mahdollisesti ilmiantanut muut Rexille. Seuraavina – ja se oli pahinta – Skandaria tuijottivat Bobby ja Mitchell. Täyteen haarniskaan sonnustautunut Bobby poseerasi kuvassa, joka oli varmaankin otettu Kaaos Cupin karsintojen jälkeen, kun taas Mitchell näytti kuvassa ikäistään nuoremmalta, kenties samanikäiseltä kuin astuessaan Hautomoon. Skandar alkoi hätääntyä. ”Sanoitko sinä, että tämä on tämän aamun lehti? Onko heistä ketään pidätetty –” Albert pudisti päätään. ”Olen pahoillani, Skandar. En tiedä.” ”Siinä tapauksessa minun täytyy lähteä. Minun on varoitettava heitä!” Skandar syöksähti kohti Lurjusta. Agatha nappasi kiinni Skandarin henkimutatoituneesta käsivarresta. ”Älä naurata. Te kaksi räjäytitte juuri vankilan. Joka ainoa valvoja etsii teitä!” ”Minä en voi vain olla täällä tekemättä mitään!” Skandar äyskähti. ”Rex tappoi Nina Kazaman. Hän yritti tappaa minut Kaaos Cupissa! Mitä jos hän tekee parastaikaa pahaa ystävillemme? Mitä jos hän lukitsee – 22 –

PAKO

heitä Linnakkeeseen… tai jotain pahempaa?” ”Minä lähetän joitakuita alkuperäisiäni illalla Neljänpäähän”, Kenna tarjoutui. ”Olen tehnyt sitä monta kuukautta – käyttänyt tiedustelijoita, vakoojia – hankkiakseni tietoja. Hopeapiiri ei tunne valtaosaa heistä. Minun ratsastajani voivat kysellä.” Hänen ilmeensä synkkeni. ”Mikäli siis kukaan heistä haluaa jatkaa taistelua puolellani…” ”Kiitos”, Skandar henkäisi. ”Se olisi… olisi hyvä.” Hänen äänensä sävy kuulosti muodolliselta, ikään kuin hän olisi unohtanut, miten Kennalle SKANDAR SMITH ON puhutaan. Oli niin paljon LAINSUOJATON. kaikkea, mikä oli jäänyt sanomatta. Skandar oli antanut sydämestään anteeksi Kennalle, RexeiManning paljastiunohtamaan Kaaos Cupissa salaisuuden, mutta silti pystynyt Kennan tekemiä kaikki muuttui ja Skandarin on vetäydyttävä piiloon. kauheuksia. Eikä hän tiennyt, oliko Kenna antanut Mutta kun Rex valmistautuu hyökkäämään Mantereelle, hänelle anteeksi sen, että hän oli jättänyt Kennan saarelaiset eivät tiedä, kehen luottaa. Yksi Skandarin yksin tuskansa kanssa. Tila heidän välissään tuntui lähimmistä ystävistä taistelee nyt vihollisen puolella, aukolta – pimeydeltä joita jamustalta Skandarin on rakennettava uusiatäynnä liittojakauhuja, – ja solmittava aselepo Kennan kanssa. Voittaakseen Rexin Skandarin he eivät uskaltaneet kohdata. ja”Minä hänen laajennan ystäviensä kilpeäni”, on palattava Saaren historiaan ja Kenna sanoi Agathalle, valjastettava elementtitaikuuden kaikki voimat käyttöönsä. ”Pedonpesän kukkulan juureen asti. Niin ihmisten on helpompi juosta valvojia karkuun meidändramaattisiin luoksemUpean fantasiasarjan päätösosa vie Skandarin me. Isompi kilpi suojaavälienselvittelyihin, heitä koko matkanjoiden ylös sisääntaisteluihin ja tunteellisiin seuraukset käyntipuulle.” yllättävät lukijan vielä viime metreillä. ”Haluatko varmasti tehdä sen?” Albert huolehti. ”Eikö se ota liikaa voimastasi? Kilpi kattaa jo todella ison alueen, Kenn.”Kannen kuvat: Two Dots ”Ei haittaa”, Kenna kivahti. ”Teen sen heti.” Hän sulki silmänsä.

*9789520474218*

www.tammi.fi

N84.2 – 23ISBN – 978-952-04-7421-8