Kuvitus: Disney Studio Art Team, jollei toisin mainita
Suomennos: Jenni Rapelo
Kustantaja: Tammi, 2023
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
ISBN 978-952-04-5540-8 Painettu EU:ssa
ESIPUHE
Lokakuun 16. päivänä vuonna 1923 Walt Disney ja hänen veljensä Roy perustivat yrityksen, joka tunnetaan nykyään nimellä The Walt Disney Company. Vielä tänäkin päivänä yhtiön luovaa kehitystä inspiroivat
Walt Disneyn näkemykset sekä hänen intohimonsa tarinankerrontaan.
Viimeisen sadan vuoden ajan Disneyn hahmot – ja heidän tarinansa – ovat koskettaneet jo monia sukupolvia. Ne kannustavat uskomaan rohkeasti ihmeisiin ja siihen, että unelmat voivat käydä toteen.
Myös tässä juhlasatukokoelmassa on läsnä tarinoiden lumo, joka on kiehtonut ihmisiä vuosikymmenestä toiseen. Saduissa pääsee valloilleen perheen, ystävyyden, hyvyyden, seikkailujen ja rohkeuden taika, ja mukana on tarinoita aina menneiltä vuosikymmeniltä nykyaikaan asti. Ne jättävät lukijansa odottamaan, mitä upeaa tulevaisuus vielä tuokaan tullessaan.
JOHDANTO
JENNIFER LEE
Luova johtaja, Walt Disney Animation Studios
Kun mietin Walt Disneyn animaatioita viimeisen sadan vuoden ajalta, mieleeni nousevat aina sanat ”Olipa kerran”.
Elokuvamme vievät katsojat aina jonkinlaiseen taianomaiseen paikkaan, jota ei ole olemassa muualla kuin mielikuvituksessamme . Niin oli aivan ensimmäisessä animaatiossamme, Lumikissa, kuin myös Encantossa, joka oli kuudeskymmenes elokuvamme Olipa kerran, sadut usein alkavat…
Kunnioitan ja ihailen syvästi animaatioiden tekijöitä Sadat taiteilijat yhdistävät lahjansa ja kokemuksensa saavuttaakseen yhteisen päämäärän . Uutta animaatioteknologiaa käytetään nerokkaasti, ja käsikirjoittajat, ohjaajat ja taiteilijat tekevät töitä yhdessä vuosien ajan Kaikki tämä tieto, taito ja uurastus valjastetaan palvelemaan yhtä päämäärää: TARINAA
Tarinankerronta on väkevä voima . Hyvä tarina inspiroi ja valistaa Se saa nauramaan Se voi samaan aikaan sekä hätkähdyttää että innostaa Se muistuttaa perheen ja toivon tärkeydestä . Se kuljettaa arjen yläpuolelle ja auttaa tarkastelemaan maailmaa uudesta näkökulmasta .
Mikä tärkeintä, hyvä tarina voi yhdistää yli mannerten ja kulttuurirajojen . ”Olipa kerran” ei lopulta kuljetakaan meitä kovin kauas, vaan tuo meidät kaikki yhteen
Kun luet näitä taianhohtoisia tarinoita, mieti niitä myös itsesi kautta . Millaisia ajatuksia ja kertomuksia ne sinussa herättävät? Kukapa tietää – ehkä tulevan sadan vuoden aikana Disney kertoo myös sinun tarinasi
PETE DOCTER
Luova johtaja, Pixar Animation Studios ”IHMETTELY” on hauskaa.
Ihmetellä voi vaikka leipää .
Tai ylipäänsä lounasta ”Mitähän ihmettä tänään on ruokana?” (Mietin usein lounasta .)
Mutta enimmäkseen ihmettelen tunteita . Esimerkiksi sitä, miten lumouduin, kun taikuri sai kolikot katoamaan aivan silmieni edessä . Kerran ihmetys valtasi minut järvellä, kun valtava lintuparvi lensi ylitseni Viime keväänä en voinut kuin ihmetellä, kun kuivista siemenistä itäneet pikkuiset kirkkaanvihreät kasvit puskivat märän maan läpi
Ihmettely saa mieleni avartumaan ja ihoni kihelmöimään Suuni loksahtaa auki, enkä voi kuin tuijottaa Elän hetkessä enkä pohdi eilisiä virheitäni tai sitä, mitä huomenna on tehtävä . Kunpa tuo tunne valtaisi minut useamminkin .
Se on varmasti syy, miksi me Pixarilla tavoittelemme samaa tunnetta elokuvissamme . Ei ole helppoa löytää sitä taianomaista eri osien summaa, joka synnyttää aidon ihmetyksen . Joskus tarvitaan jotakin valtavan suurta ja majesteettista, kuten kohtaus, jossa Salama McQueen
kääntyy mutkasta ja näkee valtavan vesiputouksen . Toisinaan tunne syntyy, kun tapahtuu jotain täysin mahdotonta Ihmetys voi iskeä myös silloin, kun näkee jonkun vanhan tutun uudessa valossa, kuten Marlinin uimassa valtameren halki pelastaakseen poikansa Nemon .
Järkeily ei auta ymmärtämään, mikä on ihmettelyn perimmäinen syy . Auttaako se jotenkin ihmiskuntaa? Onko ihmettelystä apua päivällisen hankkimisessa? Tai liittyykö se geenien siirtämiseen tuleville sukupolville?
Outoa kyllä ihmetystä voivat aiheuttaa myös aivan arkipäiväiset asiat, jos niitä vain katsoo eri vinkkelistä .
Eilen esimerkiksi äkkäsin muurahaisen keittiön työtasolla ja liiskasin sen Mutta kun tänään näin toisen, pysähdyin katsomaan kunnolla ja ymmärsin hämmästellä, miten jokin niin pieni voi olla niin ainutlaatuinen ja tärkeä .
Vaikka tunnetta ei voi täysin selittää, se muistuttaa, miten ihmeellisessä maailmassa elämme Ihmetys voi iskeä milloin tahansa – sinun tarvitsee vain katsoa tarkemmin .
Ihmettely tekee elämästä hieman parempaa .
Vähän niin kuin lounaskin
PERHEEN TAIKAA
”Kun olet yksinäinen, muista että
nuo kuninkaat ovat aina oppainasi. Kuten minäkin.”
– Mufasa
LEIJONAKUNINGAS
Simba oli vallaton pieni leijonanpentu. Sen isä oli
Jylhämaan kuningas, joten jonain päivänä myös
Simbasta tulisi kuningas. Mufasa-isä selitti, että sitä kutsuttiin suureksi elämäntieksi.
Toistaiseksi Simba tyytyi kuitenkin leikkimään Nalan kanssa tai viettämään aikaa isänsä seurassa. Nala oli Simban paras ystävä, ja Mufasa taas Simban suurin sankari.
”Katso, Simba. Kaikki, mitä valo koskettaa, on kuningaskuntaamme”, leijonakuningas Mufasa kertoi pojalleen.
”Hallitsijan valtakausi nousee ja laskee, kuten aurinko. Eräänä päivänä aurinko laskee minun hallinnolleni ja nousee sinun kuninkuudellesi.”
Eräänä päivänä Simban vallanhimoinen Scarsetä kertoi veljenpojalleen elefanttien hautausmaasta. Scar tiesi, ettei Simba malttaisi olla tutkimatta tuota kiellettyä paikkaa. Scar oli oikeassa. Simba suuntasi viivyttelemättä jännittävään seikkailuun yhdessä ystävänsä Nalan kanssa, mutta kaksikko joutui heti hankaluuksiin. Kolme hyeenaa hyökkäsi pentujen kimppuun ja jahtasi niitä ympäri hautausmaata. Simba ja Nala olivat suuressa vaarassa!
Onneksi leijonakuningas Mufasa riensi hätiin ja pelasti Simban ja Nalan hyeenojen hampaista.
Mufasa oli vihainen, koska Simba oli saattanut sekä itsensä että Nalan vaaraan. Onneksi isä leppyi pian.
Sinä iltana isä ja poika katselivat yhdessä tähtiä. Mufasa uskoi, että sen vanhemmat ja isovanhemmat katselivat sitä ja Simbaa yötaivaalta.
Mufasasta se oli lohdullista.
”Kun olet yksinäinen, muista että nuo kuninkaat ovat aina oppainasi. Kuten minäkin”, Mufasa sanoi.
Pian sen jälkeen Scar juonitteli Simban keskelle vauhkoontunutta gnulaumaa. Ilkiö aikoi nujertaa Mufasan, ja ikävä kyllä juoni toimi.
Urhea leijonakuningas syöksyi pelastamaan poikansa ja sai samalla surmansa.
Simba oli murheen murtama. Se rakasti isäänsä yli kaiken, ja nyt isä oli poissa. Scar syytti Simbaa Mufasan kuolemasta.
Syyllisyyden riivaamana Simba juoksi kauas, kauas pois.
Viidakkokeitaalla Simba tapasi Timon-mangustin ja Pumba-pahkasian.
”Jukra, onpa surkea näky”, Timon totesi.
”Minusta se kyllä näyttää ihan komealta jellonalta”, Pumba tuumi.
”Ei, ei, ei”, Timon tuhahti. ”Tarkoitan, että se on surullinen.”
Kolmikosta tuli hyviä ystäviä. Timon ja Pumba auttoivat
Simbaa unohtamaan menneisyytensä. Simba oppi syömään
ötököitä ja polskimaan vedessä ja unohti samalla murheensa.
