tu levais uu de n to ivo ina
TIMO PARVELA
KUVITTANUT TAMMI ANNI NYKÄNEN
ELLA
PUKARI
TIINA
SAMPPA
PATE
TUUKKA
HANNA
tule vais uud en toivoina
T im o Pa rv e l a
Ku vi ttan ut An ni Ny kä ne n
tu levais uu de n to ivo ina TAMMI • HELSINKI
Teksti © Timo Parvela 2023 Kuvitus © Anni Nykänen 2023 Teoskokonaisuus © Tekijät ja Tammi 2023 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä Painettu EU:ssa ISBN 978-952-04-4679-6
SILMÄT OVAT NIELUN PEILI Minä olen Ella. Olen kolmannella luokalla. Meillä on maailman paras luokka ja maailmankaikkeuden onnellisin opettaja. Tai oli, kunnes opettajaa kohtasi onnettomuus ja hänestä tuli universumin huonoonnisin ihminen. – Minä olen maailmankaikkeuden onnellisin opettaja, opettaja ilmoitti meille juuri ennen onnettomuuttaan. Hän seisoi luokan edessä ja ihasteli itseään käsipeilistä vähän samaan tapaan kuin Lumikin äitipuoli sadussa. Tosin opettaja oli ihan kokonainen toisin kuin Lumikin äiti, joka siis oli vain puolikas. – Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa onnekkain, opettaja pyysi peililtä, jossa oli upeat, kultaiset kehykset. Me kaikki yritimme tietysti kuulla, mitä peili vastasi, mutta emme kuulleet kuin kurinaa. Se tuli Paten vatsasta, sillä aamiaisesta oli jo aikaa ja ruokatuntiinkin oli vielä hetki. – Minä tiedän ilman peiliäkin, ken on maassa nälkäisin, Pate mutisi. Opettaja laski viimein kuvastimen ja katsoi meitä onnellinen hymy yhä huulillaan. 9
– Minä olen talven aikana rakentanut pienen purjeveneen ja olen siis melkein merikapteeni, opettaja sai sanotuksi ennen kuin päätyi taas ihailemaan itseään. – Miten niin melkein? minä halusin tietää. – Minä en ole vielä päättänyt, uskallanko laskea veneen veteen. Meri pelottaa minua, kuului peilin takaa. Me emme olleet varmoja, oliko puhuja opettaja vai taikapeili. Me ryntäsimme joka tapauksessa onnittelemaan opettajaa purjeveneestä. Koska me olemme lyhyitä ja opettaja on pitkä, yletyimme halaamaan vain hänen polviaan. Se taas johti siihen, että opettaja horjahti ja pudotti peilinsä. Onneksi Hanna on tosi hyvä
10
ottamaan koppeja. Hän sieppasi esineen ennen kuin se osui lattiaan. – Huh, sanoi opettaja. – Onneksi sait sen kiinni. Peilin rikkominen tietää huonoa onnea. Ei sillä, että minä uskoisin sellaiseen höpinään, mutta parempi katsoa kuin katua. Purjehtiessa tarvitaan enemmän hyvää kuin huonoa onnea. Hanna ojensi peiliä opettajaa kohden, mutta ennen kuin tämä ehti tarttua siihen, Pate nappasi sen itselleen. – Minäkin haluan kysyä tältä yhtä juttua, Pate sanoi. – Kerro, kerro kuvasto, mitä tänään on ruokana. Sitten Tiinakin halusi katsoa peiliä ja tempaisi sen itselleen. – Kerro, kerro kuvastin, onnistunko pelastamaan maailman? Silloin Samppa työnsi naamansa Tiinan ja peilin väliin. – Hei peili, arvaatko kuka minä olen? Samppa kysyi vetäen Batman-naamariaan alemmaksi. 11
– Minä en katso itseäni peilistä. Peilin pitää katsoa minua, Pukari jupisi ja nykäisi kapineen Tiinan käsistä. – Silmät ovat nielun peili, Tuukka tiesi. Hän otti varovasti esineen Pukarilta ja ojensi sen sitten minulle. – Anna tämä opettajalle, ennen kuin joku rikkoo sen, Tuukka opasti. Minä tartuin peiliin mutta ojentaessani sitä eteenpäin näin vilaukselta oman kuvajaiseni. Ja säikähdin kamalasti, sillä minua tuijotti vanha mummo. Se johtui ehkä auringonsäteistä, jotka heijastuivat peiliin ja saivat tukkani kimmeltämään hopeisena ja kasvoni kuultamaan valkoisina. Tai sitten peili oli oikeasti taikapeili ja minä näin itseni vanhuksena. Joka tapauksessa minä säikähdin. Ja kiljaisin. Ja silloin opettaja, joka oli juuri saanut kuvastimensa takaisin, pudotti sen lattialle, ja se särkyi. – Seitsemän vuoden epäonni. Purjehtiminen loppui ennen kuin oli alkanutkaan, opettaja voihkaisi.
12
SILKKAA TIEDETTÄ – Heh, huonoa onnea muka, opettaja tuhisi keräillessään peilin sirpaleita rikkalapioon. – Silkkaa taika uskoa se sellainen vain on. Me nykyaikaiset ihmiset emme usko mihinkään epäonnihöpinään, sillä tiede se on, joka pelittää ja selittää, eikä merellä sitä paitsi tarvita tuuria vaan taitoa, hän vakuutteli itselleen. Sitten opettaja suoristi selkänsä. Hän asetti peilin kultaiset kehykset työpöydälleen ja aikoi kaataa sirpaleet roskikseen, mutta juuri silloin opettajan vaimo tuli luokkaan. – Oletko nähnyt minun käsipeiliäni? opettajan vaimo kysyi. – Minä säilytän sitä luokassani opettajan pöytäni laatikossa. Opettaja laski rikkalapionsa pöydällä olevan kehyksen päälle ja nojasi huolettomasti pöytään. – Tavallaan, opettaja sanoi. – Kuinka niin tavallaan? Oletko nähnyt vai etkö ole? – Miten sen nyt ottaa, opettaja jahkaili. – Mitä sinulla on siinä rikkalapiossa? opettajan vaimo kysyi epäluuloisesti. – Tarkoitan, että jos minä nyt sattumalta katsoisin peiliin, niin enhän minä silloin näkisi peiliä vaan peilikuvani, siis itseni. Eli oikeastaan kysymyksesi pitäisi kuulua: oletko nähnyt itsesi? opettaja filosofoi. 13
– Sinun ainakin pitäisi nähdä itsesi juuri nyt. Syyllisyys paistaa kasvoiltasi kuin majakan valo, opettajan vaimo huomautti. – Tiesitkö, että myös majakoissa käytetään peilejä voimistamaan valoa? opettaja harhautti. Se ei kuitenkaan hämännyt opettajan vaimoa, joka siirtyi lähemmäs opettajaa nähdäkseen rikkalapion sisällön. – Se peili on perintö mummoltani. Sillä on paljon tunnearvoa. Sitä paitsi minä käytän sitä opetuksessa, opettajan vaimo huomautti ja siirtyi taas askeleen lähemmäs opettajaa. – Ooh, roskakatos on tulessa, opettaja huomasi ja osoitti ulos. Me halusimme tietysti nähdä tulipalon ja ryntäsimme ikkunaan. Myös opettajan vaimo tuijotti ulos. Opettaja sen sijaan ei jäänyt ihmettelemään vaan ryntäsi rikkalapio ja peilinkehys kädessään luokan ovelle. Hän ei kuitenkaan päässyt pitkälle, sillä oviaukon tukki rehtori, johon opettaja törmäsi. Rehtori hoiperteli kolarin voimasta takaperin käytävään eikä siksi nähnyt siistijää, joka ajoi vahauskonetta. Onneksi siistijä teki hätäväistön mutta osui siksi seinässä olevaan palohälytysnappiin. Kova kellojen kilinä täytti ilman. Siistijä putosi törmäyksen voimasta laitteen kyydistä, mutta kone jatkoi matkaansa ulos koulun ovesta. Me seurasimme, kuinka se kulki vakaasti pihan poikki, osui roskakatokseen ja syttyi tuleen. Onneksi palohälytys oli jo annettu ja palokunta tuli nopeasti sammuttamaan tulipalon. 14
Meidän kaikkien miel estä oli todella ihmeellistä, että opett aja oli kyennyt ennustamaan tulipalo n ja tavallaan aiheuttanut palohälyt yksenkin ennen kuin mitään oli edes tapahtunut. Sen peilin täytyi todellaki n olla taikapeili.
Opettaja itse ei kuitenkaan tainnut olla yhtä vakuuttunut asiasta keräillessään jo toistamiseen sirpaleita lattialta. Tällä kertaa sekä opettajan vaimo että rehtori valvoivat toimitusta. Opettajan vaimolla oli perintöpeilin jäänteet kädessään, ja hän tuijotti niitä murheellisena mutta ei kuitenkaan kysynyt kuvastimelta mitään. Ehkä hän tiesi jo vastauksen. – Silkkaa tiedettä. Ei mitään huonoa onnea. Pelkkää tiedettä ja sattumaa, opettaja kuului mutisevan itsekseen.
Kerro, kerro kuvastin…
ONNI ONNETTOMUUDESSA
Ellalla ja kavereilla on maailman paras opettaja, mutta miten on hänen onnensa laita? – Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa onnekkain, opettaja pyysi peililtä, jossa oli upeat, kultaiset kehykset. Me kaikki yritimme tietysti kuulla, – mitä peili vastasi, mutta emme kuulleet kuin kurinaa. Opettaja on pulassa, Hanna totesi. Se tuli Paten aamiaisesta olikierrätysmajaan jo aikaa ja ruokatuntiinkin Mevatsasta, olimmesillä kokoontuneet opettaoli vieläjan hetki. takapihalle. Se oli meidän salainen kokoontumis– Minäkin haluan kysyä yhtä juttua, Pate sanoi. – Kerro, kerro paikkamme, paitsi ettei se ollut kovin salainen eikä kuvasto, mitä tänään on ruokana.
oikeastaan edes meidän. Silti siellä oli mukava istua ja pohtia ratkaisua yhteen jos toiseenkin ongelmaan. Kaikkien harmiksi peili menee rikki ja langettaa opettajalle seitsemän – Opettajalla on edessään seitsemän onnetonta vuoden epäonnen. Voivatko oppilaat kumota sen ja varmistaa vuotta, Tiinakin nyökytteli. valoisan tulevaisuuden? – Luuletteko, että opettajan vaimo jaksaa olla niin Timo Parvelan Ella ja kysyi. kaverit -sarja on kauan vihainen yhdestä peilistä? Pate riemastuttanut lukijoita ympäri maailman joyhä 25 vuotta! Minä vilkaisin ulos. Opettaja istui näköjään Kirjojen pohjalta on tehty elokuvia, näytelmiä ja lauluja, talonsa kuistilla pienen telttansa vieressä ja lämmitti ja nyt kolmannella luokalla vauhtia kiihdyttää Anni retkikeittimellä keittoa. Nykäsen repäisevä ja sarjakuvamainen kuvitus. – Ainakaan hän ei ole vielä päästänyt opettajaa sisälle, minä kerroin. – Äitikään ei kerran päästänyt isää sisälle, Pate muisteli. – Rikkoiko sinun isäsikin perintöpeilin? minä hämmästyin. – Ei vaan ovenkahvan, eikä äiti saanut ovea auki sisäpuolelta, Pate totesi. Me olimme kaikki yhtä mieltä siitä,www.tammi.fi että opettajaa
L84.2
ISBN 978-952-04-4679-6
16
*9789520446796*