SINIKKA NOPOLA & TIINA NOPOLA
Kuvitus CHRISTEL RÖNNS
TAMMI
Sinikalle Kiitos rakkaudesta ja ystävyydestä. Kiitos naurusta. Kiitos, että olen saanut olla siskosi. Tiina
SINIKKA NOPOLA & TIINA NOPOLA
Kuvitus
Christel Rönns
HELSINKI
Tämä teos perustuu Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittamaan näytelmään Risto Räppääjä vauvana. Näytelmän kantaesitys oli vuonna 2012 Teatteri Hevosenkengässä.
Sivuilla 26—29 otteita lauluista: Sininen uni, sanat Tapio Rautavaara Hopoti hoi, sanat Julius Krohn Raparperin alla, sanat Sirkka Valkola-Laine Sairas karhunpoika, sanat R.R. Ryynänen Nukkuos prinssini vaan, suomenkieliset sanat Kyllikki Solanterä Leipuri Hiiva, kansansävelmä Kansi ja ulkoasu: Christel Rönns Teksti © Sinikka Nopola ja Tiina Nopola 2012, Tiina Nopola 2022 Kuvitus © Christel Rönns 2022 Teoskokonaisuus © Tekijät ja Tammi 2022 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä Painettu EU:ssa ISBN 978-952-04-4465-5
Vauvojen juttuja Rauha Räppääjä avasi vaatekomeron oven. Onpa paljon tavaraa, hän huokaisi. Hyllyillä oli nyssyköitä, joista pursui vanhoja villasukkia ja kulahtaneita talvisaappaita. Rauha huomasi pahvilaatikon, jonka kyljessä luki RISTO. Mitähän tässä on, Rauha ihmetteli ja kurkisti laatikkoon. Riston vanhoja leluja, hän totesi, otti laatikon kainaloonsa ja koputti Riston huoneen oveen. – Saako tulla? Rauha tiedusteli. – Mitä asiaa? kuului oven takaa. – Me rakennetaan Nellin 5
kanssa majaa. – Hyvin tärkeää asiaa! Rauha huudahti. Risto avasi oven. – Oi, miten hieno, Rauha ihasteli nähdessään tuoleista tehdyn rakennelman. Nelli asetteli sinistä päiväpeittoa majan katoksi. – Mikä se tärkeä asia oli? Risto kysyi. – No tämä, Rauha sanoi ja otti pehmonallen laatikosta. – Leikitkö sinä vielä tällä? Risto mulkaisi lelua. – En! Vauvojen juttuja. – Sehän on söpö! Nelli hihkaisi. – Höh, tuhahti Risto. Rauha näytti pehmokirjaa. – Entäs tällä? Rauha kysyi. – No en! Rauha veti laatikosta vauvahelistimen. – Entäs tällä? – Yäk! Risto äännähti. Rauha alkoi pakata leluja takaisin laatikkoon. – Viedään sitten kaikki vauvalelut kirpputorille. Rauha huomasi laatikon pohjalla kankaasta tehdyn, kuunsirpin muotoisen tyynyn ja näytti sitä Ristolle. – Ei sitä eikä pupua! Risto huudahti, nappasi kuun käteensä ja vilkaisi Nelliä. 6
– Se on kiva, Nelli nyökkäsi. – Voidaan ripustaa se majaan koristeeksi. – Nyt minä muistan, Rauha sanoi. – Kuunsirppi oli Riston rakkain vauvalelu. Kun Risto oli pieni, Elvi-täti heitti tyynyn roskakoriin.
7
– Kauheaa! Nelli huudahti. – Mitä varten Elvi-täti niin teki? Risto ihmetteli. – Elvi sanoi, että minä tarvitsin tauon lapsenhoidosta, ja hän halusi tulla auttamaan minua, Rauha muisteli. – Mutta Elvin mielestä kuu oli aivan liian lapsellinen lelu. – Miksi? kysyi Nelli. – Hän väitti, että lapsi ei kehity, jos se vain istuu kuu sylissä haaveilemassa, sanoi Rauha. – Elvi piilotti tyynyn kirjahyllyyn ja antoi tilalle pussillisen porkkananpaloja ja pakasterasian. 8
– Porkkanoita? Risto hämmästeli. – Niin, Elvi halusi opettaa, kuinka porkkananpaloja pakastetaan, selitti Rauha. – Hän antoi Ristolle palasen ja osoitti rasiaa. – Laitoinko minä sen rasiaan? – Et, sinä annoit sen takaisin Elville. Ja Elvi takaisin sinulle ja sinä taas Elville. Elvi sanoi, että Riston on opittava pinsettiote ja näytti miten porkkanaan tartutaan peukalon ja etusormen avulla. – Opinko minä? – Et, sinä kahmaisit porkkanat nyrkkiisi ja heitit ne ilmaan. Elvi puuskahti, että Risto on hankalahoitoinen lapsi, ei lainkaan valmis puurtamaan oppiakseen jotain uutta. Missä on pitkäjänteisyys? Elvi tiedusteli. – Mutta Ristohan oli vauva! Nelli parahti ja katsoi Ristoa osaaottavasti. – Sitten Risto huomasi kuunsirpin kirjahyllyssä ja alkoi itkeä, Rauha jatkoi. – Elvi harmistui ja viskasi kuun roskiin. – Mitä sen jälkeen tapahtui? Risto kysyi. – Kun Elvi ei nähnyt, minä noukin kuun roskakorista ja annoin takaisin sinulle. – Kiitos, Risto huokaisi.
– Tuliko Elvi-täti uudelleen hoitamaan Ristoa? Nelli uteli. – Ei enää koskaan, kertoi Rauha. – Elvin mielestä minä olin liian lepsu kasvattaja. Hän sanoi, että tulee vasta sitten takaisin, kun Riston kuu on lopullisesti takavarikoitu. – Minkähänlainen lastenhoitaja alakerran Lennart olisi ollut? Risto mietti. – Sitä me emme saa koskaan tietää, sanoi Rauha. – Mehän tutustuimme Lennartiin, kun sinä olit aika iso poika, etkä enää tarvinnut hoitajaa. – Lennart ei olisi kyllä koskaan heittänyt Riston kuuta roskakoriin, Nelli totesi.
10
Ristohan puhuu jo! Illalla Risto oli peiton alla, kun Rauha-täti huikkasi ovenraosta: – Hyvää yötä, Risto. Risto nousi istumaan sängyssään. – Älä mene vielä, Rauha-täti, Risto pyysi. – Kerro iltasatu. – Iltasatu, Rauha ilahtui ja palasi takaisin. – Et olekaan pitkään aikaan pyytänyt iltasatua.
Mitähän minä keksisin? Muistatko, kun pienenä halusit kuulla sadun tytöstä, joka joutui kiipeliin, mutta sitten tuli reipas Ristopoika ja pelasti tytön. Mikä sen tytön nimi olikaan? – Liinukka Mäkipelto, Risto muisti. – Niinhän se taisi olla. Sinä sanoit usein iltaisin: Lauha-täti, kello Liinukka Mäkipelko. – En minä Liinukasta enää halua kuulla. Kerro vaikka sellainen satu, missä alakerran Lennart on lapsenvahtina. – Lennartko lapsenvahtina? Rauha hämmästyi. – Niin, kerro nyt! Rauha istahti Riston viereen, ja Risto nappasi kuunsirppilelun kainaloonsa. – No minäpä kerron, Rauha myöntyi. – Mistähän minä aloittaisin. Mmmm… Olipa kerran Rauha Räppääjä ja hänen sisarenpoikansa Risto. Risto oli mitä suloisin vauva, lahjakas ja älykäs. – Kuinka älykäs? Risto kysyi. – Älä nyt keskeytä… Rauha ja Risto asuivat kahdestaan, ja heidän alapuolellaan asui Lennart Lindberg, poikamies, melko läheinen ystävä. – Mitä sitten tapahtui? Risto uteli. – Anna minä kerron. – Yhtenä iltana Risto ei saanut unta. Rauha tuuditti Ristoa sylissään ja näytti ikkunasta kuunsirppiä. He katselivat 12
kuuta, ja äkkiä Risto sanoi: – Kukukusipsirkuuuuu! – Kuunsirppi! Mistä sinä senkin jo tiedät! Rauha ihmetteli. Sitten Risto osoitti karttapalloa: – Kulkulapuaaauoiuooo, pul pul. – Kuala Lumpur, Malesian pääkaupunki! Ristohan on nero! Rauha hämmästyi.
Mutta sitten Rauha vasta hämmästyikin, kun Risto näytti televisiota ja sanoi: – Tau. – Nii-in, se on tau… tau… taulutelevisio! Rauha huudahti. – Ristohan puhuu jo! Rauha avasi television, ja juuri silloin julistettiin kilpailu, jonka vuoksi käynnistyi unohtumaton tapahtumasarja. Televisiossa kysyttiin: ”Onko sinun lapsesi Vuoden viisain vauva? Ilmoita vauvasi kilpailuun, palkintona matka Madeiralle, kukkien saarelle.” Rauhan posket punertuivat kiihtymyksestä. – Minähän olen aina halunnut mennä Madeiralle! Rauha hihkaisi. – Haluaisin nuuhkia bougainvillean tuoksua! Rauha soitti televisioon. – Haloo, onko televisio! Täällä Rauha Räppääjä. Minulla on juuri sellainen vauva, valtavan viisas. Hän tietää, missä on se… Lumpur… ai mikä Lumpur. No se Lima Lumpur. Ai ei ole Lima? Kuala? Sitähän minä juuri tarkoitin, Kualaa! Haloo, haloo… mihin se nyt katosi? Madeira häämöttää jo horisontissa! Rauha otti muutaman tanssiaskeleen. Mutta sitten hän huomasi, että Ristolle täytyi ommella esiintymisasu ja pirautti alakerran naapurille. – Lennart, voitko tulla lapsenvahdiksi? Rauha tiedusteli. – Mitä lapsenvahti tekee? Lennart kysyi. – Minähän olen 14
vain naapuri ja poikamies. – Ei se ole vaikeaa! Rauha vakuutti. – En oikein ehtisi, olin juuri lajittelemassa lintuaiheisia postimerkkejäni, Lennart yritti. – Mutta minun on ommeltava Ristolle esiintymisasu, kun Ristosta tulee vuoden viisain vauva ja minä pääsen Madeiralle! Rauha huudahti. – Hyvä on, minä tulen, Lennart huokaisi. Risto vilkaisi Rauhaa tyytyväisenä. – Aika jännittävä iltasatu, hän sanoi. – Jatketaanko huomenna? kysyi Rauha. – Ei! Risto huudahti. – Minä haluan tietää, kuinka Lennartin käy.
16
Rauha-täti kertoo Ristolle iltasadun, jossa Risto valitaan television Vuoden viisain vauva -kilpailuun. Sadussa Rauhalle tulee kiire ommella Risto-vauvalle esiintymisasu, ja hän pyytää lapsenvahdiksi Lennart Lindbergin, alakerran poikamiehen. Lennart ei ymmärrä mitään lapsenhoidosta, ja lopulta Risto-vauva konttaa omille teilleen. Mutta mikä neuvoksi, kun television kuvausryhmä saapuu paikalle eikä vauvaa näy missään? Kuka kumma voisi esittää viisasta Risto-vauvaa? Verrattoman hauska Risto Räppääjä ja lapsenvahti perustuu Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittamaan näytelmään Risto Räppääjä vauvana, jonka kantaesitys oli Teatteri Hevosenkengässä vuonna 2012.
*9789520444655* www.tammi.fi
L84.2
ISBN 978-952-04-4465-5