Issuu

. MYYTIT . MUSIIKKI

TAMMI

UNELMAT

R E NEGAD ES R E NEGAD ES BORN IN THE USA

BORN IN THE USA

B A R AC K OBAMA

B RU C E SPRINGSTEEN

BRUCE SP R IN GS T EEN

BORN

————————— IN T HE —————————

USA

BARACK O BAMA

———————————————————————————————————————— UNE LM AT . M YYT IT . M US IIKK I ———————————————————————————————————————— SUOMENTANUT ILKKA REKIARO

TAMMI

Here everybody has a neighbor, everybody has a friend Everybody has a reason to begin again My father said ”Son, we're lucky in this town it's a beautiful place to be born It just wraps its arms around you, Nobody crowds you, nobody goes it alone. You know that flag flying over the courthouse Means certain things are set in stone Who we are, what we'll do and what we won't" It's gonna be a long walk home

— B RU C E S P R I N G S T E E N, ”LONG WALK HOME”

Me olemme yksi kansa, me kaikki vannomme uskollisuutta tähtilipulle, me kaikki puolustamme Amerikan Yhdys valtoja. . . Osallistummeko me kyynisyyden politiikkaan vai osallistummeko me toivon politiikkaan?. . . En puhu sokeasta optimismista – siitä lähes tahallisesta tietämättömyydestä, jossa kuvitellaan työttömyyden katoavan, kunhan emme ajattele sitä, tai terveyden hoitokriisin ratkeavan itsestään, jos ummistamme siltä silmämme. En minä sellaisesta puhu, vaan jostain olennaisemmasta. Minä puhun siitä toivosta, jota orjilla oli heidän laulaessaan vapauslauluja nuotion ympärillä. Kauas kotoaan lähtevien siirtolaisten toivosta. Mekongin suistossa rohkeasti partioivan nuoren merivoimien luutnantin toivosta. Tehdastyöläisen pojan toivosta uskaltaa yrittää kaikesta huolimatta. Toivosta, jota on pojanruipelolla, jolla on hassu nimi ja joka uskoo, että Amerikassa on sijaa hänellekin. On toivoa vaikeuksien keskellä. Toivoa epävarmuuden keskellä. Uhkarohkeaa toivoa! Viime kädessä se on Jumalan suurin lahja meille, se on tämän kansa kunnan peruskallio. Usko asioihin, joita ei voi nähdä. Usko siihen, että edessä on paremmat ajat.

B A R AC K O B A M A N PUHEESTA DEMOKRAATTIEN PUOLUEKOKOUKSESSA 2004

S I S Ä L LY S

1 2 5 6 J O H DA N T O

YLLÄTTÄVÄ YSTÄVYYTEMME

AMERIKAN TA R I NA

K A I K K I VA LT I A S DOLLARI

PA I N I S K E LUA HAAMUJEN KANSSA

157

191

3 4 7 8 AMAZING G R AC E

AMERICAN SKIN

123

PRESIDENTTI OBAMAN MUISTOPUHE JOHN LEWISILLE KÄSIN TEHTYINE MUUTOKSINEEN

286

BRUCE SPRINGSTEENIN MUISTIINPANOJA RENEGADESIN NAUHOITUSTA VARTEN

292

B RU C E S P R I N G S T E E N I N S T U D I OA L B U M I T

296

PELOTON R A K K AU S

THE RISING

215

249

KIITOKSET

299

K U VA L Ä H T E E T

302

JOHDANTO

yvissä keskusteluissa ei noudateta käsikirjoitusta. Ne ovat kuten hyvät laulut täynnä yllätyksiä, improvisaatiota ja kiertoteitä. Ne voivat iskostua tiettyyn hetkeen ja paikkaan, kuvastaa keskustelijoiden senhetkistä ajattelua ja maailman senhetkistä tilaa. Mutta parhaissa keskusteluissa on myös ajattomuutta, ne vievät meidät muistojen maailmaan, siivittävät meitä kohti toiveitamme ja haaveitamme. Tarinoita kertoessamme saamme muistutuksen siitä, että emme ole yksin — ja ehkä opimme ymmärtämään itseämme hiukan paremmin. Kun Bruce ja minä kesällä 2020 ryhdyimme ensimmäisen kerran äänittämään podcastia Renegades: Born in the USA, emme tienneet, millaisia keskusteluistamme tulisi. Sen kuitenkin tiesin, että Bruce on mahtava tarinankertoja, amerikkalaisen kokemuksen bardi — ja että meitä kumpaakin askarruttivat monet asiat, muun muassa tärkeät kysymykset siitä huolestuttavasta käänteestä, joka maassamme oli tapahtunut. Historiallinen pandemia ei näyttänyt laantumisen merkkejä. Työttömyyttä oli kaikkialla maassa. Miljoonat ihmiset olivat äskettäin lähteneet kaduille osoittamaan mieltään George Floydin murhasta, ja sitten Valkoisen talon isäntä näytti tekevän kaikkensa kaataakseen eräitä demokratiamme perusarvoja ja institutionaalisia kivijalkoja sen sijaan, että olisi yrittänyt yhdistää kansaa. Lähes vuotta myöhemmin maailma näyttää hivenen valoisammalta. Uskomattomien tieteellisten saavutusten ja lukemattomien terveydenhoidon kenttätyöntekijöiden väsymättömien ponnistelujen ansiosta pandemia on helpottanut (joskaan ei päättynyt) ja talous elpyy (joskin epätasaisesti). George Floydin murhaaja on tuomittu, ja ystäväni ja entinen varapresidentti Joe Biden palvelee nyt presidenttinä. Mutta niin paljon muutoksia kuin olemmekin kansana ja omassa elämässämme kokeneet sen jälkeen, kun Bruce ja minä äänitimme ensimmäisen keskustelumme, sen ja myöhempien keskustelujen pohjalla olleet olosuhteet eivät ole kadonneet. Amerikka on edelleen jakautuneempi kuin milloinkaan meidän muistamanamme aikana — poliittisten linjausten, ilmastonmuutoksen, verotuksen ja maahanmuuton kaltaisissa asioissa ja lisäksi aivan perusasioissa, siinä miten määritellä usko ja perhe, oikeudenmukaisuus ja se, keiden äänet ansaitsevat tulla kuulluksi. Me painiskelemme edelleen niin pienessä kuin isossa mitassa orjuuden ja rotuerottelun perinnön sekä rasismin vitsauksen kanssa. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu syvenee edelleen; liian monet perheet elävät toimeentulorajalla. Olemme erimielisiä jopa pääkaupunkimme kongressitaloon tehdystä väkivaltaisesta hyökkäyksestä — suorana lähetyksenä koko maailman nähtäväksi televisioidusta iskusta, joka kohdistui demokraattiseen järjestelmäämme. Suuri osa väestöstämme joko teeskentelee, ettei sitä tapahtunut, tai vihjaa, että riehujien viha oli jollain tapaa oikeutettua.

Siksi Brucen ja minun keskustelut vuodelta 2020 tuntuvat tänään yhtä päivänpolttavilta kuin silloin. Ne edustavat jatkuvaa yritystä selvittää, kuinka me jouduimme tähän tilanteeseen ja miten voimme kertoa jotain, mikä yhdistäisi ihmisiä, jotain mikä alkaisi kuroa umpeen Amerikan ihanteiden ja todellisuuden välistä juopaa. Me emme keksineet patenttilääkkeitä Amerikan nykyisiin konflikteihin. Vaikka taustamme ovat hyvin erilaiset ja vaikka olemme molemmat tahollamme omassa työssämme yrittäneet tuoda tapaamiemme tuhansien ihmisten äänen kuuluviin, Bruce ja minä emme voi väittää tavoittaneemme kaikkia niitä erilaisia näkökulmia ja asenteita, joista tämä iso, meluisa maamme koostuu. Yritimme kuitenkin edes näyttää, että vaikeita asioita on mahdollista lähestyä myötätuntoisesti, hyvän tuulisesti ja vakuuttavasti sekä riittävän nöyrästi. Podcastin julkaisemisen jälkeen olemmekin molemmat saaneet eri osavaltioissa asuvilta ja kaikilla elämänaloilla toimivilta kuulijoilta palautetta: keskustelumme ovat herättäneet heissä vastakaikua. Esimerkiksi se, mitä sanoimme isiemme meihin jättämistä jäljistä; niistä kiusaantuneisuuden, surun, vihan ja ajoittaisen jalouden hetkistä, joita olemme kohdanneet luoviessamme Amerikan rodullisen kahtiajaon todellisuudessa; tai siitä ilosta ja tarpeellisesta vastapainosta, jota perheemme ovat meille antaneet. Monet sanoivat, että meitä kuunnellessaan he alkoivat ajatella omaa lapsuuttaan. Isäänsä. Kotikaupunkiaan. Kuulijat esittivät meille myös kysymyksiä, kun halusivat tietää hieman enemmän kertomistamme tarinoista ja se johti tähän kirjaan. Seuraavilla sivuilla voit lukea keskustelumme lyhentämättöminä. Mukana on myös puheita, henkilökohtaisia valokuvia ja käsin kirjoitettuja laulujen sanoituksia, jotka liittyvät eräisiin podcastissa kuvailtuihin hetkiin ja toimivat virstanpylväinä niillä elämän risteilevillä maanteillä, joilla me olemme talsineet. Tärkein toiveemme on, että keskustelumme innostaisivat sinut keskustelemaan jonkun kanssa — ystävän, omaisen, työtoverin tai vain ohimennen tapaamasi henkilön kanssa. Jonkun, jonka elämä risteää sinun elämäsi kanssa mutta jonka tarinaa et ole koskaan kunnolla kuullut. Veikkaamme, että rohkaistut, jos kuuntelet tarpeeksi tarkkaan ja avomielisesti. Sillä aikana, jolloin on helppo puhua kuuntelematta toista tai rajoittaa keskustelut sellaisiin ihmisiin, jotka näyttävät samanlaisilta kuin me tai ajattelevat tai rukoilevat samalla tavalla kuin me, tulevaisuus riippuu siitä, kykenemmekö ymmärtämään, miten me kaikki olemme osa Amerikan tarinaa — ja että me pystymme yhdessä kirjoittamaan tarinaan uuden ja paremman jatkon.

–PRESIDENTTI BARACK OBAMA

un presidentti Obama ehdotti yhteistä podcastia, ajattelin ensimmäiseksi: Siis hetkinen, minä olen high schoolin käynyt kitaristi New Jerseyn Freeholdista... Jokin tässä mättää. Patti sanoi: ”Hulluko sinä olet? Tee se! Ihmiset tykkäisivät kuunnella teidän keskustelujanne.” Presidentti ja minä olimme tavanneet vaalikampanjan aikaan vuonna 2008 ja sen jälkeen viettäneet jonkin verran aikaa yhdessä. Jotkut keskusteluistamme olivat olleet pitkiä ja paljastavia. Ne olivat sellaisia, joissa puhutaan vilpittömästi ja joiden jälkeen uskoo ymmärtävänsä, miten ystävä ajattelee ja miltä hänestä tuntuu. Niistä saa käsityksen siitä, miten hän näkee itsensä ja oman maailmansa. Niinpä noudatin Pattin neuvoa ja kuuntelin presidentin ideoita, eikä mennyt aikaakaan, kun istuimme studiossani New Jerseyssä (se oli äskettäin vapautunut E Street Bandilta) ja rupesimme riffailemaan kuten hyvät muusikot konsanaan. Aloitimme alusta: lapsuudesta, nuoruudesta, meitä yhdistävistä asioista ja meitä erottavista asioista. Havaiji ja New Jersey... aika erilaiset; poissaoleva isä... aika samanlainen tilanne. Sitten annoimme keskustelun laajentua kuten elämäkin tekee. Pohdimme sitä, miten ihminen alkaa rakentaa identiteettiä jonkin asenteen, valokuvan, biisin, leffan tai kulttuurisankarin pohjalta. Tutkimme, miten ihminen kamppailee löytääkseen vahvuutensa, potenssinsa, miehuutensa. Pohdimme sitä, miten se muovaa ihmisen luovuutta, poliittisia asenteita ja sitä, miten hän elää elämäänsä. Kaikessa kyse oli elämästä ja siitä miten se eletään, maailman tilasta ja siitä, miten olemme yrittäneet vaikuttaa maailmaan, minä musiikillani ja Barack politiikallaan, jotta maailma kehittyisi sellaiseksi kuin se meidän mielestämme voisi olla. Kävimme vakavia keskusteluja maamme kohtalosta, kansalaisten kohtalosta ja niistä rumista, tuhoisista ja korruptoivista voimista, jotka haluaisivat kaataa kaiken. Elämme valppautta vaativaa aikaa, jolloin koetellaan tosimielessä sitä, keitä me olemme. Vaikeat keskustelut siitä, keitä olemme ja millaisiksi haluamme tulla, saattavat palvella joitakin maanmiehiämme pienenä ohjenuorana. Me löysimme paljon yhteistä. Presidentti on hauska kaveri ja hänen kanssaan on helppo olla. Hän näkee paljon vaivaa saadakseen toisen vapautumaan. Hän teki niin minullekin, jotta rohkenin istua pöytään häntä vastapäätä. Loppujen lopuksi tunnistimme, kuinka samanlaisia olemme elämämme moraalisen muodon osalta. Kyse on lupauksesta, säännöistä, joita pyrimme noudattamaan elämässämme. Rehellisyydestä, uskollisuudesta, avoimuudesta sen suhteen, keitä me olemme ja millaiset tavoitteet ja arvot meillä on, omistautumisesta amerikkalaisuuden aatteelle ja rakkaudesta meitä muovannutta isänmaata kohtaan. Meihin kumpaankin on lyöty leima, jossa lukee BORN IN THE USA. Mikään muu maa ei olisi voinut tehdä sellaista sekoitusta, josta koostuu Barack Obaman kaltainen tai Bruce Springsteenin kaltainen ihminen, joten pysymme vankkumattoman lojaaleina sen instituutioille, sen unelmille ja sen ambitioille. Siksi olemme täällä. Meitä ohjaavat perheemme, lujat ystävyyssuhteemme ja maamme historiaan perustuva moraalinen kompassi, kun me ponnistelemme eteenpäin, suojelemme sitä, mikä meissä on parasta, ja säilytämme myötätuntomme yhä nuoren kansakuntamme vaikeuksia kohtaan. Kuten olen sanonut, elämme vaarallista aikaa, jolloin on paljon pelissä — jolloin kaikki on pelissä. Nyt on aika miettiä tosissaan, keitä haluamme olla ja millaisen maan jätämme lapsillemme. Sallimmeko käydä niin, että se, mikä meissä on parasta, karkaa käsistämme, vai käännymmekö yhdessä kohtaamaan roihun? Tästä kirjasta ei löydy vastauksia noihin kysymyksiin, vaan löytyy kaksi etsijää, jotka tekevät parhaansa saadakseen meidät esittämään parempia kysymyksiä. Turvallista taivalta, herra presidentti, ja kiitos siitä, että otitte kyytiin tämän matkakumppanin.

—BRUCE SPRINGSTEEN XII

KAHDEN VANHAN YSTÄVÄN KOSKETTAVA VUOROPUHELU ELÄMÄSTÄ JA RAKASTAMASTAAN KOTIMAASTA. URAAUURTAVAN PODCASTIN KESKUSTELUJA SYVENTÄVÄ KIRJA SISÄLTÄÄ MYÖS SATOJA KUVIA, PUHEITA, SANOITUKSIA JA AIEMMIN JULKAISEMATONTA AINEISTOA.

9 789520 443016 www.tammi.fi

99.1

ISBN 978-952-04-4301-6