Issuu

a j E L L KVAOMPATIN

SOTURIT

N E N O V R I H A N ELI L L E R A S A J D A N

a j E L L A K vo m p at i n

s ot u r i t

sarjassa ilmestyneet JULIA JA PEHMOELÄINTEN MAAILMANNEUVOSTO KALLE JA VOMPATIN SOTURIT

Kannen kuvat: Nadja Sarell Ulkoasun suunnittelu: Laura Lyytinen Taitto: Indicio Oy Teksti © Elina Hirvonen, 2021 Kuvitus © Nadja Sarell, 2021 Teoskokonaisuus © Tekijät ja Tammi, 2021 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä Painettu EU:ssa ISBN 978- 952- 04- 3193- 8

N E N O V R I H A ELI N L L E R A S A J D NA

a j E L L K Avompatin

s ot u r i t

1 Loppukesän ilta on lämmin. Helsingin keskustassa ihmiset ovat ulkona, lyhythihaisissa paidoissa, sandaalit jalassa ja kasvot kohti aurinkoa, joka ei vielä laske. Kirjaston edes sä, skeittirampilla pystytukkainen poika levittää kätensä, koukistaa polvensa ja tekee täydellisen frontside ollien. Planeettakuvioiseen mekkoon pukeutunut saparopäinen tyttö skeittaa Kallen viereen. – Ostetaanko jäätelöt? Julia kysyy. – Joo.

Julia ja Kalle istuvat skeittirampin vieressä jäätelötötte röt käsissään. Kallella on suklaata, Julialla sitruunaa. Kalle sulkee silmänsä ja ajattelee, millaista olisi, jos aina olisi tällaista. Lämpimiä, vapaita päiviä, jolloin voisi skeitata ystävien kanssa, kuunnella musiikkia ja tanssia. Ei tarvitsisi ajatella koulua, opettajaa, läksyjä, kokeita, isää, ja kylmää, yksinäistä pelkoa siitä, että ei osaa eikä ole riittävän hyvä.

2 Jos matkaisit avaruuteen nyt, voisit nähdä planeetta Maan. Näkisit hiljaa liikkuvan pallon, jonka pinnasta suuri osa on merta. Voisit nähdä vuorten, metsien, jäätiköiden ja autiomaiden muodostelmat ja maata jättiläiskäärmeinä halkovat joet. Näkisit kaukaa planeetan, jonka sinisen, vihreän, valkoisen ja ruskeansävyisillä pinnoilla eläisi noin viisi miljardia aikuista ja noin kaksi miljardia lasta. Yli miljardin kilometrin päässä Maasta voisit kuulla Saturnuksen renkaiden soivan kuin tuulessa heiluvat kel lot. Jos menisit lähemmäs, saattaisit löytää kohdan, josta renkaan pinta paljastaa salaisen oven. Jos astuisit ovesta, kuulisit tanssimusiikkia. Kuuli sit käpälien, tassujen, sorkkien, kavioiden ja räpylöiden tamppaavan lattiaa musiikin tahtiin. Näkisit häntien, sa paroiden ja pyrstöjen heiluvan, kun satapäinen joukko Pehmoeläinten Kansainvälisen Maailmanneuvoston agent teja keinuttaa karvaisia pyllyjään. Hymyilevä pehmovompatti, yllään kultaisista paljeteis ta tehty, P.K.M – kirjailulla koristeltu liivi ja päässään kukkaseppele, kiipeää lavalle. Hän on Patti, entinen pelät 11

tyjen Vompatin Soturien johtaja, nykyinen Pehmoeläinten Kansainvälisen Maailmanneuvoston huvittelukomitean puheenjohtaja. – Yks, kaks, yks kaks, kuuluuko? Patti sanoo mikrofo niin. – Kuuluu! huutavat tanssivat pehmoeläinagentit. – Hyvä. Seuraa näiden juhlien tärkein ohjelmanumero. Pehmoeläinten Kansainvälisen Maailmanneuvoston kar voihin katsomattoman rakkauden ja ikuisen yhtenäisyyden kunniaksi. Kaikki mukaan! Pehmoeläinten Maailmanneuvoston tunnuslaulu täyt tää salin. Käpälät, sorkat, kaviot ja siivet kohoavat ilmaan ja sadat agentit laulavat musiikin mukana: Me ollaan P.K.M Me ollaan agentit Me saadaan lasten synkät päivät paistaan joten nyt saa maistaa! Katto avautuu, sen takana tiivistyvät sateenkaarenväriset pilvet. Vaahtokarkkien, suklaanappien, lakupalojen, va delmaveneiden, kirpeiden hedelmäkarkkien, salmiakki aakkosten, hedelmäaakkosten, lakutoukkien, noitapillien, liitulakujen, mansikkasydänten, toffeenappien ja metri lakujen karkkisade ropisee Pehmoeläinten Maailman neuvoston onnellisten agenttien ylle.

3 Maan päällä kesälomat ovat ohi, koululaiset ovat oppineet uudet lukujärjestyksensä ja Pehmoeläinten Maailmanneu voston agenteilla on kiire. Kun lapset nukkuvat, sadat mil joonat nallet, puput, sarvikuonot, pingviinit, koirat, kissat, delfiinit, käärmeet, lohikäärmeet, kengurut, hevoset, nor pat, pandat, norsut, possut, sukkaeläimet, rättieläimet, isän käytetty paita -eläimet ja muut Pehmoeläinten Maailman neuvoston agentit nousevat varovasti sängystä, avaavat äänettömästi vaatekomeron, lelukomeron tai kellarin oven ja kiitävät maan alle salaiseen komentokeskukseensa ra portoimaan Maailmanneuvostolle lasten tilanteesta. Avaruudessa, Saturnuksen renkaiden sisäpuolella, Maailmanneuvoston Päämajan agentit näpyttelevät tie tokoneitaan käpäläkarvat väristen. – Neljäbee alkanut ok. – Kiusaamista liikuntatunnilla. Seuraamme tehostetus ti. Operaatio Sorkkaeläin valmistelussa. – Uudessa luokassa vaikea löytää kavereita. Operaatio Pystykorva käynnistetty. – Painajaisia. Operaatio Käpäläposki toimii. 14

– Välitunnilla uusi kaveri. – Sukkariita äidin kanssa sovittu. – Mummi tuli apuun lepakkoasiassa. – Sorkkaeläin kuusnolla kuitti. – Pystykorva seurantaan. – Käpäläposki levitykseen. – Kuitti. – Auts! Lettu putosi pyllylle! – Missä kermavaahto? – Puhveli väärällä linjalla! – Agentit! Muistakaa vastuunne! Helsingissä puiden ensimmäiset lehdet ovat kellastu neet ja syksyn ensimmäiset sateet jättäneet suuria lätäköitä kadulle. Iltaisin talojen valaistut ikkunat hohtavat pimey teen kuin jättiläisen silmät. Yhden kerrostalon ikkunan takana on huone, jonka sei nät on päällystetty tanssijulisteilla, skeittareiden kuvilla ja sateenkaarenvärisillä lapsen maalauksilla. Ikkunan edessä on koulupöytä ja sen ääressä istuvat Julia ja Kalle vierek käin, matematiikan kirja edessään. Kallen tukka on pör rössä haromisesta, Julian t-paidassa on Albert Einsteinin kuva ja teksti Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto. Tieto on rajallista. Mielikuvitus ympäröi maailman. Kallen sängyllä istuu kaksi pehmoeläintä vierekkäin, toisiinsa nojaten. Kallen pehmoapina K.Apina ja Julian pehmopupu Nis J.A. kuiskuttelevat toisilleen silloin, kun ovat varmoja, että Julia ja Kalle eivät huomaa. 15

– Kilometrissä on tuhat metriä, Julia selittää Kallelle. – Eli kun muutat meidän koulumatkan metreiksi, kerrot vaan yks pilkku kolme tuhannella. – Tajuan sen kun sinä selität, Kalle sanoo. – Mutta kun se lukee koepaperissa, kaikki menee mustaksi. – Minusta tuntui samalta viime vuonna, Julia sanoo hiljaa. – Kun tulin kouluun ja yritin jutella muiden kanssa, kaikki meni mustaksi. Kalle punastuu. – Olin hirveä. Anteeksi. – No ei se haittaa… Julia aloittaa, mutta puraisee huul taan. – Niin olit, ja se tuntui kamalalta. Mutta nyt olet kiva. Se tuntuu kivalta.

Juliakin punastuu vähän. K.Apina puristaa Nisin kä pälää. Ovi aukeaa. Kallen isä seisoo oviaukossa pitkänä ja an karan näköisenä. – Julia, nyt olisi aika lähteä kotiin. – Meillä on vielä vähän kesken, Kalle sanoo. Isä puhuu suoraan Julialle. – Hienoa, että jaksat auttaa. Ilman sinua tuo riikinkuk ko ei varmaan pääsisi luokaltaan. Juliasta tuntuu kuin joku puristaisi hänen vatsaansa lujaa. Hän ei ole koskaan kuullut aikuisen puhuvan noin ilkeästi omasta lapsestaan. – Tämä on kivaa, Julia sanoo. – Kalle opettaa minua skeittaamaan ja tanssimaan. Se on tosi hyvä niissä. Kallen isä tuhahtaa. Kalle kumittaa keskittyneesti jotain vihkostaan eikä nosta katsettaan. Nis pyöräyttää korviaan niin, että vain K.Apina huomaa sen. Julia pakkaa Nisin reppuunsa ja koskettaa Kallen olka päätä. – Nähdään huomenna, hän sanoo. – Me voidaan vielä ruokavälkällä käydä noita juttuja läpi. – Joo, Kalle sanoo hiljaa. – Kiitti. Tuoksuu sateelta ja syksyltä. Julia skeittaa kohti kotia lätäkköjä väistellen, hämmentyneenä. Miksi Kallen isä on Kallelle niin ilkeä? Miksei hän itse uskaltanut puolustaa Kallea kunnolla? 17

Kun katu on autio, reppu alkaa heilua Julian selässä. Reppu pomppii, sätkii ja potkii. Vetoketju aukeaa, ja Julia tuntee niskaansa vasten kaksi pehmeää korvaa. – Pyhä pannukakku, millainen rautakanki Kallella on isänä, Nis puhisee. – Sillä miehellä kun pääsisi leikkimään pehmoeläinpalloa… – Kallella on tosi paha mieli, Julia sanoo. – Osaako K.Apina auttaa sitä? – K.Apina on yksi parhaista, Nis sanoo. – Hän keksii ratkaisut!

4 Avaruudessa, mustan aukon syvyyksissä, on salainen ava ruusasema. Sen sisäänkäynniltä nousevien portaiden pääs sä kohoaa kahdeksan pylvästä. Pylväiden toisella puolella, korkeiden muurien suojassa avautuu valtava puutarha. Syvemmällä puutarha muuttuu metsäksi, joka näyttää siltä, miltä maapallo näytti 200 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten aikaan. Avaruusaseman keinotekoisessa ilmakehässä kasvavat korkeat puut ja niiden oksia heilut tavat lämpimät tuulet. Puiden lomassa kulkevat dinosau rukset, jotka hallitsevat Pehmoeläinten Maailmanneuvos ton perustuslakia. Avaruusaseman olemassaolosta tietävät vain harvat ja valitut Pehmoeläinten Maailmanneuvoston jäsenet. Nyt puiden latvojen korkeudella, tiukkailmeisen brachio sauruksen B.S. Rusin kasvojen vieressä, leijuu lumpeen lehti. Lumpeenlehdellä istuu silkkiasuun pukeutunut pehmopanda Pandora, Pehmoeläinten Maailmanneuvos ton johtaja. Pandoran lempeillä kasvoilla väreilee huoli. Hän tapaa Maailmanneuvoston perustuslakia vartioivia dinosauruksia vain äärimmäisen vaikeissa tilanteissa. Nyt 19

Maailmanneuvosto on solminut hauraan rauhan sitä vas tustavan, pahamaineisen Lelutehtailijan varustamien Vom patin Soturien kanssa. Mutta rauhan säilyminen riippuu siitä, onnistuuko Pandora neuvotteluissa dinosaurusten kanssa. Korkealla tuolilla B.S. Rusin vieressä dinosaurusten kirjuri, compsognathus Compo, kirjoittaa keskustelua kiivaasti muistiin. – Päätös ei ole minun, B.S. Rus sanoo. – Valio kuntamme kuulemat asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että perustuslain muuttaminen johtaisi Maail manneuvoston kannalta arvaamattomiin seurauk siin. – Ne pölyttyneet, liitukautiset asiantuntijat, Pandora puuskahtaa. – Kun ne kerran mil joonassa vuodessa pääsevät ääneen, ne asettavat koko Maailmanneuvos ton vaaraan! – Arvokkuutta, pyydän, B.S. sanoo. – Minä lupasin Patil le, että perustuslakia muutetaan, Pandora kuiskaa, ja näyttää siltä kuin hänen tumman pehmo pandan silmän 20

sä pinnalla kiiltäisi kyynel. – Se oli hänen vaatimuksensa Vompatin Soturien johtajan palaamiselle Maailmanneu voston riveihin. Syrjimättömyyden, yhdenvertaisuuden ja jakamattoman pehmoeläinarvon nimissä vaadin Pehmo eläinten Maailmanneuvoston perustuslain ensimmäistä pykälää muutettavaksi siten, että lapsen hylkäämä pehmo eläin ei tästä eteenpäin menetä agenttivoimaansa. – Sinä ylitit näin luvatessasi valtuutesi, B.S. sanoo. – Olen todella pahoillani, että ajattelin vastuullamme olevien lasten tulevaisuutta enemmän kuin dinosaurusten kehittelemiä sääntöjä, Pandora puuskahtaa. – Säännöt suojelevat meitä kaikkia, B.S. sanoo. – Ajatte le mitä tapahtuisi, jos meidän olemassaolomme paljastuisi, ja kaiken maailman tutkijat, toimittajat ja elokuvantekijät ryntäisivät tänne. – Minä en puhu Maailmaneuvoston paljastamisesta, vaan perustuslain YHDEN pykälän muuttamisesta! Ha luan vain, että agenttini saavat pitää voimansa riippumatta lasten tunteista! – Lasten ja pehmoeläinten suhde on ainutlaatuinen, B.S. sanoo. – Koko teidän olemassaolonne perustuu lasten rakkauteen. Jos muutamme perustuslakia rakkauspykälän osalta, mitä jää jäljelle? – Jakamaton pehmoeläinarvo, Pandora huutaa. – Lakimuutoksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa. – Onpas! Agenttien on voitava luottaa siihen, että he ovat arvokkaita sellaisina kuin ovat! Miten agentit voivat 22

Huima u l i a k k i e s s u a va r u j at k u u !

luottaa jakamattomaan pehmoeläinarvoonsa, jos lapsen mielen muutos saa heidän lihaksensa muuttumaan het kessä pumpuliksi? – Meidän asiantuntijamme ovat käyneet tämän läpi ja… – Koska teidän asiantuntijanne ovat viimeksi rakasta neet, pelänneet hylätyksi tulemista, tai eläneet? – Asiantuntijoidemme tehtävä ei ole tutkia tunteitaan, vaan tulkita lakia. – Olisitte kuolleet avaruussängyllä sukupuuttoon, senkin liitukautiset Kalle ja Julia matkaavat mustan aukon dinofossiilit, Pandora sihisee. saurusten luo: onnistuvatko he pelastamaan pehmoagenttien Varoitan. Emme hyväksy Toinen vihapuhetta emmekä uhkai ja–lasten yhteisen tulevaisuuden? osa jännittävää lastenromaani sarjaa, jossa pehmoeläimillä on supervoimat. luja, B.S. sanoo tiukasti.

Kallen isä on pettynyt, kun hänen poikansa on kiinnostuneempi hiustyyleistä, musiikista, skeittaamisesta muodistaavaruusmat kuin Pandoran lumpeenlehden ympärillejakohoaa matematiikasta. Kun Kalle skeittaa pimeässä illassa, häntä kalla raketin tavoin suojaava kupla, ja sen reunoihin il tarkkailevat kiiltävät silmät. Vompatin Soturien johtaja Patti seuraa mestyvät rakettimoottorit. hänen liikkeitään. Patti saa Kallen liittymään Vompatin Soturien Pandora leijuu lumpeenlehdellään pois dinosaurusten riveihin, ja Kalle alkaa tehdä videoita, joissa breikkaa ja skeittaa. metsästä, kohti Saturnuksen renkaiden sisäpuolella si Vompatin Soturit yrittävät saada Kallea kuvaamaan Youtubejaitsevaa Maailmanneuvoston Päämajaa ja hetkeä, jolloin videon, jossa tämä paljastaa Pehmoeläinten Maailmanneuvoston joutuu kertomaan rakkaille agenteilleen epäonnistuneensa olemassaolon. tärkeimmässä lupaamassaan Mutta Juliallaheille on parempi idea: hän ja asiassa. Kalle matkaisivat mustan aukon dinosaurusten luo pelastamaan Maailmanneuvoston!

”Kun nimittäin yhdistetään pehmolelut ja agenttiseikkailu, syntyy vastustamaton yhdistelmä!” Olga Temonen

*9789520431938*

L84.2 ISBN 978-952-04-3193-8 www.tammi.fi Kannen kuvat: Nadja Sarell