Issuu

lapsuuden joulu

lapsuuden joulu Rakkaimmat joulurunot

Toimittaneet

Satu Koskimies ja Juha Virkkunen

Tammi

lapsuuden joulu Rakkaimmat joulurunot Toimittaneet

Satu Koskimies ja Juha Virkkunen

Kustannusosakeyhtiรถ Tammi Helsinki

kiitokset Museoviraston kuva-arkisto / Sirkku Dölle Helsingin yliopiston kirjasto Helsingin kaupunginmuseo Yleisradion Kirjasto-tietopalvelu Pirjo Hakunin arkisto Kiitokset Kansan Sivistysrahaston Kustannusosakeyhtiö Tammen rahastolle teoksen toimittamiseen myönnetystä apurahasta.

© Teoskokonaisuus Satu Koskimies ja Juha Virkkunen, 2005 © Yksittäinen runo/laulu: runoilija/tekijä tai oikeudenomistaja(t) © Suomennettu runo/laulu: runoilija/tekijä tai oikeudenomistaja(t) / suomentaja Graafinen suunnittelu ja taitto: Aino Ahtiainen Yrityksistä huolimatta muutamiin oikeudenomistajiin ei ole saatu yhteyttä. ISBN 978-952-04-0399-7 Painettu EU:ssa

Sisällys Hyvät runon ystävät! 6 Armas joulu jo kutsuu meitä 8 Seimen päällä on tähti 40 Lapsuuden joulu 104 Kun on valmis kuusi kultainen 168 Hyvää joulua pohjoinen taivas 208 Muiden joulutulet nään heijastuvan hämärään 272 Koko maailman joulupidot 310 Hakemistot 332 Sisällys 340 Kuvalähteet 344

Hyvät runon ystävät! Uskomme, että tämän valikoiman lukijoina pääsette unohtumattomalle elämysmatkalle jouluun. Retki saattaa alkaa jostakin hyvin kaukaa - silloin kenties omaan tai sukunne historiaan kuulunut joulu nousee mieleen, ja “taas kaikki kauniit muistot” heräävät eloon. Valikoimaa kootessamme me toimittajat olemme nähneet, että joulu elähdyttää Pohjolan asukkaita aivan erityisen hartaalla tavalla. Tutut runot, nekin, jotka jo osaamme ulkoa, tuntuvat vain kuuluvan omaan pohjoiseen perinteeseemme, omaan jouluumme. Keskellä pimeää aikaa joulu merkitsee autuaallista unelmaa turvallisuudesta. Toistuvat seremoniat, tavat ja perinteet tekevät joulusta juuri sen armaimman joulun. Tästä kertovat

Lapsuuden joulun runot. Vanhojen, ehkä jo unohtuneiden albumirunojen hartaanvakavasta tunnelmasta edetään tuttujen ja aina yhtä rakastettujen joulurunojen lumoon. Vuodesta vuoteen Z. Topeliuksen Varpunen jouluaamuna tai Kaarlo Sarkian Lapsuuden joulu tai P. Mustapään Puer natus in Betlehem tai Immi Hellénin Joulukirkkoon ovat kuuluneet ja yhä kuuluvat jouluumme. Käsillä oleva valikoima sisältää vuosina 1979 ja 1980 toimittamiemme Lapsuuden joulu I ja II -antologioiden runoista keskeisimmän osan. Mutta aika on sittemmin tuottanut runsaasti uutta, modernia joulurunokerrostumaa, ja näin olemme saaneet kansien väliin talteen tämän päivän tuoreita yllätyksellisiä runolöytöjä sekä suomalaisesta että käännöslyriikasta. Joulu on hiljaisuuden aikaa; joulun runoihin on kerrostunut kosolti rauhaa, joulun sanomaa parhaimmillaan. Runoista henkii suuren juhlan koko valaistus, unelma yhteisestä joulun pyhityksestä. Joulun aiheisto on ikuista; esimerkiksi Kantelettaren ikivanha Luojan virsi on jouluruno, jonka salaperäinen kauneus kiehtoo meitä yhä tänään. Joulun runo on usein myös ajan peili: sota-ajan suomalainen lyyrikko on tallettanut säkeisiin historian kipeät merkit. Lumen ja pakkasen juhla voi olla kaupunkijoulu, jossa unelmat ovat toiset kuin saloseudun rauhassa. Mutta runoilija näkee myös joulun rienan, tavaramarkkinoiden kummitusmaailman. Aina ei joulun täyttymystä ole: myötäelävä runoilija erottaa humun takaa yksinäisen ihmisen joulukynttilän.

Vaikka emme enää elä sääty-yhteiskunnassa, tuntuu siltä, että valikoiman runoissa on tallessa yhtä hyvin kartanon, pappilan kuin torpan joulu. Samaa heijastaa valikoiman kuvitus. Joulukorttien ja joululehtien kuvamaailma keskustelee antaumuksellisesti runojen kanssa: kuvista ja runoista syntyy haaveiden, unelmien ja toiveiden joulu. Tajunnassamme tämä juhla on juuri se ”joulu ihanin”. Olkaa hyvät! Reki odottaa! Joulun runoilijoiden värikäs kulkue lähtee liikkeelle: Topeliuksesta Tiihoseen, Noposesta Nummeen, Hellénistä Helakisaan, Leinosta Leskisen Juiceen... - ja näin on syytä uskoa, että Lapsuuden joulussa on tallessa koko joulu: kuusen himmeys ja lasten silmien tuike, piparit ja paketit, olkilyhteiden, piippalakkien, juhlakulkusten ja tähtien taika.

Onnellista joulua toivottavat

Satu Koskimies & Juha Virkkunen

Armas joulu jo kutsuu meitĂ¤

A AM U L AU LU E N N E N J O U LUA

Tunturi tähyää järven jäätä, pakkasen parta hilisee, salaisessa hämärässä tonttujen kellot kilisee. J O U LU

Pikkuinen kelkka, Tule meille Tuomas kulta,

pikkuinen käärö,

tuopa joulu tullessasi!

käärössä pikkuinen uni;

Tule kekri, jouvu joulu

vielä voit painaa silmäsi kiinni,

sekä pääse pääsiäinen!

vielä on sinistä lumi.

Kyll’ on kystä aitassamme,

HAN N E LE H U OVI, SALAP E R ÄI N E N R AS IA, 19 8 5

paljo pantua eloa, sirkan reisi, paarman jalka, peipposen peräpakara, sammakon sakarivarvas,

ADVE NT TI

sisiliskon silmäpuoli! K A N T E L E TA R

Talvimetsässä vartioi tuuli kuin paimen hiutalelaumaa. Jo aavistaa monikin kuusi jouluvaloja saavansa kantaa. Ojentaa oksansa kuunnellen kohti lumista valkeutta ja odottaa tuulta uhmaten yön jouluisen ihanuutta. R A I N E R M A R I A R I L K E , A D V E N T T I , 1 8 97 SUOM. EVE KU ISM I N

O U LU N TÄHTI P OJAT

- Hyvää iltaa, hyvää iltaa itsekullekin säädylle, sekä ylhäisille että alhaisille, jokaiselle kuin talossa on! Ja me toivotamme, ja me toivotamme onnellista ja hyvää joulua ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkien ylitse käy! VA N H A S TA J O U L U K U VA E L M A S TA

PYHÄ YÖ

Tyyni on yö, tää pyhä yö, valveillaan, kalleintaan vaalii nyt pari autuas vain poika seimessä on nukahtain, tuuti, armahin, tuu! Tyyni on yö, tää pyhä yö, paimenten halpojen tietoon enkelit tuo sanoman: »Kristus syntyi jo maailmahan, luokseen kiiruhtakaa!» Tyyni on yö, tää pyhä yö, maailmaa armahtaa poika lempeä tää Jumalan, siksi riemua lauletahan, siksi virsi nyt soi! JOSE PH MOH R, ALAKANSAKOU LU N LU KU KI RJA I I, 1931

TE R VE TALVI, TE R VE J O U LU

Terve talvi lumenkuulas, terve kimmel valkoinen Nietospeitto, lasit kuuras’, tanssii himmel’ jouluinen Terve juhla alkutalven tuttu joulu lämpöinen Rauharinta, aika pälven, tähti kirkas siniöinen

J O U LU L AU LU

Terve talvi, terve vuosi,

Joulu oveen kolkuttaa,

terve tuuli, pakkasnurkka

hymyy tuiskusäässä:

Terve uusi kymmenvuosi,

Lapsikullat avatkaa!

purkka, Jurkka sekä Turkka

Olen aivan jäässä. Kukkurainen vakka tää

Terve jänö, terve hurtta,

harteita jo väsyttää.

terve kinos, järvenjää

Lahjoja on mulla.

Ei sydämeni laula suotta,

Saanko sisään tulla?

ei lukos’ rinta kenenkään

Tule armas joulu! Z . TO P E L I U S

Siis: Terve talvi lumenkuulas, terve kimmel valkoinen Nietospeitto, lasit kuuras’ tanssii himmel’ jouluinen K O S T I S I R O N E N , 1 97 9

J O U LU L AU LU

Pehmeästi hiuteet katuun putoo,

Tiu’ut soivat hullunkurisesti,

joulu saapuu hiljaa kaupunkiin,

puodinikkunat nyt loiston saa,

lukin lailla hämy mielen kutoo

kirkonkäynnin jälkeen alkaa kesti,

seitin-utuisihin unelmiin.

lakkaa, mantelia tuoksuaa,

Vanha katulyhty nukkuu nurkassaan,

koreana kiiltää salin joulupuu

iltatähdet syttyy palamaan.

helovöissään, päällään puolikuu.

Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.

Vanha kirkko loistaa kimmeltäen

Katso, tähtipojat tulee salaa

kynttilöineen, lasikruunuineen,

vanhan vierastuvan eteiseen,

pilvet harhaa yli linnanmäen,

tangon päässä pahvilyhty palaa,

kirkonkellot soivat hiljalleen,

taatat, pukit teuhaa temppuineen,

torin nuotiot jo ovat loimuilleet,

tallilyhty liehuu yli pihamaan,

tiu’ut soittaa, kiitää kirkkoreet.

kuormarengit hyrrää laulujaan.

Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.

Mikä salaperäisyys on kaikkialla,

On kuin aika punois unisillan

lasten puhtaat silmät säteilee,

yli elon myrskyn valkamiin,

nuoret kuiskii suuren palmun alla,

soittais loppuun vanhan joulu-illan,

klaveri häähymnein humisee,

loisi uuden uskon ihmisiin,

vanhan sydän herää, elää uudestaan

loisi ihmiskunnan suurta unelmaa,

monta joulu-iltaa muistoissaan.

joka taiston takaa kangastaa.

Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.

Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan. L A R I N - K YÖ S T I , VA L I T T U J A R U N O J A , I I S A R J A , 1 9 2 3

Kuin ois kautta vanhan valtakadun joulun hellä henki liidellyt, luo se rauhan, tuhatöisen sadun, mik’ on aikain hämyyn himmennyt, on kuin outo onni kaiken kirkastais, ihmismurhe vihdoin rauhan sais. Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.

LU M I L AU LU

Lunta putoo. Lunta putoo. Pilvi talvisukkaa kutoo. Lumivanttuut sormissansa kuuset näkee uniansa. Hännäkkäitä, pyrstökkäitä. Nassukkaita, tassukkaita. Paljon lunta. Talviunta näkee puoli valtakuntaa. Tossukkaita, myssykkäitä. Hupukkaita. Huivipäitä. Turkeissansa talvikansa astuu ulos koloistansa. KAAR I NA H E LAKISA, PI KKU PEGASOS, 1980

TU LE E J O U LU

Hämäränharmaana marraskuun aamuna

Mutta eiväthän opettajat, miehet itke.

metsän lattia kumia askelten alla

Yhdeksäs syksy täällä, neljä siitä kun kirjoitin edessä

Hautausmaalta on haravoitu lehdet, pantu kepit käytävien kulmiin merkiksi auralle.

erojen sydäntäsärkevät hetket Kuolema

Pian pyryttää niin ettei läpi näy. Tänään tulee 2. E kirjastoon, opetan lapsille missä on hyllyssä

on kova mutta vielä kovempaa suru

kirjan ainoa oikea paikka. Ja he laulavat minulle aakkoslaulun

Olen oppinut kavahtamaan

kirkkain silmin.

niitä jotka panevat toivonsa ruumiin lahoamiseen.

Se on kuopuksen ystävän luokka. Tervehdin Satua, sanon ystävällisen sanan.

Marraskuun jälkeen tulee joulu.

Purskahdan itkuun kesken tunnin?

K A R I A R O N P U R O , S U O M E N K U VA L E H T I 5 1 – 5 2 / 1 9 8 9

NY Y TI N J O U LU L AU LU

Yön satoi uutta lunta. Se peitti jäisen maan. Ja järvi näkee unta vain hanki peittonaan. Kauan odotimme, ikkunaan jäimme, kun tähdistä kirkkaimman näimme. Se joulunviesti on Avaatko oven joulun tulla?

taas kylmyyteen lämpöä saamme.

Joulu on jo täällä!

On mieli huoleton,

Vai pidätkö ovesi visusti kiinni,

sillä joulu tuo valon maailmaamme.

salvat oven päällä? Me kylmän unohdamme Sadun huoneessa salaisessa

ja talven tuiskuineen.

saat lahjaksi ruusut ja tähdet.

Ja luottaa haluamme

Ota ne reppuun, evääksi,

taas uuteen kevääseen.

kun matkoillesi lähdet.

Luonto lepää hetken hankien alla,

H A N N E L E H U O V I , M AT K A J O U L U N TA LO O N , 2 0 0 1

kun tuivertaa tuuli ja halla. Vaan joulu tullessaan myös mielemme kylmyyden poistaa. Luo tähti valoaan, kun se kirkkaammin pimeässä loistaa. TO V E J A N S S O N , M U U M I L A A K S O N L A U L U K I R J A , 1 9 9 3 SUOM. VEXI SALM I

TA AS

Nythän on joulu taas ja nythän on valo taas ja nythän on joulukuusikin taasen täällä. Kaupunki on hilpeä taas eikä taaskaan ole lunta yhtään kuralätäköiden päällä.

P I E N I SAL AI S U U S

Koska on valo taas

Älä sulje oveasi

ja koska on räntää maass’

joulutontulta!

ja tanssitaan polskaa kevätsäällä?

Tontulla on tuomisina

B O C A R P E L A N , TA I VA A N R A N N A N M A A L A R I , 1 9 9 0

paljon iloa.

SUOM. KAAR I NA H E LAKISA

Anna tontun sytyttää se pieni kynttilä! Silloin siitä joka soppeen hehkuu lämpöä. Kuuntele, kun joulutonttu korvaan kuiskuttaa! Sitä pientä salaisuutta kertoa ei saa. E STE R AH O K AI N E N

TÄH D E N LE M P E E N L AI LL A

Tähden lempeen lailla sä täällä murheen mailla opas ole meille tieltäs eksyneille. Synnin kiusaukset anna voittaa, luo pimeyteen valkeutta, ohjaa, ohjaa kohti kirkkautta, mun sielullein kun suot sä Koulun joulujuhlassa veisattiin virsiä,

pääsinpäivän koittaa.

minulla oli aina ylipitkä tukka ja

SUOM. H E I KKI KLE M ETTI, SUOM E N N UOR ISON LAU LU KI RJA, 1921

vanhemman veljen kauluspaita. Näytelmässä olin paimen pahvinen sauva hikisessä kädessä, se takimmainen joka suuremmiten peljästyi enkelin ilmestymistä. Sinä vuonna kun enkeliltä kesken taivaasta astumisen aukesi hakaneula ja toinen siipi repsahti lattialle ja opettaja peljästyi, silloin ymmärsin, olin ensimmäinen joka kiiruhti siipirikon luokse. T I M O P U S A , YÖ V U O R O , 1 97 9

S I N ETIT PAN NA AN K ÄÄR Ö I H I N

Sinetit pannaan kääröihin, ja Joulu salaperäinen taas suuren kontin tupaan tuo ja avaa hymyillen. Ei, kaikkea ei kukaan saa, jokainen saa vain jotakin. Kenellä antamista on, iloitsee syvimmin.

Lapsuuden joulu on satojen – sekä vanhojen että uusien – joulurunojen rikas valikoima. Tunnetut runotoimittajat Satu Koskimies ja Juha Virkkunen johdattavat valitsemillaan runoaarteilla lukíjan Toiveita riisuu aika pois, elämykselliselle aikamatkalle maailmaan. vaan vuosi vuoden jälkeenjoulurunojen vain enemmän Vanhojen, jopakoskee osin josydämeen unohtuneiden albumirunojen hartaasta tunnelmasta edetään tuttujen ja se kaikki, mitä sain. alati rakastettujen joulurunojen lumoon. Vuodesta toiseen Topeliuksen Varpunen jouluaamuna tai Kaarlo Sarkian Lapsuuden joulu tai Mustapään Puer Natus in Betlehem tai Immi Hellénin Muruja annan, Joulukirkkoon ovatrihkamaa, runoja, jotka tekevät joulusta joulun. Rakkaiden joulurunojen ja ihanan sirusen jonkin, sirpaleen - kauniit muistot heräävät taas eloon. kuvituksen siivittämänä kaikki

käsiini taitamattomiin Lapsuuden joulu tarjoaa lisäksi runsaasti uutta, modernia runoutta: raikkaita, yllätyksellisiä hajoaa, minkä teen. joulurunolöytöjä sekä kotimaasta että ulkomailta. Runoja on niin Aleksis Kiveltä, Eino Leinolta, P. Mustapäältä, Yrjö Jylhältä, Einari Vuorelalta, Arvo Turtiaiselta, Ilpo Tiihoselta, Bo Carpelanilta Rakenna, sydän neuvoton, kuin Juice Leskiseltä. ja hyvä tahto, työtä tee. Runoloiston kruunaa teoksen Lähellä lahjain aika on, upea kuvitus, kuusen himmeys, lasten silmien tuike, piparit, paketit, kelkat, olkilyhteet, piippalakit, juhlakulkueet ja tähtien taika. hämärä säteilee. A A L E T Y N N I , TO R N I V I R R A S S A , 1 9 5 4

isbn 978-952-04-0399-7 82.2 www.tammi.fi Etukannen kuva: Elsa Beskow

*9789520403997*