ROWLEY JEFFERSON’S AWESOME FRIENDLY SPOOKY STORIES™ and the design of the book’s cover are trademarks and trade dress of Wimpy Kid, Inc. ALL RIGHTS RESERVED.
First published in the English language in 2026 by Amulet Books, an imprint of ABRAMS, New York. (All rights reserved in all countries by Harry N. Abrams, Inc.)
Päällyksen graafinen suunnittelu Jeff Kinney ja Lora Grisafi Sisuksen graafinen suunnittelu Jeff Kinney
Sivujen 199 ja 200 sitaatit Charles Dickensin teoksesta Joululaulu suomentanut Marja Helanen.
ISBN 978-951-0-52742-9
Painettu EU:ssa
Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@wsoy.fi
HÖNKÄYS
Pienen maaseutukaupungin hautausmaalla eli kummitus nimeltä Samuel. Ei kai pitäisi sanoa ”eli” koska varsinaisesti Samuel oli kuollut, mutta näin tällaiset tarinat yleensä aloitetaan.
Silloin kun Samuel OIKEASTI eli, autoja tai kännyköitä tai hammastahnaa ei vielä ollut keksittykään joten kaikkien elämä oli aikamoista kituuttamista. Siihen aikaan useimmat lapset eivät käyneet koulua koska heidän piti raataa perheensä maatilalla, ja Samuel lapioi aamusta toiseen hevosenlantaa tallissa.
LOMPS
LOMPS
Samuel ei suuremmin rakastanut työtään mutta tuumasi että se vei silti voiton hikoilusta luokkahuoneessa kertotaulujen kimpussa.
Loppujen lopuksi Samuelin olisi kuitenkin kannattanut ennemmin kökkiä koulutunnilla kuin luoda lantaa kärpästen surratessa ympärillä, sillä seudulla raivosi kulkutauti joka iski myös Samuel-parkaan.
Menemättä yksityiskohtiin Samuel päätyi sen seurauksena hautausmaalle.
Osa ihmisistä muuttuu kuoltuaan kummituksiksi koska heillä on mielestään jotain juttuja kesken täällä elävien keskuudessa. Samuel ainakin koki tulleensa huijatuksi kun kerran sai elää niin lyhyen elämän ja oli käyttänyt siitäkin suurimman osan lannan lapioimiseen.
Samuel halusi jättää hautausmaan taakseen ja lähteä tutkimaan kaikkea siistiä mitä nykymaailmasta löytyi: sähköpotkulautoja, jäätelöautoja sun muuta. Hän ei kuitenkaan onnistunut pääsemään hautausmaan ulkopuolelle ja tajusi joutuvansa luultavasti homehtumaan siellä ikuisesti.
Hän vakuutteli itselleen että hautausmaalla jumittaminen löi laudalta lapiohommat hevostallissa, mutta ei hän olisi siitä päätään pantiksi pannut.
Eräänä päivänä kun Samuel kieriskeli taas itsesäälissä, tapahtui kummia. Poika nimeltään Andrew ajoi polkupyörällä hautausmaan vieritse ja häneltä puhkesi kumi. POKS
Andrew’n isoveli Max oli aina varoittanut että jos kulkee hautausmaan ohi, kannattaa pidätellä henkeä ettei hönkäise kummitusta keuhkoihin.
Andrew ei ollut ihan varma puhuiko isoveli totta, mutta hän ei halunnut ottaa riskiä.
Niinpä hän pidätteli aina hengitystään hautausmaan kohdalla, myös autossa.
Kun Andrew’n pyörästä puhkesi kumi, hän siis pidätti henkeä ettei vahingossa imaisisi kummitusta.
Hän yritti taluttaa pyörän kauemmas hautausmaalta niin vikkelään kuin pystyi, mutta hengitystä ei voi pidätellä kovin pitkään. Ja juuri kun Andrew ohitti Samuelin istumapaikan, hän haukkasi ilmaa oikein kunnolla.
HÖNK !
Mukana tuli tosin MUUTAKIN kuin ilmaa.
Kun Andrew hengitti sisään, hänen ruumiiseensa livahti samalla Samuelin haamu.
Hups vain, ja Samuel hallitsi Andrew’n kehoa. Oli kyllä aika erikoista hypätä jonkun toisen nahkoihin, mutta Samuel tottui uuteen tomumajaansa tuota pikaa.
Kun hautausmaa jäi taakse, Samuel oli niin riemuissaan että hän tanssahti pienet jigit. Jig on vanhan ajan tanssi jota harrastettiin ennen muinoin. Andrew’n naa-
purit arvelivat että hän vain hassutteli, koska kaikki tiesivät että Andrew osasi joskus olla aika pelle.
Samuel kierteli korttelia ja hämmästeli kaikkea uutta mitä ei ollut olemassakaan 1600-luvulla. Meille tuiki tavalliset jutut, niin kuin sadetin Gablerin tädin pihamaalla, olivat Samuelin mielestä kerta kaikkiaan ihmeellisiä.
RUISK KÄ Ä ÄK!
Samuel ei vain älynnyt miten vaarallinen paikka nykymaailma oli ja kadulla kävellessään hän oli pari kertaa vähällä jäädä auton alle.
TÖÖT
Samuel lupasi itselleen olla jatkossa varovaisempi koska ei hän sentään toista kertaa tahtonut kuolla.
Samuel kuljeskeli pitkin Andrew’n kotikulmia, ja pian hänen tuli nälkä. Mikä tuuri että hän sattui Andrew’n kotitalon kohdalle juuri kun Andrew’n äiti huhuili poikaansa syömään.
Andrew’n vanhemmat eivät tietenkään arvanneet että heidän poikansa ruumiissa asui kummitus joten he suhtautuivat häneen niin kuin aivan tavallisena sunnuntaina. Ja sunnuntaisin ruokana oli aina juustomakaronia joka oli Andrew’n lempiruokaa.
Noh, koko ruokalajia ei ollut keksitty
vielä Samuelin elinaikana, eikä hän ollut
ikinä maistanut mitään niin herkullista.
Kun Samuel pyysi vielä TOISTA santsiannosta, Andrew’n vanhemmat arvelivat vain että pitkä pyöräretki oli kasvattanut hänen ruokahaluaan.
Sinä yönä Samuel nukkui Andrew’n sängyssä joka oli HUOMATTAVASTI mukavampi kuin olkipeti johon hän oli tottunut.
Herättyään seuraavana aamuna Samuel uumoili joutuvansa kuuraamaan tallia tai huhkimaan ties minkä tylsän nykyajan askareen parissa. Mutta Andrew’n äiti passittikin hänet kouluun.
Koulussa Samuel ei tajunnut hölkäsen pöläystä eikä asiaa auttanut se ettei hän ollut elinaikanaan oppinut koskaan lukemaan.
Puolenpäivän aikaan Samuelia alkoi jo uuvuttaa. Ensimmäistä kertaa hänelle tuli ikävä hautausmaata.
Sitten kello soi ja oppilaat rynnivät ruokalaan syömään. Ruoaksi oli kalapuikkoja, ja kun Samuel maistoi niitä hän totesi että ne päihittivät ehkä jopa juustomakaronin.
Siihen aikaan kun Samuel oli ollut pieni, käytöstapoja ei ollut vielä keksitty joten hänelläkään ei sellaisia ollut. Hän kulki siis ruokalassa ympäriinsä ja hotki kaikkien MUIDENKIN kalapuikot.
Nykyään sellaisesta käytöksestä voi saada köniinsä. Ja kun yksi korsto mäjäytti Samuelia mahaan, kummitus purskahti ulos Andrew’n ruumiista.
MUMS MUMS
MÄTK
Nyt Andrew oli taas oma itsensä eikä hän voinut ymmärtää miksi kaikki olivat hänelle niin vihaisia. Samuel oli siitä vähän hämillään, mutta toisaalta oli onni ettei hän enää ollut Andrew’n housuissa.
Vaan nyt kun Samuel oli päässyt juustomakaronin ja kalapuikkojen makuun, hän aikoi vakaasti saada niitä lisää. Niin hän oli sitten valmiina kun yksi toinen oppilas hengitti sisään, ja luikahti TÄMÄN ruumiiseen.
!
HÖNK
Samuel popsi sen oppilaan kalapuikot ja jatkoi ahmimalla ne muidenkin lautasilta. Mutta poikaressu sai saman kohtelun kuin Andrew aiemmin. Samuel otti haltuun ruumiin toisensa perään ja lopputulos oli aina sama.
Samuel kuuli että seuraavana päivänä ruokalistalla oli pizzaa, ja hän tahtoi innokkaasti päästä maistamaan sitä.
Niinpä hän vietti yön kummituksena ruokalassa ja odotti kärsivällisesti aamua.
Illan päätteeksi kouluisäntä tuli imuroimaan ruokalan. Samuelpa hipsi aivan liian lähelle pölynimuria, kas kun kaikki meille tavalliset jutut olivat hänelle tosi jänniä.
VRUUM
Ja jos hautausmaalla vetelehtiminen kuulostaa tylsältä, kuvittele miltä tuntuisi joutua ikuisiksi ajoiksi sumppuun imurin pölypussiin.
Rowley Jeffersonin tarinointi käy entistä villimmäksi tässä hilpeän hurjien kertomusten kokoelmassa.
Maailman parhaan kaverin kauhujutut 2 esittelee lukijoille muun muassa hirviömäisiä hyönteisiä, Viikatemiehen lapsuuden ja pikkurillin joka etsii omistajaansa. Pidä varasi – nämä tarinat ovat poskettoman hauskoja mutta myös riemukkaan karmivia…
