Wynn Fonstad, Karen: Keski-Maan kartasto (WSOY)

KAREN WYNN FONSTAD

KESKI-MAAN KARTASTO

SUOMENTANUT

SEPPO RAUDASKOSKI

WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ

HELSINKI

Toddille, Markille ja Kristille – (yhä vailla piirasta) –jotka ovat jakaneet kanssani kymmenen vuoden riemut ja koettelemukset Keski-Maassa, ja Kit Keefelle, hilpeälle ja rohkealle ystävälleni, jolta sain Tarun Sormusten herrasta alkujaan lainaan

Alkuperäiskartat: Karen Wynn Fonstad

Uusittujen karttojen toimitus: Jean-Charles Pasquer

Uusittujen karttojen kuvitus ja väritys: Stéphane Arson (https://www.stephane-arson-maps.com/)

Karttaselitteet: Romuald Belzacq, Légendes Cartographie (www.legendes-cartographie.com)

Ensimmäinen painos

Englanninkielinen alkuteos

THE ATLAS OF MIDDLE-EARTH (Revised Edition)

Copyright © 1991 by Karen Wynn Fonstad

Published by arrangement with William Morrow, an imprint of HarperCollins Publishers. Maps restored by Stéphane Arson © Bragelonne, 2022

Suomenkielinen laitos © Seppo Raudaskoski ja WSOY 2026

Werner Söderström Osakeyhtiö

Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki

Sitaatit J. R. R. Tolkienin teoksista suomentaneet Kersti Juva (Hobitti, Keskeneräisten tarujen kirja, Silmarillion, Taru Sormusten herrasta), Jaakko Kankaanpää (Gondolinin tuho), Alice Martin (»Leithianin laulu», kirjassa The Lays of Beleriand), Eila Pennanen (Taru Sormusten herrasta, osat 1 ja 2) ja Vesa Sisättö (»Saduista», kirjassa Puu ja lehti).

Sitaatit Humphrey Carpenterin teoksesta J. R. R. Tolkien: Elämäkerta suomentanut Vesa Sisättö.

ISBN 978-951-0-52364-3

Painettu EU:ssa

Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@wsoy.fi

Kiitokset

Vaikka näille sivuille kootun lopputuotteen tarkkuus (tai epätarkkuus) onkin kokonaan kirjoittajan varassa, tätä teosta ei olisi voitu saattaa loppuun ilman monien muiden kannustusta ja apua:

Aviomieheni Todd, maantieteen apulaisprofessori, tarjosi paitsi henkistä tukea myös vertailukohtia kriittisessä alkuvaiheessa, jossa arvioin alue- ja teemakarttojen geologisia muodostumia.

Äitini Estis Wynn näki suuren vaivan kirjottaessaan suuren osan alkuperäisestä käsikirjoituksesta puhtaaksi kirjoituskoneella, ja sisareni Marsa Crissup kirjoitti kaiken uudelleen puhtaaksi tietokoneella.

Aviomieheni vanhemmat, Fay ja edesmennyt Ward Fonstad, hyvät ystäväni Lea Meeker ja Zenda Gutierrez sekä muut sukulaiseni ja ystäväni kuuntelivat valituksiani, vahtivat lapsiani, kävivät asioilla ja antoivat minulle anteeksi sen, etten ehtinyt tehdä vastapalveluksia.

Monet lukijat ovat lähettäneet innostunutta palautetta, kysymyksiä ja ehdotuksia niinä vuosina, kun kartasto on ollut myynnissä.

Lukuisat Wisconsinin yliopiston Oshkoshin-kampuksen opettajakunnan jäsenet vastailivat kysymyksiini, heidän joukossaan Paul Johnson, William ja Doris Hodge, Andrew Bodman, Nils Meland, edesmennyt Donald Netzer, Neil Harriman, Donald Bruyere, Herbert Gaede, Ronald Crane ja Marvin Mengeling.

Lisa Richardson tutustutti minut Liquid Eraser™ -musteenpoistoaineeseen!

James M. Goodman, pääaineeni professori Oklahoman yliopistossa, opetti minulle kartografiaa, ohjasi lopputyöni ja

antoi korvaamatonta opastusta siitä, miten pitkä tutkielma tulee järjestää.

Marquette-yliopiston erikoiskokoelmien ja yliopistoarkistojen laitos ja etenkin sen työntekijät Chuck Elston ja Taum Santoski päästivät minut ilomielin tutustumaan Tolkienin käsikirjoitusten kokoelmaansa. Ilman Marquetten käyttööni antamia piirroksia tämä kartasto olisi vaatinut paljon enemmän alkuvaiheen työtä ja paljon enemmän korjailua.

Wisconsinin yliopiston Oshkoshin-kampuksen maantieteen laitos, karttapalvelu ja oppimisresurssikeskus sekä Oshkoshin kaupunginkirjasto olivat paikkoja, joista sain paljon viiteaineistoa työhöni.

Houghton Mifflinin kustannustoimittajat ja muu henkilökunta suhtautuivat työhöni innostuneesti ja kannustavasti alusta asti. Erityiskiitos kuuluu teoksen molempien laitosten toimittajille, alkuperäislaitoksen Stella Easlandille ja tarkistetun laitoksen Ruth Hapgoodille, samoin kuin Anne Barrettille, joka oli miellyttävä ensikosketukseni kustantamoon.

Ilman Robert Fosterin erinomaista hakuteosta alkuperäiskartaston valmistuminen olisi kestänyt paljon pitempään.

Christopher Tolkienin julkaisema Silmarillion antoi minulle kipinän työni aloittamiseen, ja hän on myös tehnyt suunnattoman työn toimittaessaan The History of Middle-earth -kirjasarjaa.

Ja etenkin kiitos kuuluu J. R. R. Tolkienille, jonka teokset ovat paitsi lumoavia myös pikkutarkasti rakennettuja. Elleivät hänen tietonsa olisi olleet niin laajat ja paneutumisensa yksityiskohtiin niin perusteellista, hän ei olisi voinut tarjota tietopohjaa kokonaiselle kartastolle, ja vieläpä sen tarkistetulle laitokselle!

Sisällys

Esipuhe vii

Johdanto ix

ENSIAIKA

Ensiaika 1

Valinor 6

Beleriand ja pohjoiset maat 9

Suuri marssi 16

Noldorin pako 18

Valtakunnat ennen suurta tappiota 19

Menegroth, Tuhannen luolaa 20

Nargothrond 21

Gondolin 22

Thangorodrim ja Angband 22

Ihmisten tulo 24

Berenin ja Lúthienin matkat 25

Túrinin ja Nienorin matkat 26

Beleriandin taistelut 28

TOINEN AIKA

Johdanto 37

Pakolaisten uudet asuinsijat 40

Mustien vuosien koitto 42

Númenor 43

Númenorilaisten matkat 44

Maanpaon valtakunnat 46

Viimeinen liitto 47

KOLMAS AIKA

Johdanto 51

Dúnedainin valtakunnat 54

Taisteluja 56

Suuri rutto 56

Vaunumiehet ja Angmar 58

Pahenevat vaikeudet 60

Hobittien vaellukset 64

Kääpiöiden vaellukset 65

ALUEKARTAT

Johdanto 69

Kontu 69

Eriador 72

Erämaa 78

Sumuvuoret 79

Ruskeat maat, Rohanin ylänkö ja kummut

sekä Emyn Muil 83

Valkoiset vuoret 86

Mordor (ja sen naapurimaat) 90

HOBITTI

Johdanto 97

Vuoren alla ja päällä: hiisien kaupunki 102

Ojasta allikkoon 104

Beornin suuri puusali 105

Vanha paksu hämähäkki 106

Thranduilin luolat 107

Järvikaupunki 108

Yksinäinen vuori 110

Viiden armeijan taistelu 112

TARU SORMUSTEN HERRASTA

Johdanto 117

Hobittila ja Repunpää 118

Rankkivuon vartta 120

Hautakeroilla 122

Pomppivassa ponissa 124

Viimapää 126

Rivendell 127

Moria 128

Lothlórien 130

Helmin syvänne 132

Rautapiha 134

Edoras 136

Dunharg 136

Minas Tirith 138

Morannon 140

Henneth Annûn 141

Tie Cirith Ungoliin 143

Cirith Ungolin torni 144

Tuomiovuori 146

Ämyrilinnan taistelu 148

Taistelut pohjoisessa 150

Pelennorin peltojen taistelu 151

Morannonin taistelu 154

Virranvarren taistelu 155

Kulkureitit 156

Repunpäästä Rivendelliin 162

Rivendellistä Raurosille 164

Raurosilta Dunhargiin 166

Dunhargista Morannoniin 168

Frodon ja Samin matka 170

Kotimatka 174

Neljäs aika 176

TEEMAKARTAT

Johdanto 179

Pinnanmuodostus 180

Ilmasto 182

Kasvillisuus 184

Väestö 186

Kielet 188

Liite 191

Viitteet 192

Valikoitu lähdeluettelo 202

Paikannimihakemisto 204

Esipuhe

Kesällä 1988 eräs lukijani (jonka on »arkistoimattomuusjärjestelmäni» puutteellisuuden vuoksi jäätävä tuntemattomaksi) esitti kysymyksen, joka minulle on asetettu usein sen jälkeen, kun Keski-Maan kartasto julkaistiin vuonna 1981: »Ollaanko kirjasta aikeissa julkaista pokkarilaitos?» Lukijan toinen kysymys oli kuitenkin tärkeämpi: »Tuleeko kartastosta uusittu laitos The History of Middle-earth -kirjasarjan pohjalta?» Tämä laitos on vastaus noihin molempiin kysymyksiin.

Alkuperäinen kartasto vaati muutoksia jo ennen painoon menoaan, kun Houghton Mifflin lähetti minulle Keskeneräisten tarujen kirjan käsikirjoituksen; teoksen oli määrä ilmestyä vasta kartaston painamisen jälkeen. Christopher Tolkien aloitti The History of Middle-earthin laatimisen ilmeisesti heti perään, sillä kirjasarjan ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 1983.

The Historyn osat ensimmäisestä viidenteen kattoivat ajat Númenorin tuhoon saakka, ja osat kuudennesta yhdeksänteen käsittelivät Tarua Sormusten herrasta 1 Keskeneräisten tarujen kirjaa lukuun ottamatta ei kuitenkaan ole teosta, joka käsittelisi sen laajemmin Hobittia tai kolmannen ajan alun historiasta kertovia liitteitä, eikä sellaista ehkä tulekaan.2

Hobitin merkitys Keski-Maan kehityshistoriassa piilee siten tällä haavaa siinä, että se julkaistiin ja sille vaadittiin jatkoosaa – – Sen merkitys Keski-Maalle piilee siinä, mitä se sai myöhemmin aikaan, ei siinä, mitä se oli.3

Tämän teoksen kirjoitusprosessin alkuvaiheessa tehtiin vastahakoisesti päätös käyttää The Historya ainoastaan hakuteoksena, josta poimittiin vahvistuksia tai tarkennuksia alkuperäiseen kartastoon, eikä tässä laitoksessa siten ole karttoja tai pohdintoja, joissa vertailtaisiin The Historyyn sisältyviä eri tarinaversioita keskenään. Niin suurta tietomäärää ei kerta kaikkiaan olisi voitu lisätä ilman kartaston täydellistä uudelleensuunnittelua, mikä olisi kaksinkertaistanut teoksen pituuden ja, mikä tärkeintä, aiheuttanut mahdollisesti sekaannusta niille tuhansille lukijoille, jotka olivat lukeneet vain alkuperäiset (eli lopulliset) versiot Keski-Maan tarinoista. Ja

jotta asioita ei esitettäisi kahteen kertaan, tässä laitoksessa on viittauksia The Historyyn vain niissä kohdissa, joissa ne pitävät yhtä lopullisten tarinoiden kanssa tai tarjoavat uutta näkökulmaa tai lisätietoa.

Alkuperäisen laitoksen uudistustyöhön The History on vaikuttanut kolmella tavalla: sieltä on saatu piirroksia ja karttoja, joita ei ollut aikaisemmin saatavilla, sen tarinaversioissa on kuvauksia, jotka ovat yksityiskohtaisempia kuin myöhemmissä julkaistuissa kertomuksissa, ja se sisältää enemmän nimiä monille paikoille. Tähän uudistettuun laitokseen on otettu myös mukaan ehdotuksia lukijoilta. Kartastoa ei ole pyritty mitenkään yhdenmukaistamaan muista kuin Tolkienin omista lähteistä peräisin olevien karttojen, piirrosten ja kirjoitusten kanssa.

Varhaisempien aikojen maita kuvaavat kartat, etenkin ne, jotka sisältyvät sarjan neljänteen osaan (The Shaping of Middleearth), olivat erityisen suureksi avuksi koko Ardan uudelleen kartoittamisessa. Alkuperäisessä kartastossa maailmankartat perustuivat yksinomaan kirjoitetun tekstin analysointiin.

The History -sarjan Tarua Sormusten herrasta käsittelevät osat olivat tärkeitä muun muassa siten, että niiden avulla voitiin yhdistää piirroksia ja karttoja oikeisiin tekstiversioihin. Tämä tieto selvensi oitis, miksi jotkin luonnokset, jotka olivat olleet tarjolla Marquette-yliopiston arkistossa kartaston alkuperäislaitoksen kirjoittamisen ja suunnittelun aikaan, erosivat joiltakin osin julkaistuista kuvauksista, etenkin mitä tulee Rautapihaan, Dunhargiin ja Minas Tirithiin.

Vaikka Christopher Tolkien toteaakin, että Taru Sormusten herrasta luotiin »aalloissa»4 (kirjailija kirjoitti jonkin osan tarinasta ja siirtyi sitten kirjassa monta lukua taaksepäin), lukijan huomio kiinnittyy usein pikemminkin samankaltaisuuksiin kuin eroavuuksiin – vaikka viimeksi mainittuja onkin kiehtovampi analysoida! Olisi ollut houkuttelevaa seurata Tolkienin visioiden kehitystä eri vaiheissa, mutta niistä kiinnostuneet täytyy ohjata perehtymään The  Historyyn. Sama pätee niihin moniin muutoksiin, joita on tehty kulkureitteihin ja aikajanoihin. »Vuosien kirja» pysyi auktoriteettina, mitä tulee Sormuksen saattueen vaiheisiin ja esiaikoihin.5

Vala Tirionissa

Formenos

Pohjoisen ennustus

Finarfin

Losgarin laivapoltto

Helcaraxë Drengist

BELEGAER

Fingolfinin sotajoukko Fingolfininsotajoukko

Fëanorin sotajoukko

Valmar Alqualondën sukusurma Fëanor puhuu

Taniquetil

Noldorin pako

Fëanor oli Manwën käskystä Taniquetililla,1 kun Melkor ja Ungoliant sammuttivat Puiden valon, hyökkäsivät Formenosiin, veivät Silmarilit ja surmasivat Fëanorin isän Finwën. Sen jälkeen kun valar pyysivät Fëanorilta Silmarileja, hänen suuttumuksensa yltyi, hän rikkoi karkotustuomiotaan vastaan ja palasi Tirioniin. Velipuoltensa vastaväitteistä huolimatta hän taivutti tahtoonsa kaikki paitsi yhden kymmenyksen noldorista, ja niinpä noldor lähtivät hätäisten valmistelujen jälkeen marssimaan pohjoiseen. Fëanorin sotajoukko meni edeltä, jäljessä tuli sitä suurempi Fingolfinin joukko, ja viimeisenä kulki Finarfin.2 Matka pohjoiseen oli pitkä ja kauhea, ja sen tuolla puolen oli Suuri meri, joten Fëanor taivutteli teleriä lähtemään mukaansa tai ainakin lainaamaan suuria laivojaan. Kun tämä ei onnistunut, hän odotti kunnes suurin osa hänen seuraajistaan oli saapunut ja johdatti heidät sitten satamaan ja ryhtyi miehittämään laivoja. Teleri ajoivat heidät kerta toisensa jälkeen takaisin, kunnes Fingon saapui Fingolfinin joukkojen kärjessä. Hänen väkensä liittyi taisteluun mukaan, ja lopulta noldor voittivat laivat haltuunsa ja lähtivät purjehtimaan ennen kuin suurin osa Fingolfinin joukoista oli edes saapunut. Nämä joukot joutuivat etenemään hitaasti kivikkoista rantaa pitkin sillä välin, kun muut noldor soutivat rannikkoa myöten myrskyävällä merellä.3

Sateenkaarirotko Angband Mithrim

Fingon

Noldor matkasivat pitkään, ja sekä meri että maa olivat kauheita vihollisia. Kun he ylittivät Aramania kaukana pohjoisessa, heidät pysäytti luja ääni, joka ennusti Noldorin tuomion. Silloin Finarfin ja hänen seuraajansa, jotka olivat olleet alusta alkaen kaikkein haluttomimpia, palasivat Tirioniin; mutta useimmat muut jatkoivat. Noldorin joukot lähestyivät Helcaraxëa, ja kun ne kiistelivät mitä tietä mennä, Fëanorin väki hiipi laivoihin ja hylkäsi Fingolfinin. Purjehtijat etenivät itään ja etelään, nousivat maihin Losgarissa ja polttivat valkeat laivansa. Kun he kiipesivät itään ja saapuivat Hithlumiin, Mihtrimin järven pohjoisrannalle,4 Angbandista hyökättiin heidän kimppuunsa ja Fëanor surmattiin.5 Fingolfinin joukko, joka oli vihastunut jäätyään hylätyksi, uskaltautui Jäärauman ahtojäihin. Kului kenties monta viikkoa ennen kuin joukko astui Keski-Maan kamaralle nousevan kuun myötä. Seitsemän päivän kuluttua siitä nousi aurinko juuri, kun Fingolfin oli marssimassa Mithrimiin.6 Hän jatkoi marssiaan aina Angbandin porteille asti, mutta hänen haasteeseensa ei vastattu. Hän palasi Mithrimin järvelle, ja jäljelle jääneet Fëanorin seuraajat vetäytyivät järven etelärannalle välttääkseen enemmät yhteenotot.7

Morgoth

Fingolfin

Fingon

Círdan (Turgon)

Morgoth

Sindar

Fingolfin poikineen

Finarfinin pojat Noldor

Fëanorin pojat

Naugrim

Angrod, Aegnor

Turgon

Melianin vyö

Thingol

Finrod

Celegorm, Curufin

Maedhros Maglor

Eöl

Amrod, Amras

Caranthir

Naugrim

Viherhaltiat

Valtakunnat ennen suurta tappiota

Kuten kerrottiin, jotkut teleristä eivät lainkaan lähteneet Tämänpuoleiselta rannalta. He olivat hajaantuneet pitkin Beleriandia, mutta useimmat elivät jollakin näistä kolmesta seudusta: rannikolla asuivat Círdanin johtamat falathrim, Ossiriandissa olivat viherhaltiat, ja Doriathin vartioitua kuningaskuntaa asuttivat sindar, joka oli Elwën eli Thingolin sukukunta. Enimmät osat Thingolin kuningaskunnasta sijaitsivat Melianin vyön sisäpuolella;1 nämä osat olivat Neldorethin metsä, Region ja palanen Nivrimiä, joka oli Sirionin länsipuolella sijaitseva rajaseutu. Vyön ulkopuolelle jäi harvemmin asutettu Brethil. Kaikki teleri alkoivat pitää Thingolia ajan myötä herranaan, joten heidät luetaan löyhästi sindariin kuuluviksi.

Kun noldor palasivat Lännestä, Thingol sääti: »Hithlumissa noldorin on lupa asua ja Dorthonionin ylängöillä, ja Doriathin itäpuolisilla mailla jotka ovat autiot ja asumattomat – – sillä minä olen Beleriandin herra.»2 Niinpä noldor asettuivat noille seuduille – eivät vain siksi, että se oli Thingolin toive, vaan myös siksi, että näin he saattoivat piirittää pohjoisessa sijaitsevaa Morgothin valtakuntaa. Läntisten seutujen asuttajat olivat seuraavat: Hithlumissa noldorin Korkea kuningas Fingon, Hithlumiin kuuluvassa Dor-lóminissa hänen poikansa Fingon, ja Nevrastissa Turgon.3 Keskisillä seuduilla asuivat Finarfinin

pojat: Sirionin solassa Finrod ja Orodreth, pohjoisessa Dorthonionissa Angrod ja Aegnor.4 Idässä vartioivat Fëanorin seitsemän poikaa: Aglonin solassa ja sen takaisessa Himladissa olivat Celegorm ja Curufin, Himringin vaaralla oli Maedhros,5 Maglorin aukon toisella puolen ja Gelionin haarojen välisellä maalla oli Maglor6 ja Reririn vuorella ja Gelionin takaisessa Thargelionissa oli Caranthir.7 Vain Amrod ja Amras asettuivat asumaan puskurivyöhykkeen takana, Himringin eteläpuolisilla avoimilla mailla.8

Viisikymmentä vuotta sen jälkeen, kun nämä maat oli asutettu, Ulmo puhui Turgonille ja Finrodille unessa ja vihjasi kätkettyjen kuningaskuntien rakentamisesta.9 Finrod kaivoi Nargothrondin kammiot, ja lopulta hänen herruutensa tunnustettiin kaikkialla Sirionin länsipuolella. Turgon saattoi loppuun Gondolinin rakennustyön vuonna 104.10 Sen jälkeen kun hän oli siirtänyt kansansa sinne, Nevrast jäi autioksi.

Kaikki nämä valtakunnat kestivät vuoteen 455 saakka, jolloin Pitkä rauha ja Angbandin piiritys päättyivät. Sitä seuranneina viitenäkymmenenä vuotena valtakunnat kukistettiin yksi kerrallaan ja haltiat työnnettiin merenrantaan saakka.11

Hírilorn (Lúthienin talo)

Esgalduin

Portit

Thingolin suuri sali

Tähystyspaikka

Asevarastoja

Tähystyspaikka

Kääpiöiden asuntoihin

Syvällä olevat pajat (Thingolin surmapaikka)

Haltioiden asuntoihin

Vartioitu aarrekammio (Nauglamírin ryöstöpaikka)

Pylvässali

Nouseva käytävä

Laskeutuva käytävä

Kivikukkula

Menegroth, Tuhannen luolaa

Belegostin kääpiöt kaivoivat Menegrothin luolat Esgalduinin vieressä olevaan kalliokukkulaan Thingolia ja Meliania varten.1 Ei ole kuitenkaan varmaan, louhittiinko luolat umpikalliosta vai oliko siellä ennestään käytäviä, joita vain levennettiin. Jos kyse oli jälkimmäisestä, luolajärjestelmän rakentamiseen olisi tarvittu oikeanlaista peruskalliota (sellaista kuin esiintyi Nargothrondissa) – mutta Menegroth sijaitsi kaukana Andramin pohjoispuolella. Tämän vuoksi on syytä olettaa, että kyse ei ollut suurista luonnonluolista vaan etupäässä käsin louhituista. Sellaiset tuntuvat ensi kädeltä epätodennäköisiltä, mutta täytyy ottaa huomioon Khazad-dûm, kääpiöiden kaivostaidon huipentuma. Sen rinnalla mikä tahansa tuntuu mahdolliselta!

Menegrothin kivikukkulan on täytynyt sijaita aivan Esgalduinin rannassa, sillä luolien porteista voitiin kulkea vain ylittämällä kivinen silta.2 Porttien lähellä kasvoi valtava pyökki, Hírilorn, jonka juuristo muodosti valtaistuinsalin katon. Sen oksien varaan rakennettiin talo, jonka oli tarkoitus estää Lúthienia pakenemasta ja lähtemästä auttamaan Bereniä. 3 Pyökki oli tähän tarkoitukseen mainio valinta, koska pyökkien oksisto alkaa usein vasta puolesta rungosta.4 Suurimpien yksilöiden rungon halkaisija on puolisentoista metriä, ja latvuksen halkaisija voi olla jopa kaksikymmentä kertaa pitempi.5

Cûm-nan-Arasaith (Ahneuden kumpu)

Yhden neliövirstan alueelle olisi mahtunut lukemattomia huoneita ja käytäviä (paljon enemmän kuin tässä on esitetty), etenkin jos ne olisi kaivettu usealle maanalaiselle tasolle, kuten Menegrothissa epäilemättä tehtiin. Luolista annettiin kuitenkin vain vähän yksityiskohtaista tietoa. Lukemattomista suurista »saleista ja kammioista»6 mainittiin erikseen vain kolme paikkaa: (1) Thingolin suuri sali, jonne Beren saapui valtaistuimen eteen,7 (2) syvällä olevat pajat, joissa naugrim surmasivat Thingolin8 ja (3) vartioitu aarrekammio, jonka edessä Mablung kaatui, kun kääpiöt palasivat hakemaan Nauglamíria.9 Kahdesti Menegrothin luolat olivat taistelukenttänä. Molemmilla kerroilla syynä oli yritys viedä Nauglamír- käädyt ja niihin kiinnitetty Silmaril. Noin vuonna 50510 kääpiöt palasivat kostamaan sukunsa puolesta, niiden jotka olivat kaatuneet kun Thingol surmattiin. He onnistuivat ryöstämään käädyt, mutta ne saatiin myöhemmin takaisin.11 Neljä vuotta tämän jälkeen Fëanorin seitsemän poikaa, jotka pitivät yhä kiinni kirotusta valastaan, toteuttivat Toisen sukusurman, kun he taistelivat Dioria vastaan ja tappoivat hänet. He eivät kuitenkaan saaneet sitä mitä hakivat, sillä Elwing pakeni Menegrothista kansansa jäänteiden kanssa, ja heidän mukanaan meni Silmaril.12

(Glaurung)

kammio

Lúthienin kammio

NARGOTHROND

Nargothrond

Ulmo vihjasi Turgonille ja Finrodille unessa, että kummankin heistä tulisi rakentaa itselleen kätketty linnoitus. Pian tämän jälkeen Finrod vieraili Thingolin luona ja innoittui rakentamaan Menegrothin kaltaisen linnoituksen. Hän sai tietää Narogjoen rantaluolista ja aloitti rakennustyön.1 Luolat sijaitsivat Ringwilin ja Narogin yhtymäkohdan lounaispuolella, missä nuo joet uursivat aukon Andramin selkään. Andramin Pitkä muuri oli selvästikin liukoista kiveä, todennäköisimmin kalkkikiveä.2 Tällainen kivimuodostuma ja Narogin kaltainen syvään uurtunut joki olisivat yhdessä luoneet ihanteelliset olosuhteet luolien syntymiselle.3 Vähäkääpiöt olivat löytäneet nämä luolat ennen noldorin paluuta ja avartaneet niitä,4 ja he kutsuivat niitä nimellä Nulukkizdîn.5 Finrod pestasi Sinivuorten kääpiöt jatkamaan avartamistyötä. Niin suuri oli käsillä oleva työ, että kääpiöt antoivat Finrodille nimeksi »Felagund», ’Luolien louhija’.6

Kertomus ei vaadi lukijalta kuin että hän osaa kuvitella monimutkaisen luolaverkoston, sellaisen kuin Carlsbad Cavernsin luolat New Mexicossa tai Mammoth Cave Kentuckyssa.7 Tällaisessa verkostossa olisi ollut runsaasti erikokoisia ja erimuotoisia huoneita, se olisi riittänyt kätkemään suuren valtakunnan asukasmäärän kokonaan, ja avartamisen myötä siellä olisi ollut

Suuret salit

Asevarastot

ovet

käytäviä, joita pitkin lohikäärmekin olisi mahtunut kulkemaan. Nargothrondissa oli useita asevarastoina käytettyjä huoneita,8 suuria saleja, joissa Finrod, Celegorm ja Curufin puhuivat kansalle,9 pieni ja syvällä sijaitseva kammio, johon Lúthien vietiin, salainen uloskäynti, jonka kautta Lúthien pakeni Huanin kanssa,10 ja suuri sisempi sali, jonne Glaurung kokosi kultaisen vuoteensa.11

Tolkien kuvasi Nargothrondin sisäänkäyntiä kolmessa eri piirroksessa; kahdessa niistä näkyy kolme ovea, kolmannessa vain yksi.12 Kirjoituksissa puhutaan aina monikossa Felagundin ovista,13 joten tässä kartassa ovia on kolme. Ovien edessä oli tasanne, joka oli niin leveä, että Glaurung mahtui makaamaan sen päällä sillä välin, kun vankeja vietiin pois.14 Sieltä Glaurung näki selvästi puolen peninkulman päähän Amon Ethirille, kohtalokkaalle paikalle, jossa Nienor lankesi lohikäärmeen lumoukseen.15 Tasanteen alapuolella oli jyrkkä kallioseinämä, joka kohosi suoraan Narogin koskesta. Alkujaan haltiat joutuivat aina kulkemaan kaksikymmentäviisi virstaa pohjoiseen ylittääkseen joen,16 mutta kun Túrin saapui Nargothrondiin vuonna 487,17 hän taivutteli Orodrethin rakentamaan mahtavan sillan. Koska sitä ei voitu nostaa pystyyn kulun estämiseksi, se koitui Nargothrondin tuhoksi.

TÄYDELLINEN KARTTAKIRJA J. R. R. TOLKIENIN TARUMAAILMAAN

Karen Wynn Fonstadin Keski-Maan kartasto on korvaamaton opas kaikille Hobitin, Tarun Sormusten herrasta ja Silmarillionin lukijoille. Teos luotaa kattavasti koko Tolkienin tarinoiden maailman esiajoilta aina kolmannelle ajalle Bilbon, Frodon ja Sormuksen saattueen matkoihin asti.

Toistasataa värillistä karttaa ja kaaviota kuvaa yksityiskohtaisesti kirjojen tapahtumapaikkoja ja henkilöiden kulkemia reittejä. Kaupunkikarttojen, rakennusten pohjapiirrosten ja taistelukenttien tapahtumien ohella teoksessa on teemakarttoja pinnanmuodoista, ilmastosta, kasvillisuudesta, väestöstä ja kielistä Keski-Maan historian eri aikoina.

Löydä tiesi J. R. R. Tolkienin myyttisen maailman jokaiseen kolkkaan, niin Keski-Maahan kuin Lännen Kuolemattomille maillekin!

Karen Wynn Fonstad (1945–2005) oli yhdysvaltalainen maantieteilijä ja kartografi. Arvostetun ja ainutlaatuisen Keski-Maan kartastonsa lisäksi Fonstad on tehnyt karttakirjoja myös mm. Anne McCaffreyn ja Stephen R. Donaldsonin fantasiamaailmoista. Nyt suomeksi ensimmäistä kertaa ilmestyvän Keski-Maan kartaston kuvituksen on uudistanut upeasti ranskalainen Stéphane Arson.