Ensimmäinen painos
Teksti Venny Helén © ja WSOY 2025
Kuvat Kaisa Pirttinen © ja WSOY 2025
Werner Söderström Osakeyhtiö
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
Painettu EU:ssa
ISBN 978-951-0-52065-9
Tm n kirjan omistaa:
Aloituspäivämäärä:
Tietoja minusta
Lempinimeni:
Ikä:
Olen harrastanut ratsastusta vuotta.
Talli, jolla käyn:
Paras puuha tallilla:
Inhokkipuuha tallilla:
Lempihevonen:
Lempihevosrotu:
Koulu, esteet vai maasto:
Este-ennätys:
Paras kisakokemus:
Hauskin heppamuistoni:
Noloimmat tallimokani:
Ihanin ratsastusleirini:
Muuta tärkeää:
Venny
Pikku-Venny
Moikk a!
Mun nimi on Venny. Ehkä tunnetkin mut Schleichtalli Rambo -lyhytelokuvista.
En ole varmastikaan ainoa, jolla on ollut suuria hevosunelmia ihan pikkutytöstä lähtien. Aloitin ratsastuksen 6-vuotiaana äitini innoittamana, mutta jos ollaan rehellisiä, niin olin kinunnut hevosen selkään luultavasti heti kun opin puhumaan. Hevoset ovat täyttäneet mun elämän siitä lähtien, oli kyseessä sitten oikeat hevoset, keppihevoset, schleichit tai mielikuvitushepat.
Tähän kirjaan kirjoitin tarinoita ikiomasta ponistani Tuiskusta – se oli unelmani, joka toteutui uutenavuotena 2025. Tuiskun ja mun ensimmäiseen vuoteen mahtuu myös haasteita, ja tarinoissa kuuluukin hevosenomistajan aito arki.
Kirjassa pääset kirjoittamaan, piirtämään ja värittämään sun omia hevoshaaveita: millainen olisi unelmiesi heppa taikka toiveidesi tallipäivä? Voit myös värittää Rambon tallilta tuttuja hahmoja mielesi mukaan.
I-ha-ha-nia hetkiä Hevosunelmien parissa!
Venny
Ratsastusta lumen keskellä
Unelmien hevonen
Hevosunelmia
Tiesin heti, ett
t m on minun ponini
Alkusyksyllä 2024 aloin katsella myytävien hevosten ja ponien ilmoituksia. Perheen edellisen hevosen Kallen poismenosta oli jo aikaa, ja ajatukset ikiomasta hevosesta alkoivat pyöriä mielessä. Kalle oli ollut enemmän äitini hevonen, vaikka olinkin ratsastanut sillä paljon. Nyt aioin ostaa hevosen omilla säästöilläni, ja olisin yksin vastuussa siitä. Se oli vähintäänkin jännittävä ajatus, sillä myöhemmin tässä kirjassa selviää, ettei hevosen omistaminen ole pelkkää ruusuilla tanssimista…
Hevosen hankinnassa täytyy ottaa monenlaisia asioita huomioon. Tärkein niistä on ammattilaisten apu. Mukana matkassa on oltava joku osaavampi, jonka puoleen voi tarvittaessa kääntyä. Tässä tapauksessa minulla oli äitini sekä monen monta tuttavaa apunani.
Sitten täytyy miettiä, missä hevonen tulee asustamaan, paljonko sen ylläpitäminen kustantaa – ja ennen kaikkea, olenko valmis sitoutumaan oman hevosen hoitamiseen joka päivä. Tähän minulta löytyi heti vastaus: olen.
Sain mahdollisuuden ostaa oman hevosen, kun olin 20-vuotias. Olin tässä vaiheessa tehnyt töitä ja säästänyt rahaa jo vuosien ajan, vaikka se saattaa kuulostaa hupsulta ikäni vuoksi. Ensimmäiset tienestini sain yhdeksännellä luokalla.
Kävin parin kuukauden ajan hiljaisesti läpi myyntiilmoituksia, ja vastaan tuli joitakin mielenkiintoisia hevosia. Mutta vasta kun näin kuvan kullanhohtoisesta eestinhevosesta, tiesin, että tämä on minun hevoseni.
Näin Tuiskun myynti-ilmoituksen yllättäen Instagramissa ja laitoin heti viestiä myyjälle. Sovimme koeratsastuksen viikon päähän, ja sitten alkoikin hurja jännitys. En malttanut odottaa, että pääsisin näkemään tuon kauniin hevosen omin silmin. Minulla oli jo hyvin vahva tunne siitä, että Tuisku oli kuin luotu minulle – pelkän kuvan perusteella!
Tuiskunomistajaonnellinen
Suurimmat hevoshaaveeni
Unelmieni ratsu olisi...
Haaveilen, että...
Yhdessä
hevoseni kanssa...
Unelmieni hevonen
Nimi:
Lempinimet:
Rotu:
Säkäkorkeus:
Ikä:
Ori/ruuna/tamma:
Väri:
Luonne:
Lempipuuhiamme:
Piirrä ja väritä!
Hevoseni ja minä
toiveideni tallip iv
Venny tallillaLempipuuhani on karsinan siivoaminen.
Piirrä, kirjoita, koristele!
Paras ratsastustunti
Ennen tuntia...
Ratsastin...
Harjoittelimme...
Venny Kaikkein ihaninta on maastossa laukkaaminen.
Hevoseni oli...
Piirrä, kirjoita, koristele!
Tunnin jälkeen...
Tipuin Tuiskulta
koeratsastuksessa!
Ajoimme äitini ja ystäväni kanssa kolmen tunnin matkan katsomaan Tuiskua. Oli joulukuun 22. päivä, ja ilma oli sateinen ja jäinen, sellainen kuin Suomen talvet nykyään ovat. Sataa lunta ja sitten vettä, ja kaikki paikat ovat kuin luistinratoja. Kaarsimme vieraaseen pihaan ja kävelimme talliin. Siellä meitä vastassa oli myyjä, joka opasti minut Tuiskun tarhalle. Ponilla oli päällään loimi, joka oli päästänyt hieman vettä läpi, mutta hevosella ei silti ollut kylmä.
Veimme hevosen sisälle, ja pääsin tutustumaan siihen vähän lähemmin. Tuiskulla oli kauniit silmät, ja sen katse oli ystävällinen. Samoin kuin ihmisten, myös hevosten silmät kertovat niistä paljon. Olin todella innoissani ja muistan, kuinka minua jännitti, kun kävelimme maneesiin.
Tuisku tuntui ensin aika pieneltä, kun menin sen selkään.
Vaikka Tuisku on eestinhevonen, se on kuitenkin ponikokoinen säkäkorkeudeltaan. Mutta kun nostin laukan, poni ei enää tuntunutkaan pieneltä! Tuiskun laukka on todella isoa, ja kesti monta viikkoa, ennen kuin totuin siihen täysin.
Menimme rauhassa ravia ja laukkaa, kunnes oli aika hypätä esteitä. Tuiskun todella hiljainenkin laukka tuntui niin isolta, että luulin meidän etenevän hyvää estelaukkaa. Tosiasiassa Tuisku meni etanavauhtia, ja kun tulimme okserille, se ei saanut ponnistettua tarpeeksi, jolloin sen etujalat kolahtivat takapuomiin. Tuisku horjahti ja melkein kaatui, ja minä muksahdin maneesin pohjalle.
Olin automatkalla vitsaillut, että varmaan tipun koeratsastuksessa – ja niin sitten kävikin! Mutta se ei minua haitannut, sillä Tuisku ei tietenkään tehnyt mitään tahallaan. Nousin takaisin selkään, ja tällä kertaa uskalsin pyytää Tuiskua kunnon laukkaan. Sen jälkeen esteetkin sujuivat ongelmitta. Kun palasimme maneesista takaisin hoi topaikalle, ilmeeni taisi olla paljonpuhu va. Myyjä nimittäin sanoi heti, että hän osaakin jo arvata, mitä mieltä olin po nista. Ja oikeassahan hän oli! Kerroin, että haluan ostaa Tuiskun, ja niin va rasimme ostotarkastuksen heti jou lun jälkeen.
VennyÄiti ja Tuisku koeratsastuksessa
