KUKA KUKIN ON
MYRSKYKLAANI
Päällikkö vatukkatähti – tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
Varapäällikkö oravaliito – punaruskea naaras, jolla on vihreät silmät ja yksi valkoinen käpälä
Parantajat närhisulka – harmaa raidallinen kolli, jolla on sokeat siniset silmät
leppäsydän – punaruskea kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
Soturit
(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja)
valkosiipi – valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät
koivuruska – vaaleanruskea raidallinen kolli
hiiriviiksi – harmaavalkoinen kolli
laakerihohde – kullanvärinen raidallinen kolli
unikkohalla – vaalea kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras
liljasydän – pieni, tumma raidallinen naaras, jolla on valkoisia laikkuja ja siniset silmät
yösydän – musta kolli
kimalaisraita – hyvin vaalean harmaa kolli, jolla on mustia raitoja
kirsikkasade – kellanpunainen naaras
kontiaisviiksi – ruskean ja vaalean kirjava kolli
tuhkasydän – harmaa raidallinen naaras
peippoloiste – kilpikonnakuvioinen naaras
kukkasade – kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on terälehden muotoisia valkoisia laikkuja
murattilampi – hopeanharmaan ja valkoisen kirjava naaras, jolla on tummansiniset silmät
kotkasiipi – kellanpunainen naaras
myrttihehku – vaaleanruskea naaras
kastenenä – harmaavalkoinen kolli
neilikkakorva – tummanharmaa naaras
myrskypilvi – harmaa raidallinen kolli
paatsamatöyhtö – musta naaras
lehvälaulu – keltainen raidallinen kolli
hunajaturkki – valkoinen naaras, jolla on keltaisia läiskiä
kipinäkarva – oranssi raidallinen naaras
ratamoraita – tummanruskea naaras
varpuoksa – harmaa naaras, jolla on vihreät silmät
evähyppy – ruskea kolli
simpukkaturkki – kilpikonnakuvioinen kolli
lehväraita – harmaa raidallinen naaras
luumukivi – musta-kellanpunainen naaras
sukkelakynsi – ruskea raidallinen kolli
lehtivarjo – kilpikonnakuvioinen naaras
leijonaroihu – kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
Kuningattaret (naaraat, jotka odottavat tai imettävät pentuja)
kaunokainen – kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta
täpläturkki – pilkullinen kirjava naaras; siilipennun (oranssivalkoinen raidallinen naaras), varsipennun (oranssi raidallinen kolli) ja harmaapennun (valkoinen kolli, jolla on harmaita täpliä) emo
Klaaninvanhimmat (entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään)
okakynsi – kullanruskea raidallinen kolli
pilvihäntä – pitkäkarvainen valkoinen kolli, jolla on siniset silmät
kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä
saniaisturkki – kullanruskea raidallinen kolli
VARJOKLAANI
Päällikkö tiikeritähti – tummanruskea raidallinen kolli
Varapäällikkö apilajalka – harmaa raidallinen naaras
Parantajat lätäkköhohde – ruskea kolli, jolla on valkoisia laikkuja
varjonäky – harmaa raidallinen kolli
Soturit
keltaturkki – kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät
kivisiipi – valkoinen kolli
karsiturkki – tummanharmaa kolli, jonka korvissa on viiltoja
pellavajalka – ruskea raidallinen kolli
varpushäntä – kookas ruskea raidallinen kolli
lumilintu – puhtaanvalkoinen naaras, jolla on vihreät silmät
kärsämölehti – kellanpunainen naaras, jolla on keltaiset silmät
marjasydän – mustavalkoinen naaras
ruohosydän – vaaleanruskea raidallinen naaras
pyörrekarva – harmaavalkoinen kolli
humalaviiksi – kolmivärinen naaras
roihutuli – valko-kellanpunainen kolli
kukkavarsi – hopeanvärinen naaras
käärmehammas – hunajanvärinen raidallinen naaras
liusketurkki – sileäkarvainen harmaa kolli
loikka-askel – harmaa raidallinen naaras
valohyppy – ruskea raidallinen naaras
lokkisyöksy – valkoinen naaras
kärkikynsi – mustavalkoinen kolli
hapsuviiksi – valkoinen naaras, jolla on ruskeita laikkuja
notkolähde – musta kolli
aurinkosäde – ruskeavalkoinen raidallinen naaras
Kuningattaret kyyhkysiipi – vaaleanharmaa naaras, jolla on vihreät silmät; koivupennun (vaaleanruskea kolli)
emo
kanelihäntä – ruskea raidallinen naaras, jolla on valkoiset käpälät; kuusipennun (ruskea raidallinen kolli), virtapennun (harmaa raidallinen naaras), hehkupennun (musta naaras) ja kuiskepennun (harmaa kolli) emo
Klaaninvanhimmat
tammiturkki – pieni ruskea kolli
TAIVASKLAANI
Päällikkö lehtitähti – ruskean ja kermanvalkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät
Varapäällikkö haukkasiipi – tummanharmaa kolli, jolla on keltaiset silmät
Parantajat pisamatoive – täplikkäänkirjava vaaleanruskea naaras, jolla on pilkulliset jalat
huiskehiutale – mustavalkoinen kolli
Sovittelija puu – keltainen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
Soturit
varpusturkki – tummanruskea raidallinen kolli
ihmemies – mustavalkoinen kolli
kastelähde – tanakka harmaa kolli
juurilähde – keltainen kolli
neulaskynsi – mustavalkoinen naaras
luumupaju – tummanharmaa naaras
salvianenä – vaaleanharmaa kolli
haarahaukkaviiru – punertavan ruskea kolli
harripuro – harmaa kolli
kirsikkahäntä – pörröinen kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras
pilviusva – valkoinen naaras, jolla on keltaiset silmät
kilpikonnavauhti – kilpikonnakuvioinen naaras
kaniloikka – ruskea kolli
peukaloislento – kullanvärinen raidallinen
naaras
ruokokynsi – pieni vaalea raidallinen naaras; kuoriaistassun (valkomusta raidallinen kolli)
mestari
tilliturkki – harmaa raidallinen naaras, jolla on siniset silmät
nokkosläikkä – vaaleanruskea kolli
pikkuhahtuva – pieni valkoinen naaras
vaaleataivas – mustavalkoinen naaras
orvokkihohde – mustavalkoinen naaras, jolla on keltaiset silmät
bellalehti – vaaleanoranssi naaras, jolla on vihreät silmät
viiriäissulka – valkoinen kolli, jolla on korpinmustat korvat
pulujalka – harmaavalkoinen naaras
someronenä – kellanruskea kolli
aurinkokarva – kellanpunainen naaras; mehiläistassun (raidallisen ja valkoisen kirjava naaras) mestari
mesilaulu – ruskea naaras
Kuningattaret nuppusydän – kellanpuna-valkoinen naaras; harjupennun (punertava naaras, jolla on valkoinen nenä) ja hämypennun (valkoinen kolli, jolla on ruskeat käpälät ja korvat) emo
Klaaninvanhimmat keltasaniainen – haaleanruskea naaras, joka on tullut kuuroksi
TUULIKLAANI
Päällikkö jänistähti – ruskeavalkoinen kolli
Varapäällikkö varissulka – tummanharmaa kolli
Parantajat haukkalento – harmaa kolli, jolla on valkoisia täpliä kuin tuulihaukan höyhenpuvussa; ujellustassun (harmaa raidallinen naaras) mestari
Soturit yöpilvi – musta naaras
juovasiipi – laikukkaanruskea naaras
omenahohde – keltainen raidallinen naaras
lehtihäntä – tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
korpilaulu – ruskea naaras
hiillosjalka – harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa käpälää
Kuningattaret
viimaturkki – musta kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
kanervahäntä – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on siniset silmät
kyyryjalka – kellanpunainen kolli
laululoikka – kilpikonnakuvioinen naaras
saraviiksi – vaaleanruskea raidallinen naaras
vilskejalka – ruskeavalkoinen kolli
hoikkajalka – musta kolli, jolla on rinnassa
valkoinen läikkä
kaurakynsi – vaaleanruskea raidallinen kolli
huuhkajaviiksi – tummanharmaa kolli
kiurusiipi – vaaleanruskea raidallinen naaras; raitapennun (harmaa raidallinen kolli) ja puropennun (mustavalkoinen kolli) emo sulkakarva – harmaa raidallinen naaras
Klaaninvanhimmat
viiksinenä – vaaleanruskea kolli
piikkihernehäntä – hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät
JOKIKLAANI
Parantaja
Soturit
perhonsiipi – täplikäs kullanvärinen naaras
hämyturkki – ruskea raidallinen naaras särkihäntä – tummanharmaa-valkoinen naaras
malvanenä – vaaleanruskea raidallinen kolli
Kuningattaret
Klaaninvanhimmat
palkoloiste – harmaavalkoinen kolli säihkyturkki – hopeanvärinen naaras
liskohäntä – vaaleanruskea kolli
niiskupilvi – harmaavalkoinen kolli
saniaiskarva – kilpikonnakuvioinen naaras
loiskehäntä – ruskea raidallinen kolli
sumunenä – harmaavalkoinen naaras
jänisloiste – valkoinen kolli; hallatassun (vaaleanharmaa naaras, jolla on siniset silmät) mestari
jääsiipi – valkoinen naaras, jolla on siniset silmät; usvatassun (kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras) mestari
pöllönenä – ruskea raidallinen kolli
piikkihernekynsi – valkoinen kolli, jolla on harmaat korvat
yötaivas – tummanharmaa naaras, jolla on siniset silmät
viimasydän – ruskeavalkoinen naaras;
harmaatassun (hopeanvärinen raidallinen kolli) mestari
suojakarva – mustavalkoinen naaras
sammalturkki – kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras
ESINÄYTÖS
»Tiesitkö sinä, että hän joutuisi kärsimään?» Tuulitähti katsoi Jokitähteä tyrmistyneenä.
Jokitähti ei katsonut takaisin, tuijotti vain lampeen. Naaraan sanat viilsivät hänen sydäntään, mutta hän ei saanut horjua. Tämä oli ainut mahdollinen tapa. »Sitä ei voi muuttaa», hän murisi.
Varjotähti, Taivastähti ja Myrskytähti kyyhöttivät hänen vieressään ja tähysivät synkin silmin kristallinkirkkaaseen veteen. Tyynestä pinnasta ei heijastunut Tähtiklaanin taivas. Siinä näkyi Jokiklaanin leiri. Siellä oli yö. Kelmeässä kuutamossa oleili vain muutama kissa, jotka söivät saaliintähteitä ja supisivat vaimeasti samalla kun ympärillä tepasteli Varjoklaanin soturi, joka kurkki pesiin ja kiersi haistelemassa leirin muuria. Toinen varjoklaanilainen seisoi aukion laidassa odottamassa, että viimeisetkin jokiklaanilaiset painuisivat yöksi pesiinsä.
Lammen näkymä alkoi muuttua. Se lähti siirtymään kohti nummea, kiiti yli kanervikon haukkaa nopeammin ja pysähtyi sitten nuoreen vaaleanharmaaseen naaraaseen, joka makasi yksinään tähtitaivaan alla. Hän ei näyttänyt liikkuvan. Hänen kaulastaan valui verta, joka jäi kiiltelemään rintaturkille.
Tuulitähden karvat nousivat pystyyn. »Hän tekee kuolemaa.»
»Ei tämä ollut hänen kohtalonsa!» Myrskytähti naukui anovasti. »Ei häntä ollut tarkoitettu parantajaksi.»
»Ei niin.» Jokitähden häntä liikahti. »Mutta asiat ovat muuttuneet. Joki klaani ei selviä ilman sanansaattajaa.
Vaikutusvaltaista sanansaattajaa.»
»Vaikka hän kuolisi siihen?» Varjotähti kauhisteli.
»Hän on vahva», Jokitähti murahti.
»Täytyy olla jokin toinen tapa!» Varjoklaanin perustaja intti.
»Et voi jättää häntä kuolemaan!» Jopa Taivastähti kuulosti järkyttyneeltä.
»Minä uskon häneen.» Jokitähti katseli harmaata naarasta edelleen. »Hän on vahvempi kuin kukaan moneen sukupolveen.»
»Ai tarpeeksi vahva tähän?» Tuulitähti kuulosti vihaiselta.
»Jokiklaani on minun», Jokitähti murisi. »Tämä päätös on minun.» Hän nojautui lähemmäs lampea. »Hallatassu löytää itsestään voiman selviytyä. Olen varma siitä. Hän on klaaninsa pelastaja.»
LUKU 1
ÄlÄ luota kehenkään. Sanat tunkivat läpi kivun sumusta, jonka keskelle Hallatassu oli joutunut. Musta pyörre häälyi hänen tajuntansa reunamilla, mutta hän pyristeli sitä vastaan ja tunsi pelon vyöryvän niskaansa kuin hyökyaalto. En saa kuolla. Hänen kaulassaan olevasta haavasta valui kuumaa verta, joka jäähtyi imeytyessään hänen rintaturkkiinsa, ja veren hajun lisäksi ilmassa tuntui kylmänkostea turpeen ja kanervan haju. Niiden sekoitus täytti hänen nenänsä ja virtasi hänen kielelleen. Häntä kuvotti, ja hän alkoi hytistä kun nummen hyytävä kylmyys vain yltyi hänen ympärillään. Hän oli jäänyt makaamaan yön pimentoon, kauas kotoa, kauas kaikesta turvasta.
Mutta oliko kotonakaan enää turvallista? Ajatus tuikkasi uuden pelon piikin hänen sydämeensä. Kuka hänen kimppuunsa oli hyökännyt? Hän tuijotti pimeään korviaan höristäen ja yritti selättää raskaasti painavan uupumuksen. Oliko hyökkääjä vielä jossain lähistöllä? Hänen turkkinsa joka karva kihisi kauhusta. Pelmahtaisiko se kissa hetkenä minä hyvänsä jostain esiin ja tekisi hänestä lopun?
Miksi hänen oli pitänyt tulla tänne? Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut joessa räpiköivä pentu joka ajautui kohti vesiputousta. Hän yritti tarttua muistikuviin kuin joen kiviin
– mihin tahansa, mikä hidastaisi ajatusten kulkua ja estäisi häntä syöksymästä reunan yli pimeyteen.
Se näky! Hän oli katsellut, miten Joki klaanin varapäällikkö kuoli! Mutta miksi Tähtiklaani olisi lähettänyt hänelle näyn nyt, sen jälkeen kun hän oli myöntänyt koko klaanille, ettei hänellä ollut yhteyttä esi-isiin ja että aiemmat näyt olivat olleet vain hänen mielikuvitustaan, joka yritti tarjota hänelle klaanitoverien kiihkeästi kaipaamia vastauksia? Jokiklaanilaiset olivat halunneet Tähtiklaanin päättävän heidän seuraavasta päälliköstään ja olivat odottaneet Hallatassulta tietoa asiasta. Hän oli tehnyt parhaansa – niin Kuulammella kuin unissaan. Hän oli yrittänyt kaikin voimin ymmärtää Tähtiklaanin toiveet. Mutta hämärät kuvat joita hän oli onnistunut mieleensä loihtimaan eivät olleet missään vaiheessa johtaneet oikeaan vastaukseen, päinvastoin: ne olivat tuottaneet joukon vääriä arvauksia.
Näky Ruokoviiksen kuolemasta oli ollut erilainen. Se oli ollut todentuntuinen. Vaikka Hallatassu olikin nyt soturioppilas, hän oli tuntenut luissaan, että näky oli totta. Vain muutama tunti sitten, kun Jänisloiste oli ollut opettamassa hänelle kalastamista, joki oli äkkiä haihtunut hänen silmiensä edestä ja hän oli huomannut kulkevansa sen kissan nahoissa, joka oli hyökännyt Ruokoviiksen kimppuun ja työntänyt tämän jyrkänteeltä alas.
Näky oli kauhistuttanut häntä. Hän oli kertonut siitä Loiskehännälle. Hän oli ollut aikeissa kertoa myös Ujellustassulle, koska halusi pyytää Tuuliklaanin parantajaoppilaalta neuvoa. Siksi hän oli tullut tänne nummelle.
Hän oli päässyt hyvin lähelle Tuuliklaanin leiriä. Hän oli ollut jo melkein perillä, kun hänen takaansa oli kuulunut käpälänaskelia ja hän oli kääntynyt siinä toivossa, että tulija olisi Ujellustassu. Kuinka ollakaan, hän oli nähnyt varjoissa
piileksivän kissan hahmon ja pimeydestä ilmestynyt käpälä oli viiltänyt häntä kurkkuun. Kenties hän voisi saada nyt apua, jos onnistuisi pääsemään leiriin.
Hän yritti vääntäytyä käpälilleen. Kipu tuntui riipivältä.
Häntä heikotti eivätkä hänen jalkansa kantaneet, vaan hän kellahti takaisin maahan. Mutta miksi pyrkiä viimeisillä voimilla Tuuliklaanin leiriin? Eihän hän edes tiennyt, oliko siellä turvallista. Hän ei tiennyt, oliko missään turvallista.
Kanervikosta kuului rapinaa. Hänen sydämensä alkoi jyskyttää niin että hän uskoi sen äänen paljastavan hänet. Se kissa tuli takaisin! Kauhu iski häneen kuin mäyrän hampaat. Nyt minä kuolen.
Hätäpäissään Hallatassu oli näkevinään vaaleanruskean turkin vilahduksen ja haistavinaan tutun tuoksun. Kiharasulka! Hänen toivonsa heräsi. Hänen emonsa oli tullut pelastamaan hänet! Hän kaipasi hurjasti Kiharasulan kosketusta ja kurkotteli kohti emonsa turkin lämpöä mutta vajosikin pimeään.
Kun hän avasi taas silmänsä, hän huomasi että aamun sarastus oli ajanut pimeyden nummelta ja kanervikko punersi auringossa. Haava ei enää vuotanut. Kun hän käänsi päätään, hän tunsi kuivuneen veren ritinää. Olen elossa. Ajatus oli yllättävä. Varvikon läpi työntyi auringonsäde, ja hän siristi silmiään. Häikäisevässä kirkkaudessa ei ollut lämpöä. Missään ei ollut lämpöä. Hän oli aivan kohmeessa.
Kanervaseinämän takaa kuului käpälänaskelten kahinaa. Askelet lähestyivät, ja Hallatassun henki juuttui kurkkuun.
Oliko siellä se hyökkääjä?
Varvut rapisivat. Joku työntyi niiden välistä, ja Hallatassu likistäytyi maata vasten kuin olisi voinut painua sen sisään.
Hän yritti tarkentaa katsettaan ja tunnistaa tulijan, mutta hänen näkönsä tuntui sumuiselta. Hän tutisi pelosta kuin ketun
17
retuuttama saalis, ja sitten hän kuuli vaimean murinan. Se kumpusi hänen omasta kurkustaan. Tuleeko tuo ääni minusta?
Joku kyyristyi hänen viereensä. »Olet loukkaantunut.»
»Jätä minut rauhaan!» Hallatassu yritti kiemurrella karkuun. Hänen suonissaan sykki polttava kauhu. Hän tunsi miten haava aukesi uudelleen ja siitä pulpahti verta hänen turkkiinsa.
Käpälät painoivat hänet kovin ottein maata vasten. »Älä liiku!» Nauku kuulosti pelästyneeltä. »Haava aukeaa pahemmin.»
Hallatassu jähmettyi. Hän kuuli että sammalta revittiin maasta hänen vierestään, haistoi ilmaan lehahtavan turpeisen tuoksun ja tunsi miten sammal painui vasten hänen kurkkuaan.
Käpälät puristivat hänen kaulaansa. Hän yrittää tappaa minut! Hallatassu rimpuili voimattomasti muttei päässyt karkuun.
Apua! Hän oli niin hädissään ettei saanut itsestään ääntäkään.
Äkkiä hän tajusi että hänen kaulalleen painuneet käpälät eivät tehneet kipeää, hän ei tuntenut kynsiä, ei raapimista, ainoastaan voimakkaan, tasaisen paineen joka piti hänet aloillaan.
»Ei hätää.» Kissa puhui hiljaa, kuin emo pennulleen. »Minä autan sinua.»
Hallatassu hämmentyi ja lakkasi rimpuilemasta.
Hänen pelkonsa alkoi laantua. Hän aisti toisen kissan hajun. Se oli Tuuliklaanin haju. Harmaankirjava turkki vaikutti tutulta. Hallatassu haistoi yrttejä ja tajusi katsovansa naamaan, jonka hän oli nähnyt monta kertaa ennenkin. »Ujellustassu.» Hänen naukunsa oli pelkkä kuiskaus.
»Etkö sinä tunnistanut minua?» Ujellustassu kuulosti hämmästyneeltä.
»Luulin että se kissa tuli takaisin.»
»Kuka?» Ujellustassu painoi vieläkin haavaa käpälillään.
»Kuka tämän teki sinulle?»
»En tiedä.»
»No, ei täällä nyt ole ketään.» Ujellustassu laskeutui istumaan.
Hallatassu alkoi kammeta itseään pystyyn.
»Ei!» Ujellustassu painoi kiireesti tassunsa taas hänen kaulalleen. »Älä nouse. Sain verenvuodon tyrehtymään toistaiseksi, mutta se alkaa uudestaan jos liikut.» Hän vetäytyi taas kauemmas, kun Hallatassu asettui aloilleen. »Minun täytyy hakea apua.» Ujellustassu vilkaisi ympärilleen.
Hallatassuun iski pakokauhu. »Ei!» hän henkäisi. »Et saa kertoa kenellekään.»
»Sinä olet haavoittunut», Ujellustassu naukui. »Tarvitset apua. Pysy paikallasi niin minä haen Haukkalennon.»
»Ei!» Hallatassun pakokauhu yltyi entisestään.
»Hän tietää mitä tehdä.» Ujellustassun silmät kimmelsivät huolestuneesti. »Minä en osaa hoitaa tätä.»
»Kukaan ei saa tietää että olen täällä», Hallatassu kähisi.
»Se joka hyökkäsi kimppuusi on täällä jossain», Ujellustassu naukui. »Sinut täytyy saada turvaan.»
Hallatassu tuijotti häntä anovasti. »Missään ei ole turvallista», hän naukui.
Ujellustassu kurtisti kulmiaan. »En minä voi sinua tähänkään jättää», hän sanoi. »Sinä voit kuolla.»
»Etkö sinä voisi paikata minua?» Hallatassu pyysi hartaasti. »Sen verran vain, että pääsisin täältä pois.»
»Pääsisit mihin?» Ujellustassu ei näyttänyt vakuuttuneelta.
»Johonkin mistä kukaan ei löydä minua.»
»Sinä olet parhaassa turvassa meidän leirissämme», Ujellustassu sanoi tiukasti. »Haukkalento osaa hoitaa haavasi kunnolla, ja minä voin pitää huolen siitä että kukaan ei enää tee sinulle pahaa.»
19
Hallatassun sydän alkoi jyskyttää. »Miten?» hän naukui.
»Emmehän me tiedä kuka tämän teki. Se voi olla kuka vain. Se voi olla joku sinun klaanitovereistasi.»
»Luuletko sinä että joku tuuliklaanilainen yritti tappaa sinut?» Ujellustassu näytti järkyttyneeltä.
»En minä tiedä!» Hallatassulla oli kertakaikkisen neuvoton olo. Hänen oli saatava Ujellustassu pitämään tämä salassa.
Tuuliklaanin naaras oli kuitenkin peloissaan, ja pelko saattaisi ajaa hänet puhumaan. »Ole kiltti», Hallatassu aneli. »Ole kiltti äläkä kerro kenellekään.»
Ujellustassu liikahti epävarman näköisenä. »Hyvä on», hän myöntyi. »Voin alkuun hakea vähän yrttejä ja hoitaa sinua sen verran kuin osaan. Älä liiku ennen kuin palaan.»
Harmaa raidallinen parantajaoppilas pujahti takaisin kanervikkoon.
Hallatassu katseli perään. Voinko minä luottaa häneen? Ei ollut vaihtoehtoja. Hänen olisi tehnyt mieli hipsiä tiehensä, mutta Ujellustassu oli oikeassa: jos hän lähtisi liikkeelle, haava aukeaisi. Nyt kun hän oli taas yksin, uupumus alkoi hiipiä hänen raajoihinsa uudelleen. Epätoivon puuska, jonka voimalla hän oli jaksanut kiistellä Ujellustassun kanssa, tuntui hiipuvan. Häntä kuitenkin pelotti edelleen. Se joka hyökkäsi kimppuusi on täällä jossain. Ujellustassun sanat kummittelivat hänen mielessään. Se kissa voisi olla edelleen lähistöllä. Hänen olisi esitettävä kuollutta.
Hän makasi jäykkänä kuin saalis mutta työnsi kyntensä esiin. Hän ei suostuisi kuolemaan panematta hanttiin. Hän tuijotteli edessään olevaa varvikkoa ja kuulosteli korvat hörössä käpälänaskelten ääniä. Minun on selvitettävä, kuka tämän teki. Hän pinnisteli kootakseen kuvan siitä mitä oli tapahtunut. Kuka voisi haluta vaientaa hänet? Näyn saadessaan hän oli ollut Jänisloisteen seurassa. Loiskehännälle kertoessaan
hän oli ollut Jokiklaanin leirin lähistöllä. Hänen kimppuunsa oli hyökätty Tuuliklaanin reviirillä. Mikä oli yhdistävä tekijä?
Hänen ympärillään aamunsarastuksen hehku kirkastui päiväksi, ja kun aurinko nousi nummen ylle, valo muuttui kylmän räikeäksi. Hänen ajatuksensa sumenivat. Hän sai kiinni jostakin, kadotti sen taas, näki vilauksen jostain muusta mutta sekin hävisi saman tien. Hänen silmäluomensa tuntuivat raskailta. En saa nukahtaa. Perhonsiipi oli opettanut hänelle, että uni saattoi parantaa, mutta hyvin heikkokuntoisen kissan se saattoi tappaa. Hän sinnitteli, pinnisteli pysyäkseen hereillä, mutta nummi tuntui imaisevan hänet sisäänsä ja hän vajosi pimeään.
»Hallatassu.»
Ujellustassun kiihtynyt supatus havahdutti hänet tajuihinsa. Hän haistoi timjamin ja tunsi huulillaan unikonsiemeniä.
»Niele», Ujellustassu käski.
Hallatassu lipoi lehtihiput ja siemenet huuliltaan ja avasi silmänsä. Ujellustassu oli poistamassa verisiä sammalia haavan päältä. Hänellä oli vieressään tuppo hämähäkinseittiä ja kimppu kierumataraa, ja hän oli jauhamassa yrttejä hauteeksi. Hän lipoi salvan haavaan. Se kirpaisi, mutta Hallatassu pysytteli liikkumatta. Hän tunnisti tammenlehden ja kehäkukan hajun ja muisti koulutuksestaan, että ne ehkäisivät tulehdusta.
Lopuksi Ujellustassu levitti hämähäkinseittiä haavan päälle ja kiinnitti sen kietomalla Hallatassun kaulan ympärille tahmeaa kierumataraa.
Sitten hän laskeutui istumaan. »Miltä tuntuu?»
Unikonsiemenet olivat alkaneet jo lievittää kipua, ja yhdessä timjamin kanssa ne hälvensivät myös Hallatassun pelkoa. Hänellä oli kuitenkin edelleen jäätävän kylmä.
»Tiedän, mitä Jokiklaanissa on tapahtunut. Se on pahempaa kuin olisin voinut kuvitellakaan!»
Jokiklaanin Hallatassu on saanut kuolevalta emoltaan ohjeen olla luottamatta kehenkään. Kun hänen kimppuunsa yllättäen hyökätään, hän kuitenkin tajuaa ettei selviä yksinään. Hänen avukseen tarjoutuu Myrskyklaanin Yösydän, jonka kanssa hän lähtee pyytämään neuvoa mietiskelijäkissojen yhteisöstä. Heidän on saatava Puiston Kissoilta vastaus polttavaan kysymykseen: kenestä tulee Jokiklaanin uusi päällikkö?
Myrsky on Tähdetön klaani -saagan neljäs osa.
Suomentanut Nana Sironen
