ERIN HUNTER
S I N I TÄ H D E N TA R I N A
E R I KO I S S E I K K A I LU W S OY
Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, SUPER EDITION: BLUESTAR’S PROPHECY Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, SUPER EDITION: BLUESTAR’S PROPHECY Text copyright © Working Partners Limited 2009 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2019 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2014 ISBN 978-951-0-49718-0 Painettu EU:ssa
Erityiskiitokset Kate Carylle
JOITAKIN KLAANIKISSOJA MYRSKYKLAANI Päällikkö
mäntytähti – punaruskea kolli, jolla on vihreät silmät
Varapäällikkö
– kirkkaanoranssi kolli, jolla on keltaiset silmät
Parantaja
hanhisulka
Soturit
(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja)
aurinkokajo
– pilkullinen harmaa kolli, jolla on vaaleansiniset silmät
kivikarva
– harmaa kolli
myrskyhäntä
– siniharmaa kolli, jolla on
siniset silmät – laikukas ruskeankirjava kolli, jolla on keltaiset silmät
kyyhammas
– vaaleanharmaa raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
keltatäplä
– iso, tummanruskea raidallinen kolli, jolla on keltaiset silmät
varpuskarva
– harmaa kolli, jolla on hyvin pienet korvat ja meripihkanväriset silmät; valkotassun mestari pikkukorva
– hiekanharmaa kolli, jolla on vihreät silmät ja rinnassaan valkoinen juova
rastaskarva
– pieni, toimelias ruskea naaras, jolla on meripihkanväriset silmät ja rinnassaan kellanpunainen laikku
punarintasiipi
– musta, keltasilmäinen kolli, jonka karvat sojottavat pystyssä
pörröturkki
– harmaa raidallinen kolli, jolla on vaaleanvihreät silmät; kirjotassun mestari
tuulispää
– vaalea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät pilkkuhäntä
Oppilaat
(yli kuuden kuun ikäiset soturiharjoittelijat) – vaalean hopeanharmaa kolli, jolla on meripihkanväriset silmät, pitkät viikset ja pöyheä häntä; parantajaoppilas
sulkaviiksi
– kilpikonnakuvioinen, kauniin pilkullinen naaras
kirjotassu
– vaaleanharmaa naaras, jonka toinen silmä on sokea valkotassu
Kuningattaret
(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – valkeankirjava naaras, jolla on keltaiset silmät; leopardipennun (musta naaras, jolla on vihreät silmät) ja laikkupennun (mustavalkoinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät) emo
nopsatuuli
kuukukka – hopeanharmaa naaras, jolla on vaaleankeltaiset silmät; sinipennun (harmaa naaras, jolla on siniset silmät) ja lumipennun (valkea naaras, jolla on siniset silmät) emo
– pitkäkarvainen tummanpunainen naaras, jolla on tuuhea häntä ja meripihkanväriset silmät unikkoaamu
Klaanin vanhimmat
(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) – vaaleanoranssi kolli, jolla on keltaiset silmät
ruohoviiksi
töppöjalka – ruskea, hiukan kömpelö kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vaaleanvihreät silmät
kiurulaulu
VARJOKLAANI Päällikkö
setritähti
– hyvin tumman harmaa kolli, jolla on valkea vatsa
Varapäällikkö
kivihammas
Parantaja
salviaviiksi
– harmaa raidallinen kolli, jolla on pitkät hampaat – valkoinen naaras, jolla on pitkät
viikset Soturit
risaturkki
– kookas tummanruskea raidallinen
kolli kettusydän varishäntä pilvitassun
– kirkkaan kellanpunainen naaras
– musta raidallinen naaras; mestari
– vaaleanoranssi kolli, jolla on tummanoranssit jalat saniaisjalka
– harmaa mustaraidallinen kolli, jonka silmän yli kulkee leveä raita
kaarisilmä
paatsamakukka
– tummanharmaan ja valkoisen
kirjava naaras Kuningattaret
sulkamyrsky läiskäpilvi
– ruskea raidallinen naaras
– harmaavalkoinen naaras
Klaanin vanhimmat
– pieni kellanpunainen raidallinen
pikkulintu
naaras – vaaleanruskea raidallinen kolli, jolla on yksi käyrä hammas
liskohammas
TUULIKLAANI Päällikkö
kanervatähti
– vaaleanpunertavan harmaa naaras, jolla on siniset silmät
Varapäällikkö
ruokosulka
Parantaja
haukkasydän
Soturit
– vaalea kullankirjava kissa, jolla on kermanvärisiä raitoja; pitkätassun mestari
– vaaleanruskea raidallinen kolli
– täplikäs tummanruskea kolli, jolla on keltaiset silmät
aamuraita
– punaruskea kolli; päästäistassun
punakynsi
mestari Klaanin vanhimmat
valkomarja
– puhtaanvalkoinen kolli
JOKIKLAANI Päällikkö
raetähti
– paksuturkkinen harmaa kolli
Varapäällikkö
simpukkasydän
Parantaja
vatukkamarja
Soturit
värekynsi
– täplikäs harmaa kolli
– kaunis valkoinen naaras, jolla on mustapilkkuinen turkki ja siniset silmät – mustan ja hopean kirjava kolli
puuturkki
– ruskea kolli
Kuningattaret
pöllöturkki
– ruskeavalkoinen kolli
saukkotäplä
– valko-vaaleanoranssi naaras
liljavarsi
– vaaleanharmaa kuningatar; ja tammipennun emo
vääräpennun
– vaaleanruskea kuningatar; harmaapennun ja pajupennun emo
okrahäntä
Klaanin vanhimmat
taimenkynsi
– harmaa raidallinen kolli
Korkokivet
ohran tila
nelipuu Tuuliklaanin leiri
Pö putous
KIS
SAN SILMIN
aurinkokivet
joki
jokiklaanin leiri
puusilpomo
2
KLAANIT
haaskala varjoklaanin leiri
MYRSKYKLAANI
ukkosp
olku
öllöpuu
suuri vuorivaahtera myrskyklaanin leiri
käärmekivet
JOKIKLAANI
VARJOKLAANI
Hiekkakuoppa
-
TUULIKLAANI
TÄHTIKLAANI
korkeamännyt
POHJ
OINEN
KAKSIJALkala 3
ti e al an
hiidensormet
-h al ti
(hylätty kaivos)
po hj oi s
tuulialan maatila
tuulialan nummi
Velhonnotko
Velhonloikka
pa a
Vihtorin maatilan leirintäalue Vihtorin maatila
jo ki
SIJALAN SILMIN
lu
K AK
viht
orin
kuj
4
a
pohjoishaltialan kaatopaikka MAASTO
LEHTIMETSÄÄ
tuulialantie
havuMETSÄÄ
SUOTA
Valkokauriin metsä kivikkoa
Paalukylän metsä
POLKUJA POHJ
OINEN
Paalukylän saha Paalukylä 5
ESINÄYTÖS
Sinitähti pysähtyi mäen päällä käpälät liukuen; koirien löyhkä tuntui hänen kurkussaan. Alhaalla saniaiset heiluivat, kun tummien hahmojen virta kulki solassa. Tulisydämen oranssi turkki leimahti kuin tulenlieska kasvien vihreydessä. Hän piti hyvän välimatkan laumaan, mutta johtajakoira oli lähdössä kiriin ja lähestyi Myrskyklaanin varapäällikköä nopeasti. Ei! Ei häntä! Ette te voi syödä häntä kuin riistaa! Sinitähti leiskautti alas rinnettä. Hän pujotteli puiden välistä henkeä haukkoen ja polttelevin lihaksin, käpälät maahan pudonneilla lehdillä luistellen. Hän kiiti saniaisten läpi sokko na, kun lehdet piiskasivat häntä naamaan. Rotko oli lähellä. Sinitähti saattoi kuulla joen kohinan kallioseinien välissä. Onnistuisiko Tulisydän tosiaan houkuttelemaan koiralauman reunan yli? Mitä jos lauman johtaja saisi hänet kiinni ennen sitä? Sinitähti syöksähti sananjalkojen seasta ja pysähtyi maata raapien avoimelle jyrkänteen reunalle. Hänen lipsuvista käpälistään lehahti lehtiä kuiluun. Hyvä Tähtiklaani, ei! Tulisydän roikkui valtavan koiran kuolaisesta kidasta. Hän rimpuili ja sähisi raivosta. Koira ravisteli häntä silmät voitonriemuisesti loistaen, mutta sen kömpelöt tassut polkivat maata vaarallisen lähellä jyrkänteen reunaa. 15
”En anna sinun tuhota klaaniani!” Sinitähti mylväisi. Hän heittäytyi Tulisydämen rääkkääjän kimppuun ja törmäsi päistikkaa sen kylkeen. Koira pudotti Tulisydämen ja käännähti ympäri ihmeissään. Sinitähti kyyristyi ja paljasti kyntensä. Veri kohisi hänen korvissaan, mutta hän ei tuntenut pelkoa. Hän ei ollut moneen kuuhun tuntenut olevansa tällä tavoin elossa. Hän huitaisi koiran kuonoa kohti, mutta hänen kyntensä tavoittivat pelkkää ilmaa. Koira oli luisumassa pois! Maa mureni sen takakoipien alta. Kuilun seinämästä ropisi alas kivensirpaleita, kun koiran käpälät hapuilivat otetta, mutta tylpät kynnet eivät pitäneet lehtien peittämällä maalla, kun koiran takapää alkoi kallistua ja veti takakoivet reunan yli. Lauma tömisteli yhä lähemmäs. ”Sinitähti!” Tulisydän varoitti. Sinitähti ei kuitenkaan irrottanut katsettaan lauman johtajasta. Hän oli jäänyt kiinni sen hätääntyneeseen katseeseen, vaikka hänen takaansa alkoi rymistellä sananjalkojen poikki lisää koiria. Lauma oli tullut paikalle. Sinitähti upotti kyntensä pehmeään maahan, kun ilma yhtäkkiä muuttui pelosta happamaksi. Hyökkäävät koirat olivat huomanneet kuilun, ja niiden ulina muuttui älähdyksiksi, kun ne luisuivat sen reunalle. Sinitähti pysytteli aloillaan, kun kuilua alas kiiri epätoivoinen ulvahdus. Ensimmäinen koirista oli pudonnut. Se tömähti kallioon, ja hetken hiljaisuuden jälkeen Sinitähti kuuli sen loiskahtavan alhaalla jylisevään veteen. Sinitähti siristi silmiään laumanjohtajaa yhä tuijottaen. ”Ettäs kehtasitte uhata Myrskyklaania!” hän sihisi.
16
Äkkiä koira kurkotti kaulaansa ja tarrasi hampaillaan hänen jalkaansa. Hän tunsi maan liukuvan allaan, kun koira kiskoi häntä mukanaan reunan yli. Tuuli pauhasi ja pieksi hänen turkkiaan, kun hän syöksyi alaspäin. Alhaalla pyörteili ja kuohui koski. Sinitähti taisteli epätoivoisesti kylmänkosteaa ilmaa vastaan ja onnistui reuhtomaan itsensä irti koirasta juuri ennen kuin osui veteen. Hänen hengityksensä salpautui hyytävän kylmässä joessa. Hän ponnisteli sokaistuneena virtaa vastaan, kamppaili kohti ilmaa pakokauhun puristuksessa. Hänen mielessään kaikui Hanhisulan ennustus: Vesi on sinut tuhoava. Paksu, märkä turkki painoi häntä kohti pohjaa. Joki kohisi kaikkialla ympärillä, eikä hän tiennyt missäpäin pinta oli. Keuhkot vaativat ilmaa. Pakokauhu oli korventava. Hän hukkuisi tänne, rotkon kuohuviin vesiin. Älä luovuta! Veden jylyn läpi kantautui kirkas ja tuttu naukaisu. Tammisydän? Hän kuuli korvissaan pentujensa isän kuiskeen: Aivan kuin juoksisit metsän halki. Anna käpäliesi tehdä työ. Nosta leukaa. Anna veden nostaa sinut pintaan. Kollin ääni tuntui nostavan häntä, lievittävän hänen pakokauhuaan, ja hän huomasi käpäliensä kauhovan vettä tasaiseen tahtiin. Hänen sydäntään puristi tuskaisesti, mutta se hidasti lyöntejään, kun hän pinnisteli leukaansa ylemmäs, kunnes tunsi viimein tuulen lyövän naamaansa. Yskien ja kakoen hän haukkasi hiukan ilmaa. Niin sitä pitää, Tammisydän kuiskasi hänen korvaansa. Ääni kuulosti niin lempeältä, niin puoleensavetävältä. Ehkä hänen pitäisi vain antaa joen kuljettaa hänet Tammi sydämen turkin pehmeyteen.
17
Sinitähti, ui! Ui rannalle! Tammisydän naukui nyt käskevämmin. Meidän pentumme odottavat. Meidän pentumme! Ajatus oli kuin salamanisku. Et sinä voi jättää heitä ilman että hyvästelisit. Voima virtasi Sinitähden läpi, ja hän alkoi ponnistella uudestaan. Jokin tumma hahmo kolhaisi häntä ja hän paiskautui taas pinnan alle. Hän kuitenkin räpiköi pinnalle ja sylki suuhunsa ja kurkkuunsa tunkenutta vettä. Hänen ohitseen ajautui kieppuva koiran ruumis. Jos koira ei selviä tässä virrassa, niin miten minä sitten? Puiden latvat siinsivät yläpuolella, kun virta viskeli häntä. Kyllä sinä selviät! Tammisydän kannusti. Sinitähti polki vettä, mutta voimattomat jalat heiluivat hyödyttöminä kuin märät lehdet. Äkkiä hänen niskanahkaansa tarttuivat hampaat. Nostaisiko Tammisydän hänet turvaan? Sinitähti räpytti vettä silmistään niin kauan, että erotti oranssia turkkia. Tulisydän! Myrskyklaanin varapäällikkö oli saanut hänestä otteen. ”Pidä pää ylhäällä!” Tulisydän murisi hampaidensa välistä. Sinitähti yritti olla avuksi, mutta hänen turkkinsa oli painava ja käpälät niin väsyneet, ettei hän jaksanut vastustaa veden painoa. Tulisydämen hampaat pureutuivat hänen niska nahkaansa, kun vesi veti häntä syvemmälle. Sitten häneen osui toinenkin ruumis. Joku niistä koiristako? Häntä tarttuivat niskanahasta toisetkin hampaat. Käpälät puristivat hänen kylkiään ja hilasivat häntä ylöspäin. Hän tunsi ympärillään kissojen voimakkaan, pehmeän liikkeen. Veikö Tähtiklaani häntä metsästysmailleen? Hädin tuskin tajuissaan hän antoi vetää itsensä vedestä, niin että rantakivet raapivat hänen kylkiään ja hän tunsi 18
a llaan kovaa maata. Käpälät ja hampaat kiskoivat hänet soraiselta rannalta pehmeään ruohikkoon. Hänen rintansa tuntui olevan täynnä kiviä, ja jokainen hengenveto oli työn ja tuskan takana. Hänen silmiään kirveli ja ne olivat niin täynnä vettä ettei hän nähnyt mitään. ”Sinitähti!” Hän tunnisti Usvajalan äänen. Entä Kiviturkki? Onko hänkin täällä? ”Me olemme tässä molemmat.” Hänen kylkeään vasten painautui voimakas tassu. Tammisydän oli ollut oikeassa. Heidän pentunsa olivat olleet häntä vastassa. Sinitähti yritti kaikin voimin avata silmänsä. Hän erotti juuri ja juuri Kiviturkin hahmon. Leveät lavat piirtyivät vasten puiden vehreää katosta. Aivan kuin isänsä. Usvajalka seisoi veljensä vieressä likomärkä turkki nahkaan liimautuneena. Sinitähti tunsi poskellaan hengityksen. ”Onko hän kunnossa?” kuului hänen tyttärensä ääni. Tulisydän kumartui hänen lähelleen. ”Tulisydän tässä. Kaikki hyvin. Olet nyt turvassa.” Sinitähti tuskin kuulikaan. Hän tuijotti vain pentujaan. ”Pelastitte minut”, hän sanoi hiljaa. ”Shhh. Älä yritä puhua”, Usvajalka rauhoitteli. Mutta kun minulla on niin paljon sanottavaa! Sinitähti kurotti kuonoaan eteenpäin. ”Haluan kertoa teille jotakin… Haluan pyytää anteeksi, että annoin teidät pois.” Vesi kupli hänen huulillaan kun hän yski, mutta hän pakottautui jatkamaan. ”Tammisydän lupasi, että Harmaaläiskästä tulisi teille hyvä emo.” ”Hän olikin”, Kiviturkki maukui värittömästi. Sinitähti sävähti. ”Olen paljosta velkaa Harmaaläiskälle.” Hän olisi halunnut jaksaa selittää enemmän. ”Niin myös 19
Tammisydämelle, joka oli teille hyvä mestari.” Miksei hän ollut onnistunut sanomaan tätä heille aiemmin? ”Katsoin sivusta, kuinka te vartuitte ja tiesin, kuinka paljon annettavaa teillä oli uudelle klaanillenne. Jos olisin valinnut toisin, olisitte palvelleet Myrskyklaania kaikilla voimillanne.” Hän tärisi ja haukkoi henkeä. ”Olen pahoillani.” Hän tuijotti pentujaan, ja aika tuntui pysähtyvän kun Usvajalka ja Kiviturkki vaihtoivat hänen edessään epävarman katseen. Annattehan minulle anteeksi. ”Hän on kärsinyt kovasti valintansa vuoksi”, Tulisydän vetosi. ”Olkaa kilttejä ja antakaa hänelle anteeksi.” Lopeta! Anteeksiannolla ei olisi mitään merkitystä, jos se pitäisi kiskoa heistä väkisin. Hän toivoi hartaasti että Tuli sydän pysyisi vaiti. Usvajalka painoi päänsä ja nuolaisi Sinitähden poskea. ”Annamme sinulle anteeksi, Sinitähti.” ”Annamme anteeksi”, Kiviturkki toisti kaikuna. Sinitähti sulki silmänsä, kun hänen kaksi pentuaan alkoivat nuolla hänen läpimärkää turkkiaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän vaihtoi heidän kanssaan kieliä sen lumisen päivän jälkeen, jona hän oli jättänyt heidät Tammisydämelle. Hänen ei tarvinnut enää pitää kiinni viimeisestä hengestään. Tulisydän sytyttäisi uuden liekin ja roihuaisi metsässä hänen sijastaan. Myrskyklaani oli turvassa. Hän ummisti silmänsä ja antautui huimaavan pimeyden vietäväksi.
20
»Vesi tuhoaa hurjimmatkin liekit.»
LUKU 1 Myrskyklaaniin syntyy siniharmaa naaraspentu, Sinipentu, jonka on ennustettu nousevan suuruuteen. Soturinimensä ansaittuaan ”EiköSiniturkki hänen pitäisi olla kohti jo avannut silmänsä?”klaanin pyrkii unelmaansa, ”Hys, Nopsatuuli. Hän on vasta päivän vanha. Kyllä hän päällikkyyttä. Onnettomuudet seuraavat kuitenkin ne avaa sitten kun on valmis.” toistaan ja valtataistelu klaanissa yltyy. Siniturkki Sinipentu tunsi emonsa Kuukukan karhean kielen pyyhkion valmis tekemään vainmaidonlämmintä klaaninsa hyväksi – vän kylkeään ja painautui mitä lähemmäs vatsaa. ”Lumipentu avasi silmät tänä aamuna”,kaiken. Nopsatuuli muisvaikka joutuisi uhraamaan tutti. ”Ja minun kahdella pennullani oli silmät auki jo melkein heti syntymästä.” häntä liikehti makuualusilla. Sinitähden tarina Naaraan on itsenäinen erikoisseikkailu”Leopardi pentu ja Laikkupentu ovattiestä luonnostaan sotureita.” kirja, joka kertoo Sinitähden Myrskyklaanin Kolmas kuningatar, Unikkoaamu, päästi pehmeän kehmahtavaksi päälliköksi. räyksen. ”Kuulehan, Nopsatuuli, kyllä kaikki tietävät ettei kukaan pentu vedä vertoja sinun pennuillesi”, hän kiusoitteli lempeästi. Sinipennun kupeeseen tökki pieni tassu. Lumipentu! Sinipentu inahti tyytymättömänä ja käpertyi lähemmäs Kuukukkaa. ”Huhuu, Sinipentu!” Lumipentu kuiskutti hänen korvaansa. ”Täällä on ihan hirveästi katseltavaa ja minä haluan mennä ulos, mutta Kuukukka ei päästä minua ennen kuin sinä olet valmis.” ”Hän avaa silmänsä omassa tahdissaan”, Kuukukka torui. Niin. Omassa tahdissani, Sinipentu totesi.
G
www.wsoy.fi
9 789510 497180
T84.2
ISBN 978-951-0-49718-0
Kannen kuva: Owen Richardson
21