Issuu

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, FIELD GUIDE: BATTLES OF THE CLANS Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, FIELD GUIDE: BATTLES OF THE CLANS Text copyright © Working Partners Limited 2010 Series created by Working Partners Limited Illustrations copyright © Wayne McLoughlin 2010 Cover illustrations copyright © Wayne McLoughlin 2010 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2021 ISBN 978-951-0-49699-2 Painettu EU:ssa

Williamille ja Oliverille, kahdelle mainiolle pojalle Erityiskiitokset Victoria Holmesille

SISÄLLYS JOHDANTO: TULI SUONISSAMME OSA YKSI: TEKNIIKAT JA STRATEGIAT MYRSKYKLAANI Vatukkakynnen tervetuliaissanat Erityinen taistelutaktiikka: Kimalaistassu oppii salamaniskun Tomutassu kertoo: Varjoja metsässä VARJOKLAANI Pihlajakynnen tervetuliaissanat Erityinen taistelutaktiikka: Tiikerisydän opettaa yöväijytyksen Mustatähti kertoo: Väijytys järven rannassa JOKIKLAANI Ruokoviiksen tervetuliaissanat Erityinen taistelutaktiikka: Kaislatassun loiskaus Raetähti kertoo: Menetetyt pennut TUULIKLAANI Saarnijalan tervetuliaissanat Seittijalka kertoo: Kadonneen kaivajan tarina Kanervahäntä kertoo: Kaivamisen kadonnut taito TAIVASKLAANI Pöllötähden tervetuliaissanat Erityinen taistelutaktiikka: Varpustassu selittää taivaspudotuksen Pilvimyrsky kertoo: Opetus varasteleville kotikisuille

7 11 13 14 16 21 31 32 34 40 49 50 52 61 73 74 79 84 87 88 90 96

OSA KAKSI: KIERROS TAISTELUKENTILLÄ 105 JÄRVIREVIIRIT 107 METSÄREVIIRIT 113 OSA KOLME: KUULUISIA TAISTELUITA KOKOONTUMINEN Loikkahäntä kertoo: Armon aika Yökuiske kertoo: Kulkukissan tarina Harmaaraita kertoo: Taistelu kettuja vastaan

119 121 123 130 136

OSA NELJÄ: TAISTELUN TUOKSINASSA PITKÄ PERINNE Valkosiipi kertoo: Ensimmäinen taisteluni Hiiriturkki kertoo: Karkuri Setrisydän kertoo: Päällikkö, joka pyrki rauhaan

145 147 149 159 166

OSA VIISI: TAISTELUN SEURAUKSET SETRISYDÄMEN VIIMEINEN MUISTUTUS Voitokas klaani Lyöty klaani

177 179 181 185

LOPUKSI: YKSITÄHDEN HYVÄSTIT

190

JOHDANTO: TULI SUONISSAMME Hei, Saarnijalka, keitäs siinä on? Pari nummelta löytynyttä kiertolaista? Ja halusivat tavata minut? No, tuo heidät pesääni, niin vilkaistaan. Te ette taida olla klaanikissoja? En tunnista hajuanne – ja siinä tuntuu häivä kotikisua, ellen ihan väärässä ole. Älkää näyttäkö noin säikähtänyttä naamaa. Emme me oikeasti vuoraa vuoteitamme kotikisujen luilla. Näettekö? 7

Sammalilla vain ja höyhenillä. Luiden päällä on aivan liian epämukavaa maata. Minä olen Yksitähti, Tuuliklaanin päällikkö. Ja tämä on Tuuliklaanin leiri. Te taidatte haluta kuulla klaanikissan elämästä. Ja siitä laista, joka liittää meidät yhteen ja antaa meille rohkeutta selvitä hengissä, kokoontumisista, joissa tapaamme toisiamme rauhanomaisesti täydenkuun ohimenevänä hetkenä, vaihdamme kieliä ja näkemyksiä ja kuulumisia. Ja taisteluista – aivan, taisteluista. Näen silmienne kiillosta, että se kiinnostaa teitä eniten: neljän klaanin verinen menneisyys, mestarilta oppilaalle välitetyt taistelutaidot. Jokainen nuori soturi haaveilee taisteluun lähtemisestä. Mikä olisi parempi tapa todistaa uskollisuutensa klaanilleen kuin vaarantaa oma nahkansa? Ja mikä parempi tilaisuus saavuttaa itselleen kunniaa? Suurimmat soturit muistetaan kaikissa klaaneissa, ja esi-isät tähdissä kunnioittavat heitä. Älkää kuitenkaan luulko, että soturikissat himoitsevat vain verenvuodatusta, sotaulvahduksen aiheuttamia väristyksiä ja loputtomien taisteluiden huumaa. Elämässämme on paljon muutakin kuin taistelua. Elämme palvellaksemme klaaniamme kaikin tavoin: pyydystämällä tuoresaalista, rakentamalla turvallisia pesiä suojaksi kuningattarille ja pennuille, maksamalla velkamme klaaninvanhimmillemme hoitamalla heitä ennen kuin he liittyvät Tähtiklaaniin. Katsokaa ympärillenne: kukaan ei vuoda verta tai nilkuta taisteluvammojen takia; turkit ovat sileinä eivätkä vihaisesti pörhöllään; ilmassa eivät raikaa hurjat ulvaisut, ainoastaan pentujaan imettävien kuningattarien kehräys ja tarinoivien klaaninvanhimpien mörinä. Ai mitä? Että olenko minä tappanut kissaa taistelussa? Mikä kysymys! Teillä on vielä paljon opittavaa soturikissojen

tavoista. Soturilaissa sanotaan: Kunniallisen soturin ei tarvitse tappaa muita kissoja voittaakseen taistelunsa. Voitto voidaan saada verta vuodattamatta. Taisteluun lähteminen on vaikein päätös, minkä klaanipäällikkö voi tehdä. Jos lähetän soturini taistelemaan toista klaania vastaan, se tekee minulle kipeämpää kuin mikään nahkaani repivä kynsi tai hammas. Taistelu on vihoviimeinen vaihtoehto, ja minä, niin kuin kaikki klaanipäälliköt, teen kaikkeni välttääkseni soturieni tai toisen klaanin soturien veren vuodattamista. Tulkaa mukaan, kotikisut; vien teidät käymään jokaisella reviirillä ja esittelen teidät muille klaaneille, toisinaan liittolaisille, toisinaan vihollisille, niin saatte tietää lisää klaanien taisteluista. Teidän onneksenne klaanien välillä vallitsee nyt rauha. Huomisiltana on kokoontuminen, joten monet lepäävät ennen valvomista myöhään ja pitkää matkaa saarelle. Muistakaa kuitenkin, että meillä on kynnet ja hampaat syystä, ja minun soturini ovat yhtä urheita ja taitavia kuin muutkin. Kun puhumisen aika on ohi, taistelu voi olla ainoa vaihtoehto. Ja turha luulla, ettei Tuuliklaanin kissoja kannattaisi pelätä, kun kajahtaa sotahuuto: Soturit, hyökkäykseen!

OSA YKSI:

TEKNIIKAT JA STRATEGIAT

MYRSKYKLAANI Tietoa Myrskyklaanista

Päällikkö: Tulitähti Varapäällikkö: Vatukkakynsi Parantaja: Närhisulka Saalistusreviiri: metsä Leiri: kivinotko Erityinen taistelutaito: taisteleminen tiheässä aluskasvillisuudessa

VATUKKAKYNNEN TERVETULIAISSANAT

Yksitähti? Onko jokin vialla? Keitä seuralaisesi ovat? Ai, pari uteliasta kotikisua. Tervetuloa Myrskyklaaniin. Meidän leirimme on tuon piikkipensasrivin takana, kivisten jyrkänteiden suojassa. Valitan, etten kutsu teitä sisään. Minulla on ainoastaan teidän sekä Yksitähden sana siitä, ettette ole tulossa urkkimaan enempää kuin me haluamme kertoa. Tekö haluatte kuulla Myrskyklaanin taistelutaktiikoista? No, katsokaa ympärillenne. Huomatkaa rönsyävät karhunvatukkapensaat ja saniaiset, jotka peittävät näkyvyyden. Me pidämme niitä mahdollisuuksina naamioitua ja aiheuttaa vihollisessa hämmennystä, kun loikkaamme kimppuun joka suunnalta. Meidät on koulutettu taistelemaan käpälä käpälää vastaan ahtaissa paikoissa, joissa tunkeilijoilla ei ole pakotietä. Osaamme kiepahtaa ympäri hännän käänteessä, saada voimaa iskuun silloin kun käpälää mahtuu tuskin vetämään taakse ja loikkaamaan ilman vauhtia samalla kun vihollinen yrittää vaivalloisesti kääntyä.

Tulitähti on alkanut pitää koulutustuokioita myös puissa, joten osaamme loikkia oksalta oksalle kuin oravat ja pudottautua vihollistemme päähän silloin kun he yrittävät vielä löytää jälkiämme maasta. Metsä on erinomainen paikka taistella. Täällä me hiomme vaanimistaitojamme, kykyämme hiipiä saaliin kimppuun huomaamatta ja hyökätä yhdellä armottomalla, tehokkaalla loikalla. Tekö haluatte tietää Myrskyklaanin parhaan taistelutaktii kan? Parhaan? No, paljastamatta liikaa voin sanoa, että jokainen Myrskyklaanin oppilas haluaa innolla oppia salaman iskun. Aivan kuin oikea salama, se on suoraviivainen, nopea ja tappava. Eikö ole vähän niin kuin ilmiselvää, että Myrsky klaani pystyy nostattamaan myrskyn, vai kuinka?

ERITYINEN TAISTELUT AKTIIKKA: KIMALAISTASSU OPPII SALAMANISKUN »Hei! Te siellä! Odottakaa kunhan kuulette mitä me teimme tänään harjoituksissa!» Kimalaistassu pelmahti piikkipensaikon läpi ja pinkoi pitkin auringon paahtamaa maata aina sille seljapensaalle, jonka alla Myrskyklaanin vanhukset nukkuivat. Kaksi oppilasta, Kyyhkytassu ja Murattitassu, loikoili ulkosalla Leijonaroihun ja Sulon kanssa. Heidän vieressään lojui tähteet hiirestä ja rastaasta edelleen lämpiminä ja houkuttelevina, mutta Kimalaistassu oli niin pakahtumaisillaan uutisiinsa, ettei häneen mahtunut yhtään ruokaa. »Aiotko kertoa, vai onko meidän tarkoitus arvailla?» kysyi Murattitassu. Kimalaistassu räpäytti silmiään. »Hiiriviiksi ja Okakynsi opettivat meille parhaan jutun ikinä! Se on eräänlainen hyökkäys nimeltä salamanisku, ja se on ihan mieletön! Jos käyttää sitä, ei voi mitenkään hävitä taistelua!» Leijonaroihu tuhahti. »Taistelun voittamiseen tarvitaan muutakin kuin yksi taktiikka», hän muistutti. »Mutta totta kyllä: salamanisku on hyvä tunkeilijoiden häätämiseen, koska se on nopea ja se yllättää vihollisen.» »Ihan niin kuin salama!» Kimalaistassu myönsi. Hän huomasi, että Kyyhkytassu ja Murattitassu eivät tajunneet. »Se on tällainen», hän selitti. »Te kaksi istutte tuossa» – hän ohjasi heitä nenällään siirtymään kauemmas Leijonaroihusta ja Sulosta – »ja olette tunkeutuvinanne minun reviirilleni.» 16

»Ollaankos mekin vihollisia?» kysyi Sulo, jota tuntui huvittavan. »Ette, vaan te olette puita joiden taakse minä piiloudun. Ensin aion jäljittää vihollispartiota metsän läpi.» Kyyhkytassu ja Murattitassu katselivat silmät suurina, kun Kimalaistassu kyyristyi toisten kissojen taakse ja lähti hiipimään eteenpäin vatsakarvat maata hipoen. »Näytät siltä kuin vaanisit saalista!» Kyyhkytassu henkäisi. Kimalaistassu kurkisti Sulon selän takaa. »Juuri niin minä teenkin. Ja minun saaliini olette te!» Hän painautui taas matalaksi ja astui askelen. »Teidän olisi pitänyt nähdä, kun Okakynsi näytti tämän liikkeen meille aamulla. Hän oli matalampana kuin käärmeen maha! Kukaan ei olisi voinut nähdä hänen tuloaan.» »Teidän pitäisi tarkkailla joskus myös Hiekkamyrskyä», Leijonaroihu sanoi väliin. »Hän osaa jäljittää hiiren metsän toiselta laidalta.» Kimalaistassu kurtisti hänelle kulmiaan. »Puut eivät puhu!» hän muistutti soturia. »Tämä on minun esitykseni.» Leijonaroihu näpäytti Kimalaistassun lapaa hännällään. »Anteeksi!» hän kuiskasi.

Kimalaistassu pääsi Sulon nenän kohdalle ja kurkotti kaulaansa nähdäkseen Kyyhkytassun ja Murattitassun. Hän pysytteli edelleen matalana ja selitti: »Kun vihollinen on havaittu, hiivitään niin lähelle että pystytään melkein koskettamaan. Sitten odotetaan partion johtajan käskyä – äänetöntä merkkiä hännällä, tietenkin – ja hyökätään!» Hän ponnisti takatassuillaan ja syöksähti Sulon takaa. Hän osui Kyyhkytassun lonkkiin kynnet visusti piilossa ja keikautti naaraan sivuun. Sitten hän kiepahti ympäri, nousi takajaloilleen kohti Murattitassua ja iski ilmaa etukäpälillään. »Siitäs saitte!» hän ulvahti. Murattitassu liikautti korvaansa. »Ei sinusta ole metsän pelottavimmaksi soturiksi. Ethän sinä koskenutkaan minuun!» »Enhän minä pitäisi kynsiä sisällä, jos me olisimme oikeassa taistelussa, senkin hiirenaivo!» Kimalaistassu huomautti pudottautuessaan takaisin neljälle jalalle. »Purisin teitä ja raapisin teitä ja sivaltelisin takakynsillä kunnes anoisitte armoa!» Leijonaroihu keskeytti hänet, kun Kyyhkytassun ja Murattitassun silmät levisivät entisestään. »Tämä puu rikkoo nyt vaitiololupauksensa ja huomauttaa, ettei uusille oppilaille saa aiheuttaa painajaisia», hän muistutti. Kimalaistassu antoi karvojensa silottua. »No, tajusitte ajatuksen. Siinä isketään lujaa ja nopeasti, kaikki yhtä aikaa, ja aiheutetaan mahdollisimman paljon hämminkiä. Hiiriviiksi käski raapia vihollisen korvia, koska niistä vuotaa enemmän verta kuin mistään muualta, niin että näyttää siltä kuin tunkeilijat olisivat haavoittuneet pahemmin kuin ovatkaan. Ovelaa, eikö?» Hän katseli toisia oppilaita voitonriemuisesti. Kyyhky tassu näytti edelleen säikähtäneeltä, mutta Murattitassu ei 18

ollut kovin vaikuttuneen näköinen. »Ei se ole mikään taistelutaktiikka», hän napisi. »Se on vain vihollisen kimppuun hyökkäämistä.» »Hetkinen, te ette ole vielä kuulleet loppuosaa», Kimalaistassu sanoi. »Tämä on se todella nokkela osa. Ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen partion johtaja antaa käskyn vetäytyä takaisin metsään. Vihollinen luulee, että olemme luovuttaneet! Mutta me emme juokse kauas. Pysymme hiljaa ja valppaina ja odotamme, että tunkeilijoiden huomio herpaantuu, kun he olettavat meidän kadonneen metsään nuolemaan haavojamme. He eivät odota meidän hyökkäävän uudelleen niin pian, eivätkä samaan paikkaan. Eihän salama koskaan iske kahta kertaa samaan paikkaan, vai kuinka?» Hän katseli yleisöään. »Eihän?» hän penäsi. »Öö, ei, eihän se iske», Kyyhkytassu myönsi. »Mutta tällä kertaa se iskeekin!» Kimalaistassu kajautti. »Heti kun vihollinen ei ole enää valppaana, me iskemme uudelleen, yhtä lujaa ja nopeasti kuin edellisellä kerralla, samassa muodostelmassa ja samoilla hyökkäysliikkeillä. Haa! Se on viimeinen asia, mitä ne vietävän variksenturkit osaisivat odottaa!» Hän loikkasi eteenpäin etutassut ojossa ja kuvitteli, miten vastustajat kavahtivat kauemmas. »Iske kahdesti samaan paikkaan, niin viholliset pakenevat kauhuissaan tietäen, että meillä on voimaa hyökätä missä vain, milloin vain. Myrskyklaani tullaan tuntemaan Salama klaanina!»

METSÄHYÖKKÄYS: MITEN MYRSKYKLAANI SÄILYTTÄÄ YLLÄT YKSELLISYYDEN

»SOT U R I T, H YÖK K ÄY K SE E N ! » 1. Liiku hiljaa ja viesti muidensuojelemaan kanssa merkein.reviirejään Rasahtavat Soturikissat kouluttautuvat risut, säikähtäneet linnut ja rapisevat sananjalat kertovat ja viholliselle klaanitovereitaan hinnalla millä hyvänsä, ja täsmälleen, missä olet. taisteluissa jokainen klaani käyttää hyväkseen 2. Pysyttele tuulen alapuolella tunkeilijoihin nähden, jotta erityisominaisuuksiaan. hajusi ei paljasta sinua. 3. Pidä silmällä vasta katkenneita oksia, kääntyneitä lehtiä

Tässä kirjassa varapäälliköt paljastavat klaaniensa maassa, riistan tähteitä tai vatukkoon tarttuneita karvatuppoja. Kaikki jättävät miten jältaistelutapojen salat jametsässä parhaatliikkuvat temputeläimet ja kertovat, keensä merkkejä liikkumisestaan – ja sellaiset merkit voisoturit hyödyntävät kamppailuissa erilaisia maastoja. vat johtaa sinut suoraan tunkeilijoiden luo. Mukana on myös lukuisia tarinoita soturikissojen 4. Pidä suu raollaan, jotta huomaat vieraat hajut. Ole varohistorian kuuluisimmista taisteluista. vainen: jos tunnet hajun vaikka metsässä ei tuule, vihollinen saattaa olla hyvin lähellä.

Klaanien kirjat ovat Soturikissat-erikoiskirjoja, 5. Vaaleat turkit erottuvat helposti ruskeita ja vihreitä kasveja joissa kurkistamaan vasten,päästään joten pysyttele tiheikköjen klaanikissojen kätköissä. Pysy matasalaisuuksiin, uskomuksiin ja elämään – lana – vihollinen tarkkailee liikettä pään korkeudella, ei maan rajassa. supersuositun sarjan takana. maailmaan

6. Älä koskaan ohita tilaisuutta hioa jäljitystaitojasi. Pentutarhassa pennut vaanivat emojaan ja iskevät kiinni sammalenpehmeillä tassuillaan. Oppilaat yllättävät toisensa loikkaamalla pensaiden ja kantojen takaa. Se ei ole pelkkää leikkiä. Jonakin päivänä nuo taidot voivat pelastaa hengen ja suojella klaania.

9 789510 496992

www.wsoy.fi

N84.2

ISBN 978-951-0-49699-2

Kannen kuva: Wayne McLoughlin