Skip to main content

Hunter, Erin: Soturikissat: Varjojen aika 5: Tulijoki (WSOY)

Page 1

JO JEN AI R A

5

ERIN HUNTER W S OY

KA

V

TULIJOKI


Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, A VISION OF SHADOWS #5: RIVER OF FIRE Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, A VISION OF SHADOWS #5: RIVER OF FIRE Text copyright © Working Partners Limited 2018 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2018 Map art © Dave Stevenson 2018 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2022 ISBN 978-951-0-49693-0 Painettu EU:ssa


Erityiskiitokset Cherith Baldrylle


KUKA KUKIN ON

MYRSKYKLAANI Päällikkö

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

Varapäällikkö

– punaruskea naaras, jolla on vihreät silmät ja yksi valkoinen käpälä

Parantajat

lehtilampi

vatukkatähti

oravaliito

– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät ja valkoiset käpälät ja rinta

– harmaa raidallinen kolli, jolla on sokeat siniset silmät

närhisulka

– punaruskea kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

leppäsydän

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja) saniaisturkki

– kullanruskea raidallinen kolli

– pitkäkarvainen valkoinen kolli, jolla on siniset silmät pilvihäntä

kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä okakynsi

– kullanruskea raidallinen kolli

valkosiipi

– valkoinen naaras, jolla on vihreät

silmät koivuruska marjanenä

– vaaleanruskea raidallinen kolli

– kermanvärinen kolli, jonka häntä on

lyhyt tynkä hiiriviiksi

– harmaavalkoinen kolli


unikkohalla – vaalea kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras

– kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät leijonaroihu

ruusukukka

– vaaleanruskea naaras

– tummanruskea naaras; halvaantunut takaruumiistaan varpuloiste

liljasydän – pieni, tumma raidallinen naaras, jolla on valkoisia laikkuja ja siniset silmät kimalaisraita – hyvin vaalean harmaa kolli, jolla on mustia raitoja

– kellanpunainen naaras

kirsikkasade

kontiaisviiksi pihkakuu

– ruskean ja vaalean kirjava kolli

– vaalean kellanpunainen naaras

kastenenä

– harmaavalkoinen kolli

myrskypilvi

– harmaa raidallinen kolli

paatsamatöyhtö

– keltainen raidallinen kolli

lehvälaulu

ratamoraita lehtivarjo

– musta naaras

– tummanruskea naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras

kiurulaulu – musta kolli; evätassun (ruskea kolli) mestari

– valkoinen naaras, jolla on keltaisia läiskiä

hunajaturkki

– oranssi raidallinen naaras; varputassun (harmaa naaras, jolla on vihreät silmät) mestari kipinäkarva

Kuningattaret

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta

kaunokainen


– harmaa raidallinen naaras; (kullanvärinen raidallinen kolli), täpläpennun (pilkullinen kirjava naaras) ja kärpäspennun (raidallinen kirjava naaras) emo tuhkasydän

napsupennun

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on terälehden muotoisia valkoisia laikkuja; varsipennun (valko-oranssi kolli), kotkapennun (kellanpunainen naaras), luumupennun (musta-kellanpunainen naaras) ja simpukkapennun (kilpikonnakuvioinen kolli) emo kukkasade

– hopeanharmaan ja valkoisen kirjava naaras, jolla on tummansiniset silmät murattilampi

Klaanin­ vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) harmaaraita

– pitkäkarvainen harmaa kolli

milli – juovikas hopeankirjava naaras, jolla on siniset silmät

TAIVASKLAANI Päällikkö

– ruskean ja kermanvalkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät

Varapäällikkö

– tummanharmaa kolli, jolla on keltaiset silmät

Parantajat

pisamatoive – täplikkäänkirjava vaaleanruskea naaras, jolla on pilkulliset jalat; huisketassun (mustavalkoinen kolli) mestari

lehtitähti

haukkasiipi

lätäkköhohde

laikkuja

– ruskea kolli, jolla on valkoisia


Soturit

– tummanruskea raidallinen kolli; (ruskea naaras) mestari

varpusturkki mesitassun

– mustavalkoinen kolli; kastetassun (tanakka harmaa kolli) mestari

ihmemies

luumupaju

– tummanharmaa naaras

– vaaleanharmaa kolli; somerotassun (kellanruskea kolli) mestari salvianenä

– harmaa kolli; hapsutassun (valkoinen naaras, jolla on ruskeita laikkuja) mestari

harripuro

nuppusydän

– kellanpuna-valkoinen naaras

hiekkanenä – tanakka vaaleanruskea kolli, jolla on kellanpunaiset jalat

– ruskea kolli; vaaleatassun (mustavalkoinen naaras) mestari kaniloikka

– vaaleanoranssi naaras, jolla on vihreät silmät; ruokotassun mestari bellalehti

pihlajakynsi

– kellanpunainen kolli

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät; käärmetassun (hunajanvärinen raidallinen naaras) mestari keltaturkki

– musta kolli; pyörretassun (harmaavalkoinen kolli) mestari

katajakynsi

iskukivi

– ruskea raidallinen kolli

kivisiipi

– valkoinen kolli

ruohosydän

– vaaleanruskea raidallinen naaras

– tummanharmaa kolli, jonka korvissa on viiltoja; kukkatassun (hopeanvärinen naaras) mestari karsiturkki

orvokkihohde

keltaiset silmät

– mustavalkoinen naaras, jolla on


tilliturkki – harmaa raidallinen naaras, jolla on siniset silmät nokkosläikkä

Kuningattaret

– vaaleanruskea kolli

– pieni valkoinen naaras; (kolli, jolla on korpinmustat korvat), pulupennun (harmaavalkoinen naaras) ja aurinkopennun (kellanpunainen naaras) emo pikkuhahtuva

viiriäispennun

– puhtaanvalkoinen naaras, jolla on vihreät silmät; lokkipennun (valkoinen naaras), käpypennun (valkoharmaa kolli), ja lehdykkäpennun (harmaa raidallinen naaras) emo lumilintu

Klaanin­ vanhimmat

keltasaniainen

– haaleanruskea naaras, joka on

tullut kuuroksi tammiturkki rotta-arpi

– pieni ruskea kolli

– arpinen, laiha tummanruskea kolli

TUULIKLAANI Päällikkö

jänistähti

– ruskeavalkoinen kolli

Varapäällikkö

varissulka

– tummanharmaa kolli

Parantaja

haukkalento

Soturit

yöpilvi

– täplikäs harmaa kolli, jolla on valkoisia täpliä kuin tuulihaukan höyhenpuvussa – musta naaras; juovatassun (laikukkaanruskea naaras) mestari

– hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät

piikkihernehäntä

lehtihäntä – tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät


hiillosjalka – harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa käpälää; savutassun (harmaa naaras) mestari

– musta kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

viimaturkki

kiurusiipi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

saraviiksi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

– musta kolli, jolla on rinnassa valkoinen läikkä hoikkajalka

kaurakynsi

– vaaleanruskea raidallinen kolli

sulkakarva

– harmaa raidallinen naaras

huuhkajaviiksi

– tummanharmaa kolli

kanervahäntä – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on siniset silmät lehväraita

Klaanin­ vanhimmat

– harmaa raidallinen naaras – pieni valkoinen naaras

valkohäntä

JOKIKLAANI Päällikkö

usvatähti

– harmaa naaras, jolla on siniset silmät

Varapäällikkö

ruokoviiksi

– musta kolli

Parantajat

perhonsiipi

– täplikäs kullanvärinen naaras

pajuhohde

Soturit

– harmaa raidallinen naaras – vaaleanharmaa raidallinen kolli; (harmaa naaras) mestari

minttuturkki pehmotassun

– ruskea raidallinen naaras; kirjotassun (harmaavalkoinen kolli) mestari hämyturkki


särkihäntä viimatassun

– tummanharmaa-valkoinen naaras; (ruskeavalkoinen naaras) mestari

– vaaleanruskea raidallinen kolli; jänistassun (valkoinen kolli) mestari malvanenä

kiharasulka

– vaaleanruskea naaras

palkoloiste

– harmaavalkoinen kolli

– hopeanvärinen naaras; yötassun (tummanharmaa naaras, jolla on siniset silmät) mestari

säihkyturkki

liskohäntä

– vaaleanruskea kolli

suojakarva

– mustavalkoinen naaras

niiskupilvi

– harmaavalkoinen kolli

– kilpikonnakuvioinen naaras; piikkihernetassun (valkoinen kolli, jolla on harmaat korvat) mestari saniaiskarva

närhikynsi

– harmaa kolli

pöllönenä

– ruskea raidallinen kolli

järvisydän

– harmaa raidallinen naaras

jääsiipi

Klaanin­ vanhimmat

– valkoinen naaras, jolla on siniset silmät

sammalturkki

kirjava naaras

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen


KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAI KAKSIJALANPESÄ

ku

en

l po

oj

n

je

lk

ija

ks

ka

o lk

ja

si

k ka

u

lk

po

aukio

varjoklaanin leiri

taivaskl leir KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari

pur

o

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2


KUULAMPI

EN IKKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

ku

ol

p os

k

a nh

va

uk

MYRSKYKLAANI

myrskyklaanin leiri

laanin ri

JOKIKLAANI

vanha tammi VARJOKLAANI

järvi

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TaivasKLAANI

KAKSIJALkala

TÄHTIKLAANI POHJ

OINEN

u

lk

o sp

ko

uk

3


JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

i

ok

j va al

VALK

OKIR

KON

4

TIE

ritarin vesakko


E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI

MAASTO

LO

(e

VI KI

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

E

TI

UN

M

M

U ÖK

N

JÄ

5


ESINÄYTÖS

Lämmin tuuli leyhyi nurmen yli kuljettaen mukanaan riistanhajua ja hiirenkorvan uuden vehreyden tuoksua. Aurinko helotti siniseltä taivaalta, jolla purjehti valkeita pilvenhattaroita. Pieni puro solisi loivaa rinnettä alas ja levisi kaislojen reunustamaksi lammeksi. Lammen rannalla istuskeli joukko kissoja, ja lisää kissoja asteli pitkin purontörmää. Heidän turkeissaan säihkyi kuura, ja heidän käpälissään ja silmissään kimmelsi tähtien valo. »En voi uskoa että on käynyt näin!» muuan ­kermanvärinen naaras valitti. »Annoin henkeni yrittäessäni päästä takaisin Varjo­klaaniin.» Hänen äänensä värisi, kun hän jatkoi. »En olisi voinut kuvitellakaan, että tulisi aika jolloin Varjo­klaania ei ole enää olemassa!» Pulska valkoinen naaras hieraisi hänen lapaansa kuonollaan mustat korvat väristen. »Tiedän, Huomenkarva», hän sanoi hiljaa ja vilkaisi klaanitovereitaan murheellisesti. »Ehkä se on meidän vikamme. Ehkemme taistelleet riittävän lujasti Varjo­klaanin puolesta silloin kun olimme elossa.» Lähellä vedenrajaa asteleva levoton, solakka, hopeaturkkinen naaras sihahti ylenkatsovasti. Hän pysähtyi ja alkoi sättiä muita raastaen vihaisesti ruohoa etykynsillään. »Olet väärässä, Mehiläisnenä», hän ärisi. »Emme pystyneet pelastamaan k­ laania, joka ei halunnut tulla pelastetuksi. Meidän 17


on ­syytettävä sitä joka on syypää: Pihlajatähteä. Pihlaja­kynttä, niin kuin hän nykyisin itseään kutsuu.» »Noin on helppo sanoa, Neulas­häntä.» Käheä ääni kuului vanhalle harmaalle naaraalle, jolla oli takkuinen turkki ja mulkoilevat meripihkasilmät ja joka istui kivenjärkäleellä parin hännänmitan päässä. »Mutta ei Pihlajatähti ollut ainoa kissa, joka ymmärsi Tummahännän todelliset aikeet väärin. Onko täällä joku, joka ei kuulunut Tummahännän Sukuun?» »Aivan, Keltahammas, sinähän tiedät aina kaiken», Neulas­häntä kivahti ivallisella äänellä. »Olen nähnyt enemmän kuin te nuoret kissat.» Kelta­ hampaan ääni kumpusi syvältä hänen rinnastaan. »Kuvittelin joskus, ettei klaanilleni voisi tapahtua mitään pahempaa kuin Rikkotähden päällikkyys. Olin kuitenkin väärässä.» »Minä luotin Pihlajatähteen», lisäsi valkoinen kolli, joka istui Keltahampaan kiven juuressa. Hän nuolaisi mustaa etukäpäläänsä ja pesi sillä korvansa. »Luulin että hänestä tulisi minun jälkeeni hieno päällikkö. Mutta mitä hänen olisi pitänyt tehdä, kun puoli klaania petti hänet ja lähti seuraamaan Tummahäntää?» Huomenkarva nyökkäsi surullisesti. »Olet oikeassa, Musta­tähti. Kyllä mekin teimme virheitä.» »Ja nyt jäljellä olevat Varjo­klaanin kissat ovat liittyneet Taivas­klaaniin», Mehiläisnenä sanoi hiljaa. »Mutta voivatko Lehti­tähti ja muut taivas­klaanilaiset koskaan todella luottaa heihin? Meidän kaikkien olisi pitänyt yrittää lujemmin silloin kun meillä oli siihen tilaisuus.» »Tuo on täyttä hiirenpapanaa!» Neulas­häntä maukui vihreät silmät kaveten. »Voimakas päällikkö olisi pitänyt klaanin koossa, oli Tummahäntää tai ei. Tummahäntä tuntui meistä houkuttelevalta ainoastaan Pihlajatähden heikkouden takia. Ja nyt kun Tummahäntä on kuollut, voimakas päällikkö oli18


si jo laittamassa klaania uudelleen kuntoon. Pihlajatähti otti Tähti­klaanilta vastaan yhdeksän henkeä, ja nyt hän on vain että: ’Kiitos vain, mutta en halua niitä enää.’ Millainen kissa oikein tekee niin?» Musta­tähti päästi huokauksen ja pyöritteli päätään. »Ei minkäänlainen… tai ainakaan kenenkään ei pitäisi», hän myönsi. »Ja nyt koko klaani kärsii», Neulas­häntä sihahti. »Se syyhy­ turkki –» »Riittää jo!» Äkkiä kajahti uusi ääni. Kaikki kääntyivät ja näkivät jonkun naaraan seisomassa mäen­harjalla taivasta vasten. He näkivät miten kissa lähti heitä kohti kahlaten heinikossa sulavin, määrätietoisin käpälän­ askelin. Hänen paksun mustan turkkinsa läpi virtasi tähtiä kuin vettä. »Kuka tuo on?» Neulas­häntä kysyi hiljaa tulijaa mulkoillen. »Ei aavistustakaan», Musta­tähti vastasi hämmentyneen näköisenä. »En ole koskaan nähnyt tuollaista Varjo­klaanin kissaa.» Vieras kissa pysähtyi kissajoukon eteen eikä näyttänyt arastelevan pörhistyneitä niskakarvoja ja nykiviä hännänpäitä. »Et ehkä ole nähnyt minua», naaras naukui tyynesti Musta­ tähdelle, »mutta minä olen nähnyt sinut, monta kertaa. Minä olen Varjotähti, klaaninne ensimmäinen päällikkö.» Kaikki ottivat vaistomaisesti askelen taaksepäin. Huomenkarva haukkasi henkeä, ja muiden joukosta kuului hämmästynyttä supinaa. Keltahammas nyökkäsi kunnioittavasti, ja jopa Neulas­häntä näytti nöyrältä. »Teidän ei pitäisi syytellä muita noin harkitsemattomasti», Varjotähti jatkoi ja loi Neulas­häntään ankaran katseen. »Varjo­klaanin loppu johtuu paljosta muustakin kuin Pihlaja­ 19


tähden epäonnistumisesta tai reviirinne menettämisestä. Alusta alkaen Varjo­klaanin on ollut määrä olla yksi viidestä klaanista.» Varjo­klaanin kissat vilkuilivat epävarmoina toisiinsa. »Miksi tulit sanomaan meille tämän?» Keltahammas kysyi lopulta. »Minä ja muut ensimmäiset päälliköt johdimme kissajoukkoja, ja kukin joukkio löysi kissojensa luonteelle ja kyvyille parhaiten sopivan paikan – nummen, metsän, joen tai suon. Nämä joukkiot, joista tuli myöhemmin viisi klaania, liittyivät sitten yhteen, jotta kaikki selviytyisivät», Varjotähti selitti. »Viisi erillistä mutta toisiinsa yhteydessä olevaa joukkio­tamme, kuin hehkuvan tähden terälehdet, voisivat selviytyä ainoastaan tekemällä yhteistyötä. Nyt teidän – ei ainoastaan varjo­klaanilaisten vaan kaikkien klaanien esi-isien – on lähetettävä viesti eläville kissoille.» Hänen silmänsä kiiluivat kuin auringon kilo tuoreilla lehdillä, kun hän lisäsi: »On oltava viisi klaania! Varjo­klaani on pelastettava!» »On liian myöhäistä», Huomenkarva naukaisi kurjana. »Me olemme jo antaneet klaaneille ennustuksen», Musta­ tähti huomautti. »Mutta ne eivät välitä siitä.» Varjotähti huiski hännällään. »Jos viidettä klaania ei pelasteta, tulee pahempaa kuin myrsky», hän maukui. »Lopulta se tarkoittaa kaikkien jäljellä olevien klaanien loppua. Ja jos meillä ei ole eläviä kissoja johdatettavanamme, se tarkoittaa myös itse Tähti­klaanin loppua.» Tähtisoturien joukkioon laskeutui järkyttynyt hiljaisuus. Kukaan heistä ei ollut edes kuvitellut aikaa, jolloin ei olisi Tähti­klaania. Hiljaisuuden rikkoi Neulas­häntä. »Siinä tapauksessa», hän vastasi ja nosti käpälänsä silottaakseen viiksiään, »meidän on parasta alkaa miettiä, millainen sen viestin pitää olla.» 20


LUKU 1

»Katso tätä puuta!» Evä­tassu huudahti. »Se on valtava! Mitä luulet, onkohan siellä oravia?» Varpu­tassu pysähtyi tukahduttaen kyllästyneen huokauksen ja katseli miten Evä­tassu kipitti valtavan tammen luo ja jäi tasapainoilemaan kiikkerästi paksulle, pahkuraiselle juurelle. Hänen käpäliään syyhytti huolesta ja jännityksestä. Hän ei halunnut pysähtyä taas; hän halusi päästä Myrsky­klaanin leiriin. Mitä jos meitä ei haluta sinne? »Voi hyvin ollakin», Varpu­tassu vastasi ja työnsi hermostuksensa lujasti syrjään. »Mutta nyt me emme saalista. Muistathan, että meidän on ehdittävä Myrsky­klaanin leiriin ennen pimeäntuloa.» Aurinko alkoi jo laskea, ja se loi metsänpohjalle helakanpunaista valoa jota raidoittivat puiden pitkät, tummat varjot. Varpu­tassu ja Evä­tassu olivat suuren osan iltapäivästä taittaneet taivalta Taivas­klaanin leiristä, ja heidän etenemistään oli hidastanut Evä­tassun hillitön halu tutkia kaikkea. »En malta odottaa!» Evä­tassu loikkasi juurelta alas ja säntäsi ruohikon poikki Varpu­tassun luo. Varpu­tassun oli väistettävä nopeasti, jottei hän olisi lennähtänyt kumoon. Evä­tassun häntä läpsäisi häntä naamaan. 21


»Hei, varo vähän!» Varputassu huudahti ja katsahti kolliin vihaisesti. »Anteeksi.» Evätassu kaartoi Varputassun eteen, ja Varputassu oli kompastua omiin käpäliinsä yrittäessään väistellä. »Mitä luulet, ilahtuvatko muut nähdessään meidät?» Ajatus vanhojen klaanitoverien tapaamisesta taas tuntui Varputassun vatsassa jännittävänä läpätyksenä. Yritin niin kovasti olla Taivasklaanin soturi, hän tuumi. Mutta sydämeni kuuluu Myrskyklaaniin. Olen tosi iloinen, että päätin palata takaisin… ja vielä iloisempi siitä, että Evätassu päätti lähteä mukaani. Kyllä kai meidät otetaan hyvin vastaan. Myrskyklaani on kotini. »Kyllä varmasti», hän vastasi Evätassulle. »Onko se totta, mitä Myrskyklaanista sanotaan?» Evätassu kysyi, kun nuoret kissat kulkivat rinnatusten. Hän avasi suunsa valtavaan haukotukseen. »Ovatko myrskyklaanilaiset oikeasti sellaisia komentelijoita jotka aina määräilevät muita?» Varputassu ei ollut varma, mitä vastaisi. Hän tiesi että juuri niin muut klaanit joskus ajattelivat Vatukkatähden kissoista, mutta hän oli asunut Myrskyklaanissa monta kuuta ja tiesi ettei vastaus ollut yksinkertainen. Sitä paitsi hänellä oli tärkeämpiä asioita mielessään. Vaikka hän olikin sanonut Evätassulle, että myrskyklaanilaiset varmasti olisivat mielissään heidät nähdessään, hän ei voinut olla pohtimatta, mitä he oikeasti tekisivät kun hän astelisi ystävänsä kanssa heidän leiriinsä. Kai he sentään ilahtuvat? Kaipa heillä on ollut minua ikävä sen jälkeen, kun päätin lähteä isäni mukaan? Varputassun isä Haukkasiipi oli Taivasklaanin varapäällikkö, ja kaikki olivat olettaneet Varputassun jäävän hiljattain aloilleen asettuneeseen klaaniin isänsä ja sisarensa Orvokkihohteen kanssa. 22


Minä en kuitenkaan kasvanut siellä, hän tuumi. Minulta vei aikaa tajuta, miten isossa osassa Myrskyklaani elämässäni on ollut, aina siitä saakka kun olin pentu. Heidän kierrettyään erään vatukkatiheikön Varputassua vastaan leijaili tuttu tuoksu; hän avasi suunsa maistellakseen »Jos viidettä klaania ei pelasteta, ilmaa tarkemmin. tulee pahempaa kuin myrsky.» »Mitä se on?» Evätassu kysyi. »Onko se riistaa? Minulla on hirmunälkä!» »Ei», Varputassu vastasi. »Vaan Myrskyklaanin rajan hajumerkit. Olemme melkein kotona! Tule!» Hän lähti loikkimaan eteenpäin, ja Evätassu säntäsi inTaivasklaanin asetuttua paikalleen Tähtinokkaasti mukaan. Myrsky voimistui klaanin ennustus on klaanin täytetty.haju Monta kuutaheidän lähestyessään rajaa, ja kun he ehtivät hajumerkkien linjalle, kestäneiden erimielisyyksien jälkeen Varjoklaani Varpu tassu alkoi erottaa toisen tutun tuoksun, erään yksituhkaa kuitenkin hajota lopullisesti, ja Jokiklaani täisen kissan. on Kipinä karva!» hän huudahti. »Olet varmastikin on»Se sulkenut rajansa. Keskellä klaaneja piinaavaa tavannut hänet silloin kun Taivasklaani majaili Myrskyklaanin sairautta, tulipaloja, juonitteluja ja sydänsuruja leirissä. Hän on Leppäsydämen sisar. Hän on varmastikin josLeppäsydämen, Orvokkihohteen sain lähistöllä. Kipinä karva!» hän ulvahtijajaVarputassun loikkasi pienelle on etsittävä uutta polkua, jota kulkemalla klaanit rajaviivalla olevalle kivenlohkareelle. »Hei, Kipinäkarva!» Saniaiset kahahtivat, lehdet avautuivat ja Kipinäkarva rynvoisivat selviytyä, yhdessä. täsi esiin. Varputassun ällistykseksi hänen oranssi raidallinen turkkinsa sojotti pystyssä, ja kunSoturikissat-saaga. hän pysähtyi rajalle, hän Varjojen aika on kuudes köyristi selkänsä ja liu’utti kyntensä ulos kuin olisi ollut viTulijoki on saagan viides osa. hollista vastassa. »Varputassu! Mitä täällä tapahtuu?» hän kysyi tiukasti. »Miksi olette niin kaukana leiristänne, ilman mestareitanne? Onko Taivasklaaniin hyökätty? Onko siellä uusia kulkukissoja?» »Ei, ei, kaikki on hyvin», Varputassu maukui tyynnyttävästi, ja häntä melkein huvittivat Kipinäkarvan hätäiset kysymykset. »Ei Taivasklaanissa ole mitään ongelmia.»

G

www.wsoy.fi

*9789510496930*

T84.2

ISBN 978-951-0-49693-0

Kannen kuva: Owen Richardson

23


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Hunter, Erin: Soturikissat: Varjojen aika 5: Tulijoki (WSOY) by Kirja.fi - Issuu