AR
JO JEN AI
3
ERIN HUNTER W S OY
KA
V
PIRSTOUTUNUT T A I VA S
Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, A VISION OF SHADOWS #3: SHATTERED SKY Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, A VISION OF SHADOWS #3: SHATTERED SKY Text copyright © Working Partners Limited 2017 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2017 Map art © Dave Stevenson 2017 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2021 ISBN 978-951-0-49689-3 Painettu EU:ssa
Erityiskiitokset Cherith Baldrylle
KUKA KUKIN ON
MYRSKYKLAANI Päällikkö
– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
Varapäällikkö
– punaruskea naaras, jolla on vihreät silmät ja yksi valkoinen käpälä
Parantajat
lehtilampi
vatukkatähti
oravaliito
– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät ja valkoiset käpälät ja rinta
– harmaa raidallinen kolli, jolla on sokeat siniset silmät
närhisulka
– punaruskea kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
leppäsydän
Soturit
(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja) saniaisturkki
– kullanruskea raidallinen kolli
– pitkäkarvainen valkoinen kolli, jolla on siniset silmät pilvihäntä
kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä okakynsi
– kullanruskea raidallinen kolli
valkosiipi
– valkoinen naaras, jolla on vihreät
silmät koivuruska marjanenä
lyhyt tynkä
– vaaleanruskea raidallinen kolli
– kermanvärinen kolli, jonka häntä on
– harmaavalkoinen kolli
hiiriviiksi
unikkohalla – vaalea kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras tuhkasydän
– harmaa raidallinen naaras
leijonaroihu – kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät ruusukukka
– vaaleanruskea naaras
varpuloiste – tummanruskea naaras; halvaantunut takaruumiistaan
– pieni, tumma raidallinen naaras, jolla on valkoisia laikkuja ja siniset silmät liljasydän
kimalaisraita – hyvin vaalean harmaa kolli, jolla on mustia raitoja murattilampi – hopeanharmaan ja valkoisen kirjava naaras, jolla on tummansiniset silmät; varputassun (harmaa naaras, jolla on vihreät silmät) mestari
– vaaleanharmaa naaras, jolla on vihreät
kyyhkysiipi
silmät kirsikkasade
– kellanpunainen naaras
kontiaisviiksi lumipehko pihkakuu
– ruskean ja vaalean kirjava kolli
– valkoinen pörheä kolli
– vaalean kellanpunainen naaras
kastenenä
– harmaavalkoinen kolli
myrskypilvi
– harmaa raidallinen kolli
paatsamatöyhtö lehvälaulu
– keltainen raidallinen kolli
ratamoraita lehtivarjo
– musta naaras
– tummanruskea naaras
– kilpikonnakuvioinen naaras
kiurulaulu
– musta kolli
hunajaturkki
– valkoinen naaras, jolla on keltaisia
läiskiä kipinäkarva
– oranssi raidallinen naaras
Kuningattaret (naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta
kaunokainen
– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on terälehden muotoisia valkoisia laikkuja
kukkasade
Klaanin vanhimmat
(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) – pulska raidallinen kolli, jolla on harmaa kuono; entinen erakko
sulo
harmaaraita
– pitkäkarvainen harmaa kolli
milli – juovikas hopeankirjava naaras, jolla on siniset silmät
VARJOKLAANI (Myrskyklaanissa majailevat pakolaiset) Päällikkö
pihlajatähti
– kellanpunainen kolli
Varapäällikkö
tiikerisydän
– tummanruskea raidallinen kolli
Soturit
keltaturkki
– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät
TUULIKLAANI Päällikkö
yksitähti
– ruskea raidallinen kolli
Varapäällikkö
jänisloikka
Parantaja
haukkalento
Soturit
yöpilvi
– ruskeavalkoinen kolli
– täplikäs harmaa kolli, jolla on valkoisia täpliä kuin tuulihaukan höyhenpuvussa – musta naaras; juovatassun (laikukkaanruskea naaras) mestari
– hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät
piikkihernehäntä
varissulka – tummanharmaa kolli; lehvätassun (harmaa raidallinen naaras) mestari
– tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät lehtihäntä
– harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa käpälää; savutassun (harmaa naaras) mestari hiillosjalka
– musta kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
viimaturkki
kiurusiipi
– vaaleanruskea raidallinen naaras
saraviiksi
– vaaleanruskea raidallinen naaras
hoikkajalka – musta kolli, jolla on rinnassa valkoinen läikkä kaurakynsi
– vaaleanruskea raidallinen kolli
sulkakarva
– harmaa raidallinen naaras
huuhkajaviiksi
– tummanharmaa kolli
kanervahäntä – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on siniset silmät
Klaanin vanhimmat
valkohäntä
– pieni valkoinen naaras
JOKIKLAANI Päällikkö
usvatähti
– harmaa naaras, jolla on siniset silmät
Varapäällikkö
ruokoviiksi
– musta kolli
Parantajat
perhonsiipi
– täplikäs kullanvärinen naaras
– harmaa raidallinen naaras
pajuhohde
Soturit
minttuturkki hämyturkki
– vaaleanharmaa raidallinen kolli
– ruskea raidallinen naaras
varjokarva
– tummanruskea naaras
särkihäntä
– tummanharmaa-valkoinen naaras; (ruskeavalkoinen naaras) mestari
viimatassun
– vaaleanruskea raidallinen kolli
malvanenä
– harmaavalkoinen naaras
kukkaturkki kiharasulka
– vaaleanruskea naaras
palkoloiste
– harmaavalkoinen kolli
haikarasiipi
– tummanharmaa-musta kolli
– hopeanvärinen naaras; yötassun (tummanharmaa naaras, jolla on siniset silmät) mestari
säihkyturkki
liskohäntä
– vaaleanruskea kolli
kettunenä
– punaruskea raidallinen kolli
suojakarva
– mustavalkoinen naaras
ahvensiipi
– harmaavalkoinen naaras
niiskupilvi
– harmaavalkoinen kolli
saniaiskarva
– kilpikonnakuvioinen naaras
närhikynsi
– harmaa kolli
pöllönenä
– ruskea raidallinen kolli
jääsiipi
– valkoinen naaras, jolla on siniset silmät
Kuningattaret
järvisydän
– harmaa raidallinen naaras;
jänispennun, kirjopennun, piikkihernepennun pehmopennun
Klaanin vanhimmat
ja
emo
– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras
sammalturkki
KULKUKISSAT (Tummahännän »Suku») Päällikkö
tummahäntä
– voimakas, lihaksikas kolli, jonka valkoisessa turkissa on silmien ympärillä mustia täpliä
Parantaja
lätäkköhohde
– ruskea kolli, jolla on valkoisia
laikkuja »Suku»
– pitkäkarvainen harmaa kolli, jolla on vihreät silmät
sade
korppi
– pitkäkarvainen musta naaras
torakka
– hopeanharmaa kolli
– ruskea raidallinen kolli, jolla on pitkät sojottavat karvat nokkonen
neulashäntä siloviiksi
– hopeanvärinen naaras
– sileäkarvainen keltainen naaras
katajakynsi
– musta kolli
– tummanruskea kolli, jonka pääkarvat sojottavat pystyssä tähkäturkki
kärsämölehti
keltaiset silmät
– kellanpunainen naaras, jolla on
kivisiipi
– valkoinen kolli
iskukivi
– raidallinen kolli
huomenkarva
– kermanvärinen naaras
mehiläisnenä
– pulska valkoinen naaras, jolla on
mustat korvat karsiturkki – tummanharmaa kolli, jonka korvissa on viiltoja marjasydän
– mustavalkoinen naaras
apilajalka
– harmaa raidallinen naaras
värehäntä
– valkoinen kolli – kookas ruskea raidallinen kolli
varpushäntä utupilvi
– pörröturkkinen vaaleanharmaa naaras
koivutuohi
– beige kolli
– keltainen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät
leijonasilmä
liusketurkki ruohosydän mäntynenä
– sileäkarvainen harmaa kolli
– vaaleanruskea raidallinen naaras
– musta naaras
– mustavalkoinen naaras, jolla on keltaiset silmät
orvokkitassu
Kuningattaret
lumilintu – puhtaanvalkoinen naaras, jolla on vihreät silmät; käpypennun, lokkipennun ja lehdykkäpennun emo
Klaanin vanhimmat
tammiturkki
– pieni ruskea kolli rotta-arpi – arpinen, laiha tummanruskea kolli
KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ
u
lk
en
oj
ks
ka
n
o lk
ja
si
k ka
lk
po
je
lk
ija
u
po
aukio
varjoklaanin leiri
KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA
puolisilta
pie ukkospni olku
puolisilta
SAN SILMIN KIS
saari
pur
o
jokiklaanin leiri
hevospaikka 2
KUULAMPI
EN KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ
KLAANIT ku
ol
p os
k
a nh
va
uk
myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI
vanha tammi
järvi
JOKIKLAANI
VARJOKLAANI
Tuuliklaanin leiri
TUULIKLAANI
rikkinäinen puolisilta
TÄHTIKLAANI
KAKSIJALkala
POHJ
OINEN
ku
l po
os
k uk
3
JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI
satulasepänmetsä
män
tylä
NTIE
MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS
K AK
SIJALAN SILMIN
MÄNTYLÄNSAARI
i
ok
aj lv
a
VALK
OKIR
KON
4
TIE
ritarin vesakko
E
i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI (e
VI LO KI
HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO
kristallilampi
MAASTO
kivilouhos
jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ
MÄNTYMETSÄÄ
N SUOTA
RAUHALANJÄRVI
jänökumpu
JÄRVI
POLKUJA POHJ
JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI
OINEN
E
TI
UN
M
M
U ÖK
N
JÄ
5
ESINÄYTÖS
Aurinko hivuttautui taivaanrannan ylle ja loi kultaista valoaan siihen ruohikkoiseen notkoon, jossa Leppäsydän seisoi. Kolli räpytteli silmiään häikäisevissä säteissä, vilkaisi ympärilleen ja yritti hahmottaa, missä oli. Hän ei muistanut käyneensä tässä notkossa koskaan aiemmin, ja häneen iski äkillinen huoli siitä, oliko hän saattanut harhailla pois Myrskyklaanin reviiriltä sitä tajuamatta. Notkon pohjalla oli pieni lampi, jonka pinta kimmelsi auringon kilossa. Sitä ympäröivät kituliaat pensaat, ja katsoes saan tarkemmin Leppäsydän huomasi joukon kissoja painautuneena niiden suojiin. Keskellä makasi pitkällään pieni, hopeanharmaa raidallinen naaras. Leppäsydämestä tuntui, että hän oli nähnyt naaraan jossain ennenkin, mutta muut kissat olivat hänelle vieraita. Leppäsydän lähti epäröiden tassuttamaan alas kohti notkon keskustaa. »Tervehdys!» hän hihkaisi päästessään lähemmäs. »Osaatteko sanoa, missä…?» Hän vaikeni, kun kukaan kissoista ei osoittanut huomanneensa hänen tuloaan – aivan kuin he eivät olisi nähneet eivät kä kuulleet häntä. Leppäsydän sävähti innosta. Tämän täytyy olla näky! Ovatko nämä Taivasklaanin kissoja? Mutta en minä kyllä tunnista heistä ketään… 17
Koska Leppäsydän halusi kuumeisesti saada selville, mitä kerrottavaa näyllä hänelle oli, hän siirtyi lähemmäs pensaikkoa ja huomasi, että ruohonkorret eivät edes taittuneet hänen käpälänaskeltensa alla. Tassuttaessaan eteenpäin hän näki, että hopeankirjavalla naaraalla oli kyljessään pitkä haava. Sen ympärys oli turvoksissa, ja haavasta tihkui märkää. Naaras oli hyvin laiha, ja hänen turkkinsa oli kiilloton ja miltei väritön; hän hengitti pinnallisesti ja hänen silmänsä olivat kuumeen lasittamat. Taas jokin tuntui Leppäsydämestä kumman tutulta, aivan kuin hänen olisi tosiaan pitänyt tunnistaa naaras. Voisinpa auttaa tuota kissaa, hän ajatteli. Kirveliä tai kehä kukkaa tulehdukseen, vähän purasruohonlehtiä laskemaan kuu metta hiukan… Näyssään hän oli kuitenkin voimaton, koska ei pystynyt saamaan mitään yhteyttä näihin kissoihin tai löytämään heille yrttejä. Hän ei voinut muuta kuin katsella, miten yksi raidallisen tovereista kastoi sammaltupon lampeen ja piti sitä naaraan huulilla jotta tämä sai juotua. »Voimmeko tehdä hyväksesi mitään?» yksi muista kissoista kysyi. Hopeankirjava naaras pudisteli uupuneena päätään. »Ehkä voikukkaa tai purasruohoa», hän sanoi hiljaa. »En kyllä tiedä, mistä te niitä täältä löytäisitte. Aikani on miltei lopussa. Tulehdus on liian paha... Ei kukaan voi tehdä enää mitään.» Hänen silmänsä painuivat kiinni. Yksi kissoista kumartui hänen ylleen ja nuolaisi hänen korviaan hellästi. Leppäsydän ehti jo melkein luulla raidallisen naaraan kuolleen, kun tämä hetken kuluttua havahtui taas. »Kunpa voisin suojella teitä kaikkia», naaras naukui ääni väristen ja hyvin syyllisyydentuntoisen kuuloisena. »Olemme
18
niin kaukana rotkosta… emmekä ole onnistuneet löytämään sitä kotia, jota Tähtiklaani meille toivoo.» Äkkiä hän katsahti klaanitoveriensa päiden yli ja hätkähti. »Pisamatoive! Sinäkö löysit meidät viimein?» Muut kissat kääntyivät innokkaasti katsomaan taakseen, mutta näyttivät pettyneiltä, kun siellä ei näkynyt ketään. Leppäsydän käsitti, että kuume sai raidallisen naaraan näkemään harhoja. Naarasta nuolaissut kissa sanoi lempeästi: »Ei hän ole täällä. Kyllähän sinä tiedät, ettei Pisamatoivetta ole löytynyt sen jälkeen, kun jouduimme pois rotkosta. Hän on valitettavasti varmaan kuollut.» Toinen kissa nyökkäsi. »Me etsimme kaikkialta.» Leppäsydän tajusi, että kuolevan naaraan täytyi olla heidän parantajansa. Häntä raastoi sääli naaraan klaanitovereita kohtaan: he näyttivät todella laihoilta ja rähjäisiltä, ja kuulosti siltä että he olivat ponnistelleet ankarasti löytääkseen itselleen uuden reviirin. He ovat kokeneet niin kovia, hän tuumi. Ja parantajan me nettäminen vain hankaloittaa asioita entisestään. Kissan nimi oli aivan Leppäsydämen kielen päällä, ja äkkiä hänestä alkoi tuntua ratkaisevan tärkeältä muistaa se. Hänen ajatuksensa kuitenkin katkesi, kun hopeanharmaa naaras ähkäisi ja alkoi pyrkiä istumaan. Naaraan silmät levisivät ja hän tuijotti taivaanrantaa. Leppäsydämen teki mieli kääntyä katsomaan, mitä siellä näkyi, mutta hän ei saanut katsettaan irti kissan naamasta. »He ovat tulossa…» naaras kuiskasi ja tuntui rentoutuvan; sitten hän punnersi taas pystympään jalat vapisten ja häntä huojuen. »Teidän on etsittävä veripolkua taivaalta! Seuratkaa veripolkua!» hän kähisi.
19
Ponnistus oli vienyt raidallisen kissan viimeisetkin voiman rippeet. Hän lysähti takaisin nurmelle, ja hänen silmänsä sulkeutuivat värähtäen. Hänen hengityksensä hidastui ja loppui sitten. »Kaikulaulu!» Hänen ympärillään olevat kissat heittivät päänsä takakenoon ja alkoivat vaikeroida tuskaisesti kohti taivasta. »Kaikulaulu!» Kaikulaulu! Leppäsydämen arvaukset saivat vahvistuksen. Ei ihme että hän näyttää tutulta – olen nähnyt hänet näyssä aiemmin! Ja kuullut hänen nimensä… Hiekkamyrsky puhui hänestä. Hän on Taivasklaanin parantaja… joten nämä kissat siis ovat se mitä Taivasklaanista on jäljellä. Näky alkoi haalistua pyörteileväksi harmaaksi usvaksi, ja samalla kun surevat kissat katosivat näkyvistä, Leppäsydän varmistui siitä, että Taivasklaani tarvitsi edelleen kipeästi apua – kipeämmin kuin koskaan, nyt kun se oli vailla parantajaa. Leppäsydän avasi silmänsä oppilaiden pesässä ja näki kalpean aamuvalon siivilöityvän pesän suuta peittävien saniaisten läpi. Hän makasi hetken aloillaan. Hänen näkynsä oli saanut hänet vakuuttuneeksi paitsi siitä, että hänen klaaninsa täytyi auttaa Taivasklaania, myös siitä, että Taivasklaani liittyi varmasti jotenkin siihen ennustukseen. On aika toimia, Leppäsydän ajatteli, vääntäytyi käpälilleen ja ravisteli turkistaan sammalta ja sananjalkoja. Käyn puhu massa siitä Vatukkatähden kanssa ensi tilassa. Mutta en taida valitettavasti ehtiä ennen kuin tämän aamun taistelu on ohi...
20
LUKU 1
Kaikkien neljän klaanin kissat olivat kokoontuneet yhteen Varjoklaanin rajalle. Varputassu kuuli ympäriltään vaimeaa rapinaa, kun kissojen käpälät liikkuivat ruohikossa, ja maistoi yhteen sekoittuneet hajut. »Näin paljon sotureita!» hän kuiskasi. »Kaikki neljä klaania yhdessä…» Myrskyklaanin kissat olivat tiiviinä joukkona Varputassun ympärillä ja heidän kiiluvat silmänsä ja pörhistyneet karvansa osoittivat, että he olivat valmiina taisteluun. Varputassu antoi katseensa kiertää heitä: klaanipäällikkö Vatukkatähti varapäällikkönsä Oravaliito rinnallaan; Leijonaroihu, jonka lihakset väreilivät kullankirjavan karvan alla; Pilvihäntä kumppaninsa Kirkassydämen kanssa, sekä heidän tyttärensä Valkosiipi; Kiurulaulu ja hänen pentuetoverinsa Lehtivarjo ja Hunajaturkki odottamassa ylpeinä ensimmäistä tilaisuuttaan taistella klaaninsa puolesta sotureina. Varputassu painautui tiukasti kiinni Murattilammen kylkeen ja liu’utteli kynsiään hermostuneesti sisään ja ulos. Aamuvalo oli voimistumassa, mutta puiden alla piili edelleen varjoja, jotka saivat edessä olevan Varjoklaanin reviirin näyttämään tavallistakin synkemmältä ja pelottavammalta. Murattilampi kumartui supattamaan Varputassun korvaan. »Suuren myrskyn jälkeen Vatukkatähti ehdotti uutta lisäystä soturilakiin.» Hänen silmänsä loistivat ylpeydestä 21
klaanipäällikön puolesta. »Hän sanoi että vaikka kaikkien klaanien on muistettava erilliset menneisyytensä ja perinteensä, äärimmäisessä hädässä kaikkien pitäisi liittyä yhteen, niin ettei mikään klaani koskaan joutuisi tuhoon. Ja jos tämä ei ole äärimmäinen hätätilanne», hän lisäsi pisteliäästi, »niin en tiedä, mikä sitten olisi.» »Uskotko oikeasti, että me pystymme ajamaan ne kulku kissat Varjoklaanin reviiriltä?» Varputassu kysyi. Hän yritti estää ääntään vapisemasta, vaikka hänen suutaan kuivasikin ja hänen sydämensä hakkasi niin että hän uskoi kaikkien kissojen kuulevan sen. Murattilampi sipaisi Varputassun lapoja hännällään rohkaisevasti. »Ensimmäinen taistelu ottaa aina koville», hän maukui. Hänen hopean ja valkoisen kirjava turkkinsa oli siisti kuin juuri suittu, ja hänen äänensä oli läpeensä itsevarma. »Mutta pysyttele minun lähelläni, niin pidän sinusta huolta.» Helpotus valtasi Varputassun, ja hän räpäytti silmiään mestarilleen kiitollisena. Onneksi olen Murattilammen oppilas, hän ajatteli. Hän on aina tukenani. »Kaikkien klaanien kissat…» Vatukkatähden ääni kajahti kokoontuneiden kissojen yli. »On tullut aika yllättää kulku kissat ja pakottaa heidät pois Varjoklaanin reviiriltä.» »Niin on», Pihlajatähti vahvisti. Varjoklaanin päällikön ääni oli vaimea muttei kiistanhaluinen. Hän seisoi joukon edessä, ja hänen kellanpunainen turkkinsa alkoi hehkua valon voimistuessa. Hänen kumppaninsa Keltaturkki oli asettunut aivan hänen viereensä. »Meidän on hankkiuduttava kulkukissoista eroon kertaheitolla. Klaanien tulevaisuus riippuu siitä!» Tuuliklaanin päällikkö Yksitähti mulkoili Pihlajatähteä ja huitaisi ärtyneesti hännällään. »Siinäpä kiintoisa käsky», hän maukui, »sellaisen kissan suusta, joka salli kulkukissojen asua reviirillään kuutolkulla, kunnes suurin osa hänen klaanistaan 22
päätti että seuraisi mieluummin Tummahäntää! Ehkäpä, Pihlajatähti», hän lisäsi, »sinä voisit lakata jakelemasta käskyjä kissoille, jotka siivoavat sinun sotkujasi.» Pihlajatähden niskakarvat nousivat pystyyn ja hän veti huulensa irvistyksen alkuun. »Ja ehkäpä myös», hän kivahti kitkerästi, »tuuliklaanilaiset voisivat pitää huolen omista asioistaan.» »Sinä teit siitä meidän asiamme!» Yksitähti napautti. »Riittää!» Jokiklaanin Usvatähti työntyi vimmastuneiden päälliköiden väliin arvovaltaisin elkein. »Mitä toivoa meillä on, jos tappelemme keskenämme? Pihlajatähti on yhdestä asiasta oikeassa: kulkukissat on ajettava pois. He tappoivat Hernekarvan, ja nyt he ovat anastaneet Varjoklaanin reviirin. Näistä vihollisista on aika hankkiutua eroon kertakaikkisesti.» »Täsmälleen», Vatukkatähti vahvisti rauhallisella äänellä. »Joten voitaisiinko lopettaa toistemme syyttely ja häätää ne kulkukissat yhteisvoimin?» Hän katsoi vuoroin Pihlajatähteen ja Yksitähteen. Yksi tähti nyökäytti päätään myöntymisen merkiksi, ja Pihlajatähti kääntyi sivuun raskaasti hengittäen ja turkkiaan ravistellen. Kun Varputassu näki päälliköiden kiistelevän tuolla tavalla, häntä alkoi hermostuttaa entistä enemmän; hänestä tuntui kuin hänellä olisi ollut vatsa täynnä toistensa häntiä jahtaavia hiiriä. »Oletko valmis?» Murattilampi kysyi. Varputassu epäröi. »Olen huolissani sisarestani», hän tunnusti viimein. »Orvokkitassu-parka on nyt kulkukissojen luona, ja hän joutuu väkisinkin mukaan tähän kaikkeen. Mitä jos hän haavoittuu?» »Orvokkitassu on vahva ja fiksu.» Mukaan liittyi uusi ääni; Varputassu käänsi päätään ja näki aivan takanaan Varjoklaanin varapäällikön Tiikerisydämen, jonka vierellä oli Varputassun klaanitoveri Kyyhkysiipi. »Hän pärjää kyllä», Tiikerisydän 23
jatkoi rauhoittelevasti. »Eikä kukaan täällä olevista kissoista haavoittaisi oppilasta vakavasti.» »Kiitos.» Varputassu vilkaisi tummanruskeaa raidallista kollia hyvillään, vaikka panikin merkille, miten hänen mestarinsa hännänpää nyki ärtyneesti puolelta toiselle. Minkähän takia Murattilampi ei pidä Tiikerisydämestä? Vatukkatähti heilautti häntäänsä lähtömerkiksi kokoontuneille kissoille. Hänen lihaksensa väreilivät tumman raidallisen turkin alla, kun hän kulki joukon kärjessä. Neljän klaanin yhdistyneet voimat luikkivat hänen perässään heinikossa kuin yhtenä kissana ja ylittivät Varjoklaanin reviirin rajan. Varputassu värähti, kun rajamerkkien löyhkä lehahti vastaan. Kaikki pysyttelivät vaiti puiden siimeksessä ja kulkivat äänettömin käpälänaskelin maata peittävällä paksulla neulaskerroksella. Lähestyessään Varjoklaanin leiriä he hajaantuivat riviksi. Mutta ennen kuin leiriä ympäröivät pensaat tulivat näkyviin, Varputassu huomasi liikettä edessäpäin puiden välissä. Esiin tuli partio: neljä niistä Varjoklaanin kissoista, jotka olivat päättäneet jäädä omalle reviirilleen kulkukissojen kanssa. Partion johdossa oli Siloviiksi. Kissat pysähtyivät huomatessaan määrätietoisesti lähestyvän hyökkäysjoukon. He tuijottivat kuin eivät olisi uskoneet, mitä edessään näkivät. Siloviiksi tokeni tyrmistyksestään ensimmäisenä. »Tunkeilijoita!» hän rääkäisi. »Kimppuumme hyökätään! Kaikki kissat – takaisin leiriin, heti!» Hän kiepahti ympäri ja katosi puiden sekaan partio kannoillaan. Tuuliklaanin varapäällikkö Jänisloikka katsahti käpäliinsä ja pudisteli päätään. »Siinä meni mahdollisuutemme ylläkköön», hän mutisi. 24
»Omiin ryhmiin!» Vatukkatähti komensi. Ennen lähtöään Myrskyklaanin leiristä kaikki kissat oli määrätty ryhmiin, jotka taistelisivat yhdessä. Nyt Varputassu tiesi tarkalleen, missä hänen kuului olla. Edelleen hermostuneena ja ällistyneenä siitä miten nopeasti kaikki tapahtui hän »Mitä jos taivas säntäsi Leijonaroihun perään. Hänen käpälänsä tuskin koskivat maata,ei kunkirkastukaan tuuli virtasi hänen ikinä?» turkkinsa läpi. Murattilampi, Kyyhkysiipi ja Tiikerisydän pinkoivat eteenpäin yhdessä hänen kanssaan. Monien kissojen sekoittuneet hajut kertoivat VarpuVarjoklaani kukistunut. hallitsee tassulle, että heonolivat nyt hyvinMäntymetsää lähellä Varjoklaanin leiriä. kulkukissajoukkio, jonka julma päällikkö Siinä samassa edessä olevista pensaista alkoi tulvia esiin kissoja. Varpu tassun silmät levisivät, ja silmänräpäyksen Tummahäntä ei aio lopettaa ennen kuin ajaksi hänen kiitäviin tassuihinsa tarttui epäilys, kun hän tajusi mion valloittanut muidenkin klaanien reviirit. ten paljon kulkukissoja oikeastaan oli nyt, kun entisiä varjoMyrskyklaanin parantaja Leppäsydän on entistäklaanilaisia oli liittynyt heidän joukkoonsa – paljon enemmän kuin oli nähnyt tai mistä hän oli kuullut aiemmin.on kin hän varmempi siitä, että heidän ainut toivonsa Metsän ulvaisut ja mouruna, kun löytäähiljaisuuden kodistaanrikkoivat karkotettu Taivasklaani kaksi kissajoukkoa otti yhteen. Varputassu päätyi vastakkain ja toteuttaa Tähtiklaanin ennustus – ennen kuin Katajakynnen kanssa. Hetken verran hän epäröi tietämättä hirmuvalta tekee mitä tehdä,Tummahännän kunnes Varjoklaanin kolli huitaisi häntä kynnet esillä ja suu irvessä. Varputassu pujahti vaistomaisesti ojennesoturiklaaneista lopun. tun jalan ali ja vetäisi kynsillään pitkin Katajakynnen vatsapuolta Murattilammen mielessään. Varjojen aika on taisteluoppitunnit kuudes Soturikissat-saaga. Katajakynsi päästi vihaisen sähähdyksen ja ponkaisi Pirstoutunut taivas on saagan kolmas osa. takajaloilleen iskeäkseen Varputassun kimppuun ylhäältäpäin, mutta Varputassu väisti sivulle ja yritti raapaista kollia kylkeen. Katajakynsi ehti kuitenkin hypätä niin nopeasti taaksepäin, ettei Varputassun isku osunut. Varputassu murahti raivokkaasti ja loikkasi kohti vastustajaansa nostaen samalla käpälänsä, kun Varjoklaanin soturi tähtäsi sivalluksen hänen lapaansa.
G
www.wsoy.fi
*9789510496893*
T84.2
ISBN 978-951-0-49689-3
Kannen kuva: Owen Richardson
25