Hunter, Erin: Soturikissat: Varjojen aika 2: Myrsky ja varjo (WSOY)

AR

JO JEN AI

2

KA

V

M Y R S K Y J A VA R J O

ERIN HUNTER W S OY

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, A VISION OF SHADOWS #2: THUNDER AND SHADOW Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS A VISION OF SHADOWS #2: THUNDER AND SHADOW Text copyright © Working Partners Limited 2016 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2016 Map art © Dave Stevenson 2016 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2021 ISBN 978-951-0-49682-4 Painettu EU:ssa

Erityiskiitokset Kate Carylle

KUKA KUKIN ON

MYRSKYKLAANI Päällikkö

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

Varapäällikkö

– punaruskea naaras, jolla on vihreät silmät ja yksi valkoinen käpälä

Parantajat

lehtilampi

vatukkatähti

oravaliito

– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät ja valkoiset käpälät ja rinta

– harmaa raidallinen kolli, jolla on sokeat siniset silmät; leppätassun (punaruskea kolli, jolla on meripihkanväriset silmät) mestari

närhisulka

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja) saniaisturkki

– kullanruskea raidallinen kolli

pilvihäntä – pitkäkarvainen valkoinen kolli, jolla on siniset silmät kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä okakynsi

– kullanruskea raidallinen kolli

valkosiipi

– valkoinen naaras, jolla on vihreät

silmät koivuruska marjanenä

– vaaleanruskea raidallinen kolli

– kermanvärinen kolli, jonka häntä on

lyhyt tynkä hiiriviiksi

– harmaavalkoinen kolli

unikkohalla – vaalea kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras tuhkasydän

– harmaa raidallinen naaras

leijonaroihu – kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät ruusukukka

– vaaleanruskea naaras

– tummanruskea naaras; halvaantunut takaruumiistaan varpuloiste

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on terälehden muotoisia laikkuja

kukkasade

– hyvin vaalean harmaa kolli, jolla on mustia raitoja kimalaisraita

murattilampi – hopeanharmaan ja valkoisen kirjava naaras, jolla on tummansiniset silmät

– vaaleanharmaa naaras, jolla on siniset

kyyhkysiipi

silmät – kellanpunainen naaras; kipinätassun (oranssi raidallinen naaras) mestari kirsikkasade

kontiaisviiksi lumipehko pihkakuu

– ruskean ja vaalean kirjava kolli

– valkoinen pörheä kolli

– vaalean kellanpunainen naaras

kastenenä

– harmaavalkoinen kolli

myrskypilvi

– (aiemmin frank); harmaa raidallinen

kolli paatsamatöyhtö lehvälaulu

– musta naaras

– keltainen raidallinen kolli

ratamoraita

– tummanruskea naaras

Kuningattaret (naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta

kaunokainen

liljasydän – pieni, tumma raidallinen naaras, jolla on valkoisia laikkuja ja siniset silmät; lehtipennun (kilpikonnakuvioinen naaras), kiurupennun (musta kolli) ja hunajapennun (valkoinen naaras, jolla on keltaisia läiskiä) emo; varpupennun (harmaa naaras, jolla on vihreät silmät) kasvattiemo

Klaanin­ vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) – pulska raidallinen kolli, jolla on harmaa kuono; entinen erakko

sulo

– pitkäkarvainen harmaa kolli

harmaaraita

milli – juovikas hopeankirjava naaras, jolla on siniset silmät

VARJOKLAANI Päällikkö

pihlajatähti

Varapäällikkö

varishalla

Parantaja

pikkupilvi

Soturit

keltaturkki

– kellanpunainen kolli

– mustavalkoinen kolli

– erittäin pieni raidallinen kolli

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät; neulastassun mestari – tummanruskea raidallinen kolli; mestari

tiikerisydän silotassun kivisiipi

– valkoinen kolli; katajatassun mestari

– tummanruskea kolli, jonka pääkarvat sojottavat pystyssä; kärsämötassun mestari tähkäturkki

– keltainen raidallinen naaras, jolla on vihreät silmät; iskutassun mestari

ampiaishäntä

huomenkarva

– kermanvärinen naaras; mestari

mehiläistassun

– sileäkarvainen, solakka, lihaksikas puhtaanvalkoinen naaras, jolla on vihreät silmät lumilintu

– tummanharmaa kolli, jolla on korvissa viiltoja ja toinen korva revennyt karsiturkki

marjasydän

– mustavalkoinen naaras

apilajalka

– harmaa raidallinen naaras

värehäntä

– valkoinen kolli

varpushäntä utupilvi

Kuningattaret

– kookas raidallinen kolli

– pörröturkkinen vaaleanharmaa naaras

ruohosydän

– vaaleanruskea raidallinen naaras

– musta naaras; koivupennun (beige kolli), leijonapennun (keltainen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät), lätäkköpennun (ruskea kolli, jolla on valkoisia laikkuja) ja liuskepennun (sileäkarvainen harmaa kolli) emo; orvokkipennun (mustavalkoinen naaras) kasvattiemo mäntynenä

Klaanin­ vanhimmat

– pieni ruskea kolli – raidallinen naaras, jonka pitkät karvat sojottavat eri suuntiin tammiturkki

sykkyräturkki

rotta-arpi

– arpinen kolli

TUULIKLAANI Päällikkö

yksitähti

– ruskea raidallinen kolli

Varapäällikkö

jänisloikka

Parantaja

haukkalento

– ruskeavalkoinen kolli

– täplikäs harmaa kolli, jolla on valkoisia täpliä kuin tuulihaukan höyhenpuvussa

Soturit

yöpilvi

– musta naaras

– hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät

piikkihernehäntä

varissulka – tummanharmaa kolli; lehvätassun (harmaa raidallinen naaras) mestari

– tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät lehtihäntä

hiillosjalka

– harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa

käpälää – musta kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

viimaturkki

– harmaavalkoinen naaras

hernekarva kiurusiipi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

saraviiksi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

hoikkajalka – musta kolli, jolla on rinnassa valkoinen läikkä kaurakynsi

– vaaleanruskea raidallinen kolli

sulkakarva

– harmaa raidallinen naaras

huuhkajaviiksi

– tummanharmaa kolli

Kuningattaret

kanervahäntä – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on siniset silmät; savupennun (harmaa naaras) ja juovapennun (laikukkaanruskea naaras) emo

Klaanin­ vanhimmat

valkohäntä

– pieni valkoinen naaras

JOKIKLAANI Päällikkö

usvatähti

– harmaa naaras, jolla on siniset silmät

Varapäällikkö

ruokoviiksi

– musta kolli

Parantajat

– harmaa raidallinen naaras

pajuhohde

Soturit

– täplikäs kullanvärinen naaras

perhonsiipi

minttuturkki

– vaaleanharmaa raidallinen kolli

– ruskea raidallinen naaras; varjotassun (tummanruskea naaras) mestari hämyturkki

– tummanharmaa naaras

särkihäntä

– vaaleanruskea raidallinen kolli

malvanenä

– harmaavalkoinen naaras

kukkaturkki kiharasulka

– vaaleanruskea naaras

palkoloiste

– harmaavalkoinen kolli

haikarasiipi

– tummanharmaa-musta kolli

säihkyturkki

– hopeanvärinen naaras

– vaaleanruskea kolli; kettutassun (punaruskea raidallinen kolli) mestari

liskohäntä

suojakarva

– mustavalkoinen naaras

ahvensiipi

– harmaavalkoinen naaras

niiskupilvi

– harmaavalkoinen kolli

saniaiskarva

Kuningattaret

– kilpikonnakuvioinen naaras

närhikynsi

– harmaa kolli

pöllönenä

– ruskea raidallinen kolli

– harmaa raidallinen naaras; jänispennun, kirjopennun, piikkihernepennun ja pehmopennun emo järvisydän

jääsiipi

– valkoinen naaras, jolla on siniset silmät; ja viimapennun emo

yöpennun

Klaanin­ vanhimmat

sammalturkki

kirjava naaras

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen

KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ

u

lk

en

oj

ks

ka

n

o lk

ja

si

k ka

lk

po

je

lk

ija

u

po

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari

pur

o

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2

KUULAMPI

EN KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT ku

ol

p os

k

a nh

va

uk

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

u

lk

o sp

ko

uk

3

JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

i

ok

aj lv

a

VALK

OKIR

KON

4

TIE

ritarin vesakko

(e OU ik H äy OK tö SE ss N ä) TI E

MAASTO

L VI KI

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

E

TI

UN

M

M

U ÖK

N

JÄ

5

ESINÄYTÖS

Auringonvalo lävisti oksiston Kaiku­laulun yllä ja piirsi raitoja metsänpohjaa täplittäviin varjoihin. Kaiku­laulu nautiskeli selkäänsä lämmittävistä säteistä. Hän huiskautti häntäänsä iloisesti, kun pehmeä, lämmin tuuli havisutti lehtiä. Linnut sirkuttivat puissa, ja hän nuoli huuliaan nälkäisesti. Ennen auringonlaskua hän saalistaisi. Hän pysähtyi. Ennen auringonlaskua? Eikö aurinko ollut jo laskenut tänään? Ja eikö sade ollut piiskannut sitä katajapensasta, johon hän oli laittanut makuu­ sijan yksinään? Kyllä vain! Hän oli nukahtanut sen rummutukseen pohtien, mihin hänen hajaantuneet klaanitoverinsa suojautuisivat myrskyn raivotessa metsässä. Tämä on unta. Se kuitenkin tuntui liian todelliselta uneksi. Vai näky? Hänen mielensä kirkastui. Oli kulunut kovin kauan siitä, kun hän oli viimeksi saanut näyn. Hän oli alkanut jo ajatella, ­että Tähti­klaani oli unohtanut Taivasklaanin, aivan niin kuin muut klaanit olivat unohtaneet heidät lukemattomia kuita sitten.

15

Hän kuuli edestäpäin turkin kahinaa aluskasvillisuudessa. Käpälänaskelet lähestyivät. Jokin vaarako? Kaiku­laulu jähmettyi puristava pelko vatsassaan. Ei. Hän rauhoitti mielensä. Tämä on näky. Olen turvassa täällä. Hän ei silti liikkunut. Sen sijaan hän odotti käpälät kihisten. Saniaisten välistä luikahti esiin leveälapainen kolli, joka pysähtyi muutaman hännänmitan päähän. Kollin turkissa säkenöivät tähdet, ja hänen siniset silmänsä hohtivat kuin taivas. »Kuka sinä olet?» Kaiku­laulun käpäliä kutkutti tuttuuden tunne. Paksu harmaa turkki näytti tutulta, ja kolli räpytteli hänelle silmiään lempeästi kuin he olisivat olleet vanhat ystävykset. Hän oli nähnyt kollin aiemmin näyssä! »Vaalikaa sitä minkä löydätte varjoista, sillä vain se voi kirkastaa taivaan», kolli sanoi hiljaa. Kaiku­laulun ajatuksiin tuli vauhtia. »Mistä varjoista? Mikä se se oikein on?» Kolli tuijotti häntä sanomatta mitään. »Ja mitä se taivaan kirkastaminen tarkoittaa?» Kaiku­laulun rintaa pakotti turhautuneesti. Tämä kissa oli tuonut hänelle aiemminkin erään ennustuksen: Mitä jää, kun tuli on palanut loppuun? Se oli saanut hänet ymmälleen. Miksei kolli voinut koskaan sanoa mitä tarkoitti? »Kerro nyt.» Yrittikö kolli antaa hänelle vihjeen siitä, mitä hänen klaanilleen oli tapahtunut? Kissat, jotka hän oli tuntenut koko ikänsä, olivat hajaantuneet sen jälkeen, kun kulkukissat olivat häätäneet heidät pois rotkosta. Hän ei edes tiennyt, oliko kukaan heistä enää elossa. Harmaa kolli nosti katseensa kohti tammien lehtikattoa. Siinä samassa oksien välitse puhalsi navakka tuuli. Kaiku­ laulukin kääntyi katsomaan. Kolli katseli maahan leijailevien lehtien pyörrettä. Lehdet kieppuivat tanssien heidän välissään hetken verran ja laskeutuivat sitten metsänpohjalle. 16

Kaiku­laulu tarkasteli lehtiä. Ne eivät olleet tammen­lehtiä. Ne olivat isompia, eikä niissä ollut pehmeän poimuiset reunat. Jokaisessa oli viisi kärkeä, niin kuin vaahteran- eikä tammen­lehdessä. »Nyt te olette hajallaan kuin tuulen puhaltamat lehdet.» Kollin nauku tunkeutui hänen ajatuksiinsa. Kolli ojensi tassunsa ja lakaisi pudonneista lehdistä eteensä pienen keon. Maata kohti putosi taas yksi viisikärkinen lehti, isompi kuin toiset. Se lepatti kollia kohti kuin yöperhonen. Kolli kurkotti näppärästi ylös ja koukkasi sen ilmasta kiinni. Hän laski sen keon päälle. »Katso.» Kaiku­laulu nojautui eteenpäin turkki jännityksestä kihisten. Mitä lehdet merkitsivät? Miksi ne olivat vaahteran eivätkä tammen? Katsellessaan niitä ja yrittäessään kuumeisesti ymmärtää niiden merkityksen hän näki niiden alkavan haalistua. »Ei!» Näky sumeni. Pimeys hämärsi maiseman. Se ei saanut kadota vielä. Hän ei ymmärtänyt! »Kerro lisää!» Kaikulaulu heräsi omaan pakokauhuiseen naukaisuunsa ja nosti äkkiä päätään. Hän räpytteli sil­miään pimeäs­sä, ja hänet valtasi pettymys. Hän oli taas tilapäisvuoteessaan, ja sade ropisi katajanoksiin hänen yllään. Kylmää vettä lirisi neulasten välistä hänen turkkiinsa. Hän värähti, sulki silmänsä ja yritti muistaa näyn kaikki yksityiskohdat. Hänen sydämensä hakkasi. Mitä Tähti­klaani oli yrittänyt hänelle sanoa? Minun on pakko ymmärtää! Jos hän vain keksisi sen, hän saattaisi lopultakin löytää kotiin.

17

LUKU 1

Leppä­tassun katse vaelsi kohti parantajien pesän suulla roikkuvia vatukanoksia. Ulkona notkoon leijailisi lehtiä. Lehti­ sade oli tullut tosi aikaisin! Alle kuu sitten hän oli taivaltanut takaisin etsintäretkeltään aurinkoisen sinitaivaan alla. »Leppä­tassu!» Närhi­sulan kipakka naukaisu säpsäytti hänet ajatuksistaan. Hän kääntyi taas edessään olevan yrttikasan puoleen. »Sinun pitäisi erotella siankärsämöt leskenlehdistä.» Närhi­sulka mulkoili häntä sokeilla sinisillä silmillään. »Anteeksi», Leppä­tassu mumisi. Mikään mitä hän teki ei tuntunut miellyttävän Närhi­sulkaa. Hän alkoi kiireesti vetää leveitä, nuupahtaneita siankärsämönlehtiä irti hauraista lesken­lehdistä. Hänen vieressään Lehti­lampi kurkotteli syvemmälle luolan perällä olevaan kallionhalkeamaan. Hän veti ulos toisen käpälällisen lehtiä. »Tässä taisivat olla viimeiset. Kunhan olemme lajitelleet nämä, voimme päättää, mitä on kerättävä ennen lehtikatoa.» »Kissanminttua tarvitaan», Närhi­sulka naukui. »Jos olisimme keränneet enemmän viime vuonna, Lukkikoipi ei ehkä olisi menehtynyt.»

18

Toisella puolella parantajien pesää Varpu­loiste kohottautui vuoteessaan. »Minä voin auttaa lajittelussa.» »Kiitos», Närhi­sulka vastasi kääntymättä. »Mutta meillä on täällä jo riittävästi kissoja.» Hänen korvansa liikahtivat ärtyneesti, kun hän lisäsi: »Ja pentuja.» Leppä­tassu vilkaisi syyllisen näköisenä Varpu­pentuun. Pikku kissa leikki lehdellä pesän suulla. Hän seisoi takajaloillaan ja kurkotteli läpsäistäkseen lehden ilmaan, ja kun se alkoi leijua alas, hän teki sukelluksen saadakseen sen napatuksi selkäänsä. Kun se laskeutui hänen lapaluidensa väliin, hän päästi riemukkaan mrraun. »Minun oli otettava hänet mukaan», Leppä­tassu selitti. »Hänellä ei ollut ketään leikkikaveria.» »Jos vaikka Liljasydämen pennut?» Närhi­sulka kivahti. »Eivätkö he ole hänen pesätovereitaan?» Lehti­lampi työnsi keon timjamia sivuun. »Liljasydämen pennut ovat melkein viisi kuuta vanhoja», hän muistutti Närhi­sulkaa lempeästi. »He ovat aivan liian raisuja Varpu­ pennulle.» Eikä heitä huvita raahata mukanaan pikkupentua. Leppä­ tassu oli kiitollinen siitä, että Liljasydän oli suostunut kasvattamaan Varpu­pennun yhdessä omien pentujensa Lehtipennun, Kiurupennun ja Hunajapennun kanssa, mutta hän olisi toivonut isommilta pennuilta enemmän kärsivällisyyttä kasvattipentuetoveriaan kohtaan. Hän kuitenkin tiesi, että pennuista tulisi pian oppilaita; heitä kiinnosti enemmän olla saalistavinaan ja taistelevinaan kuin leikkiä pentutarhaleikkejä Varpu­pennun kanssa. Kunpa vain Varpu­pennun sisar Orvokki­pentu olisi saanut myös jäädä Myrsky­klaaniin. Leppä­tassua inhotti muistella, miten tunteettomasti Varjo­klaanin kissat olivat vieneet Orvokki­pennun kokoontumisesta. He olivat vähät ­välittäneet

19

siitä, että erottivat orvoksi jääneet pentuetoverukset. Heitä kiinnosti vain se, että Neulas­tassu – eräs Varjo­klaanin oppilas – oli ollut mukana löytämässä pentuja. Ja koska pennut saattoivat liittyä Tähti­klaanin lähettämään ennustukseen, Pihlaja­ tähti vaati määrätietoisesti toisen heistä klaaniinsa. Leppä­tassu kuohahti kiukusta. Sehän oli minun ennustukseni! Minä johdin pennut löytänyttä retkikuntaa. Ei hän kuitenkaan sen takia ollut niin harmissaan Orvokki­pennun menettämisestä. Hänestä tuntui pahalta Varpu­pennun puolesta. Samoin Orvokki­pennun. Pitikö Varjo­klaani pennusta huolta? Oliko Orvokki­pennulla yhtä kiltti kasvattiemo kuin Liljasydän? Hänen sydäntään lämmittivät muistot hänen omista pentuajoistaan Kipinätassu-sisaren ja Oravaliito-emon kanssa. Miltä minusta olisi tuntunut, jos minut olisi erotettu heistä? Varpu­pentu läpsäytti lehden taas lentoon ja loikkasi, ja hänen pörröinen hännäntöpönsä vipatti, kun hän haki tasapainoa kiepahtaessaan ilmassa. Hän nappasi lehden sukkelasti etutassujensa väliin. »Hän on ketterä.» Lehti­lampi katseli tyytyväisenä. »Hänen pitäisi leikkiä ulkona», Närhi­sulka puuskahti. »Ei parantajien pesä ole sopiva paikka pennuille.» »Hänhän voisi pelailla Varpu­loisteen kanssa», Leppä­tassu ehdotti. Koska Varpu­loisteen takajalat olivat rammat, hänen oli tärkeää pitää etujalkansa voimakkaina ja toiminnassa ja keuhkonsa puhtaina. Lehden jahtaaminen Varpu­pennun kanssa olisi hyvää harjoitusta. Närhi­sulka kurtisti kulmiaan, mutta Lehti­lampi vastasi ennen kuin hän ehti väittää vastaan. »Mainio ajatus, Leppä­ tassu.» Hän huusi Varpu­pentua. »Haluaisitko leikkiä kopittelua Varpu­loisteen kanssa?»

20

Varpu­pentu katsoi Lehti­lampea ihmeissään, silmät riemusta säkenöiden. »Saanko minä?» »Tietenkin», Varpu­loiste kehräsi. »Saat leikkiä kanssani milloin vain haluat.» Närhi­sulka puhahti ja alkoi selvitellä timjamikimppua. »Nytkö hän siis aikoo olla täällä vielä useammin?» »Älä ole niin hapan», Lehti­lampi torui. »Ei hänestä ole mitään haittaa.» »Enhän minä kompastukaan häneen kuin ehkä kolme neljä kertaa päivässä», Närhi­sulka tuhahti. Leppä­tassun nahkaa pisteli ärtyneesti. Tuntui kuin Närhi­ sulka olisi oikein nauttinut siitä, että oli klaanin kärttyisin kissa. Ainakaan Varpu­pentu ei ollut tainnut kuulla. Pentu kipitti iloissaan pesän poikki Varpu­loistetta kohti lehti mukanaan. »Jatka työtä!» Närhi­sulan korvat nytkähtivät äkäisesti. Taas kerran Leppä­tassu mietti, saattoiko sokea parantaja osata lukea hänen ajatuksensa. Hän käänsi huomionsa nolona takaisin siankärsämöihin ja leskenlehtiin. Pesän suulla vatukkaverho kahahti ja sai hänen huomionsa taas harhautumaan. Harmaaraita pisti päänsä sisään ja katsoi Närhi­sulkaa. »Närhi­sulka, Vatukka­tähti haluaa tavata sinut, Lehti­lammen ja Leppä­tassun.» Leppä­tassun sydän kiihdytti lyöntejään. Miksi? Hän odotti Närhi­sulan sanovan jotain, mutta Harmaaraita jatkoikin. »Voinko viedä vähän raunioyrttiä klaaninvanhimpien pesään?» Harmaa vanhus vilkaisi toiveikkaana yrttikasoihin. Lehti­lampi kallisti päätään. »Kolottaako sinun niveliäsi taas?» »Ei minun», Harmaaraita puhahti. »Millin.» »Pitäisikö minun tulla katsomaan häntä?» Lehti­lampi oli jo käärimässä lehdistä tukkoa. 21

»Ei se ole tarpeen. Ellet sitten tiedä lääkettä vanhenemiseen.» Harmaaraita työntyi sisään pesään. »Sitä paitsi teidän ei varmaan kannata antaa Vatukkatähden odottaa. Pihlajatähtikin on siellä.» »’Uskotko, että he löytävät Närhisulka höristi korviaan. »Mikset kertonut?» ’Tähtiklaani »JuurihanTaivasklaanin?’ minä kerroin.» Kun Harmaaraita otti raunioyrtit hampaisiinsa, Närhiyksin tietää.’» sulka pyyhälsi hänen ohitseen kohti pesän suuta. Leppätassu vilkaisi Varpupentua. Oliko Orvokkipennulle tapahtunut jotakin? Siksikö Varjoklaanin päällikkö oli täällä? Leppätassu on palannut etsintäretkeltään epä»Pysy täällä Varpuloisteen kanssa, käykö?» onnistuneena muttei tyhjin käpälin. Hänen Pentu nyökkäsi. Leppätassun sydän hakkasi. Hän työntyijaNärhi sulan pelöytämänsä pennut, Orvokkipentu Varpupentu, rässä vatukon läpi kahteen ulos räikeän kirkkaaseen aurinkoon. on otettu klaaniin, Myrskyklaaniin Pentutarhan edustalla Liljasydän loikoi Kaunokaisen vieja Varjoklaaniin. Klaanien välit rakoilevat yhä ressä imien itseensä vähäistä lämpöä. Ilmassa tuntui koleus, pahemmin, kun edessä on uusi uhka: Leppätassun mutta jyrkänne suojasi leiriä pauhaavalta tuulelta, joka heiluttelijäljissä oksia notkon yllä. Lehtipentu, Kiurupentu ja Hunajaklaanien reviireille on hiippaillut häijy pentu kulkukissajoukkio, nuuskivat kaatuneen pyökin ympärillä ja työntelivät joka on häätänyt Taivasneniään oppilaiden pesän punottujen seinien raoista. klaanin kodistaan alkaa nythenkäisi. »Onpa tuolla sisällä paljon tilaa!» ja Lehtipentu ahdistella Varjoklaania. »Minä haluan vuoteen keskeltä», Kiurupentu naukaisi. »Siinä on jo Kipinätassun ja Leppätassun makuusijat», Varjojen aika on kuudes Hunajapentu huokaisi. »Minä näen Soturikissat-saaga. ne.» Lehtilammen naukaisu käänsi Leppä huomion Myrsky ja varjo on saagantassun toinen osa. pois pentujen jutuista. »Toivottavasti partiot palaavat pian», Lehtilampi sanoi. »Tuoresaaliskasa on tyhjä.» Leppätassu vilkaisi paljasta maalänttiä. Kirkassydän, Valkosiipi ja Pilvihäntä kuljeksivat sen vierellä. Eivätkö he olleet tuoneet partiostaan riistaa? Kenties he olivat törmänneet Pihlajatähteen ennen kuin olivat ehtineet saalistaa. He

G

22

www.wsoy.fi

*9789510496824*

T84.2

ISBN 978-951-0-49682-4

Kannen kuva: Owen Richardson