Hunter, Erin: Soturikissat: Tähtien enne 6: Viimeinen toivo (WSOY)

ÄH

T IE N E NN

6

E

T

V I IM E I NE N TOI VO

ERIN HUNTER W S OY

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, OMEN OF THE STARS #6: THE LAST HOPE Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, OMEN OF THE STARS #6: THE LAST HOPE Text copyright © Working Partners Limited 2012 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2015 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2018 ISBN 978-951-0-49654-1 Painettu EU:ssa

Danille, toivossa Erityiskiitokset Kate Carylle

JOITAKIN KLAANIKISSOJA

MYRSKYKLAANI Päällikkö

tulitähti

– kellanpunainen kolli, jonka turkki on liekinvärinen

Varapäällikkö

vatukkakynsi

Parantaja

närhisulka

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja)

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

– harmaa raidallinen kolli, jolla on sokeat siniset silmät

harmaaraita

– pitkäkarvainen harmaa kolli

tomuturkki

– tummanruskea raidallinen kolli

– vaalean kellanpunainen naaras, jolla on vihreät silmät hiekkamyrsky

saniaisturkki

– kullanruskea raidallinen kolli

– pitkäkarvainen valkoinen kolli, jolla on siniset silmät pilvihäntä

kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä milli – juovikas harmaankirjava naaras, jolla on siniset silmät okakynsi

– kullanruskea raidallinen kolli

oravaliito

– punaruskea naaras, jolla on vihreät

silmät – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; entinen parantaja

lehtilampi

– pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät

lukkikoipi

koivuruska valkosiipi

– vaaleanruskea raidallinen kolli

– valkoinen naaras, jolla on vihreät

silmät marjanenä

– kermanvärinen kolli

pähkinähäntä hiiriviiksi

– pieni harmaavalkoinen naaras

– harmaavalkoinen kolli – harmaa raidallinen naaras

tuhkasydän

– kilpikonnakuvioinen naaras

unikkohalla

– kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät leijonaroihu

kettuloikka

– punertava raidallinen kolli; mestari

kirsikkatassun jääpilvi

– valkoinen naaras

konna-askel

– mustavalkoinen kolli

ruusukukka

– vaaleanruskea naaras; mestari

kontiaistassun varpuloiste

– tummanruskea naaras

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras

kukkasade

– hyvin vaalean harmaa kolli, jolla on mustia raitoja kimalaisraita

– vaaleanharmaa naaras, jolla on siniset silmät kyyhkysiipi

murattilampi – hopeanharmaan ja valkoisen kirjava naaras, jolla on tummansiniset silmät paatsamalehti

silmät

– musta naaras, jolla on vihreät

Kuningattaret

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; liljapennun (tumma raidallinen naaras, jolla on valkeita laikkuja) ja siemenpennun (hyvin vaalean kellanpunainen naaras) emo

ratamohäntä

– vaaleanharmaa tummajuovainen naaras, jolla on vihreät silmät

lehväpilvi

– kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta

kaunokainen

Klaanin­ vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) hiiriturkki

– pieni tummanruskea naaras

– pulska raidallinen kolli, jolla on harmaa kuono; entinen erakko

sulo

VARJOKLAANI Päällikkö

mustatähti – suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on valtavat pikimustat käpälät

Varapäällikkö

pihlajakynsi

Parantaja

pikkupilvi

Soturit

tammiturkki savujalka

– kellanpunainen kolli

– erittäin pieni raidallinen kolli – pieni ruskea kolli

– musta kolli

konnajalka

– tummanruskea kolli

omenaturkki varishalla

– täplikäs ruskea naaras

– mustavalkoinen kolli

– ruskea kolli, jolla on selässä pitkä

rotta-arpi

arpi lumilintu

– puhtaanvalkoinen naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät

keltaturkki

oliivinenä

– kilpikonnakuvioinen naaras

pöllökynsi

– vaaleanruskea raidallinen kolli

päästäisjalka

– harmaa naaras, jolla on mustat

tassut karsiturkki punapaju

– tummanharmaa kolli

– täplikäs ruskea-kellanpunainen kolli

tiikerisydän

– tummanruskea raidallinen kolli

huomenkarva mäntynenä

hillerikynsi

– vaaleanruskea-harmaa kolli

kottaraissiipi

Kuningattaret

– kermanvärinen naaras

– musta naaras – kellanpunainen kolli

sykkyräturkki – raidallinen naaras, jonka pitkät karvat sojottavat eri suuntiin

– mustan, valkoisen ja kilpikonnakuvioisen kirjava naaras

murattihäntä

Klaanin­ vanhimmat

– tummanharmaa kolli unikonvarsi – pitkäjalkainen vaaleanruskea raidallinen naaras setrisydän

käärmehäntä – tummanruskea kolli, jolla on raidallinen häntä

– valkoinen pitkäkarvainen naaras, jonka toinen silmä on sokea

valkovesi

TUULIKLAANI Päällikkö

yksitähti

– ruskea raidallinen kolli

Varapäällikkö

saarnijalka

Parantaja

haukkalento

Soturit

varissulka

– harmaa naaras

– tummanharmaa kolli

pöllöviiksi

– vaaleanruskea raidallinen kolli – pieni valkoinen naaras

valkohäntä yöpilvi

– täplikäs harmaa kolli

– musta naaras

– hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät

piikkihernehäntä

– kellanpunainen kolli, jolla on valkeat käpälät lumikkoturkki

jänisloikka

– ruskeavalkoinen kolli

– tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät lehtihäntä

hiillosjalka – harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa käpälää

– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on siniset silmät kanervahäntä

– musta kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; järkäletassun (iso vaaleanharmaa kolli) mestari viimaturkki

saraviiksi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

pääskyhäntä

– tummanharmaa naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on otsassa iso valkoinen laikku

aurinkopistos

viiksinenä

– vaaleanruskea kolli

hernekarva

– harmaavalkoinen naaras

Klaanin­ vanhimmat

– tummanharmaa raidallinen kolli – raidallinen kolli

seittijalka lovikorva

JOKIKLAANI Päällikkö

usvatähti

– harmaa naaras, jolla on siniset silmät

Varapäällikkö

ruokoviiksi

Parantaja

perhonsiipi

Soturit

harmaausva

– musta kolli

– täplikäs kullanvärinen naaras; pajuhohteen (harmaa raidallinen naaras) mestari – vaaleanharmaa raidallinen naaras

minttuturkki jääsiipi

– vaaleanharmaa raidallinen kolli

– valkoinen naaras, jolla on siniset silmät

särkihäntä sorajalka

– tummanharmaa naaras

– täplikäs harmaa kolli

malvanenä

– vaaleanruskea raidallinen kolli

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava kolli

punarintasiipi

kuoriaisviiksi

– ruskeavalkoinen raidallinen

kolli kukkaturkki

Kuningattaret

– harmaavalkoinen naaras

ruohokarva

– vaaleanruskea kolli

taimenvirta

– vaaleanharmaa raidallinen naaras

kaislahäntä

– vaaleanruskea raidallinen kolli

sammaljalka

– ruskeavalkoinen naaras

lommolento

– tummanruskea raidallinen kolli

hämyturkki

– ruskea raidallinen naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on siniset silmät

sammalturkki

Klaanin­ vanhimmat

– täplikäs harmaa naaras loikkahäntä – kellanpuna-valkea kolli kirjonenä

KLAANIEN ULKOPUOLISIA KISSOJA – lihaksikas valkoharmaa kolli, joka asuu ladossa hevospaikassa hahtuva – pieni valkoharmaa naaras, joka asuu hevospaikassa savu

MUITA ELÄIMIÄ keskiyö

– tähtiä katseleva mäyrä, joka asuu meren rannalla

KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ

u

lk

en

oj

ks

ka

n

o lk

ja

si

k ka

lk

po

je

lk

ija

u

po

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari

pur

o

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2

KUULAMPI

EN KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

ku

ol

p os

k

a nh

va

uk

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

u

lk

o sp

ko

uk

3

JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

ki

jo va l a

VALK

OKIR

KON

4

TIE

ritarin vesakko

E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI

MAASTO

ILO

(e

KI V

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

E

TI

UN

M

M

U ÖK

N

JÄ

5

ESINÄYTÖS

Taivaanrannan halkaisi sahalaitainen vuorijono, jonka huiput puhkoivat mustaa taivasta. Neljä hahmoa kyyhötti hopeanhohtoisella graniitilla tähtien valo täplinä turkillaan, siinä missä korkein huippu työntyi jäätävään tuuleen. ”Olemme tulleet.” Valkoinen naaras painoi niskansa vielä syvempään kyyryyn kun viima kävi luihin ja ytimiin. ”Aivan niin kuin pyysitte.” Hänen seuralaisensa nyökkäsi heitä odottaneille kissoille. ”Tervehdys, Pöllön Sulka ja Särkynyt Varjo.” ”Tervehdys, Viisto.” Särkynyt Varjo pörhisti paksua turkkiaan suojaksi jääkylmältä ilmalta. Hänen silmistään heijastui tähtien ryöppy, kun hän katsoi valkeaa kissaa silmiin. ”Mukava tavata taas, Kuun Sirppi.” Juuri silloin saapui kivien yli kaksi varjomaista hahmoa. ”Sini­tähti ja Täplä­lehti, hyvä että tulitte.” Kuun Sirppi tervehti Tähti­klaanin sotureita, kun nämä asettuivat neljän muinaisen kissan viereen. Sini­tähti kietaisi häntänsä käpälilleen. ”Tulimme valmistautumaan loppua varten”, hän maukui vakavana. Pöllön Sulka siristi keltaisia silmiään. ”Uskotteko sen mitä meillä on kerrottavana?”

17

Täplä­lehti päästi matalan murahduksen. ”Ainahan Sini­ tähti on uskonut! Muut sen sijaan pitäisi saada vakuutettua asiasta.” ”Meiltä loppuu aika kesken!” Viisto kivahti. Taivas alkoi kieppua heidän ympärillään, ja tähdet viuhuivat hopearaitoina – mutta vuorenhuippu tuntui jämähtäneen paikoilleen, kuin soturi juuri ennen iskua. Sini­tähden silmät kimmelsivät. ”Klaanit tekevät omat ratkaisunsa. Minä en voi tehdä enempää.” Viisto nojautui lähemmäs. ”Ennustuksista on kuitenkin ollut apua, eikö vain?” ”Niin on.” Sini­tähti katseli parantajaansa. ”Täplä­lehti tunnisti loimuavan tähden, joka johti minut Tuli­tähden tykö.” Pöllön Sulka räpäytti Täplä­lehdelle silmiään. ”Hän käytti lahjaansa hyvin. Alusta asti klaanien viimeinen toivo on ollut Tuli­tähden suvun käpälissä.” ”Entä se neljäs?” Viisto nojautui eteenpäin ja katsoi muita kihisevän levottomana. ”Milloin he löytävät sen neljännen kissan?” ”Se neljäs on löydettävä pian”, hermoili Särkynyt Varjo. ”Aikaa on jäljellä niin vähän.” Pöllön Sulan häntä nytkähti. ”Oletteko varmoja siitä, että olemme tehneet tarpeeksi?” ”Olemme tehneet kaiken voitavamme.” Kuun Sirpin vihreä katse käännähti kohti kahta hahmoa, jotka könysivät kallioiden yli heitä kohti. ”Keskiyö, sinäkö siinä?” ”Minä tulen Kallion kanssa.” Suuri mäyränaaras löntysti sileälle graniitille. Kallio astui esiin hänen takaansa karvaton ruumis kelmeänä kuutamossa. Särkynyt Varjo siirteli käpäliään. ”Tervehdys, Keskiyö. Minä… en tajunnutkaan että sinä tunnet Kallion.”

18

”Teidän ajan alusta me on tunteneet”, Keskiyö mörisi kääntäen leveää juovikasta päätään. ”Siitä kun ensimmäinen kissa astuu käpälällä veden viereen.” Kallio istuutui kylmälle kivelle. Hänen sokeat harmaat silmänsä olivat pyöreät ja valkeat kuin kuut. ”Me katselimme järven ensimmäistä auringonnousua.” ”Vesi leimahtaa liekkiin”, Keskiyö muisteli. ”Ja tulisessa kuvajaisessa me näkee kaikkien kissojen tulevaisuus: Kuohuvan Veden Heimo, viisi klaanit, neljä klaanit, metsä ja järvi.” ”Näimme koko teidän taipaleenne järveltä metsään ja takaisin.” Kallio kallisti päätään kuin olisi katsellut ohi marssivaa kissojen kulkuetta. ”Kaikki profetiat tulivat siitä ensimmäisestä auringonnousun heijastuksesta – liekkiturkkinen kissa joka pelastaisi klaanit, hopeakissa joka pelastaisi Kuohuvan Veden Heimon ja lopulta ne neljä jotka kantaisivat viimeistä toivoa, eivät ainoastaan klaanien vaan itse valon.” Keskiyön kynnet raapaisivat graniittia. ”Nyt me pelkää että näkee viimeisen auringonlaskun johon teidän tarina päättyy.” Kuun Sirppi astui eteen. ”Entäs ne neljä? Hehän pelastavat meidät, eikö vain?” ”Ne tuli niin kuin me nähtiin, ja sitten ne sytytti synkimmät tulet.” Keskiyö katseli muinaisia kissoja tiiviisti mustilla nappisilmillään. ”Niin te ja kaikki muinoin kuolleet kissat taas loistaa kuin tähdet.” ”Pahuus on kuitenkin tulossa”, Kallio varoitti. Keskiyö keskeytti hänet. ”Me nähtiin kun pimeys syntyy kuin pentuetoveri valon rinnalle. Nyt kaikkien täytyy käydä taisteluun.” Muiden kissojen väristessä Kallio kuljetti sokeaa katsettaan heidän ylitseen. ”Kiitos, että olette turvanneet profetioita

19

näin kauan ja siirtäneet niitä eteenpäin nyt jo unohdetuilta ja kadonneilta kissoilta.” Särkynyt Varjo huokaisi. ”Niin monta henkeä on menetetty.” ”Henki on aina lyhytaikainen”, Kallio muistutti. ”Minun poikani henki oli liian lyhyt!” Särkyneen Varjon silmät välähtivät syyttävästi. ”Mikset voinut pelastaa Pudonnutta Lehteä?” ”Ei minun velvollisuuteni ole ollut pelastaa ketään!” Kallio sähähti takaisin. ”Mitä järkeä on hengessä, joka on toisen käpälissä? On oltava mahdollisuus valita. On oltava vapaus. Voin osoittaa suunnan, mutta joka kissa kulkee omilla käpälillään.” Viisto siristi silmiään. ”Astuvatko klaanit yksinään viimeiseen taisteluun?” Kuun Sirppi luimisti korvansa. ”Eivät takuulla yksinään!” Hän nosti päänsä pystyyn. ”Minä taistelen Närhi­sulan rinnalla.” Särkynyt Varjo paljasti kyntensä. ”Ja minä taistelen poikani rinnalla.” ”Minä taistelen Särmikkään Salaman ja pentujeni rinnalla tätä pimeyttä vastaan.” Pöllön Sulan silmät kipinöivät. Sini­tähti viuhtoi hännällään. ”Ja minä aion kuolla kymmenennen kerran puolustaakseni Myrsky­klaania!” ”Ne kissat eivät koskaan jää yksin”, Kuun Sirppi kajautti. ”Me olemme heidän kanssaan niin kuin olemme aina olleet.” ”Valo pimeyttä vastaan”, Keskiyö murisi. ”Tämä on kaiken loppu – tämä on viimeinen auringonnousu.” Kallio kosketti häntä kevyesti kylkeen hännänpäällään. ”Se on se mitä me olemme odottaneet, ystäväni.”

20

LUKU 1

Joku vuotaa verta! Muratti­lampi jähmettyi kun muisto Muurahaiskarvan kuolemasta tulvahti hänen mieleensä, niin kuin aina silloin kun hän haistoi veren. Hän saattoi vieläkin tuntea kynsissään Muurahaiskarvan repeävän lihan, nähdä kollin viimeisen tuskaisen nytkähdyksen ennen kuin tämä lakkasi liikkumasta ikiajoiksi. Hänet oli pakotettu tappamaan Tuuli­klaanin soturi, jotta Tiikeri­tähti vakuuttuisi hänen uskollisuudestaan. Sillä hän oli ansainnut synkän kunnian päästä kouluttamaan Synkän Metsän sotureita, mutta hän tiesi ettei pystyisi koskaan pesemään veren hajua käpälistään. ”Seis!” hän ulvaisi. Koivu­ruska jähmettyi kesken hyökkäyksen ja kääntyi katsomaan Muratti­lampea. ”Mikä hätänä?” ”Haistan verta”, hän töksäytti. ”Tämä on vain harjoitus. En halua kenellekään vammoja.” Koivu­ruska töllisteli häntä ihmeissään. Puna­paju kömpi ylös Koivu­ruskan käpälien alta. ”Pelkkä nirhama”, Varjo­klaanin soturi naukaisi. Hän näytti Muratti­ lammelle korvaansa. Sen nipukassa olevasta pienestä naarmusta tihkui verta. ”Olkaa vain varovaisia”, Muratti­lampi muistutti. 21

”Olkaa varovaisia? ” Haukka­hallan ärähdys sai Muratti­ lammen kiepahtamaan ympäri. ”On tulossa sota, eikä sitä voiteta kynnet sisällä.” Haukka­halla nosti huultaan ja tuijotti Muratti­lampea. ”Luulin että autat kouluttamaan uusia tulokkaitamme taistelemaan kuin oikeat soturit eikä niin kuin säyseät klaanikissat.” Koivu­ruska pörhisti karvojaan. ”Eivät klaanikissat ole säyseitä!” ”Miksi te sitten käytte täällä?” Haukka­halla tivasi. Puna­paju huiskaisi hännällään. ”Meidän on oltava klaaneissamme niin hyviä sotureita kuin voimme. Niinhän sinä sanoit, muistatko?” Haukka­halla nyökkäsi hitaasti. ”Ja te voitte oppia tarvitsemanne taidot vain täällä.” Hän viittasi nenällään kohti Koivu­ruskaa. ”Hyökkää uudestaan Puna­pajun kimppuun”, hän käski. ”Äläkä tällä kertaa lopeta heti kun alkaa tuntua veren haju.” Hän katsoi Muratti­lampea silmät viiruina. Muratti­lampi nielaisi; häntä kammotti, että hän oli paljastanut itsensä. Kukaan Synkän Metsän kissa ei saisi ikinä tietää, että hän kävi täällä vakoilemassa Kyyhky­siivelle, Närhi­ sulalle ja Leijona­roihulle. Hän murahti, nosti leukaansa ja tunki Koivu­ruskan ohi. ”Tee näin”, hän sanoi. Sitten hän sihahti ja syöksähti kohti Puna­pajua, väisti kollin kynsiä ja tarttui tämän etutassuun hampaillaan. Painoaan hyväksi käyttäen hän horjautti Puna­pajua, käänsi äkisti päätään ja kiepautti kollin näppärästi selälleen. Puna­paju tömähti maahan, ja Muratti­lampi tiesi sen kuulostavan kivuliaammalta kuin miltä se tuntui. Hän oli tuskin lävistänyt hampaillaan Puna­ pajun nahkaa, ja hänen nykäisynsä oli ajoitettu niin hyvin, että kolli oli keikahtanut kumoon jalkaansa nyrjäyttämättä. Muratti­lampi vilkaisi Haukka­hallaan ja helpottui nähdessään tämän silmissä tyytyväisen väläyksen. Haukka­halla oli 22

nähnyt ainoastaan turkin ja kynsien vilahduksen ja kuullut lihan mätkähtävän niljakkaaseen maahan. ”Haukka­halla!” Koivu­ruska ja Puna­paju tuijottivat silmät pyöreinä, kun usvan seasta ilmestyi Omena­turkki. Varjo­klaanin naaraan silmät loistivat kirkkaina ja täplikäs ruskea turkki hohkasi kuumaa harjoituksen jäljiltä. ”Kukka­sade ja Lommo­lento haluavat taistella Synkän Metsän sotureita vastaan.” Omena­turkin oppilaat tassuttivat varjoista esiin. ”Klaanikissoja vastaan me voimme taistella milloin vain”, Kukka­sade nurisi. Lommo­lento nyökkäsi. ”Me käymme täällä oppimassa taitoja, joita emme pääse oppimaan missään muualla.” Joki­ klaanin kollin turkki oli veressä. Hänen selästään törrötti karvatukkoja. Ettekö ole saaneet tarpeeksi? Muratti­lampi vilkaisi Haukka­ hallaan. ”Onko täällä lähistöllä ketään Synkän Metsän kissaa?” hän uskaltautui sanomaan toivoen hartaasti, ettei olisi. ”Totta kai.” Haukka­halla maisteli ilmaa. Sumun läpi kajahteli taistelevien kissojen rääkäisyjä. Muratti­lammen korvissa siitä oli tullut kuin linnunlaulua – sitä kuului kaikkialla metsässä ja se oli niin tavanomaista, että hän kuuli sen vain silloin kun erikseen kuunteli. ”Miksemme ole tänä yönä harjoittelemassa heidän kanssaan?” hän kysyi. Useimpina öinä Synkän Metsän kissat eivät malttaneet odottaa päästäkseen opettamaan julmia taitojaan klaanikissoille. Haukka­halla kierteli Kukka­sateen ja Omena­turkin ympärillä. ”Haluan teidän oppivan miten muut klaanit taistelevat.” Muratti­lampi värähti. ”Jonakin päivänä te saatatte taistella rinta rinnan”, Haukka­ halla jatkoi. Valehtelija! 23

”Teidän on tunnettava liittolaistenne liikkeet jotta voitte sovittaa omanne niihin, kynsi kynnestä.” Ei, vaan sinä koulutat heitä tuhoamaan toisensa viimeisessä taistelussa. »Etsikää se neljäs kissa! Metsästä kajahti käheä murahdus. ”Neljä klaania liittyvät Se on klaanien viimeinen toivo!» yhteen silloin kun sille on suurin tarve.” Tiikeritähti tallusti esiin varjoista leveä, raidallinen pää koholla. ”Se on Synkän Metsän laki. Muistakaa se.” Koivu ruska nyökkäsiyölliset juhlallisesti. ”Neljä klaania liittyvät Tiikeritähden oppilaat ovat punoneet yhteenjuoniaan silloin kunmonta sille onkuuta, suurin ja tarve”, hänovat toisti.valmiita nyt he ”Milloin se on?” Kukkasateen silmät olivat pyöreät. iskemään järven ympärillä asuvien kissaklaanien ”Te tiedätte kyllä, kun sen aika tulee.” Metsästä pujahti kimppuun. välit ovat kireät, ja reviiesiin Vaahtera varjo.Klaanien Hänen kilpikonnakuvioinen turkkinsa oli nyt niin löytyvät läpinäkyvä, ettäjavalkoisten laikkujen kohdalta reiltä hajut jäljet vaativat selityksiä. paistoi metsä. Muratti lampi hätkähti saadessaan muistutukJakautunut Tähtiklaani on ajautumassa keskelle sen siitä, että hän itsekin haihtuisi jonakin päivänä kaikkien lehtikatoa, ja klaanien parantajat eristäytyvät muistista. toisistaan. kolmikko epä”Tiikeri tähti?”Ennustuksen Kukkasade tuijotti synkkää odottaa soturia. ”Harjoittelemmeko jotakinkissaa, erityistä?” toivoisesti me neljättä joka pelastaisi tilanteen. Muratti lampi hätkähti. ”Emme vielä”, hän naukaisi noOn koittanut klaanien historian synkin hetki peasti toinen silmä Tiikeritähdessä. Tiikeritähti nyökkäsi, – taistelu vastaan. ja Murattilampi jatkoi: Synkkää ”Mutta ei Metsää sitä koskaan tiedä.” Hän muisti häijyn tappelun Tuuliklaania vastaan tunneleissa vain Tähtien enne Soturikissat-saaga. neljänneskuu sitten. ”Voion ollaneljäs muitakin Solin kaltaisia kissoja, Viimeinen toivoyhden on saagan jotka ovat valmiita johtamaan klaaninkuudes, toista vastaan.” Omenaturkki astui eteen. ”Ensi kerralla viimeinen osa. kun joku kulkukissa yrittää ajaa meidät erilleen, minä seison Myrskyklaanin rinnalla enkä sitä vastaan!” Murattilampi siirteli käpäliään. Nämä kissat luulevat, että heidän uskollisuutensa klaaneille vahvistuu. Hän vilkaisi Koivuruskaan. Mutta kenelle he ovat uskollisia sitten kun

G

24

www.wsoy.fi

*9789510496541*

T84.2

ISBN 978-951-0-49654-1

Kannen kuva: Owen Richardson