Issuu

ÄH

T IE N E NN

UNOHDETTU SOTURI

ERIN HUNTER W S OY

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, OMEN OF THE STARS #5: THE FORGOTTEN WARRIOR Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, OMEN OF THE STARS #5: THE FORGOTTEN WARRIOR Text copyright © Working Partners Limited 2011 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2015 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2018 ISBN 978-951-0-49652-7 Painettu EU:ssa

Erityiskiitokset Cherith Baldrylle

JOITAKIN KLAANIKISSOJA

MYRSKYKLAANI Päällikkö

tulitähti

– kellanpunainen kolli, jonka turkki on liekinvärinen

Varapäällikkö

vatukkakynsi

Parantaja

närhisulka

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja)

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

– harmaa raidallinen kolli, jolla on sokeat siniset silmät

harmaaraita

– pitkäkarvainen harmaa kolli

tomuturkki

– tummanruskea raidallinen kolli

– vaalean kellanpunainen naaras, jolla on vihreät silmät hiekkamyrsky

saniaisturkki

– kullanruskea raidallinen kolli

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät

ratamohäntä

pilvihäntä – pitkäkarvainen valkoinen kolli, jolla on siniset silmät kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä

– juovikas harmaankirjava naaras, jolla on siniset silmät milli

okakynsi

– kullanruskea raidallinen kolli

oravaliito

silmät

– punaruskea naaras, jolla on vihreät

– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; entinen parantaja

lehtilampi

– pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät

lukkikoipi

koivuruska valkosiipi

– vaaleanruskea raidallinen kolli

– valkoinen naaras, jolla on vihreät

silmät marjanenä

– kermanvärinen kolli

pähkinähäntä hiiriviiksi

– pieni harmaavalkoinen naaras

– harmaavalkoinen kolli – harmaa raidallinen naaras

tuhkasydän

– kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät leijonaroihu

kettuloikka jääpilvi

– punertava raidallinen kolli

– valkoinen naaras

konna-askel

– mustavalkoinen kolli

ruusukukka

– vaaleanruskea naaras

varpuloiste

– tummanruskea naaras

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras

kukkasade

– hyvin vaalean harmaa kolli, jolla on mustia raitoja kimalaisraita

– vaaleanharmaa naaras, jolla on siniset silmät kyyhkysiipi

murattilampi – hopeanharmaan ja valkoisen kirjava naaras, jolla on tummansiniset silmät

Kuningattaret

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – vaaleanharmaa tummajuovainen naaras, jolla on vihreät silmät

lehväpilvi

– kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta

kaunokainen

– kilpikonnakuvioinen naaras; kirsikkapennun (kellanpunainen naaras) ja kontiaispennun (ruskeanvaalea kolli) emo unikkohalla

Klaanin vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) hiiriturkki

– pieni tummanruskea naaras

– pulska raidallinen kolli, jolla on harmaa kuono; entinen erakko

sulo

VARJOKLAANI Päällikkö

mustatähti – suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on pikimustat käpälät

Varapäällikkö

pihlajakynsi

Parantaja

pikkupilvi

Soturit

tammiturkki savujalka

– kellanpunainen kolli

– erittäin pieni raidallinen kolli – pieni ruskea kolli

– musta kolli

konnajalka

– tummanruskea kolli

omenaturkki

– täplikäs ruskea naaras

varishalla

– mustavalkoinen kolli

rotta-arpi

– ruskea kolli, jolla on selässä pitkä

arpi lumilintu

– puhtaanvalkoinen naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät

keltaturkki

oliivinenä

– kilpikonnakuvioinen naaras

pöllökynsi

– vaaleanruskea raidallinen kolli – harmaa naaras, jolla on mustat

päästäisjalka

tassut – tummanharmaa kolli

karsiturkki punapaju

– täplikäs ruskea-kellanpunainen kolli

tiikerisydän

– tummanruskea raidallinen kolli – kermanvärinen naaras

huomenkarva mäntynenä

– musta naaras

hillerikynsi

– vaaleanruskea-harmaa kolli – kellanpunainen kolli

kottaraissiipi

Kuningattaret

– raidallinen naaras, jonka pitkät karvat sojottavat eri suuntiin sykkyräturkki

– mustan, valkoisen ja kilpikonnakuvioisen kirjava naaras

murattihäntä

Klaanin vanhimmat

– tummanharmaa kolli – pitkäjalkainen vaaleanruskea raidallinen naaras käärmehäntä – tummanruskea kolli, jolla on raidallinen häntä setrisydän

unikonvarsi

– valkoinen pitkäkarvainen naaras, jonka toinen silmä on sokea

valkovesi

TUULIKLAANI Päällikkö

yksitähti

– ruskea raidallinen kolli

Varapäällikkö

saarnijalka

Parantaja

haukkalento

– harmaa naaras – täplikäs harmaa kolli

Soturit

– tummanharmaa kolli

varissulka

pöllöviiksi

– vaaleanruskea raidallinen kolli – pieni valkoinen naaras

valkohäntä yöpilvi

– musta naaras

– hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät

piikkihernehäntä

lumikkoturkki

– kellanpunainen kolli, jolla on

valkeat käpälät jänisloikka

– ruskeavalkoinen kolli

lehtihäntä – tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät hiillosjalka – harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa käpälää

– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on siniset silmät; hernetassun (harmaavalkoinen naaras) mestari kanervahäntä

– musta kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; järkäletassun (iso vaaleanharmaa kolli) mestari viimaturkki

saraviiksi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

pääskyhäntä

– tummanharmaa naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on otsassa iso valkoinen laikku

aurinkopistos

viiksinenä

Klaanin vanhimmat

– vaaleanruskea kolli

– tummanharmaa raidallinen kolli lovikorva – raidallinen kolli seittijalka

JOKIKLAANI Päällikkö

usvatähti

– harmaa naaras, jolla on siniset

silmät – musta kolli; lommotassun (tummanruskea raidallinen kolli) mestari

Varapäällikkö

ruokoviiksi

Parantaja

perhonsiipi

Soturit

harmaausva

– täplikäs kullanvärinen naaras; pajuhohteen (harmaa raidallinen naaras) mestari – vaaleanharmaa raidallinen naaras

minttuturkki jääsiipi

– vaaleanharmaa raidallinen kolli

– valkoinen naaras, jolla on siniset silmät – tummanharmaa naaras; (ruskeavalkoinen naaras) mestari

särkihäntä

sammaltassun sorajalka

– täplikäs harmaa kolli

malvanenä

– vaaleanruskea raidallinen kolli

punarintasiipi

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen

kirjava kolli kuoriaisviiksi kukkaturkki ruohokarva

– ruskeavalkoinen raidallinen kolli

– harmaavalkoinen naaras

– vaaleanruskea kolli

– vaaleanharmaa raidallinen naaras kaislahäntä – vaaleanruskea raidallinen kolli taimenvirta

Kuningattaret

hämyturkki

– ruskea raidallinen naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on siniset silmät

sammalturkki

Klaanin vanhimmat

– täplikäs harmaa naaras loikkahäntä – kellanpuna-valkea kolli kirjonenä

KLAANIEN ULKOPUOLISIA KISSOJA – lihaksikas valkoharmaa kolli, joka asuu ladossa hevospaikassa hahtuva – pieni valkoharmaa naaras, joka asuu hevospaikassa savu

MUITA ELÄIMIÄ keskiyö

– tähtiä katseleva mäyrä, joka asuu meren rannalla

KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ

o lk

k ka

ija

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari

pur

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2

KUULAMPI

EN KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

p os

a nh

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

o sp

JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

jo va l a

VALK

OKIR

KON

TIE

ritarin vesakko

E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI

MAASTO

ILO

KI V

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

U ÖK

JÄ

ESINÄYTÖS

Vatukkapensaat rapisivat metsänreunassa, kun esiin astui kissa. Valppaat silmät vilkuilivat joka suuntaan; sitten kissa harppoi leveän nurmikkaa kasvavan alueen poikki kohti toista, kauempana olevaa puurivistöä. Kirkas hiirenkorvan aurinko loi valoaan peltojen ja pensasaitojen pilkkoman maiseman ylle. Erään ukkospolun laidassa kohosi rykelmä kaksijalanpesiä. Jopa näin aikaisin tänä vuodenaikana aurinko paistoi kuumasti, ja kissa räpsäytti korviaan ärtyneesti, kun niiden ympärillä pörräsi kärpäsiä. Puiden alla on viileämpää, kulkija ajatteli ja pysähtyi hetkeksi verryttelemään väsyneitä käpä liään. Eikä sitten olekaan enää pitkä matka. Vain noiden kukkuloiden taakse… Mutta ennen kuin kissa ehti puiden kutsuvaan siimekseen, kuului kovaääninen sähähdys ja pensasaidan alta vähän matkan päästä loikkasi ulos toinen kissa: karski, hoikka harmaaturkkinen kolli, jonka toinen korva oli raadeltu. ”Mitä sinä teet täällä?” kolli tivasi. ”Jos olet etsimässä lepo paikkaa, niin jatka etsimistä. Tämä on minun paikkani. Ja täällä oleva riista on minun.” Kulkijakissa pysähtyi ja mittaili kollia silmät viiruina. ”Sinun paikkasi? Sinäkö asut tässä pensasaidassa?” 17

”En, olen tuolta maatilalta tuolla.” Kolli heilautti häntäänsä kohti isoa kaksijalanpesää, joka näkyi juuri ja juuri pensaikon takaa. ”Enkä pidä muukalaisista. Jatka matkaa joko hyvällä tai pahalla.” Hän paljasti hampaansa ja liu’utti kyntensä ulos, ja hänen kapinen pilvenvärinen turkkinsa nousi kiukkuisesti pörröön. Kulkija keinutteli takapäätään. Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi käytin taistelutaitojani… mutta en kyllä anna tuon syyhyturkin pelotella. ”Minä vain kuljen tästä. En uhkaa mitenkään sinun kallisarvoista riistaasi.” Maatilan kissa päästi epäuskoisen tuhahduksen ja kallisti päätään. ”Oletko sinä niitä järven kissoja?” Kulkija kuulosti epäluuloiselta. ”Miksi kysyt?” ”Koska olen nähnyt niiden käyvän täällä ennenkin”, harmaa kolli vastasi. ”Eivät ne minua ole nähneet, siitä olen pitänyt huolen. Mutta olen kuullut niiden puhuvan vuorista.” Hän pyöritteli silmiään. ”Kuka nyt sinne asti haluaisi mennä? Eivätkö ne löydä tarpeeksi ruokaa asuinsijoiltaan?” ”Ehkä he eivät ole etsineet ruokaa.” Kissan äänestä kuulsi ylenkatse. ”Onhan sitä elämässä muitakin asioita.” Maatilan kissa istuutui ja rapsutti korvaansa takatassullaan. ”Niin kuin mitä?” hän naukaisi ylimielisesti. ”Että tuijottelee tähtiin ja kuvittelee että esi-isät katselevat sieltä takaisin?” Kulkijan hätkähtäessä hän lisäsi: ”Olen kuullut paljon tarinoita siitä mitä noiden kukkuloiden takana tapahtuu. Niin kauan kuin ne kissat eivät häiritse minua, minulle on aivan sama mitä ne puuhaavat. Saavat –” ”Niinpä”, kulkija keskeytti, työntyi maatilan kissan ohi ja tallusti eteenpäin. ”Kunhan he eivät varasta sinulta riistaa.” Harmaa kolli ponkaisi käpälilleen ja lähti perään. ”Sinä taidat olla yksi niistä, eikö vain?” hän kysyi saadessaan toisen kissan kiinni. ”Olen tainnut nähdä sinut ennenkin.” 18

”Ehkä.” Kulkijan viikset värähtivät. ”Kauan sitten.” ”Missä olet ollut?” Maatilan kissan ääni oli utelias. ”Jouduitko eksyksiin?” ”En suinkaan.” Muukalaista tuntui hiukan huvittavan. ”Olen aina tiennyt, missä olen.” Maatilan kissa jättäytyi jälkeen ja katseli, miten muukalainen tassutti kohti metsää. Sitten hän ravisti päätään, loikki takaisin maatilalle ja katosi pensasaidan alle häntä huiskahtaen. Kulkija tuli metsään ja etsiskeli paikkaa väliaikaiselle makuusijalle, mutta joka käpälä kihisi levottomasti, eikä mikään kuoppa tai puunjuuren alus tuntunut sopivalta. Pensaan alta ryömi esiin hiiri, joka ryhtyi nakertamaan ruohonsiemeniä maasta. Kulkija muisteli opetuksia menneiltä ajoilta: hän pudottautui vaanimisasentoon ja ponkaisi ja tappoi hiiren yhdellä napakalla iskulla. Veltto ruumis ei kuitenkaan näyttänyt houkuttelevalta hengettömänä; kissa kuopi sen päälle pari käpälällistä maata ja jätti sen siihen. Hämärä oli laskeutumassa, kun kulkija jatkoi matkaa, nousi rinnettä ylös rivakammin piikikkäiden puiden keskellä. On kulunut kauan aikaa. Ovatkohan siellä vielä ne kissat, jotka minä muistan parhaiten? Kun ilta alkoi pimetä, kissa jätti metsän taakseen ja saapui nummiruohon peittämälle kukkulanharjalle. Alhaalla tulipunainen auringonlasku heijastui järveen ja värjäsi veden verenkarvaiseksi. Muukalaisen pään yllä Tähtiklaanin ensimmäiset soturit kimmelsivät taivaalla. Kulkijakissa veti syvään henkeä. Olen palannut. Kosto alkakoon.

LUKU 1

Närhisulan uni haihtui pimeyteen, kun hän heräsi ja venytti suunsa valtavaan haukotukseen. Hänen koko ruumiinsa tuntui raskaalta, ja kun hän nousi istumaan vuoteessaan, hänestä tuntui kuin hänen ympärillään olisi ollut muratinköynnöksiä jotka kiskoivat häntä takaisin makuulle. Ilma oli kuumempi kuin yleensä myöhäisen hiirenkorvan aikaan, ja sen täyttivät riistan ja vehreyden tuoksut. Parantajan pesää muusta kivinotkosta erottavien vatukkapensaiden läpi kantautui ääniä: käpälänaskelia ja kissojen innokasta supatusta, kun he kokoontuivat päivän ensimmäisiin partioihin. Närhisulka ei kuitenkaan ollut yhtä innoissaan kuin klaanitoverit. Vaikka oli kulunut jo kuu siitä, kun hän oli matkatovereineen palannut vierailulta heimon luota, hänellä oli pohjimmiltaan kylmä ja kolkko olo. Hänen päänsä oli täynnä kuvia vuorilta, loputtomia kaukaisuuteen jatkuvia lumihuippuja, jotka piirtyivät teräväreunaisina vasten jäänsinistä taivasta. Hänen vatsaansa kouraisi kipeästi, kun hänen mieleensä palasi eräs erityinen kuva: valkea, vihreäsilmäinen naaras, joka katsoi häntä pitkään ja surullisena ennen kuin kääntyi ja lähti tassuttamaan pitkin jyrkänteen reunaa, jolta virtasi alas jylisevä vesiputous. Närhisulka ravisti päätään. Mikä minua vaivaa? Sehän oli joskus kauan, kauan sitten. Minun elämäni on aina ollut tääl20

lä klaanien keskuudessa. Niin että miksi minusta sitten tuntuu kuin jotain olisi kadonnut? ”Hei, Närhisulka.” Varpuloisteen äänessä oli vaimea ja kaikuva sointi, ja Närhisulka tajusi että naaras oli varmaan työntänyt päänsä siihen kallionhalkeamaan, missä oli hänen yrttivarastonsa. ”Olet viimeinkin hereillä.” Närhisulka murahti vastaukseksi. Varpuloistekin oli yksi ongelma. Närhisulka ei pystynyt unohtamaan mitä Leijona roihu oli kertonut hänelle hänen palattuaan vuorilta: miten Varpuloiste oli ollut niin turhautunut olemaan notkon vankina rampojen takajalkojensa takia, että oli taivutellut veljensä Kimalaisraidan kantamaan hänet metsään yrtinkeruu retkelle. ”Siellä oli koira irti”, Leijonaroihu oli kertonut. ”Kissalle olisi tehnyt tiukkaa päästä sitä pakoon neljällä toimivallakin jalalla. Jos me emme Konna-askelen kanssa olisi harhauttaneet sitä pois, Varpuloiste olisi revitty riekaleiksi.” ”Hiirenaivo!” Närhisulka oli kivahtanut. ”Miksi hän sellaiseen vaaraan asettuisi?” ”Koska hän uskoo vakaasti olevansa hyödytön”, Leijona roihu oli selittänyt. ”Etkö voisi antaa hänelle lisää tekemistä? Me lupasimme Tuhkasydämen kanssa, että auttaisimme häntä löytämään oman tehtävänsä klaanissa.” ”Et olisi saanut luvata hänelle mitään kysymättä minulta ensin”, Närhisulka oli tiuskaissut. ”Yritätkö ehdottaa, että ottaisin hänet oppilaakseni? Minä en nimittäin halua mitään oppilasta!” ”En minä sitä tarkoittanut”, Leijonaroihu oli maukunut hännänpää harmista nykien. ”Mutta etkö voisi keksiä hänelle kiinnostavampia tehtäviä?” Vieläkin vastahakoisena Närhisulka oli taipunut veljensä pyyntöön. Hänen oli myönnettävä, että Varpuloiste oli 21

elppo opetettava. Hän oli möllöttänyt parantajan pesässä jo h niin kauan, että oli ehtinyt omaksua paljon. Hänestä on itse asiassa hyötyä, Närhisulka tuumi. Yrttien lajittelussa hänellä on näppärät ja nopeat käpälät, ja hän on hyvä liottamaan nuutuneita lehtiä lammikossa niin etteivät ne pääse hajoamaan osiin. ”Närhisulka?” Varpuloisteen ääni havahdutti hänet ajatuksistaan. Hän kuuli Varpuloisteen kääntyvän vaivalloisesti ympäri, ja sitten ääni kuului selvemmin, kun naaras työnsi päänsä kallionhalkeamasta ulos. ”Oletko kunnossa? Sinä pyörit ja heittelehdit koko yön.” ”Kaikki kunnossa”, Närhisulka mutisi haluamatta muistella enää enempää häntä piinanneita unia. ”Kehäkukka on käymässä vähiin”, Varpuloiste jatkoi. ”Käytimme sitä aika paljon Kyyhkysiiven raapiutumiin, kun palasitte vuorilta. Pitäisikö minun pyytää Kirkassydäntä keräämään vähän lisää?” ”Ei, minä menen”, Närhisulka murahti. ”Selvä.” Varpuloisteen ääni oli määrätietoisen iloinen. ”Minä jatkan yrttien lajittelua. Ai niin, vielä yksi juttu…” Närhisulka kuuli nuoren naaraan raahautuvan pesän poikki hänen vuoteensa luo ja työntävän jotakin häntä kohti. ”Voisitko heittää tämän ulos, kun kuljet tarpeidentekopaikan ohi?” Varpuloiste kysyi. ”Se oli tarttunut yrttivaraston perälle.” Närhisulka kurkotti kaulaansa, kunnes hänen nenänsä osui karvatukkoon, jonka päälle oli varissut muutamia kuivia lehtihippuja. ”Kuka olisi tunkenut vanhan karvatupon yrttien sekaan?” Varpuloiste jatkoi. ”Se on ollut siellä varmasti ikuisuuksia. En tunnista sen hajua tai väriä.” Hetkeen Närhisulka ei vastannut mitään. Hän hengitti kadonneen sisarensa tuoksua, ja hänet valtasi ikävä siihen aikaan, jolloin hän oli leikkinyt ja harjoitellut yhdessä Paatsamalehden 22

ja Leijonaroihun kanssa, ennen kuin he tiesivät mitään koko ennustuksesta, ennen kuin he olivat saaneet tietää, että Orava liito ja Lehtilampi olivat valehdelleet heille. En tiedä miten Paatsamalehden karvoja on joutunut varastoon, hän ajatteli, mutta minun olisi pitänyt heittää ne pois heti kun löysin ne sieltä eikä jättää niitä kenenkään muun löydettäviksi. ”Mistähän se on sinne tullut?” Varpuloiste maukui. ”Ehkä jonkun toisen klaanin kissa on käynyt siellä yrttivarkaissa.” Hän tukahdutti nauru-mrraun. ”Tai ehkä pennut ovat käyneet piilottamassa sen sinne.” ”Mistäpä minä sen tietäisin?” Närhisulka töksäytti ärtyneenä, kun joutui havahtumaan muistoistaan. ”Et saisi päästää mielikuvitustasi valloilleen.” Hän kääntyi niin ettei Varpuloiste nähnyt mitä hän teki, tunki karvatukon syvälle vuoteensa sammaliin ja nousi sitten käpälilleen. ”Käyn hakemassa sitä kehäkukkaa”, hän naukaisi ja lähti ulos pesästä. Kun hän oli ehtinyt ottaa puolenkymmentä käpälänaskelta aukiolla, hänen nenäänsä tulvahti Kimalaisraidan tuoksu. Nuori kolli loikki häntä vastaan. ”Olin tulossa puheillesi”, Kimalaisraita tokaisi. ”Olen todella huolissani Kyyhky siivestä.” ”Miksi? Mikä on hätänä? Eivätkös hänen haavansa ole parantuneet?” ”En minä sitä. Hän näkee jatkuvasti pahoja unia – viime yönäkin taas. Hän heräsi rääkymään ja mutisi jotain jättiläislinnuista ja lumesta.” Närhisulka yritti hillitä mielensä. Voin uskoa, miten rankkaa oli katsella, kun kotka vei Syöksyn. Mutta Kyyhkysiiven on pakko päästä siitä yli. ”Miten sinä tiedät siitä?” hän kysyi Kimalaisraidalta. 23

”Soturien pesässä vuoteeni yläpuolella vuotaa katto”, nuori kolli vastasi. ”Eikä siellä ole muuta paikkaa, joten ajattelin »Hyvä Tähtiklaani! että vietän muutaman yön oppilaiden pesässä Kyyhkysiiven Klaanit toisiaan ja Muratti lammenovat kanssa.kääntymässä Ja joka yö Kyyhkysiipi on nähnyt niitä kauheita unia. Voisiko yrtistä apua?” vastaan juuri mistään silloin, kunollameidän Närhisulka aisti Kimalais huokuvat syvän huopitäisi pysyä rintaraidasta rinnan mahtavampaa len aallot. ”Mikään yrtti ei vie muistoja pois”, hän maukui. vihollista vastaan!» ”Niiden kanssa on vain opittava elämään.” Niin kai meidän kaikkien? hän lisäsi hiljaa mielessään. ”Mutta kun –” Kimalaisraita aloitti. Myrskyklaanin retkikunta palannut vuorilta. Aukiolta kajahti Vatukka kynnenon ääni, ja Kimalais raidan Nyt Kyyhkysiipeä piinaavat painajaiset, ja hän on vastalause katkesi. ”Hei, Kimalaisraita! Sinun pitäisi olla metsästyspartiossa. häntä odottaa.” menettänytRatamo erityisaistinsa. Närhisulka puolestaan ”Selvä!” Kimalaiskun raita Ikuisen huusi vastaukseksi. ”Tullaan! Hei on ymmällään, Metsästyksen Heimon sitten, Närhisulka!” Hän loikki pois. profetiassa luvattua kissaa löydy.KyyhkyVoiko Närhi sulka lähti kohti neljättä oppilaiden pesää,eimissä enää toteutua? Yllättäen järvellepesään saapuuei siipiprofetia ja Muratti lampi nukkuivat koska soturien mahtunut, mutta pysähtyi tajutessaan, että Vatukka kynsi oli muukalainen, joka kylvää eripuraa kissojen kesmennyt sinne juuri. kuuteen. Klaanien huomio kääntyy keskinäisiin ”Murattilampi ja Kyyhkysiipi, herätys!” Myrskyklaanin välienselvittelyihin, vaikka todellinen uhka”Nuon varapäällikkö ulvaisi pistäessään päänsä sisään pesään. edelleen kasvattava Synkkä Metsä, kuittejoukkojaan taas pommiin.” Närhisulka kuulihenkikissojen mumisevia vastalausenaukaisuja; pahojen Tähdetön Maa. muutamaa silmänräpäystä myöhemmin naaraat toikkaroivat ulkosalle. Tähtien enne on neljäs Soturikissat-saaga. ”Te olette ihan kamalan näköisiä!” Vatukkakynsi maukui Unohdettu soturi on saagan viides osa. harmistuneen kuuloisena. ”En ole ikinä nähnyt noin sotkuista turkkia! Oletteko käyneet yön aikana metsällä?” Vaikka Närhisulka ei nähnytkään, hänen värisevä nenänsä erotti tomuisen, sekaisen turkin hajun ja hän aisti kummastakin kissasta kantautuvia pelon kaikuja. Hän tiesi oikein hyvin, mikä heidän untaan oli häirinnyt. Kimalaisraita oli juuri

www.wsoy.fi

*9789510496527*

T84.2

ISBN 978-951-0-49652-7

Kannen kuva: Owen Richardson