Skip to main content

Hunter, Erin: Soturikissat: Tähtien enne 4: Kuun merkki (WSOY)

Page 1

ÄHT

IEN ENN

4

ERIN HUNTER W S OY

E

T

KUUN MERKKI


Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, OMEN OF THE STARS #4: SIGN OF THE MOON Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, OMEN OF THE STARS #4: SIGN OF THE MOON Text copyright © Working Partners Limited 2011 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2015 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2018 ISBN 978-951-0-49648-0 Painettu EU:ssa


Erityiskiitokset Cherith Baldrylle


JOITAKIN KLAANIKISSOJA

MYRSKYKLAANI Päällikkö

tulitähti

– kellanpunainen kolli, jonka turkki on liekinvärinen

Varapäällikkö

vatukkakynsi

Parantaja

närhisulka

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja)

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

– harmaa raidallinen kolli, jolla on sokeat siniset silmät

harmaaraita

– pitkäkarvainen harmaa kolli

tomuturkki

– tummanruskea raidallinen kolli

– vaalean kellanpunainen naaras, jolla on vihreät silmät hiekkamyrsky

saniaisturkki

– kullanruskea raidallinen kolli

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät

ratamohäntä

pilvihäntä – pitkäkarvainen valkoinen kolli, jolla on siniset silmät kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä

– juovikas harmaankirjava naaras, jolla on siniset silmät milli

okakynsi

– kullanruskea raidallinen kolli

oravaliito

silmät

– punaruskea naaras, jolla on vihreät


– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; entinen parantaja

lehtilampi

– pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät

lukkikoipi

koivuruska valkosiipi

– vaaleanruskea raidallinen kolli

– valkoinen naaras, jolla on vihreät

silmät marjanenä

– kermanvärinen kolli

pähkinähäntä hiiriviiksi

– pieni harmaavalkoinen naaras

– harmaavalkoinen kolli – harmaa raidallinen naaras; mestari

tuhkasydän

murattitassun

leijonaroihu – kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; kyyhkytassun mestari kettuloikka jääpilvi

– punertava raidallinen kolli

– valkoinen naaras

konna-askel

– mustavalkoinen kolli

ruusukukka

– vaaleanruskea naaras

varpuloiste

– tummanruskea naaras

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras

kukkasade

– hyvin vaalean harmaa kolli, jolla on mustia raitoja kimalaisraita

Oppilaat

(yli kuuden kuun ikäiset soturiharjoittelijat) kyyhkytassu

– vaaleanharmaa naaras, jolla on

siniset silmät – hopeanharmaan ja valkoisen kirjava naaras, jolla on tummansiniset silmät murattitassu


Kuningattaret

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – vaaleanharmaa tummajuovainen naaras, jolla on vihreät silmät

lehväpilvi

– kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta

kaunokainen

– kilpikonnakuvioinen naaras; kirsikkapennun (kellanpunainen naaras) ja kontiaispennun (ruskeanvaalea kolli) emo unikkohalla

Klaanin­ vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) hiiriturkki

– pieni tummanruskea naaras

– pulska raidallinen kolli, jolla on harmaa kuono; entinen erakko

sulo

VARJOKLAANI Päällikkö

– suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on pikimustat käpälät

Varapäällikkö

pihlajakynsi

Parantaja

pikkupilvi

Soturit

tammiturkki – pieni ruskea kolli; hilleritassun (vaaleanruskea-harmaa kolli) mestari

mustatähti

savujalka

– kellanpunainen kolli

– erittäin pieni raidallinen kolli

– musta kolli

konnajalka

– tummanruskea kolli

omenaturkki varishalla

– täplikäs ruskea naaras

– mustavalkoinen kolli

– ruskea kolli, jolla on selässä pitkä arpi; mäntytassun (musta naaras) mestari

rotta-arpi

lumilintu

– puhtaanvalkoinen naaras


– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät; kottaraistassun (kellanpunainen kolli) mestari keltaturkki

oliivinenä

– kilpikonnakuvioinen naaras

pöllökynsi

– vaaleanruskea raidallinen kolli – harmaa naaras, jolla on mustat

päästäisjalka

tassut – tummanharmaa kolli

karsiturkki punapaju

– täplikäs ruskea-kellanpunainen kolli

tiikerisydän

– tummanruskea raidallinen kolli – kermanvärinen naaras

huomenkarva

Kuningattaret

sykkyräturkki – raidallinen naaras, jonka pitkät karvat sojottavat eri suuntiin

– mustan, valkoisen ja kilpikonnakuvioisen kirjava naaras

murattihäntä

Klaanin­ vanhimmat

– tummanharmaa kolli unikonvarsi – pitkäjalkainen vaaleanruskea raidallinen naaras käärmehäntä – tummanruskea kolli, jolla on raidallinen häntä valkovesi – valkoinen pitkäkarvainen naaras, jonka toinen silmä on sokea setrisydän

TUULIKLAANI Päällikkö

yksitähti

– ruskea raidallinen kolli

Varapäällikkö

saarnijalka

Parantaja

haukkalento

– harmaa naaras – täplikäs harmaa kolli


Soturit

varissulka

– tummanharmaa kolli

pöllöviiksi

– vaaleanruskea raidallinen kolli; (vaaleanruskea kolli) mestari

viiksitassun

– pieni valkoinen naaras

valkohäntä yöpilvi

– musta naaras

– hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät

piikkihernehäntä

lumikkoturkki

– kellanpunainen kolli, jolla on

valkeat käpälät jänisloikka

– ruskeavalkoinen kolli

– tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät lehtihäntä

muurahaiskarva

– ruskea kolli, jonka toinen

korva on musta hiillosjalka – harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa käpälää kanervahäntä – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on siniset silmät; hernetassun (harmaavalkoinen naaras) mestari

– musta kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; järkäletassun (iso vaaleanharmaa kolli) mestari viimaturkki

saraviiksi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

pääskyhäntä

– tummanharmaa naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on otsassa iso valkoinen laikku

aurinkopistos

Klaanin­ vanhimmat

– tummanharmaa raidallinen kolli lovikorva – raidallinen kolli seittijalka


JOKIKLAANI Päällikkö

usvatähti

– harmaa naaras, jolla on siniset silmät

Varapäällikkö

ruokoviiksi

Parantaja

perhonsiipi

– musta kolli; lommotassun (tummanruskea raidallinen kolli) mestari – täplikäs kullanvärinen naaras; (harmaa raidallinen naaras) mestari

pajuhohteen

Soturit

– harmaa raidallinen naaras; (vaaleanharmaa raidallinen naaras) mestari harmaausva

taimentassun

minttuturkki jääsiipi

– vaaleanharmaa raidallinen kolli

– valkoinen naaras, jolla on siniset silmät

– tummanharmaa naaras; sammaltassun (ruskeavalkoinen naaras) mestari särkihäntä

– täplikäs harmaa kolli; kaislatassun (vaaleanruskea raidallinen kolli) mestari

sorajalka

malvanenä

– vaaleanruskea raidallinen kolli

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava kolli

punarintasiipi

kuoriaisviiksi

– ruskeavalkoinen raidallinen

kolli kukkaturkki

Kuningattaret

– harmaavalkoinen naaras

ruohokarva

– vaaleanruskea kolli

hämyturkki

– ruskea raidallinen naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on siniset silmät

sammalturkki

Klaanin­ vanhimmat

kirjonenä

– täplikäs harmaa naaras – kellanpuna-valkea kolli

loikkahäntä


KUOHUVAN VEDEN HEIMO Tietäjä

terävistä kivistä näkijä (kivistänäkijä)

– ruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

Riistan­pyytäjät

(kollit ja naaraat, joiden tehtävänä on hankkia heimolle ruokaa) harmaa taivas ennen aamua (harmaa) – vaaleanharmaa raidallinen kolli siiven varjo veden yllä (siipi)

– harmaa-

valkoinen naaras – tummanharmaa kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; entinen joki­klaanilainen

myrskyturkki

säikähtäneen haikaran lento (lento)

– ruskea

raidallinen naaras vihaisen pöllön huuto (huuto)

– musta kolli

kalan hypyn loiskahdus (loiskahdus)

–

vaaleanruskea raidallinen naaras Luolanvartijat

(kollit ja naaraat, joiden tehtävänä on vartioida luolaa) kieleke jolla kotkat pesivät (kieleke)

–

tummanharmaa kolli (puron veli) jyrkkä polku putouksen vierellä (jyrkkä)

–

tummanruskea raidallinen kolli ruskean haukan syöksy (syöksy)

– punaruskea

naaras sammal joka kasvaa joella (sammal)

–

vaaleanruskea naaras vuorelta vierivä pikkukivi (pikkukivi)

harmaa naaras

–


Pentue-emot

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – ruskea raidallinen naaras; kaksi pentua: kiuru joka laulaa aamulla (kiuru) – vaalea raidallinen naaras, mänty joka tarraa kallioon (mänty) – vaaleanruskea kolli puro jossa pikkukalat uivat (puro)

tähdetön yö (yö) jyrkän

Alokkaat

– musta naaras, joka odottaa

pentuja

(heimon oppilaat) tumma varjo vedessä (tumma)

– musta kolli

(riistanpyytäjä) kiville satava lumi (lumi)

– valkoinen naaras

(luolanvartija) ohi menevä sade (sade)

– harmaa täplikäs

naaras (luolanvartija) Vanhukset

(entiset riistanpyytäjät ja luolanvartijat, jotka viettävät vanhoja päiviään) hyökkäävän kotkan kynsi (kotkankynsi)

–

tummanruskea raidallinen kolli lintu joka ratsastaa tuulella (lintu)

–

harmaanruskea naaras tähteä kantava pilvi (pilvi)

– vaaleanharmaa

naaras

MUITA VUORISTON KISSOJA flora

– tummanruskea-valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät


MUINAISET – hoikka oranssi naaras, jolla on valkoiset käpälät ja meripihkanväriset silmät tuulen humina – hopeanharmaa naaras, jolla on siniset silmät kiven laulu – tummanharmaa raidallinen kolli, jolla on siniset silmät kiitävä pilvi – harmaavalkoinen kolli, jolla on siniset silmät sanan jalka – tummanoranssi raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät pilvinen pouta – vaaleanoranssi naaras, jolla on vihreät silmät juokseva hevonen – tummanruskea kolli, jolla on keltaiset silmät nouseva kuu – harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät särmikäs salama – mustavalkoinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät ujo vasa – tummanruskea naaras, jolla on meripihkanväriset silmät aamuinen joki – kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät kalan hyppy – ruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät kuun sirppi – valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät pöllön sulka – jäntevä ruskea naaras, jolla on keltaiset silmät närhen siipi – harmaa raidallinen kolli, jolla on siniset silmät kyyhkyn siipi – vaaleanharmaa naaras, jolla on siniset silmät särkynyt varjo


KAKSIJALKOJ VIHERLEHTIPA KAKSIJALANPESÄ

u

lk

en

oj

ks

ka

n

o lk

ja

si

k ka

lk

po

je

lk

ija

u

po

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari

pur

o

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2


KUULAMPI

JEN AIKKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

ku

ol

p os

k

a nh

va

uk

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

u

lk

o sp

ko

uk

3


JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

ki

jo va l a

VALK

OKIR

KON

4

TIE

ritarin vesakko


E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI

MAASTO

ILO

(e

KI V

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

E

TI

UN

M

M

U ÖK

N

JÄ

5


ESINÄYTÖS

Vesi jylisi putouksena vuorelta alas ja peitti hohtavalla verhollaan luolan suun. Veden läpi siivilöityi valonhämyä, ja varjot laskeutuivat luolan nurkkiin kuin pehmeät mustat siivet. Vesiverhon lähellä kaksi kissanpentua peuhasi, heitteli höyhenpalleroa suuntaan ja toiseen ja vingahteli innoissaan. Pentujen turkit, pikkuisen naaraan vaaleankirjava ja kollin ruskea, näyttivät melkein sulautuvan tummaan kivilattiaan. Luolan perällä, tunnelin suuaukolla kyyhötti vanha ruskea raidallinen kolli. Hänellä oli silmät viiruina, eikä meripihkanvärinen katse harhautunut hetkeksikään pennuista. Hän istui hievahtamatta lukuun ottamatta korvien värähdystä silloin tällöin. Kirjava pentu loikkasi korkealle ilmaan ja huiskaisi höyhen­ palloa; heti kun hän oli saanut sen käpäliinsä, hänen veljensä heittäytyi hänen kimppuunsa, kierähti ja alkoi näykkiä höyheniä pikkuisilla piikkihampaillaan. ”Jo riittää.” Lähistöltä kuului lempeä ääni. Siro, ruskeankirjava naaraskissa nousi käpälilleen ja tassutti pentujen luo. ”Varokaa ettette mene liian lähelle vettä. Kuule Mänty, mitä jos kokeilisit hypätä oikein korkealle niin kuin Kiuru? Sinun pitää harjoitella, koska sinusta tulee sitten joskus riistan­ pyytäjä.” 19


”Minä haluaisin mieluummin olla luolanvartija”, Mänty naukaisi. ”Häätäisin pois kaikki kissat jotka yrittäisivät tunkeutua reviirillemme.” ”No mutta kun sinä et voi, koska minusta tulee luolanvartija”, Kiuru töksäytti. ”Minä aion vartioida luolaa ja lisäksi pyydystää riistaa, siinäs kuulit!” ”Meillä ei tehdä sillä tavalla”, heidän emonsa aloitti; vilkaisu taakse paljasti, että hän tiesi vanhan kissan tarkkailevan heitä varjoista. ”Jokaisen heimopennun täytyy –” Hän vaikeni kuullessaan käpälänaskelia kapealta luolaan johtavalta polulta, joka kulki vesiputouksen takana. Näkyviin ilmestyi roteva harmaaturkkinen kolli partio perässään. Siinä samassa pennut vinkaisivat tervehdykseksi ja säntäsivät kohti kollia. ”Malttia!” Heidän emonsa lähti perään ja kietaisi pennut häntänsä suojiin. ”Isä on ollut rajapartiossa. Häntä varmasti väsyttää.” ”Ei tässä mitään, Puro.” Harmaa kolli räpäytti hellästi silmiään ja nuolaisi nopeasti naaraan korvaa. ”Tänään oli helppo reissu.” ”En tajua, miten voit sanoa noin, Myrsky­turkki!” huomautti musta kolli, joka tuli kalliopolulta vettä turkistaan ravistellen. ”Haaskaamme aikaamme ja väsytämme käpälämme partioimalla sillä rajalla, ja minkä vuoksi?” ”Rauhan ja hiljaisuuden”, Myrsky­turkki vastasi tyynellä äänellä. ”Emme ole hankkiutumassa niistä kissoista eroon, vaikka ne ovatkin mielestämme tunkeilijoita. Paras, mihin voimme pystyä, on reviirin puolustaminen.” ”Koko vuoriston pitäisi olla meidän reviiriämme!” musta kolli sähähti.

20


”Anna olla, Huuto”, maukaisi tumman kellanpunainen naaras häntäänsä ärtyneesti nykäisten. ”Myrsky­turkki on oikeassa. Asiat ovat nyt toisin.” ”Mutta olemmeko me turvassa?” kysyi Puro. Hän vilkaisi pentuja, jotka nahistelivat nyt kaninnahan riekaleesta. ”Rajat pitävät, enimmäkseen”, Myrsky­turkki sanoi Purolle huolestunut katse meripihkanvärisissä silmissään. ”Huomasimme kyllä parissa paikassa muiden kissojen hajua. Ja kalliolle oli levinnyt kotkansulkia. Ne ovat taas käyneet riistavarkaissa.” Kellanpunainen kissa kohautti lapojaan. ”Emme me sille mitään mahda.” ”Emme voi antaa sen olla, Syöksy”, Myrsky­turkki sanoi hiljaa. ”Muuten ne kuvittelevat, että voivat tehdä ihan mitä haluavat, eikä rajojen asettamisella ole enää mitään merkitystä. Minusta meidän pitäisi lisätä partioita ja valmistautua taistelemaan.” ”Lisää partioita?” Huuto huiskaisi vihaisesti hännällään. ”On siinä järkeä –” ”Ei!” Myrsky­turkki hätkähti, kun varjoista kuului käheä ääni ja hän huomasi hännänmitan päässä seisovan vanhan raidallisen kollin. ”Kivistä­näkijä!” hän huudahti. ”En huomannutkaan sinua.” ”Etpä niin.” Vanhuksen niskakarvat sojottivat pystyssä, ja hänen katseessaan oli vihainen häivähdys. ”Lisäpartioita ei tule”, hän jatkoi. ”Heimolla on ruokaa riittämiin, ja tulevien suojasäiden myötä tulee lisää riistaa: munia ja linnunpoikia voi vohkia pesistä.”

21


Myrsky­turkki näytti siltä kuin olisi halunnut väittää vastaan, mutta hän huomasi Puron nopean vilkaisun ja miltei huomaamattoman päänpudistuksen. Hän nyökkäsi vasta­ hakoisesti Kivistä­näkijälle. ”Hyvä on.” Vanha kissa asteli pois. Myrsky­turkki pakotti niska­ karvansa silottumaan ja kääntyi pentujensa puoleen. ”Oletteko tänään olleet kunnon kissoja?” ”He ovat olleet oikein kiltisti”, Puro sanoi lämpimin katsein. ”Kiurusta kasvaa tosi vahva ja vanttera, ja Mänty hyppää todella hyvin.” ”Me ollaan saalistettu”, Kiuru ilmoitti ja osoitti hännällään kohti pöllähtänyttä höyhenkasaa. ”Minä nappasin kolme kotkaa!” ”Etpäs”, Mänty kinasi. ”Minä tapoin yhden, kun muuten se olisi vienyt sinut mennessään!” Puro katsoi Myrsky­turkkia silmiin. ”En taida oikein saada heitä ymmärtämään, että alokkaina heillä on sitten erilaiset tehtävät.” ”Ei heidän pitäisi joutua päättämään siitä nyt”, Myrsky­ turkki aloitti mutta vaikeni, kun Puro vinkkasi hännällään kohti Kivistä­näkijää, joka oli edelleen kuuloetäisyydellä. Myrsky­turkki huokaisi. ”Kyllä he vielä oppivat”, hän sanoi hiljaa ja hiukan haikeasti. ”Onko yhtään tuoresaalista jäljellä? Minulla on kiljuva nälkä!” Kun Puro lähti Myrsky­turkin kanssa tuoresaaliskasalle, alokkaat ja heidän mestarinsa suuntasivat takaisin luolaan, missä Myrsky­turkin pennut ampaisivat pysäyttämään heidät. ”Kertokaa ulkomaailmasta!” Kiuru vinkaisi. ”Nappasitteko te mitään riistaa?” ”Minä haluan lähteä ulos”, Mänty lisäsi. Yksi alokkaista puski häntä lempeästi lapaan. ”Olet liian pieni. Kotka söisi sinut yhtenä suupalana.” 22


”Eikä söisi! Minä pieksisin sen”, Mänty kajautti ja pörhisti ruskeat karvansa. Alokas naurahti mrrau. ”Sen kun näkisi! Sinun pitää kumminkin odottaa, että olet kahdeksan kuuta vanha.” ”Hiirenpapanat!” Kivistä­näkijä seisoi vielä hetkisen katselemassa yhdessä peuhaavia alokkaita ja pentuja ennen kuin lähti takaisin kohti omaa tunneliaan. Hänen lähestyessään sitä eräs harmaaruskea naaras nousi käpälilleen ja tassutti hänen luokseen. ”Kivistä­näkijä, minun pitäisi puhua kanssasi.” Vanha raidallinen kolli mulkoili häntä. ”Olen sanonut kaiken sanottavani. Kyllä sinä tiedät sen, Lintu.” Lintu ei vastannut, seisoi vain siinä ja odotti, kunnes vanhus päästi pitkän huokauksen. ”No tule sitten. Mutta älä odota saavasi toisenlaisia vastauksia.” Kivistä­näkijä meni sisään järjestyksessä toiseen tunneliin, ja Lintu seurasi perässä. Nuorten kissojen äänet vaimenivat takanapäin ja vaihtuivat tasaiseen vesipisaroiden tipahteluun. Tunneli johti toiseen, pienempään luolaan kuin se josta kissat olivat lähteneet. Suippoja kiviä kohosi sen lattiasta ja roikkui sen katosta. Jotkut niistä yhtyivät keskellä toisiinsa, aivan kuin kissat olisivat pujotelleet kivisen metsän läpi. Kiviä ja luolan seiniä pitkin lirisi vettä maahan lammikoiksi; niiden pinnasta heijastui katossa olevasta halkeamasta tuleva pieni valonhäivä. Oli aivan hiljaista lukuun ottamatta veden tipahtelua ja putousten kaukaista, huminaksi vaimentunutta pauhua. Kivistä­näkijä kääntyi Lintuun päin. ”No?” ”Olemme puhuneet tästä ennenkin. Tiedät, että sinun olisi pitänyt jo kauan sitten valita seuraajasi.” Vanhus tuhahti tympääntyneenä. ”On tässä vielä aikaa.”

23


”Älä yritä”, Lintu vastasi. ”Emoni oli pentuetoverisi. Tiedän tarkalleen, miten vanha sinä olet. Sinut valitsi siitä pen­ tueesta heimon edellinen tietäjä, viime Terävistä Kivistä Näkijä. Olet palvellut heimoa hyvin, muttet voi olettaa olevasi täällä ikuisesti. Ennemmin tai myöhemmin sinut kutsutaan Ikuisen Metsästyksen Heimoon. Sinun täytyy valita seuraava Kivistä­näkijä!” ”Miksi?” Lintu hätkähti vanhan kissan tylyyttä, mutta Kivistä­näkijä jatkoi. ”Jotta heimo voi jatkaa eteenpäin, raapia sukupolvi toisensa jälkeen elantonsa näistä piittaamattomista kivistä?” Kun Lintu vastasi, hänen äänensä värisi. ”Tämähän on meidän kotimme! Olemme ansainneet oikeuden elää täällä jo moneen kertaan! Olemme ajaneet pois ne tunkeilijat, muistatko?” Hän tassutti lähemmäs Kivistä­näkijää ja ojensi käpälänsä vetoavasti. ”Kuinka sinä saatat kuvitella pettäväsi esi-isämme hylkäämällä sen, minkä he ovat aloittaneet?” Kivistä­näkijä kääntyi poispäin; hänen silmissään näkyi jokin välähdys, joka sai Linnun aavistamaan ettei hän kertonut kaikkea. Siinä samassa pilven takaa ilmestyi uudenkuun ohut kynnen­viilto; sen valo työntyi sisään luolan katossa olevasta aukosta ja sai yhden lammikon pinnan hohtamaan hopeisena. Kivistä­näkijä tuijotti sitä. ”On uudenkuun yö”, hän sanoi hiljaa. ”Yö, jona Ikuisen Metsästyksen Heimo puhuu minulle taivaasta vedessä näky­ vien kuvajaisten kautta. Hyvä on, Lintu Joka Ratsastaa Tuulella. Lupaan, että tarkkailen tänä yönä merkkejä.” ”Kiitos”, Lintu kuiskasi. Hän kosketti Kivistä­näkijää lempeästi lapaan hännänpäällään ja tassutti hiljaa ulos luolasta. ”Onnea”, hän naukaisi kadotessaan tunneliin.

24


Hänen lähdettyään Kivistä­näkijä meni lähemmäs lammikon reunaa ja katsoi veteen. Sitten hän nosti käpäläänsä ja iski sen voimalla veden pintaan, niin että kuvajainen hajosi valonsiruiksi jotka välkehtivät ja sammuivat sitten. ”En enää koskaan kuuntele teitä!” Hän puristi joka sanan ulos irvistyksensä takaa. ”Me luotimme Ikuisen Metsästyksen Heimoon, mutta te hylkäsitte meidät silloin kun kaikkein kipeimmin tarvitsimme apuanne.” Hän käänsi lammikolle selkänsä ja asteli terävien kivien välissä kynnet luolan karkeaa lattiaa raapien. ”Inhoan sitä, mikä heimosta on tullut!” hän ärisi. ”Inhoan sitä, miten olemme omaksuneet klaanitapoja. Miksemme voineet selviytyä omin päin?” Hän pysähtyi katossa olevan halkeaman alle ja käänsi palavan katseensa uhmakkaasti kohti kuuta. ”Miksi toitte meidät tänne, jos meidät oli tuomittu epäonnistumaan!”

25


»Tähtien loppu on lähellä. Kolmen on tultava neljäksi ja käytävä ikuista pimeyttä vastaan...» LUKU 1 Myrskyklaaniin nimitetään kaksi uutta soturia, Kyyhkysiipi ja Murattilampi. Heidän kannettavaKyyhkytassu pujahti tunnelista ulos ja jäi metsään odotnaan on raskas taakka: Närhisulan ja tamaan sisartaan Muratti tassua yhdessä sekä heidän mestareitaan. kanssa he tietävät,hänen että käpäliensä klaanit Kova Leijonaroihun pakkanen oli jäätänyt ruohonkorret alla teräviksi ja iäksi, puidenelleivät paljaistaheoksista roikkuvat voivatpiikeiksi, tuhoutua saa selville jääpuikot kimmelsivät aamun hämyssä. Kyyhky tassu hytisi, profetian merkitystä ja paljasta Synkän Metsän kun kylmän kynnet pureutuivat syvälle hänen turkkiinsa. aikeita. Kun Murattilampi sinnittelee yhä raaemHiirenkorvaan oli aikaa vielä pitkälti. maksi käyvässä yöllisessä koulutuksessaan Kyyhky tassun vatsaa kipristi huoli, ja hänen häntänsäjavalahti.Leijonaroihu kiroaa kohtaloaan, Närhisulka saa Tämä on soturiarviointisi, hän tuumi. Se on parasta mitä yllättävän käskyn lähteä vuoristoon etsimään oppilaalle voi tapahtua. Mikset ole siitä innoissasi? vastauksia, jotka yhdistävät klaanikissat ja heimoHän tiesi vastauksen. Hänen oppilaskuidensa aikana oli kissat toisiinsa tapahtunut liikaa: tärkeitäarvaamattomalla tapauksia, joiden tavalla. rinnalla jopa soturiksi pääsemisen huuma kalpeni merkityksettömäksi. neljäsjaSoturikissat-saaga. KyyhkyTähtien tassu veti enne syväänonhenkeä nosti häntänsä kuullessaan tunnelista tulevat käpälänaskelet. ei voinut Kuun merkki on saaganHän neljäs osa. antaa häntä arvioivien kissojen nähdä, miten levoton olo hänellä oli. Hänen piti tehdä parhaansa näyttääkseen heille, että oli valmis soturiksi. Kyyhkytassun mestari Leijonaroihu tuli ulos ensimmäisenä ja pörhisti kullanruskean raidallisen turkkinsa varhaisaamun koleudessa. Heti perässä tuli Lukkikoipi; Kyyhkytassu

G

26

www.wsoy.fi

*9789510496480*

T84.2

ISBN 978-951-0-49648-0

Kannen kuva: Owen Richardson


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Hunter, Erin: Soturikissat: Tähtien enne 4: Kuun merkki (WSOY) by Kirja.fi - Issuu