Hunter, Erin: Soturikissat: Tähtien enne 1: Neljäs oppilas (WSOY)

ÄH

T IE N E NN

1

E

T

NEL JÄ S OPPIL A S

ERIN HUNTER W S OY

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, OMEN OF THE STARS #1: THE FOURTH APPRENTICE Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, OMEN OF THE STARS #1: THE FOURTH APPRENTICE Text copyright © Working Partners Limited 2009 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2015 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2017 ISBN 978-951-0-49642-8 Painettu EU:ssa

Erityiskiitokset Cherith Baldrylle

JOITAKIN KLAANIKISSOJA MYRSKYKLAANI Päällikkö

tulitähti

– kellanpunainen kolli, jonka turkki on liekinvärinen

Varapäällikkö

vatukkakynsi

Parantaja

närhisulka

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja)

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät – harmaa raidallinen kolli

harmaaraita

– pitkäkarvainen harmaa kolli

tomuturkki

– tummanruskea raidallinen kolli

– vaalean kellanpunainen naaras, jolla on vihreät silmät hiekkamyrsky

saniaisturkki

– kullanruskea raidallinen kolli

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät

ratamohäntä

pilvihäntä – pitkäkarvainen valkoinen kolli, jolla on siniset silmät

– valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä kirkassydän

– kullanruskea raidallinen kolli; varputassun mestari okakynsi

oravaliito – punaruskea naaras, jolla on vihreät silmät

– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; entinen parantaja

lehtilampi

– pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät

lukkikoipi

– vaaleanruskea raidallinen kolli

koivuruska marjanenä

– kermanvärinen kolli – pieni harmaavalkoinen naaras; mestari

pähkinähäntä kukkatassun

– harmaavalkoinen kolli; kimalaistassun mestari hiiriviiksi

tuhkasydän

– harmaa raidallinen naaras – kullanruskea raidallinen kolli

leijonaroihu

– punertava raidallinen kolli

kettuloikka jääpilvi

– valkoinen naaras

konna-askel

– mustavalkoinen kolli

ruusukukka

– vaaleanruskea naaras

– juovikas harmaankirjava naaras, entinen kotikisu milli

Oppilaat

(yli kuuden kuun ikäiset soturiharjoittelijat) varputassu

– tummanruskea naaras

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras

kukkatassu

– hyvin vaalean harmaa kolli, jolla on mustia raitoja kimalaistassu

Kuningattaret

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – vaaleanharmaa tummajuovainen naaras, jolla on vihreät silmät

lehväpilvi

– kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta

kaunokainen

valkosiipi – valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät; koivuruskan pentujen kyyhkypennun (harmaa naaras) ja murattipennun (valkoisenkirjava naaras) emo

unikkohalla – kilpikonnakuvioinen naaras, joka odottaa marjanenän pentuja

Klaanin­ vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) – vaaleankirjava kolli, jolla on sysimustat raidat; siirtynyt varhain klaaninvanhimmaksi menetettyään näkönsä pitkähäntä

hiiriturkki

– pieni tummanruskea naaras

– pulska raidallinen kolli, jolla on harmaa kuono; entinen erakko

sulo

VARJOKLAANI Päällikkö

mustatähti – suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on valtavat pikimustat käpälät

Varapäällikkö

ruosteturkki

Parantaja

pikkupilvi

– punaruskea naaras

– erittäin pieni raidallinen kolli; (kellanpunainen kolli) mestari

liekkihännän

Soturit

tammiturkki – pieni ruskea kolli; hilleritassun (vaaleanruskea-harmaa kolli) mestari pihlajakynsi savujalka

– kellanpunainen kolli

– musta kolli

konnajalka

– tummanruskea kolli

omenaturkki varishalla

– täplikäs ruskea naaras

– mustavalkoinen kolli

– ruskea kolli, jolla on selässä pitkä arpi; mäntytassun (musta naaras) mestari rotta-arpi

lumilintu

– puhtaanvalkoinen naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät; kottaraistassun (kellanpunainen kolli) mestari keltaturkki

oliivinenä

– kilpikonnakuvioinen naaras

pöllökynsi

– vaaleanruskea raidallinen kolli – harmaa naaras, jolla on mustat

päästäisjalka

tassut – tummanharmaa kolli

karsiturkki punapaju

– täplikäs ruskea-kellanpunainen kolli

tiikerisydän

– tummanruskea raidallinen kolli – kermanvärinen naaras

huomenkarva

Kuningattaret

sykkyräturkki – raidallinen naaras, jonka pitkät karvat sojottavat eri suuntiin

– mustan, valkoisen ja kilpikonnakuvioisen kirjava naaras

murattihäntä

Klaanin­ vanhimmat

– tummanharmaa kolli unikonvarsi – pitkäjalkainen vaaleanruskea raidallinen naaras käärmehäntä – tummanruskea kolli, jolla on raidallinen häntä valkovesi – valkoinen pitkäkarvainen naaras, jonka toinen silmä on sokea setrisydän

TUULIKLAANI Päällikkö

yksitähti

– ruskea raidallinen kolli

Varapäällikkö

saarnijalka

Parantaja

haukkalento

– harmaa naaras – täplikäs harmaa kolli

Soturit

varissulka

– tummanharmaa kolli

pöllöviiksi

– vaaleanruskea raidallinen kolli; (vaaleanruskea kolli) mestari

viiksitassun

– pieni valkoinen naaras

valkohäntä yöpilvi

– musta naaras

– hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät

piikkihernehäntä

lumikkoturkki

– kellanpunainen kolli, jolla on

valkeat käpälät jänisloikka

– ruskeavalkoinen kolli

– tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät lehtihäntä

muurahaiskarva

– ruskea kolli, jonka toinen

korva on musta hiillosjalka

– harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa

käpälää kanervahäntä – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on siniset silmät; hernetassun (harmaavalkoinen naaras) mestari

– musta kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; järkäletassun (iso vaaleanharmaa kolli) mestari viimaturkki

saraviiksi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

pääskyhäntä

– tummanharmaa naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on otsassa iso valkoinen laikku

aurinkopistos

Klaanin­ vanhimmat

– tummanharmaa raidallinen kolli lovikorva – raidallinen kolli seittijalka

JOKIKLAANI Päällikkö

leoparditähti

– epätavallisen täplikäs kullan-

kirjava naaras – harmaa naaras, jolla on siniset silmät

Varapäällikkö

usvajalka

Parantaja

perhonsiipi

– täplikäs kullanvärinen naaras; (harmaa raidallinen naaras) mestari

pajuhohteen

Soturit

– musta kolli; lommotassun (tummanruskea raidallinen kolli) mestari

ruokoviiksi

värehäntä

– tummanharmaa raidallinen kolli – vaaleanharmaa raidallinen naaras; (vaaleanharmaa raidallinen naaras)

harmaausva

taimentassun

mestari minttuturkki jääsiipi

– vaaleanharmaa raidallinen kolli

– valkoinen naaras, jolla on siniset silmät

– tummanharmaa naaras; sammaltassun (ruskeavalkoinen naaras) mestari särkihäntä

– täplikäs harmaa kolli; kaislatassun (vaaleanruskea raidallinen kolli) mestari

sorajalka

malvanenä

– vaaleanruskea raidallinen kolli

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava kolli

punarintasiipi

kuoriaisviiksi kukkaturkki ruohokarva

– ruskeavalkoinen kirjava kolli

– harmaavalkoinen naaras

– vaaleanruskea kolli

– tummanruskea naaras; niiskutassun (harmaavalkoinen kolli) mestari saukkosydän

sademyrsky

– täplikäs sinertävänharmaa kolli

Kuningattaret

hämyturkki

– ruskea raidallinen naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on siniset silmät

sammalturkki

Klaanin­ vanhimmat

– savunmusta kolli myyrähammas – pieni ruskea raidallinen kolli huomenkukka – vaaleanharmaa naaras kirjonenä – täplikäs harmaa naaras loikkahäntä – oranssivalkea kolli mustakynsi

KLAANIEN ULKOPUOLISIA ­K ISSOJA – lihaksikas valkoharmaa kolli, joka asuu hevospaikan ladossa hahtuva – pieni valkoharmaa naaras, joka asuu hevospaikassa savu

MUITA ELÄIMIÄ keskiyö

– tähtiä katseleva mäyrä, joka asuu meren rannalla

KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ

u

lk

en

oj

ks

ka

n

o lk

ja

si

k ka

lk

po

je

lk

ija

u

po

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari

pur

o

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2

KUULAMPI

EN KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

ku

ol

p os

k

a nh

va

uk

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

u

lk

o sp

ko

uk

3

JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

ki

jo va l a

VALK

OKIR

KON

4

TIE

ritarin vesakko

E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI

MAASTO

ILO

(e

KI V

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

E

TI

UN

M

M

U ÖK

N

JÄ

5

ESINÄYTÖS

Vesi soljui kallionreunalta alas ja syöksyi jylisten alas rotkoon kuohuvaksi lammeksi. Lukemattomat sateenkaaret tanssivat sumupisaroissa laskevan auringon kajossa. Joen rannassa, putoukselta hiukan yläjuoksulle päin istui kolme kissaa. He katselivat miten heitä lähestyi neljäs, naaras joka asteli taidokkaasti joentörmää peittävällä pörröisellä sammalella. Tähtien valo kimmelsi hänen käpälissään ja ympäröi hänen harmaansinistä turkkiaan kuin usva. Tulija pysähtyi ja katsahti odottaviin kissoihin jäätävän sinisillä silmillään. ”Kaikkien klaanien nimeen, miksi te täällä päätitte tavata?” hän tiukkasi ja ravisteli ärtyneenä etukäpäläänsä. ”Täällä on aivan liian märkää, enkä kuule omia ajatuksianikaan.” Toinen naaras, jolla oli rähjäinen harmaa turkki, nousi vastaamaan. ”Älä valita, Sini­tähti. Valitsin tämän paikan juuri siksi, että täällä on kosteaa ja meluisaa. Minulla on sellaista kerrottavaa, jota en halua kenenkään sivullisen kuulevan.” Kullankirjava kolli viittilöi hännällään. ”Tule tänne viereeni istumaan. Tässä on kuiva kohta.” Sini­tähti tassutti kollin luo ja istuutui ylimielisesti tuhahtaen. ”Leijonamieli, jos tämä on kuiva, niin minä olen hiiri.”

17

Sitten hän kääntyi harmaan naaraan puoleen ja lisäsi: ”No, Kelta­hammas? Mitä asiaa?” ”Ennustus ei ole vielä toteutunut”, Kelta­hammas maukui. ”Kolmikko on viimein koossa, mutta kaksi kissoista ei välttämättä tunnista kolmatta.” ”Oletko varma, että meillä on tällä kertaa oikea kolmikko?” Sini­tähti kysyi terävästi. ”Tiedät, että on.” Sen sanoi kaunis kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras. Hän nyökäytti päätään entiselle klaanipäällikölleen. ”Emmekö me kaikki nähneetkin saman unen sinä yönä jona hän syntyi?” Sini­tähti liikautti hännänpäätään. ”Saatat olla oikeassa, Täplälehti. On kyllä vaikeaa uskoa enää mihinkään, kun niin paljon on mennyt vikaan.” ”Tietenkin hän on oikeassa.” Kelta­hammas heilautti korviaan. ”Mutta jos Närhi­sulka ja Leijona­roihu eivät tunnista kolmatta, voi tulla lisää hankaluuksia. Haluan lähettää heille merkin.” ”Mitä?” Sini­tähti nousi taas käpälilleen ja heilautti häntäänsä käskevästi kuin hänellä olisi vieläkin ollut käskyvaltaa vanhaan parantajaan. ”Kelta­hammas, oletko unohtanut ettei tämä ennustus edes ole meidän? Voisi olla vaarallista sekaantua siihen. Minusta meidän pitäisi olla puuttumatta asiaan.” Täplälehti hämmästyi ja räpäytti silmiään. ”Vaarallista?” ”Onko sinusta muka hyvä ajatus, että klaaneissa on kissoja jotka ovat mahtavampia kuin tähdet?” Sini­tähti kysyi ja katsoi kutakin kissaa vuorollaan. ”Mahtavampia kuin me, heidän soturiesi-isänsä?” Hän huiskautti häntäänsä viitaten kaikkiin klaani­tovereihinsa, jotka olivat muualla kauniin, riistantäyteisen metsän kätköissä. ”Mitä Myrsky­klaanista tulee, jos –” ”Pysy lujana uskossasi, Sini­tähti”, Leijonamieli keskeytti lempeästi. ”He ovat hyviä ja uskollisia kissoja.” 18

”Niin me kuvittelimme Paatsamalehdestäkin!” Sini­tähti kivahti. ”Me emme erehdy toiste”, Kelta­hammas naukaisi. ”Onpa ennustus peräisin mistä hyvänsä, meidän on luotettava siihen. Ja meidän on luotettava myös klaani­tovereihimme järvellä.” Täplälehti avasi suunsa vastatakseen mutta käännähtikin äkkiä kuullessaan kissan kahistelua aluskasvillisuudessa muutaman hännänmitan päässä ylävirran suunnalla. Näkyviin pelmahti hopeaturkkinen kissa, joka juoksi heitä kohti tähdenvalon pyörteessä. ”Sulkahäntä!” Sini­tähti huudahti. ”Mitä sinä täällä teet? Oletko vakoilemassa meitä?” ”Me olemme kaikki nyt klaani­tovereita”, entinen Joki­ klaanin soturi muistutti. ”Arvasin, miksi kokoonnuitte, ja –” ”Tämä on Myrsky­klaanin asia”, Kelta­hammas huomautti ja vilautti aavistuksen verran teräviä keltaisia hampaitaan. ”Eikä ole!” Sulkahäntä sanoi kipakasti takaisin. ”Närhi­ sulka ja Leijona­roihu ovat puoliksi tuuli­klaanilaisia – Varis­ sulan poikia.” Hänen sinisiin silmiinsä syttyi huoli. ”Minulle sillä on väliä, mitä heille tapahtuu. Minun täytyy varjella heitä. Ja suren Paatsamalehteä yhtä lailla kuin tekin.” Täplälehti ojensi häntäänsä koskettaakseen hopeanhohtois­ ta naarasta lapaan. ”Sulkahäntä on oikeassa. Annetaan hänen jäädä.” Kelta­hammas kohautti lapojaan. ”Eivät he sinun poikiasi ole, Sulkahäntä”, hän muistutti yllättävän hellästi. ”Voimme varoittaa heitä ja johdattaa heitä, mutta loppujen lopuksi he kulkevat omaa tietään.” ”Niin kaikki pojat ja tyttäret tekevät, Kelta­hammas”, Sini­ tähti huomautti. Muutaman silmänräpäyksen ajan Kelta­hampaan naamalla oli synkkä ilme ja hänen meripihkanväriset silmänsä katsoi19

vat kaukaisuuteen, aivan kuin hänen eteensä taivaalle olisi piirtynyt kokonainen kipeiden muistojen kirjo. Aurinko oli painumassa taivaanrannan taa, ja punajuovaiset pilvet sinertyivät. Vesiputouksen alla lammessa kieppuva vaahto hohti kelmeänä varjoissa. ”Mitä me teemme nyt?” Leijonamieli palasi asiaan. ”Kelta­ hammas, sinä ehdotit merkin lähettämistä.” ”Minä olen edelleen sitä mieltä, ettei meidän pitäisi sekaantua asiaan”, Sini­tähti sanoi painokkaasti ennen kuin Kelta­hammas ehti vastata. ”Kolmas kissa on nyt jo voimakas ja nokkela, vaikkemme tiedäkään, mikä hänen erityiskykynsä on. Jos hän on se oikea, eikö hän selvitä asioita ominkin päin?” ”Emmehän me voi vain istua tekemättä mitään!” Sulkahäntä vastusti ja upotti kyntensä kosteaan maahan. ”Nuoret kissat tarvitsevat apuamme.” ”Olen samaa mieltä”, Leijonamieli sanoi ja nyökkäsi hopeanharmaalle naaraalle. ”Jos olisimme puuttuneet tapahtumiin enemmän” – hän vilkaisi Sini­tähteen – ”Paatsamalehti ei välttämättä olisi joutunut surman suuhun.” Sini­tähden niskakarvat nousivat pystyyn. ”Paatsamalehti teki omat valintansa. Heidän on elettävä omaa elämäänsä. Ei kukaan voi tehdä sitä heidän puolestaan.” ”Ei niin, mutta me voimme johdattaa heitä”, Täplälehti maukui. ”Olen Kelta­hampaan kanssa samaa mieltä. Minusta meidän pitäisi lähettää merkki.” ”Olette näköjään kaikki tehneet päätöksenne.” Sini­tähti huokaisi ja antoi niskakarvojensa silottua. ”Hyvä on, tehkää miten haluatte.” ”Minä lähetän enteen.” Kelta­hammas painoi päänsä; hetken verran toiset näkivät hänen takkuisen turkkinsa ja töy-

20

keän käytöksensä takaa entisen parantajan syvän viisauden. ”Tähtien enteen.” ”Kenelle sinä sen lähetät?” Sini­tähti kysyi. ”Leijona­ roihulle vai Närhi­sulalle?” Kelta­hampaan meripihkakatse kiilui häviävässä päivän­ valossa, kun hän kääntyi kohti entistä klaanipäällikköään. ”En kummallekaan”, hän maukui. ”Lähetän sen kolmannelle kissalle.”

21

LUKU 1

Pilvettömällä taivaalla kumotti täysikuu, joka loi sysi­ mustia varjoja saarelle. Puhujantammen lehdet rapisivat kuumassa tuulessa. Leijona­roihu kyyhötti Ratamohännän ja Harmaa­raidan välissä, ja hänestä tuntui että happi oli loppumassa. ”Luulisi että öisin olisi viileämpää”, hän murahti. ”Niin”, Harmaa­raita huokaisi vääntelehtiessään kuivalla, tomuisella maalla. ”Tämä vuodenaika muuttuu koko ajan kuumemmaksi. En edes muista, milloin viimeksi satoi.” Leijona­roihu kurkotteli nähdäkseen muiden kissojen päiden yli veljensä Närhi­sulan, joka istui parantajien joukossa. Yksi­tähti oli juuri ilmoittanut Kaarnakasvon kuolemasta, ja jäljelle jäänyt Tuuli­klaanin parantaja Haukkalento näytti varsin hermostuneelta joutuessaan edustamaan klaaniaan ensi kertaa yksin. ”Närhi­sulka sanoo, ettei Tähti­klaani ole kertonut hänelle mitään tästä kuivuudesta”, Leijona­roihu naukaisi Harmaa­ raidalle. ”Mahtaakohan kukaan muista parantajista –” Hän vaikeni, kun Myrsky­klaanin päällikkö Tuli­tähti nousi käpälilleen oksalla, jolla hän oli odottanut omaa vuoroaan. Alemmalla oksalla kyyhöttävä Joki­klaanin päällikkö Leopardi­tähti katsahti ylöspäin. Tuuli­klaanin päällikkö Yksi­ 22

tähti istui oksanhaarassa muutaman hännänmitan verran korkeammalla, ja Varjo­klaanin päälliköstä Mustatähdestä näkyi pelkät kiilusilmät keskeltä lehvistöä Yksi­tähden oksan yläpuolelta. ”Niin kuin kaikkia muitakin klaaneja, myös Myrsky­ klaania piinaa kuivuus”, Tuli­tähti aloitti. ”Selviydymme kyllä hyvin. Kaksi oppilastamme on nimitetty sotureiksi, ja he ovat saaneet soturinimensä: Konna-askel ja Ruusu­kukka.” Leijona­roihu ponkaisi pystyyn. ”Konna-askel! Ruusu­ kukka!” hän kajautti. Muu Myrsky­klaani yhtyi huutoon yhdessä monien Tuuli­klaanin ja Varjo­klaanin kissojen kanssa, mutta Leijona­roihu huomasi että Joki­klaanin soturit olivat vaiti ja katselivat toisia vihamielisesti. Mikäs heitä nyt riepoo? hän mietti. Oli häijysti tehty, jos kokonainen klaani kieltäytyi onnittelemasta uutta soturia kokoontumisessa. Leijona­roihu heilautti korviaan. Hän muistaisi tämän ensi kerralla, kun Leopardi­tähti ilmoittaisi uudesta nimityksestä Joki­klaanissa. Tuoreet Myrsky­klaanin soturit painoivat päänsä hämillään hurrauksista, vaikka heidän silmänsä loistivatkin. Konna-­ askelen entinen mestari Pilvi­häntä uhkui ylpeyttä, ja Ruusu­ kukan kouluttanut Orava­liito katseli nuoria sotureita silmät loistaen. ”Minua vieläkin hämmästyttää, että Tuli­ tähti valitsi Orava­liidon mestariksi”, Leijona­roihu jupisi itsekseen. ”Kaiken sen jälkeen, miten hän valehteli että me olisimme hänen pentujaan.” ”Kyllä Tuli­tähti tietää mitä tekee”, Harmaa­raita vastasi; Leijona­roihu hätkähti tajutessaan, että harmaa soturi oli kuullut hänen purnauksensa alusta loppuun. ”Hän luottaa Orava­liitoon ja haluaa osoittaa kaikille, että Orava­liito on hyvä soturi ja arvokas Myrsky­klaanin jäsen.” 23

”Toivottavasti olet oikeassa.” Leijonaroihu räpäytti silmiään onnettomana. Hän oli rakastanut ja arvostanut Oravaliitoa valtavasti silloin kun oli luullut tätä emokseen, mutta nyt Oravaliidon näkeminen tuntui hänestä vain kylmältä ja ja tyhjältä. Orava»Teräväsilmäisen liito oli pettänyt hänet janärhen hänen pentuetoverinsa niin täydellisesti, ettei sitä voinut antaa anteeksi. Eikö karjuvan leijonan jälkeen ollutkin? tulee rauha...» ”Jos pikkuhiljaa alkaisi riittää…” Leoparditähti aloitti viimeisten hurrausten päälle ja nousi käpälilleen Tulitähteen mulkaisten. ”Jokiklaanilla on vielä ilmoitettavaa.” Närhisulka ja Leijonaroihu kuuluvat kissaTulitähti nyökkäsi kohteliaasti Jokiklaanin päällikölle, askolmikkoon, joka käpälien muinaisen ennustuksen tui taemmas ja istuutui häntä ympärillä. ”Ole hyvä, Leopardi tähti.” saa käpäliinsä tähtien voiman. Mutta mukaan Joki klaanin päällikkö oli kokouksen viimeinen kuka on ennustuksen tarkoittama kolmaspuhuja; kissa? Leijonaroihu oli nähnyt hänen häntänsä nykivän kärsimätAsia alkaa ratketa, kun muuan nuori naaras näkee tömästi muiden päälliköiden antaessa ilmoituksiaan. Nyt enneunen alkaa huomata epätavalliset kykynsä. Leopardi tähden ja läpitunkeva katse vaelsi aukiolle pakkautuneiden kissojen ankaraa yli, ja hänen niskakarvansa sojottivatlähettävät pystyssä. Keskellä hellettä neljä klaania ”Riistavarkaat!” hän sihahti. retkikunnan ratkaisemaan kuivuneen järven ”Mitä?” Leijonaroihu ponkaisi käpälilleen, ja hänen äläharvoitusta, ja kolmen valitunMyrsky kohtalot dyksensä hukkui meteliin, kun muutkin klaanin, alkavat kietoutua lopullisesti yhteen. Tuuliklaanin ja Varjoklaanin kissat pomppasivat pystyyn esittämään vastalauseensa. Tähtien enne on neljäshampaat Soturikissat-saaga. Leopardi tähti tuijotti kissoihin irvessä eikä tehnyt elettäkään vaientaakseen mekkalaa. Leijona roihu vilkaisi Neljäs oppilas on saagan ensimmäinen osa. vaistomaisesti ylöspäin, mutta taivaalla ei ollut pilviä jotka olisivat uhanneet peittää kuun; Tähtiklaani ei siis osoittanut vihastuneensa törkeästä syytöksestä. Ei kai mikään muu klaani nyt haluaisi varastaa niljakkaita, haisevia kaloja! Hän pani vasta nyt merkille, miten laihalta Jokiklaanin päällikkö näytti, miten luut piirtyivät piinterävinä esiin täp-

G

24

www.wsoy.fi

*9789510496428*

T84.2

ISBN 978-951-0-49642-8

Kannen kuva: Owen Richardson