Hunter, Erin: Soturikissat: Kolmikon mahti 5: Pitkät varjot (WSOY)

LM

IKO N M A

5

HTI

KO

P I T K Ä T VA R J O T

ERIN HUNTER W S OY

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, POWER OF THREE #5: LONG SHADOWS Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, POWER OF THREE #5: LONG SHADOWS Text copyright © Working Partners Limited 2009 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2015 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2016 ISBN 978-951-0-49637-4 Painettu EU:ssa

Omistettu Jimmyn, Danan ja Emmy Grace Cherryn muistolle Erityiskiitokset Cherith Baldrylle

JOITAKIN KLAANIKISSOJA MYRSKY­K LAANI Päällikkö

tulitähti

– kellanpunainen kolli, jonka turkki on liekinvärinen

Varapäällikkö

vatukkakynsi

Parantaja

lehtilampi

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja)

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; närhitassun mestari

– punaruskea naaras, jolla on vihreät silmät; kettutassun mestari oravaliito

tomuturkki

– tummanruskea raidallinen kolli

hiekkamyrsky pilvihäntä

– vaalean kellanpunainen naaras

– pitkäkarvainen valkoinen kolli

saniaisturkki

– kullanruskea raidallinen kolli

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät

ratamohäntä

okakynsi

– kullanruskea raidallinen kolli

kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä

– vaaleanharmaa tummajuovainen kolli, jolla on tummansiniset silmät saarniturkki

– pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät

lukkikoipi

valkosiipi – valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät; jäätassun mestari koivuruska

– vaaleanruskea raidallinen kolli

harmaaraita marjanenä

– pitkäkarvainen harmaa kolli

– kermanvärinen kolli

pähkinähäntä hiiriviiksi

– pieni harmaavalkoinen naaras

– harmaavalkoinen kolli

– kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät leijonaroihu

paatsamalehti

– musta naaras, jolla on vihreät

silmät – harmaa raidallinen naaras

tuhkasydän

Oppilaat

unikkohalla

– kilpikonnakuvioinen naaras

hunajalehvä

– vaaleanruskea raidallinen naaras

(yli kuuden kuun ikäiset soturiharjoittelijat) närhitassu

– harmaa raidallinen kolli

kettutassu

– punertava raidallinen kolli

jäätassu

Kuningattaret

– valkoinen naaras

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – vaaleanharmaa tummajuovainen naaras, jolla on vihreät silmät

lehväpilvi

– kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta; lukkikoiven pentujen ruusupennun (vaaleanruskea naaras) ja konnapennun (mustavalkoinen kolli) emo kaunokainen

– hopeanharmaa raidallinen naaras, entinen kotikisu; harmaaraidan pentujen varpupennun (tummanruskea naaras), kimalaispennun (hyvin vaalean harmaa mustaraidallinen kolli) ja kukkapennun (kilpikonnakuvioinen, valkolaikkuinen naaras) emo milli

Klaanin­ vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) – vaalea kolli, jolla on mustat raidat; siirtynyt varhain klaaninvanhimmaksi menetettyään näkönsä pitkähäntä

hiiriturkki

– pieni tummanruskea naaras

VARJO­K LAANI Päällikkö

– suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on valtavat pikimustat käpälät

Varapäällikkö

ruosteturkki

Parantaja

pikkupilvi

Soturit

tammiturkki

mustatähti

– erittäin pieni raidallinen kolli

pihlajakynsi savujalka

– punaruskea naaras

– pieni ruskea kolli – kellanpunainen kolli

– musta kolli; pöllötassun mestari

– valkoisen ja kilpikonnakuvioisen kirjava naaras

murattihäntä

konnajalka

– tummanruskea kolli

– mustavalkoinen kolli; oliivitassun

varishalla

mestari – raidallinen naaras, jonka pitkät karvat sojottavat eri suuntiin sykkyräturkki

– ruskea kolli, jolla on selässä pitkä arpi; päästäistassun mestari

rotta-arpi

– tummanruskea kolli, jolla on raidallinen häntä; karsitassun mestari käärmehäntä

– valkoinen pitkäkarvainen naaras, jonka toinen silmä on sokea; punatassun mestari

valkovesi

Kuningattaret

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät; pihlajakynnen pentujen tiikeripennun, liekkipennun ja huomenpennun emo keltaturkki

lumilintu

Klaanin­ vanhimmat

– puhtaanvalkoinen naaras

– tummanharmaa kolli unikonvarsi – pitkäjalkainen vaaleanruskea raidallinen naaras setrisydän

TUULI­K LAANI Päällikkö

yksitähti

– ruskea raidallinen kolli

Varapäällikkö

saarnijalka

Parantaja

kaarnakasvo

Soturit

lovikorva

– harmaa naaras

– lyhythäntäinen ruskea kolli; haukkatassun mestari – raidallinen kolli

– tummanharmaa kolli; kanervatassun mestari varissulka

– vaaleanruskea raidallinen kolli

pöllöviiksi

– pieni valkoinen naaras; viimatassun mestari valkohäntä

yöpilvi

– musta naaras

– hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät

piikkihernehäntä

lumikkoturkki

– kellanpunainen kolli, jolla on

valkeat käpälät jänisloikka

– ruskeavalkoinen kolli

– tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät lehtihäntä

kastepilkku pajukynsi

– täplikäs harmaankirjava naaras

– harmaa naaras; pääskytassun mestari

muurahaiskarva

– ruskea kolli, jonka toinen

korva on musta – harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa käpälää; aurinkotassun mestari hiillosjalka

Klaanin­ vanhimmat

aamukukka

– hyvin vanha kilpikonnakuvioinen

naaras seittijalka

– tummanharmaa raidallinen kolli

JOKIKLAANI Päällikkö

leoparditähti

– epätavallisen täplikäs kullankeltainen naaras

Varapäällikkö

usvajalka

Parantaja

perhonsiipi

– harmaa naaras, jolla on siniset silmät – täplikäs kullanvärinen naaras; mestari

pajuhohteen

Soturit

mustakynsi

– savunmusta kolli

särkitassun

– pieni ruskea raidallinen kolli; mestari

ruokoviiksi

– musta kolli

myyrähammas

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on siniset silmät; soratassun mestari

sammalturkki

pyökkiturkki

– vaaleanruskea kolli

– tummanharmaa raidallinen kolli; malvatassun mestari värehäntä

harmaausva

– vaaleanharmaa raidallinen naaras

huomenkukka kirjonenä

– vaaleanharmaa naaras

– täplikäs harmaa naaras

loikkahäntä

– oranssivalkea kolli

minttuturkki nokkostassun

– vaaleanharmaa raidallinen kolli; mestari

– tummanruskea naaras; niiskumestari

saukkosydän tassun

– hyvin lyhytkarvainen raidallinen naaras; punarintatassun mestari mäntyturkki

sademyrsky

– täplikäs sinertävänharmaa kolli

– ruskea raidallinen naaras; kuparitassun mestari hämyturkki

Kuningattaret

– valkoinen naaras, jolla on siniset silmät; ja ruohopennun emo jääsiipi

kuoriaispennun, piikkipennun, kukkapennun

Klaanin­ vanhimmat

– tumma raidallinen naaras kivivirta – harmaa kolli pääskyhäntä

MUINAISET Päällikkö

sanan jalka – tummanoranssi kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

Teräväkynnet

särkynyt varjo – hoikka oranssi naaras, jolla on valkoiset käpälät ja meripihkanväriset silmät

– tummanruskea naaras, jolla on meripihkanväriset silmät

ujo vasa

– hopeanharmaa naaras, jolla on siniset silmät

tuulen humina

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät aamuinen joki

– tummanharmaa raidallinen kolli, jolla on siniset silmät kiven laulu

tummat viikset

– iso, musta, paksu-

turkkinen kolli – harmaavalkoinen kolli, jolla on siniset silmät kiitävä pilvi

– mustavalkoinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät särmikäs salama

Teräväkynsiksi kouluttautuvat kissat

närhen siipi – harmaa raidallinen kolli, jolla on siniset silmät kyyhkyn siipi – vaaleanharmaa naaras, jolla on siniset silmät kuun sirppi – valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät

– ruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

kalan hyppy

Kuningattaret

– harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät

nouseva kuu

– jäntevä ruskea naaras, jolla on keltaiset silmät

pöllön sulka

Vanhimmat

pilvinen pouta – vaaleanoranssi naaras, jolla on vihreät silmät

– tummanruskea kolli, jolla on keltaiset silmät

juokseva hevonen

KLAANIEN ULKOPUOLISIA KISSOJA – ruskean ja kilpikonnakuvioisen kirjava pitkäkarvainen kolli, jolla on vaaleankeltaiset silmät

sol

MUITA ELÄIMIÄ keskiyö

– tähtiä katseleva mäyrä, joka asuu meren rannalla

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ

u

lk

en

oj

ks

ka

n

o lk

ja

si

k ka

lk

po

je

lk

ija

u

po

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari

pur

o

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2

KUULAMPI

N KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

ku

ol

p os

k

a nh

va

uk

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

u

lk

o sp

ko

uk

3

JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

ki

jo va l a

VALK

OKIR

KON

4

TIE

ritarin vesakko

E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI

MAASTO

ILO

(e

KI V

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

E

TI

UN

M

M

U ÖK

N

JÄ

5

ESINÄYTÖS

Tuuli lakaisi paljasta nummea ja toi mukanaan saderyöppy­ jä. Sitkeä ruoho oli märkää, ja vesi oli murtautunut läpi jonkin puron äyräistä ja levinnyt isoksi lammikoksi, jonka pintaan lätsähteli sadepisaroita. Lammikon rannalla kyyhötti mäyränaaras, jota jäätävä tuuli ja sade eivät näyttäneet hetkauttavan. Hän katseli veteen kauan kuin olisi nähnyt jotakin siellä, harmaan pilven särkyneen kuvajaisen takana; sitten hän nosti päänsä ja katsahti ympärilleen. ”Olen tullut”, hän ilmoitti. Kivikon takaa ilmestyi musta naaraskissa. Hän oli melkein pelkkä varjo, ja hänen käpälissään välkehtivät tähdet. Häntä seurasi hopeanharmaa kolli, jonka vihreät silmät levisivät hänen lähestyessään mäyrää. Ympärillä hohtavassa tähtien valossa hän näytti sadevedestä tehdyltä. ”Miksi me olemme täällä?” Kollin ääni oli käheä, aivan kuin hän ei olisi pitkään aikaan käyttänyt sitä. ”Tällaisena päivänä meidän pitäisi maata kerällä lämpimässä pesässä.” ”Totta on, Joki”, musta naaras naukaisi. ”Kenen ajatus oli lähteä ulos tähän ketunilmaan?” ”Minun.” Piikkihernepensaan takaa ilmestyi kolmas kissa, roteva kellanpunainen kolli, jolla oli valkeat käpälät. Hänen 17

meripihkanvärisissä silmissään kiiluivat tähdet, ja silti hän näytti aineettomalta kuin tulenliekki. ”Niin kuin hyvin tiedät, Varjo. Meidän on pakko tavata.” Varjo tuhahti. ”Minun ei ole pakko tehdä mitään mitä sinä sanot, Myrsky.” Myrsky nyökkäsi. ”Ei tietenkään. Mutta meidät on kutsunut yhteen klaanejamme uhkaava vaara. Klaanit ovat vähällä joutua lopulliseen kadotukseen – ja se on sinun syytäsi, Keski­ yö.” Hänen äänensä muuttui terävämmäksi. Ennen kuin Keskiyö ehti vastata, Joki otti puheenvuoron. ”Missä Tuuli on? Emme voi keskustella tästä ilman häntä.” ”Täällä ollaan.” Ääni kuului pidemmältä jokivarresta. Jäntevä naaraskissa erottui juuri ja juuri vasten litimärkää nummi­ruohikkoa; vain hopeanhohde hänen ympärillään paljasti hahmon ääriviivat. Naaras pinkaisi alas kohti lampea kevein askelin. ”Miksi värjöttelette täällä kuin eksyneet pennut?” hän kysyi hiukan pilkallisesti. ”Tämmöisessä mitättömässä pikku sateessa ja tuulessa.” Varjo avasi suunsa, mutta Myrsky keskeytti hänet. ”Emme me kaikki ole tottuneet elämään avomaastossa. Mutta viis nyt siitä. Meidän on selvitettävä, miksi Keskiyö on paljastanut klaanien salaisuudet.” ”Miksi meidän?” Joki nurisi hytisten. ”Onhan Tähti­ klaanissa nuorempiakin kissoja. Miksi kutsua meidät aikojen alusta?” Tuuli nyökytteli. ”Emmekö me ole tehneet jo tarpeeksi? Muodostimme klaanit ja johdatimme niitä läpi ensimmäisten vuodenaikojen. Ne ovat olleet meille kiitollisuudenvelassa kaikkien kuiden ajan aina siitä lähtien, kun kuljimme metsässä.” ”Meidän on edelleen varjeltava klaanejamme”, Myrsky sanoi hiljaa. ”Tämä on sellainen vaara, jota ne eivät ole koskaan 18

ennen kohdanneet.” Hän kääntyi kohti mäyrää. ”Keskiyö, miksi paljastit salaisuutemme?” ”Niin, ja vielä sille kapiselle, variksenruokaa syövälle erakolle?” Varjo sähähti ja nyppäisi kynsillään ruohikkoa. ”Hänen tultuaan minun klaanini on hylännyt soturiesi-isänsä.” ”Hiekkajyrkänteillä minä Solin tapasin”, Keskiyö aloitti rauhallisesti. ”Ensitapaaminen se oli.” ”Ja sinäkö lavertelet salaisuudet jokaiselle tuntemattomalle, joka sattuu talsimaan ohi?” Tuuli murisi. ”Etkö tajua, että kertomalla meistä niin paljon olet antanut hänelle valtaa klaaneihin?” Myrsky tivasi. ”Tieto ei aina valtaa”, Keskiyö vastasi. ”Klaanit ei tarvitse salailua itsensä suojeluun. Kulkukissat ja erakot pysyy poissa; ne tietää, ei klaanielämä sovi niille.” ”Tämä erakkopa ei pysynytkään”, Joki huomautti. ”Klaanien ei tarvis mennä piiloon”, Keskiyö jatkoi sinnikkäästi. ”Jos menisi, ei olisi tarpeeksi vahvoja kun tulee haasteet ulkoa.” ”Minun soturini ottavat vastaan minkä tahansa haasteen”, Tuuli napautti. ”Haasteet ei aina hampaita ja teräviä kynsiä”, mäyrä huomautti. Tuuli sihahti. Hänen niskakarvansa nousivat pystyyn, ja hän työnsi kyntensä esiin. ”Älä pidä minua ihan hölmönä! Yrität vain kierrellä sitä, että teit hirvittävän virheen. Tähti­ klaanin soturit paljastivat sinulle salaisuutensa, ja sinä kerroit ne ventovieraalle! Ilman sinua Varjo­klaanissa ei olisi nyt minkään­laisia ongelmia.” Keskiyö nousi käpälilleen. ”Vedä kynnet sisään, pikku soturi”, hän mörisi. ”Typerää tappeluun ryhtyä, jos toinen ei vihollinen.”

19

Muutaman silmänräpäyksen ajan Tuuli seisoi hievahtamatta ja perääntyi ja veti kynnet sisään vasta, kun Myrsky laski häntänsä hänen lavalleen. ”Riitelemisestä ei ole hyötyä”, kaikkien aikojen ensimmäinen Myrsky­klaanin päällikkö maukui. ”Salat on tuotu julki. Meidän on ratkaistava, mitä voimme nyt tehdä klaaniemme hyväksi.” Joki pudisti päätään. ”En kyllä tiedä ollenkaan.” ”En minäkään.” Varjo heilautti turhautuneena häntäänsä. ”Haluaisin repiä kurkun auki tuolta kiittämättömältä mäyrältä, mutta ei se enää muuttaisi mitään.” ”Me emme nyt ymmärrä”, Myrsky sanoi Keskiyölle. ”Jaoim­me kanssasi salaisuutemme, ja sinä puolestasi olet tehnyt paljon klaaniemme hyväksi. Miksi nyt haluaisit tuhota ne näin?” Ennen kuin hän ehti loppuun, nousi tuuli ja tähtikissat alkoivat haihtua näkyvistä, hälvetä kuin sumu. Keskiyö katseli kirkkailla nappisilmillään, miten hailakat hahmot hävisivät ja tähtien kimmellys sammui. Muutaman hännänmitan päästä tuulenpieksemän pensaan takaa tuli esiin kissa: karvaton, sokea, mulkosilmäinen. ”Kuulitko, Kallio?” Keskiyö kysyi. Kallio nyökkäsi. ”Tiesin etteivät klaanipäälliköt katsoisi hyvällä sitä, että paljastit asioita Solille”, hän kähisi. ”Mutta eihän sinulla ollut vaihtoehtoa. Kolmikon mahti on tulossa, ja klaanien on oltava valmiina.”

20

LUKU 1

Kuu lepäsi suunnattomana kultakiekkona mustien kukkuloiden laella. Tähdet hohtivat Paatsamalehden pään yllä ja muistuttivat häntä siitä, että hän oli esi-isien henkien varjeluksessa. Hänen nahkaansa alkoi kihelmöidä, kun hän näki harjanteella liikettä. Sinne oli ilmaantunut kissa, jonka hahmo piirtyi kuun eteen. Paatsamalehti tunnisti leveän pään ja tupsukorvat sekä tuuheapäisen hännän. Vaikka hahmo näytti valoa vasten mustalta, hän tiesi sen turkin värit: se oli valkoinen ja siinä oli ruskeita, mustia ja kellanpunaisia laikkuja. ” Sol! ” hän sihahti. Varjohahmo köyristi selkänsä ja nousi sitten takajaloilleen etukäpälät ojossa kuin olisi aikeissa raapia taivasta. Se loikkasi eteenpäin, ja loikatessaan se paisui niin valtavaksi että peitti kuun ja hehkuvat tähdet. Paatsamalehti kyyristyi täristen pimeydessä, joka oli synkempi kuin metsän syvimmät pimennot. Hänen ympäriltään kajahti hätäisiä rääkäisyjä: kokonainen piileskelevä kissaklaani puhkesi vaikeroimaan peloissaan, kun varjo sulki heidät Tähti­klaanin suojelevan katseen ulottumattomiin. Metelin yli kiiri huuto: ”Paatsamalehti! Paatsama­ lehti! Tule ulos!”

21

Paatsamalehti yritti sännätä kauhuissaan liikkeelle mutta juuttui käpälistään pehmeisiin sammaliin ja sananjalkoihin. Soturien pesän oksien välistä siivilöityi heikkoa valoa. Parin ketunmitan päässä Pähkinähäntä kömpi vuoteestaan ja ravisteli sammalhippusia karvoistaan. ”Paatsamalehti!” Huuto kuului taas, ja tällä kertaa Paatsama­ lehti tunnisti Koivuruskan ärtyneen äänen, joka tuli pesän ulkopuolelta. ”Aiotko nukkua koko päivän? Meidän pitäisi olla metsällä.” ”Tullaan.” Paatsamalehti lähti tokkuraisena ja karvat unen jäljiltä väristen kohti lähintä aukkoa oksistossa. Matkalla sinne hän törmäsikin äkkiä sananjalkojen alla nukkuvan kissan takapäähän ja kompuroi siitä yli. Pilvihännän pää ponnahti pystyyn. ”Pyhä Tähti­klaani!” hän murahti. ”Eikö täällä saa nukkua rauhassa?” ”A-anteeksi”, Paatsamalehti sopersi muistaessaan, että Pilvi­häntä oli ollut edellisiltana myöhäisessä partiossa; ensimmäisen soturiyönsä vartiossa istuessaan hän oli nähnyt tämän palaavan leiriin Tomuturkin ja Ratamohännän kanssa. Niin minun tuuriani. Ensimmäinen päivä, ja onnistun jo suututtamaan yhden vanhemmista sotureista. Pilvihäntä tuhahti ja käpertyi uudelleen, sulki siniset silmänsä ja upotti nenänsä turkkiinsa. ”Ei se mitään”, Pähkinähäntä sanoi hiljaa ja silitti kuonollaan Paatsamalehden lapaa. ”Pilvihäntä on pahempi naukumaan kuin kynsimään. Äläkä anna Koivuruskan ärsyttää itseäsi. Hän komentelee uusia sotureita, mutta siihen tottuu nopeasti.” Paatsamalehti nyökkäsi kiitollisena vaikkei kertonutkaan Pähkinähännälle todellista syytä järkytykseensä. Ei häntä Koivu­ruska vaivannut vaan hänen sisällään kiireestä kanta-

22

päähän sykkivä muistikuva unesta; se teki hänen käpälistään kömpelöt ja piinasi mieltä. Hänen katseensa kääntyi kohti makuusijaa, johon hänen veljensä Leijonatassu – ei, vaan Leijonaroihu nyt – oli käpertynyt vahtiyön päätyttyä. Paatsamalehti olisi nyt kaikkein eniten halunnut puhua veljensä kanssa. Makuusija oli kuitenkin tyhjä. Leijonaroihu oli ilmeisesti lähtenyt ulos aamupartioon. Paatsamalehti työntyi pesästä Pähkinähännän perässä askeliaan varoen. Ulkona oli Koivuruska kuopimassa kärsimättömänä maata. ”Viimeinkin!” hän tuhahti. ”Mikä sinua viivytti?” ”Ota rennosti, Koivuruska.” Vatukkakynsi, Myrsky­ klaanin varapäällikkö ja Paatsamalehden isä, istuskeli hännänmitan päässä häntä siististi käpälien ympärillä. Hänen meripihkanvärisissä silmissään oli tyyni katse. ”Ei riista mihinkään karkaa.” ”Ei ennen kuin huomaa meidät”, lisäsi Hiekkamyrsky, joka loikki paikalle tuoresaaliskasalta. ”Jos siellä mitään riistaa on.” Koivuruska huitaisi hännällään. ”Taistelun jälkeen tuoresaalista on ollut paljon aiempaa vaikeampi löytää.” Paatsamalehden muriseva vatsa kertoi, että Koivuruska oli oikeassa. Useita auringonnousuja sitten kaikki neljä klaania olivat taistelleet Myrsky­klaanin reviirillä; rääkynä ja rymistely oli säikyttänyt riistaeläimet pois tai ajanut ne syvälle maan uumeniin. ”Ehkä riista alkaa hiljalleen palailla”, hän tuumi. ”Ehkä”, Vatukkakynsi myönsi. ”Menemme tänään kohti Varjo­klaanin rajaa. Sillä suunnalla ei käyty niin kovia taisteluita.” Paatsamalehti jännittyi Varjo­klaanin mainitsemisesta. Näen­kö taas Solin? hän mietti. 23

”Mahdammekohan nähdä ketään varjoklaanilaista?” Koivuruska maukui ääneen Paatsamalehden ajatukset. ”Olisi kiva tietää, aikovatko he kaikki kääntää selkänsä Tähti»Keskiyö että tieto klaanille ja seurata sen sijaansanoi sitä omituista erakkoa.” Paatsamalehdestä olisi ollut vatsa täyneituntui ainakuin olehänellä valtaa. nä kivenmurikoita. Varjoklaani ei ollut Mutta joskus seilmestynyt on.» edelliseen kokoontumiseen kaksi yötä sitten. Sinne oli tullut ainoastaan Varjoklaanin päällikkö Mustatähti mukanaan Sol, järvelle hiljattain saapunut erakko. Mustatähti oli selittänyt, että hänen Soturikissaklaaneissa kuohuu. Varjoklaani on kissansa eivät enää uskoneet soturiesi-isien mahtiin. kääntänyt selkänsä Tähtiklaanille ryhtynyt Eihän se voi olla oikein! Miten klaani voi ja selviytyä ilman Tähtiklaania? Ilman soturilakia? seuraamaan järvelle tulleen muukalaisen ”Ei opetuksia. Sol nyt niin omituinen ole”, Pähkinähäntä huomautti Närhitassu uskoo kuitenkin esiKoivuruskalle ja heilautti korviaan. ”Hän ennusti että aurinisien merkitykseen ja päätyy tutkimusretkillään ko pimenisi, ja se pimeni. Kukaan parantajista ei tiennyt, että niin kauas kävisi.”klaanien menneisyyteen. Hänen sisarukKoivuruska lapojaan. ”Aurinkohan tuli sitten sensa ovatkohautti tukalassa tilanteessa: Paatsamalehti takaisin. Ei se soturilain nyt niin ihmeellistä ole.” Leijonaroihu pelkää murenemista, ”Joka tapauksessa”, Vatukkakynsi keskeytti ja nousi käväkivaltaisia EdesMe kohtalokas pälilleen, ”tämä on näkyjään. metsästyspartio. emme ole kulkumenossa jaluokse raivoava rajuilma eivät ole kuitenkaan Varjotauti klaanin kyläilemään.” ”Sehän taisteli meidän rinnallamme”, sanoi. mitään verrattuna järkyttäväänKoivuruska salaisuuteen, ”Ilman Varjo klaanin sotureita Tuuli klaani ja Jokiklaani olijoka on vaarassa paljastua kaikille. sivat tehneet meistä variksenruokaa. Emmehän me nyt näin äkkiä voi olla taas viholliset?” Kolmikon mahti on kolmas Soturikissat-saaga. ”Emme viholliset”, Hiekkamyrsky oikaisi. ”Se on kuitenPitkätEn varjot on saagan viides osa. kin toinen klaani. ole myöskään varma siitä, voimmeko olla ystävät sellaisten kissojen kanssa, jotka ovat hylänneet Tähtiklaanin.” Entäs meidän omat kissamme sitten? Paatsamalehti ei uskaltanut esittää kysymystä ääneen. Pilvihäntä ei ole koskaan uskonut Tähtiklaaniin. Hän kuitenkin tiesi kysymättäkin, että

G

24

www.wsoy.fi

*9789510496374*

T84.2

ISBN 978-951-0-49637-4

Kannen kuva: Owen Richardson