Hunter, Erin: Soturikissat: Kolmikon mahti 4: Pimennys (WSOY)

LM

IKO N M A

4

ERIN HUNTER W S OY

HTI

KO

PIMENN YS

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, POWER OF THREE #4: ECLIPSE Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, POWER OF THREE #4: ECLIPSE Text copyright © Working Partners Limited 2008 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2015 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2016 ISBN 978-951-0-49635-0 Painettu EU:ssa

Erityiskiitokset Kate Carylle

JOITAKIN KLAANIKISSOJA MYRSKY­K LAANI Päällikkö

tulitähti

– kellanpunainen kolli, jonka turkki on liekinvärinen

Varapäällikkö

vatukkakynsi

Parantaja

lehtilampi

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja)

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; närhitassun mestari

oravaliito – punaruskea naaras, jolla on vihreät silmät; kettutassun mestari tomuturkki

– tummanruskea raidallinen kolli

hiekkamyrsky hunajatassun pilvihäntä

– vaalean kellanpunainen naaras; mestari

– pitkäkarvainen valkoinen kolli; mestari

tuhkatassun

– kullanruskea raidallinen kolli; paatsamatassun mestari saniaisturkki

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät

ratamohäntä

okakynsi

– kullanruskea raidallinen kolli; mestari

unikkotassun

– valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä kirkassydän

saarniturkki – vaaleanharmaa tummajuovainen kolli, jolla on tummansiniset silmät; leijonatassun mestari

– pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät

lukkikoipi

– valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät; jäätassun mestari valkosiipi

koivuruska

– vaaleanruskea raidallinen kolli – pitkäkarvainen harmaa kolli

harmaaraita marjanenä

– kermanvärinen kolli

pähkinähäntä hiiriviiksi

Oppilaat

– pieni harmaavalkoinen naaras

– harmaavalkoinen kolli

(yli kuuden kuun ikäiset soturiharjoittelijat) tuhkatassu

– harmaa raidallinen naaras

hunajatassu

– vaaleanruskea raidallinen naaras

unikkotassu

– kilpikonnakuvioinen naaras

– kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

leijonatassu

paatsamatassu

– musta naaras, jolla on vihreät

silmät – harmaa raidallinen kolli, jolla on siniset silmät närhitassu

kettutassu jäätassu

Kuningattaret

– punertava raidallinen kolli

– valkoinen naaras

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – vaaleanharmaa tummajuovainen naaras, jolla on vihreät silmät

lehväpilvi

– kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta; lukkikoiven pentujen ruusupennun (vaaleanruskea naaras) ja konnapennun (mustavalkoinen kolli) emo kaunokainen

– hopeanharmaa raidallinen naaras, entinen kotikisu, joka odottaa harmaaraidan pentuja milli

Klaanin­ vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) – vaalea kolli, jolla on mustat raidat; siirtynyt varhain klaaninvanhimmaksi menetettyään näkönsä pitkähäntä

hiiriturkki

– pieni tummanruskea naaras

VARJO­K LAANI Päällikkö

mustatähti – suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on valtavat pikimustat käpälät

Varapäällikkö

ruosteturkki

Parantaja

pikkupilvi

Soturit

tammiturkki

– erittäin pieni raidallinen kolli

pihlajakynsi savujalka

– punaruskea naaras

– pieni ruskea kolli – kellanpunainen kolli

– musta kolli; pöllötassun mestari

– valkoisen ja kilpikonnakuvioisen kirjava naaras

murattihäntä

konnajalka varishalla

– tummanruskea kolli

– mustavalkoinen kolli; oliivitassun

mestari sykkyräturkki – raidallinen naaras, jonka pitkät karvat sojottavat eri suuntiin

– ruskea kolli, jolla on selässä pitkä arpi; päästäistassun mestari

rotta-arpi

– tummanruskea kolli, jolla on raidallinen häntä; karsitassun mestari käärmehäntä

– valkoinen pitkäkarvainen naaras, jonka toinen silmä on sokea; punatassun mestari

valkovesi

Kuningattaret

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät; pihlajakynnen pentujen tiikeripennun, liekkipennun ja huomenpennun emo keltaturkki

lumilintu

Klaanin­ vanhimmat

– puhtaanvalkoinen naaras

– tummanharmaa kolli – pitkäjalkainen vaaleanruskea raidallinen naaras setrisydän

unikonvarsi

TUULI­K LAANI Päällikkö

yksitähti

– ruskea raidallinen kolli

Varapäällikkö

saarnijalka

Parantaja

kaarnakasvo

Soturit

lovikorva

– harmaa naaras

– lyhythäntäinen ruskea kolli; haukkatassun mestari

varissulka

– raidallinen kolli – tummanharmaa kolli; kanervatassun

mestari pöllöviiksi

– vaaleanruskea raidallinen kolli – pieni valkoinen naaras; viimatassun

valkohäntä

mestari yöpilvi

– musta naaras

lumikkoturkki

– kellanpunainen kolli, jolla on

valkeat käpälät jänisloikka

– ruskeavalkoinen kolli

– tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät lehtihäntä

kastepilkku pajukynsi

– täplikäs harmaankirjava naaras

– harmaa naaras

muurahaiskarva

– ruskea kolli, jonka toinen

korva on musta – harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa käpälää; aurinkotassun mestari hiillosjalka

– hyvin vaalea harmaavalkoinen kissa, jolla on siniset silmät; ohdakepennun, sarapennun ja pääskypennun emo

Kuningattaret

piikkihernehäntä

Klaanin­ vanhimmat

aamukukka

– hyvin vanha kilpikonnakuvioinen naaras seittijalka – tummanharmaa raidallinen kolli

JOKIKLAANI Päällikkö Varapäällikkö

– epätavallisen täplikäs kullankeltainen naaras

leoparditähti

usvajalka

– harmaa naaras, jolla on siniset

silmät Parantaja

– täplikäs kullanvärinen naaras; mestari

perhonsiipi pajutassun

Soturit

mustakynsi

– savunmusta kolli

särkitassun

– pieni ruskea raidallinen kolli; mestari

ruokoviiksi

– musta kolli

myyrähammas

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on siniset silmät; soratassun mestari

sammalturkki

pyökkiturkki värehäntä

– vaaleanruskea kolli

– tummanharmaa raidallinen kolli

huomenkukka kirjonenä

– vaaleanharmaa naaras

– täplikäs harmaa naaras

loikkahäntä

– oranssivalkea kolli

minttuturkki nokkostassun saukkosydän

– vaaleanharmaa raidallinen kolli; mestari

– tummanruskea naaras

mäntyturkki – hyvin lyhytkarvainen raidallinen naaras; punarintatassun mestari sademyrsky

– täplikäs sinertävänharmaa kolli

– ruskea raidallinen naaras; kuparitassun mestari hämyturkki

Kuningattaret

– vaaleanharmaa raidallinen naaras, niiskupennun ja malvapennun emo harmaausva

– valkoinen naaras, jolla on siniset silmät; ja ruohopennun emo

jääsiipi

kuoriaispennun, piikkipennun, kukkapennun

Klaanin­ vanhimmat

– tumma raidallinen naaras kivivirta – harmaa kolli pääskyhäntä

KUOHUVAN VEDEN HEIMO Riistan­pyytäjät

(kollit ja naaraat, joiden tehtävänä on hankkia heimolle ruokaa) puro jossa pikkukalat uivat (puro)

– ruskea

raidallinen naaras – tummanharmaa kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; entinen Joki­klaanin jäsen

myrskyturkki

KLAANIEN ULKOPUOLISIA KISSOJA – ruskean ja kilpikonnakuvioisen kirjava pitkäkarvainen kolli, jolla on vaaleankeltaiset silmät

sol

KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ

u

lk

en

oj

ks

ka

n

o lk

ja

si

k ka

lk

po

je

lk

ija

u

po

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari

pur

o

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2

KUULAMPI

EN KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

ku

ol

p os

k

a nh

va

uk

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

u

lk

o sp

ko

uk

3

JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

ki

jo va l a

VALK

OKIR

KON

4

TIE

ritarin vesakko

E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI

MAASTO

ILO

(e

KI V

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

E

TI

UN

M

M

U ÖK

N

JÄ

5

ESINÄYTÖS

Metsä säihkyi kirkkaassa auringossa, ja aluskasvillisuudessa rapistelivat saaliseläimet. Saarnen alla oli musta kolli, joka venytteli ja antoi oksien välitse lankeavien säteiden lämmittää vatsaansa. Hän kehräsi ja lipoi rintaansa käpälät tyytyväisessä kippurassa. Äkkiä eräästä pensaasta pelmahti kilpikonnakuvioinen naaras, joka kiiti kollin ohi. Kolli kierähti kyljelleen ja huusi: ”Hiirikö?” ”Kohta se on tuoresaalista!” kilpikonnakuvioinen vastasi. Hän solahti saniaisseinämän läpi ja katosi kasvustoon valkoinen hännänpää perässä huiskahtaen. Saniaisten takana maa vietti ruohikkoiselle metsä­aukiolle. Alhaalla oli tummanharmaa naaraskissa näykkimässä hännäntyveensä pureutunutta lihavaa punkkia. Hän murahti itsekseen ötökkää nyhtäessään, lopetti sitten ja vilkaisi rinteeseen. Ylhäällä saniaiset heiluivat. ”Sainpas!” Ilmoille kajahti voitonriemuinen naukaisu; sitten saniaiset heiluivat kahta kauheammin, ja kilpikonna­ kuvioinen ilmestyi esiin hiiri hampaissaan. Hän räpäytti silmiään tummanharmaalle naaraalle. ”Hei, Keltahammas!” ”Huomenta, Täplälehti”, Keltahammas vastasi. ”Hyvä päivä saalistaa.” 15

”Ainahan täällä on hyvä saalistaa.” Täplälehti heilautti päätään, heitti tuoresaaliin Keltahampaalle ja loikki itse perään. Keltahammas nuuhkaisi saalista ja kavahti. Sitten hän hieraisi käpälällään leveää, lyhyttä kuonoaan, kun hänen nenänsä yli kipitti kirpun musta hahmo. ”Minä luulin että näillä metsästysmailla ei tarvitsisi kärsiä kirpuista!” ”Sinä varmaan toit ne mukanasi.” Täplälehti siristi sil­ miään nähdessään Keltahampaan sekaisen turkin. ”Milloin sinä opit sukimaan itsesi?” Hän nojautui eteenpäin ja ryhtyi nuolemaan isoa takkua klaanitoverinsa lavasta. ”Sitten kun sinä lakkaat huolehtimasta kaikkien kissojen asioista”, Keltahammas mutisi. Mäeltä kuului ääni. ”Sen kun näkisi tapahtuvan.” Täplälehti nosti katseensa. Rinnettä alas heitä kohti laskeutui valkoinen kolli. ”Valkomyrsky!” Täplälehti kehräsi. ”Onko Sinitähti mukanasi?” ”Oli hän hetki sitten.” ”Olen vieläkin!” Sinitähti ilmestyi metsästä ja pinkaisi Valko­myrskyn perään. ”Olisin pysynyt vauhdissasi, ellei Pitkä­tähti olisi pysäyttänyt minua.” ”Mitä hän halusi?” Täplälehti kysyi. ”Hermoili vain tavalliseen tapaansa.” Sinitähti vilkaisi Keltahampaan kirpunpuremaa nenää ja irvisti. ”Huono tuuri”, hän harmitteli. ”En olisi uskonut, että täällä on kirppuja.” Täplälehti päästi hiljaisen mrrau-naurun ja napautti Keltahammasta hännänpäällään. ”Pitkätähti?” Keltahammas uteli ja karisti Täplälehden kimpustaan. ”Hän on huolissaan pennuista”, Sinitähti selitti. Keltahampaan häntä värisi. ”Paatsamatassusta, Leijona­ tassusta ja Närhitassustako?”

16

”Kenestä muustakaan?” Sinitähti huokaisi. ”Se ennustus kaihertaa häntä kuin punkki.” ”Heillähän menee koulutus hyvin”, Täplälehti huomautti. ”He kaikki tuntuvat viimein löytävän polkunsa.” ”Totta.” Keltahammas tuijotteli käpäliään ja lisäsi hiljaa: ”On kuitenkin paljon sellaista mitä he eivät tiedä.” ”He ovat vielä nuoria”, Sinitähti muistutti. Keltahammas nosti katseensa. ”Ei meidän siltikään tarvitse petkuttaa heitä.” ”Olisiko sinusta sitten parempi, jos he tietäisivät kaiken?” Sinitähti kysyi puolestaan. Keltahammas jännittyi. ”Jonka elämä alkaa petoksessa, se elää varjossa.” Sinitähti istuutui. ”He eivät saa tietää totuutta. Me olemme pitäneet tämän salaisuuden hyvästä syystä – ja olemme olleet siitä samaa mieltä, Keltahammas. Meidän on tehtävä se mikä on oikein klaanin kannalta.” Keltahammas kallisti päänsä sivulle. ”Se on valhe. Miten se voi olla oikein?” ”Me emme kuitenkaan aloittaneet heille valehtelemista”, Valkomyrsky muistutti. ”Mutta pimitämme kuitenkin koko ajan totuutta”, Keltahammas kinasi. ”Olen yhä sitä mieltä, että heidän elämässään on liikaa salailua.” ”He tietävät ennustuksesta”, Täplälehti sanoi väliin. Keltahammas siirteli käpäliään. ”Ennustuksesta! Kunpa he eivät ikinä olisi kuulleetkaan siitä. Kunpa minäkään en olisi ikinä kuullut siitä! Joskus minusta tuntuu siltä, että olisi parempi jos heille ei olisi annettu niitä voimia laisinkaan.” Täplälehti silitti Keltahampaan kylkeä hännällään. ”Eihän meillä ollut mitään tekemistä sen kanssa”, hän rauhoitteli.

17

”Meidän on vain toivottava, että he käyttävät voimiaan viisaasti, Myrsky­klaanin eduksi.” ”Vain Myrsky­klaaninko?” Valkomyrsky näytti mietteliäältä. ”Jos heillä on tosiaan niin mahtavia voimia, eikö heidän pitäisi käyttää niitä kaikkien klaanien hyväksi?” Sinitähti avasi silmänsä suuriksi. ”He syntyivät Myrsky­ klaaniin! Heidät on kasvatettu uskollisiksi Myrsky­klaanin sotureiksi. Miksi heillä olisi mitään velvollisuuksia muita klaaneja kohtaan?” Keltahammas siristi silmiään Myrsky­klaanin entiselle päällikölle muttei sanonut mitään. ”Meidän on hyväksyttävä se, että olemme joistain asioista eri mieltä”, Valkomyrsky maukui sovittelevasti. ”Tärkeintä on, että pennut kunnioittavat ja kuuntelevat soturiesi-isiään.” ”Niin”, Täplälehti myönsi. ”Meidän on pidettävä huoli siitä, että he ottavat meidän sanoistamme vaarin.” Valkomyrsky heilautti korvaansa, jota kutitti heinänkorsi. ”Kukaan kissa ei synny niin viisaana, ettei voisi oppia esi­vanhemmiltaan. Meidän on opastettava heitä missä vain voimme.” ”Helpommin sanottu kuin tehty”, Keltahammas jupisi. Heidän yllään lenteli perhonen, joka eteni tuulessa kuin hypähdellen. Täplälehden silmät välähtivät, ja hän nousi äkkiä takajaloilleen ja läimäytti käpälänsä ylhäällä yhteen. Perhonen ampaisi ylöspäin hänen ulottumattomiinsa. ”Hiirenpapanat!” Täplälehti pudottautui takaisin neljälle jalalle. Hän huomasi Sinitähden lähteneen poispäin. ”Joko sinä lähdet?” Sinitähti vilkaisi taakseen Keltahampaaseen. ”Jos jään, meille tulee riita.” Keltahammas heilautti hännänpäätään. ”Oletko siis edelleen sitä mieltä, että meidän pitäisi olla kertomatta heille?” 18

”Ymmärrän pelkosi”, Sinitähti sanoi hiljaa. ”Mutta toistaiseksi on turvallisinta pitää salaisuus vain meidän tiedossamme.” Keltahammas katsoi poispäin. ”Pelkkää itsepäisyyttä”, hän murisi puoliääneen. ”Sinitähti uskoo tekevänsä oikein”, Valkomyrsky sanoi. ”Olet luottanut häneen ennenkin, muistatko?” Hän nyökkäsi Keltahampaalle ja Täplälehdelle ja lähti sitten metsäaukiolta Sinitähden perään. ”Entä sinä?” Keltahampaan vaaleat silmät kääntyivät kohti Täplälehteä. ”Oletko sinä samaa mieltä tästä salailusta?” ”Totuus on voimallinen ase”, Täplälehti vastasi. ”Meidän on käytettävä sitä harkiten.” ”Ei tuo ole mikään vastaus!” Keltahammas kivahti. Täplälehti katseli Keltahampaan huolestunutta ilmettä. ”Miksi sinä olet niin peloissasi?” Keltahampaan selkäkarvat väreilivät. ”En tiedä”, hän myönsi. ”Minulla on vain sellainen tunne.” Hänen katseensa vaelsi kohti puita ja jäi tarkkailemaan metsää. ”Jokin on vialla. On tulossa pimeys, jota edes Tähti­klaani ei voi estää. Ja kun se tulee, meistä ei ole suojelemaan klaaneja. Eikä edes itseämme.”

19

LUKU 1

Paatsamatassu kyyristyi ja painoi vatsansa kiinni kivenlohkareeseen. Se oli vieläkin lämmin, vaikka aurinko oli jo painumassa kaukaisten kukkuloiden taa. Vuorilta puhaltava kylmä tuuli pörrötti hänen turkkiaan. Hänen edessään avautui vihreitä niittyjä ja sitten metsäkaistale, jonka takana jossakin oli järvi, ja koti. Vaikka puut olivat vielä täydessä lehdessä, niiden vehreys alkoi olla nuhjaantunut ja ilmassa oli uusi, tunkkainen maku jota ei ollut tuntunut heidän taivaltaessaan vuorille. Lehtisade on tulossa, hän ajatteli. Hän ei malttanut odottaa että pääsisi kotiin. Tuntui kuin he olisivat olleet heimon luona jo monta kuuta. Olivat he sentään päässeet turvallisesti pois vuoristosta. Tästä eteenpäin maa olisi käpälän alla pehmeämpää, saalistaminen helpompaa ja maasto selvästi tutumpaa kuin kalliot ja vesi ja kitukasvuiset puut. Hän vilkaisi taakseen. Vatukkakynsi ja Oravaliito puhelivat hiljaa Myrskyturkin ja Puron kanssa. Keltaturkki ja Varis­ sulka kurkottelivat vieressä heidän suuntaansa. Olivatko he sanomassa hyvästejä? Paatsamatassu oli vieläkin järkyttynyt siitä että Myrskyturkki ja Puro aikoivat jäädä sinne. Edellisillan jäähyväis­ 20

aterialla vesiputouksen takana olevassa luolassa Myrskyturkki oli ilmoittanut, että hän saattaisi Puron kanssa klaanikissoja vuorten juurelle muttei jatkaisi pidemmälle. Närhitassu oli tietenkin vain kohauttanut lapojaan ja nyökännyt, aivan kuin olisi koko ajan tiennytkin että he eivät olleet palaamassa Myrsky­klaaniin. Paatsamatassu sen sijaan saattoi vain arvailla, miksi kukaan kissa haluaisi jäädä vuoristoon, jos voisi asua järvelläkin. Puro kai tuntee vuoria kohtaan samoin kuin minä tunnen omaa kotiani kohtaan. Ja Myrskyturkki rakastaa häntä niin paljon että pysyy hänen luonaan, olipa hän missä tahansa. Äkkiä hänen silmäänsä sattui ruskeiden sulkien vilahdus alempana rinteessä. Rosoisen maan yli kiiti kotka. Sen edellä pinkoi jänis henkensä hädässä, ja sen pitkät takatassut potkivat ilmaan multaa ja ruohoa. Kotka veti siipensä sukkelasti vasten kylkiään ja hyökkäsi, kellautti jäniksen nurin niskoin ja naulitsi sen sitten piikinterävillä kynsillään maahan. Paatsamatassu kadehti kotkan nopeutta. Jos osaisi lentää noin! Hän sulki silmänsä ja kuvitteli miltä tuntuisi kiitää ruohikon yli käpälät hädin tuskin maata hipoen, ilmankevyenä, nopeana kuin nopein saaliseläin… ”Voitaisiinpa jo jatkaa matkaa.” Leijonatassun kärsimätön naukaisu tunkeutui hänen ajatuksiinsa. Leijonatassu tassutti kivenlohkareelle Paatsamatassun viereen ja jäi hänkin katselemaan saaliistaan nauttivaa kotkaa. ”Olisipa minulla jotain omassa vatsassani”, hän naukaisi. ”Mitä luulet, pystymmekö me koskaan lentämään?” Paatsama­tassu pohti hiljaa. Leijonatassu kääntyi katsomaan häntä kuin hullua. ”Tarkoitan siis sitä”, Paatsamatassu kiirehti selittämään, ”kun Närhitassu sanoi että meillä on tähtien voima käpälissämme.” Tuntui vieläkin oudolta sanoa se ääneen. ”Me emme oikeastaan tiedä, mitä se merkitsee. Mietin vain, että –” 21

”Lentäviä kissoja?” Leijonatassu pilkkasi. ”Mikä järki siinä olisi?” Paatsamatassun korvia kuumotti. ”Sinulla ei ole yhtään mielikuvitusta”, hän napautti. ”Tässä meillä nyt vain sattuu olemaan enemmän mahtia kuin kenelläkään kissalla ikinä, ja sinä olet kuin ei mitään! Miksemme me voisi lentää tai tehdä mitä tahansa mitä huvittaa? Äläkä siinä naureskele!” ”En minä naureskele.” Leijonatassu näpäytti Paatsamatassua hännällään kylkeen. ”Minusta me vain näyttäisimme typeriltä siivekkäinä.” Paatsamatassua alkoi kiukuttaa. Hän kääntyi kohti vel­ jeään vihaisen näköisenä. ”Sinä et ota tätä riittävän vakavasti! Meidän on selvitettävä tarkasti, mitä se profetia tarkoittaa!” Leijonatassu räpäytti silmiään ja astui askelen taaksepäin. ”Pysy turkissasi. Kyllähän sinä tiedät Närhitassun näyt. Ne kuulostavat mahtavilta, mutta meidän pitää elää tosimaailmassa.” ”Mitä mikään tosimaailma tarkoittaa nyt, kun meillä on tähtien voima käpälissämme? Mehän voimme tehdä mitä vain! Mieti, miten suureksi hyödyksi me pystymme olemaan klaanillemme!” Leijonatassu kurtisti kulmiaan. ”Ei siinä ennustuksessa sanottu mitään klaanin palvelemisesta; siinä vain mainittiin meidät kolme.” Paatsamatassu tuijotti häntä. ”Soturilakihan sanoo, että meidän pitää suojella klaaniamme ennen kaikkea muuta!” Leijonatassun katse kulki kohti kaukaisia kukkuloita. ”Tarvitseeko meidän noudattaa soturilakia, jos olemme mahtavampia kuin Tähti­klaani?” hän pohti ääneen. ”Miten sinä saatat sanoa noin?” Paatsamatassu moitti, mutta pahaenteiset väreet kulkivat pitkin hänen selkäänsä. Jos profetia merkitsi, että heidän olisi elettävä soturilain ulko­ 22

puolella, mistä hän tietäisi, mikä oli oikein? Miten hän tietäisi, mitä hänen pitäisi tehdä, jos olisi valittava hänen omansa ja klaanin turvallisuuden välillä? Närhitassu hyppäsi heidän viereensä, kiinni hänen kylkeensä. ”Voisitteko te puhua vielä vähän kovempaa?” hän sihahti. ”Saattaa olla, että kaikki eivät vielä kuulleet.” Hänen siniset silmänsä leiskuivat. Sokeus ei estänyt tunteita näkymästä. Paatsamatassu käännähti nähdäkseen, oliko kukaan muista kissoista kuunnellut, mutta soturit olivat edelleen uppoutuneina omiin juttuihinsa. ”Ei meihin kukaan kiinnitä huomiota”, hän rauhoitteli Närhitassua. ”Ei kaikilla ole yhtä hyvä kuulo kuin sinulla”, Leijonatassu lisäsi. ”Sitä minä vain, että olkaa varovaisia, jooko?” Närhitassu naukaisi. ”Meidän täytyy pitää se salassa.” ”Tiedetään”, Leijonatassu vakuutti. ”Tuskinpa tiedätte”, Närhitassu sanoi. ”Miten luulisitte muiden suhtautuvan, jos he saisivat selville että meitä on siunattu suuremmalla mahdilla kuin Tähti­klaania?” Leijonatassu vilkaisi Oravaliitoa ja Vatukkakynttä. ”Eivät he ikinä uskoisi.” ”En meinaa uskoa itsekään”, Paatsamatassu lisäsi. ”Kyllä he sen uskoisivat.” Närhitassun ääni oli jäätävä. ”Mutta tuskinpa he siitä pitäisivät.” ”Mikseivät?” Paatsamatassu huolestui. Hänellä ei ollut käynyt mielessä, mitä klaanitoverit asiasta ajattelisivat. Kaipa he olisivat iloisia? Kyllähän he tiesivät, että hän käyttäisi voimiaan vain toisten auttamiseen! Leijonatassu tuntui olevan samaa mieltä. ”Eivätkö he haluaisi meidän olevan mahdollisimman hyviä sotureita?”

23

”Ei siinä ennustuksessa ole kyse siitä, onko hyvä soturi!” Närhitassu huomautti. Hänen kyntensä raapivat turhautuneesti kiven pintaa. ”Siinä on kyse suuremmista voimista kuin Tähtiklaanin voimat.»Jokin Eikö se saattaisi tuntua tavallisista kison vialla. soista hiukan pelottavalta?” On tulossa pimeys, ”Emmehän me aio tehdä mitään pahaa”, Paatsamatassu jota edes voi meille.” estää.» intti. ”Tämä on lahjaTähtiklaani koko klaanille, ei ei vain Mitä Närhitassu oikein ajatteli heidän tekevän voimillaan? ”Hys!” Närhitassun sihahdus vaiensi hänet, kun Oravaliito loikki heitä kohti. Myrskyklaanin oppilaskolmikko haaveilee Oravaliito pysähtyi lohkareen viereen. ”Mistäs täällä vallasta: Leijonatassu haluaisi olla voittamaton oikein kinastellaan?” ”Paatsamatassu Leijonatassu vainklaanipäällikkö; kiistelevät siitä, kumtaistelija jajaPaatsamatassu pi on parempi saalistaja”, Närhitassu naukaisi sävyisästi. Närhitassu puolestaan tietää, että hän yksin näkee Paatsamatassu avasi suunsa väittääkseen vastaan mutta hilmenneisyyteen tulevaisuuteen. litsi sitten itsensä. Hänjainhosi valehtelemistaEnnustuksen muttei voinut mukaan klaanien kohtalo on heidän käpälissään. paljastaa heidän salaisuuttaan, ei täällä. ”Ei teidän pitäisi seisoskella täällä juttelemassa”, OravaEräänä päivänä klaanireviireille saapuu muukalailiito sanoi. ”Kun Vatukkakynsi on juuri käskenyt etsiä tuorenen, joka varoittaa auringon pimenemisestä, saalista. Hän haluaa, että Myrskyturkilla ja Purolla on varja ensi kertaakun näyttää siltä,heimon että Tähtiklaani masti kotiinviemisiä, he palaavat luo.” on neuvoton. Oppilaat olivat kinanneet niin antaumuksella, etteivät olleet kuulleet käskyä. Kolmikon kolmas Soturikissat-saaga. ”Ei teitä pitäisimahti joutuaonkahta kertaa käskemään”, Oravaliito torui. Pimennys on saagan neljäs osa. Paatsamatassu painoi päänsä. ”Anteeksi.” Oravaliito heilautti häntäänsä kohti pientä metsikköä rinteessä. ”Kokeilkaa tuolta, ja vauhtia nyt!” Vesakosta lankesi pitkä varjo pitkin kukkulan kylkeä. Aurinko laskisi pian. Leijonatassu nuolaisi huuliaan. ”Tuolla pitäisi olla paljon riistaa.”

G

24

www.wsoy.fi

*9789510496350*

T84.2

ISBN 978-951-0-49635-0

Kannen kuva: Owen Richardson