LM
IKO N M A
3
HTI
KO
K A R KOT U S
ERIN HUNTER W S OY
Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, POWER OF THREE #3: OUTCAST Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, POWER OF THREE #3: OUTCAST Text copyright © Working Partners Limited 2008 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2015 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2015 ISBN 978-951-0-49633-6 Painettu EU:ssa
Jessicalle Erityiskiitokset Cherith Baldrylle
JOITAKIN KLAANIKISSOJA MYRSKYK LAANI Päällikkö
tulitähti
– kellanpunainen kolli, jonka turkki on liekinvärinen
Varapäällikkö
vatukkakynsi
Parantaja
lehtilampi
Soturit
(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja)
– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; marjatassun mestari – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; närhitassun mestari
oravaliito
– punaruskea naaras, jolla on vihreät
silmät – tummanruskea raidallinen kolli; p ähkinätassun mestari tomuturkki
hiekkamyrsky hunajatassun
– vaalean kellanpunainen naaras; mestari
– pitkäkarvainen valkoinen kolli; tuhkatassun mestari pilvihäntä
– kullanruskea raidallinen kolli; paatsamatassun mestari saniaisturkki
– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät
ratamohäntä
– kullanruskea raidallinen kolli; u nikkotassun mestari okakynsi
– valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä kirkassydän
saarniturkki – vaaleanharmaa tummajuovainen kolli, jolla on tummansiniset silmät; leijonatassun mestari
– pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät; hiiritassun mestari lukkikoipi
puro jossa pikkukalat uivat (puro)
– ruskea raidallinen n aaras; entinen Kuohuvan Veden Heimon jäsen
– tummanharmaa kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; entinen Jokiklaanin jäsen
myrskyturkki
valkosiipi
– valkoinen naaras, jolla on vihreät
silmät koivuruska
– vaaleanruskea raidallinen kolli – pitkäkarvainen harmaa kolli
harmaaraita
Oppilaat
(yli kuuden kuun ikäiset soturiharjoittelijat) marjatassu
– kermanvärinen kolli
pähkinätassu hiiritassu
– pieni harmaavalkoinen naaras
– harmaavalkoinen kolli
tuhkatassu
– harmaa raidallinen naaras
hunajatassu
– vaaleanruskea raidallinen naaras
unikkotassu
– kilpikonnakuvioinen naaras
leijonatassu
– kullanruskea raidallinen kolli
paatsamatassu närhitassu
Kuningattaret
– musta naaras
– harmaa raidallinen kolli
(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – vaaleanharmaa tummajuovainen naaras, jolla on vihreät silmät; jääpennun (valkoinen naaras) ja kettupennun (punertava raidallinen kolli) emo lehväpilvi
– kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta; ruusupennun (vaaleanruskea naaras) ja konnapennun (mustavalkoinen kolli) emo kaunokainen
– hopeanharmaa raidallinen naaras; entinen kotikisu milli
Klaanin vanhimmat
(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) pitkähäntä – vaalea kolli, jolla on mustat raidat; siirtynyt varhain klaaninvanhimmaksi menetettyään näkönsä hiiriturkki
– pieni tummanruskea naaras
VARJOK LAANI Päällikkö
– suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on valtavat pikimustat käpälät
Varapäällikkö
ruosteturkki
Parantaja
pikkupilvi
Soturit
tammiturkki
mustatähti
– erittäin pieni raidallinen kolli
pihlajakynsi savujalka
– punaruskea naaras
– pieni ruskea kolli – kellanpunainen kolli
– musta kolli; pöllötassun mestari
– mustan, valkoisen ja kilpikonna kuvioisen kirjava naaras
murattihäntä
konnajalka
Kuningattaret
– tummanruskea kolli
– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät
keltaturkki
lumilintu
– puhtaanvalkoinen naaras
Klaanin vanhimmat
setrisydän
– tummanharmaa kolli – pitkäjalkainen vaaleanruskea
unikonvarsi
raidallinen naaras
TUULIK LAANI Päällikkö
yksitähti
– ruskea raidallinen kolli
Varapäällikkö
saarnijalka
Parantaja
kaarnakasvo
– harmaa naaras – lyhythäntäinen ruskea kolli; mestari
haukkatassun
Soturit
lovikorva
– raidallinen kolli
– tummanharmaa kolli; (vaaleanruskea raidallinen naaras, siniset silmät) mestari
varissulka
kanervatassun
– vaaleanruskea raidallinen kolli
pöllöviiksi
– pieni valkoinen naaras; viimatassun (musta kolli, meripihkanväriset silmät) mestari
valkohäntä
yöpilvi
– musta naaras
lumikkoturkki
– kellanpunainen kolli, jolla on
valkeat käpälät jänisloikka
– ruskeavalkoinen kolli
– hyvin vaalea harmaavalkoinen k issa, jolla on siniset silmät; ohdakepennun, sarap ennun ja pääskypennun emo
Kuningattaret
piikkihernehäntä
Klaanin vanhimmat
aamukukka
– hyvin vanha kilpikonnakuvioinen
naaras seittijalka
– tummanharmaa raidallinen kolli
JOKIKLAANI Päällikkö
leoparditähti
– epätavallisen täplikäs kullankeltainen naaras
Varapäällikkö
usvajalka
– harmaa naaras, jolla on siniset
silmät – täplikäs kullanvärinen naaras; pajutassun mestari
Parantaja
perhonsiipi
Soturit
mustakynsi
– savunmusta kolli
– pieni ruskea raidallinen kolli; särkitassun mestari myyrähammas
ruokoviiksi
– musta kolli
– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on siniset silmät; soratassun mestari
sammalturkki
pyökkiturkki värehäntä
– vaaleanruskea kolli
– tummanharmaa raidallinen kolli
huomenkukka kirjonenä
– täplikäs harmaa naaras
loikkahäntä
Kuningattaret
– vaaleanharmaa naaras
harmaausva
– oranssivalkea kolli
– vaaleanharmaa raidallinen naaras, ja malvapennun emo
niiskupennun
– valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät; ja ruohopennun emo
jääsiipi
kuoriaispennun, piikkipennun, kukkapennun
Klaaninvanhimmat
raskasjalka pääskyhäntä kivivirta
– tanakka raidallinen kolli – tumma raidallinen naaras
– harmaa kolli
KUOHUVAN VEDEN HEIMO Tietäjä
terävistä kivistä näkijä (kivistänäkijä)
– ruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät
Riistanpyytäjät
(kollit ja naaraat, joiden tehtävänä on hankkia heimolle ruokaa) harmaa taivas ennen aamua (harmaa)
– vaalean-
harmaa r aidallinen kolli siiven varjo veden yllä (siipi)
– valkoharmaa
naaras myrskyn pilvet hämärässä (myrsky)
– tumman-
harmaa kolli Luolanvartijat
(kollit ja naaraat, joiden tehtävänä on vartioida luolaa) hyökkäävän kotkan kynsi (kotkankynsi) – tummanruskea raidallinen kolli rosoinen kallio jolla haikara istuu (roso)
–
tummanharmaa kolli lintu joka ratsastaa tuulella (lintu)
–
harmaaruskea naaras kieleke jolla kotkat pesivät (kieleke) – tummanharmaa kolli (puron veli) jyrkkä polku putouksen vierellä (jyrkkä)
–
tummanruskea raidallinen kolli tähdetön yö (yö)
– musta naaras
sammal joka kasvaa joella (sammal)
–
vaaleanruskea naaras Pentue-emot
(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) säikähtäneen haikaran lento (lento)
– ruskea raidallinen naaras, jolla on kolme pientä pentua
ruskean haukan syöksy (syöksy)
– punaruskea naaras, jolla on kaksi isompaa pentua
Alokkaat
(heimon oppilaat) vihaisen pöllön huuto (huuto)
– musta kolli
(riistanpyytäjä) kalan hypyn loiskahdus (loiskahdus)
– vaaleanruskea raidallinen naaras (riistanpyytäjä)
vuorelta vierivä pikkukivi (pikkukivi)
– harmaa
naaras (luolanvartija) Vanhukset
(entiset riistanpyytäjät ja luolanvartijat, jotka viettävät vanhoja päiviään) myrskyä kantava pilvi (pilvi) kiville ropiseva sade (sade)
– valkoinen naaras – laikukas ruskea
kolli
KLAANIEN ULKOPUOLISIA KISSOJA juova – iso hopeankirjava kolli, jolla on tummia raitoja ja meripihkanväriset silmät piiska – laiha vaaleanruskea kolli, jolla on isot, suipot korvat flora – valko-tummanruskea naaras, jolla on vihreät silmät kierre – nuori kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on naamassa valkoisia juovia sulo – iäkäs, pulska, raidallinen erakko, jolla on harmaa kuono
KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ
u
lk
en
oj
ks
ka
n
o lk
ja
si
k ka
lk
po
je
lk
ija
u
po
aukio
varjoklaanin leiri
KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA
puolisilta
pie ukkospni olku
puolisilta
SAN SILMIN KIS
saari
pur
o
jokiklaanin leiri
hevospaikka 2
KUULAMPI
EN KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ
KLAANIT
ku
ol
p os
k
a nh
va
uk
myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI
vanha tammi
järvi
JOKIKLAANI
VARJOKLAANI
Tuuliklaanin leiri
TUULIKLAANI
rikkinäinen puolisilta
TÄHTIKLAANI
KAKSIJALkala
POHJ
OINEN
u
lk
o sp
ko
uk
3
JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI
satulasepänmetsä
män
tylä
NTIE
MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS
K AK
SIJALAN SILMIN
MÄNTYLÄNSAARI
ki
jo va l a
VALK
OKIR
KON
4
TIE
ritarin vesakko
E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI
MAASTO
ILO
(e
KI V
HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO
kristallilampi
kivilouhos
jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ
MÄNTYMETSÄÄ
N SUOTA
RAUHALANJÄRVI
jänökumpu
JÄRVI
POLKUJA POHJ
JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI
OINEN
E
TI
UN
M
M
U ÖK
N
JÄ
5
ESINÄYTÖS
”Riistarosvot! Nämä ovat meidän maitamme!” Sanat sähähti harmaa kolli. Hänen niskakarvansa olivat pystyssä ja huulet irvessä. Hänen katseensa pyyhkäisi alempana jyrkällä polulla kyyristelevää kissalaumaa. Kissoilla oli kynnet paljaina ja silmissä kiiluva, nälkäinen katse. Yhdellä roikkui hampaissaan veltto kani. ”Meidän maitamme ja meidän riistaamme.” Hopeankirjava kolli katseli häntä julkeasti. ”Jos nämä kerran ovat teidän maitanne, miksei täällä ole mitään raja merkkejä? Täällä oleva riista kuuluu kaikille kissoille.” ”Tuo ei ole totta, ja sinä tiedät sen.” Harmaan kollin rinnalla seisoi musta naaras, jonka häntä huiski edestakaisin. ”Häipykää ja heti!” Sitten hän sihahti hiljaa suupielestään: ”Kieleke, me emme voi ryhtyä taisteluun. Muista mitä kävi viimeksi.” ”Kyllä minä tiedän, Yö”, harmaa kolli vastasi. ”Mutta mitä muutakaan me voimme?” Kielekkeen toiselta puolelta tunki eteen valtavankokoinen ruskeankirjava kolli, joka sähähti raivokkaasti. ”Yksikin askel vielä, niin revimme teiltä karvat”, hän murisi. Kieleke kosketti häntä hännänpäällään lapaan. ”Ota rauhallisesti, Kotkankynsi”, hän varoitti. ”Hoidetaan tämä karvoja repimättä, jos mahdollista.” 17
Polunmutkasta ilmestyi lisää kissoja, jotka täyttivät koko kapean väylän hopeankirjavan kollin takana. ”Jyrkkä.” Kieleke kutsui pientä raidallista kollia korvien heilautuksella. ”Palaa äkkiä luolaan. Sano että tunkeilijat ovat taas täällä.” ”Mutta –” Jyrkkä ei selvästikään olisi halunnut jättää ystäviään, jotka olivat jo ennestäänkin alakynnessä. ”Heti!” Kieleke ärähti. Jyrkkä kääntyi ja pinkaisi polkua ylös. Aurinko oli laskemassa. Kivet loivat pitkiä varjoja rosoiselle, verenkarvaiselle maalle. Hiljaisuuden rikkoi vaimea veden jyly, ja taivaalta kajahti haukan rääkäisy. ”Tämän pidemmälle te ette tule”, Kieleke maukui. ”Kääntykää takaisin ja etsikää muita metsästysmaita.” ”Kuka niin määrää?” hopeanharmaa kolli irvaili. ”Jääkää sitten tänne, niin näette”, Kotkankynsi sihahti. Kielekkeen partio painautui rinnatusten ja tukki polun. Tunkeilijat alkoivat kuitenkin hajaantua ja kiipeillä kivenlohkareille polun reunoille. Kieleke kyyristyi ja jännitti lihaksensa. Hän taistelisi jos olisi pakko, huolimatta siitä mitä viimeksi oli käynyt. ”Seis!” Ruskea raidallinen kolli työntyi Kielekkeen partion läpi tunkeilijoiden eteen. Vaikka hänen kuononsa oli jo harmaantunut, hänellä oli edelleen jäntevät, voimakkaat lihakset ja hän kulki pää pystyssä. ”Minä olen Kivistänäkijä, Kuohuvan Veden Heimon tietäjä”, hän ilmoitti käheällä äänellään, joka kaikui kallioista. ”Nämä ovat meidän maitamme, ettekä te ole tänne terve tulleita.” ”Maat kuuluvat vain sellaisille kissoille jotka pystyvät puolustamaan niitä”, hopeanvärinen kolli tiuskaisi. 18
”Muistatteko miten ajoimme teidät pois ennen jäisen veden aikaa?” Kivistänäkijä murisi. ”Teemme saman uudelleen, ellette lähde nyt.” Hopeankirjava kolli siristi silmiään. ”Ai ajoitte meidät pois? Ei se minusta aivan niin mennyt.” ”Me päätimme lähteä”, joku ruskeavalkoinen naaras lisäsi kivenjärkäleen päältä. ”Löysimme paremman paikan viettää lehtikatoa, sellaisen missä oli enemmän riistaa.” ”Ja nyt me päätimme palata takaisin.” Raidallinen kolli huitaisi hännällään. ”Pari kirppuista kissanrääpälettä ei meitä pysäytä.” Hän koukisteli kynsiään ja raapi kiviä. ”Kuohuvan Veden Heimo on aina elänyt näillä vuorilla”, Kivistänäkijä maukui. ”Me –” Hänen sanansa katkesivat raivokkaaseen ulvaisuun, kun ruskeavalkoinen naaras heittäytyi järkäleeltä alas ja iski kyntensä Yön lapaan. Raidallinen kolli päästi kauhean rääkäisyn ja säntäsi Kielekkeen kimppuun. Kieleke kieriskeli ympäriinsä ja kynsi vastustajaansa, ja ilman täytti kissatappelun rääkynä. Ikuisen Metsästyksen Heimo katseli taivaalta voimattomana.
19
LUKU 1
Närhitassu venytteli ja tunsi auringon porottavan turkilleen. Lämmin tuuli henkäili ja toi mukanaan vehreiden kasvien tuoksuja. Jossain ylhäällä liversi lintu, ja Närhitassu kuuli järven vaimean loiskeen rannasta. ”Närhitassu!” Kevyt tassutus rikkoi aaltojen äänen. Närhitassu näki mielessään mestarinsa Lehtilammen kahlaamassa matalassa rantavedessä. ”Närhitassu!” Lehtilampi huusi uudelleen, nyt lähempää. ”Tule tänne. Vesi on viileää ja ihanaa.” ”Ei kiitos”, Närhitassu murahti. Hänelle vesi oli muutakin kuin järven lempeää liplatusta käpäliä vasten. Aaltojen ääni toi mieleen muistot ympärillä vellovasta kylmyydestä, märästä, painavasta turkista, suun ja nenän täyttävästä vedestä joka tukehduttaa hengiltä. Hän oli kerran unissaan hukkunut eksyttyään maanalaisiin tunneleihin muinaisen soturin Pudonneen Lehden kanssa, ja toisen kerran hän oli ollut vähällä hukkua oikeasti, kun oli klaanitoveriensa kanssa pelastanut kadonneita Tuuliklaanin pentuja. Olen saanut vedestä tarpeekseni loppuiäkseni.
20
”Ei sitten.” Lehtilammen käpälänaskelet loittonivat ja nopeutuivat, kun hän loikki rantamatalikossa huolettomana kuin pentu. Närhitassu tassutti rantaa pitkin. Hänen oli tarkoitus etsiä malvaa, mutta ilmaa maistellessaan hän ei erottanut lainkaan tuttua pistävää tuoksua. Heti kun Lehtilammen askelten ääni vaimeni, hän kaarsi vedenrajasta pois ja kapusi törmälle. Hänellä oli paljon tärkeämpääkin löydettävää kuin yrtit. Hän tallusteli eteenpäin nenä maassa kiinni, nuuhki tietään ruohotuppaiden ja pensaiden välitse kunnes tuli erään puun kiemuraiseen juurakkoon. Tässä se on! Hän tarttui hampaillaan kepin päähän ja veti sen ulos juuren takaa, missä se oli ollut suojassa ahnailta aalloilta. Hän kyyristyi sen vierelle, kuljetti käpäläänsä kynnenjälkien yli ja löysi ne viisi pitkää ja kolme lyhyttä, jotka merkitsivät viittä oppilasta ja kolmea pentua jotka olivat jääneet loukkuun tunneleihin, kun vesi nousi. Jokaisen poikki oli vedetty toinen viiva: kaikki olivat selviytyneet hengissä ulos. Närhitassu muisteli miten oli tehnyt viivat Kallion tuoksun lumoissa; hänestä oli tuntunut melkein siltä kuin muinaisen hengen karvaton käpälä olisi ohjannut hänen kynsiään. Närhitassu tunsi kuitenkin myös yksinäisen, yli vetämättömän viivan. Pudonnut Lehti, muinainen kissa joka oli johdattanut heitä, vaelteli tunneleissa vieläkin yksinään. Närhitassu sulki silmänsä ja kuunteli ääniä, jotka olivat aiemmin kuiskineet hänelle, muttei kuullut muuta kuin tuulen huminan puissa ja järven liplatuksen. ”Pudonnut Lehti? Kallio?” hän sanoi hiljaa. ”Missä te olette? Miksette te puhu minulle enää?”
21
Ei kuulunut vastausta. Närhitassu kiskoi kepin ulommas ja kieritti sen törmää alas niin että vesi pääsi vellomaan sen yli. Hän nuuhki sitä koko pituudelta, mutta kaikki menneisyyden kaiut olivat vaienneet. Hän nielaisi kuuluvasti ja oli vähällä alkaaesi-isä uikuttaa kuin »’Kuulimme että tulisit’, emonsa menettänyt pentu. Hän olisi halunnut puhua Kallion sanoi ’Emme kuitenkaan kanssa, kuulla lisäähiljaa. niistä kissoista jotka olivat kauan sitten kuvitelleet sinun tulevan eläneet järven ympärillä. Hän halusi tietää,näin miksi pian.’» Pudonnut Lehti oli jäänyt kulkemaan luoliin, vaikka kaikki muut muinaiset kissat – nekin jotka olivat kuolleet tunneleissa – olivat menneet johonkin muualle. Myrskyklaanin parantajaoppilas Närhitassu on Hän oli varma siitä, että ne olivat samoja kissoja kuin ne tietää ennustuksesta, joka lupaa hänelle jotkasaanut hän tunsi ympärillään Kuulammella, ne joiden käpä-ja pahaenteisen suurta mahtia. lien hänen tekemätsisaruksilleen kuopat täplittivät veden ääreen johtavaa kierteistä Hän polkua. He olivat paljon klaaneja aiemmalta ajalta, jopa uskoo mahdin olevan peräisin muinaisilta Tähtiklaania vanhempia. Millaista viisautta heillä voisikaan kissoilta ja lähtee klaanitoveriensa kanssa olla annettavanaan! He saattaisivat osata jopa selittää hänelmaille selvittääkseen ennustukle senvuoristokissojen ennustuksen, ne salaperäiset sanat, jotka hän oli Tulisenunessa salaisuuden. tähden kuullut. Vuoret kätkevät kuitenkin paitsi Tulee kolme, veresi verta, jotkasalaisuuksia, pitävät tähtienjavoimaa kävastauksia myös uusia nuoret pälissään. kissat joutuvat elämänsä seikkailuun. ”Närhitassu, mitä ihmettä sinä oikein teet?” Närhitassu hätkähti. Hän oli ollut niin keskittynyt kepKolmikon mahti on kolmas Soturikissat-saaga. piin ja mietteisiinsä muinaisista kissoista, ettei ollut kuullut kolmas osa. lähelLehtilammen Karkotus lähestyvän.on Nytsaagan hän haistoi mestarinsa lään ja erotti tästä uhkuvan ärtymyksen. ”Anteeksi”, hän mumisi. ”Me tarvitsemme lisää malvaa. Vaikkemme olekaan juuri joutumassa taisteluun, kissat sairastuvat ja loukkaantuvat silti. Parantajien on oltava valmiina.” ”Kai minä nyt sen tiedän”, Närhitassu kivahti. Ja kukahan mahtoi estää sen taistelun? hän ajatteli. Tuuliklaani ja Myrsky-
G
22
www.wsoy.fi
*9789510496336*
T84.2
ISBN 978-951-0-49633-6
Kannen kuva: Owen Richardson