Issuu

USI

PROFE T

I LTA H Ä M Ä R Ä

ERIN HUNTER W S OY

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, THE NEW PROPHECY #5: TWILIGHT Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, THE NEW PROPHECY #5: TWILIGHT Text copyright © Working Partners Limited 2006 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2015 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2014 ISBN 978-951-0-49621-3 Painettu EU:ssa

Erityiskiitokset Cherith Baldrylle

JOITAKIN KLAANIKISSOJA MYRSKYKLAANI Päällikkö

tulitähti

– kellanpunainen kolli, jonka turkki on liekinvärinen

Varapäällikkö

harmaaraita

Parantaja

tuhkamarja

– pitkäkarvainen harmaa kolli

– tummanharmaa naaras; mestari

lehtilammen

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja) tomuturkki

kolli

– tummanruskea raidallinen

hiekkamyrsky

naaras pilvihäntä

– vaalean kellanpunainen

– pitkäkarvainen valkoinen kolli – kullanruskea raidallinen kolli; mestari

saniaisturkki valkotassun okakynsi

– kullanruskea raidallinen kolli

kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

vatukkakynsi

saarniturkki – vaaleanharmaa tummajuovainen kolli, jolla on tummansiniset silmät tihkuviiksi – tummanharmaa kolli, jolla on siniset silmät

– vaaleahkonharmaa kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

nokiturkki

oravaliito

silmät

– punaruskea naaras, jolla on vihreät

– pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät

lukkikoipi

Oppilaat

(yli kuuden kuun ikäiset soturiharjoittelijat) – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; parantajaoppilas

lehtilampi

valkotassu – valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät

Kuningattaret

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – vaaleanharmaa tummajuovainen naaras, jolla on vihreät silmät; tomuturkin pentujen emo

lehväpilvi

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät

ratamohäntä

Klaanin vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) kultakukka

– vaalean kellanpunainen naaras

pitkähäntä – vaalea kolli, jolla on mustat raidat; siirtynyt varhain klaaninvanhimmaksi menetettyään näkönsä hiiriturkki

– pieni tummanruskea naaras

VARJOKLAANI Päällikkö

mustatähti – suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on valtavat pikimustat käpälät

Varapäällikkö

ruosteturkki

Parantaja

pikkupilvi

– punaruskea naaras

– erittäin pieni raidallinen kolli

Soturit

tammiturkki

mestari

– pieni ruskea kolli; savutassun

– tummanharmaa kolli

setrisydän

pihlajakynsi kotkatassun

– kellanpunainen kolli; mestari

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät

keltaturkki

Kuningattaret

unikonvarsi – pitkäjalkainen vaaleanruskea raidallinen naaras

Klaanin vanhimmat

järkäle

– luiseva harmaa kolli

TUULIKLAANI Päällikkö

yksitähti

– ruskea raidallinen kolli

Varapäällikkö

saarnijalka

Parantaja

kaarnakasvo

Soturit

lovikorva

– harmaa naaras – lyhythäntäinen ruskea kolli

– raidallinen kolli

seittijalka

– tummanharmaa raidallinen kolli

varissulka

– tummanharmaa kolli

pöllöviiksi yöpilvi

– vaaleanruskea raidallinen kolli

– musta naaras

lumikkoturkki

valkeat käpälät

– kellanpunainen kolli, jolla on

Kuningattaret

valkohäntä

– pieni valkoinen naaras

Klaanin vanhimmat

aamukukka

– kilpikonnakuvioinen naaras – vaaleanruskea kolli

kaislahäntä

JOKIKLAANI Päällikkö Varapäällikkö Parantaja Soturit

– epätavallisen täplikäs kullankeltainen naaras

leoparditähti

usvajalka

silmät

– harmaa naaras, jolla on siniset

perhonsiipi

– juovikas kullanvärinen naaras

mustakynsi

– savunmusta kolli; pyökkitassun

mestari

– tummanruskea kolli, jolla on valkea vatsapuoli ja jäänsiniset silmät

haukkahalla

myyrähammas pääskyhäntä kivivirta

– tumma raidallinen naaras

– harmaa kolli

ruokoviiksi

Kuningattaret

– pieni ruskea raidallinen kolli

– musta kolli; väretassun mestari

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on siniset silmät

sammalturkki

– vaaleanharmaa naaras; tummanharmaan särkipennun, vaaleanharmaan sorapennun ja raidallisen kieppupennun emo huomenkukka

Klaanin vanhimmat

raskasjalka

– tanakka raidallinen kolli – ruskea raidallinen naaras

murattihäntä

KUOHUVAN VEDEN HEIMO puro jossa pikkukalat uivat (puro) myrskyturkki

silmät

– ruskea raidallinen naaras – tummanharmaa kolli, jolla on meripihkanväriset

MUITA ELÄIMIÄ – lihaksikas valkoharmaa kolli, joka asuu hevospaikan ladossa – vaaleanruskea pitkäkarvainen naaras, joka asuu hevospaikassa hahtuva – pieni valkoharmaa naaras, joka asuu hevospaikassa papu – mustavalkoinen terrieri, joka asuu kaksijalkojen kanssa hevospaikan lähellä keskiyö – tähtiä katseleva mäyrä, joka asuu meren rannalla savu

kaunokainen

KAKSIJALKOJ VIHERLEHTIPA KAKSIJALANPESÄ

o lk

k ka

ija

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari

pur

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2

KUULAMPI

JEN AIKKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

p os

a nh

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

o sp

JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

jo va l a

VALK

OKIR

KON

TIE

ritarin vesakko

E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI

MAASTO

ILO

KI V

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

U ÖK

JÄ

ESINÄYTÖS

”Ei! Kyseessä on varmasti jokin erehdys!” Vedenrajassa kyyhöttävä kissa katsahti ylös turkki kuutamossa hohtaen. ”Minulla on vielä niin paljon tekemättä!” Leveänaamainen siniharmaa kissa tassutti lammen ympäri lempeän myötätuntoinen katse silmissään. ”Valitan”, hän naukaisi. ”Tiedän, että odotit paljon useampia kuita klaani toveriesi seurassa ennen meidän joukkoomme liittymistä.” Toinen kissa katsoi veteen. Kuun kuvajainen väreili kuin kelluva lehti, ja lammen pinnassa kimalsi lukemattomista notkon täyttävistä hahmoista hohtava tähtien valo. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin vesiputouksen ääni, kun se kohisi kivikon jyrkimmästä kohdasta alas. Tähtiklaanin kissat odottivat vaiti ja tarkkaavaisina, kuin heistä jokainen olisi tuntenut vedenrajassa olevan kissan surun. ”Sinä olet palvellut klaaniasi uskollisemmin kuin jotkut kissat pystyvät kokonaisen pitkän eliniän aikana”, sini turkkinen jatkoi. ”Tuntuu varmasti hyvin epäreilulta, että sinun pitäisi jättää klaanisi.” Kyyryssä istuva kissa nosti loistavat silmänsä kohti tähti soturia. ”Sinitähti, kyllä minä tiedän ettei tämä ole sinun vikasi. Ei sinun ole syytä pyydellä anteeksi.”

Sinitähti liikautti häntäänsä. ”Tietenkin on. Kunpa tietäisit, miten paljon klaanisi on sinulle velkaa.” ”Kaikki klaanit.” Mustavalkoinen, pitkähäntäinen kolli nousi käpälilleen ja tassutti lammen reunan ympäri Sini tähden viereen. ”Tähtiklaanikin. Kukaan meistä ei olisi löytänyt uutta kotiamme ilman sinun apuasi.” Hän kumarsi kunnioittavasti, ja tähdet lammen pinnassa välkähtivät. Kissa räpäytti hänelle silmiään. ”Kiitos, Pitkätähti. Minä olen tehnyt virheitä, mutta olen aina yrittänyt tehdä sen mitä olen pitänyt oikeana.” ”Tähtiklaani ei vaadi sotureiltaan enempää.” Hoikka, musta kollikissa lähti astelemaan pitkin sammalpeitteisiä kiviä. ”Jos me voisimme muuttaa kohtalosi, me tekisimme sen.” ”Muista kuitenkin”, Sinitähti varoitti, ”että edes Tähti klaani ei voi kääntää kohtalon käpäliä toiseen suuntaan, vaikka kuinka haluaisi.” Vedenrajassa oleva kissa nyökkäsi. ”Ymmärrän. Ja yritän pysyä urheana. Voitteko te kertoa minulle, milloin –” Sinitähti pudisti päätään. ”Emme. Mekään emme näe tulevaisuutta niin selvästi. Mutta kun on aika, sinä tiedät sen, ja me odotamme sinua.” Neljäs soturihenki nousi paikaltaan ylempää rinteestä ja tassutti alas kimmeltävien tähtiklaanilaisrivien välistä. Hän oli vaalea ja raidallinen, ja hänen leukansa oli vino. ”Aina kun klaanit kertovat tarinoita suuresta matkasta, sinun nimeäsi kunnioitetaan”, hän lupasi. ”Kiitos, Väärätähti”, kissa maukui. Kaikki neljä hohtavaa soturia kerääntyivät hänen ympärilleen, ne neljä, jotka olivat olleet klaanipäälliköitä silloin kun heidän käpälänsä kulkivat maan päällä.

”Muista, että Tähtiklaanin voima on kanssasi”, Sinitähti maukui. ”Me emme jätä sinua tässä yksin.” Kissa katsahti ylös ja kohtasi sinisten silmien kiinteän katseen. ”Tähtiklaani on ollut kanssani aina.” ”Sinäkö sanot noin, vaikka elämäsi on ollut niin raskasta?” Pitkätähden ääni oli yllättynyt. ”Totta kai.” Kissan silmät kimalsivat tähtien valossa. ”Olen saanut hyviä ystäviä kaikista klaaneista. Olen nähnyt pentuja syntyvän ja katsellut klaaninvanhimpien lähtöä viimeiselle matkalleen Hopeahäntään. Olen taivaltanut pitkän matkan klaanien uuteen kotiin. Uskokaa pois, etten vaihtaisi päivääkään.” Kissa vaikeni hetkeksi ja katseli taas lammen syvyyksiin. ”Minä tiedän, ettei ole teidän vallassanne antaa minulle enempää aikaa klaanini kanssa. En silti voi olla toivomatta lisää.” Sinitähti siristi silmiään. ”Meistä kaikista tuntuu pahalta, kun nuori kissa kutsutaan Tähtiklaaniin. Sinä varmasti palvelisit klaaniasi uskollisesti vielä monia vuodenaikoja.” Hänen äänensä kähisi kärsivästi, ja kissa vilkaisi häneen ojentaen käpälänsä lohduttavasti. ”Älä sure, Sinitähti. Minä tiedän, että klaanistani pidetään hyvää huolta, kun minä olen mennyt pois.” Eri puolilta notkoa kuului kunnioittavaa supinaa. Sini tähti kumartui kyyhöttävän kissan ylle ja kietoi tämän kuunkirkkaan turkin tuoksuunsa. ”Me olemme sinun kanssasi aina”, hän naukaisi. Vuorollaan muut kumartuivat hänen puoleensa ja lisäsivät oman tuoksunsa, niin että ilma tuoksui tähdille ja jäälle ja yötuulelle. Perässä tuli muita sotureita – viehkeä kilpikonna kuvioinen, tanakka sananjalanvärinen kolli, raidallinen hopeankirjava naaras – jotka verhosivat kissan Tähtiklaanin voimalla ja rohkeudella. 17

Heidän äänensä yhtyivät matalaksi surumourunaksi, joka kiiri ylös tähtiin. Kimaltavat hahmot alkoivat yksi toisensa jälkeen haalistua, ja lopulta notko oli tyhjä. Ja tähdet loistivat yksinäiselle kissalle, joka kyyhötti liikkumattomana lammen rannalla.

LUKU 1

”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurtasanteen alle klaanikokoukseen.” Oravaliito hätkähti hereille, kun kivinotkossa kajahti Myrskyklaanin päällikön ulvahdus. Pilvihäntä oli jo tunkemassa ulos soturien pesää suojaavien piikkipensaanoksien välistä. Hänen kumppaninsa Kirkassydän nousi kippurasta heidän sammalvuoteeltaan ja lähti perään. ”Mitä Tulitähti nyt haluaa?” Tomuturkki mutisi vääntäytyessään kankeasti käpälilleen ja ravistellessaan sammal hippuja turkistaan. Hän heilautti ärtyneesti korviaan ja työntyi ulkosalle klaanitoveriensa jäljessä. Oravaliito venytti kitansa haukotukseen, nousi istumaan ja suki itsensä pikaisesti. Tomuturkki oli tänä aamuna tavallistakin äkkipikaisemmalla tuulella. Oravaliito näki hänen kömpelöistä liikkeistään, että hän aristi yhä haavaa, jonka oli saanut taistelussa Mutakynttä vastaan. Suuri osa Myrskyklaanin kissoista kantoi yhä kapinallisten kynnenjälkiä ruumiissaan; Oravaliidonkin kyljessä oli kirvelevä haava, ja hän nuoli sen nopein, kipua lievittävin vedoin. Mutakynsi oli ollut Tuuliklaanin varapäällikkö siihen saakka, kunnes klaanit olivat saapuneet uudelle reviirilleen järven

ympärille. Edellinen päällikkö Pitkätähti oli vain hetkeä ennen kuolemaansa osoittanut seuraajakseen Yksiviiksen. Tästä raivostuneena Mutakynsi oli noussut kapinaan Yksiviikseä vastaan ennen kuin tämä oli ennättänyt saada yhdeksää henkeään Tähtiklaanilta. Ja Jokiklaanin Haukkahalla oli avustanut häntä. Oravaliitoa kimmastutti, että Vatukkakynsi luotti velipuoleensa itsepintaisesti aina vain, vaikka oli nähnyt tämän sotkeutuvan korviaan myöten Mutakynnen petokseen. Tähtiklaanin kiitos, Oravaliito ajatteli, että Myrskyklaani sai juonen ajoissa selville ja lähti mukaan taisteluun Mutakynttä ja tämän kannattajia vastaan. Tähtiklaani oli osoittanut todellisen päällikön, kun salama oli iskenyt puuhun, joka kaatuessaan tappoi Mutakynnen. Oravaliito nuolaisi tummanoranssia turkkiaan vielä viimeisen kerran, pujahti oksien välistä ja tassutti aukiolle kylmästä väristen. Lehtikadon kelmeä aurinko pilkotti puiden yllä, ja tuuli rapisteli paljaita oksia, mutta alhaalla kivi notkossa oli rauhallista. Tähän notkoon Myrskyklaani oli pitkän vaelluksensa päätteeksi asettunut. Ilma tuoksui raikkaalle, ja valkea härmä reunusti yhä heiniä ja pensaita. Siitä huolimatta Oravaliito saattoi havaita häivähdyksen kasvien tuoksua, joka kertoi ettei hiirenkorva voinut olla kaukana. Hän painoi kyntensä maahan ja venytteli nautinnollisesti. Hänen isänsä Tulitähti istuskeli Suurtasanteella pesänsä ulko puolella suunnilleen puolivälissä rinnettä. Tulitähden liekinvärinen turkki kiilsi matalalla paistavan auringon säteissä ja vihreät silmät loistivat ylpeästi, kun hänen katseensa kulki klaanin yli. Oravaliito arveli ettei Tulitähti olisi näyttänyt niin itsevarmalta, jos olisi ollut aikeissa varoittaa klaania taas jostakin. Kissat kerääntyivät aukiolle tasanteen alle. Hiiriturkki ja Kultakukka ilmestyivät peräkanaa klaaninvanhimpien 20

pesästä, ja Kultakukka talutti perässään sokeaa Pitkähäntää hännänpää tämän lavalla. ”Hei.” Oravaliidon sisar Lehtilampi tassutti paikalle ja kosketti sisarensa kanssa neniä. ”Missä kunnossa nuo naarmut ovat? Haluatko vielä lisää kehäkukkaa?” ”Ei kiitos, ei tarvitse.” Lehtilammella ja hänen mestarillaan Tuhkamarjalla oli pitänyt taistelun jälkeen kiirettä, kun he olivat etsineet oikeita yrttejä ja hoitaneet kissojen vammoja. ”Moni muu kissa tarvitsee sitä paljon kipeämmin”, Oravaliito lisäsi. Lehtilampi nuuhkaisi Oravaliidon naarmuja ja nyökkäsi tyytyväisenä. ”Totta puhut. Ne paranevat hyvin.” Pentutarhasta kuului innokas vinkaisu, kun Koivupentu säntäsi ulos, kompastui omiin käpäliinsä, nousi pystyyn ja meni yhtenä vaaleanruskeana sekamelskana isänsä Tomu turkin vierelle. Hänen emonsa Lehväpilvi tassutti hänen perässään, istuutui hänen viereensä ja kääntyi silottelemaan hänen pörröön mennyttä turkkiaan. Oravaliito naurahti hilpeästi mrrau. Hänen katseensa siirtyi piikkipensasmuurissa olevalle tunnelille leirin sisäänkäynnille. Hän tunsi lapalihastensa jännittyvän. Näytti siltä, että aamupartio oli juuri palaamassa: tunnelista tassutti ulos Vatukkakynsi Hiekkamyrsky ja Tihkuviiksi perässään. ”Mikä hätänä?” Lehtilampi kysyi. Oravaliito pidätteli huokausta. Hän oli sisarensa kanssa paljon läheisempi kuin useimmat pentuetoverukset, ja kumpikin tiesi aina, miltä toisesta tuntui. ”Vatukkakynsi”, hän naukaisi vastahakoisesti. ”En saata uskoa, että hän on Haukkahallan kanssa ystävä vielä sen jälkeen, miten tämä asettui Mutakynnen tueksi.” ”Monet asettuivat Mutakynnen tueksi”, Lehtilampi huomautti. ”He tekivät niin, koska he oikeasti uskoivat, ettei 21

Yksiviiksi ollut oikea kissa Tuuliklaanin johtoon. Puun kaaduttua Haukkahalla myönsi olleensa väärässä ja sanoi, että Mutakynsi oli huijannut hänet auttamaan. Yksiviiksi on jo antanut anteeksi Haukkahallalle ja kaikille muillekin, jotka taistelivat häntä vastaan.” Oravaliito huiskaisi hännällään. ”Haukkahalla valehteli! Hän oli mukana Mutakynnen juonessa alusta alkaen. Minä kuulin mitä Mutakynsi sanoi ennen kuolemaansa – Haukka halla yritti saavuttaa tarpeeksi mahtia kaapatakseen vallan Jokiklaanissa.” Lehtilammen huolestunut katse tuntui lävistävän Oravaliidon nahan. ”Ei sinulla ole siitä mitään todisteita. Miksi meidän pitäisi uskoa ennemmin Mutakynttä kuin Haukkahallaa? Oletko varma, ettet arvioi Haukkahallaa sen perusteella, kuka hänen isänsä oli?” Oravaliito avasi suunsa tiuskaistakseen jotain muttei osannutkaan sanoa mitään. ”Muista, että Tiikeritähti oli myös Vatukkakynnen isä”, Lehtilampi jatkoi. ”Olihan hän murhanhimoinen petturi, mutta se ei tarkoita että hänen poikiensa olisi seurattava hänen käpälänjälkiään. Minä en luota Haukkahallaan yhtään sen enempää kuin sinäkään, muttemme me voi ilman todisteita pitää häntä yhtä pahana kuin isänsä. Ja vaikka Haukkahalla olisikin vaarallinen, se ei tarkoita että Vatukkakynsi olisi samanlainen kuin hän – tai samanlainen kuin Tiikeritähti.” Oravaliito nytkytti häntäänsä kiusaantuneena. ”Kaipa sinä olet oikeassa.” Kolme raidallista kollia olivat kietoutuneet toisiinsa kuin vatukkatiheikön köynnökset, ja Oravaliito mietti, pääsisikö kumpikaan pojista kuuna päivänä eroon isänsä petturinperinnöstä. ”Sitä vain kun – Vatukkakynsi ei kuuntele minua ollenkaan! Hän välittää Haukkahallasta paljon

e nemmän kuin minusta. Minä en ymmärrä, miksi hän uskoo ennemmin Haukkahallan sanaan kuin minun.” ”Onhan Haukkahalla hänen veljensä”, Lehtilampi muistutti. Hänen meripihkanvärinen katseensa oli lämmin ja myötätuntoinen. ”Eikö sinun pitäisi arvioida Vatukkakynttä sen perusteella, mitä hän tekee nyt, eikä sen perusteella, mitä hänen isänsä teki – tai mitä sinä pelkäät hänen ehkä tekevän tulevaisuudessa?” ”Olenko minä sinusta epäreilu?” Oravaliito kysyi. Kun Tähtiklaani oli lähettänyt joukon kissoja auringonpesälle kuulemaan kaikkia klaaneja uhkaavasta vaarasta, Oravaliito oli matkan aikana luottanut Vatukkakynteen kuin vuoreen. Sen jälkeen kun hän oli todistanut Vatukkakynnen ja tämän velipuolen Haukkahallan kehittyvää ystävyyttä, hänen luottamuksensa oli haihtunut kuin aamukaste. ”Minusta sinä hermoilet suotta”, Lehtilampi vastasi. ”En minä hermoile.” Oravaliito ei pystynyt myöntämään edes sisarelleen, miten häneen koski ajatella menettämäänsä. ”Olen vain huolissani klaanista. Jos Vatukkakynsi haluaa häipyä Haukkahallan matkaan, ei se ole minun huoleni”, hän murisi. Lehtilampi laski hännänpäänsä sisarensa lavalle. ”Älä teeskentele ettei se liikuttaisi sinua”, hän maukui. ”Älä aina kaan minulle.” Hänen äänensä oli kepeä mutta katse oli yhä vakava. ”Hei, Oravaliito!” Saarniturkki tuli heidän luokseen ennen kuin Oravaliito ehti vastata. Harmaa kolli elehti hännällään. ”Tule tähän viereen.” Oravaliito tassutti Saarniturkin rinnalle ja pani merkille, miten tämän tummansiniset silmät kiiluivat hänen tullessaan. Lehtilampi meni Oravaliidon perässä ja nuolaisi tämän

korvaa nopeasti. ”Yritä olla huolehtimatta”, hän kuiskasi. ”Kyllä kaikki järjestyy.” Hän nyökkäsi Saarniturkille ystävällisesti ennen kuin tassutti istumaan Tuhkamarjan viereen Suurtasanteen alle. Silmäkulmastaan Oravaliito näki Vatukkakynnen ottavan pari askelta häntä kohti. Epävarma katse kollin silmissä synkkeni, kun Oravaliito istuutui Saarniturkin viereen, ja hän kaartoi äkkiä istumaan Saniaisturkin ja Ratamohännän luokse. Oravaliidon turkkia kihelmöi, eikä hän tiennyt johtuiko se helpotuksesta vai pettymyksestä. Kun Tulitähti alkoi puhua, Oravaliito tuijotti suoraan eteenpäin ja tunsi Vatukkakynnen meripihkanvärisen katseen polttavan turkkiaan. ”Myrskyklaanin kissat, on kulunut kolme auringonnousua taistelusta Mutakynttä vastaan”, Tulitähti maukui. ”Leirimme ulkopuolella lojuu yhä kaksi kuollutta soturia. Nyt kun me olemme levänneet, on aika palauttaa heidät Varjoklaaniin.” Oravaliito tunsi kylmiä väreitä. Hän oli löytänyt kivinotkon tekemällä ilmalennon sen pohjalle ollessaan neljän muun kissan kanssa tutkimusretkellä metsässä; oli silkkaa onnekasta sattumaa, että jyrkänne oli siltä kohdin niin matala, ettei hän ollut loukkaantunut pudotuksessa. Taistelun aikana kaksi pakenevaa varjoklaanilaista oli kuitenkin syöksynyt reunan yli korkeimmalta kohdalta ja taittanut niskansa aukiolle pudotessaan. ”Uskotko, että Varjoklaani haluaa heidän ruumiinsa?” Pilvihäntä maukui. ”Hehän toimivat kuitenkin petturiMutakynnen apuna.” ”Ei ole meidän asiamme päättää toisen klaanin uskollisuudesta sotureilleen”, Tulitähti sanoi. ”Mutakynsi ei ollut tavanomainen petturi. Muidenkin klaanien kissat uskoivat, että hän oli Tuuliklaanin oikea päällikkö.”

Pilvihäntä nykäisi hännänpäätään selvästi tyytymättömänä, mutta Oravaliito näki Vatukkakynnen nyökkäävän varmaankin Haukkahalla mielessään. ”Kuolleet »Syvällä olivat Varjoklaanin sotureita”, Tulitähti jatkoi, sisimmässäsi ”ja heidän klaanitoverinsa kyllä haluavat osoittaa heille kunsinä tiedät mikä on oikein. nioitusta heidän matkatessaan Tähtiklaaniin. Meidän pitää Sinunpartio on kuunneltava sydämesirajalle.” ääntä.» lähettää viemään ruumiit Varjoklaanin ”Minä lähden”, Okakynsi tarjoutui. ”Kiitos.” Tulitähti nyökkäsi. ”Saniaisturkki, menisitkö sinäkin, ja sitten…” kissoilla on käpälät täynnä työtä: Myrskyklaanin Hän epäröi katse vaeltaen mietteliäästi vanhempien souudella reviirillä riittää tutkittavaa, ja uusien turien yli. Oravaliito käsitti, että tämä tehtävä saattoi olla rajojen Vaikka vartioiminen kiristää klaanien välejä. vaarallinen. vain muutama varjoklaanilainen oli ollut mukana taistelussa, päällikkönsä Mustatähtimiten saattaisi Kiireen keskelläheidän kukaan ei ehdi huomata, syyttää Myrskyklaania soturiensa kuolemasta ja käyttää sitä nuori parantaja Lehtilampi ajautuu mahdottomaan verukkeena hyökkäykselle. tilanteeseen – valitsemaan kutsumuksensa ja ”Tomuturkki ja Pilvihäntä”, Tulitähti päätti. ”Viekää kielletyn rakkauden Kun yllättävä ruumiit rajalle kelopuun luo,välillä. etsikää Varjoklaanin partio ja kertokaa, mitä tapahtui. älkääon sitten haastako riitaa.” vihollinen hyökkää,Mutta kissojen ponnisteltava Hän jäi hetkeksi Pilvihäntää, kuin olisi pelännyt kaikin voiminkatsomaan ja uhrauduttava toistensa puolesta, että itsepäinen valkea soturi sanoisi jotakin sopimatonta. ”Jos eivätkä kaikki poistukaa selviä. paikalta.” Varjoklaani tuntuu vihamieliseltä, Okakynsi nousi käpälilleen ja kutsui muuta partiota Uusi profetia Yhdessä on toinen Soturikissat-saaga. hännän huiskaisulla. he lähtivät kohti piikkipensasIltahämärä on saagan osa.aivan leirin tunnelia. Varjoklaanilaisten ruumiitviides lepäsivät ulkopuolella piilossa tiheässä karhunvatukkapensaikossa, joka suojasi niitä ketuilta ja muilta haaskansyöjiltä. Tulitähti odotti kunnes oksien rapina partion jäljessä vaimeni. Sitten hän jatkoi: ”Viime yönä Yksiviiksen oli määrä vaeltaa Kuulammelle saamaan yhdeksän henkeään ja nimensä. Hänen päällikkyytensä ei ole kuitenkaan kestävää ennen

www.wsoy.fi

*9789510496213*

T84.2

ISBN 978-951-0-49621-3

Kannen kuva: Owen Richardson