Issuu

USI

PROFE T

ERIN HUNTER W S OY

TÄ H T I YÖ

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, THE NEW PROPHECY #4: STARLIGHT Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, THE NEW PROPHECY #4: STARLIGHT Text copyright © Working Partners Limited 2006 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2015 Map art © Dave Stevenson 2015 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2013 ISBN 978-951-0-49619-0 Painettu EU:ssa

Erityiskiitokset Cherith Baldrylle

JOITAKIN KLAANIKISSOJA MYRSKYKLAANI Päällikkö

tulitähti

– kellanpunainen kolli, jonka turkki on liekinvärinen

Varapäällikkö

harmaaraita

Parantaja

tuhkamarja lehtitassun

Soturit

– pitkäkarvainen harmaa kolli

– tummanharmaa naaras; mestari

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja) – pieni tummanruskea naaras; lukkitassun mestari tomuturkki – tummanruskea raidallinen kolli; oravatassun mestari hiekkamyrsky – vaalean kellanpunainen naaras pilvihäntä – pitkäkarvainen valkoinen kolli saniaisturkki – kullanruskea raidallinen kolli; valkotassun mestari okakynsi – kullanruskea raidallinen kolli kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä vatukkakynsi – tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät saarniturkki – vaaleanharmaa tummajuovainen kolli, jolla on tummansiniset silmät tihkuviiksi – tummanharmaa kolli, jolla on siniset silmät nokiturkki – vaaleahkonharmaa kolli, jolla on meripihkanväriset silmät ratamohäntä – kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras, jolla on meripihkanväriset silmät hiiriturkki

Oppilaat

(yli kuuden kuun ikäiset soturiharjoittelijat) – punaruskea naaras, jolla on vihreät silmät lehtitassu – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät; parantajaoppilas valkotassu – valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät lukkitassu – pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät oravatassu

Kuningattaret

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) lehväpilvi – vaaleanharmaa tummajuovainen naaras, jolla on vihreät silmät

Klaanin vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) kultakukka – vaalean kellanpunainen naaras pitkähäntä – vaalea kolli, jolla on sysimustat raidat; siirtynyt varhain klaaninvanhimmaksi menetettyään näkönsä

VARJOKLAANI Päällikkö

mustatähti – suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on valtavat pikimustat käpälät

Varapäällikkö

ruosteturkki

Parantaja

pikkupilvi

Soturit

– punaruskea naaras

– erittäin pieni raidallinen kolli

tammiturkki

mestari

– pieni ruskea kolli; savutassun

– tummanharmaa kolli – kellanpunainen naaras; kotkatassun mestari keltaturkki – kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät setrisydän

pihlajakynsi

Kuningattaret

unikonvarsi – pitkäjalkainen vaaleanruskea raidallinen naaras

Klaanin vanhimmat

nuhanenä – pieni valkoharmaa kolli; entinen parantaja järkäle – luiseva harmaa kolli

TUULIKLAANI Päällikkö

pitkätähti – iäkäs mustavalkoinen kolli, jolla on hyvin pitkä häntä

Varapäällikkö

mutakynsi

Parantaja

kaarnakasvo

Soturit

lovikorva

mestari

– täplikäs tummanruskea kolli – lyhythäntäinen ruskea kolli

– raidallinen kolli; pöllötassun

– tummanharmaa raidallinen kolli; mestari yksiviiksi – ruskea raidallinen kolli varissulka – tummanharmaa, miltei musta kolli, jolla on siniset silmät saarnijalka – harmaa naaras seittijalka

lumikkotassun

Kuningattaret

valkohäntä

– pieni valkoinen naaras

Klaanin vanhimmat

aamukukka

– kilpikonnakuvioinen naaras – vaaleanruskea kolli

kaislahäntä

JOKIKLAANI Päällikkö Varapäällikkö Parantaja Soturit

– epätavallisen täplikäs kullankeltainen naaras

leoparditähti

usvajalka

silmät

– harmaa naaras, jolla on siniset

perhonsiipi

– juovikas kullanvärinen naaras

mustakynsi

– savunmusta kolli; myyrätassun

mestari

– tanakka raidallinen kolli; mestari

raskasjalka kivitassun

– tummanruskea kolli, jolla on valkea vatsa ja jäänsiniset silmät

haukkahalla

pääskyhäntä

naaras Kuningattaret

– tummanruskea raidallinen

sammalturkki

– kilpikonnakuvioinen naaras

huomenkukka

– vaaleanharmaa naaras

KLAANEIHIN KUULUMATTOMIA KISSOJA – lihaksikas valkoharmaa kolli, joka asuu ladossa hevospaikan lähellä kaunokainen – vaaleanruskea pitkäkarvainen naaras, joka asuu Savun kanssa hahtuva – pieni valkoharmaa naaras, joka asuu Savun ja Kaunokaisen kanssa savu

KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ

o lk

k ka

ija

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

SAN SILMIN KIS

saari pur

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2

KUULAMPI

EN KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

p os

a nh

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

o sp

JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

j va al

VALK

OKIR

KON

TIE

ritarin vesakko

E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI (e

VI LO KI

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

MAASTO

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

U ÖK

JÄ

ESINÄYTÖS

Kuu loi valoaan kukkulalle ja heitti synkkiä varjoja tiheän piikkipensaikon ympärille. Pensaat ympäröivät kallioseinäistä notkoa, jonka seinämät viettivät jyrkästi täydenkuun muotoiseen lampeen. Rinteen puolivälissä pulppusi kahden sammal peitteisen kiven välistä vesinoro, joka kimalsi kuin tähtien tuike olisi valunut rinnettä myöten lampeen. Oksat rasahtelivat ja niiden välistä ilmestyi notkon reunalle kissoja, jotka lähtivät varovaisesti alas kohti vettä. Heidän turkkinsa hohtivat pehmeää, kelmeää valoa, ja heidän askelistaan jäi sammaliin kuurainen kimallus. Ensimmäisenä lammelle ehti kilpikonnakuvioinen naaras. Hän katsoi ympärilleen silmät loistaen. ”Tämä se on”, hän kehräsi. ”Tämä on se paikka.” ”Totta puhut, Täplälehti. Kun valitsimme ne neljä kissaa johdattamaan klaanit pois metsästä, teimme hyvät valinnat.” Vastaaja oli siniharmaa naarassoturi, joka saapui paikalle toiselta puolen notkoa. Hän loikkasi alas maasta törröttävältä kiveltä ja katsoi kilpikonnakuvioista kuun valaiseman veden yli. ”Klaaneilla on kuitenkin vielä edessään vaikea tehtävä.” Täplälehti nyökkäsi. ”Niin on, Sinitähti. Niiden rohkeutta ja uskoa koetellaan ankarasti. Mutta ne ovat päässeet tänne asti – eivät ne luovuta.” 13

Heidän joukkoonsa liittyi lisää tähtisotureita, jotka kerääntyivät veden ääreen, ja lopulta notko oli täynnään sulava linjaisia, hohtavia hahmoja. ”Oli meidänkin matkamme rankka”, joku maukui. ”Oli tuskallista jättää taakse polut, joita olemme kulkeneet niin kauan”, toinen lisäsi. ”Nyt meidän pitää oppia kulkemaan uusilla taivailla.” Täplälehti kuulosti itsevarmalta. Hän istui kivellä puron vierellä ja kietoi häntänsä käpälien ympäri. ”Meidän on opastettava klaanimme tähän uuteen tapaamispaikkaan, missä voimme puhua päälliköille ja parantajille. Sitten tämä on kaikkien viiden klaanin todellinen koti.” Joukosta kuului hyväksyvää supinaa, ja kissojen silmät loistivat toiveikkaasti. ”He voivat kalastaa järvestä”, yksi maukui. ”Ja kukkuloilla ja veden äärellä liikkuu riistaa”, lisäsi toinen. ”Kaikki klaanit löytävät ruokaa jopa lehtikadon aikaan.” Siniharmaa soturi näytti yhä levottomalta. ”Elämässä on muutakin kuin tuoresaalis”, hän naukaisi. Joukon eteen työntyi vaaleanruskea kolli. ”Eivät he ole mitään pentuja”, hän huomautti kärsimättömänä. ”Kyllä he tietävät, miten karttaa kaksijalkoja ja niiden koiria. Ja kettuja ja mäyriäkin.” ”Eivät kaikki vaikeudet johdu kaksijaloista”, Sinitähti kivahti. Hän käännähti katsomaan kollia silmiin. ”Eivätkä ketuista tai mäyristäkään, Tammisydän. Kyllä sinä sen tiedät y htä hyvin kuin minäkin. Klaanit aiheuttavat ongelmia itsekin.” Soturit vilkuilivat kiusaantuneina toisiinsa, mutta Tammisydän nyökkäsi. ”Tietenkin. Niin ne aina tekevät. Se kuuluu soturien elämään.” ”Itse aiheutetut ongelmat suurimman vaaran tuo.” Kuului uusi ääni, matala ja karhea. 14

Sinitähti kiepahti ympäri ja pörhisti niskakarvansa. Hän tuijotti tulijaa, joka seisoi mäen päällä. Se oli liian iso ja vanttera ollakseen kissa. Se näytti ennemmin siltä kuin piikki pensaskehän sisään olisi ilmestynyt pimeyden möykky, josta kissat saattoivat juuri ja juuri erottaa jykevät, lihaksikkaat raajat ja pienet, kirkkaat, kiiluvat silmät. Muutaman silmänräpäyksen jälkeen Sinitähti rauhoittui. ”Tervetuloa, ystävä”, hän naukaisi. ”Tähtiklaani on sinulle kiitoksen velkaa. Olet toiminut hyvin.” ”Vain vähän minä olen tehnyt”, tulija vastasi. ”Ne kissat kohtalonsa ovat ottaneet vastaan rohkeasti.” ”Klaanit ovat taivaltaneet kauas ja kohdanneet paljon murhetta, jota meidän mahtimme ei ole riittänyt lievittämään”, Täplälehti myönsi. ”Ne jatkoivat matkaa silloinkin, kun kadotimme ne näkyvistä ja kuuluvista vuoristossa, kun ne kulkivat toisen heimon polkuja. Nyt niiden on opittava taas elämään neljänä klaanina.” Hän näytti vakavalta. ”On tulossa paljon surua, etenkin niille jotka matkasivat yhdessä auringonpesälle. Heidän ei ole helppoa unohtaa ystävyyttään.” ”Klaanien on merkittävä uudet reviirinsä mahdollisimman pian.” Tammisydämen ääni kumpusi syvältä kurkusta. ”Siinä tulee ongelmia.” ”Jokainen uskollinen soturi haluaa omalle klaanilleen parasta”, maukui Sinitähti. ”Kunhan he vain taistelevat klaaninsa puolesta”, lisäsi Tammisydän, ”eivätkä omastaan.” ”Siinä vaara piileekin”, sanoi hiljainen, huolestunut ääni. Kiiltäväkarvainen musta kolli tuijotti hopeanhohtoiseen veteen kuin olisi nähnyt vaaran pulpahtavan pintaan jättiläismäisen kalan tavoin. ”Näen kissan, joka janoaa sellaista valtaa jota ei ansaitse…” 15

”Ei ansaitse?” Hoikka, vinoleukainen kolli ponkaisi pystyyn lammen toisella puolella selkäkarvat raivokkaasti pystyssä. ”Yötähti, miten kehtaat väittää, ettei ansaitse?” Mustan kollin turkki väreili kuunvalossa, kun hän nosti katseensa. ”Niin, Väärätähti, ei ansaitse vielä”, hän maukui. ”Sen kissan on omaksuttava kärsivällisyyden hyve. Valta ei ole saaliseläin, joka on napattava ennen kuin se karkaa.” Vinoleukainen kissa istuutui taas, vaikka hänen silmänsä olivat yhä vihaiset. ”Haluaisitko että kaikki soturimme olisivat arkoja kuin jänikset?” hän mutisi. Yötähden silmät kapenivat ja hänen hännänpäänsä vääntyili, mutta ennen kuin hän ehti sähähtää mitään vastaukseksi, eteen asteli toinen kissa: paksuturkkinen harmaa naaras, jolla oli leveä naama ja silmissä hurja palo. Hän jäi Täplälehden viereen lammen sammaleiselle rannalle ja katseli alas veteen. Kotvan kuluttua lammen keskeltä alkoi levitä väreitä, jotka löivät rantaan pieniä aaltoja. Harmaa naaras nosti päänsä. ”Olen nähnyt, mitä on tuleva”, hän murisi. ”Edessä on synkkiä aikoja.” Huolestunut kohahdus kulki kissajoukon läpi kuin tuuli kaislikossa, mutta kukaan ei uskaltanut kysyä mitään. ”No?” Sinitähti kysyi tiukasti, kun hiljaisuutta oli jatkunut jo hyvän tovin. ”Kerro, mistä on kyse, Keltahammas.” Harmaa naaras epäröi. ”En ole varma näkemästäni”, hän kähisi viimein. ”Ettekä te pidä siitä, mitä minulla on kerrottavanani.” Hän sulki silmänsä ja puhui matalammalla ja hiljaisemmalla äänellä, niin että kaikkien oli pinnisteltävä kuullakseen: ”’Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu.’” Sinitähti jäykistyi ja kumartui katsomaan veteen. Sen pinnassa laajeni punainen läikkä, joka levisi kunnes vesi leiskui

helakanpunaisena. Se näytti heijastavan auringonlaskun tulta, vaikka notkon yllä kumotti yhä kuu ohuessa pilviharsossa. Kissat henkäisivät kauhuissaan. Täplälehti asteli eteen vapisten ja tuijotti epätoivoisena veteen kuin olisi etsinyt jotakin millä kumota Keltahampaan enteelliset sanat. ”Yritätkö saada selville, mitä Tulitähdelle käy?” Sinitähti kysyi lempeästi. ”Älä etsi liian kovasti, Täplälehti. Sinun jos jonkun pitäisi tietää, että joskus emme voi asioille mitään.” Täplälehti nosti päänsä, ja hänen silmänsä leimusivat päättäväisesti. ”Tekisin mitä tahansa auttaakseni Tulitähteä”, hän sihisi. ”Suojelen häntä kaikin Tähtiklaanin voimin.” ”Sekään ei välttämättä riitä”, Sinitähti varoitti. Heidän ympärillään Tähtiklaanin soturit alkoivat tassuttaa pois lammelta. He kiipesivät rinnettä ylös ja pujahtivat piikkipensaiden läpi, ja pian heidän karvansa hohde katosi ja notkoa valaisi enää kuun kuvajainen vedessä. Olento katseli vaiti varjojen kätköistä, miten viimeinenkin kissa lähti. Sitten hän liikahti, ja kuunsäde kosketti hänen voimakkaita lapojaan. ”Keskiyö, tämä ei sinun paikkasi”, hän murisi itsekseen. ”Ei enää mitään tehtävää.” Hän piti tauon ja lisäsi: ”Taas kerran, kenties, klaanit minä tapaan. Hämärä on tuleva aika.” Kun hän kääntyi ja lähti piikkipensaiden läpi, kuunvalo osui hänen selkänsä leveään valkeaan mäyränraitaan. Sitten Keskiyö oli poissa, ja notkossa oli tyhjää.

LUKU 1

Vatukkakynsi seisoi mäen harjalla ja katseli alhaalla olevaan järveen heijastuvia hopeanhohteisia kynnenjälkiä. Klaanit olivat viimein löytäneet uuden kotinsa, aivan niin kuin Keskiyö oli luvannut. Tähtiklaani oli odottamassa heitä, ja he olivat viimein turvassa kaksijalkojen hirviöiltä. Hänen ympärillään kaikkien neljän klaanin soturit supisivat keskenään ja tuijottivat levottomina pimeää, tuntematonta paikkaa kukkulan juurella. ”Tässä valossa on mahdotonta sanoa, mitä tuolla alhaalla on.” Valko-oranssi Myrskyklaanin soturi Kirkassydän käännähti niin, että sai terveellä silmällään kuvan koko maisemasta. Hänen kumppaninsa Pilvihäntä väänsi häntäänsä. ”Voiko se nyt olla mitään kovin pahaa? Mieti, mistä olemme selvinneet matkalla tänne. Päihitämme minkä tahansa, mikä liikkuu neljällä jalalla.” ”Entäs kaksijalat?” kysyi Varjoklaanin varapäällikkö Ruosteturkki. ”Olemme kaikki matkan jäljiltä väsyneitä ja heikkoja”, Tuuliklaanin Mustakynsi lisäsi. ”Ketut ja mäyrät löytävät meidät helposti, kun olemme näin avoimella paikalla.”

Vatukkakynsi värisi hetken pelosta. Sitten hän jännitti lapansa. Tähtiklaani ei olisi tuonut heitä tähän paikkaan, ellei se uskoisi, että klaanit voisivat selviytyä uusilla reviireillään. ”Mitä me oikein odotamme?” sanoi uusi ääni. ”Aiommeko seistä tässä koko yön?” Vatukkakynsi tukahdutti mrrau-naurahduksen ja kääntyi kohti takanaan seisovaa klaanitoveriaan Oravatassua. Oranssi oppilas nyhti sitkeää ruohoa etukäpälillään vihreät silmät innosta kiiluen. ”Vatukkakynsi, katso!” hän kehräsi. ”Me teimme sen! Me löysimme uuden kotimme!” Hän koukisti takajalkansa ja oli pinkaisemaisillaan alas rinnettä, mutta ennen kuin hän ehti lähteä, Tulitähti työntyi kissajoukon halki hänen eteensä. ”Odota.” Myrskyklaanin päällikkö kosketti tyttärensä lapaa hellästi hännänpäällään. ”Menemme yhdessä ja pidämme silmät tarkkaavaisesti auki ongelmien varalta. Tämä voi olla se paikka, jonka Tähtiklaani toivoi meidän löytävän, mutta Tähtiklaani ei oleta, että olisimme jättäneet hoksottimet metsään.” Oravatassu painoi päänsä kunnioittavasti ja perääntyi, mutta kun hän vilkaisi sivulleen Vatukkakynteen, tämä näki hänen silmiensä kiiluvan yhä innokkaasti. Oravatassulle heidän matkansa pää ei voinut mitenkään olla pelottava. Tulitähti asteli Varjoklaanin ja Jokiklaanin päälliköiden Mustatähden ja Leoparditähden luo. ”Minusta meidän kannattaisi lähettää partio edeltä”, hän maukui. ”Muutama kissa vain, katsomaan millaista tuolla alhaalla on.” ”Hyvä ajatus – muttemme voi vain seistä tässä ja odottaa heidän paluutaan”, Leoparditähti vastusti. ”Olemme liian näkösällä.”

Mustatähti murisi olevansa samaa mieltä. ”Jos tänne nyt tulisi kettu, se voisi helposti viedä heikoimmat kissat.” ”Meidän pitää kuitenkin levätä.” Tuuliklaanin Mutakynsi liittyi keskusteluun. Hänen päällikkönsä »Harmaa naaras nosti Pitkätähti päänsä.makasi maassa vähän matkan päässä, ja parantaja Kaarnakasvo kyy’Olen nähnyt, mitä on tuleva’, hän murisi. hötti vieressä. ”Pitkätähti ei jaksa paljon pidemmälle.” ’Edessä on heti”, synkkiä aikoja.’» ”Lähetetään partio sitten Tulitähti ehdotti, ”ja muut voivat seurata perässä hitaammin siihen asti, että löytyy jokin suojaisampi paikka. Tiedän, Mutakynsi”, hän lisäsi, kun Tuuliklaanin varapäällikkö avasi suunsa väittääkseen vastaan, Soturikissaklaanit ovat suuren taival”olemme kaikki uupuneita, mutta nukumme varmasti muluksen jälkeen löytäneet uuden kodin. kavammin, jos emme ole näin näkyvillä tällaisessa avoimessa Kissat ryhtyvät etsimään leiripaikkoja rinteessä.” Mustatähti kutsui Ruosteturkin luokseen, Leoparditähti ja perustamaan reviirejä.ja Kaikkein antoi hännällään merkin varapäällikölleen Usvajalalle. tärkeintä olisi löytää vastine Kuu”Menkää lammelle asti ja tulkaa suoraa päätä takaisin”, kivelle – paikka, jossa saisi yhteyden Leoparditähti käski. ”Ottakaa selvää kaikesta mistä voitte, Tähtiklaaniin. hautoo kuitenkin mutta olkaa nopeita ja pysytelkääMoni huomaamattomina.” Kaksi kissaa heilauttivat korviaan, kääntyivät ja harppoipahaenteisiä suunnitelmia. Kissat alkavat vat sitten pois vatsa että maatavaarallisimmat viistäen. Hetkenuhat päästä he olivat ymmärtää, eivät kadonneet pimeyteen. vaanikaan uusilla reviireillä vaan Tulitähti katseli heidän lähtöään ja ulvaisi sitten kutsun klaanien sisällä…palasi Pitkätähden kaikille kissoille ympärillä. Mutakynsi luo ja puski vanhan päällikön käpälilleen. Kissat kerääntyiUusi profetia on toinenja Soturikissat-saaga. vät Myrskyklaanin, Jokiklaanin Varjoklaanin päälliköiden perään ja lähtivät seuraamaan heitä mäkeä Tähtiyö on saagan neljäs alas osa.kohti järveä. ”Mikä on?” Oravatassu kysyi, kun huomasi ettei Vatukkakynsi lähtenyt liikkeelle. ”Miksi sinä seisot siinä kuin kohmeinen kani?” ”Minä haluan…” Vatukkakynsi vilkaisi ympärilleen. Hän huomasi sisarensa Keltaturkin kävelevän vähän matkan päässä ja kutsui tämän luokseen päänheilautuksella. ”Haluan että

www.wsoy.fi

*9789510496190*

T84.2

ISBN 978-951-0-49619-0

Kannen kuva: Owen Richardson