

![]()



Sssss
Tämän kuution tilavuus...


werner söderström osakeyhtiö
LOKI: A BAD GOD’S GUIDE TO BEING GOOD
Copyright © 2022 Louie Stowell
Published by arrangement with Walker Books Limited, London SE11 5HJ. All rights reserved. No part of this book may be reproduced, transmitted, broadcast or stored in an information retrieval system in any form or by any means, graphic, electronic or mechanical, including photocopying, taping and recording, without prior written permission from the publisher.
Suomenkielinen laitos © Maria Lyytinen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö
ISBN 978-951-0-49134-8 Painettu EU:ssa

Tämä teos on omistettu
Adrian Molelle, joka juoksi jotta Loki pääsisi hortoilemaan täällä ja sotkemaan kaiken.
(ei mittakaavassa) MAAILMAN-



Minä
IME KURAA

SSsss

2
Keskiviikko Torstai Perjantai

Olen ranskanperuna BONJOUR.


Minun nimeni on Loki ja olen jumala. Tai olin ainakin viime
tiistaihin asti. Nyt Odin on häätänyt minut maapallolle yksitoistavuotiaan pojan hahmossa. Se on monesta syystä huono homma. Ensinnäkin tämä kuolevainen ruumis on todella heikkoa tekoa.
En ole muutenkaan jumalista väkevin, mutta nyt minulla on pelkät tikkujalat ja yläruumis on yhtä vahva kuin pienellä oravalla!
Sontaläjät.
Jumalat putkahtavat ilmoille täysikasvuisina, joten en ole vielä koskaan ollut lapsi. Odinin mielestä näyttäisin näköjään lapsena tältä! Törkeää!
UPEA TUUHEA TUKKA

SARVET
SIISTIT NAAMAKARVAT
LEVEÄT HARTIAT
LIHAKSIKKAAT KÄSIVARRET
ENÄÄ SUHT UPEA TUKKA
LUISEVA NISKA NUUDELIHAUIKSET
TIKKUJALAT
LYHYT
Toiseksi minulla on valevanhemmat. Vartijajumala Heimdall (joka inhoaa minua) ja kauhistuttava jättiläinen, jonka nimi on Hyrrokkin (tuntemuksista ei tietoa), ovat tekeytyneet täällä maapallolla ollessamme isäkseni ja äidikseni. Joudun asumaan heidän kanssaan ja tottelemaan heitä. Se on uskomattoman nöyryyttävää. Minullahan on ikää tuhansia vuosia! Ei minulla pitäisi mitään nukkumaanmenoaikoja olla! Ei minun pitäisi mitään kotitöitä joutua tekemään!
Eikä minua missään olosuhteissa pitäisi vaatia laskostamaan omia alus vaatteitani!
Kolmanneksi
joudun kestämään yksitoistavuotiasta Thoria, joka tuntuu saavan suurta hupia siitä, että istahtaa naamalleni ja piereskelee. Ehkä minun pitäisi lohduttautua sillä, että hänkin on täällä ja joutuu kärsimään rinnallani… Mutta on vaikea tuntea lohtua silloin, kun joku
piereskelee naamalle.

Minä olen Thor, peräukkosen jumala!
Kun olen maapallolla, joudun kirjoittamaan tähän tyhmään kirjaan joka päivä kuukauden ajan todistaakseni, että muutun paremmaksi tyypiksi ja Asgårdin arvoiseksi, mitä se sitten meinaakaan.
Nyt varmaan mietit, että ”Loki, sinähän olet valehtelun jumala, kaikkien aikojen paras keppostelija…
Mikset vain valehtelisi tähän kirjaan ja kertoisi, että olet koko kuukauden ollut tosi kiltti?”
Ikävä kyllä Odin on ärsyttävässä viisaudessaan ajatellut sitäkin. Tämä on taikapäiväkirja.
Jos valehtelen tänne, päiväkirja oikaisee valheet.
Jos sanon vaikka, että…

Korjaus: Etkä ole. Odin on. Sinä olet vain mitätön matonen, joka osaa ainoastaan vaihtaa fyysistä olomuotoaan ja olla erittäin salakähmäinen.
…saan tällaisia hävyttömiä vastauksia.
Voin siis valita: joko valehtelen mahtavan luonteeni mukaisesti ja sitten joku hämärä, tuntematon taho antaa torut, tai kerron tylsän, kaunistelemattoman ja yleensä myös itselleni epäedullisen totuuden.

Korjaus: En minä ole mikään hämärä taho.
Olen itse Odinin ja kaiken hänen viisautensa simulaatio.
Jos kerran olet niin viisas, niin mitä numeroa mietin nyt?
Et sinä mitään numeroa mieti. Mietit, että ”Odin haisee”.
Ahaa. Eli voinkin sitten kirjoittaa tänne ihan rehellisesti. Kerta se on ensimmäinenkin.
Traagiset tapahtumat saivat alkunsa jekusta, johon liittyi Siv-jumalatar, hänen pitkät kullanvaaleat kutrinsa, sakset sekä huonosti ajoitetut torkut.
En mene nyt kaikkiin yksityiskohtiin, mutta sanotaan niin, ettei Asgårdista keneltäkään löydy huumorintajua. Tai tukanleikkuun tajua.
Äkkiä minut pantiinkin jo kahleisiin ja viskattiin yliluonnollisista kyvyistäni riistettynä tyrmään siksi aikaa, kun Odin mietti sopivaa rangaistusta.
Hypätäänpä sitten suoraan tähän aamuun, kun minut tyrkättiin tylysti tyrmästä silmät sikkaralla suoraan asgårdilaiseen auringonpaisteeseen. Odin työnsi käteeni tämän kirjan ja potkaisi minut sateenkaarisiltaa pitkin Asgårdista alas Midgårdiin – tai maapallolle, niin kuin te moukat tätä paikkaa kutsutte.
Minä

Pudotessani sain sitten tämän nykyisen hintelän olomuotoni. Laskeuduin maapallolle kuralätäkköön. Hetkeä myöhemmin Thor tömähti päälleni. Eikä hän ihmislapsenakaan mikään kevyt ole. Sitä paitsi hänellä oli kourassaan lempivasaransa, mikä teki hänestä entistäkin painavamman. Nyt minulla onkin oikein kunnon mustelmia.
Nousin pystyyn ja tähyilin ympärilleni. Olin surkean harmaassa paikassa keskellä kuolevaisia. Kukaan ei vilkaissutkaan minuun. Silloin tajusin, että olin kokenut muodonmuutoksen.
Normaalisti olen niin kaunista katseltavaa, ettei kukaan voi olla tuijottamatta minua.
Korjaus: Näytät jumalaksi ihan tavalliselta, ja Asgårdissa kaikki tuijottavat sinua vain varmistaakseen, ettet taas ole pahanteossa.
Mainitsinkohan jo, että VIHAAN totuutta?
Se on niin ruma ja paljas, kuin joku kiviä hotkineen vaaleanpunaisen etananpoikasen näköinen kaljurotta.
Kun Heimdall ja Hyrrokkin saapuivat paikalle, he näyttivät melkein samalta kuin aina, paitsi että Hyrrokkin oli puolet lyhyempi ja Heimdallilta puuttui jumalainen hohteensa.
Molemmilla oli nukkavierut ihmisten vaatteet.

Turkisten ja runsaiden kultaketjujen ja rannerenkaiden sijaan Hyrrokkinin ihmisasu sai hänet näyttämään siltä kuin hän olisi menossa Yksitoikkoisten ja ikävystyttävien yhdistyksen kokoukseen. Lisäksi hän kulki jalan. Yleensä hän ratsastaa sudella käärmeet ohjaksinaan.
Heimdallin säihkyvä haarniska ja mahtavat aseet taas oli korvattu oloasulla ja tohveleilla. He veivät minut mukanaan hökkeliin, jossa meidän oli määrä elellä valekuolevaisten valeperheenä.
