Kuvittajat ry on tukenut kirjan kuvittamista. Teksti © Vuokko Hurme ja WSOY 2023 Kuvat © Giannetta Porta ja WSOY 2023 Graafinen suunnittelu Kaisu Sandberg Werner Söderström Osakeyhtiö ISBN 978-951-0-48565-1 Painettu EU:ssa
Vuokko Hurme • Giannetta Porta
Meidän päiväkodissa on ollut sijaisena yksi ihan minisriikkinen aikuinen! Nyt saat kuulla siitä, kun tapasin Kukka Pikkaraisen toisen kerran.
Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki
Sinä aamuna vaari oli äksy. Heikulla oli flunssa, ja vaari oli jumissa meidän kanssa kotona, vaikka sen kiskakahvihammasta selvästi kolotti. Vaari väitti, että minun on pakko ulkoilla. Se huokaili, että menin pitkin seiniä, ja ärisi, että pitää osata keksiä muutakin kuin riehumista tai ruutuja. Vaari ei yhtään tykännyt rokulipäivistä, ja se käski minua pukemaan kumisaappaat, vaikka ulkona paistoi aurinko. Saappaat haisi ällöltä hikisukalta.
Minä vaelsin takapihan metsikköön. Olin kauhean vihainen vaarille, ja vähän Heikullekin, koska se oli lällättänyt jäädessään sohvalle pötköttelemään. Otin kepin maasta ja huidoin ilmaa. Silloin huomasin jotain.
Kukka Pikkarainen horjahteli yhdellä korkealla Kukka Pikkarainen horjahteli yhdellä korkealla kivellä ja tyhjensi saapastaan. Sillä oli päällä kivellä ja tyhjensi saapastaan. Sillä oli päällä miniskuukkelin kokoiset sadevarusteet – ne samat, miniskuukkelin kokoiset sadevarusteet. joita se pitänyt syksyllä meidän ”Aioli mutta terve”, Kukka totesipävellä. nähdessään ”Ai mutta terve”, Kukka totesi nähdessään minut. minut. ”Ollaan tuttuja, eikös olla? Käyt ”Ollaan tuttuja, eikös olla?läheistä Käyt siskosi kanssa siskosi kanssa tuota päiväkotia? tuotaOliko läheistä päiväkotia? nimesi Max?” Oliko nimesi Max?” Nyökkäsin. En saanut sanottua mitään, niin Nyökkäsin. En saanut sanottua mitään, innoissani olin. niin innoissani olin. ”Minulla on vapaapäivä”, Kukka rupatteli. ”Mikset sinä ole hoidossa? Oletko ihan itseksesi ulkona?” Nyökkäsin toisen kerran.
”Minulla on vapaapäivä”, Kukka rupatteli. ”Mikset sinä ole hoidossa? Oletko ihan itseksesi ulkona?” Nyökkäsin toisen kerran.
Sijainen suoristautui koko minimaaliseen mittaansa. Se sulki silmänsä ja haisteli ilmaa. ”Käydään Taavin kanssa usein metsäretkillä. Minun kokoiselleni oja on kuin joki ja takapihan pusikko kuin aarniometsä.” Kukka hymyili ja vilkuili sitten onnellisena puiden latvoihin. ”Taavi on koulutettu lintu. Pienikokoisilla henkilöillä on usein lintuapuri. Tiesitkös sitä?” Nyt puistelin päätäni.
Mutta sitten näin harmaanmustan variksen, joka kökötti läheisellä oksalla. Kun tihrustelin tarkemmin, tajusin, että linnulla oli pienet suitset ja satula!
K
ärttyinen Max törmää lähimetsässä vanhaan lastenhoitajaansa Kukka Pikkaraiseen ja tämän lintuapulaiseen
Taaviin. Max on täpinöissään eikä voi millään tajuta, että Kukka haluaisi viettää vapaapäiväänsä rauhassa. Sitten paikalle paukkaa tuttu päiväkotiryhmä – ja vielä vaarikin! Vuokko Hurmeen kirjoittamassa rehellisen rämäpäisessä tarinassa Max saa oppia, että jokaisella – kokoon katsomatta – on omat rajansa. Giannetta Portan ilmeikkäät kuvituskuvat
Minisijaisessa ihastuttaa kaikki!
tekevät lasten metsäretkestä ikimuistoisen.
@luemeilleaitikulta
*9789510485651* www.wsoy.fi
L85.22 ISBN 978-951-0-48565-1