ollainoais nMaailman nollasarvinen
iltasatu viikon jokaiselle päivälle
Tuomas marjamäki antti nikunen Wsoy
Moi! Mä oon Kalle-Ilmari ja tää on mun maatila.
Pari vuotta sitten mun isä sai tarpeekseen tilan pyörittämisestä ja mä päätin jatkaa sen hommia täällä. Tää Pönttölä on aika pieni paikka, täällä ei ole oikein muuta kuin kyläkauppa, kahvila ja sitten toi vanha posliinitehdas. Pikkuisen aikaa menee, että tällainen kaupunkilaisjäbä oppii isännän hommat. Mutta mä päätinkin tehdä asiat omalla tyylilläni. Mulla on täällä aika nastoja elukoita, eikä ne ookaan mitään tavallista jengiä. Mulla on hevosia, lehmiä, lampaita, porsaita, kanoja, kissa, koira, aasi ja kerran näin navetan kivijalassa sisiliskonkin. Me huolehditaan yhdessä siitä, että joka päivä on kivaa eikä koskaan oo tylsää. Mutta se mun täytyy sanoa, että vähän kyllä ihmettelen yhtä mun varsaa. Unikolla on jotenkin ihan omat touhut eikä niistä aina ota selvää. Sen paras kaveri on Sahrami, sellainen aika välkky aasi, se tuntuu olevan koko ajan menossa mukana. Mä en tiedä, mitä ne puuhaa, mutta niitä on hauska seurata. Kerro mullekin, jos pääset perille niiden seikkailuista. teksti © tuomas marjamäki ja wsoy 2022 kuvat © antti nikunen ja wsoy 2022 Werner Söderström Osakeyhtiö ISBN 978-951-0-48182-0 / painettu eu:ssa
o l s n l i Maailman ainoa nollasarvinen
Tuomas marjamäki 7 antti nikunen
Unikko on kyllä maailman hassuin hevonen. Mä olin nostamassa sateen jälkeen lippua, kun pikkuheppa meni ihan pähkinöiksi. Se näki kuvansa lätäköstä ja alkoi riehua. Jotain ne Sahramin kanssa taas juoni ja sitten yhtäkkiä Unikko melkein pääsi karkuun. Mun pitää varmaan yrittää olla vähän parempi isäntä, että noi elukat viihtyy mun luona eikä juokse pakoon. Mä taidan tehdä niille liukumäen.
8
1. LUKU
E
Nolla sarvea otsassa
räänä päivänä rankan sateen jälkeen Unikkovarsa kurkisti pilttuustaan ja lähti tutkimusretkelle. Maatila oli kauttaaltaan kastunut ja sen pihaan oli ilmestynyt Lätäkkölampi. Myös laidun oli täynnä pieniä vesilammikoita, ja märän maan pinnassa möyri kastematoja. Kavioiden alla litisevä heinikko vähän iljetti Unikkoa, mutta ilma tuoksui ihanan raikkaalta ja pikkuisen naapurin sikalalta.
9
10
Samaan aikaan tilan isäntä oli menossa vaihtamaan uuden lipun salkoon. Tällä maatilalla oli omat sääntönsä. Lipun sai nostaa ja laskea milloin mieli teki, ja lippujakin oli monenlaisia. Isäntä oli aamulla harmitellut pitkään jatkunutta kuivuutta, ja sateen jälkeen hän päätti vaihtaa mökötysviirinsä riemu lippuun. Unikko ei huomannut isännän puuhia, vaan kurotti päänsä pihaan Lätäkkölammen ylle ja ajatteli maistaa sadevettä. Se painoi turpansa veden pintaan ja ryysti hartaasti. Varsa katsoi omaa väreilevää kuvajaistaan ja hätkähti.
–tosiaan Olenkominä? se
Lätäköstä katsoi maailman kaunein olento. Aivan Unikon näköinen hevonen, jonka otsasta kohosi komea valkoinen sarvi. Ei siis sittenkään hevonen, vaan yksisarvinen! Unikon hartain toive oli siis vihdoin toteutunut. Se ryntäsi heti kokeilemaan sarveaan. Saisikohan sillä reiän liiterin seinään?
11
tilalla Hei mitä täällä tapahtuu? Pienellä maa hassuja eläimiä, syrjäisessä Pönttölässä on tosituv jänniin jotka tuntuvat koko ajan jou ana päi seikkailuihin. Mä tarkkailen niitänjoksinä vähväänihan kummissani – ymmärtäisitköhä puuhaavat? paremmin, mitä ne mun selän takana tilan isäntä Niin, mä siis oon Kalle-Ilmari, sen maa ä kertoja. ja tämän kirjan aika vähän tietävMar le äelle, Mä höpöttelin nää jutut Tuomas ksejam joka osaa noi kynähommat. Kuvitu a nonjätin lle jok kuitenkin Antti Nikuselle, parempi piirtämään.
*9789510481820* 12
L84.2
ISBN: 978-951-0-48182-0
www.wsoy.fi