Issuu

SANNA STELLAN

Hyvien synnytys~ tarinoiden kirja Hyvien synnytys~ tarinoiden kirja

WSOY

SANNA STELLAN

Hyvien synnytys~ tarinoiden kirja WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ HELSINKI

SISÄLLYS OSA 1 LUONNONMUKAINEN SYNNYTYS...................... 7

Jokainen synnytys on omanlaisensa................................... 9 Mikä on luomusynnytys?................................................... 14 Synnyttäminen ja feminismi.............................................. 16 Synnytyksen fyysiset vaiheet................................................ 21 Konkarikätilöiden viisautta.............................................. 24 Tammisaaren sairaalan edelläkävijä: Agneta Westerlund..... 25 Kolmekymmentä vuotta kätilönä: Anu Lampinen............... 36 Omat synnytystarinani.................................................... 50 OSA 2 SYNNYTYSKERTOMUKSIA................................. 71

Sini................................................................................. 73 Leea................................................................................. 83 Kaisa............................................................................... 90 Emma........................................................................... 109 Riikka........................................................................... 114 Camilla......................................................................... 122 Karin............................................................................. 131 Tuuli............................................................................. 135 Marja............................................................................ 149 Lotta............................................................................. 157 Erica.............................................................................. 168 Hanna........................................................................... 176 Aino.............................................................................. 184

OSA 1

LUONNON MUKAINEN SYNNYTYS

JOKAINEN SYNNYTYS ON OMANLAISENSA Synnytys on arvaamaton, eikä sen kulkua voi etukäteen ennustaa. Se on valtavan suuri tapahtuma, jossa eteen voi tulla yllättäviä käänteitä. Juuri siksi synnyttäminen on jännittävää ja pelottavaakin. Kärsin itse nuorempana synnytyspelosta. Ajattelin, että jos ikinä synnytän, niin vaadin sektion. Mielikuvani synnytyksistä perustuivat kuulemiini kauhutarinoihin ja elokuvien dramaattisiin kohtauksiin. Kuvittelin, että syn nytyksessä maataan sidottuna sänkyyn kirkkaissa valoissa ja veri roiskuu steriileille kaakeleille, kun armeija lääkärei tä ja sairaanhoitajia yrittää saada lasta ulos. Mielikuvissani huusin tuskasta ja sietämättömän kivun aiheuttamat hiki karpalot valuivat pitkin kasvojani. Ajatus lapsen synnyttä misestä ei lainkaan houkutellut, enkä ollut muutenkaan kovin kiinnostunut perheenlisäyksestä. Ajattelin, että jos nyt on aivan pakko hankkia jälkikasvua, niin adoptoin Afrikasta pienen pojan ja annan sille nimeksi Orlando.

Sitten käsitykseni muuttui. Asuessani Lontoossa menin tapaamaan ystävääni ja hänen vain parin päivän ikäistä vauvaansa. Ystäväni hehkui elinvoimaisena, mistä olin aivan ihmeissäni. Traumaattisesta synnytyksestä ei näky nyt merkkiäkään – koska sellaista ei ollut tapahtunut. Ystäväni oli synnyttänyt kotona, ilman kivunlievitystä, ja se oli ollut ihanaa. Mitäh? Eihän tämä nyt ollut se tarina mitä kerrotaan? Ystäväni ei ollut mikään istukkateetä hörp pivä puunhalailijahippi eikä liikunnallinen joogi, päin vastoin, hän oli elämästä nauttiva ja mukavuudenhaluinen, melkoisen arkinen tyyppi. Siinä hän käveli ihan normaa listi vastasyntynyt sylissään ja imetteli vauvaa onnellisen näköisenä. Olin sanaton. Hieman myöhemmin tapasin toisen naisen, uratykin Lontoon hienostoalueelta. Hän oli vähän aiemmin, 42-vuo tiaana käynyt synnyttämässä esikoisensa läheisessä sairaa lassa ilman lääkkeitä ja lähtenyt muutaman tunnin ku luttua kotiin. Hän ei nähnyt asiassa mitään kummallista. ”Kaikkihan niin tekevät”, hän kuittasi. Muutama vuoden kuluttua aloin itse odottaa esikois tani. Muistin vastasynnyttäneen ystäväni hyvinvoivan hehkun ja uratykin synnytyskokemuksen. Halusin jotain vastaavaa. Luin kaiken mahdollisen synnytyksistä. Luin amerikkalaiskätilö Ina May Gaskinista, joka perusti oman synnytyskeskuksensa, missä naiset synnyttävät kehoaan kuunnellen, ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Luin kulttuureista ja ajoista, jolloin naiset synnyttivät kesken

heinänteon, käärivät vauvan kapaloon ja jatkoivat hom miaan. Luin kaikesta hyvästä, mitä synnytys voi pitää si sällään. Lopulta en malttanut odottaa, että pääsisin koke maan kaiken tuon ihmeellisen. Valmistauduin koitokseen kuin urheilusuoritukseen. Teippasin seinille voimalauseita, kuuntelin synnytys meditaatioita ennen nukkumaanmenoa ja tein mielikuva harjoitteita. Olin milloin aava merenselkä, milloin aukeava ovi. Överiksi meni, mutta neljä helppoa luomusynnytystä myöhemmin voin sanoa, että kaikki se kannatti. Kun lähdin synnyttämään esikoistani, olin varma, että kehoni tietäisi mitä tehdä eikä mieleni ryhtyisi sitä torp paamaan. Silti jokaisessa synnytyksessä olen ollut hyvin nöyränä suuren tapahtuman äärellä. Synnytyksessä on kyse niin suuresta luottamuksesta elämään, että siinä tuntee itsensä hyvin pieneksi. Synnyttäessä on antaudut tava täydellisesti, unohdettava itsensä ja oma kontrollin tarve. Kauhutarinat synnytyksistä herättävät huomiomme, ja niitä kerrotaan hanakasti eteenpäin. Mutta toisenlai sellekin tarinalle on tilaa. Siksi halusin kirjoittaa kirjan toisentyyppisestä lähestymisestä synnytykseen. Mitä jos synnytys ei olisikaan tuskallinen kärsimysnäytelmä, vaan luonnollinen tapahtuma elämän ketjussa? Mitä jos se ei pelottaisikaan? Mitä jos nainen luottaisi itseensä ja voi maansa, olisi valmis? Mitä jos kaikki menisikin hyvin?

Tähän kirjaan olen kerännyt oikeita tarinoita hyvistä synnytyksistä. Halusin vinkkejä ja kokemuksia muilta synnyttäjiltä. Niiden myötä olen vakuuttunut siitä, että kivutonta, täydellisen miellyttävää ja mutkatonta synny tystä ei ole. Jokainen synnytys on erilainen. Toiset kokevat ponnistusvaiheen mahdottoman vaikeana, kun toisille se on helppoa kuin heinänteko. Se, mitä olit ajatellut ja suunnitellut, saattaakin mennä aivan toisin – joskus jopa paremmin. Yllättävät kohdat synnytyksen aikana saattavat tuntua hankalilta. Kirja sisältää konkreettisia ohjeita, mutta toivon myös, että se pureutuu hiukan syvemmälle. Synnytyksessä on kyse niin suuresta asiasta, etteivät siinä auta ainoastaan niksit ja temput. On kyse antautumisesta ja luottamuksesta omaan itseen. Toivon, että kirja auttaa hahmottamaan, miten siihen kaikkeen voi päästä käsiksi. Olen haastatellut kirjaan monien eri synnyttäjien li säksi myös kätilöitä ja ammentanut heidän valtavasta vuosien kokemuksestaan. Heidän kertomastaan on toi vottavasti hyötyä synnytyksen hahmottamisessa. Eräs viisas haastateltavani vertasi synnytystä harras tukseensa vapaavirkkaukseen, jossa annetaan virkkauksen syntyä kuin itsekseen, laskematta silmukoita ja seuraa matta kaavoja. Lopputulos on täydellisen omaperäinen, ainutlaatuinen kudelma kuvioita ja värejä, kuten syn nytyksen päätteeksi maailmaan ilmaantuva ihminenkin. Tykkäsin ajatuksesta valtavasti, ja halusin antaa kirjan ni meksi Vapaa synnytys. Vaikka synnytys on myös ennalta-

arvaamaton ja vapaa kaavoista ja laskelmista, on vapaa synnytys, Free Birth, myös nimi liikkeelle, jossa naiset synnyttävät täysin itsekseen ilman kätilöä tai lääkäriä. Vaikka liikkeen jäsenten tarinat ovat satumaisia ja hui maavia, en halunnut, että kirjaani sekoitettaisiin kyseiseen liikkeeseen, sillä se tuntuu liian äärimmäiseltä. Haluan tämän kirjan olevan myös meille vähemmän hurjille tyypeille. Lopulta kirjan nimeksi valikoitui Hyvien synnytys tarinoiden kirja. Hyvä-sanan käyttö synnytyksen yhtey dessä on tietenkin riskaabelia, koska en missään nimessä halua arvottaa synnytyksiä akselilla hyvä–huono. Elämme muutenkin niin polarisoituneessa ilmapiirissä, etten mie lelläni lähde tällaiseen vastakkainasetteluun mukaan. Olen mieluummin rakentamassa kuin hajottamassa, mitä ikinä teenkin. Hyvä on sitä paitsi tarpeeksi keskinkertainen ja lattea sana, joten valitsin sen. En halunnut mitään isoa ja päräyttävää adjektiivia, koska synnytykseen sisältyy niin paljon kaikkea mahdollista. Hyvä on juuri hyvä. Pohdin myös, millä nimityksellä kutsuisin kirjassa mainittuja ihmisiä. Kaikkien synnyttäjien puolisot eivät ole miehiä, joten käytän kirjassa heistä mieluummin sanaa kumppani. Myöskään kaikki synnyttäjät eivät ole naisia. Kysyin raskaana olevalta tuttavaltani, joka on omien sano jensa mukaan transmiehen ja muunsukupuolisen välissä, miten hän haluaisi, että eri sukupuolet huomioitaisiin täl laisessa kirjassa. Hän toivoi sanastoon liittyvää myönnytystä,

eli muistutusta siitä, että kaikki synnyttäjät eivät ole äitejä. Hän itse on ajatellut kutsua itseään emoksi. Oikeita sa noja ei vielä välttämättä ole, tai ne saattavat alkuun tuntua luonnottomilta. Synnyttäjä ja vanhempi ovat sanoina neutraaleja, mutta esimerkiksi sanalle äiti ei vielä löydy sanaa, joka ei kytkeytyisi pelkästään naiseen.

Mikä on luomusynnytys?

Se, että on synnyttänyt ilman kivunlievitystä, aiheuttaa usein hämmästystä. Sitä saatetaan pitää mahdottomana. On kuitenkin hyvä muistaa, että synnytys ilman lääkkeitä ei ollut ihmeellistä joitakin vuosikymmeniä sitten. Ennen 1960-lukua Suomessa oli ihan tavallista synnyttää koto na, usein saunassa, ja epiduraali yleistyi vähitellen vasta 1980-luvulla. Eivätkä entisaikojen sairaalasynnytykset ker tomusten mukaan olleet onni ja autuus nekään: synnyttä jä laitettiin makaamaan paikoillaan ja hänen käskettiin vielä olemaan hiljaakin. Omat vanhempani syntyivät saunassa, joten kovin pitkä aika ei ole siitä, kun synnyttäjät seurasivat vaisto jaan ja kätilön oppeja. Silloin luonnonmukaiseen kivun lievitykseen käytettiin monia samoja keinoja, joista kirjan haastateltavat sekä kokeneet kätilöt puhuvat: hengitys, liike ja turvalliset ihmiset ympärillä ovat loistavia tapoja lievittää synnytyskipua.

Kun puhutaan luomusynnyttämisestä, tarkoitetaan sillä luonnonmukaista, lääkkeetöntä synnytystä, jonka kul kuun ei ole vaikutettu toimenpiteillä. Se on tapahtunut fysiologisesti eli siten kuin se luonnollisesti tapahtuisi. Toi sinaan ihmiset kuitenkin puhuvat lääketieteellisesti vaiku tetuista synnytyksistä ”normaaleina”. ”Miksi et synnyttä nyt normaalisti?”, kysyi eräs ihminen halutessaan tietää, miksi minä en käyttänyt synnytyksissäni lääkkeitä. On luultavasti hyvinkin yleistä ajatella, että normaalisynnytyk seen kuuluu lääkkeellinen kivunlievitys: noin 80 % suo malaisista nimittäin käyttää lääkkeellistä kivunlievitystä synnytyksessä. Tämän kirjan synnytystarinat ovat suurimmaksi osak si luomu- eli fysiologisia synnytyksiä, koska itse synnytys pelkoisena odottajana vaikutuin luomusynnyttämisestä. Kirjan tarinat eivät silti ole välttämättä täysin puhtaan fysiologisia. Joku otti nuuhkauksen ilokaasua pitkän ponnistusvaiheen keskellä, toinen halusi, että hänen väli lihansa leikataan, ja yksi omista synnytyksistäni käyn nistettiin. Se on elämää. Epätäydellistä, rosoista ja vähän sinne päin. Kaikkia tarinoita yhdistää kuitenkin se, että kertomusten päähenkilöt, synnyttäjät, ovat kokeneet ol leensa itse synnytyksen ohjaimissa. Jokainen synnytys on omansa, eikä ole oikeaa tai vää rää tapaa synnyttää. Ei ole myöskään hyvää eikä huonoa synnytystä. Se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.

Synnyttäminen ja feminismi

Laadukasta tietoa synnytyksestä on oltava kaikkien saa tavilla, ja kaikkia synnyttäjiä on kohdeltava tasapuolisesti. Feminismin ydintä on myös se, että synnyttäjä saa valita miten ja missä hän haluaa synnyttää ja miten hän suhtau tuu synnytykseensä. Näitä ajatuksia on tärkeä kunnioittaa. On naisasialiikkeen ansiota, että kivunlievitystä synny tykseen on saatavilla. Jo 1800-luvun loppupuolella Ame rikassa ja Englannissa feministit vaativat helpotusta syn nytykseen. Naisasianaisten ansiosta kivunlievitys kehittyi ja levisi Suomeenkin. Muutosta on vuosien kuluessa saatu myös synnytysasentoihin: 1970-luvulla edelläkävijät vaati vat, että synnyttäjä saisi liikkua vapaasti synnytyksen aikana kipuja helpottaakseen eikä joutuisi olemaan vain makuul laan sängyssä. Nykyään meillä on apunamme hienot sairaalat, lukui sia lääketieteellisiä laitteita ja huippuosaamista. Synnyttäes sä tarvitsemme kuitenkin ennen kaikkea aikaa, ja itse femi nistinä toivoisin synnytyksiin parempaa synnytysrauhaa. Olisi olennaista kuunnella ja huomioida synnyttäjää en tistäkin paremmin. Synnyttäjän on saatava synnyttää siinä tahdissa kuin on tarpeen, ilman kiireen tuntua. On myös tärkeää, että synnyttäjän ei tarvitse pelätä vähättelyä tai sitä, että joku koskee häneen ilman hänen suostumustaan. Jos synnyttäjää kosketaan epämiellyttävällä tavalla tai ilman hänen lupaansa, hänen pelkojaan tai kipujaan vähätellään

tai hänen toiveensa sivuutetaan esimerkiksi sairaalan kiireen takia, siitä aiheutuu stressiä. Stressi ei ole tervetullut tilan teessa, jossa pitäisi saada synnyttää täysin rauhassa, turval lisessa paikassa ja ilmapiirissä. Tunne siitä, ettei ollut läsnä omassa synnytyksessään, voi olla synnyttäjälle musertava. Ainutkertaista tilannetta ei saa enää mitenkään takaisin. Pahimmillaan synnyttäjälle voi aiheutua synnytystrauma, joka saattaa vaikuttaa synnyttäjän ja lapsen kiintymys suhteeseen ja synnyttäjän henkiseen hyvinvointiin. Synnytystä ei voi pakottaa tapahtumaan tiettynä hetkenä eikä synnytyksen kulkua voi hoputtaa sairaalan aikataulun mukaan. Yhteiskuntaamme riivaava tehokkuus ajattelu ei sovi lainkaan synnyttämiseen ja voi pahimmil laan olla institutionaalista väkivaltaa. Jos systeemi on kiristetty liian tiukalle, eivät loistavatkaan kätilöt voi venyä loputtomiin. Ja jotta synnytysrauha voi toteutua, täytyy sairaalan henkilökunnan voida hyvin työpaikallaan. Se puolestaan on yhteiskunnan tahtotilasta ja tiedostamisesta kiinni. Monet naisten tarpeet on ohitettu kautta historian, kun naista on pidetty vähempiarvoisena sukupuolena. Naiset on kasvatettu olemaan hiljaa, kiltisti, äänettöminä, eritteettöminä ja hajuttomina. Naiset on kasvatettu tyy tymään siihen, mitä on annettu. Suomalainen, korkean tasa-arvon maassa kasvatettu nainen voi synnytyksessäkin kokea, ettei hän saa kyseenalaistaa auktoriteetteja. Ihan jo senkin ilmaiseminen, että haluaa synnyttää rauhassa,

häiriöttä, voi tuntua mahdottomalta. Myös äänenkäyttö synnytyksessä saattaa tuntua oudolta. Oman eläimellisek sikin kutsutun puolen näyttäminen synnytyssalissa saattaa tuntua kiusalliselta. Synnytyksessä naisen sisällä oleva voima saa kuitenkin tulla pidäkkeettömästi näkyviin. Se voima on valtava. Usein kuulee sanottavan, ettei synnytyksen laadulla ole mitään merkitystä, kunhan vauva vain saadaan ulos. Olen kuullut joidenkin naistenkin ajattelevan näin ennen synnytystään. Kirjailija Milli Hill toteaa teoksessaan Give birth like a feminist, ettei pelkkä vauvan ulosotto kuiten kaan riitä. Vanha ajatus käsittelee naista kuin pelkkää synnytyskonetta, jonka omat tarpeet ohitetaan. Se saattaa kuulostaa kaukaiselta ja muinaiselta, mutta monet nyky päivän lausahdukset, kuten ”tärkeintä on, että lapsi saa daan ulos ja on terve”, ovat kaikuja tällaisesta ajattelusta. Silloin synnyttäjän kokemukset tai hänelle tapahtuvat asiat sivuutetaan toissijaisina. Jos synnyttäjä itse ei koe tärkeäksi sitä, mitä synny tyksessä tapahtuu, hän luopuu mahdollisuudestaan olla aktiivinen tekijä yhdessä elämänsä tärkeimmistä hetkis tä. Onko synnytys jotain, mitä vain tapahtuu synnyttä jälle, vai voiko synnyttäjä olla aktiivinen tekijä? Kysymyk sen voi nähdä laajemmassa elämänkatsomuksellisessa perspektiivissä – miten elät elämääsi? Oletko valtameri aluksesi kapteeni vai istutko takapenkillä, kun joku muu ajaa?

Synnytyskokemukseensa voi vaikuttaa todella paljon ottamalla asioista selvää ja pysyttelemällä ohjaksissa alusta loppuun saakka. Silti on myös olennaista osata irrottaa tarpeesta kontrolloida asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kontrollintarve on peräisin pelosta ja halusta hallita, ja synnytyksessä on pitkälti kyse antautumisesta ja luottami sesta itseen ja omaan kehoon. Luottaminen voi olla valta van voimaannuttavaa. Tiedon hankkiminen etukäteen on suureksi avuksi, sillä siten synnyttämisestä tulee ymmärrettävä fysiologi nen tapahtuma. On hyvä lukea, hakea tietoa, puhua, kysellä ja muodostaa omia mielipiteitä. Kannattaa laatia synnytyssuunnitelma ja tutkia omia ajatuksiaan. On olen naista tietää, mitä synnytyksessä milloinkin tapahtuu – se auttaa synnyttäjää pysymään tilanteen tasalla ja rentona. Yksi tärkemmistä asioista synnytyksessä on läsnäolo, jota voi harjoitella paljon etukäteenkin. Läsnäolo toimii synnytyksessä erinomaisena kivunlievittäjänä ja mahdol listaa tilanteen kokemisen täydellisesti. Synnyttäjällä on silloin yhteys kehoonsa, haluihinsa ja toiveisiinsa. Läsnä olon tilasta käsin synnyttäjä pysyy synnytyksen päällä ja tietoisena kaikesta mitä tapahtuu. Silloin keho ja mieli toimivat saumattomasti yhdessä; mieli kuulee kehon vies tit ja osaa antaa oikeita käskyjä keholle. Mainio apukeino läsnäoloon on hengittäminen – sy vään ja rauhallisesti tai tarvittaessa voimakkaastikin, juuri miten keho tahtoo. Hengitys vie synnyttäjän syvälle itseen,

jossa ikiaikainen viisaus sijaitsee. Meissä kaikissa synnyt täjissä on tieto synnyttämisestä sisällämme. Se on tajunnan räjäyttävä ajatus. Kun synnyttäjä hengittää ja on läsnä, hän löytää oman voimansa, joka taas auttaa olemaan ak tiivinen, omaehtoinen synnyttäjä, joka pysyy tilanteen päällä – sen sijaan että antaisi oman voimansa tässä mer kityksellisessä tilanteessa pois. Ja mitä jos synnytyksen jälkeen nainen ei suorittaisi kaan elämää muille? Mitä jos hän ei kutsuisikaan vieraita kylään ja leipoisi kakkuja, vaan omistautuisi vauvalle ja omalle palautumiselleen? Mitä jos hän olisikin muutaman viikon olemassa vain itseään ja vauvaa varten ja muut pyö rittäisivät silloin maailman? Harjoituksia ennen synnytystä

Opettele sanomaan mitä haluat. Siitä on apua elämässä ylipäänsä. Opettele olemaan jämpti. Siitä on apua vanhem muudessa. Opettele sanomaan ei. Siitä on hyötyä kaikessa ja kai kille. On ihan OK olla joskus hankala ja vaativa. Opettele tunnistamaan mitä haluat, toivot ja tahdot, mistä pidät. Opettele ilmaisemaan se. Opettele kuulemaan kehoasi, se tietää. Kehossa on valtava määrä viisautta ja tietoa, mutta sen kuuleminen vaatii pysähtymistä ja uskallusta luottaa itseen.

Synnytyksen fyysiset vaiheet

Synnytys on psykofyysinen kokonaisuus ajatuksia, tuntei ta ja tuntemuksia. Mutta mitä jää jäljelle, jos siitä riisutaan kaikki psyykkinen pois? Seuraavaksi rautalangasta vään nettynä synnytys puhtaasti fyysisenä tapahtumana. Avautumisvaiheen latenssivaihe

Kohdunkaula pehmenee ja lyhenee, mutta kohdunsuu ei avaudu. Supistukset tulevat säännöllisesti 5–30 minuutin välein, ja ne voivat olla kipeitäkin. Vauva hakeutuu hiljal leen hyvään asentoon synnytystä varten. Tämä vaihe voi kestää useita tunteja. Aktiivinen avautumisvaihe

Kohdunsuu avautuu ja kohdunkaula pehmenee ja ohenee niin, ettei sitä enää tunne sisätutkimuksessa. Tämä voi kestää muutamia tunteja tai joskus huomattavasti vähem män. Supistukset kovenevat ja niiden väli tihenee. Aktiivi vaiheen päätteeksi kohdunsuu on avautunut täysin, eli noin 10 cm, jotta vauva voi liikkua synnytyskanavaan. Siirtymävaihe

Lapsi liikkuu synnytyskanavassa ja asettuu oikeaan asen toon ponnistusvaihetta varten. Synnyttäjällä saattaa tässä vaiheessa olla ulostamistarvetta muistuttava tunne.

Ponnistusvaihe

Ponnistusvaihe alkaa, kun vauva on liikkunut synnytys kanavassa niin alas, että sen pää alkaa painaa välilihaa ja peräsuolta ja/tai äidillä alkaa olla ponnistamisen tarve. Lapsi syntyy ponnistamisen tuloksena. Joskus riittää vä häinenkin ponnistaminen, joskus siihen menee pidem pään ja se on työläämpää. Jälkeisten synnyttäminen

Kun vauva on jo syntynyt, pitää vielä synnyttää istukka, napanuora ja kalvot. Tämä tapahtuu usein sängyllä maa ten mutta joskus myös ammeessa tai jakkaralla. Mahdolli set repeämät ommellaan. Kohtua saatetaan painella, mikä voi tuntua ikävältä. Kakka

Kakkaaminen on mitä luonnollisin fyysinen toiminto. Kyllä, on hyvin todennäköistä, että synnyttäessään myös ulostaa – varsinkin ponnistusvaiheessa, kun lapsen pää alkaa painaa peräsuolta. Niin kiusalliselta kuin se kuulos taakin, siitä ei kannata välittää. Synnytystä muistellessaan ei tule ajatelleeksi ulostamistaan. Moni haastateltavistani kertoi pelänneensä etukäteen hallitsematonta kakkaamista vieraiden ihmisten ja oman kumppanin edessä, tai jos tietoa tästä varsin yleisestä ta pahtumasta ei ollut, moni kertoi yllättyneensä siitä syn nytyksen ollessa käynnissä. Mutta yhtään tarinaa, jossa

kakkaa lensi pitkin synnytyssalin seiniä ja kätilöt olivat yltä päältä ulosteessa, en kuullut. Se olisi ollut hyvä, tai ainakin hauska tarina, joten se olisi ehdottomasti päätynyt kirjaan. Synnytyskakka aiheuttaa pelkoa ja häpeää. Ihan tur haan. Se on täysin luonnollista, eivätkä kätilöt ja lääkärit ole siitä moksiskaan. Kaikilla on paljon tärkeämpääkin ajateltavaa. Kätilö pyyhkii kikkareen pois saman tien, eikä synnyttäjä tule muistamaan koko asiaa. Kakka on myös merkki siitä, että synnyttäjä ponnistaa hyvin ja vauva on Kun Sannaihan Stellan odottiEhdotankin, esikoistaan, hän pelkäsi synnytystä syntymässä kohta. että synnyttäjä tekee ja luki siksi aiheesta kaiken mitä käsiinsä sai. Se avasi hänen sinunkaupat etukäteen. Sen silmänsä sille, synnytyskakkaamisen ettei synnytyksen tarvitse kanssa mennä kuin tosielämän kauhutarinoissaon tai tarpeetonta, televisiossa, jossa selällään nainen stressaaminen koska se on makaava täysin luonnol huutaa tuskasta. Toisenlaisille tarinoille on tarvetta. linen osa synnytystä.

Kannustavia ja koskettavia tosielämän tarinoita luonnonmukaisesta synnytyksestä.

Hyvien synnytystarinoiden kirjassa kuullaan naisia, joilla on positiivinen kokemus synnytyksestä. He ovat kaikki synnyttäneet luonnollisesti, ilman lääkkeellistä puuttumista synnytyksen kulkuun. Kirjan tarinoissa äidit kertovat synnytyskokemuksensa niin kuin se meni. Hyvin. Jokainen synnytys on omanlaisensa eikä aina noudata etukäteen tehtyä suunnitelmaa. Tämän kirjan tarinat antavat ymmärrystä synnytyksen kulusta ja vahvistavat luottamusta kohdata synnytys kaikkine vaiheineen. Sanna Stellan on näyttelijä, humoristi ja neljän lapsen äiti. Hyvien synnytystarinoiden kirja on hänen neljäs kirjansa.

9 789510 445945 www.wsoy.fi

59.571

ISBN 978-951-0-44594-5