HIPPO TAATILA
PYHIMYKSEN, HEIKKI KUULAN JA VOLIN TIE MALTSUN GHETOSTA SUOMIRÄPIN MESSIAIKSI
Copyright © Hippo Taatila 2019 Eksegeesit: Sörkan Kierkegaard & Santeri Nemo. Kuvitus ja kansi: Vilunki 3000. Tämän kirjan kirjoittamista ovat tukeneet WSOY:n kirjallisuussäätiö ja Suomen tietokirjailijat.
Johnny Kniga Kustannus, imprint of Werner Söderström corporation, PL 1259, 00101 Helsinki ISBN 978-951-0-43313-3 Painettu EU:ssa.
Vanha Testamentti 1. GENESIS 13
Erikoismiehet kohtaavat: Heikin ja Mikon tango
15
”Petri Lokka, hyvää iltaa”: Tarinoita Kuulan ja Kuoppalan graffitikultakaudelta
18
21
Never Forget: Stop Töhryille 1998–2008
2. ÄPÄRÖINTIÄ AIKANSA KUVASTIMESSA:
Vapaa-ajanviettotapoja 1990-luvun Malminkartanossa
28
Sahtilabra
29
VR:n kesäpassi Tour 1999 & Hare Krishna -kuukaudet
32
Apollo Fight Club
33
Lemmenleikkejä Kissin chatissä
34
3. ZONE 41 STATE OF MIND: Räp saapuu Malminkartanoon
36
Zone 41 All Stars & Zone 41 Crews 39
Keikkahurmosta Maltsussa: Topi Leskentekijä
41
Maailmaa muokanneet julkaisut – Vuosituhannen taite 43
Töölön Mikko ja Bomfunk-Marlo
45
Lätkäjäbä tulee geimeihin
46
4. OOPPERASTA WORD!IIN: Erään hopparisukupolven pyhä kombinaatio
49
Word! MoonTV Raps: Tumppi Vuorensola
55
Propsit Word!-Tumpille
60
5. HATTUTEHDAS BLUES 63
Veljesbändit sparraa: Dominoe meets Helpus
69
Elämä on Tiktakin Petra / Sit sä delaat
73
3
6. CARROLSIN KULMALTA KLASSIKKOSOHVALLE 74
Carrolsin kulma: Helsingin freestyle-skenen
Santiago de Compostela: Rudy Rääväsuu ja Mattip
Huudipihvii: Maltsu goes Curtis
Klassikkosohva, gangstahylly ja terapiaa aloitteleville
räppäreille: The Funkiest
77 80 82
7. KELTAINEN MIKKI 84
Omin sanoin: Jii-Pee, Heinis, Bleakk
86
Tapaus Cheddar
90
Super-anaali: Internet-Mikon ja
Markiisi Skandaalin tukkanuotta
Don’t Worry Ma’am, I’m from the Internet:
Kuinka verkkokaapelit levittivät suomalaisen
räpin ilosanomaa 2000-luvun taitteessa 95
93
8. PARTENOGENEESI: Pyhimys sikiää
99
Pyhimyksen oppimatkat: Jan Zapasnik ja Ukki Davo
103
Uusi viihdevaltakunta: Basso in da House
105
9. VIIDAKON LAKI 110
4
Preppausta ja sparrausta:
Wordcupista Vihreään salmiakkiin
Vuosien 2004–07 klassikkojulkaisut ja suomiräpin uusi suunta 117
Adihasla The Movie: Rusoposkiset inkkarit
113
huudileikeissään
119
10. SEPPÄ-LAMPELA CONNECTION: Nuoren Kuoppalan initiaatio
122
Spin Sepän maaninen kevät
124
Seppo Lampela todistaa! eli kuinka Pyhimyksestä
koulittiin Monsp-artisti
128
Monsp Records: Painavien sanojen paja
137
[Eksegeesi] Pyhimys – Salainen maailma
140
11. PYHIMYS JA HEIKKI KUULA LÖYTÄVÄT VIISASTENKIVENSÄ 143 144 [Eksegeesi] Pyhimys – Tulva
As aventuras da jovem Heikki Kuula na famosa
Escola Superior de Artes Design no Porto
147
[Eksegeesi] Heikki Kuula – PLLP
150
Timo huijaa ja jekuttaa
153
[Eksegeesi] Pyhimys & Timo Pieni Huijaus –
Arvoitus koko ihminen 156
12. KUN MAAILMA PYÖRII: Räkisremmin välitilinpäätöksiä 159
Kultabassokerho Forever: Jii-Pee Hietsilta fiittaa
160
Nuori koira Korhonen
161
Arvoitus nimeltä Pyhimys: Heini Strand hämmästelee 164
Gösta, Huge ja Pyhi: Kun minimalismi ei riitä
166
Kointähti, aamuruskon poika: Jare Henrik Tiihonen
168
UUSI Testamentti 1. LÖNNROT BROTHERS: Maltsu-lore maailmankartalle
173
Rami välittää: Keltaisen mikin myöhemmät vuodet
180
Jotain vanhaa, jotain syyhkittyä: Tuko-logo uusiokäytössä 182
Miten perusjäbä räppää: Mikin varressa Voli
183
[Eksegeesi] Teflon Brothers – T
185
Rugerkryfikirjat Metallikukon mukaan I:
Merkintöjä kolmannesta maailmansodasta 188
2. ARKTINEN HYSTERIA: Heikki näkee pohjoisen valon
191
Heikki Kuulan Kallio
194
[Eksegeesi] Heikki Kuula – Blacksuami
196
3. PUNAVUORESSA SOI BOSSA NOVA: Teflon-evoluution toinen aste
199
Täydellisen kebabin metsästys
203
[Eksegeesi] Teflon Brothers – ©
204
4. POSTIKORTTEJA RINNAKKAISISTA TODELLISUUKSISTA: Tapaus JVG 208
Käänteinen perspektiivi: VilleGallen näkemys
216
5
5. LAULUJA A-DUURISSA: Anni Mattila säestää
219
6. EPÄPYHIMYS: Varjo pääsee lieastaan 226 Pyhimyksen näkökulmasta: Medium, Paranoid ja maailmojen väliset tasot 229 233 [Eksegeesi] Pyhimys & Anni Mattila – Medium [Eksegeesi] Pyhimys – Paranoid 236
Rugerkryfikirjat Metallikukon mukaan II: Spes Patriae 2011 239
7. PERHOSVEITSI-HEIKIN JA LIKA-AKIN MAAILMANSELITYS 242
Katuvisioita: Heikin paluu kohtuun
[Eksegeesi] Perhosveitsi-Heikki & Lika-Aki
245
– Katuvisioita 247
Serkunpojat sirkuksessa:
Hendrick’siä ja räppiä Juhlaviikoilla
250
8. SIIRTYMINEN POIMUNOPEUTEEN: Teflon-todellisuus syntyy
251
Johannan muusa: Riku Mattila
257
Voli muistelee: Turhat julkkikset Fort Boyardissa
264
Vaikee olla vaatimaton / ku on niin seksikäs
265
Seksikkäin tuottaja: DJPP esittäytyy
270
Mäkikotka-Matti Teflarien kelkassa
273
Jim Carrey, Teflari-fani
275
[Eksegeesi] Teflon Brothers
– Valkoisten dyynien ratsastajat
277
Rugerkryfikirjat Metallikukon mukaan III:
Vuorenpeikkojen tanssi 280
9. VÄLISOITTO 283
6
Koirapukuja, tekijänoikeuskohuja ja tavaraa jaossa
Tupla-Vessa: Kuinka välityöstä kehkeytyi
283
keräilyharvinaisuus
284
Tavara levällään: Kassi-Alma Kati S.
287
Rugerkryfikirjat Metallikukon mukaan IV:
Propseja Viktor Janukovytsille 290
10. VIIDENKYMMENEN TONNIN GÄMBLÄYS:
Teflon Brothers saa neljännen jäsenen
293
Isipappablues – mustaa autofiktiota
296
Hakaristiliput liehumaan
299
Jumalan käsi: Tie ensimmäiseen listaykköseen
302
[Eksegeesi] Teflon Brothers – Isänpäivä
309
11. VELVOLLISUUS KUTSUU, PYHIMYS: Dirikaksi dirikan paikalle 313 12. KANTAKAUPUNGIN VAPAUTUNUT HEIKKI JA ISON TALON RAJAT 322
**** kädessä / ihmisten edessä: Maisterin paluu stageille
Kuin ruma tatuointi: Kahden Jannen
havaintoja soolo-Heikistä
[Eksegeesi] Heikki Kuula
325 328
– Heijastuksia täydelliseltä rundilta
332
13. PELIKAANI LENTÄÄ TURBIINIIN: Kesähitti 2015
335
338
Sahalyysi (Feat. Sahamies)
14. KOLMANTENA PÄIVÄNÄ KUOLLEISTA: Pyhimys Redux 340
We Need to Put the Band Back Together:
Suomiräpin Ultra Bra
One Love, eiks nii?: Väinöväinö omassa persoonassaan 347
[Eksegeesi] Pyhimys – Pettymys
343 350
Rugerkryfikirjat Metallikukon mukaan V: Regina Hauer 353 15. TEFLONIN MONET KASVOT 2015–16: Bängerimylly jauhaa 356
Ay Ay Ay (elokuu 2015)
357
Juusto Katolle (marraskuu 2015)
358
Lähiöunelmii (huhtikuu 2016)
360
Hubba Bubba (toukokuu 2016)
361
Straight Outta Southside:
Hannu Aukia ja Maltsu-nostalgiaa L.A.-viboilla
363
Puhdasoppista junttidiskoa: Riku Mattilan tuomio
365
7
16. MYÖHEMPIEN AIKOJEN HEIKKI JA MUUTTUVAN MUSIIKKIKENTÄN HAASTEET 367 17. JONKINLAINEN HIRVIÖ 371
Furman Brothers: Terapiapäiväkirja 2016 375
Kriisin syvyyksissä: Jannika Nyqvistin tilannearvio
Rugerkryfikirjat Metallikukon mukaan VI: Hajoaminen 380
18. BAD MEETS EVIL: Jyrki tyrkkii, Pyhi ragettaa 19. TEFLON BROTHERS 4.0.: Kaikki on kaupan
391
Metatasot murskaksi: Jani avautuu
394
20. TEFLON CIRCUS: Spektaakkelia, skumppaa ja savukoneita
396
Pyhimys kertoo: Spektaakkelin toinen puoli
399
[Eksegeesi] Teflon Brothers – Circus 401
21. PYHIMYS EIKÄ POIKA ENÄÄ: Immanenssi ja transsendenssi yhtyvät
8
378 383
405
Pyhimyspassio ja tinkimätön Onninen
407
Hääpukukaava ja pojantappamisen ABC
409
Surumielinen Burman
414
Jättiläisen olkapäillä: Iso hitti syntyy
416
Flyygeliartisti Väinö Wallenius ja Jättiläisen palat
418
Well, That Escalated Quickly: Suomen suurin levy
419
Pyhimys Sidebitches: Lika-Akin lait
ja Opiumia kansoille
421
[Eksegeesi] Pyhimys – Tapa poika 22. VAIN ELÄMÄÄ: Koko kansan Viisu-Mikko
427
Mulkut
431
Biisi itkee
432 434
423
Perutaan häät
Sivumerkintä: Tummapukuinen mies ja propsit juurille 435
Ympyrä sulkeutuu:
Anni Mattila ja säveltäjän puheenvuoro
23. LONKEROMAINOS JA APINOIDUT KOREOGRAFIAT: Fronttaava maailmanlopun Teflon
437 439
24. KUUDEN EMMAN MONOLOGI 443 25. MITÄ KUULALLE KUULUU: Aikuinen Heikki hypen jälkeen 448
Työväen ääni
450
Soolo-Heikki ja Teflon-Heikki: Maailmojen tasapaino 453 26. VOLI HOLIWOODIN IKUINEN ISYYSLOMA 455
Siskon perspektiivi: Rita Tuohimaan näkemys
hiljaisesta Teflarista
457
27. POLYTETRAFLUORIETEENI-ILMESTYS: Näkyjä neljännestä Teflon-ulottuvuudesta
460
464
Hippo Props 2016–2019
9
10
Vanha
Testamentti 11
1. Genesis
ALUSSA MALTSU OLI AUTIO JA TYHJÄ, eikä M-junakaan vielä jyrissyt Mätäojan yllä. Kaksi vuosikymmentä suuren palon sammumisen jälkeen pakotti rakennemuutos pellot pakettiin ja savusti sodan nähneen sukupolven lapset maaseutupirteistään ja navetoistaan. Tuolloin tarttui arkkitehti Kaitera harppiin ja tussiin, luonnosteli kaavansa pohjaksi Vantaan ja Kaarelan rajoilla risteilleet peltotiet. Hän sommitteli lehtiöönsä torit ja kujat ja viheralueet, kerroksittain riippuvat Semiramiin puutarhat ja metsälähiön, jossa olisi hyvä kasvavan kaupungin lasten kasvaa. Näin näki luoteisen kaupunginosan rakentaja: missä Kannelmäki loppuu, avautuu vehmas ja laaja Kartanonhaka. Sen leveyksillä saavat onnelan asukkaat tahrata kesäisin jalkapohjansa ratamoon ja apilaan, hiihtää loppiaispakkasilla kimmeltävää hankea kilometrien matkalta. Luoteisen lakeuden keskellä kohoaa Malminkartanonhuippu merkiksi kaupungin rajalle. Tämä vehreä keidas pururatoineen ja luonnonvesineen on rakennettu rakkaudesta kaupungin melskeen rasittamiin. Täällä saa paeta Linjojen puristimilla toisiinsa kiinni painettuja kerrostaloja, Senaatintorin rahan ja vallan kortteleita, Rööperin kapakoita ja Harjun kujien sakilaisia. Täällä metsä kohtaa kaupungin ja metropolin metronomina takova pulssi vaikenee.
13
Vaan kun vuodet kuluvat, astuvat peliin ihmistä vahvemmat voimat. Ilman että sitä kukaan huomaa, laskeutuvat kalterit hyväntahtoisten kaupunginisien suunnittelemien onneloiden ylle.
◼◼◼ Kuluvat vuosikymmenet. Tauotta kolisee M-juna Rautatientorin ja Vantaankosken väliä, kaartaa Pasilan asemalta loivasti luoteeseen, syöksyy keskuspuistosta Ykköskehän läpi Kannelmäkeen ja Malminkartanoon, Myyr Yorkista Vantaan apeille aroille. Lähijuna ulvoo ja kirskuu kivitunneliin ja jättää lähiön lapset laiturille. Iltapäiväruuhkassa kotiensa suojiin palaava karja keltaisine Ruokavaraston kasseineen, rappukäytävän kynnysmatosta tihkuu ureaa. Alas vedettyjen rullaverhojen takana tehdään asioita, joista voi lukea myöhemmin Alibista. Lama on kalauttanut faijat kilometritehtaalle ja mutsit yövuoroon. Huolet hukkuvat paikalliskuppilan lämpimään ohralikööriin, lompakkojen setelitaskut täyttyvät tissibaarien happy hour -kuiteista ja psyykenlääkeresepteistä. Nimettömillä kujilla maleksii flanellipaidassaan tuskin mopokortti-ikäinen isänmaan toivo ja huutelee tukahtunut itku kurkussaan edellisenä iltana roskapussia viemään lähteneen äitinsä perään. Malminkartanolaisilta parvekkeilta nousevat antennilautaset taivaita kohti. Murrosikäiset istuvat kirpparisohvalle, jakavat keskenään irtokarkit ja nuudelit. Vanhimmat sihauttavat pullot auki ja kaivavat askinmutkasta afganistanilaisella laatalla höystetyt sätkät. Kipu on suunnaton, mutta kenelläkään ei ole keinoja pukea sitä sanoiksi. Noosfääri kuljettaa taivaskanavia ja radiotaajuuksia pitkin alitajuntaan merkitystä uhkuvia lauseita, joiden voimaa ei kehittymätön mieli osaa vielä sisäistää. Kurt Cobain huokailemassa
14
mikkiin kynttilämeren keskellä, Biggie Smalls vannomassa valmiuttaan kuolla.
Aerosolit nappulahanskoissa sihisevät kirkkoveneiden kuvat alikulkusiltojen harmaaseen betoniin. Dekit ja rullat kuraisten lenkkarien alla. KoRn, NOFX ja Cypress Hill, Beavis ja Butt-Head, Canal+:n aamuyön aikuisviihde. Alikulkutunnelin seinälle riivottu R.I.P. 2PAC resonoi syvällä sielun syövereissä, vaikka ohikulkijalla ei ole aavistustakaan, kenestä puhutaan. Lähikaupasta sosialisoidut kymppisäkit ja vietnamilaiskioskin röökikartongit. Isoilta pojilta saadut selkäsaunat ja perinteen jatkaminen pienempien selkänahkaan, pahennuksen herättäminen paikallisjunassa. Ostarille kaartava mustamaija saa kiviryöpyn kylkeensä ja sormi kostuu rystystä myöten kotibileiden kääntyessä lopuilleen. Salatut yölliset epätoivoitkut, kun mielitietty jättääkin saapumatta sovittuun tapaamispisteeseen. Aika kuluu, vuodet vierivät ja sisimmässä leiskuu kipinä. Keskellä harmaata ja mustaa välkehtii sukupolvista nuorimman silmän verkkokalvolle loiste, joka ei suostu himmenemään.
Erikoismiehet kohtaavat: Heikin ja Mikon tango Vielä ysärin alussa Malminkartano ei ollut lähimainkaan H elsingin pahimpia paikkoja. Kun Heikki Kuula muutti äitinsä kainalossa Pihlajamäestä Maltsuun, oli Pihliksessä vastikään pistetty miehiä kylmäksi yöllisellä dösärillä ja ranskanleipää Lasoliin dippaavien denojen nyrkkipeijaiset olivat jokapäiväistä kansanhupia. Maltsusta loivasti kaakkoon kuumotti Kantsun asema ja kaupungin vuokratalot sen kupeessa, pohjoisessa Myyr Yorkin ja Martsarin no man’s land. Kun Malminkartanontietä seurasi Vihdintien ali, pääsi matkalainen pahamaineiseen Konalaan ja itämafian vartioimille teollisuusalueille. Idässä Maununnevan metsät vaihtuvat Pakilan pimennoiksi, missä romanit myivät nyysittyjä kelloja Mersun takaboksista, baltialaiset siirtotyöläiset
15
purkivat juurettomuuttaan vastaantulijoihin ja yh-mutsien vallattomat raikulipojat leikkivät Bronxia pesareineen. Kaikkiin näihin verrattuna Maltsu oli utuinen nukkumalähiö. Eikä Heikki Kuula edes ollut köyhä eikä kipeä. Isä ja äiti olivat laittaneet lusikat jakoon, mutta molemmat olivat koulutuksen saaneita virkamiehiä. Äiti kantoi pojalleen piirustuspaperia töistä ja lehtiä kioskeilta, rohkaisi ainokaistaan harrastamaan ja löytämään. Harteikas vakava poika kiskoi lukematta kiitettäviä kokeista ja sukkuloi luontevasti sosiaalisten piirien välillä: hän oli kotonaan niin tarkkailuluokan impulsiivisten nyrkkisankarien röökiringeissä kuin ysin keskiarvolla liihottavien urheilijanuorten keskuudessa. Joitain vuosia Heikin jälkeen muutti kirjansa Maltsuun Mikko Kuoppala, sykkiläinen hyvän perheen kasvatti. Eliittikoulun ovien avautuminen ei ollut ihme – kumpikin vanhemmista oli opiskellut matematiikkaa yliopistossa ja suurin piirtein jokaisella suvussa oli povarissaan insinöörin paperit. Jos Mikko keikkuikin 110-senttisenä kolmasluokkalaisena lyhytkasvuisuuden rajamailla, oli hän löytänyt keinonsa kompensoida. Katananterävä supliikki ja tilannekomiikan taju nostivat hänet ikäluokkansa hierarkiassa lähelle pyramidin kärkeä. Elettiin kasinotalouden onnelassa, eikä pienellä untuvapäällä ollut hätäpäivää. Kylmältä sodalta haisevia grillikioskeja raivattiin Mäkkärien tieltä, mainoskanavat tuuttasivat amerikkalaista sitcomia parhaaseen katseluaikaan. Oli Mortal Kombat ja Street Fighter 2, Monkey Island ja Simpsonit. MTV:n veejiit lähettivät Euroopan klubien soittolistat nuorisolaisten huoneisiin Las Palmasista Utsjoelle. Kasvavan nuoren pahin haaste oli taistelu tylsistymistä vastaan, mihin auttoi varttitunnin lähijunamatka ytimeen kolmen markan kertalipulla. 1990-luvun edetessä olosuhteet vaihtuivat nopeasti ja armottomasti, mutta toiselle kymmenelleen vasta kasvaneilla ei
16
ollut ymmärrystä hahmottaa, mikä oli muuttunut. ”Lama” oli aikuisten maailman käsite, jolla peloteltiin iltapäivälehdissä ja
televisiouutisissa. Siihen liittyivät jotenkin Esko Aho ja Iiro Viinanen sekä jo olemasta lakannut Neuvostoliitto. ”Laman” konkreettinen puoli paljastui pikapuoliin. Osa opettajista lakkasi tulemasta töihin, luokkien oppilaskoot kaksinkertaistuivat. Hiljaisista oppilaista tuli äkkipikaisia ja kireitä, äkkipikaisista ja kireistä väkivaltaisia ja väkivaltaisista psykopaatteja. Toisinaan junat ja bussit jäivät kulkematta. Isät ja äidit alkoivat viettää enemmän aikaa ensiksi kotona ja sitten lähibaareissa, viikkorahasetelit vaihtuivat kolikoiksi ja markat penneiksi. Yhä useamman kivijalkapuodin luukulle lyötiin pahvilappu, jossa kiitettiin menneistä vuosista ja toivotettiin päättäjille hyvää matkaa helvettiin. Kylmillä kujilla kotoaan häädetyt, päämäärättömät maleksijat muodostivat jengejään. Kun turva ympärillä järkkyy, kääntyvät nuoret hakemaan turvaa toisistaan. Heikki Kuulan ja Mikko Kuoppalan keskinäisessä koodistossa tärkein elementti oli luovuuden arvostaminen yli soveliaisuuden normien, halu erottua keskenään torailevista klikeistä ja kuppikunnista, sen ”oman” löytäminen vastalauseeksi sanellulle. Paras mahdollinen kehu on tulla luonnehdituksi outona mutta saada samalla hyväksyntää osakseen. Jos 90-luvun puolivälissä nuorisotyylien nelikentässä vaihtoehdot olivat grunge, hiphop, punk ja metalli, nostivat Heikki ja Mikko normeille keskisormen. Kirppikseltä haettiin räikeitä hattuja, vakosamettihousuja, purppuranvärisiä takkeja ja monenlaisia aurinkolaseja Elton Johnista Star Trekin Geordi La Forgen tyyliin. Skedetessä ja tägejä tuhriessa korvalappustereoissa tahtia antoivat Ace of Base, Apulanta tai Spice Girls – juuri ne bändit, joita kukaan muu ei kuunnellut. Jos hiphopparit fiilistelivät Mobb Deepiä, oli tärkeää päästä sanomaan kovaan ääneen, että mikä vitun Mobb Deep. Videolaitteiden ja maksukanavien aikakaudella nauhoitetaan Jyrkistä, Listasta ja taivaskanavilta omia VHS-mixtapeja. Aina
17
löytyy joku, joka suostuu kopsaamaan Canal+:lta South Parkit ja pornot kavereillekin. Lopulta South Park on identiteettikysymys: koska se ei näy normikanavilla, sitä on pakko katsoa maanisesti, nauraa kovaan ääneen, kuinka Kenny tällä kertaa kuolee. Ettekö juntit oo koskaan nähneet South Parkia, mitä vittua. 90-luvun puoliväliin mennessä Heikki ja Mikko ovat Malminkartano Sad Boys -duo, kaksi toisensa löytänyttä outolintua. Yhtenä päivänä kiinnostaa skede, toisena graffitit, kolmantena pyöritään fudis- ja lätkäjätkien kanssa. Haetaan tulta näpeille testaamalla tarkkisjengin tarjoamaa itäpirtua, diilataan Ruokavarastosta sosialisoitua evästä eteenpäin isolla katteella. Toisinaan on energiaa vain jäädä himaan jumittamaan ja tsiigailemaan elokuvia: Kellopeliappelsiini, Leaving Las Vegas, Veikko Aaltosen Tuhlaajapoika. Olennaisinta on, ettei mikään inhimillinen ole vierasta. Jos musiikkitunnilla kuultu Värttinän kappale kolahtaa, sitä hehkutetaan. Leevi and the Leavings on vitun kova, sanokoot skenepoliisit mitä tahansa. Inspiraatiota voi löytää vaikka Alfred J. Kwakista tai Saima Harmajasta. Jos juntit saa siitä itselleen naurunaiheen, siitäpä saa. Paras karkkipussi syntyy pick and mix -periaatteella. Niin syntyy myös mielenkiintoisin minuus.
”Petri Lokka, hyvää iltaa”: Tarinoita Kuulan ja Kuoppalan graffitikultakaudelta Heikki Kuulan ja Mikko Kuoppalan varhaisnuoruudessa helsinkiläiset talojen julkisivut, kalliot ja tunnelit kylpivät Belton-maalin väreissä. Lähes joka kaupunginosasta löytyi piissi, jota pyhiinvaeltajien kelpasi käydä ihastelemassa pitkänkin matkan päästä. Stadilaisena nuorena Mikko Kuoppala tiesi pienestä pitäen graffitin kuuluvan katujen kulttuuriin, mutta todellisen herätyksensä
18
hän sai 1995, jolloin aerosolitaiteilijat pääkaupunkiseudun eri kolkilta saapuivat Malminkartanoon koristelemaan junatunnelia.
”Malminkartanon nutalta rekrytoitiin mun ikäluokan nuoria suutinpojiksi. Me ei Heikin kanssa tajuttu hakea ja tsiigailtiin huuli pyöreänä, kuinka suutinpojat sai maalareilta jengipaidat käyttöön projektin ajaksi. Saatiin tunnelimaalauksen yhteydessä nähdä ekaa kertaa työssään peinttereitä, joiden piissejä oltiin ihailtu.” Jos Mikko höyrähti katutaidekulttuuriin toden teolla vasta 95, Heikin kastautuminen oli alkanut jo paljon aiemmin. ”Mutsilla oli tapana tuoda töistä iso rulla paperia, mihin me töhrittiin piirustuksia naapurin lasten kanssa. Tokaluokalla jotkut kuudesluokkalaiset huomasivat, että olen aika hyvä piirtämään. Ne kutsui mut tsiigailemaan Yo! MTV Rapsia ja maalaamaan.” Malminkartanon tunneli synnytti Mikossa ja Heikissä ahaaelämyksen. Jo aiemmin oli ollut selvää, että lähes jokaisella oman ikäluokan kasvatilla oli täginsä, jolla merkitä reviirinsä. Kun tunnelia maalaavat taiteilijat kertoivat työprosessistaan ja lähtökohdistaan, taustat ja tekemisen motiivit avautuivat teini-ikäisille eri tavalla kuin koskaan aiemmin. ”Tägääminen oli hierarkiajuttu, mutta ilman valtasuhteita”, Mikko kertoo. ”Kun joku piirsi tägiään seinään, muut tiesivät tägin pohjalta, että sama jäbä on peintannut vaikka Itkumuuria tai Kantsun ostaria. Sekä mulle että Heikille syntyi ajatus tehdä omaa duunia entistä kunnianhimoisemmin. Että oltaisiin oikeita tekijöitä eikä vaan tyyppejä, jotka väsää nopeat throw upit merkatakseen alueensa.” Graffiti ja skeittaus kuuluivat olemuksellisesti teinikulttuuriin, mutta vihkiytyneitä oli verrattain harvassa. Tunneliprojektin innostamina Heikki ja Mikko treenasivat kotitantereilla ja maalailivat kunnianhimoisimmat viritelmänsä Huopalahden Pulutunnelin kaltaisten alikulkutunnelien ”gallerioihin”. VHS-nauhat kiersivät kädestä käteen, isot pojat valistivat pienempiään seuraamisen arvoisista tekijöistä, tekniikka kehittyi maalatessa. Mikko oli etevä, mutta Heikki oli vielä pari askelta visuaalisempi ja pikkutarkempi.
19
Käänteentekevä hetki nähtiin alkuvuonna 1997, jolloin Heikki päätti 14-vuotispäiviensä kunniaksi breikata Helsingin graffitiskenessä maalaamalla Helsingin ja Pasilan välille seinän kokoisen piissin. Komeus ehti riipiä lähijunamatkalaisia vain muutaman päivän, kunnes Bill Clintonin ja Boris Jeltsinin välisen huippukokouksen esivalmistelutyöt alkoivat ja työ peitettiin harmaalla maalilla. Tietäjät kuitenkin tiesivät. Vaikka kännyköitä oli vain harvalla eikä sähköpostikulttuurissakaan oltu vielä Hotmail-vaihetta pidemmällä, viidakkorumpu pärisi vanhojen tekijöiden arvostusta Heikkiä kohtaan. Ja saavutettu kunnioitus lisäsi motivaatiota. Vuoden edetessä graffitista kehkeytyi Heikille ja Mikolle elämäntapa. Identiteetin etsinnässä maalarien romanttinen maailmankuva oli pilvilautta, jolle hypätä kellumaan. Rapsakassa pakkasillassa poksahtavan korkin pelkästä tuoksusta saattoi erottaa, oliko kyseessä Textmark- vai Pilot-tussi. Oikeanlaiset suuttimet loksahtivat kannun suulle arpomatta pimeässäkin. Tutuksi käyneet taiteilijat huomioitiin väkijoukoissa nyökkäyksillä. ”Mikko saattoi keksiä, että ajellaan kokonainen päivä edestakaisin jonkin bussilinjan reittiä ja maalataan throw upit joka dösärille. Toisena päivänä tehtiin sama lähijunan radan varrella”, Heikki kuvailee. ”Heikki oli meistä kahdesta teknisesti parempi maalari ja visuaalisesti innovatiivisempi. Mä puolestani sain enemmän toteutettavia päähänpistoja. Tietenkin yritettiin varoa vartijoita ja maalata piissit vaivihkaa, mutta parempien perheiden lapsina me ei edes oikein osattu varoa kiinnijäämistä”, Mikko täydentää. Ryhmä Heikin ja Mikon ympärillä vaihteli. Kaksikko ei koskaan täysin kokenut muiden ymmärtävän heitä, joten perättäisinä iltoina maalausseurana saattoi olla täysin eri kokoonpano. Omanlaisensa vakiojäsen oli myöhemmin Fullsteamin perustajana tun-
20
nettu Juha Kyyrö, joka aiheutti Heikin kanssa pienimuotoisen kalabaliikin esiteltyään maalausskillsejään ruotsinlaivan kannella.
Heikin ja Mikon graffitikultakausi päättyi keväällä 1998 välikohtaukseen Kannelmäessä. Nuoret herrasmiehet olivat väsäämässä asemarakennuksen kulmalla yksityiskohtia tägeihinsä, kun tanakka leveäharteinen mies hoiperteli humalassa heitä kohti ja kyseli kellonaikaa. ”Mä ehdin just sanoa, että ei meillä oo kelloa, kun kaveri nappasi meistä ranteesta ja esittäytyi: ’Petri Lokka, FPSvartiointi, hyvää iltaa’”, Mikko muistaa. Tie vei Kannelmäen asemalta Pasilan poliisilaitokselle. Tuntikausien kuulustelun päätyttyä vanhemmat saivat hakea vesansa säilöstä ja kuulla tylyn totuuden poikiensa vapaa-ajan harrastuksista. Pidätystä seurasi vuoden kestänyt kuulustelu- ja kuumotuslimbo, joka sai Mikon ja Heikin luopumaan ajanvietteestään lopullisesti. ”Tasaisin väliajoin joku tuli vittuilemaan, että ette kai te yhteen kiinnijääntiin lopeta. Hommasta meni kuitenkin maku, kun jouduttiin joka toinen viikko laitokselle katsomaan valokuvia piisseistä ja antamaan lausuntoja omasta osuudestamme kuhunkin työhön”, kertoo Mikko. Helsingin kaupungin Stop Töhryille -kampanja hiljensi varikot, radanvarret ja bussipysäkit. Vartiointiliikkeiden autot moninkertaistuivat katukuvassa, hikisimmänkin pikkutägin tuhertaja saattoi joutua maksamaan tuhansien eurojen sakot. Päivittäinen väkivallan uhka leijui nuorisokulttuurin harrastajien yllä. ”Ei monikaan tahtonut enää riskeerata”, Heikki summaa. ”Piti keksiä jotain muuta.”
Never Forget: Stop Töhryille 1998–2008 Historian tältä puolen tarkasteltuna sitä voi olla vaikea uskoa, mutta 90-luvun puolivälissä Helsingin katutaidetarjonta oli poikkeuksellisen laadukasta ja värikästä jopa eurooppalaisessa mittakaavassa.
21
Hiphop-kulttuuri alkoi rantautua Stadiin 1980-luvulla osana afroamerikkalaisen kulttuurin laajempaa tulemista. Mosaiikkiin kuuluivat räp ja breikkaus, skeittaus ja showtanssi ja julkisuuden vaikuttajat Eddie Murphysta Whitney Houstoniin ja Michael Jacksonista Michael Jordaniin. City-lehti ja Radio City toivat Amerikan mallia Kekkoslovakian harmaaseen mediakenttään. Beat Streetin ja Breakdancen kaltaiset elokuvat kopioitiin yhä uusiksi kopioiksi, Lepakon jameissa löivät kättä eri hiphop-alakulttuurien edustajat. Neuvostoliitolta kalskahtavat betoniseinät Pasilassa, Merihaassa ja Kalliossa saivat koristeekseen logoja ja sloganeita. Sporapysäkin takana saattoi matkalaista tutkailla Retu Kivinen, metron ikkunassa Kulosaaren vallista irvistää Freddy Krueger. HKL:n juniin ilmestyi varikkoyön aikana tägi, seuraavana toinen. Pääkaupunkiseudun raiteilla liikennöi yhä useampi täyteen väritetty vaunu. Helsingin graffitiskenen ensimmäisenä oppi-isänä pidetään Electro Dynamics -breikkiryhmässä kannuksensa ansainnutta Spinneriä. Vähitellen tekijöiden katras laajeni: Blitz, Burn, Shaker, Astron, Ray52, Trama, Comedy. Vuosikymmenen vaihduttua yhdistyivät yksittäiset tekijät jengeiksi, jotka väsäsivät kerrostalon seinän levyisiä freskoja koko metropolialueelle kantakaupunkia unohtamatta. Eräs Helsingin päättymäisillään olevan graffitiaikakauden viimeisistä ehtoollisista katettiin kesällä 1995 Malminkartanossa. Projektista kertoo espoolaisessa HRC:ssä (Hellraiser Crew) natsansa ansainnut Acton. ”Malminkartanoon saatiin reilut kolmekymmentä tahollaan merkittävää tekijää maalaamaan monista piisseistä muodostuvaa isoa kokonaisuutta. Tunnelin Helsingin puoleinen suu oli valoisa ja tasainen. Mulle kävi hyvä tuuri, että sain oman piissini
22
juuri tähän kohtaan. Jälkeenpäin sain kuulla teoksemme olleen maltsulaisille nuorille tosi merkittävä inspiraation lähde.”
Acton
23