Issuu

HISTORIASTA TÄHÄN PÄIVÄÄN

Piirtoja Pertunmaan menneisyyteen

KESÄ 2016

LA N KUN NAN JUH

A LK

Ahvenniemen historiaa ja uusi elämä

Viisasten kivi löytyy Kuortista

Pertunmaa 90 vuotta Pertunmaan kunta perustettiin vuonna 1926 tänne Savon ja Hämeen rajamaille sen jälkeen kun Valtioneuvosto oli vahvistanut Pertunmaan seurakunnan itsenäisyyden. Ympäröivän maailman mukana on kyläkuvakin muuttunut suuresti kuten asukasmääräkin. Kuntaa perustettaessa asukkaita oli 4700 ja nyt 1818 henkeä. Tälle ajanjaksolle on luonnollisesti mahtunut useita yhteiskunnallisia rakennemuutoksia. Sotien jälkeisen jälleenrakentamisen ja teollistumisen sekä maatalouden rakennemuutoksen laineet ovat myös kuntasektoriin heijastuneet. Kun vielä v. 1985 ammatissa toimivasta väestöstä täällä 50 % työskenteli maa- ja metsätalouden piirissä ja 30 % palvelujen piirissä niin vuonna 2012 maa- ja metsätalouden prosentti oli 21 % ja palveluiden 56 %. Tämän ajanjakson väestön aktiviteeteissa näkyy erityisesti Pertunmaan käyntikortin, Kuortin, kehittyminen ja uudistuminen. Valitettavasti nykyisin vallitseva keskittämisinto on johtanut joidenkin maaseudulla tärkeiden peruspalveluiden, kuten posti ja linja-autoyhteydet, karsimiseen. Tällainen kehityskulku aiheuttaa luonnollisesti ongelmia täällä asuville ihmisille. Täytyykin toivoa, että uusia ideoita ja avauksia syntyy palveluiden saamisen tasapuolistamiseksi. Esimerkkinä paikasta riippumattomien digitaalisten, sähköisten palveluiden kehittyminen ja niiden käyttämisen helppouteen panostaminen. Meillä Pertunmaalla onkin hyvät mahdollisuudet tämän tyyppisiin uusiin avauksiin hyödyntämällä täällä olevia kattavia tietoliikenne-yhteyksiä. Luotammekin täällä siihen, että arvostus hyvän ja täysipainoisen elämän saavuttamiseen myös tämän tyyppisellä alueella tulevaisuudessa lisääntyy.

Juha Torniainen kunnanjohtaja

Sisällys

Julkaisija: Pertunmaan kunta Toimitusryhmä: Laura Laitinen, Kaija Montin, Risto Salminen, Jorma Syvälahti, Sammy Virtanen Päätoimittaja: Risto Salminen Toimitussihteeri: Kaija Montin Tekstit: Rauno Argillander, Ann-Maarit Joenperä, Erkki Kinnunen, Osmo Kuisma, Laura Laitinen, Kaija Montin, Jaana Nummiranta, Risto Salminen, Jorma Syvälahti, Juha Torniainen Kuvat: Osmo Kuisma, Markus Montin, Sammy Virtanen, historiakuvia Taitto: Sammy Virtanen / King Kong Advertising Painosmäärä: 5000 kpl • Painopaikka: Teroprint Oy, Mikkeli

Kaskivalkeista valokuituun

Piirtoja Pertunmaan menneisyyteen

Lyhyt historia Ahvenniemen vaiheista

Ahvenniemen uusi elämä

Ajatuksia inhimillisestä digitaalisaatiiosta

Syntynyt 1926

Risukarhi ja pystyarra

Retkellä Pertunmaalla

Knaappilan tuulimyllyt

Pertunmaan teollisuuden juurilla

Tapahtumia

Kirkkoherran sanat

Suosi Pertunmaalaista

Viisasten kivi löytyy Kuortista

Vanha-Rantlalan talomuseo

Sano muikku

Nuorisotoimi Pertunmaalla

Koululaiset kertovat Pertunmaasta

KASKIVALKEISTA VALOKUITUUN

PÄÄKIRJOITUS

Tämän lehden nimi on Kaskivalkeat. Pertunmaan vaakunassa on viljan tähkä ja tulenliekki. Tämä kuvaa kaskitulen alkuvoimaa. Muinaisina aikoina nämä alueet olivat riistamaita, erämaita, joiden käyttöoikeuksista hämäläiset ja savolaiset ajoittain voimallisestikin kamppailivat.

Haasteisiin on vastattu perisitkeällä kaskenraivaajan luonteella. Virkeä yritystoiminta, sekä kesäasutuksen ja lomamatkailun kasvaminen viime vuosikymmeninä ovat paikkakuntamme menestyksen avaimia. Olemme maaseutukunnissa tietoyhteiskunnan eturivissä, onhan meillä koko pitäjän kattava valokaapeliverkosto. Olemme aloittamassa hanketta, jolla saatetaan tietoverkot kaikkien kuntalaisten hyötykäyttöön käyttäjän ehdoilla aivan alakoululaisesta mummoon ja vaariin saakka.

Kaskiviljely oli alku vakituiselle asutukselle. Erämaat tulivat vallatuiksi. Kiviset ja soiset maastot eivät tuolloin olleet kaikkein halutuimpia monien uudisasukkaiden mielestä. Kuitenkin tänne tuli väkeä niin idästä kuin lännestäkin osoittaen sitkeää ihmisluonnetta. Aikaa myöten kaskiviljelys laantui. Karjatalous alkoi kehittyä ja sen tuotteille, erityisesti voille, tuli jopa kansainväliset markkinat. Viljelykseen sopivia maita raivattiin niityiksi ja pelloiksi. Metsää alettiin hoitaa ja kasvattaa. Liikenneyhteydet kehittyivät. Siirryttiin vähitellen luontaistaloudesta rahatalouteen. Sivistys saapui tännekin syrjäiseen maankolkkaan.

Kuinka on nyt? Onko edelleenkin tarpeellista, että Pertunmaan kunta on olemassa? Tätä on aika-ajoin kyseenalaistettu muun muassa taloudellisilla perusteilla tai muilla yhteiskunnan uudistamisen tarpeilla. Kuntaa ei kuitenkaan ole tarvinnut lakkauttaa. Haasteisiin on pystytty vastaamaan. Hyvä niin. Meneillään on jälleen merkittävien uudistusten aika. Ollaan perustamassa uutta maakunnallista itsehallintoa. Sen ohessa meneillään on suuri sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Tarkemmin ajateltuna kaikki aikaisemmatkin vuosikymmenet ovat olleet jatkuvaa muutosta. Sellainen maailma vain on. On kuitenkin osattu sopeutua ja hyödyntää sitä. Uskon, että niin on nyt ja on jatkossakin.

Väestö kasvoi ja elinkeinot kehittyivät. Kansalaisten hengelliset, henkiset ja monet arkielämän tarpeet loivat tahdon perustaa oma elinyhteisö, seurakunta ja kunta. Tälle ajatukselle oli luonut vahvaa pohjaa muutamia vuosikymmeniä aiemmin yhteisellä ponnistuksella rakennettu rukoushuone. Aluksi oli paljon epäilyjä mokomaa tointa kohtaan. Uusi kunta kuitenkin perustettiin. Tarmokkaasti ryhdyttiin niihin toimiin, jotka todistivat oikeutuksen asialle. Lyhyessä ajassa toteutettiin monia perusasioita pitäjäläisten sen hetkisen arkipäivän parantamiseksi. Yhtä vahvalla tarmolla ja näkemyksellä, kuin missä tahansa vauraammassa ja vanhemmassa pitäjässä konsanaan oli tehty jo vuosikymmeniä aiemmin.

Entäpä tulevaisuus? Kuntien toimiala tulee muuttumaan näiden uudistusten myötä. Paljon jää silti tehtäviä jäljelle. Näistä tärkeimpiä ovat sivistys, kulttuuri, asuminen, elinkeinot sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Tässä onnistuaksemme meidän on uskottava itseemme. Naapurikuntien kanssa niin itään kuin länteenkin päin tehtävä yhteistyö on kaikkien toimijoiden menestymisen kannalta välttämätöntä.

Pertunmaa on lunastanut oman paikkansa Suomen kuntien joukossa. Meillä on pystytty vastaamaan aikojen haasteisiin. Eteläsavolainen ja itähämäläinen ihmisluonne ei ole kovin altis kehumaan saavutuksiaan vaikka siihen usein olisi aihettakin. Mieluummin jopa vähätellään omia ansioita. Paljon toki on ollut vaikeitakin aikoja. Erityisesti viime sotien raskaat vaatimukset heikensivät paikkakunnan elinvoimaa. Toisaalta taas siirtokarjalaisten tulo sodan jälkeen, niin surullista kuin omien kotien jättäminen rajan taakse olikin, antoi aivan uuden ilmeen paikkakunnalle. Raivattiin ja rakennettiin. Tuli uutta verta elämänmenoon.

Vaikka väestömme ikääntyy ja vähenee, on meillä paljon hyviä syitä ja keinoja pitää täällä yllä vireää elämänmenoa ja uskoa tulevaisuuteen. Monet haluavat muuttaa tänne. Useat nuoret näkevät omaksi hyväkseen asua ja perustaa perheensä paikkakunnalle. Ellei maailma nyt aivan käänny saranoiltaan, on meillä edessä vielä monia vuosia kehittää, menestyä ja voida hyvin omassa rakkaassa Pertunmaan pitäjässämme.

Risto Salminen

. . . n i o l l i s i l o Se El채m채n kuvia Pertunmaalta vuosien varrelta.

PIIRTOJA PERTUNMAAN MENNEISYYTEEN ERKKI KINNUNEN

Artikkeli perustuu kirjoittajan tekeillä olevaan ”Pertunmaan historia. Esihistoriasta 2000-luvulle.” -historiateokseen.

ELÄMÄÄ ESIHISTORIAN HÄMÄRISSÄ Pertunmaasta tuli itsenäinen kunta vasta 1926, vaikka kiinteätä asutusta siellä on ollut 1000-luvulta lähtien. Edullinen sijainti vesireittien varrella on houkutellut asukkaita Pertunmaan seudulle jo kauan ennen historiallisen ajan alkua. Tunnetuin jakso Pertunmaan esihistoriassa ajoittuu rautakauden loppuun, mutta asutuksella on paljon vanhemmat, kivikaudelle saakka ulottuvat juuret. Seudun ensimmäisiä koluajia olivat kivikauden aikaiset pyyntimiehet. Pertunmaalta tunnetaan yhdeksän kivikautista pyyntikulttuurin asuinpaikkaa. Ne sijaitsevat Peruveden, Pieniveden, Ahvenjärven, Keskisen (Rievelin) sekä Linnajoen rannoilla. Tyypillinen asuinpaikka sijaitsi järven etelärannalla hietikolla. Asuinsijoilla on ikää noin 6 000 vuotta. Pertunmaan sijainti Saimaan ja Päijänteen välissä, pienijärvisellä alueella, vaikeuttaa löytöjen ajoittamista. On mahdollista, että alueen järvien kurouduttua merestä, järvien pinta on pysynyt kutakuinkin nykyisenlaisena, jolloin jo kivikauden ihmiset ovat voineet liikkua nykyisillä järvillä. Viikinkiajalla (800–1050) Häme nousi merkittäväksi eränkäyntiä ja kauppaa hallitsevaksi maakunnaksi. Hämäläiset perustivat vesireittien varsille eräasemia,

joista välitettiin turkiksia rintamaille. Todennäköisesti näillä asemilla viljeltiin myös maata. Siitepölyanalyysien mukaan merkit yhtäjaksoisesta maanviljelystä Sysmässä alkavat juuri viikinkiajan alussa. Näissä erämaataloissa asui myös naisia. Eräaseman sijainti täytyi valita tarkkaan. Sen oli oltava hyvällä viljelysmaalla, hyvien kulkuyhteyksien varressa ja tarpeeksi lähellä varsinaista kauppatavaraa. Kulkuyhteyksistä vesireitit olivat ehdottomasti tärkeimpiä. Pertunmaan Kuuselan tilalta Peruveden länsirannalla löytyi vuonna 1928 viikinkiaikainen rikkaasti varustettu naisen polttohauta. Röykkiöhauta oli koottu kivistä, joiden alla oli vainajan jäänteet ja hauta-anti. Kuuselan haudasta löydetyistä islamilaisista, idästä kulkeutuneista rahoista on voitu päätellä, että vuosi 932 on aikaisin ajankohta, jolloin hautaus on voitu tehdä. Kun otetaan huomioon välimatkat tuona aikana, lienee hautaus syytä ajoittaa mieluummin 900-luvun lopulle tai 1000-luvun alkuun. Kalmisto on varma merkki vakinaisesta asutuksesta. Pertunmaan Kuuselan röykkiöön oli aivan ilmeisesti haudattu länsisuomalaisen muodin mukaan puettu nainen täydessä juhlapuvussaan. Arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin mukaan nainen oli pukeutunut kuin Lounais-Suomen komeimmat mahtiemännät. Puku on muistuttanut Euran pukua,

mutta siinä on ollut hämäläiset soljet ja ehkä itähämäläiseen tapaan spiraaliketju rinnalla. Ranteissa on ollut vielä vanhemman viikinkiajan peruna raskaat rannekorut, mutta uudemman muodin mukainen spiraalirengas osoittaa, että uudet tuulet puhalsivat jo Pertunmaallakin. Mahdollisesti emännän lanteilla kilisivät värikkäät helmet, jotka mahdollisesti on tuotu läntisestä Turkestanista, mutta raskas ja mahtavan suuri kaularengas osoitti tiettyä vanhoillisuutta, kuten massiiviset rannerenkaatkin. Nämä olivat perinteistä muotia, joka haudan tekoaikaan oli jo häviämässä. Jotkin näistä erätaloista on ilmeisesti jätetty autioiksi muutaman vuosikymmenen jälkeen, toisista on kehittynyt myöhemmän ajan keskuksia. Pertunmaan asemapaikka ei ilmeisestikään ole ollut kovin tilapäinen. Vaikka naisenhauta on ainoa tutkittu, sen läheisyydessä on pari muuta, ja vajaan kilometrin päästä Uittiniemestä on löydetty 900-luvun keihäänkärki. Mahdollisesti siis upeaa korustoa kantanut emäntä ei ole seudun ensimmäisen isännän mukanaan tuoma, vaan jo vakiintuneen ja vauraan erätalon miniä, joka luultavimmin on haettu jostakin Ylä-Satakunnan tai Etelä-Hämeen keskuksesta. Edelleen pysyy arvoituksena missä Kuuselaan ja mahdollisesti Ahvenniemeen haudanneet ihmiset ovat asuneet.

PERTUNMAA VUONNA 1571 Keskiaikaisissa lähteissä Pertunmaa (Perdoma) mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1501. Ensimmäinen nimeltä tunnettu pertunmaalainen oli Kärpälän isäntä Peeter Kärpin, joka mainitaan jo 1465. Alueen vanhin asutus on ollut hämäläistä. Idässä Päijänteen hämäläisasutus ei ulottunut Pertunmaata etäämmälle. Kuinka vaurasta seutua nykyisen Pertunmaan alue oli keskiajalla? Parhaiten kysymykseen voi pureutua keskiajan lopun, 1500-luvun osalta, sillä tuolloin Kustaa Vaasan verouudistuksen tuloksena säilyneet lähteet valaisevat ihmisten, talojen ja kylien varallisuutta paremmin kuin aiempina vuosisatoina. Vuoden 1571 hopeaveroluettelot antavat keski- ja uuden ajan taitteen lähteistä kaikkein selkeimmän kuvan yksittäisten talojen ja perhekuntien irtaimesta omaisuudesta. Tanskalaisten käsiin pää-

tyneen Älvsborgin linnoituksen takaisin lunastamiseen kerättyä niin sanottua hopeaveroa varten näet lueteltiin kunkin veronalaisen talonpojan omaisuus hyvin tarkoin. Luetteloiden kautta avautuu kiehtova näkymä 1500-luvun pertunmaalaiskyliin. Pertunmaan alueella oli tuolloin 7 kylää ja 22 taloa. Asukkaita lienee ollut vajaat parisataa henkeä. Kylät ovat muodostuneet maastossa rakentamisen ja liikkumisen kannalta suotuisimmille paikoille; mäkien rinteille ja laelle sekä vesistöjen rannoille. Pertunmaan kylistä Ruorasmäki näyttää olleen tuolloin vaurain: sen asukkailla oli muita enemmän niin hevosia, lehmiä ja nuorta karjaa kuin lampaitakin. Ruorasmäen varallisuudesta kertoo, että kylän molemmat talot toimivat sittemmin ratsutiloina, mihin pystyivät vain varakkaimmat talot. Anetun talonpoikien varallisuus jäi keskiarvojen valossa selvästi ruorasmäkeläisten säätyveljien omaisuudesta, vaikka he saavuttivat varallisuustilaston

toisen sijan. Keskimääräistä varakkaampia olivat myös Höltän ja Joutsjärven yksinäistalot. Joutsjärven Lasse Laurinpoika piti vuonna 1585 Pertunmaan ensimmäistä kestikievaria. Lasse, vauras talonpoika jo vanhastaan, hoiti kestikievarissaan Hämeen ja Savon välisellä tieosuudella kruunun virkamiesten kyyditykset ja toimi samalla myös nimismiehenä. Kuorttilaiset sen sijaan olivat tämän lähteen mukaan selvästi Pertunmaan alueen köyhintä väkeä. Toisaalta Kuortti oli vielä nuori kylä, hämäläisen ikivanhan Savon tien varteen vasta 1400-luvun jälkipuolella syntynyt kylä. Taloihin ei ollut vielä ehtinyt kertyä suuria omaisuuksia, eivätkä eri elinkeinoista jääneet ylijäämät olleet kovin suuria. Kylän talot saattoivat olla hyvin erilaisia keskenään. Talonpoikien varallisuuden suuret erot näkyivät myös irtaimessa omaisuudessa. Esimerkiksi Pertunmaan kylässä oli hopeaveroluettelon mukaan 9 verotettavaa taloa; niistä köyhintä isännöi Heikki Juhonpoika, jonka

Vanha käsinpiirretty kartta on nähtävissä kunnanviraston aulassa irtaimeksi omaisuudeksi kerrotaan vain tamma, lehmä ja lammas. Kylän ja seudun rikkain mies oli puolestaan Antti Laurinpoika, joka omisti 1½ leiviskää (noin 12,75 kiloa) kuparia, kuusi lehmää, seitsemän vasikkaa, yhdeksän lammasta ja kolme hevosta. Hänen omaisuutensa arvon (150 markkaa) ilmoitettiin olevan yli 15-kertainen Heikki-naapuriin verrattuna. Suuret varallisuuserot olivat totisinta totta jo 1500-luvun jälkipuolella. Millainen oli sitten tyypillinen pertunmaalainen talonpoika keskiajan lopulla? Hän asui perheineen savupirtissä eli paikallisesti haikutuvassa, jota hallitsi suuri uuni. Pihapiirissä, joka jakaantui miespihaan ja karjapihaan, oli asuinpirtin lisäksi usein navetta, talli, aittoja, sikolätti, lammaskarsina sekä riihi latoineen. Sauna oli keskeinen rakennus niin puhtauden kuin elämän kiertokulun kannalta: siellä synnyttiin ja pestiin vainajat. Pääelinkeinonaan hän harjoitti kaskiviljelystä. Tilalla pidettiin kahta hevosta, kolmea lehmää, viittä lammasta ja yhtä tai kahta sikaa. Tärkein sivuelinkeino oli kalastus. Kalalla oli luontaistaloudessa suuri merkitys. Leivän lisukkeen lisäksi sitä pyydettiin verotuksen ja kaupankäynnin välineiksi. Selvästi väistyvä perinteinen elinkeino oli metsästys. Ruokapöydän antimien rungon muodostivat leipä ja puuro, joiden lisänä oli kala ja kasvikset, etenkin nauris, herne ja kaali. Lihaa syötiin vain juhla- ja pyhäpäivinä, ja voi oli lähinnä myyntitavara. Viljan ohella tärkein ostotuote suola oli taloudessa välttämätöntä. Osa

viljasta käytettiin oluen ja viinan valmistukseen. Useimmissa talouksissa lienee eletty pitkälti kädestä suuhun. Karja- ja kylvöluettelot osoittavat, ettei Pertunmaa 1500- ja 1600-luvuilla ollut suinkaan maamme köyhimpiä seutuja, vaan kadoista ja huonoista vuosista huolimatta täällä sittenkin selviydyttiin paremmin kuin monilla muilla seuduilla.

PITKÄ TIE ITSENÄISYYTEEN Pertunmaalla elätettiin pitkään seurakunnallista itsenäistymishanketta. Kun Mäntyharjun seurakunta perustettiin vuonna 1595, oli Pertunmaa 1633 viimeisenä saatu siihen liittymään. Tämän jälkeenkin Pertunmaa oli korostanut erillisyyttään monella tavalla. Hämmästyttävää on paremminkin se, että ero tapahtui kovin myöhään. Jo vuonna 1738 oli pidetty kokous, jossa oman seurakunnan perustamista pohdittiin. 1800-luvun loppupuolella asia tuli yhä ajankohtaisemmaksi. Kylä sijaitsi kaukana rintamailta, Hartolan, Joutsan ja Mäntyharjun takamailla, josta kirkkomatkat olivat pitkiä. Kesällä 1896 arkkitehti Josef Stenbäck kävi Pertunmaalla katsastamassa tulevan kirkon paikan. Piirustuksetkin tilattiin jo häneltä, mutta vastustajat, tuossa vaiheessa vielä Mäntyharjun ja Hartolan papisto etunenässä, valittivat tuomiokapituliin ja niin hanke raukesi.

Tavallisesti kiista koskikin juuri kirkon paikkaa, mutta myös sitä pitäisikö perustaa oma seurakunta vai rukoushuonekunta. Uuden seurakunnan puolesta toimi erityisen innokkaasti Vedenpään kylässä asunut lapseton ja kouluakäymätön talollinen Markus Pulier (1837– 1915), joka rakennutti omin varoin 1907 rukoushuoneen, jonka lahjoitti perustettavalle seurakunnalle. Useat ehdottivat jopa uuden seurakunnan nimeksi ”Markunpitäjä”, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Erohanke sai vauhtia, kun Mäntyharjun kirkkoherraksi tuli 1916 K. V. Petrell, jonka aloitteesta perustettiin rukoushuoneen kannatusyhdistys. Vuonna 1919 ja 1920 pidettyjen kirkonkokousten jälkeen jätettiin anomus valtioneuvostolle, joka määräsi 20.3.1924, että uusi seurakunta oli muodostettava Mäntyharjun, Hartolan ja Joutsan osista. Kun Pertunmaa vuoden 1926 alussa vihdoin syntyi, väestöllisesti se muodostui 2 627 mäntyharjulaisesta, 1 733 hartolalaisesta ja 339 joutsalaisesta, joten uuden seurakunnan asukasluvuksi tuli 4 699. Ratkaistessaan uuden seurakunnan rajat tuomiokapituli otti enemmän huomioon yleishallinnolliset näkökohdat kuin asukkaiden toivomukset. Siihen liitettiin kyläkuntia ja taloja, joiden asukkaat vastustivat liittymistä uuteen seurakuntaan. Kirkkona toimi aluksi Markus Pulierin lahjoittama rukoushuone, joka oli kuitenkin kooltaan liian pieni. Seurakunta oli saanut vuonna 1918 Hartolan seurakunnalta lahjoituksena vuosina

Kuortinkartano, alunperin kunnalliskoti 1684–1693 rakennetun puukirkon. Aiemmasta hartolalaisten lahjoituksesta huolimatta seurakuntalaisten mielessä oli kuitenkin koko ajan uusi kirkko paikkakunnalle. Nuori arkkitehti Alvar Aaltokin laati kaksi suunnitelmaa vuonna 1925. Aalto esitti uuden tiilikirkon rakentamista. Uuden kirkon osarahoitusta ajateltiin saatavan myymällä Hartolan vanha kirkko 50 000 markalla takaisin kirkon kymmenisen vuotta aiemmin lahjoittaneelle Hartolan seurakunnalle. Muita vaihtoehtoja oli rakennuksen myyminen Itä-Hämeen museoksi tai Pertunmaan kunnalle kunnalliskodiksi. Hartolalaisten mielestä kirkko ei ollut kuitenkaan kauppatavaraa, vaan he ehdottivat kirkon purkamista ja uudelleen pystyttämistä Pertunmaalle. Tässä vaiheessa Hartolan kappalaisen tytär, kirjailija Maila Talvio yritti estää kirkon purkamisen ja siirron ja uhkasi kirjoittaa romaanin ”Myöhään herännyt omatunto”. Sen nimistä kirjaa ei hänen tuotannostaan kuitenkaan löydy. Talvio sai tukea myös piispa Jaakko Gummerukselta, joka kirjoitti Pertunmaan v. a. pappi Aarne Kallialalle ja kehotti luopumaan kirkon purkamisesta. Muinaistieteellinen toimikunta sen sijaan ei nähnyt ongelmaa kirkon purkamisessa, koska piti sitä arvottomana. Kalliala oli jo aiemmin pyytänyt siltä asiasta lausunnon. Välikohtauksesta seurasi se, että valtakunnallisissa sanomalehdissä sanottiin pertunmaalaisten varastaneen Hartolan kirkon, mikä taas ei ollut hyvää mainosta nuorelle seurakunnalle. Pertunmaan

”Voropitäjä”- ja ”kirkkovarkaat” -maine juontaa juurensa näihin lehtikirjoituksiin. Purkajat saivat varkaan nimen ja maineen, vaikka omaansa olivat ottamassa. Taloudelliset laskelmat sotivat vanhan kirkon siirtämistä vastaan, mutta Pertunmaan nuori ja innokas pastori Aarne Kalliala sai asukkaat puolelleen ja niin asian eteenpäin saattamiseksi järjestettiin kunnon talkoot. Ajotalkoita oli kahdet. Syystalvella 1927 tuotiin kirkon kellotapuli ja sisusta 200 hevoskuormassa ja maaliskuussa seuraavana vuonna ennen kelirikkoa loput osat 300 hevosella. Pulierin rukoushuoneesta tuli uuden kirkon poikkilaiva, ja muuta rakentamista ja sisustamista yritettiin toteuttaa vanhan Hartolan kirkon mittojen ja mallin mukaan. Se palautettiin nyt malliltaan ristikirkoksi, mutta Hartolan entinen kellotapuli liitettiin kellotorniksi kirkon pääoven puoleiseen päätyyn. Pertunmaan kirkko vihittiin käyttöönsä 21.10.1928. Oman kunnan muodostaminen seurakunnan synnyttyä oli paljon yksinkertaisempi prosessi. Jokainen itsenäinen seurakunta saattoi muodostaa oman kunnan. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan valtioneuvoston päätös merkitsi samalla myös maallisen kunnan syntymistä. Vuosi seurakunnan perustamisen jälkeen pertunmaalaiset kokoontuivat rukoushuoneelle päättämään oman kunnallishallinnon aloittamisesta. Kokous valitsi nahkuri Otto Parosen lakimiehen avustuksella anomaan maaherralta kun-

Kunnan vaakunan suunnitteli Tapio Vallioja vuonna 1965 nallisvaalien toimeenpanolupaa. Maaherra asetti elokuussa 1925 viisimiehisen järjestelytoimikunnan, jonka toimesta suoritettiin kunnallisvaalit helmikuussa 1926, ja vielä samassa kuussa uusi valtuusto otti ohjat käsiinsä. Järjestelytoimikunnan ja ensimmäisen kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimi talollinen Antti Hoskola Joutsjärveltä. Häntä voidaan pitää primus motorina itsenäiseen kunnallishallintoon siirryttäessä. Käytännössä tähänkin toki tuli mutkia vastaan, sillä kunnan muodostamisen yhteydessä jouduttiin entisten emäpitäjien kanssa jakamaan kunnallinen omaisuus, joka jäisi uuden kunnan alueelle. Tämä pitkitti prosessia vuosilla. Vasta kesäkuussa 1928 Pertunmaa erotettiin omaksi käräjäkunnaksi, helmikuussa 1929 aloitti Pertunmaan nimismiespiiri ja vuoden 1931 alusta uuden kunnan alueet erotettiin kameraalisesti entisistä yhteyksistään. Pertunmaan kunnan ensimmäinen ja suurin rakennushanke oli kunnalliskodin rakentaminen. Kuorttiin vuonna 1929 valmistunut kunnalliskoti oli uuden kunnan suuri voimannäyte, jota tosin pidettiin kokonsa vuoksi hieman ”suuruudenhulluna”. Kunnalliskoti, nykyinen Kuortinkartano, oli pienen kunnan suuri rakennushanke.

Ahvenniemi

L Y H Y T H I S TOR I A AHVE NNI E M EN VAI HEI ST A RAUNO ARGILLANDER

Petter A h ve n a i n e n 1 7 9 5 – 1 8 6 7 Ahvenniemen talo on aikoinaan ollut koko kulmakunnan komein pytinki ja kohta se on sitä taas uudestaan. Talon valmistuminen ajoittuu samoihin aikoihin kuin Mikkelin kaupungin perustaminen 1838. Ison talon rakentamisen aloittivat kaksi veljestä, Petter ja Johan Ahvenainen jo 1820-luvulla. Rakennustyömaa oli valtavan suuri haaste siihen aikaan. Veljeksillä oli perhettä, joille iso asuinrakennus oli tarpeen. Rakennustyö kesti kauan, koska molemmat veljekset jäivät leskeksi. Ahvenniemi sai kievarioikeudet 1842 ja piti ne lähes tauotta vuoteen 1943. Aiemmin kievari oli sijainnut Volassa, joka on reilut 10 km kaakkoon. Suuressa osassa maatamme kievarilaitos oli loppunut tarpeettomana jo aiemmin.

Petter A h ve n a i n e n n u o r e m p i 1841-1 8 9 9 Ahvenniemen isännyys siirtyi vanhemmalta Petteriltä nuoremmalle Petterille, joka oli jo viides Petteri peräkkäin. Tämä isäntä oli poikamies. Talon keskeisen sijainnin ansiosta siellä pidettiin hengellisiä tilaisuuksia ja monia tärkeitä kokouksia, joissa mm. yritettiin perustaa oma seurakunta.

Anna Ra k ol a i n e n 1 8 4 2 -1 9 2 2 Petteri Ahvenainen nuorempi puolestaan myi Ahvenniemen Johan ja Anna Maria Rakolaiselle 1882. Anna Rakolainen jäi kuitenkin leskeksi jo samana vuonna. Petteri muutti Kuorttiin mutta kävi joskus katsomassa entistä taloaan. Rakolaisen aikana tuli ainoa katkos kievarin pitoon vuosina 1906-1908, jolloin Anton Nieminen Joutsan tienhaarasta sai oikeudet tekemällä puolta halvemman tarjouksen. Ahvenniemen majatalossa pidettiin 1890-luvulla monta kokousta, joissa käsiteltiin oman seurakunnan perustamista ja rukoushuoneen tai kirkon rakentamista. Asiaa johtamaan valittiin rakennustoimikunta. Toimikunta kutsui arkkitehti Stenbäckin katsomaan kirkon paikkaa ja laatimaan piirustuksia. Kirkko olisi tehty kivestä ja katto rautapellistä. Suunniteltua 50 000 markan lainaa ei toimikunta saanut otettua ja arkkitehti sai korvauksen matkakuluista vasta ulosoton uhalla kymmenen vuotta myöhemmin. Pertunmaalle saatiin viimein rukoushuone 1907 Markku Pulierin toimesta. Sille perustettu rukoushuoneen kannatusyhdistys piti useita kokouksia Ahvenniemessä. Yhdistys pyöritti pienellä budjetilla ja runsaalla talkootoiminnalla Markun kirkkoa, kuten rukoushuonetta yleisesti nimitettiin. Yhdistys sai kuitenkin aikaan

mm. hautausmaan ja aidan sen ympärille sekä pappilan. Pappilan paikka kirvoitti eniten keskustelua rukoushuoneyhdistyksessä 1910-luvulla. Ahvenniemestäkin tarjottiin tonttia. Käytännön töitä Ahvenniemessä valvoi Kalle Hölttä eli vout’Kalle (1856-1927). Hän oli Rakolaisen oikea käsi. Kalle ei vaatinut torppareilta mahdottomia työsuorituksia mutta ei siellä sopinut laiskotellakaan.

Ka a r lo Ahvenainen 1880-1960 Lahtela oli toinen kylän iso talo. Sielläkin asui Ahvenaisia. Antti Ahvenainen (1814-1903) oli saarnamies. Hän sai syvistä huokauksistaan lisänimen suurpuhaltelija. Antti oli oikeudenmukainen ja tasapuolinen lautamies ja oli myös valtiopäiväedustaja. Antti Ahvenaisen poika, Ville Ahvenainen (1845-1923), mainitaan edistyksellisenä maanviljelijänä. Hän pyrki määrätietoisesti eroon kaskiviljelystä ja otti ensimmäisenä paikkakunnalla käyttöön kylvöheinän. Hän perusti Mäntyharjun ensimmäisen meijerin. Kun hän toimi isäntäseuran puheenjohtajana, hän muutti sen nimen ajan hengen mukaan maamiesseuraksi. Kaarlo Ahvenainen oli Ville Ahvenaisen poika. Hän osti Ahvenniemen Anna Rakolaisen lapsilta, sillä heillä oli jo mahtava Honkaniemen talo. Kaarlo oli mukana monessa. Hän kuului Pertunmaan ensimmäiseen kunnanvaltuustoon. Hänellä oli linja-auto reitillä Pertunmaa – Mäntyharju – Mikkeli. Liikennöinnin Kaarlo joutui lopettamaan luultavasti kovan kilpailun takia. Valtioneuvosto vahvisti virallisesti Pertunmaalle oman seurakunnan perustamisen 20.3.1924. Seurakuntaan tuli noin 4700 asukasta. Pian tämän jälkeen alettiin puuhata itsenäistä kuntaa. Kunnanvaltuuston ensimmäinen kokous pidettiin Ahvenniemessä 16.2.1926. Pertunmaan ensimmäisen valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Artturi Hoskola. Hänellä oli kokemusta kunnallispolitiikasta, sillä hän oli ollut jo Hartolan valtuustossa. Varapuheenjohtajaksi tuli Emil Hurri. Kokouksessa valittiin toimihenkilöitä ja lautakuntia. Kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi valittiin Antti Ulmanen. Lisäksi määriteltiin kokouspalkkio 10 markkaa päivältä sekä matkakorvaus yksi markka kilometriltä yhtiäpäin. Muita ensimmäisen vuoden päätöksiä olivat muun muassa puhelimen hankinta kunnalle, kunnalliskodin rakentaminen, veroäyrin hinta ja kätilön palkkaus. Kunnan kokoukset päätettiin pitää Lahtelassa, jossa vuokraan sisältyi vapaa valo ja puhelinjohto eli ihan kaikkia kunnan päätöksiä ei Ahvenniemessä tehty.

Kaarlo Ahvenainen joutui luopumaan sekä Ahvenniemestä että Lahtelasta 1931. Linja-autoliikennöinti sekä muut liiketoiminnat kuluttivat varoja, eikä pankki enää antanut luottoa. Hän sai kuitenkin jäädä asumaan Ahvenniemen sivurakennukseen.

Heikki Laukka 1907-19 72 Vuosina 1931-1933 Ahvenniemeä yritti ostaa ja asuttaa useampikin henkilö. Maatalousteknikko Heikki Laukasta tuli Ahvenniemen seuraava omistaja 1933. Talon oston rahoittivat sukulaiset. Autojen yleistyminen vähensi kievarin tuottoa ja kievarin pito loppuikin 1943. Ison talon ylläpito pisti talouden tiukalle mutta Heikki oli edistyksellinen mies ja sai Ahvenniemen kukoistamaan. Suojapaikan talo tarjosi runsaalle ystävä- ja sukulaisjoukolle. Ahvenniemessä vieraili sota-aikana useita korkea-arvoisia sotaherroja. Kolme kenraalia: Einar Vihma, Voldemar Hägglundin ja Erik Heinrichs olivat Heikki Laukan perhe- ja muuta lähipiiriä. Kenraalien vaimot ja lapset olivat usein Ahvenniemen vieraina. Kenraalimajuri Einar Vihma kaatui sodassa, ja hänen leskelleen lohkaistiin Mäntylän torppa Vallesmanninmutkasta sodan jälkeen.

Kuva: Ari-Pekka Launnen arkistosta

Ahvenniemi edellisvuosisadan alussa ja tämän hetkisessä vaiheessa Heikki Laukka toimi talvisodassa joukkueenjohtajana ja jatkosodassa komppanianpäällikkönä ja johti pääasiassa pertunmaalaisista koottua osastoa.

uuteen taloon, koska rakennus oli rappeutunut. Isoa tupaakaan ei ollut käytetty enää kymmeniin vuosiin. Näin rakennus jäi kylmilleen 1982. Tässä vaiheessa se oli jo täysin asumiskelvoton.

Husut

R a tila is e t

Heikki Laukka luopui Ahvenniemestä 1945. Talossa asui siirtolaisia enimmillään 50 henkeä. Iso tupakin oli jaettu neljään osaan ja Ruposet asuivat kylmällä vintillä. Valtion kautta tila siirtyi 1949 Tuomas, Väinö ja Aino Husulle. Hekin olivat evakkoja. Myös Lahtela kiersi valtion kautta siirtolaisille. Heikki Laukka muutti Kouvolaan optikoksi. Kaarlo Ahvenainen perheineen asui vielä piharakennuksessa ja Kaarlolle oli kova pala katsella, kun Ahvenniemen omistajat vaihtuivat. Sodan jälkeen he muuttivat Ristiinaan. Käräjiä on Ahvenniemessä istuttu kauan. Pieni sali toimi käräjätupana ja sen takana olevissa kamareissa yöpyivät tuomarit. Korttia lätkittiin myöhään yöhön. Rovasti Kalliala oli aina mukana. Käräjillä hän piti käräjäsaarnan ja möi tarvitseville virkatodistuksia. Ahvenniemessä pidettiin käräjiä 1960-luvulle asti. Ahvenniemen talon viimeinen asukas oli Liisa Husu. Hän poikineen halusi kuitenkin

Matti ja Eeva Ratilainen ostivat Liisa Husulta omakotitalon, joka oli valmistunut 1982 ja vanha Ahvenniemi tuli kylkiäisenä. Aluearkkitehti teetti rakennukselle kunnostussuunnitelman ja kunnostushanke oli vireillä pari vuotta. Siinä selvisi, että pelkästään vesikaton ja ulkoseinien kunnostus olisi tullut tuolloin maksamaan sataneljäkymmentätuhatta euroa, johon kunta olisi saanut avustusta puolet. Ahvenniemi on ympäristökeskuksen suojelukohde.

nut useita kymmeniä senttejä. Katto vuoti pahasti savupiipun juuresta. Osa alimmista hirsistä oli lahonnut. Ikkunoita oli rikki ja linnut pesivät talossa. Cygnaeus on tähän asti ahkeroinut ulkopuolen kimpussa ja talo on jo ryhdissään. Ikkunoita on korjattu ja maantien puoli on saanut uuden ruskeansävyisen maalin. Ulkotöiden jälkeen sisällä odottavat tulisijojen korjaukset, tapetoinnit ja koristemaalausten entisöinti. Tiukkaa aikataulua Cygnaeus ei ole itselleen asettanut. Entisöintiä tehdään vanhaa kunnioittaen. Tärkeintä on, että paikkakunnan merkittävimpiin kuuluva rakennus säilyy tuleville polville. Kesällä on kuitenkin jo luvassa muutamia yleisölle avoimia tilaisuuksia, jossa kertoillaan paikallista historiaa.

Ka j C y g n aeus Vuonna 2011 huonokuntoisen Ahvenniemen vanhan päärakennuksen osti pertunmaalainen Kaj Cygnaeus. Hänellä on erilaisiin entisöinteihin erikoistunut yritys. Cygnaeus on pikku hiljaa kunnostanut rakennusta siedettävään kuntoon mutta asia vaatii vielä vuosien työn, ennen kuin rakennus on entisessä loistossaan. Voi sanoa, että entisöinti tuli yhdennellätoista hetkellä. Rakennuksen länsinurkka oli painu-

Ahvenniemi tutuksi Pertun Päivillä Ahvenniemessä esitelmä rakennuksen kunnostuksesta sekä Pertunmaan historian kirjoittamisesta. Lauantaina 2.7.2016 klo 13

AHVENNIEMEN UUSI ELÄMÄ Kaj Cygnaeus pelasti vanhan arvorakennuksen romahtamiselta. OSMO KUISMA

Pertunmaan seurakunnan ja kunnan perustamisvaiheiden keskeinen paikka ja kunnanvaltuuston ensimmäisenä kokoontumispaikkana sekä käräjäsalina toiminut Ahvenniemen talo pääsi viime vuosikymmeninä rapistumaan lähes toivottamaan tilaan. Harva uskoi, että 1840-luvulla rakennettu entinen kestikievari olisi enää pelastettavissa. Onneksi pertunmaalaisella perinnemestarilla Kaj Cygnaeuksella riitti uskoa Ahvenniemen tulevaisuuteen. Hän näki talon todellisen arvon karun ulkokuoren alla. – Vaikka Ahvenniemen talo oli päässyt huonoon kuntoon, se oli säilynyt harvinaisen alkuperäisenä. Sitä ei ole peruskorjattu niin sanotusti pilalle. Kiireellisin korjaus oli talon länsipäädyn nostaminen. – Rakennuksen vanhimman osan kivijalka oli sortunut ja alimmat hirsikerrokset lahonneet. Rakennuksen romahtaminen ei todellakaan ollut kaukana. Tupaosan nostamisen jälkeen vanha arvorakennus sai ryhtiään takaisin. Seuraavaksi Kaj Cygnaeus korjasi lähes romahtaneen kuistin alkuperäiseen asuunsa. Myös rumasti roikkuneiden räystäiden oikaiseminen kohensi talon ulkonäköä. Toissa ja viime kesänä rakennuksen julkisivut saivat komean keltaisen värin. Vasta, kun kiireellisimmät korjaukset rakennuksen rungossa ja ulkokuoressa oli tehty, Kaj Cygnaeus pääsi paneutumaan toden teolla talon sisätiloihin. – Olen tyhjentänyt taloa ylimääräisestä roinasta ja paljastanut vanhoja pintoja lastulevykerrosten alta. Matkan varrella rakennuksesta ei ole paljastunut ikäviä yllätyksiä. Miellyttäviä löytöjä ovat olleet uudempien kerrosten alta löytyneet vanhat seinä- ja kattopaperit ja maalaukset. Ne ovat vain pieniä palasia, mutta niiden mallien mukaan voidaan tehdä uusia. Parhaiten ovat säilyneet eteisen puukuvioisiksi ootratut seinäpaperit. Keittiöstä taas löytyy hyvin säilynyttä savirappausta. Alkuperäistä irtaimistoa talossa ei ole säilynyt. Ahvennimen remonttia Kaj Cygnaeus on tehnyt nelisen vuotta. – Tänä kesänä loput ulkoseinät saavat pintaansa keittomaalia. Myös talon säilymisen kannalta tärkeät räystäskourut asennetaan paikoilleen. Ikkunatkin on jo tehty valmiiksi ja odottavat asentamista. Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat talossa käytetyt valeikkunat. – Symmetrian vuoksi empiretyyliseen taloon on rakennettu ikkunoita sinnekin, missä ei ole ikkuna-aukkoja. Aukkojen virkaa ajavat mustat kankaat, joiden päällä ovat normaalit ikkunakehykset ja lasit.

Ahvenniemen 1840-luvulla rakennettu talo on saanut takaisin vanhaa arvokkuuttaan.

Uudempien kerrostumien alta Kaj Cygnaeus on läytänyt muun muassa hyvin säilynyttä ootrausta.

Perinnemestari Kaj Cygnaeus näki Ahvenniemen talon arvon rapistuneen ulkokuoren alla. Suuressa tuvassa on aikaisemminkin pohdittu Pertunmaan kannalta tärkeitä asioita.

Tarkkaa aikataulua remontin valmistumiselle Kaj Cygnaeus ei ole tehnyt. – Se riippuu niin monesta asiasta. Teen tätä remonttia silloin, kun muilta töitä ehdin eli lähinnä viikonloppuisin. Eikä tällainen vanha, iso talo oikeastaan tule koskaan valmiiksi, vaan vaatii jatkuvaa kunnossapitoa. Yhtä lailla auki Kaj Cygnaeuksen mukaan on myös Ahvenniemen talon tuleva käyttö.

Ajatuksia inhimillisestä digitalisaatiosta MARKO TORPPALA

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan digitalisaatiosta tähän lehteen, koin sen erittäin arvokkaana asiana. Olen viettänyt lapsuuteni viikonloput ja lomat Pertunmaalla, Laukkalan kylällä, isäni kotitalossa. Ratsastanut lehmillä, virittänyt mopoa, hyppinyt heinäkasaan, odottanut innostuneena kauppa-autoa, pelannut sählyä Hartolaa vastaan. Vaikka asuin viikot kaupungissa, sielun koti tuntui aina olevan maalla. Niin myös tärkeimmät ihmiset.

Nyt minulla on mahdollisuus olla mukana kehittämässä Pertunmaata inhimillisen ja ihmisläheisen digitalisaation keinoin entistä elinvoimaisemmaksi maaseutukunnaksi. Kunnaksi, jossa entistäkin vahvempi yhteisö pitää toisistaan huolta. Kunnaksi, joka pystyy tarjoamaan asukkailleen monin tavoin yhtä hyviä palveluita ja asiantuntijoita kuin isot kaupungit. Mutta mistä inhimillisessä digitalisaatiossa on kysymys? Ja mistä siinä ei ole kysymys. Digitalisaatio tuli jo. Se on läsnä lähes kaikkialla yhteiskunnassamme. Mutta. Palvelujen muuttaminen sähköisiksi on monesti ollut kaikkea muuta kuin inhimillistä ja ihmisläheistä. Se on luonut uudenlaista eriarvoisuutta. Sähköisesti lukutaidottomia eläkeläisiä, toiselta nimeltään medialukutaidottomia, on paljon - yli 500 000. Tieto, että myös nuorten digi-osaaminen on hyvin ohutta ja kapea-alaista, eikä esimerkiksi sähköinen asiointi suju kaikilta, on monille yllätys. Varoittava esimerkki näiden faktojen huomiotta

jättämisestä - ja digitalisaatiosta säästöt edellä ovat pankkipalvelut. Pankkipalveluista on tullut tutkitusti eniten harmia aiheuttava asia sähköisesti lukutaidottomille ikäihmisille. Tällaisesta eriarvoisuutta lisäävästä kehityksestä inhimillisessä digitalisaatiossa ei missään tapauksessa ole kysymys. Digitalisaatiosta tulee inhimillistä kun siinä edetään ihmisten elämänlaatu edellä. Se on keino tarjota palveluita ihmisille kotiin myös maaseudulla. Se on “tekosyy” kehittää kuntien ja valtion palveluita sekä toimintamalleja, jotta ne vastaavat entistä paremmin maaseudun asukkaiden tarpeisiin ja haasteisiin. Se on “tekosyy” saattaa paikallisia yhteisöjä ja organisaatioita tekemään läheisempää yhteistyötä. Kipeästi kaivatut säästöt seuraavat aikanaan perässä kun ihmiset voivat paremmin ja pystyvät käyttämään palveluja paikkariippumattomasti, ilman matkakustannuksia. Mutta ensimmäisenä askeleena pitää olla ihmisten sähköisen lukutaidon sekä sähköisen asioinnin osaamisen kehittäminen ja turvaaminen. Tässä kirjastolla ja kouluilla tulee olemaan tärkeä rooli. Ehkä parhaiten inhimillistä digitalisaatiota kuvaavat kuitenkin käytännön esimerkit. Jotkut näistä kehitysaskeleista ja hyödyistä eivät näytä liittyvän digitalisaation juuri millään tavalla. Ja se mielestäni digitalisaatiossa onkin parasta. Mitä jos... Pertunmaan ikäihmisten palvelutalossa asukkaat kahvittelevat nauttien kevätpuron solinasta, linnuista ja kukista. Oman kirkon jumalanpalveluksen videointia on vähän aikaisemmin katsottu yhdessä. Myöhemmin illalla lauletaan vapaaehtoisten kanssa karaokea. Kaukana asuvat omaiset voivat olla videopuheluyhteydessä palvelutalon asukkaisiin ja seurata asukkaiden aamuisia ajatuksia ja päivätoimia älypuhelimistaan. Ohjaajien tuella asukkaat lähiasioivat videopuheluiden kautta Kelassa ja tapaavat lääkäriä.

Mitä jos... kotihoidon asiakkaat, sekä omaishoitajat ja -hoidettavat, saavat pöydällään olevan tabletin kautta tukea, neuvoja ja tuolijumppahetkiä terveydenhuollon ammattilaiselta. Tällä hoitajalla on enemmän aikaa jutella, koska hänen ei tarvitse tuhlata aikaansa autolla ajamiseen. Tätä pöydällä olevaa “ikkunaa uuteen maailmaan” saa hyödyntää kuten itse haluaa, ja se räätälöidään yhdessä oman näköiseksi. Suosituimpia asioita ovat kuvapuhelut läheisten kanssa, netti-TV, kuvien katselu, lehtien lukeminen ja terveyteen liittyvän tiedon hakeminen. Mutta Lilja seuraa netistä jokamiesajoja, jota läheiset harrastavat kun taas Pertti katsoo teerinmetsästysvideoita ja muistelee omia metsästysreissujaan. Mitä jos… koulussa on käyty keskustelua siitä, miksi opettajien rooli lasten valmistamisessa jo nyt suurelta osin paperittomaan maailmaan, ja ohjaaminen sen keskellä, on äärimmäisen tärkeä. Opettajat saavat henkilökohtaista tukea digi-laitteiden hyödyntämiseen opetustyössään. Vanhempaintoimikunnan ja koulun yhteisessä digi-ryhmässä pohditaan miten vanhemmat voivat ohjata lapsiaan digitaalisessa maailmassa ja miten lapsia opastetaan ja motivoidaan lukemaan enemmän - vaikka sitten sähköisiä kirjoja. Mitä jos… lähialueiden töitä etsivät ihmiset ja aloittavat yrittäjät jakavat tietoa avoimista työpaikoista netissä ja suunnittelevat uusien yritysten perustamista. Kerhotalon tapaamisiin kutsutaan videopuhelun kautta maan parhaita sparraajia auttamaan aloittavien yritysten rakentamisessa ja pääsyssä markkinoille. Henkilökohtaisissa videovalmennuksissa kerholaisia autetaan löytämään omia voimavarojaan ja autetaan ponnistelemaan oman unelmansa eteen. Inhimillinen digitalisaatio ei ole isojen etuoikeus. Se on pienten mahdollisuus.

PERTUNMAAN KUNNAN IKÄTOVEREITA ON TÄNÄ VUONNA 90 VUOTTA TÄYTTÄVÄ OLGA KOIVULA. HÄNEN ELÄMÄKERTANSA ON HYVÄ AJANKUVA PERTUNMAAN KUNNAN ITSENÄISYYDEN AJALTA. OSMO KUISMA

Olga Koivula oli 11-lapsisen perheen järjestyksessä seitsemäs

Oman huushollinsa rakentamisen Olga ja Pauli Koivula aloittivat

lapsi. Hän oli ensimmäistä ikäluokkaa, jonka kirkkoherra Aarne

aivan tyhjästä. Syrjälän tilalla ei ollut yhtään rakennusta eikä kai-

Kalliala kastoi Pertunmaalla.

voa. Peltoa raivattiin ja karjaa kasvatettiin.

– Isäni ja äitini, Vilho ja Hilda Laitinen olivat kotoisin Luhan-

– Meillä oli lehmiä ja kanoja. Myöhemmin siirryimme sikoi-

gasta. Isän isän oli tappanut karhu. Isä oli jonkin aikaa töissä Kot-

hin. Emakkosikalan yläkerassa oli kanala. Sikalan pito oli silloin

kassa ja Kuusankoskella ennen kuin muutti Kuorttiin. Täällä hän

kannattavaa. Tulin tuntemaan paikkakuntalaisia laajasti, kun he

asui eri taloissa kunnes asettui Ala-Ristolaan. Maanviljelyksen

kävivät hakemassa porsaita ja astuttamassa emakoitaan.

lisäksi hän ajoi hevosella rahtia Antti Vesalaisen kaupalle. Myös omalla tilalla karjahuusholli oli Olga Koivulan vastuulla. Pertunmaan kunnan alkuvuosista Olga Koivula ei luonnollisesti

muista mitään, mutta alakouluaika on jäänyt hyvin mieleen.

töissä. Minä hoidin tilaa ja lapsia, joita syntyi kahdeksan. Lisäksi

– Pauli ei ollut huusholli-ihmisiä. Hän kävi paljon metsä-

– Kun Aino-siskoni meni alakouluun, minäkin opin luke-

meillä oli hoidossa siskojen lapsia sekä kunnalliskodin vanhuksia.

maan. Sen takia minut laitettiin suoraan toiselle luokalle, vaikka

Pauli ja Olga Koivulan jälkeen tilanhoitoa jatkoi heidän poikansa.

en osannut kirjoittaa. Katsoin millaisia koukeroita opettaja Ah-

Kirkonkylään he muuttivat vuonna 1997.

venainen kirjoitti liitutaululle ja yritin tehdä vihkoon samanlaisia.

Koko yläkoulun ajan Olgaa opettivat Helvi ja Juho Viljo, jotka olivat hänen mielestään hyviä opettajia.

– Osallistuin veteraanien toimintaan, lauloin kuorossa ja

teimme näytelmiä. Menoa olisi edelleen, mutta nykyään arvostan enemmän hiljaiseloa.

– Jo siihen aikaan tarjottiin kouluruokaa, mutta talollisten lapset

joutuivat ostamaan sen. Kauravellin hinta oli 50 penniä. Velliä kei-

Puolison omaishoitajana toimiminen oli raskasta aikaa, mutta nyt

tettiin koulun saunarakennuksen muuripadassa ja hyväähän se oli.

tukikotialueella asuva Olga Koivula sanoo nauttivansa vahuudesta.

– Terveyteni on säilynyt hyvänä, ja jos olen tarvinnut hoitoa,

Kansakoulun jälkeen työelämään tutustumimen jatkui kotitilalla.

olen saanut sitä nopeasti. Eläkkeeni on pieni, mutta se riittää, kun

teen ruokani itse. Nuorempana ei aavistanutkaan, miten hyvää ai-

– Sitten syttyi sota. Isä oli jo vanha ja vanhemmat veljet rinta-

malla. Tilan työt jäivät minun, siskoni ja nuoremman veljeni vas-

kaa vanhuus voi olla.

tuulle. Parempi hevonen oli viety rintamalle ja toinen hevonen oli vielä varsa. Jonkun piti aina olla pitelemässä sitä suupielistä. Raskaiden pelto- ja navettatöiden jälkeen vielä kehrättiin ja kudottiin vaatteita lähetettäviksi veljille ja siskojen miehille rintamalle.

viivapiiros aatra

Risukarhi ja pystyarra PERTUNMAANKIN KORPIA ALETTIIN 1500 – 1600 LUVULLA VALLOITTAA. SE TAPAHTUI KASKEAMALLA. RISTO SALMINEN

Korven kimppuun käytiin tarmolla ja sitkeydellä. Nykyään meillä on maanviljelyn apuna tutkimuksesta saatuja käytännön ratkaisuja. On monipuoliset tietokonein varustetut traktorit, kaikki nykyajan biologiset keinot, analyysimenetelmät ja sateliittipaikantimet. Tämä on sitä nykyajan parasta tekniikkaa.

Huippuvälineet Kaskiviljelijä kehitti ja käytti tuon ajan huippukeksintöjä. Ne eivät toimineet sähköllä tai dieselillä, vaan aivan luonnon voiman avulla. Minkälaisia menetelmiä ja valineitä tuossa työssä käytettiin? Mitä asioita kaskitalonpojan perheellä oli käytettävissään. Tarvittiin vain muutamia asioita. Hevonen, kirves ja pussillinen pensovaa kaskirukiin siementä, ohran kauran ja nauriin siemeniä sekä tulukset tulentekoa varten. Kun saavuttiin sopivalle alueelle, aisattiin ensin korpipuusto kuivumaan pystyyn. Tämä työ tehtiin kirveellä. Kun metsä kuivattamisen jälkeen oli kaadettu, se sytytettiin palamaan. Kirveellä tehtiin sopivia viertotyökaluja, kankia ja hosia, joilla hallittiin tulta. Parhaista hirsistä rakennettiin asuinrakennus ja varastorakennuksia. Kaikkein tärkein viljelyksen kannalta oli kuitenkin riihi, jossa vilja saatiin kuivattua ja puitua. Riihi olikin aivan perisuomalainen keksintö. Se mahdollisti viljan viljelyn täällä lyhyen kesä ja kostean ilmanalan maassa. Sopivan sitkeästä näremetsiköstä otettiin tarpeet risukarhin tekoon. Noin reilun käsivarren paksuiset runkopuut halkaistiin ja oksat katkottiin sopivan pituisiksi karhin piikeiksi. Sitten nuo sidottiin yhteen vitsasten avulla lauttamaiseksi rakennelmaksi oksantyngät alaspäin. Näin oli huipputyöväline valmis.

Tarvittiin toinenkin hevosvetoinen työkalu. Metsiköstä etsittiin sitkeä kaksihaarainen juurakkokarahka, jossa oli runko-osaa sen verran, että se saatiin aisakakkuloihin hevosen perään ja toiseen suuntaan ohjausvarsi ja tietysti kaksihaaraiset piikit. Tähän jos oli vielä rautoja piikkien kärkien vahvistamiseksi, oli käytössä aatra eli pystyarra, niin kuin täälläpäin tavataan kyseistä muokkausvälinettä nimittää. Vielä meille 50-luvulla ja aiemmin syntyneille ikäpolville nuo välineet ovat käytöstä varsin tuttuja, vaikkei kaskia enää 100 vuoteen ole poltettukaan.

Vuosikymmenien viljelykierto

Tehokasta maankäyttöä

Jos tuohon aikaan olisi voitu tehdä ilmakuvauksia, maisema olisi ollut varsin vaihteleva. Kuvassa olisi näkynyt tilkkutäkkinä hyvin erilaisessa vaiheessa olevia maa-alueita. Kauimpana on korpimetsää, kaadettua puustoa ja savuavaa kaskea.

Kun kaski oli palanut loppuun, oli maa valmis ottamaan vastaan siemenen. Palopellon pinta kynnettiin pystyarralla niin, että maata sekoittui sopivasti tuhkautuneeseen turpeeseen. Näin poltossa vapautuneet ravinteet olivat tehokkaasti kasvuston käytössä. Sitten kylvettiin samalla kertaa ohran, nauriin ja rukiin siemenet. Ne ”ajettiin sisään” eli sekoitettiin maahan jäykkäpiikkisellä risukarhilla ja ajettiin usein harjanteille arralla, jotta vesi ja jääpolte eivät päässeet vaivaamaan talven aikana ruiskasvustoa. Sadosta korjattiin ensin nauriit, sitten ohra ja pensova kaskirukiin oras jäi talvehtimaan. Seuraavana vuonna saatiin sitten korjata tuo pääsato. Seuraavana kesänä ruis kasvoi. Syksyllä se leikattiin ja aumattiin. Pitkin alkutalvea savusivat riihet ja varstanjytkeen ääni kuului maisemassa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Näin saatiin tärkein elintarvike ruisleipä perheen pöytään. Hyvinä vuosina, kun sadot olivat runsaat, viljaa saatiin myös myyntiin ja varastoitua useampaakin vuotta varten. Tämä toi vaurautta korpimaisemiin. Kesän aikana valmistettiin jälleen kaskipelto uutta kylvöä varten.

Samaa kaskipeltoa pystyttiin viljelemään noin neljä vuotta. Sitten se jätettiin ahoksi, joka oli hyvää karjanlaidunta. Pian maan valtasivat lehtipuut, leppä ja koivu. Kuusimetsikkö kehittyi sitkaasti lehtimetsän alle. Joka vuosi siirryttiin eteenpäin, ja muutama vuosikymmen myöhemmin uudet kaskipellot olivat jo varsin kaukana kotopiiristä. Kahden – neljän vuosikymmenen kuluttua metsää oli aikaisemmilla alueilla niin paljon, että voitiin palata takaisin ja tehdä uusi kaski.

Asumusta lähestyttäessä silmiin käy juuri muokattua ja kylvettyä peltoa, versovaa ruista. Maisemassa on eri vaiheissa olevaa ahoa sekä uutta ja varttuneempaa, pääasiassa lehtimetsää. Tuo viljelytapa oli varsin tuottoisaa, mutta tuhlasi paljon metsää. Viljelymenetelmien kehittyminen ja karjatalouden, erityisesti lypsykarjan merkityksen kasvu sekä puun hyötykäytön tuleminen lopetti tämän viljelymuodon 1800-luvun aikana. Viimeiset kasket Pertunmaalla poltetiin vielä edellisen vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Näin päättyi satoja vuosia kestänyt elämänmuoto.

RETKELLÄ PERTUNMAALLA KAIJA MONTIN

RETKEILY JA ULKOILU OVAT SUOSITTUJA ULKOILUMUOTOJA JA NIIDEN SUOSIO ON KASVAMASSA KOKO AJAN. LUONNOSSA LIIKKUMISEN TERVEYDELLISET VAIKUTUKSET OVAT KIISTATTOMAT. MEIDÄN VALTTIMME ON KAUNIS JA PUHDAS LUONTO, METSÄT JA JÄRVET. VAIKKA ELÄMMEKIN PERTUNMAALLA LUONNON KESKELLÄ, JOSKUS TEKEE MIELI RETKELLE!

Pienvedellä on noin kolme kilometriä kirkonkylän rannasta sijaitseva kaunis kallioinen Pykäläsaari. Saari laavuineen on suosittu retkeilypaikka. Kesällä sinne pääsee veneellä tai kajakilla ja talvella moottorikelkalla tai hiihtäen. Pienveden kalastusyhteisö pystyttää Pykäläsaareen uuden laavun kesällä 2016. Laavun sisälle rakennetaan penkit ja tukeva teräksinen grilli huuvineen. Ulkona on uusi hirsipöytä, jonka ääressä on hyvä nauttia retkieväitä. Saareen rantaan rakennetaan laituri helpottamaan rantautumista. Lisäksi saman projektin puitteissa torin rantaan on hankittu kaksi soutuvenettä pelastusliiveineen. Tämä mahdollistaa järven virkistyskäytön myös heille, joilla ei ole omaa venettä. Veneitä saa vuokrata pientä korvausta vastaan torin kesäkahvilasta.

Lihavanpää Pykäläsaaren laavu

Pie

Honkaniementie

esi

Pertunmaan kirkonkylä

Kolunkankaan laavu

Kisaranta

olant

tie

Hart

Kuortin

Pertunmaan kirkonkylältä Kuortin koulun pihaan kulkeva Pertunmaa-Kuortti -reitti on noin 13 kilometriä pitkä merkitty patikointipolku. Noin puolessa välissä on Nipulin laavu, jossa voi syödä eväitä ja vaikkapa yöpyä. Nipulin laavulle pääsee myös autolla, se sijaitsee Nipulinmetsätien varrella. Nipulin laavulta Kuorttiin päin on myös Heposalmen taukopaikka Koukkujärven rannalla. Peruveden itärannalla on Kolunkankaan laavu, jonne pääse myös autolla Peruvedentietä pitkin.

Peruvesi

Nipulin laavu

Tilliniemi Heposalmen taukopaikka

Kuortin koulu Iso Palojärvi

Kirkonkylän urheilukentältä alkava 5 kilometrin pituinen Äiteen lenkki on talvella hiihtolatu ja kesällä mukavasti maastossa polveileva ja kiemurteleva lenkkeilypolku. Vesitornin kupeella on taukopaikka, jossa voi istuskella ja paistaa vaikka makkaraa. Keskellä kirkonkylää Pankalammen rantaa myötäilee kaunis ulkoilureitti, jota voi pyöräillä ja kävellä. Pertunmaalla on myös useita yleisiä uimarantoja, mm. Kisaranta, Honkaniementie, Tilliniemi, Lihavanpää ja Iso Palojärvi. Kesällä kunta järjestää lapsille uimakouluja, jonne kaikki lapset ovat tervetulleita. Uimataito on tärkeä kansalaistaito!

KNAAPPILAN TUULIMYLLYT JORMA SYVÄLAHTI Viljojen viljely alkoi 1600-luvulta lähtien vähitellen lisääntyä. Tärkeimmät viljat olivat ruis ja ohra. Vaikka tiedot ovat hataria, voidaan arvioida, että 1600-luvun alkupuolella Pertunmaalla oli viljaa viljelyssä parikymmentä hehtaaria. Pienet viljaerät jauhettiin käsinkivillä puurojauhoiksi tai kenties karkeiksi sahtimaltaiksi. Isompien erien jauhamiseen tarvittiin tehokkaampia myllyjä. Niinpä jokien virtapaikkoihin rakennettiin vesimyllyjä. Kun jauhamistarve edelleen kasvoi ja matkat vesimyllyihin olivat pitkiä, rakennettiin myös tuulimyllyjä. Niiden pystyttämiseen vaadittiin puurakentamisen erikoistaitoja siipien ja käyttökoneiston valmistamiseksi. Ensimmäinen tuulimylly Knaappilan mäelle rakennettiin vuonna 1835. Koska jauhatus oli verollista toimintaa, myllyä anottiin verottomaksi kotitarvemyllyksi, sillä sen jauhatusteho oli hyvin pieni. Myllyllä jauhettiin noin sata vuotta kunnes se purettiin. Toinen mylly rakennettiin 1874 ja sillä jauhettiin 1930-luvun lopulle saakka, ts. mäellä pyöri kaksi myllyä rinnakkain noin 50 vuoden ajan. Sähkökäyttöiset myllyt syrjäyttivät pian tuulimyllyt, jotka jäivät lahoamaan.

Mansikkamäen-Nipulin kylätoimikunta pelasti Knaappilan myllyn 1990-luvulla. Matti ja Seppo Vanhatalo näkivät myllyn historiallisen arvon ja saivat aikaan innostuksen sen pelastamiseksi. Talkooväki uurasti useita vuosia ja sai entisöityä myllyn käyttökuntoon. Siivet, käyttökoneisto ja myllynkivet ovat paikoillaan. Vierailija voi saada hyvän käsityksen myllyn toiminnasta. Myllyllä on yritetty jauhaakin, mutta heikolla menestyksellä. Sen käyttö vaatii erityisosaamista, jota nykyään ei enää ole. Mylly on ollut vierailukohteena 2000-luvun alusta lähtien. Hannunvaakunalla varustettu viitta ohjaa myllylle Pertunmaa-Hartola maantieltä. Myllyä on käynyt vuosittain katsomassa 200-400 vierailijaa. Jos myllyyn haluaa päästä sisälle ja tutustua siihen tarkemmin opastuksen voi tilata etukäteen puh. 0500-319646. Vanhoissa rakennuksissa elää rakennuksen henki, niin myllyssäkin. Ehkä siellä ei tapaa myllytonttua, mutta kokee jotain siitä ilmapiiristä missä edelliset sukupolvet ovat ahertaneet.

Timo ja Heikki Kurpan johtama Pertu Componentsin höyläämö tuotti viime vuonna 450 rekkakuormallista höylättyä runko- ja ristikkomateriaalia.

PERTUNMAAN TEOLLISUUDEN JUURILLA KURPAT KOLMANNESSA POLVESSA JALOSTAVAT PUUTA. OSMO KUISMA

PERTUNMAAN KESKEISIÄ TEOLLISIA

talon lisäksi Toivakan kauppaan ja kirkkoon.

- Puuta ostettiin Pertunmaan seudulta hankin-

YRITYKSIÄ ON OLLUT PERTUNMAAN

Höyrypannun räjähdettyä saha liitettiin Suur-Sa-

takaupoilla. Sahalle sitä ajettiin kahdella sahan

SAHA, JONKA TYÖTÄ NYKYÄÄN JAT-

von Sähkön verkkoon, Heikki Kurppa kertoo.

omalla autolla ja myöhemmin traktorilla sekä

Viisikymmenluvulla sahalla oli noin 50 työnteki-

ammattiautoilijoiden kalustolla, Heikki Kurppa

jää. Sahan kenttä oli täynnä korkeita lautataa-

muistelee.

KAA RAKENNUSTEN RUNKO- JA RISTIKKOMATERIAALIEN HÖYLÄÄMISEEN

peleita.

ERIKOISTUNUT PERTU COMPONENTS. YRITYSTÄ OVAT PYÖRITTÄNEET KURPAT KOLMESSA POLVESSA. Saha toimi aikoinaan keskellä Pertunmaan kirkonkylää paikassa, jossa nyt ovat Osuuspankki ja K-market. Pienenveden ja Pankalammen välinen kannas oli silloin nykyistä kapeampi, sillä Pienenveden pintaa ei vielä ollut laskettu. - Olen nähnyt valokuvan, jonka takana oli teksti Pertunmaan Höyrysaha 1928. Sahan omistajaksi tuli 1930-luvun alussa Paavo Tammisto, äitini ensimmäinen mies, Pertu Componentsin toimitusjohtaja Heikki Kurppa kertoo. Sodan jälkeen sahaustoimintaa tuli jatkamaan

Sahanomistaja Paavo Tammisto melontaretkellä

Heikki Kurpan isä Reino Kurppa.

Pienellävedellä vuonna 1933. Taustalla silloinen

- Saha pyöri höyryvoimalla vuoteen 1951. Höy-

Pertunmaan Saha.

rykone tuotti sähkövirtaa sahalaitoksen ja oman

Ilmakuva Pertunmaan Sahasta.

Lauri Rauskanen ja Mauno Tammentie höyläyspuuhissa vuonna 1941.

Sahauksen lisäksi Pertunmaan Saha suoritti myös

Sama höyläkone on pyörinyt nykyisessä höylää-

Hän kertoo, että yhtiössä tapahtuu lähivuosina

höyläystä. Aluksi höyläkone oli saharakennukses-

mössä vuodesta 1979 asti, mutta sen kapasi-

toimitusjohtajan vaihdos, sillä hänen poikansa

sa, mutta siirrettiin myöhemmin vähittäismyynti-

teettia on kasvatettu noin 50 prosentilla. Viime

Timo Kurppa vastaa jo nyt noin 80-prosenttises-

rakennukseen lähelle maantietä.

vuonna Pertu Components höyläsi noin 33.000

ti yhtiön tuotannosta ja taloudesta.

- Vuonna 1979 rakennettiin höyläämö nykyi-

kuutiometriä puutavaraa.

selle paikalle. Höyläämölle tuli koivusahatavaraa

- Tämä tarkoittaa, että höyläämöltä lähti noin

omalta sahalta, mutta havusahatavara ostettiin

450 rekka-autollista tavaraa eri puolelle Suomea

Tulevaisuuteen yhtiössä katsotaan luottavaisesti

muualta. Kirkonkylässä sahaus jatkui vuoteen

sekä vientiin. Viennin osuus on tuotannosta on

- Lamasta huolimatta toimimme täydellä kapa-

1986, minkä jälkeen vanha rakennus poltettiin,

noin 10 prosenttia. Tärkeimpiä vientimaita ovat

siteetilla seitsemän työntekijän voimin yhdessä

Heikki Kurppa kertoo.

olleet Saksa, Hollanti ja Britannia, kaukaisin koh-

vuorossa. Kun tällaisesta ajasta selviää kuivin

de on Uusi-Seelanti, Heikki Kurppa toteaa.

jaloin, on oikea hetki investoida, jotta kaikki on

ja rohkeasti.

valmiina, kun nousu alkaa. Meillä on rakenteilla toinen höylälinja sekä sormiliitoslinja, Timo Kurppa toteaa. Kysyntää uuden linjan tuotannolle on jo nyt, ja Timo Kurppa odottaa puurakentamisen lisääntyvän voimakkaasti. - Markkinoilla on tilaa tällaiselle pienemmälle toimijalle, kun suuret firmat ovat lopettaneet höyläämöjään. Me emme kilpaile tuotannon määrällä, vaan palvelun joutsavuudella sekä toimitusten nopeudella ja luotettavuudella, Timo Kurppa sanoo.

Timo Kurpan mielestä nyt on sopiva Vanha sahan raami

aika investoida, jotta uusi höylä- ja

muistona torin laidalla.

sormiliitoslinja ovat valmiina, kun nousu alkaa.

TAPAHTUMIA 2016 24.5.

Pertunmaalaisten hyvinvointipäivä

Lautapelit kirjastossa / Kulttuuritoimi

Kirjasto-karaoke / Kulttuuritoimi

28.5.

Villiyrttipäivä Vanha-Rantalan talomuseo / Kulttuuritoimi

Seuraa

Pertunmaan kunnan tapahtumia www.pertunmaa.fi

1.6.-30.9. Postilaatikkopyöräily / vapaa-aikatoimi 12.6.

Vanha-Rantalan museo aukeaa.

Museolla joka keskiviikko on käsityökeskiviikko, keskeneräiset käsityöt kokoontuvat

1.7.

Ihan tuuliajolla – musikaali, ensi-ilta / Koirakiven Nuorisoseura

1.7.

PERTTU-ROCK – ilmaiskonsertti, Tough Ride, Roope Salminen ja koirat

1.-3.7.

PERTUN PÄIVÄT / PERTUNMAA 90 VUOTTA

3.7.

Pertun Pyöräily / liikuntatoimi

7.7.

Kansanmusiikkiyhtye Reelinki torilla, ilmaiskonsertti / Kulttuuritoimi

9.7.

Valokuvakimara, leikkimielinen valokuvauskilpailu / Kulttuuritoimi

14.7.

Historiapolku, oppaana Jorma Syvälahti

14.7.

Kesäillankonsertti Nuorisotalolla, sopraano Marika Krook, pianisti Maija Weitz / Kulttuuritoimi

15.7.

Kalailta torilla / Pienveden kalastusyhteisö

18.7.

Hevostelupäivä lapsille / vapaa-aikatoimi

18.-.21.7 Kuvisleiri 6-12 vuotiaille Kuortin koululla / Kulttuuritoimi 20.7.

Hevostelupäivä lapsille / vapaa-aikatoimi

21.7.

Kansainvälinen tangoilta Nuoristotalolla / Kulttuuritoimi

14.7.

Historiapolku, oppaana Jorma Syvälahti klo 13

23.7.

Historiapolku, oppaana Jorma Syvälahti klo 13

23.7.

Kuortinkartanon Kesäjuhlat

23.7.

Pässi-iltamat Kuortin Kisahallissa, es. Matti Esko / Kuortin kylätoimikunta

25.-28.7. Kuvisleiri 12-17 vuotiaille Kuortin koululla / Kulttuuritoimi 30.7.

Yleisurheilukilpailut Koirakiven kentällä / Koirakiven Nuorisoseura

31.7.

Veikko Ahvenainen ja Pertunmaan harmonikat Nuorisotalolla / Veikko Ahvenainen ja kulttuuritoimi

7.8.

Vanha-Rantala sulkee ovet, avoinna ryhmille Muutokset mahdollisia

Historiapolku Pertunmaan kirkolla on pieni historiapolku. Se lähtee torilta ja päättyy K-kaupan seinustalle. Polun pituus on noin kilometri. Matkalla on kymmenen rastia, joiden tauluissa kerrotaan muutama historiallinen tieto 90-vuotiaasta kunnasta. Omatoimiseen tutustumiseen saa karttoja torikahvilasta. Opastettuja kierroksia järjestetään torstaina 14.7. klo 13 ja lauantaina 23.7. klo 13. Lähtö tapahtuu torilta. Näillä kierroksilla tulee esiin myös sellaista elävöittävää historiaa, jota ei löydy kirjoitetussa muodossa.

Pertunmaan kappeliseurakunnan tulevaisuuden näkymiä Vuonna 2016 Pertunmaan seurakunta olisi viettänyt 90-vuotisjuhliaan. Sen sijasta vietettiin 1.1.2016 Mäntyharjun kirkossa juhlamessua, jossa Pertunmaan seurakunta lakkasi olemasta itsenäisenä seurakuntana ja liittyi osaksi Mäntyharjun seurakuntaa kappeliseurakuntana. Paljon oli ehtinyt tapahtua ennen kuin ihmiset sekä Pertunmaalta että Mäntyharjusta istuivat yhteisessä messussa kuuntelemassa piispa Seppo Häkkisen juhlasaarnaa. Yhdistymisneuvotteluja oli käyty 2010-luvulla kahteen eri otteeseen. Niiden välissä oli pieni tauko. Neuvottelutauon aikana kävi lopullisesti selväksi se, että Pertunmaan seurakunnalla ei ole taloudellisia edellytyksiä jatkaa itsenäisenä seurakuntana. Koko kaksituhatluvun alun Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on ollut meneillään vilkas pienten seurakuntien yhdistäminen osaksi väkirikkaampia seurakuntia.

Yhdessä eteenpäin Pertunmaan seurakunnan kirkkovaltuusto teki historiallisen päätöksen kokouksessaan kesäkuussa 2015, kun se päätti, että Pertunmaan seurakunta lakkautetaan ja siitä tulee osa Mäntyharjun seurakuntaa 1.1.2016. On luonnollista, että pertunmaalaisten mielissä oli oman seurakunnan lakattua hämmennystä ja epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Siksi yhdistymisvaiheessa järjestettiin tiedotustilaisuuksia, joissa ihmiset saivat esittää kysymyksiään ja kommenttejaan asian tiimoilta. Päällimmäisenä huolenaiheena pitäjäläisillä tuntui olevan oman alueellisen seurakuntatoiminnan säilyminen. Monet kyselivät säilyvätkö Pertunmaalla jokapyhäiset jumalanpalvelukset ja muuttuuko jumalanpalvelusten kellonaika. Mitä siis voidaan lausua Pertunmaan kappeliseurakunnan tulevaisuuden näkymistä? Pertunmaan kappeliseurakunnan tulevaisuutta voidaan tarkastella mäntyharjulaisten ja pertunmaalaisten yhdessä

valmisteleman strategian valossa. Strategian nimeksi annettiin Yhdessä Eteenpäin ja keskeisiksi yhdistyneen Mäntyharjun seurakunnan arvoiksi valittiin kokonaiskirkon linjausten mukaisesti usko, toivo ja rakkaus. Tarkastelen Pertunmaan kappeliseurakunnan tulevaisuuden näkymiä näiden kolmen arvon kautta.

Usko tärkein Ensinnäkin usko Kolmiyhteiseen Jumalaan on edelleen kappeliseurakunnan keskeinen arvo. Koko kristillinen kirkko ja kaikki sen jäsenet toimivat uskon pohjalta. Yhteys armolliseen Jumalaan on kristityn elämän kestävä perusta. Pertunmaalla on ollut ja tulee vastaisuudessakin olemaan oma hengellinen identiteetti. Seurakunnallisia toimintoja toteutetaan siten että juuri pertunmaalainen uskonnollinen elämä saa ilmaisunsa. Hengellinen elämä on monipuolista ja vastaa erilaisten ihmisten ja eri elämäntilanteissa olevien tarpeisiin. Kappeliseurakunnassa järjestetään sellaista hengellistä elämää, että pertunmaalaiset voivat tuntea sen omakseen ja näköisekseen. Kappeliseurakunta välittää sanomaa rakastavasta Jumalasta sekä perinteisin että uusin tavoin. Kirkonkellot kutsuvat vastaisuudessakin pitäjäläisiä Raamatun sanan ja ehtoollispöydän ääreen. Jumalanpalvelukset ovat lämminhenkiiä, saavutettavia ja sopivia kaikenikäisille. Seurakuntalaiset osallistuvat niiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Yhdistymisestä uutta toivoa Toiseksi yhdistyminen Mäntyharjun seurakunnan kanssa antaa toivoa oman hengellisen identiteetin vahvistamiseen ja kehittämiseen. Jeesuksen lupaus tulevaisuudesta tuo toivon. Pertunmaan kappeliseurakunnan työntekijät saivat Mäntyharjun seurakunnan työntekijöistä kollegoja ja vertaistukijoita. Resurssit erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen ovat moninkertaistuneet. Myös pienen työyhteisön haavoittuvuus on

vähentynyt, kun mahdollisuudet eri työtehtävien jakamiseen ovat kasvaneet. Ideoita ja ajatuksia seurakuntatyön vahvistamiseen Pertunmaan alueella voidaan jakaa useamman henkilön kesken. Kappelineuvosto on toiminnallisen työn tukena ja koordinaattorina.

Rakkaudesta nousevaa palvelua Kolmas keskeinen arvo Pertunmaan kappeliseurakunnan tulevaisuuden näkökulmasta on rakkaus. Pyhä Henki rohkaisee meitä rakastamaan toisiamme. Selkeimmin tämä tulee esille vapaaehtoistyön painottamisena erityisesti heikoimmassa asemassa olevien hyväksi. Koska hallinnollinenkin vastuu on itsenäisen seurakunnan lakkauduttua yhdistynyt Mäntyharjuun, kappeliseurakunnalla on enemmän voimavaroja vapaaehtoisuuden kehittämiseen. Sekä työntekijät, kappelineuvoston jäsenet että seurakuntalaiset voivat muodostaa vahvan alueellisen hengellisen yhteisön, jossa rakkauden palvelun tehtäviä voidaan jakaa. Seurakuntalaiset kutsutaan osallistumaan tämän työn suunnitteluun ja toteuttamiseen. Näin he saavat omat kykynsä ja lahjansa monipuolisesti käyttöön. Rakkaudesta nousevan palvelun avulla pertunmaalaiset kokevat uskon Jumalaan oman elämänsä voimavarana ja yhä useampi pitää yhteyttä kirkkoon merkittävänä. Mäntyharjun seurakunnan strategiassa 2020 Yhdessä eteenpäin on lause: ”Pertunmaan ja Mäntyharjun seurakuntien yhdistyminen on onnistunut molempien parhaaksi.” Antakoon Taivaallinen Isämme meille kaikille uskoa, toivoa ja rakkautta tämän toteutumiseen. Ann-Maarit Joenperä kirkkoherra, TT Mäntyharjun seurakunta

Suosi PERTUNMAALAISTA – se on kotiinpäin! KAIJA MONTIN

Pertunmaalta löytyy erinomaisia ja yksilöllisiä lähituotteita ja -palveluja. Kun suosimme kotimaisia ja erityisesti oman paikkakunnan tuotteita ja palveluja, säilytämme ja luomme työpaikkoja. Samalla saamme nauttia laadukkaista palveluista, monesti jopa edullisemmin kuin mitä etenkin vapaa-ajan asukkaat ovat tottuneet isommilla paikkakunnilla maksamaan. Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Kuortin kauppakylä palvelee monipuolisesti ABC-liikennemyymälän ympärille on kehittynyt Kuortin palvelukeskittymä. Kahvila-ravintolan

päivittäistavarakaupan

lisäksi siellä palvelevat Apteekki, Alko ja lahjatavaraliike Wood Park. Wood Parkissa on runsaasti erilaisia puutuotteita kotiin viemisiksi tai lahjaksi.

Ruokakaupat – tuoretta joka päivä

Kirkonkylän palvelut kompaktissa paketissa

Pertunmaan kirkonkylässä palvelee kaksi

Kasityöpuoti Talvikissa myydään paikal-

päivittäistavarakauppaa: K-market Karpa-

listen kädentaitajien käsitöitä, käsityötarvik-

lo ja Sale. K-Market Karpalon tiskillä on

keita, lahjatavaroita ja leivonnaisia. Talvikki

tarjolla päivittäin myös tuoretta lähijärvien

on K-marketin vieressä keskellä kirkonkylää.

kalaa, jos oma kalaonni ei ole suosinut. K-marketissa on myös Postin ja Veikkauksen palvelut. Kuortin ABC:n Sale on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri.

Pertunmaan Kukka- ja hautauspalvelusKuortissa kannattaa pistäytyä Ruokaren-

ta saa kesäkukat ja kukkakimput arkeen ja

ki-lihakaupassa, josta saa aitoa savusau-

juhlaan, iloon ja suruun. Kukkakaupassa on

nassa palvattua kinkkua, tuorelihatuotteita,

tarjolla myös kortteja ja adresseja.

makkaroita, savukalaa ja monia muita herkkuja. Kuortintien toisella puolella on Kuortin Rautakauppa ja kodintarvikkeiden myymälä Ristina Factory Outlet. Sisustusja lahjatavarakauppa Puodista löytyy kaikkea kivaa kotiin ja mökille. Taiton-Pörssi -myymälästä on kaikkea kotiin ja vapaa-ajalle: taloustarvikkeita, lemmikkielän- ja kalastustarvikkeita… mitä Taiton-Pörssissä ei ole, sitä et todennäköisesti tarvitsekaan.

Terveyttä, hyvää oloa, hemmottelua

Älä aja onnesi ohi autoilija

Hierontaa tai kauneudenhoitopalveluja kai-

jaamoja ja pajoja, jotka huoltavat, korjaavat

paavalle on kirkonkylällä useita vaihtoeh-

ja kunnostavat autot vankalla ammattitai-

toja. Kaija Salmikunnas ja Liisa Lehdon

dolla. Jarkko Ruuthin Autonomi Kuortti

Ihmemaa hierovat kipeät lihakset vankalla

ja Autokorjaamo Ruuth hoitavat korjaa-

ammattitaidolla. Liisan Ihmemaasta saa

mopalvelut, määräaikaishuollot, myyvät ja

myös jalkahoitoa, urheiluhierontaa, läm-

asentavat renkaat. Myös Kuortin Autokor-

minkivihierontaa ja ripsien pidennykset ja

jaamo tarjoaa korjaamopalveluja. Autoa-

rakennekynnet. Aurinkopolku puolestaan

si Hartosenpää tekee niin ikään huollot,

tekee luontaishoitoja mm. Trager-terapi-

korjaukset, rengastyöt ja myy öljyt, akut ja

aa, niska-hartia -hoitoja, rentoutusterapiaa

varaosat. Pertunmaan kirkonkylällä palvelee

ja kuumakivihoitoja. Kirkonkylällä hiusten

Auto- ja konekorjaamo Veljekset Hata-

leikkaukset ja muut kampaamopalvelut

ra vuosikymmenien kokemuksella. Taiton

saa Parturi-Kampaamo Kultakutrista ja

Paja -autokorjaamo sijaitsee noin 5 km

Brunosta. Kampaamo- ja parturipalveluja

Pertunmaan kirkonkylältä Hartolaan päin.

Kuortissa tarjoavat Hius ja Hoiva Zelinda

Taiton Pajalla huolletaan kaikki automerkit,

ja Kampaamo Sirpa Parkkinen. Jalkahoi-

raskas kalusto ja maatalouskoneet. Kuor-

toja tekevät Hoitopiste Holm ja Hius ja

tissa Taiton-Pörssin repertuaariin kuuluu

hoiva Zelinda.

myös henkilöautojen pesu.

Pertunmaalta löytyy autoilijoille useita kor-

Oma maa mansikka Pertunmaalla on useita maatiloja, jotka myyvät suoramyyntinä elintarvikkeita ja maataloustuotteita. Frans Eerikin tila Mansikkamäessä viljelee vadelmaa ja mansikkaa sekä myy myös valmistamiaan hilloja. Holman tilalta voi tilata karitsanlihaa ja lampaanlihasäilykkeitä. Jokipellon tila Kuortissa viljelee ja myy mansikkaa ja perunaa. Rekolan tilalta Lihavanpäästä saa ostaa itse kasvatettua pihvilihaa. Pertunmaalaisilta tiloilta voi ostaa myös mm. kotileivonnaisia, maalaiskanamunia, hunajaa, marjoja, maitoa, ternimaitoa, viljaa, sahtivierrettä. Katso tarkemmat tiedot tuottajista ja myyjistä Pertunmaan tuotteet ja palvelut -luettelosta. Pertunmaalla on paljon muitakin yrityksiä, jotka tarjoavat tuotteitaan ja palveluitaan kuluttajille ja toisille yrityksille. Pertunmaan tuotteet ja palvelut 2016-2017 on ilmes-

Pistäydytään kahvilla tai lounaalla

Kirppiksiltä alkaa käytettyjen tavaroiden uusi elämä

Pertunmaan kirkonkylässä Pertun Pirtti tar-

Vanhan Kuortintien varrelta löy-

joilee kotiruokaa sekä tarjoaa tilat ja tarjoi-

tyy antiikkia ja wanhaa rompetta

lut kokouksiin ja juhliin. Kesällä aurinkoinen

myyvä Veliantti – löytöjä kotiin tai

kesäterassi on janoisten keidas. Kesäkahvi-

mökille, huonekaluista astioihin.

la Valkearuusu tarjoilee kahvilanautintoja

Hartolan

Pertunmaan torin rannassa. ABC-Kuor-

yhdistyksen ylläpitämältä ”Kis-

tin kahvila ja ravintola palvelevat 24 h/

sakirppikseltä” Lihavanpäässä

vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä.

voi tehdä löytöjä edullisesti: kier-

Grilli Pizzeria Chilistä saa intialaista ruo-

rätysvaatteita, kirjoja, astioita,

kaa, pizzat, kebabit, hampurilaiset, pihvit ja

huonekaluja. Kirkonkylällä Toi-

hot Wingsit. Ravintola Kuortin Kievarissa

mentupa-kirpputori on pul-

voi herkutella maukkailla ruoka-annoksilla,

lollaan kirjoja, astioita, vaattei-

kahvia ja leivoksia. Hanna-Reeta Latvanen

ta. Kirppiksille voi myös viedä

valmistaa ruokaa ja leivonnaisia tilauksesta

omia tarpeettomiksi käyneitä

juhliin, kotiin tai mökille. Aina ei ehdi tai

tavaroita. Jollekin toiselle ne

jaksa tehdä kaikkea itse, eikä tarvitsekaan.

voivat olla aarteita.

Seudun

Eläinsuojelu-

tynyt!

Teppo Hurme korostaa löylykivien ladonnan merkitystä löylyn laadulle. Siksi Kerkekseltä löytyy erimuotoisia kiviä ja ladontaohjeet useille kiuasmalleille.

Viisasten kivi löytyy Kuortista KERKES JA TEPPO HURME TEKEVÄT TYÖTÄ HYVIEN LÖYLYJEN PUOLESTA OSMO KUISMA

MENETPÄ MINKÄ TAHANSA SUOMALAISEN UIMAHALLIN SAUNAAN, ERITTÄIN SUURELLA TODENNÄKÖISUUDELLA LÖYDÄT SEN KIUKAALTA KUORTISSA VALMISTETUT KERKES-LÖYLYKIVET. NE LÖYTÄVÄT TIENSÄ MYÖS YHÄ USEAMPIIN YKSITYISSAUNOIHIN KESTÄVYYTENSÄ JA HYVIEN LÖYLYJEN ANSIOSTA. Kerkes Oy:n toimitusjohtaja Teppo Hurme kertoo Kerkes-löylykivien hyvien ominaisuuksien johtuvan ainutlaatuisesta valmistusmenetelmästä. – Kerkes-kivet valmistetaan erikoismassasta ja poltetaan 1300 asteen kuumuudessa, minkä ansiosta kiukaan lämmössä niistä ei irtoa kaasuja eikä muita epäpuhtauksia. Saunan sisäilma on puhdasta ja miellyttävää hengittää. Kerkes-kivet eivät rapaudu, joten niiden käyttöikä on erittäin pitkä. Myös kiuas kestää pitempään ja saunan lämmitykseen tarvittavan puun tai sähkön määrä pysyy kohtuullisena, Teppo Hurme toteaa. Hyvätkään kivet eivät yksin ratkaise löylyn laatua. Teppo Hurme kertoo, mitä muuta pitää ottaa huomioon. – Kivet pitää latoa kiukaaseen väljästi, jotta kivet ja saunan ilma lämpenevät oikeassa suhteessa. Jos kivet ladotaan liian tiukkaan, kiuas kuumenee ja menee pilalle. Siksi me valmistamme erimuotoisia kiviä ja meiltä löytyy ladontaohjeet eri kiuasmalleille. Kiukaan tehon on oltava oikeassa suhteessa saunan tilavuuteen, materiaaleihin ja käyttäjämäärään. – Saunan kuutiomäärä ei saa olla tehoalueen ylärajoilla tai kiuasta joudutaan käyttämään liian kuumana, millä on vaikutusta löylyn laatuun ja kiukaan kestävyyteen. Kiukaan tehon tarvetta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon seinien kivimateriaali. Uusi kiuas pitää aina ensin lämmittää ulkona niin kuumaksi, että säilytysrasvat palavat varmasti pois eivätkä pilaa kiviä ja saunan sisäilmaa.

Saunan lämmityksessä on käytettävä hyvää polttopuuta. – Mieluummin ei koivua. Etenkään kuorellinen koivu ei yleensä ole niin kuivaa kuin luullaan. Koivun tuohesta tulee paljon nokea ja pienhiukkasia. Kuoreton koivuklapi on parempaa, mutta lämpimimmät löylyt saa kuusesta. Klapien pitää olla oikean kokoisia. Liian suuret klapit palavat huonosti ja epäpuhtaasti. Paljon puhutaan saunan ilmanvaihdosta ja hapen loppumisesta. – Puulämmitteinen kiuas ei syö happea löylyhuoneesta, vaan vaihtaa ilmaa lähes kuution minuutissa. Ilmaa ei siis tarvitse erikseen poistaa saunasta eli pidetään se yläräppänä kiinni. Myöskään saunan oven yläreunassa ei saa olla rakoa tai löyly karkaa. Tuloilma otetaan mieluiten oven alta pukuhuoneen kautta esilämmenneenä. – Sähkökiuas ei polta happea, joten se ei vaadi erityistä ilmanvaihtoa, jos saunan ilma on puhdasta.

Kestävyytensä ansiosta Kerkeslöylykivet ovat saavuttaneet johtavan markkina-aseman uimahallien ja kylpylöiden saunoissa.

Löylyn laatuun vaikuttaa myös löylyvesi. – Kiukaalle heitetään aina raikasta, kylmää vettä. Lämpimän veden haihduttaminen vaatii energiaa käytännössä yhtä paljon kuin kylmän. Kiehuvan kuuma vesi on vaarallista saunassa. Löylynheittoon käytetään samaa vettä, jota juodaan. Jos vedessä on humusta tai muita epäpuhtauksia, niistä tulee saunaa häkää ja orgaanisia palamistuotteita, joista saa päänsä kipeäksi. Löylyveteen ei pidä lisätä tuoksuaineita, koska niiden sisältämät eteeriset öljyt palavat kiukaalla. Sopiva hajuste saunaan on koivun tai mustaviinimarjan lehvistä tehty vihta. Mikä sitten on saunan oikea lämpötila? – Sitä on mahdotonta sanoa.Lämmön tunteeseen vaikuttaa mittarilukeman lisäksi ilman kosteus. Itse asiassa ilman lämpötila laskee, kun kiukaalle heitetään vettä. Liian kuumassa saunassa on vaikeaa hengittää eikä löylyä voi heittää ollenkaan. Oikea lämpötila on juuri se, joka tuntuu hyvältä.

Teppo Hurmeen mukaan Kerkeslöylykivien kestävyys ja hyvät löylyt johtuvat ainutlaatuisesta valmistustekniikasta.

Vanha-Rantala Vanha-Rantalan talomuseoon kuuluvat rakennukset ovat kaikki alkuperäisillä paikoillaan. Päärakennuksen vanha osa on 1700- luvulta ja uudempi puoli 1800-luvulta. Toinen, ylempi aitta saattaa olla jopa 1600-luvun lopulta. Pihapiiriin on kuulunut myös kolmas aitta sekä riihi. Museon kokoelma koostuu esineistä, jotka ovat olleet talon käytössä. Talossa näkeekin laajan kokoelman eri aikakausien käyttöesineistä. Suvun naiset olivat erittäin taitavia käsityöntekijöitä ja niin museolla kokoontuukin joka keskiviikko joukko käsitöidenharrastajia tekemään käsitöitä sekä vaihtamaan kuulumisia. Käsityökeskiviikkoon voi osallistua ihan kaikki.

Tervetuloa Vanha-Rantalan talomuseoon! Lisätietoja puh. 050 541 7712 / Laura Laitinen

Vanha-Rantalan talomuseo Honkaniementie, Pertunmaa, 2,5 km kirkonkylältä Avoinna 18.6. – 7.8.2016 sunnuntaista torstaihin klo 12.00–18.00 Ryhmät 1.5.–30.9.2016 sopimuksen mukaan Käsityökeskiviikko keskiviikkoisin!

28.5.

Villiyrtti

päivä VanhaRantalas sa

Olin kuusivuotiaan lapsenlapseni kanssa ruokaostoksilla. Kysyin häneltä mitä hän haluaisi ruuaksi. Tyttö katseli hetken liha- ja kalatiskiä ja tokaisi, ”otetaan muikkuja”. Se oli erikoinen toive pieneltä tytöltä,

Sano muikku!

mutta hän oli jo ehtinyt ihastua niihin.

Mitä tuoreempana muikut paistaa ja syö sitä paremmalta ne mais-

tuvat ja sitä useammin ne houkuttelevat palaamaan tähän nautintoon.

Lähiruuasta puhutaan myönteisessä hengessä paljon. Kuluttajat

haluavat sitä ja sitä arvostetaan. Nyt Etelä-Savo nostaa tähän keskusteluun myös kalat ja erityisesti muikun, joka on sisävesien tärkein saaliskala ja Etelä-Savo on sen tärkein pyyntialue. Pertunmaalla ei muikkua enää monessa järvessä ole, mutta sen arvostus on korkealla. Pienestä koostaan huolimatta muikku on erittäin maukas lohikala.

Monien mielestä muikun mäti on herkuttelun huippu. Sen rinnalla

kalpenevat kaviaarit ja muut mädit. Blinien päällä smetanaan ja sipuliin sekoitettu muikun mäti on elämys. Jorma Syvälahti

Pertunmaalla on ikioma muikku

• Tämä on uusi, Pertunmaan oma Saimaanmuikku-tunnus • Olemme liittyneet vikkelästi etenevään Saimaanmuikkujen parveen • Rakennamme yhteistä hyvää uudella ja ainutlaatuisella tavalla • Logolla luomme omaa, alueellista imagoa

Lisää osoitteesta www.saimaanmuikku.fi Saimaanmuikku® Copyright and design by Kixit Oy

Pertunmaan kirjasto palvelee Pertunmaan kirjastossa saat apua aineiston varauksissa, tietoa siitä missä haluttu aineisto sijaitsee sekä yleensä neuvoja kirjaston ja kirjaston aineistohaun käytössä sekä muussa omatoimisessa tiedonhaussa. Kirjastossa on kaksi tietokonetta asiakaskäyttöön sekä aineistonhakukone. Kirjastossa toimii myös langaton netti, tunnukset saat virkailijalta. Pertunmaan kirjaston tapahtumista löydät tietoa Pertunmaan kunnan tapahtumasivuilta. Mikkelin seudulla on käytössä yhteinen kirjastokortti, jonka voit hankkia myös Pertunmaalta. Lumme-kirjastot löytyvät www.lumme-kirjastot.fi/. Tule kirjastoon, se palvelee lähelläsi! Myös iltaisin! Pertunmaan kirjasto ma, ti ja pe klo 13-19 ke ja to klo 10-16 la klo 10-14

Filemon Kuoppa

Kuortin kirjasto to klo 12-18, koulujen lukukausien aikana

Ideoita Pertunmaan hyväksi

Kauppias ja yksi suomalaisen valokuvauksen uurtajista, Pertunmaa-valtuuskunta on Pertunmaan kunnanvaltuuston vuonna 2006 perustama neuvottelukunta, johon kunta on kutsunut 20 jäsentä. Jäsenet asuvat pääosin Pertunmaan ulkopuolella, mutta heillä on kiinteä suhde kuntaan. He ovat syntyneet tai työskennelleet paikkakunnalla tai he ovat kesäasukkaita. Sääntöjensä mukaisesti valtuuskunta voi edistää kunnan toimintaa esityksin, aloittein ja keskusteluin niin sivistyksen, talouden kuin sosiaalitoimen alueilla. Jäsenet pitävät tärkeänä Pertunmaan elinvoimaisia ja monipuolisia palveluja sekä kaunista luontoa.

vaikutti ja valokuvasi Pertunmaalla 1940-1951. Filemon Kuoppa syntyi vuonna 1893 Metsäpirtissä. Metsäpirtissä Filemon toimi Ala-Vuoksen osuusliikkeen eri liikkeiden myymälänhoitajana. Syttyi talvisota ja metsäpirttiläiset evakuoitiin kiireellä Rantasalmelle. Filemon haki ensimmäistä vapaana ollutta myymälänhoitajan paikkaa ja sellainen löytyi Petunmaalta. Näin 7-henkinen perhe päätyi Pertunmaalle asumaan Katajan kaupan takahuoneeseen. Valokuvauksen Filemon aloitti jo nuorena Metsäpirtissä. Opin hän ammensi saksalaista valokuvausalan lehdistä. Hän suunnitteli ja rakensi kaksi kameraa, toisen lasinegatiiville ja toisen ainutlaatuisen, ns. matkakameran, rullafilmille. Kamerat ja noin 1500 negatiivia selvisivät evakkomatkasta Pertunmaalle.

Valtuuskunta kokoontuu muutaman kerran vuodessa. Kokoukset pidetään pääosin pääkaupunkiseudulla ja kesällä Pertunmaalla Pertun Päivien yhteydessä. Kokouksissa käydään vilkasta keskustelua mm. kunnan johdon esittelemistä paikkakunnan ajankohtaisista kuulumisista. Lisäksi valtuuskunta on tehnyt aloitteita yrittäjyyden ja kulttuuritoiminnan eteen. Tästä konkreettisia esimerkkejä vuosien varrelta ovat yrittäjyysseminaarin järjestäminen, Pertun Päivien ohjelman suunnitteluun osallistuminen ja Jorma Syvälahden työstämä historiapolku.

Pertunmaalla Filemon piti sunnuntaisin myymälänhoitajan toimen ohella valokuvaamoa Katajan kaupan takahuoneessa. Aikalaisten kertoman mukaan sunnuntaisin mentiin Kuopalle valokuvaan parhaat päällä yksin tai ryhmässä. Hänellä oli ainakin kaksi oppipoikaa, jotka ovat ylistäneet Filemonin valokuvaustaitoja, ja olivat erittäin kiitollisia saamastaan opista.

Valtuuskunnan jäsenet omaavat monipuolista kokemusta yhteiskunnan ja yritysten eri osa-alueilta. Jäsenet ovat valmiita toimimaan yritysten ja yhteisöjen tukihenkilöinä ja keskustelijoina. Valtuus-

Pertunmaalla Filemon kuvasi 1940-luvulla kaikki ristiäiset, häät ja eritoten Pertunmaata koetelleet sankarihautajaiset. Negatiiveja em. ajalta on säilynyt noin 2500 kpl.

kunnan jäsenten yhteystiedot löytyvät Pertunmaan www-sivuilta. Maritta Iso-Aho

Edellä mainittuja valokuvia on ihasteltu ja niistä tunnistettu sukulaisia neljän viime vuoden aikana järjestetyissä valokuvanäyttelyissä. Tänä kesänä valokuva- ja muinaisrantatutkimusnäyttely ovat auki syksyllä vain ryhmille sopimuksen mukaan. Mauno Kuoppa

PERDUMA kaukana Pohjan perukoilla on pieni ruhtinaskunta nimeltään Perduma. Sitä hallitJ ossakin see lempeällä otteellaan kuningas Tor I. Vaikka tämä Tor on ensimmäinen, monarkia ei ole periytyvä, vaan kansalaiset valitsevat kuninkaan huutoäänestyksellä ehdokkaiden joukosta. Samalla menetelmällä kuningas voidaan myös huutaa pois valtaistuimeltaan. Kuninkaan hieno muinaisgermaaninen nimi ei viittaa sen enempää ukkosenjumalaan kuin torstaihinkaan.

Kuningaspari asuu vaatimattomassa mökissään pienen järven rannalla prinsessoineen

ja vahtikoirineen. Koirien ansiosta mökki ei tarvitse vallihautaa eikä vartiointia mutta eipä Perduman rauhaa rakastava kansa ole koskaan noussut hallitsijoitaan vastaan.

Lähipoliisi partioi Pertunmaalla

Kuninkaan residenssiin kuuluu taikalähde, joka on sula ympäri vuoden! Siellä Tor I käy

joka aamu virkistäytymässä ja katselemassa tulevia ennusmerkkejä, ennen kuin hän lähtee vaunuillaan kohti palatsia.

Kuninkaan palatsi on hieno keltainen linna. Se on hieman matalampi kuin Kuortissa si-

jaitseva hirsinen Lehtolinna ja tämä aiheuttaa pientä kateutta kuninkaallisissa. Joka tapauksessa kuninkaanlinnassa on enemmän käytäviä ja huoneita, joissa kuninkaan virkamiehet

Vuonna 2015 maaliskuussa Itä-Suomen PL sai projektirahaa Poliisihallitukselta lähipoliisiprojektiin. Projekti päätettiin toteuttaa kunnissa, joissa poliisin palvelut ovat poistuneet vuosien saatossa. Projektikunniksi valikoitui Puumala, Sulkava, Kangasniemi, Hirvensalmi ja Pertunmaa. Lähipoliisi ryhmään kuului kolme poliisia. Ryhmän tarkoituksena oli lisätä näkyvää valvontaa, kiinnijäämisriskiä ja kansalaisten turvallisuuden tunnetta sekä madaltaa ihmisten kynnystä lähestyä poliisia. Vuonna 2015 lähipoliiseilla oli yhteensä 1064 tehtävää. Hälytyskeskusten kautta tuli 217 tehtävää. Oma-aloitteisia tehtäviä lähipoliiseilla oli yli 847 kappaletta. Pertunmaalla tehtäviä oli yhteensä 134 kappaletta.

yrittävät epätoivoisesti saada valtakunnan verorahat riittämään niin moneen paikkaan kuin mahdollista.

Siinä asiassa auttaa Perduman eduskunta, jota johtaa Leppä III. Tämä virka puolestaan

on periytyvä, sillä puhemies Lepän isä ja isoisä ovat hallinneet valtakuntaa jo ammoisista ajoista lähtien. Pikku prinsessa Alexantra I odottaa malttamattomana sitä hetkeä, että pääsee hallitsemaan isiensä maita ja mantuja. Prinsessa onkin jo harjoitellut tulevaa virkaansa esiintymällä teatterissa muiden hovinarrien kera.

Eduskunnan alaisuudessa on hallitus, jonka nokkamiehen paikasta käydään monesti

kisaa. Nyt sitä valtikkaa heiluttaa tomeralla kädellään prinssi Rikhart ja kansa on yleensä tyytyväinen. Rikhartilla on omat myötäilijänsä mutta oppositiossa oleva Maurizio muistaa räksyttää kaikista havaitsemistaan epäkohdista ja välistä kunnossa olevistakin asioista.

Perdumalla ei ole omia asevoimia, ellei niiksi lasketa kersantti Olavin pientä joukkoa,

joka harjoittelee pyssyjen ja pistimien käyttöä säännöllisesti. Rajaselkkaukset on onnistuttu tähän asti hoitamaan puhumalla ja lahjomalla. Varsinaisia rajapuomeja tai tulleja maalla ei ole mutta neuvokkaat asukkaat ovat perustaneet ison tien varteen tavernoita ja muitakin pikku puoteja, joissa matkailijoilta osataan kyllä ottaa killingit pois.

Ympärysvallat kuten Kustaa Aadolfin valtakunta lännessä ja muutkin ympärysvallat

ovat kalisutelleet kalpojaan Pohjois-Korean tyyliin, ja ovat vaatineet Perdumata liittymään

Vuonna 2016 lähipoliisiprojekti sai lisärahoituksen kolmelle poliisimiehelle. Kunnat säilyivät samoina. Projektiin lisättiin myös Mäntyharju ja Juva, sillä poliisiasemat lakkaavat kyseisistä kunnista vuoden 2016 aikana. Toiminta tulee jatkumaan samanlaisena kuin 2015. Vuonna 2016 Lähipoliiseja voi seurata myös Itä-Suomen PL Instagram-tililtä, jonne lähipoliisit päivittävät kuulumisiaan vuoden mittaan.

itseensä. Selkkaukset ovat tähän asti päättyneet siihen, että sotajoukot ovat löytäneet taikajuoma-astian, jota täkäläiset kutsuvat sahdiksi. Siinä vaiheessa kiistakumppaneista on tullut aina maailman parhaita kavereita ja miekat on taottu auroiksi.

Viime vuosina uhkapilveksi on noussut keisarillinen imperiumi nimeltään Sote, joka on

Euroopan unioniakin pahemman kuuloinen vastustaja. Se uhkaa valloittaa kaikki pienet ruhtinaskunnat ja aika monta isompaakin on vaaravyöhykkeellä.

Perduman kansalaiset elättävät itsensä monella tavalla. On puunhakkaajia, kärrypajoja,

metsästäjiä ja karjapaimenia sekä aiemmin mainittuja puotipuksuja. Monet matkustajakodit saavat ohikulkijat pysähtymään toviksi.

Luonnoltaan seutu on kaunista. Kalaisat järvet ja joet sekä männikköharjut houkut-

televat matkailijoita jäämään pidemmäksikin aikaa valtakuntaan. Matkailijat ja paikalliset

Pertunmaan katukuvassa näkyy lähipoliisien lisäksi myös ympäristö kaupunkien järjestyspoliisit Mikkelistä ja Heinolasta sekä liikenneryhmät niin Mikkelistä, Jyväskylästä kuin Lahdestakin. Oikein hyvää ja turvallista kevään ja kesän jatkoa pertunmaalaisille ja kesäasukkaille toivottelee Pertunmaan Lähipollarit.

asukkaat ovat ahkeria rakentajia, kunhan vain saavat uuteen tölliinsä luvan linnan voudilta.

Vähäisinä vapaa-aikoinaan kansalaiset kokoontuvat kuppiloihin tai torille nauttimaan

taikajuomaa, joka saa heidät tuntemaan itsensä voittamattomiksi. Nuoriso ajelee kärryillään huvia ympäri kylää ja vanhempi väki saattaa piipahtaa katsomaan hovinarrien esityksiä.

Tämä kansa voi hyvin, käy kauppaa ja elää onnellisena soten pelossa elämänsä loppuun

saakka.

Rauno Argillander

Nu o r i s o t o i m i Pe rt u nm a a l l a JAANA NUMMIRANTA, VAPAA-AIKASIHTEERI

PERTUNMAALLA NUORISOTOIMI ON OSA VAPAA-AIKATOIMEA. MEIDÄNKIN KUNNASSAMME NUORISOLAKI JA NUORISOTYÖLAKI OVAT LÄHTÖKOHTINA TOIMINNALLE JA SEN KEHITTÄMISELLE. KUNNAN NUORISOTYÖ PYRKII VASTAAMAAN PAIKALLISIIN TARPEISIIN JA TARJOAA TOIMINTAA AVOIMESTI KAIKILLE NUORILLE. Kunnan nuorisotoimen apuna on myös toimiva yhteistyö paikallisesti eri tahojen kanssa, jota jatkossakin pidämme yllä mm. järjestötapaamisilla kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Tapaamisten tarkoituksena on saada kattava kokonaiskuva kunnan järjestötoiminnasta ja tiedottaa siitä kuntalaisille yhteistiedotteen muodossa. Nuorisolaki velvoittaa kuntia ottamaan nuoret ja heidän kasvunsa tukemisen tosissaan. Jokaisen kunnan kohdalla tämä kasvun tukeminen ja elinolojen parantaminen tarkoittaa erilaisia panostuksia kunnallisella puolella ja kolmannen sektorin toiminnan tukemisessa. Jotta nuorisolain esittämät lähtökohdat voidaan saada käytännössä toimimaan, tulee myös nuorten kanssa toimivien tahojen pyrkiä toimimaan samoja arvoja kunnioittaen. Yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta toteuttamaan tarvitaan koko kylä ja kunta, taustoista tai hallintokunnista riippumatta.

Nuorten tiedotus- ja neuvontatyö Nuorten tiedotus- ja neuvontatyö on yksi lakisääteisiä nuorten palveluita. Palvelua toteutetaan mm. olemalla mukana www.po1nt.fi nuorten verkkoportaalissa. Sivustolta on löydettävissä kuntakohtaisesti nuoria koskettava ajankohtainen tieto, mutta myös paljon yleistä tietoa esim. asumiseen, opiskeluun, terveyteen, työelämään liittyen. Lisäksi käytössä on Facebook-sivut, josta löytyy Pertunmaan vapaa-aikatoimen ja PNT-ohjaajan sivut. Tiedottamista toteutetaan toki vielä perinteisin tiedottein ilmoitustauluilla ja lehti-ilmoituksin paikallislehdessä.

Pertunmaan nuorisoneuvosto Pertunmaan nuorisoneuvosto on tarkoitettu pertunmaalaisille nuorille, jotka ovat kiinnostuneita vaikuttamaan oman kunnan nuorten asioihin. Nuorisoneuvoston tarkoituksena on parantaa nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Nuorisoneuvosto tutustuttaa nuoret kunnalliseen päätöksentekoon ja estää nuorten passivoitumista. Neuvosto on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

Pertunmaan nuorten tila PNT Kansantalo = PNT, nuorten kielellä ”Pentti”, on Pertunmaan keskustassa sijaitseva nuorisotila, kaikille nuorille ilman ikärajaa. Kansantalo toimii nuorten kokoontumispaikkana, jossa on mahdollisuus osallistua erilaisiin toimintoihin tai tulla viettämään vapaa-aikaa ystävien kanssa. Pnt:llä on nuorilla myös mahdollisuus pieneen välipalaan 50 centin hintaan. Useimmiten nuoriso itse osallistuu välipalan valmistamiseen; sämpylöiden yms. leipomiseen. Aukioloaikoina paikalla on aina aikuinen valvoja. Pnt:llä on oma toimintasuunnitelmansa, jossa on toimintaa suunniteltu jo pitkälle syksyyn.

Etsivä nuorisotyö Etsivän työn ensisijaisena tehtävänä on auttaa kaikkia alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat jääneet työ- tai opiskeluelämän ulkopuolelle tai jotka tarvitsevat tukea arjessaan. Nuori autetaan tarvittavien palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Pertunmaan etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä, jonka tavoitteena on olla läsnä nuorten keskuudessa ja tarjota mahdollisuus turvalliseen ja luottamukselliseen aikuiskontaktiin. Etsivä nuorisotyö etsii nuoren kanssa ratkaisuja nuoren pulmiin ja kysymyksiin ja auttaa nuorta saavuttamaan tarvitsemansa palvelut. Pertunmaan etsivän nuorisotyön pääasiallinen kohderyhmä on koulutuksen nivelvaiheessa olevat, eli 16vuotiaat ja sitä vanhemmat nuoret. Lisäksi ennaltaehkäisevää työtä tehdään myös yläkoululaisten kanssa.

Tärkeä osa toimintaa on tiivis yhteistyö muiden nuorten parissa toimivien tahojen kanssa. Nuorelle etsivä nuorisotyö tarjoaa yksilöllistä tukea keskusteluiden ja palveluohjauksen avulla. Palveluohjauksessa toimitaan nuoren rinnalla kulkien. Nuorten parissa liikkumisen avulla kouluilla ja vapaa-aikana nuorisotilassa, sekä tapahtumissa, tehdään etsivää nuorisotyötä tutuksi nuorille ja tarjotaan matalan kynnyksen mahdollisuutta ottaa suoraan yhteyttä etsivään nuorisotyöntekijään. Palvelu on nuorelle täysin vapaaehtoista ja nuorten tarpeista lähtevää.

Koulunuorisotyö Pertunmaalla on aloitettu koulunuorisotyö pienin askelin. Koulunuorisotyö on tällä hetkellä opettelu- ja totutteluasteella niin nuorilla, kuin aikuisillakin. Yhtenäiskoululla on keskiviikkoisin vapaa-aikasihteeri paikalla klo 11-12, jolloin nuoret voivat tulla juttelemaan, kyselemään kaikesta heitä askarruttavista asioista, ilman ajanvarauksia. Tarkoitus on pitää tapaaminen mahdollisimman välittömänä ja rentona. Toiminta on painotettu lähinnä yläkoululaisiin. Tulevaisuudessa nuorisotoimen läsnäoloa koululla pyritään lisäämään ja yhdessä henkilökunnan kanssa kehittämään. Pyrkimyksenämme on tehdä Pertunmaan nuorisotyöstä meidän nuorten näköinen paketti, joka palvelisi parhaiten heitä.

Nuorisoseura - monipuolista harrastustoimintaa Pertunmaalla toimii vireä nuorisoseura. Seura on perustettu 1922. Valtakunnan tasolla nuorisoseuroissa eniten harrastettuja toimintoja ovat näytelmät, kansantanssit ja liikunta.

Eri puolilla maatamme paljastuu silloin tällöin laiminlyöntejä vanhusten hoidossa. Usein puutteet kertautuvat, kun henkilökuntaa on liian vähän. Niin myös tässä näytelmässä.

Itse olen ollut mukana vuodesta 2002. Tänä aikana olemme valmistaneet joka vapuksi esityksen, joka on sitten uusittu Pertun päivien aikaan. Suurimpia ponnistuksia ovat olleet Ahvenniemestä kertova näytelmä ja kirkonrakentaja Markus Pulierin tarina, joka sekä näyteltiin että elokuvattiin. Elokuva sai itähämäläinen maineteko -palkinnon 2009.

Rollaattorikapina pureutuu hoivakodin puutteisiin huumorin keinoin. Nokkelan sanailun takana on ristiinalainen käsikirjoittaja Tanja Puustinen-Kiljunen. Rollaattorikapina on kantaesitys. Ohjauksesta vastaa vuosien kokemuksella Auli Eskola.

Tänä vuonna olemme liikenteessä Rollaattorikapinan merkeissä. Rollaattori on aina ajankohtainen kulkuväline, sillä vanhusväestön määrä kasvaa vuosi vuodelta. Kapina ja napina ovat myös tätä päivää. Henkilöt, jotka ovat itse kykenemättömiä vaikuttamaan asioihinsa, vaativat jonkun toisen puhumaan asioista puolestaan.

simme yleisöä sen takia. Yhteistyö on voimavara, joka auttaa jokaista seuraa saavuttamaan päämääränsä. Tervetuloa katsomaan esityksiämme ja mukaan toimintaan.

Rauno Argillander

Kantaesitys la 30.4.2016 Nuorisoseuran puheenjohtajaksi 2014 valittu Ritklo 19 va Argillander on saanut uutta puhtia toimintaan. Muut Nuorten ja lasten teatteri on saatu nuorisoseuran esitykset: siipien suojaan. Nuoret saavat vankan taustavoi15 TULEVAT man ja taloudellisen tuen harrastukselleen. 1.5. klo

15 5.5. kloESITYKSET 30.6. klo 19 klo . 30.6 3.7.19 Näyttelijävaihtoa meillä on lähiseurojen kanssa klo 15 15 klo 3.7. 5.7. klo 19 ollut ennenkin. Muu harjoittamamme yhteistyö 5.7. klo 19 lisääntynee tulevaisuudessa. Vaikka kilpailemme

Käsikirjoitus Tanja Puustinen-Kiljunen

Käsikirjoitus Tanja

Puustinen-Kiljunen Auli Eskola Ohjaus Ohjaus Auli Eskola aan NS Pertunm Pertunmaan NS uvaraukset LippLippuvaraukset 0400024 244497 979 9 040

Liput 15Liput € 15 € Lapset lapse 8€ t8€ PERTUNMAAN NUORISOTALO -Juhl Juhlakuja akuja 11

Pertunmaan nuorisotalo

samoista katsojista, emme koe, että menettäi-

TILAA UUTISKIRJE! Tilaa maksutta Mikkelin seudun Laiturilla-uutiskirje: www.visitmikkeli.fi/mokkikirje Kesän 2016 mökkiläisen uutiskirjeet ilmestyvät touko-syyskuussa!

Pertunmaan 4H-yhdistys toimii ja kehittyy vielä ikivihreänä 58 vuotiaanakin Monimuotoisen toimintansa ansiosta Pertunmaan 4H-yhdistys tulee tutuksi valtaosalle kunnan lapsista ja nuorista. Toiminnan perustana säilyvät vakaat arvot: harkinta, harjaannus, hyvyys ja hyvinvointi. Nykypäivänäkin niillä eväillä 4H:sta ponnistaa eteenpäin elämässä aktiivisia, vastuullisia ja yritteliäitä nuoria. Yhdistyksen toimintaan on helppoa tulla pienestä pitäen esimerkiksi kouluilla toimivien 4H-kerhojen kautta, joissa askel askeleelta opitaan itse tehden esimerkiksi luontoon ja ympäristöön liittyviä taitoja. Tekemisen ohessa omaksutaan myös muun muassa vuorovaikutus- ja arjentaitoja ja viihdytään mukavassa seurassa. Innostavia leirejä ja retkiä Pertunmaan 4H-yhdistys on ollut puuhaamassa muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Kaikilla alueen lapsi- ja nuorisotyötä tekevillä tahoilla kun on tavoitteena edistää lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvointia.

työelämään kurssi 9-luokkalaisille ja keväällä Työt alkavat -kurssi kaikille kesätöihin menijöille. Nuorten työllistyminen onkin asia, josta voimme Pertunmaan 4H-yhdistyksessä olla todella ylpeitä. Pertunmaalaiset nuoret työllistyvät erittäin hyvin, joista esimerkiksi viime vuonna 28 nuorta työllistyi 4H:n kautta. Käytännössä Pertunmaan 4H-yhdistys hoitaa pertunmaalaisten nuorten kesätyöllistämisen yrityksille ja muille halukkaille työsopimuksineen ja palkanmaksuineen kunnan myöntämän työllistämismäärärahan ja yritysten maksaman osuuden turvin. Hyvin hoidettu organisointi ja vankka kokemus toi Pertunmaan 4H-yhdistykselle Vastuullinen Kesäduuni 2015-kampanjassa erikoismaininnan alle 18 -vuotiaiden nuorten työllistämisessä.

Toisen merkittävän askeleen reippaat 4H-nuoret ottavatkin osallistuessaan erilaisille kursseille. Niillä opitaan muun muassa erilaisia työtaitoja ja työelämän pelisääntöjä.

Yhdistyksemme suojissa on alkunsa saanut myös jo 6 nuorten omaa 4H-yritystä ja myönteisistä merkeistä päätellen lisää on tulossa. Tämä kertoo nuortemme rohkeudesta ja positiivisesta yrittäjähenkisyydestä, joka luo ympärilleen hyvää henkeä.

Pertunmaan yhdistyksen alueella nuorten työelämä-taitoja opetetaan järjestämällä Ajokortti

Tärkeä asia yhdistyksemme toiminnassa on uusiutuminen, joka

luontevasti tapahtuu jokaisen uuden jäsenen ja ajatuksen kautta. Tavoitteena on, että nuorten oman toiminnan asema yhdistyksemme toiminnassa vahvistuisi ja me varttuneemmat osaisimme olla nuorten oman toiminnan tukena. Yksi merkittävä osoitus nuortemme aktiivisuudesta on keväällä 2015 valmistunut skeittiparkki. Nuorisoneuvoston, 4H-yhdistyksen ja kunnan sekä monien rahaa lahjoittaneiden ja talkoissa olleiden tahojen ja henkilöiden ponnistus tuotti tulosta. Skeittiparkki -hankkeeseen osallistui myös Suomen 4H-liiton Nuoret oman kylän kehittäjinä -hanke. Parin vuoden kuluttua 60 vuotta täyttävä Pertunmaan 4H-yhdistys toivottaa tervetulleeksi toimintaansa kaikki ikään katsomatta. Lasten ja nuorten lisäksi toivoisimme joukkoomme myös vapaa-ehtoisia aktiivisia aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita monipuolisesta toiminnastamme. Pertunmaan 4H:n toimisto sijaitsee mukavasti kunnantalolla, jossa toiminnanjohtaja Mervi Honkanen ohjastaa toimintaa kohti uusia seikkailuja. Meidät tavoitat myös facebookin, skypen ja twitterin kautta!

Kaisa Varjoaho

PePo - Pertunmaan Ponnistajat Pertunmaan Ponnistajat järjestää nuorisolle monipuolista liikunta- ja urheilutoimintaa. Talviaikana pyörii liikuntakerho, jossa kokeillaan monia eri lajeja sisäliikunnasta luisteluun ja hiihtoon, sulan maan aikaan myös yleisurheillaan. Tässä kerhossa on myös leikki iloisesti mukana. Vakavammin yleisurheilusta kiinnostuneille on yleisurheilukoulu, jossa perehdytään tarkemmin lajitekniikoihin ammattivalmentajan ohjaamana ja kannustetaan myös kilpailemaan. Salibandyssä kaksi junnujoukkuetta pelaa aluesarjaa, harjoituksia on kaikille. Kesällä järjestetään jalkapallokoulu. Kilpailuja järjestämme hiihdossa, yleisurheilussa ja maastojuoksussa.

Panu Konttinen

Pertunmaan pelastuslaitoksen junioriosastolla on vilkasta toimintaa Pelastuslaitoksen junioritoiminnan tavoitteena on kasvattaa uutta polvea pelastustoimintaan. Pertunmaalla harjoituksissa käy aktiivisesti 12 nuorta, joista nuorimmat ovat alle 10-vuotiaita. Myös innokkaita tyttöjä on mukana useita. Harjoitukset pidetään joka toinen viikko. - Harjoitukset tähtäävät tilanteisiin, joihin kuka tahansa voi joskus joutua, sanoo nuorisotoiminnan johtaja Jani Pekkonen. Opetellaan mm. alkusammutusvälineiden käyttöä, ensiaputaitoja, hätäilmoituksen tekoa. Kaikki nämä ovat tarpeellisia taitoja elämää varten. Olimme seuraamassa savusukellusharjoitusta. Vanhan koulun vintille oli rakennettu narurata, jonka juniorit kiersivät. Tilanne simuloitiin peittämällä maskit kalvoilla, jotka hämärtävät näkyvyyden samoin kuin oikeassa tilanteessa. Nuoret etenivät pareittain ryömien, narusta kiinni pitäen ja kommunikoiden koko ajan toisilleen. Harjoituksessa opetellaan myös sitä, että kaveria ei jätetä missään tilanteessa. - Kun perusosaaminen on saavutettu junioritoiminnan aikana, pelastusalasta voi myöhemmin tulla vaikkapa ammatti, sanoo yksikönjohtaja Jarkko Toivonen. Usein into harjoituksissa käymiseen lopahtaa valitettavasti ”mopoiässä”. Jos kiinnostus säilyy tai syttyy uudelleen, alaa voi opiskella joko kurssimuotoisesti tai Pelastusalan oppilaitoksessa. Hälytysosaston harjoituksiin ja toimintaan voivat aikuisetkin tulla tutustumaan ja liittyä mukaan toimintaan.

Kaija Montin

Partiotoimintaa Pertunmaalla jo vuodesta 1949 Ensimmäinen lippukunta Pertunmaan Sinipojat perustettiin 20.3.1949. Lippukunnan johtajana toimi suntio Arvo Moilanen ja sihteerinä Esko Tuomiharju. Ensimmäisenä toimintavuonna jäseniä oli yhteensä 90 partiolaista kirkonkylän, Nipulin ja Mansikkamäen partioissa. Toiminnassa oli virallisesti vain poikia, mutta ainakin Mansikkamäessä on toiminut myös tyttöjä. Ritva Lehtimäki on kirjoittanut pienen muistelman sen aikaisesta partiotoiminnasta vuonna 2016. Lippukunnan toiminta hiipui jossakin vaiheessa 50-luvulla. Sinipoikien lippu, joka vihittiin käyttöön vuonna 1949 heti perustamisen jälkeen, on valitettavasti kadonnut. Nykyinen lippukuntamme, Pertun Tähkäpartio ry, on perustettu 2.11.2000 eli vietimme viime marraskuussa 15-vuotisjuhlia. Tällä hetkellä meillä on kaksi toimintaryhmää, nuoremmat 1-3 luokkalaisista koostuva Huuhkaja-lauma ja vanhemmat neljäsluokkalaiset seikkailijat Ninja-Kanat. Tällä hetkellä aktiivisessa toiminnassa mukana on 2 aikuista ja 17 lasta.

Kokoonnumme kerran viikossa. Olemme rakentaneet linnunpönttöjä, suorittaneet polkupyörällä taitoajoa, leiponeet, askarrelleet, vierailleet lehtipainossa ja paljon muuta. Lisäksi on satunnaisia viikonlopputapahtumia. Koko perheen mäenlaskutapahtuma, Kuortin laskiaismäki, järjestettiin yhdessä Terhokerhon ja MLL:N kanssa. Ystävänpäivä-viikonloppuna olimme Enonkylätalolla viikonloppuleirillä yhdessä Mäntyharjun Partiolaisten kanssa. Hiihtolomalla järjestimme Karkaus-talvileirin yhdessä 4H:n kanssa Koirakiven nuorisotalolla. Pienen lippukunnan elinehto on yhteistyö. Toteutamme leiri- ja retkitapahtumia naapurilippukuntien ja myös 4H:n kanssa. Taustayhteisönä meillä on Pertunmaan Kappeliseurakunta. Partiotoiminta on kaikille avointa iloista harrastustoimintaa, ja toivomme mukaan kaikenikäisiä partiosta kiinnostuneita. Varsinkin aikuisista toimijoista on aina tarvetta, vaikkapa vain avuksi leirimuonitukseen tai kipinämikkovuoroon. Jos tunnet ailahduksen sydämessäsi, tervetuloa mukaan!

Annukka Lehtimäki

I N a a m n u t r e P Minun MAASTA

KOULULAISET KERTOVAT PERTUN

Lyyli 6 lk

Pertunmaa on kyllä paljon parempi, kun esimerkiksi joku iso kaupunki, koska täällä on paljon rauhallisempaa. Ja eikä täältäkään ole niin pitkä matka esim. isompiin paikkoihin. Luontokin on ihan kiva ja iso piha vaikka. Täällä voi myös harrastaa harrastuksia ja täällä voi vaikka kalastaa koska on upeat järvet ja joet. Pertunmaa on hyvä pieni paikkakunta. Pertunmaalla on jopa jotain hienoa esimerkiksi hissi ja kerrostalo. Täällä on myös maatiloja ja kauppoja ja ravintola. Koulu on kyllä kiva rakennus. Teppo 5 lk

Ronja 2 lk

Pertunmaa on pieni paikkakunta. Pertunmaalla on urheilutoimintaa aikuisille ja lapsille. Pertunmaalla on hyvä urheilukenttä jossa voi harrastaa urheilulajeja. Kesällä voi pelata jalkapalloa ja talvella hiihtää. Monille eri lajien harrastuksille ei ole mahdollisuuksia, mutta on kuitenkin joitakin. Esimerkiksi itse harrastan sählyä ja olen tyytyväinen. Pertunmaalla on myös liikuntahalli Kisaranta. Kisarannassa voi myös uida hyvässä uimarannassa. Aino 5 lk

Iina 2 lk Vaikka Pertunmaa onkin pieni paikka, niin haluan mieluimmin asua täällä, kuin kaupungissa. Täällä on metsiä, järviä ja linnun laulua, eikä busseja tai riveittäin kerrostaloja. Tykkään olla metsässä, ja niitähän Pertunmaalla riittää. Olen itse syntynyt Savonlinnassa, mutta olen asunut Pertunmaalla yli puolet elämästäni. Asun perheeni kanssa omakotitalossa ja olemme asuneet siinä jo noin 7 vuotta. Meidän pihamme on iso ja sellaista ei välttämättä saisi, jos asuisi kaupungilla. Pidän Pertunmaasta paljon ja voisin harkita aikuisena muuttavani tänne. Ja onhan täällä sentäs kaksi kauppaa ja ABC:kin löytyy Kuortista. Joten ei Pertunmaa mikään surkimus paikka ole. Minttu 5 lk Pipsa 6 lk

Sini 4 lk Olen onnellinen, kun saan asua Pertunmaalla. Täällä on kivaa ja kivoja ihmisiä, yksi huono puoli on se, että täällä ei ole nuorille mitään jääkiekkojoukkuetta koska harrastan sitä ja joudun kulkemaan kauemmas treeneihin. Kaupungeissa olisi tietenkin enemmän kauppoja ja kaikkea, mutta minä asun täällä mieluimmin. Kaupunki olisi minulle iso paikka. Kaipaisin Pertunmaalle jäähallin. Olisihan sekin ihan kiva jos Pertunmaa olisi hitusen isompi, mutta enhän minä sitä voi toteuttaa. Nico 5 lk Peppi 4 lk

PERTUN PÄIVÄT 2016 Perjantai 1.7. klo 20-21 klo 21

Perttu-Rock, ilmaiskonsertti Torilla lämppärinä Tough Ride Roope Salminen ja koirat, konsertti koulunpihalla

Lauantai 2.7. klo 10 Kunnanhallituksen pj Risto Salminen avaa Pertun Päivät klo 10.20 Pertunmaan harmonikat n. klo 11 Pelle Kaija Pum, perheen pienemmille klo 10-15 Kotieläinpiha / Salla Husu Palokunta esittelee kalustoaan Klassikkoautot esillä kunnantalon alaparkkipaikalla Cheerleader tytöt esiintyvät torikatoksessa Kirjastossa poistokirjojen myynti koko päivän markkinameininkiä torilla ja lähistöllä, yritykset ja yhdistykset klo 10-14 Synttärikahvit koululla / Pertunmaa 90 vuotta klo 12-14 Luutapallo-ottelut, joukkueet ilmoittautuvat aamusta torilla koko päivän Ranta-Pub n. klo 12.30 Teatteri Rollo esittää Keittäjä Kerttu & co, koko perheelle klo 14 Kunnia-Pertun julkistaminen klo 14 Jalkapallo-ottelu urheilukentällä, kesäasukkaat - paikalliset klo 14.15 Sahtikisa, paikallisista sahdinvalmistajista valitaan edustaja Suomen Mestaruuskisoihin klo 21-24 Illalla toritanssit, Kompan tahti

Oheisohjelmaa klo 13 klo 10-15 klo 10-15

Ahvenniemi tutuksi, Ahvenniemessä esitelmä rakennuksen kunnostuksesta sekä Pertunmaan historian kirjoittamisesta Kahvikuppinäyttely kunnantalolla Pertunmaa valokuvanäyttely kunnantalolla / näyttely avataan jo kesäkuussa

Sunnuntai 3.7. klo 10 klo 11 klo 14

Pertun Pyöräily, lähtö torilta, päättyy Vanha-Rantalan talomuseolle Kesäasukas kirkkopyhä, torikirkko Näytelmä - Rollaattorikapina, Nuorisotalolla

Pertunmaan kunta Pertuntie 14 19430 Pertunmaa puh. 015 770 241 keskustoimisto@pertunmaa.fi

pertunmaankunta

@visitpertunmaa