Vuonna 1876 perustettu Oulun Suomalainen Klubi vaalii Suomen itsenäisyyttä ja kunnioittaa toiminnassaan niitä ihmisiä, jotka ovat taistelleet itsenäisyytemme puolesta. Yleishyödyllisenä yhdistyksenä Oulun Suomalainen Klubi jakaa vuosittain merkittäviä avustuksia ja stipendejä mm. sivistyksellisille ja maanpuolustuksellisille yhteisöille. Klubissa on tällä hetkellä hieman yli 500 jäsentä.
Oulun Suomalainen Klubi
Sinivalkoista klubitoimintaa vuodesta 1876
KALLE KORKEAKIVI
Oulun Suomalaisen Klubin puheenjohtaja
2026 Pohjolan valkeassa kaupungissa vietetään superjuhlavuotta. Oulun Suomalainen Klubi täyttää 150 vuotta ja Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Tämä juhlavuoden julkaisu valottaa Klubin toimintaa, tarkoitusta ja historiaa.
Klubi perustaa toimintansa isänmaallisiin arvoihin. Myös Oulun ja oululaisten menestys on ollut Klubin toiminnan keskiössä alusta asti. 1876 Suomi oli pieni autonominen suurruhtinaskunta Venäjän keisarikunnan luoteiskulmassa. Suomi oli osa Venäjää, mutta täällä oltiin ensisijaisesti suomalaisia. Ei puhuttu venäjää, vaan suomea tai ruotsia. Rahana oli markka (1860–2002), oli omat lait ja hallintokin, mutta itsenäinen valtio Suomi ei vielä ollut. Suomalaisuutta haluttiin edistää ja idea Suomaisesta Klubista syntyi. Ensin ehti Helsinki, mutta vielä saman vuonna perustettiin Oulun Suomalainen Klubi ry.
Klubissa on noin 460 jäsentä, joista aktiivisimmat käyvät Klubilla päivittäin. Osalle jäsenyys on enemmän periaatteellinen asia. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta yhteinen arvopohja on hyvä lähtökohta rakentaville keskusteluille. Klubiveljeys tarkoittaa keskinäistä kunnioitusta, arvostusta ja parhaimmillaan elinikäistä ystävyyttä.
150 vuotta on pitkä aika ja monet Klubin jäsenet ovat mukana jo useammassa sukupolvessa. Minä olen klubilaisena jo kolmatta polvea. Isäni, jatkosodan ja Lapin sodan veteraani Aaro (1924–2001), oli Klubin jäsen. Hänen isänsä Kalle Juho Akseli (1885–1944) oli myös jäsen ja
toimi muutaman vuoden Klubin varapuheenjohtajana. Äidin isä, pappani Waldemar Lindberg (1891–1969) palveli jääkäripataljoona 27:ssä, oli lääkäri ja Kemin Suomalaisen Klubin jäsen. Minä tulin Klubin jäseneksi 2001 ja puheenjohtajaksi minut valittiin 2015.
Suomessa on eletty rauhan aikaa jo yli 80 vuotta. Vaikka varsinaista sodan uhkaa ei ole ollut, maanpuolustuksesta on pidetty hyvää huolta. Suomi on sotilaallisesti yksi Euroopan parhaiten varustautuneista maista ja tuoreena Naton jäsenmaana olemme nyt paremmassa turvassa kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Asiat ovat hyvin, mutta viimeaikaiset tapahtumat maailmalla huolestuttavat myös täällä Oulussa.
24.2.2022 Putinin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja tuo sota jatkuu yhä. EU, Suomi siinä mukana, on tukenut Ukrainaa sodan alusta asti ja hyvä niin. Se ei ole jäänyt Venäjältä huomaamatta ja olemmekin saaneet sietää monenlaista kiusaa; merikaapeleita katkeilee, lentoliikennettä häiritään ja verkkoyhteyksissä on tuon tuostakin ongelmia.
Kun maailmalla myrskyää, se näkyy myös Oulun Suomalaisen Klubin toiminnassa; esitelmien aiheet eivät hevillä lopu, pikemminkin niistä taitaa olla jopa runsauden pula.
Onnittelen 150-vuotista Oulun Suomalaista Klubia ja kiitän kaikkia yhteistyökumppaneitamme.
Yleisölle avoin luentotilaisuus
Oulun Suomalainen Klubi järjestää 1. lokakuuta 2026 yleisölle avoimen luennon Keskustakirjasto Saaren (Kaarlenväylä 3) Pakkalan salissa. Tilaisuuteen luennoitsijaksi on kutsuttu tietokirjailija Risto Uimonen. Luennon tarkka kellonaika ilmoitetaan lähempänä tapahtumaa.
KUVAT Jaakko Koivukangas
Itsenäisyyspäivä on Oulun Suomalaisen Klubin vuoden kohokohta, jota vietetään aina 5. joulukuuta. Juhla huipentuu Intiön hautausmaan sankarihaudoilla vuosien 1939–1945 sodissa kaatuneiden sankarivainajien muistomerkillä, jossa jäsenistö kävi myös vuonna 2025 kunnioittamassa sankarivainajien muistoa.
Suomalaisuuden asialla
Oulun Suomalainen Klubi perustettiin vuonna 1876 aikana, kun Suomi oli vielä osa Venäjää. Rohkeimmat haaveilivat jo tuolloin Suomen itsenäisyydestä, joka toteutuikin – mutta vasta 40 vuotta myöhemmin.
Suomi itsenäistyi vuonna 1917, mistä asti itsenäisyys on ollut klubin toiminnan keskiössä.
”Suomalaisuus oli tuolloin Oulun Suomalaisen Klubin toiminnan keskipisteessä, vaikka se oli Suomen itsenäisyyden alkuvaiheessa aika vaarallistakin. Mutta tuolla tiellä olemme jatkaneet sinnikkäästi”, kertoo Oulun Suomalaisen Klubin puheenjohtaja Kalle Korkeakivi
”Vaalimme edelleen Suomen itsenäisyyttä ja toiminnassamme kunnioitamme niitä ihmisiä
– miehiä ja naisia – jotka ovat taistelleet itsenäisyyden puolesta ja jotka ovat saaneet sen teoillaan aikaan”, hän jatkaa.
Oulun Suomalaisen Klubin vuosiin on mahtunut monenlaisia ajanjaksoja. On ollut Venäjän vallan aika, itsenäistyminen, sisällissota, talvi- ja jatkosota, Lapin sota, YYA:n aika, liittyminen Euroopan unioniin, Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan ja nyt viimeisimpänä Suomen Nato-jäsenyys. Kulloisenkin ajanjakson ulkopoliittiset ja poliittiset tapahtumat näkyvät aina klubin toiminnassa muun muassa esitelmien ja erilaisten tapahtumien aiheissa.
”Näin käy varsinkin silloin, kun näyttää siltä, että Suomen itsenäisyys olisi uhattuna.”
Itsenäisyyspäivän juhla tärkein
Oulun Suomalaisen Klubin vuosikalenterissa on neljä merkittävää tapahtumaa. Vuodenkierrossa ensimmäisenä on helmikuussa järjestettävä vuosikokous, joka valitsee johtokuntaan uudet jäsenet erovuorossa olevien tilalle. Johtokunnan jäsenten toimikausi kestää kolme vuotta.
Vuosikokouksessa valitaan myös puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja aina vuodeksi kerrallaan. Nykyisen puheenjohtajan toimikausi on jatkunut 10 vuotta.
Yhteinen vappulounas on koko perheen tilaisuus, jonne jäsenistö saapuu puolisoiden ja perheen lasten kanssa. Myös toisen vuosi-
Mittava ja arvokas taidekokoelma
Oulun Suomalaisen Klubin omistukseen on yhdistyksen pitkän historian aikana ehtinyt karttua laaja ja arvokas taidekokoelma. Kaikki kokoelman teokset eivät mahdu klubin seinille, vaan teoksia on lainattu myös muualle. Kokoelmassa on muun muassa Edvard ”Eetu” Iston, Vilho Lammen ja Kalervo Palsan taidetta. Myös aktiivisia jäseniä on ikuistettu muotokuviin, joita on esillä klubin tiloissa. Esittelemme tässä lehdessä kokoelman aarteita.
puoliskon aloittava syysjuhla on avec-tilaisuus. Vuoden ehdoton kohokohta on kuitenkin vain jäsenistölle tarkoitettu itsenäisyyspäivä juhla, jota vietetään aina 5. joulukuuta. Juhlallisuudet alkavat aina kunniakäynnillä Intiön sankarihaudoilla, jossa lasketaan seppele sodissa 39-45 kaatuneiden muistoksi. Sieltä siirrytään varsinaiseen itsenäisyyspäivän ohjelmalliseen juhlaan, jossa nautitaan juhlaillallinen.
Klubi kotipesänä
Hallituskadun ja Uudenkadun risteyksessä sijaitsevan Klubitalon klubihuoneisto on jäsenten käytössä ympäri vuoden. Noin 180 neliön klubihuoneistossa on
muun muassa kirjasto, jonne on tilattu hyvä valikoima lehtiä. Klubi on veljespiirille arjen henkireikä, jossa se pääsee tapaamaan samanhenkisiä kavereitaan ja käymään hyviä keskusteluja heidän kanssaan. Klubilla on muun muassa sikarihuone, biljardipöytä ja korttipöytä. Huoneiston seinille on ripustettu arvokkaita teoksia klubin taidekokoelmasta.
Klubitalosta Oulun Suomalainen Klubi omistaa omassa käytössä olevan klubihuoneiston lisäksi muutaman liiketilan, jotka on vuokrattu ulos.
HAITARINSOITTAJA
VILHO LAMPI
Loistavia seuramiehiä ja hienoja persoonia
Otsikon sanoihin pitkälti kiteytyy jäsenistön ajatukset Oulun Suomalaisen Klubin parhaasta annista. Klubin toiminnan liimana ovat isänmaallisuus, suomalaisuuden aate ja suomalainen kulttuuri. Ne kokoavat samanhenkisen jäsenistön keskustelemaan, viettämään aikaa ja harrastamaan yhdessä.
Klubin virallinen kuvaaja
”Olen ollut Oulun Suomalaisen Klubin jäsenenä vuodesta 2002. Toisen suosittelijani Hannu Hämäläisen olen tuntenut jo 60-luvulta lähtien. Jäsenyys kulkee suvussa, olihan isänikin klubin jäsen.
Olen saanut paljon uusia ystäviä ja klubille on mukava tulla keskustelemaan ja vaihtamaan kuulumisia.
Kuljen usein kamera mukanani ja johtokunta onkin nimennyt minut viralliseksi kuvaajaksi. Otan tapahtumistamme kuvia,
LIMINKALAINEN MAISEMA VILHO LAMPI
joita laitan klubin nettisivuille muiden katsottaviksi.
Osallistun aktiivisesti golfjaoston toimintaan, vaikka olen joutunut lopettamaan pelaamisen. Kierrän jaoston mukana ja kuvaan heidän lyöntejään. Olen seurannur kameran kanssa myös keilailua, tuoppiajoa ja perjantaiesitelmiä. Vuoden tärkeimmässä juhlassa eli itsenäisyyspäivän tapahtumassa pyrin aina olemaan mukana.
Antoisimpia ovat hyvähenkiset keskustelut. Jäsenistön laaja eri
Kuntojaoston aktiivijäsen
”Kun olin työelämässä, kohtasin aamu-uinnillani Raksilan uimahallin saunassa Suomalaisen Klubin kuntoporukan. Ryhmässä oli minulle tuttuja kavereita ja heillä oli aina hauskaa keskenään. Halusin mukaan toimintaan. Matti Lackman ja Esko Kokkonen tulivat suosittelijoikseni ja syksyllä 2006 pääsin jäseneksi. Kuntoilujaoston vesijumppaan ja kuntosalitreeneihin osallistuin heti. Olen ollut jäsen nyt pian 20 vuotta ja suosittelijana 3–4 uudelle jäsenelle. Muutaman vuoden jäsenyyden jälkeen minua kysyttiin ehdolle johtokuntaan, jonne vuosikokous minut valitsi. Ajattelin, että kun on kerran jäseneksi tullut, niin on kohtuullista kantaa oma kortensa kekoon. Viimeisenä johtokuntavuotenani sain luvan tunnustella, löytyisikö jäsenistöstä klubille oma kuoro. Pohjanlaulun kapellimestari, kokenut ammattilainen klubiveli Rauno Rännäli suostui taiteelliseksi vetäjäksi. Mukaan saatiin klubilaisista kokeneita kuorolaisia. Tuomo Malmi ja
alojen asiantuntemus syventää myös omaa ajattelua ja tietämystä.
Perinteitä arvostavalla ja ylläpitävällä klubilla arvokas paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Veljet ovat huumorintajuisia, rauhantahtoisia, suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä kansalaisia. Heidän kanssaan ei tule riitaa, vaikka mielipiteet sinkoilevatkin suuntaan jos toiseenkin.
Klubilaisista olen pisimpään tuntenut Hannu Hämäläisen lisäksi Juhani Nivan, Aarre
Tuomo Rounioja liittyivät klubiin vahvistamaan kuoron kokoonpanoa.
Kuoron ensiesiintyminen oli syyskuussa 2013, kun silloinen puheenjohtaja Seppo Rounaja pyysi kuoroa esiintymään klubihuoneiston laajennuksen avajaisissa.
Kööri on ollut koossa 12 vuotta ja mukana on vielä muutama alkuperäinen laulajakin. En ole laulanut kuorossa tahtiakaan, mutta aina kun pojat nousevat lavalle, tulee mukava tunne.
Ennen koronaa pidin kolme vuotta Perjantaiparlamenttia, jossa enimmäkseen Oulua koskevan alustuksen jälkeen käytiin jopa kipakkaakin debattia. Parlamentti poiki myös Maanantaimuistelot. Näille ohjelmille toivoisin uusia toteuttajia.
Klubin suurin anti on sosiaalinen kanssakäyminen. Klubi on monialainen harrastus- ja seurustelufoorumi, joka ei velvoita jäseniään osallistumaan.
TUOMO KORKALA, 79
Sillanpään ja Eero Timosen Uusista tuttavuuksista Pekka Kilpisen iloinen ja hymyilevä olemus levittää positiivisuutta. Arvostan myös Eerik Leikaksen panosta klubin lakiasioiden hoidossa.
Eläkkeellä olen kirjoittanut kaksi kirjaa, joista viimeisin HAJIME! – judo tie itseesi julkaistiin lokakuussa 2025.”
MATTI TIEKSOLA, 78 Työura matemaattisten aineiden lehtorina
Klubin kuoron
johtaja
”Tulin Ouluun 1970, mutta en tarkkaan muista, milloin liityin jäseneksi ensimmäisen kerran. Välillä oli taukoa, mutta liityin uudelleen 1997.
Ensimmäinen suosittelijani lienee ollut Antti Simojoki ja toisella kertaa joku tutuista musiikkiveljistä. Itse olen suositellut paria veljeä jäseneksi.
Jäsenyys voi tarjota elämyksiä ja yhteisöllisyyttä. Se kokoaa yhteen jäseniä, jotka keskustelevat suomalaisesta kulttuurista ja perinteistä. Minä tuon klubille musiikillista osaamista.
Klubille perustettiin kuoro noin 13 vuotta sitten ja olen ollut sen johtajana tähän asti. Kuoro ei harjoittele viikoittain, vaan erikseen kutakin esiintymistä varten. Kuoro esiintyy vuosittain Klubin Itsenäisyyspäivänjuhlassa, vuosijuhlassa, vuosikokouksessa ja Wapunpäivälounaalla. Aiem-
min oli myös esiintymisiä klubin joululounailla, hautajaisissa ja Oulu-laivaristeilyllä sekä muissa vastaavissa tapahtumissa.
Antoisia asioita toiminnassa ovat veljien tapaamiset, esitelmät, juhlatilaisuudet sekä klubin retket.
OSK on elinvoimainen ja hyvä yhteisö. Saisin siltä varmasti paljon enemmänkin, mutta aikani ei riitä kaikkeen harrastamiseen.
Klubissa on paljon eri alojen osaajia ja heidän kanssaan on varsin hedelmällistä vaihtaa mielipiteitä.
OSK:n lisäksi harrastan muutakin klubitoimintaa sekä muun muassa kuorolaulua, snookeria, sanaristikoita ja lukemista.”
RAUNO RÄNNÄLI, 82
Työura musiikin parissa kapellimestarina, kuoronjohtajana ja musiikinopettajana
Samanhenkistä, hyvää seuraa
”Klubin vaalimat arvot – kuten isänmaallisuus – puhuttelevat minua ja halusin olla osa tällaista perinteikästä yhteisöä.
Tunsin entuudestaan klubista useita veljiä, joista pyysin suosittelijoiksi kahta ja olen puolestani suositellut jäsenyyttä tuntemilleni henkilöille.
Jäsenyyden tärkein lisäarvo minulle on, että se mahdollistaa viihtymisen samanhenkisessä seurassa. Vastaavasti haluan itse tarjota muille jäsenille samanhenkistä seuraa.
Antoisinta on jaettu arvomaailma ja yhteisöllisyys. Keskustelut samanhenkisten klubiveljien kanssa ovat jäsenyyden suola, sillä se vähentää arvolatautuneenkin keskustelun jännitteitä. Voisin luonnehtia klubia tässä mielessä jopa turvalliseksi tilaksi (safe space) meille jäsenille. Oulun Suomalainen Klubi
Suomalaisen Klubin marssin sanoittaja
”Liityin Oulun Suomalaiseen
Klubiin vuonna 1977. Olen ollut jäsenenä 48 vuotta ja saanut ainaisjäsenyyden.
Kummina ja suosittelijoina jäsenyydelleni toimivat sosiaalijohtaja Jori Rissanen ja Nuorten
Ystävät ry:n Pohjolakodin johtaja
Seppo Saloranta. Itse olen toiminut kummina ja suosittelijana
Timo Hirvelälle ja Henri Tervoselle
Klubin toiminta-ajatus ja ohjelma vastaavat omia ajatuksiani. Samat ajatukset ovat johtavina
teemoina kotiseututoiminnassa ja nuorisoseuratyössä, joissa myös olen ollut kiinteästi mukana.
Olen pitänyt Klubissa useita esitelmiä muun muassa pula-ajasta Suomessa sekä porotaloudesta ja poroerotuksesta.
Pidin Klubin itsenäisyyspäivän juhlassa 5.12.2025 puheen, jonka aiheena oli Suomen synty, hyvinvointi-Suomen taloudellinen ja sivistyksellinen kehitys itsenäisyyden aikana.
Voitin vuonna 2025 klubin
vaalii hienosti suomalaisuutta ja isänmaallisuutta. Se harjoittaa arvokasta avustustyötä jakamalla merkittäviä avustuksia muun muassa veteraanijärjestöille ja muille vastaaville tahoille.
Olen saanut klubilta uusia ystäviä ja tuttavia. Koen, että klubiveljeys jo aiempien ystävien kesken on vahvistanut ystävyyttämme entisestään.
Harrastuksiini kuuluvat erilainen järjestötoiminta, vapaaehtoinen meripelastus ja maanpuolustustyö. Olen toiminut hyvin aktiivisesti eri maanpuolustusyhteisöissä ja erittäin aktiivisena reserviläisenä erilaisissa kouluttajatehtävissä.”
MARKKU K. HENTILÄ
Liikkeenjohdon konsultti
järjestämän Suomalaisen Klubin marssin sanoituskilpailun. Marssi julkaistaan Klubin 150-vuotisjuhlassa lokakuussa 2026. Viihdyn klubin jäsenenä. Osallistun klubikokouksiin ja olen mukana OSK:n kulttuurijaostossa. Pidän ja kuuntelen mielelläni esitelmiä, osallistun yhteisille retkille, veljien tapaamisiin ja antoisiin keskusteluihin.
Olen saanut klubiveljiltäni monia hyviä ajatuksia, joista olen ottanut oppia elämän varrella. He ovat hienoja persoonia ja loista-
via seuramiehiä. Minulla on ollut Oulun kaupungin, Oysin ja Oulun Osuuspankin luottamustehtäviä. Teen kotiseututyötä Oulujoki-seurassa. Olen Teatteri Neliapilan perustaja ja toiminut näyttelijänä.”
ERKKI SUVANTO, 90 Kunnallisneuvos, Oulun yliopiston lääketieteen kunniatohtori Työura Karjapohjolalla, Lihakunnassa ja Tapiola Yhtiöillä
Klubi jakaa avustuksia hyvään tarkoitukseen
Pentti Jouppila kertoo, että Oulun Suomalaisen Klubin avustus on huomattava lisä Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen toiminnan tukemiseen.
Oulun Suomalaisen Klubin tarkoituksena on työskennellä suomalaisuuden hyväksi ylläpitämällä isänmaallisten, sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten harrastusta jäsenten keskuudessa. Esitelmätilaisuuksien lisäksi yhdistys toteuttaa tätä tarkoitusta muun muassa jakamalla apurahoja, stipendejä ja antamalla avustuksia sivistyksellisille ja maanpuolustuksellisille yhteisöille.
Klubin säännöissä erityisinä avustuskohteina mainitaan sotainvalidit, sotiemme veteraanit ja näitä lähellä olevien järjestöjen sosiaalinen toiminta. Klubin johtokunta päättää vuosittain avustuksista, apurahoista ja stipendeistä saamiensa hakemusten perusteella.
Klubin tekemä veteraanien avustustoiminta on ollut muutoksessa, kun veteraanijärjestöt yksi toisensa jälkeen on lopetettu. Niiden toiminta on siirtynyt valtakunnalliselle Tammenleh-
vän Perinneliitolle, sen maakunnallisille alueyhdistyksille ja paikkakuntakohtaisille yhdistyksille.
Liitto edistää kansallista yhtenäisyyttä, pitää yllä maanpuolustustahtoa, vaalii Tammenlehvän sukupolven kulttuuriperintöä ja jatkaa veteraanien tukityötä.
Liitto vastaa puolustusministeriön ohjauksessa veteraaniperinnetyöstä ja sen alueellisesta koordinaatiosta.
Tukea ja hoivaa loppuun asti
Oululainen Pentti Jouppila on ollut useamman vuoden mukana Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan Perinneyhdistyksessä hallituksessa. Tätä aikaisemmin hän ollut pitkään mukana nyt lakkautetun Sotainvalidien veljesliiton toiminnassa.
”Sotiemme veteraanien määrä on vuosien saatossa vähentynyt. Koko maassa veteraaneja on vajaat 1 000 ja Pohjois-Pohjanmaalla heitä on noin sata.
Valtaosa veteraaneista on naisia, jotka saivat veteraanitunnuksen ollessaan lottina tai Lapin sodan alussa evakuointitöissä”, Jouppila kertoo.
Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan Perinneyhdistys toimii vapaaehtoisvoimin. Kari Ahokas aloitti uutena puheenjohtajana vuoden 2026 alussa. Vastaavasti uusi osa-aikainen toiminnanjohtaja on Petteri Närä, joka on ainoa valtakunnallisen perinneliiton palkkatukea nauttiva henkilö.
Pentti Jouppila vakuuttaa, että sotiemme veteraaneista huolehditaan niin kauan kuin heitä on elossa. Veteraaneille, leskille ja puolisoille tarjotaan kuntoutusta, hoitoja ja kotiin vietäviä palveluita.
Paikallistasolla kartoitetaan avuntarvitsijoita eikä avun jatkumo ole keskeytynyt veteraanijärjestöjen lakkautusten takia.
Oulun Suomalaisen Klubin avustustoiminta jatkuu Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan Perinneyhdistykselle. Se on
Jouppilan mukaan huomattava lisä toiminnan tukemiseen.
”Varusmiesten varainkeruu on ollut avustustyöllemme tärkeä tulolähde, mutta nyt sekin on veteraanien määrän vähentymisen takia jäämässä pois”, Jouppila sanoo.
Pienempiä avustusvirtoja tulee yksityishenkilöitä ja kannatusjäseniltä.
Perinteitä nuorille sukupolville
Tammenlehvän perinneliiton toiminnassa puhaltavat uudet tuulet.
”Sotiemme veteraaneista huolehtimisen rinnalle nousee lähitulevaisuudessa tärkeäksi tehtäväksi perinteiden jatkaminen nuoremmille, jotta he tietävät millaista elämä Suomessa oli sota-aikana ja ymmärtävät, että perinteitä kannattaa vaalia”, Jouppila valottaa.
Tammenlehvän perinneliiton Pohjois-Pohjanmaan alueyhdistyksen voimavara on 22 kuntaa,
joihin on perustettu perinnetoimikunnat. Niissä paikallinen toiminta on paikoin ilahduttavan aktiivista.
”Esimerkiksi Limingassa paljastetaan toukokuussa 2026 Pohjois-Suomen ensimmäinen Lotta-näköispatsas Lakeustalon läheisyyteen. Pyhäjoella järjestettiin viime keväänä erityisesti koululaisia ajatellen sotien perinnepäivä, jossa oli esillä sota-ajan esineistöä. Oulaisissa järjestettiin näyttely paikkakunnalta kerätyistä, puhdetöinä syntyneistä esineistä. Kempeleen 9-luokkalaisille järjestetty itsenäisyyspäivän vastaanotto on jo muodostunut hienoksi perinteeksi”, Jouppila listaa.
Vuonna 2026 alkaa uudenperinnelipun suunnittelu ja naulaus, mikä nielee varoja. Suunnitelmana on myös tehdä maakunnallinen perinneportaali, joka välittää perinteitä eteenpäin nuoremmille ja jossa perinnetoimikunnat voivat kertoa toiminnastaan.
KUVA Jaakko Koivukangas
Seppelpartio
Oulun Suomalaisen Klubin avustus on merkittävä tuki Oulunseudun Sotilaspoikien Perinnekillan toiminnassa. ”Vastuullamme oleva viimeisten veteraanien seppelpartio on mielestäni meidän tärkein ja ehkäpä koskettavin toimintamuotomme”, määrittelee Oulunseudun Sotilaspoikien Perinnekillan puheenjohtaja Vilho Räihä Saatuaan omaisilta luvan seppelpartio saapuu viimeisten veteraanien siunaustilaisuuteen.
viimeisille veteraaneille
Partion muodostavat kaksi kiltalaista, jotka kantavat mukaan havuseppelettä.
Oulunseudun Sotilaspoikien Perinnekillan jäsenmaksu on 20 euroa vuodessa ja noin 90 jäsenen määrä hupenee vuosien edetessä. ”Jäsenmaksulla ei pitkälle pötkitä, siksi Oulun Suomalaisen Klubin myöntämä avustus on meille tärkeää”, Räihä sanoo.
Perinnekilta järjestää vuosittain kaksi isompaa tapahtumaa.
Kevätkaudella se on kirkkopyhä,
jonka vietossa korostuu paikallisuus.
”Syksyllä olimme Oulunsalossa ja keväällä kokoonnumme Kiiminkiin, jossa osallistumme messuun kirkossa. Viemme seppeleen sankarihaudoille, jossa kunnioitamme kaatuneiden muistoa. Seurakunta tarjoaa meille lounaan. Juhlaamme osallistuu Tammenlehväkuoro ja mahdollisesti myös Vaskiveikot-kuoro”, Räihä kuvailee.
Syyskaudella killan toiminnan
Jäseneksi hakeva tarvitsee kaksi suosittelijaa
Oulun Suomalainen Klubi r.y.:n sääntöjen mukaan klubin jäseneksi pääsee jokainen Suomen kansalainen, jonka klubin johtokunta yksimielisesti hyväksyy jäseneksi. Jäsenhakemuksen tekeminen ja sen eteneminen edellyttävät kahden Oulun Suomalainen Klubi r.y.:n jäsenen suositusta.
”Jäseneksi hakevan pitää tuntea kaksi klubin jäsentä, jotka voivat suositella hänen jäsenyyttään. Hakija saa suosittelijoilta jäsenhakemuslomakkeen, jonka hakija täyttää”, kertoo klubin jäsenasioista vastaava Timo Hirvelä
Kun suosittelijat ovat allekirjoittaneet jäsenhakemuslomakkeen, he toimittavat sen eteenpäin Oulun Suomalainen Klubi r.y.:n johtokunnalle. Hakemuslomakkeen mukana on oltava kopio maksetusta liittymismaksusta. Uuden jäsenen hyväksymisprosessi on kaksiosainen. Ensin on kuulutusjärjestelmä, jossa 1–6 kuukautta ennen johtokunnan äänestyskokousta uusi jäsenhakemus julkiluetaan johtokunnan jäsenille. ”Kun jäsenhakemus on läpäissyt kuulutusvaiheen, se tuodaan
johtokunnan äänestyskokoukseen. Johtokunnan on oltava yksimielinen jäsenyydestä, muuten hakemus raukeaa”, Hirvelä sanoo.
Jos jäsenhakemus raukeaa, Oulun Suomalainen Klubi r.y. palauttaa liittymismaksun hakijan osoittamalle tilille.
Oulun Suomalainen Klubi r.y.:lle saapuu vuosittain 20–30 jäsenhakemusta. Se, että jäsenhakemuksella on kaksi suosittelijaa, ei vielä automaattisesti tarkoita jäsenyyden hyväksymistä.
”Olen hoitanut klubin jäsenasioita 30 vuotta, jonka aikana rauenneiden jäsenhakemusten
Oulunseudun Sotilaspoikien perinnekilta laski kirkkopyhän yhteydessä 4.6.2023 seppeleen Haukiputaan sankarihaudalla.
kohokohta on 5.12. vietettävä itsenäisyyspäivän juhla. ”Vierailemme Intiön hautausmaan sankarihaudoilla, jonne viemme kunnianosoituksena kaatuneiden muistolle havuseppeleen Juhlassa sotilaskotisisaret järjestävät meille kahvitarjoilun ja Vaskiveikkojen kuoro saapuu esiintymään.” Kiltalaiset kokoontuvat kuukausittain kuuntelemaan kuukausiluentoa. Sotaan liittyvät perinteet korostuvat luentojen
sisällössä.
Oulunseudun Sotilaspoikien
Perinnekilta on Sotilaspoikien
Perinneliiton jäsenyhdistys. Liitto ja sen itsenäiset jäsenkillat pyrkivät jatkamaan toimintaansa vuoteen 2030 saakka.
”Silloin valtakunnallinen liitto sekä jäsenkillat lopettavat toimintansa”, Räihä päättää.
määrä voidaan laskea yhden käden sormin”, Hirvelä muotoilee. Kun jäsenyys on hyväksytty, uusi jäsen pääsee osallistumaan klubin toimintaan.
Oulun Suomalainen Klubi r.y.:ssä on lähes 450 jäsentä. Heistä 46 on ainaisjäseniä ja 3 on kunniajäseniä. Jäsenistön keski-ikä on 60 vuotta.
Oulun Suomalainen Klubi r.y.:n nettisivuilla osoitteessa www.oulunsuomalainenklubi.fi on ohjeet Hae jäseneksi -painikkeen takana.
Sieltä löytyy myös lista klubin jäsenistä, jotka ovat antaneet
suostumuksen nimensä julkaisemiseen. Jos jäsenyydestä kiinnostunut tuntee listalla olevia jäseniä, hän voi pyytää näitä suosittelijaksi. Klubin sääntöjen mukaan johtokunnan jäsenet eivät voi toimia jäsenyyden suosittelijoina.
KATULYHTY
KUVA Kari Mettovaara
Johtokunta kokoontui joululounaalle vuoden 2025 lopulla. Kuvassa vasemmalta oikealle Tero Jarkko, Jussi Roine, Pekka Loukkola, Janne Järvinen, Kalle Korkeakivi, Timo Hirvelä, Lauri Lantto ja Jarmo Hagelberg. Kuvasta puuttuvat Eerik Leikas, Antti Karjala ja Kari Kanniainen.
Johtokunta pyörittää klubia
Oulun Suomalaisen Klubin toiminnasta vastaa johtokunta. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi johtokunnassa on 6 jäsentä, jotka valitaan aina 3 vuodeksi kerrallaan.
Vuosikokous valitsee johtokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan aina vuodeksi kerrallaan. Lisäksi vuosikokous valitsee vuosittain johtokuntaan uudet jäsenet kahden erovuoroisen tilalle.
Oulun Suomalaisen Klubin toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Kenellekään ei makseta palkkiota, vaan esimerkiksi puheenjohtajiston ja johtokunnan velvollisuuksien katsotaan olevan kunnia- ja luottamustehtä-
viä.
Koska klubilla ei ole palkattua henkilöä, aivan kaikkina aikoina kukaan ei välttämättä ole vastaamassa klubin puhelimeen. Johtokunta kokoontuu kerran kuukaudessa yleensä lounaan äärellä.
Kokouksissa käsitellään klubin tulevia tapahtumia, jäsenanomuksia, niiden kuulutuksia sekä uuden jäsenen sisäänottoja. Lisäksi käsitellään muita pöydälle tulevia asioita, jotka voivat liittyä hankintoihin, remontteihin ja muihin klubin pyörittämiseen liittyviin juokseviin asioihin.
Jäsenistö pääsee nauttimaan Oulun Suomalaisen Klubin poikkeuksellisen laajasta harras-
O. JÄNTTI Lahj. Kemin suomal.klubi
tustoiminnasta. Eri aihepiirien ympärille kootut jaostot tarjoavat tekemistä niille, jotka viihtyvät esimerkiksi golfin, kuntoilun, biljardin, keilauksen, bridgen, metsästyksen, kulttuurin ja musiikin parissa.
Jaostojen toiminta on hyvinkin aktiivista. Esimerkiksi kuntojaosto kokoontuu useamman kerran viikossa ja biljardijaosto on koolla kiitettävän ahkerasti.
Pirtusodasta tekoälyyn
Kulttuurijaoston pääasiallinen tehtävä on suunnitella ja järjestää kerran kuukaudessa asiantuntijaesitelmä. Niiden aiheet
vaihtelevat laajasti historiallisista katsauksista ajankohtaisiin puheenaiheisiin.
Vuoden 2025 aikana esitelmätilaisuuksissa kuultiin kevätkaudella kyberturvallisuudesta, raakun pyynnistä, Suomen sodista 1939–1945 ja säätyläisrouva Jeanette Snellmanista Syyskaudella esitelmien aiheina oli Suomen porotalous, tekoälyn etiikkaa, kieltolain aikainen pirtusota ja Perämeren salakuljettajat, energiamurros sekä Pohjois-Suomen taloustilanne ja investoinnit.
Esitelmätilaisuuksiin osallistui keskimäärin 30 jäsentä.
”Lisäksi kulttuurijaosto voi järjestää keskustelutilaisuuksia ja
tapahtumia yhteistyössä muiden tahojen kanssa”, kertoo jaostoa luotsaava Lauri Lantto
Golfia ulkona ja sisällä
Suositun golfjaoston toimintaan osallistuu 162 jäsentä. Golffareiden kausi alkaa toukokuun viikonloppukisalla ja kesän viimeinen kisa käydään elokuussa. Kesällä 2025 pelattiin viisi kuukausikilpailua. Lisäksi käydään klubin mestaruuskisa.
Klubin mestarigolffari osallistuu Suomalaisten Klubien valtakunnallisiin SM-kisoihin. Kauden päätöstilaisuus pidetään ja palkinnot jaetaan klubilla.
”Vuosi 2026 on juhlavuosi ja
KUVA Jaakko Koivukangas
sen kunniaksi järjestämme juhlavuoden kilpailun Sankivaarassa”, kertoo jaoston puheenjohtaja Jarmo Hagelberg
Hänen tehtävänään on laatia jaostolle vuosisuunnitelma, varata kentät, palkinnot ja järjestää kisat.
”Kokeilimme syksyllä Oulun Golfhallissa Glögikisaksi nimettyä sisähallikisaa, joka oli menestys. Harkitsemme sisähallikisan järjestämistä myös kesäkauden 2026 alkuun”, Hagelberg lisää.
Tasokasta kuoromusiikkia
15–16 jäsenen musiikkijaosto muodostaa kuoron, joka esiintyy klubin tilaisuuksissa, muun muassa vuosikokouksessa, vuosijuhlassa, vappumatineassa ja itsenäisyysjuhlassa. Vuosien saatossa kuorolla on ollut oma konsertti vuosijuhlan yhteydessä.
”Me pidämme kymmenkunta kertaa vuodessa 2–3 tunnin harjoitukset ja tarvittaessa päivän laululeirin kerran pari vuodessa. Nyt valmistaudumme 150-vuotisjuhliin, mikä tietää kuorolle useita harjoituksia”, kertoo kuoron puheenjohtaja Tuomo Rounioja
Kuoron ohjelmassa on isänmaallisia lauluja, sota-ajan lauluja ja kuorolaulun helmiä. Avec-tilaisuuksissa kuoro esittää serenadeja.
Kuoro päämääränä on tarjota tasokasta kuoromusiikkia klubin tapahtumissa. ”2026 vuosijuhlaan teemme Tekaritorvien kanssa yhteisnumeroita ja esitämme juhlassa myös kuorolle tehtävän klubin marssin, joka valmistuu kevään aikana.”
Valjuksen logo kestää aikaa
Oulun Suomalainen klubi oli vuosien ajan toivonut käyttöönsä liikemerkkiä, jota voisi käyttää klubin tunnuksena muun muassa kirjeissä ja kirjekuorissa. Liikemerkkikysymys nousi esille vuonna 1965, kun klubi oli viisi vuotta aiemmin päässyt uusiin, vasta valmistuneisiin tiloihin Klubitaloon Uusikatu 23:een. Klubitalo-nimi tuli 10-kerroksisen talon katolla olleesta tupakkamainoksesta. Samana vuonna liikemerkin suunnittelu pyydettiin taiteilija Pentti Junnolta. Junno esitteli suunnitelmansa, joka hyväksyttiin pienin tarkistuksin klubin liikemerkiksi. Merkissä on Suomen lipun sininen risti ja Oulun vaakuna ympyrän sisällä ja sitä kiertää klubin nimi ja perustamisvuosi.
Merkin suunnittelusta päätettiin taiteilija P.Junnolle maksaa 100 markkaa suunnittelupalkkiota.
Uusien tilojensa yhteyteen Suomalainen klubi avasi ravintolan, jonka tiloja professori Seppo Valjus suunnitteli pariinkin otteeseen 1970-luvulla. Klubi asensi ulko-oven viereen vuonna 1977 kyltin ”S-ravintola”.
Ravintola ja ”Maurin baari” menestyi vaihtelevasti ja sen mainostamista pyrittiin tehostamaan.
Vuonna 1978 pyydettiin Mainosasia Oy:ltä ravintolasta mainossuunnitelmaa. Mainosasia esitti mainokseksi kuvaa, jossa oli tekstinä ”ravintola herrainklubi, jonne naisetkin ovat tervetulleita” sekä kuva silinterihatusta ja kepistä.
”Herrainklubi” -nimeä jäsenistössä vierastettiin ja liikemerkin suunnittelusta järjestettiin jäsenistölle kilpailu. Kilpailuun ei kuitenkaan saatu yhtään ehdotusta.
Vuoden lopulla pyydettiinkin
Seppo Valjukselta suunnitelmaa liikemerkistä esimerkiksi palaamisella ajatukseen S-klubista. Tammikuussa 1979 hyväksyttiin Seppo Valjuksen suunnitelma
klubin uudeksi liikemerkiksi. Merkissä on tyylitelty S-kirjain ympyrän sisällä ja sitä kiertää teksti ”OULUN SUOMALAINEN KLUBI RY 1876”. Logon sininen sävy on Suomen lipun sininen sävy: Pantone 294 C. Logossa on käytetty sinistä joko kirjaimissa tai pohjasävynä, jolloin kirjaimet ovat valkoisia.
Valjuksen suunnitteleman logon ytimekäs asu on kestänyt hyvin aikaa. Logo on perusmuotoinen ympyrä, jonka sisällä on kaikki oleellinen.
Lippu, standaari ja viiri
Myöhemmin vuonna 1996 Valjus suunnitteli Suomalaisen klubin 120-vuotisjuhliin klubille oman lipun, standaarin ja viirin. Keskeisinä aiheina näissä oli logo teksteineen sekä ripustusreunoissa lohen pää/pyrstö -koristeaihe.
Tämän koristeaiheen Valjus oli oivaltaen ottanut klubilla olevan Eetu Iston taulun kehyksestä. Eetu Iston taulu ”Lohikarsina Suminsaaressa” on vuodelta 1903 ja sen kehys on Iston suunnitelmien mukaan puukaiverruksin koristeltua honkalautaa.
Kehyksessä kapeat sisä- ja ulkoreunukset kuvaavat lohen suomuja ja keskellä juoksee vuorotellen lohen pää- ja pyrstökoriste. Kehyksen kulmissa on virtaavan joen pintaa kuvaavat neliöt.
Klubin logo ja tämä koristefriisi muodostavat hallitun ja tasapainoisen sekä klubin historiaan liittyvän aiheen lippuun, standaariin ja viiriin. Lippu vihittiin käyttöön 120-vuotisjuhlissa vuonna 1996 kaupungintalolla ensimmäisenä Suomen klubien joukosta. Vihkimisen suoritti Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen
Oulun Suomalaisen Klubin liikemerkin tietoja keräsi arkkitehti Jorma Teppo, klubin jäsen vuodesta 1990.
Oulun Suomalaisen Klubin 120-vuotiskokouksessa professori Seppo Valjus naulasi itseoikeutetusti suunnittelemansa klubin lipun.
Seppo Valjus 16.4.1928–15.4.2014 Oulussa.
• Valmistui Ylioppilaaksi Oulun Lyseosta 1948.
• Valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1956.
• Työskenteli Viljo Rewelllin arkkitehtitoimistossa, jolloin oli mukana mm. Toronton kaupungintalon suunnittelussa.
• Tuli Ouluun 1960 yliopiston arkkitehtuuriosastolle assistentiksi.
• Toimi nykyarkkitehtuurin professorina 1967–1991.
• Perusti 1960 Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjuksen.
• Toimiston töitä mm. Ylioppilaskylä Välkkylä, Intiön siunauskappeli, Rotuaarin pallo suihkulähteineen.
• Oulun Suomalaisen klubin jäsen vuodesta 1960, johtokunnan jäsen vuosina 1973–75. Kutsuttiin kunniajäseneksi vuonna 1986.
• Suunnitteli klubin sisätilojen ja ravintolan korjauksia 1970-luvulla pariinkin otteeseen.
• 1979 suunnitteli Oulun Suomalaisen klubin liikemerkin.
• 1996 suunnitteli Oulun Suomalaisen klubin lipun, standaarin ja viirin.
ASETELMA
ASETELMA
Toimintaa ja vaikuttamista yli
100 vuotta sitten
Tänä vuonna 150 vuotta täyttävän Oulun Suomalaisen klubin nykyisen toiminnan tavoitteeksi säännöissä määritetään: ”Yhdistyksen tarkoituksena on työskennellä suomalaisuuden hyväksi ylläpitämällä isänmaallisten, sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten harrastusta jäsentensä keskuudessa”.
Tarkoitusta toteutetaan esitelmä- ja keskustelutilaisuuksin sekä tukien sivistyksellisiä ja maanpuolustuksellisia toimintoja. Erityiskohteena on sotiemme veteraanien – lottien ja miesten – arvostaminen ja perinteen säilyttäminen.
Samaa kuin nykysääntöjen määrittämä toiminnan tarkoitus on kirjattu jo Oulun Wiikkosanomien uutisessa 11. marraskuuta 1876: ”Suomalainen klubbi niminen yhdistys keskinäistä seurustelua varten on äskettäin kaupungissa syntynyt. Jäseniä on tätä nykyä kolmekymmentä. Kokoukset pidetään kerran vii-
kossa Meurlingin ravintolassa. Aikomus on, että seuran jäsenissä heräisi vilkasta harrastusta ja yksimielisyyttä paikkakunnallisten ja isänmaallisten asiain suhteen. Tarjotkoon se persoonallista ajatusten vaihtoa eikä äänetöntä sanomalehtilukua ja istumista vihreäin pöytäin ääreessä”.
Oulun Suomalaisen klubin tarkasta perustamispäivästä ei ole tietoa, mutta uutisen perusteella voidaan päätellä sen olleen syksyllä 1876. Se oli toinen maassamme muutamaa kuukautta aikaisemmin Helsinkiin perustetun jälkeen. Seuraavat klubit syntyivät vasta seuraavalla vuosikymmenellä Viipuriin ja Tampereelle.
Lähtökohtana kansallisuusaate
1800-luvun puolivälin jälkeen keisari-suuriruhtinaaksi tulleen Aleksanteri II:n suopeampi suhtautuminen Suomen autonomi-
aan ja suomen kieleenkin avasi parempia mahdollisuuksia yhdistysten ja seurojen perustamiselle. Klubin perustamisen olennainen syy oli edellisten vuosikymmenten aikana muodostunut ja kehittynyt suomalainen kansallisuusaate. Oli varsin luonnollista, että vahvan koulujen ja talouden merenkulku- ja tervakaupunki Oulussa lähdettiin ensimmäisten joukossa edistämään suomalaisuuden asiaa monin muinkin tavoin.
Klubin aivan keskeiseksi tehtäväksi otettiin heti alkuun myös vaikuttaminen kahteen ajankohtaiseen, nopeaa ratkaisua vaatineeseen asiaan: rautatien ulottamiseen Ouluun ja vuonna 1874 niukoin yksityisin talousja opettajaresurssein aloittaneen Oulun suomalaisen yksityislyseon toiminnan jatkamiseen valtion ylläpitämänä, suomenkielisenä oppikouluna.
Yksityislyseo pääsikin vuonna 1883 jatkamaan valtion suomen-
kielisenä oppikouluna. Rautatien Ouluun tulon juhlaa voitiin viettää vuonna 1886. Klubi saattoi todeta olleensa mukana menestyneissä hankkeissa. Joinakin seuraavina hiljaisempina vuosina kannettiin edelleen huolta suomen kielen aseman vahvistamisesta julkisissa toiminnoissa. Klubiveljien yhdessäolon ja kokousten lisäksi järjestettiin esitelmiä ja keskusteluita. Kaiku-lehti oli kirjannut jutussaan vuodelta 1881 kielikysymyksen ja kunnallisten asioiden lisäksi aiheiksi muun muassa: ”Millä keinoin kansakouluasiaa on parhaiten edistettävä?”, ”Millä tavoin on yleisö saatava tehokkaammin kannattamaan suomalaista tyttökoulua kuin tähän asti?” ja ”Onko mahdollista kaikille lapsille antaa osallisuutta koulusivistyksestä, köyhimmillekin?”
Aiheet kertovat valppaudesta seurata ja ottaa kantaa laaja-alaisesti suomalaisuuden ja yhteiskunnan kehittämiseen.
Klubin 100-vuotisjuhlaa vietettiin 5. marraskuuta 1976. Juhlapäivän kunniaksi klubilaiset kokoontuivat Intiön hautausmaalle, jossa he laskivat seppeleet sankarivainajien muistomerkille ja entisten puheenjohtajien haudoille. Tuomiokirkolla seppele laskettiin vapaussodan muistomerkille.
Venäläistämistoimia vastaan
Vuosisadan vaihteessa sortovuosien aikana klubin yksittäiset jäsenet ryhtyivät vastustamaan venäläistämistoimia aluksi salassa. Pelkonahan olivat rangaistukset ja jopa klubin lakkauttaminen.
Vuoden 1905 suurlakon jälkeisissä vapaammissa oloissa klubin enemmistö omaksui venäläistämistoimia vastustavan nuorsuomalaisen suunnan. Yhteistyötä tehtiin myös työväenliikkeen kanssa ottamalla sen edustaja vaalien ehdokaslistalle. Myöntyvyyttä kannattaneet jäivät klubissa vähemmistöön ja jopa erosivat.
Sääntöihin kirjattiin tuolloin virallisesti nuorsuomalaisuuden periaatteet. Klubista tuli puoluepoliittinen toimija aina Suomen itsenäistymisen jälkeen tapahtuneeseen nuorsuomalaisen puolueen hajoamiseen asti. I maail-
Alatorniolla syntyneen taidemaalari Edvard ”Eetu” Iston 1899 maalaama Hyökkäys-teos on esillä Kansallismuseossa. Hyökkäyksessä Venäjän kaksipäinen kotka on Suomi-neidon kimpussa ja repii tämän pitelemää lakikirjaa. Teoksesta tuli heti valmistuttuaan osa venäläistämistoimenpiteiden protestia ja se levisi tuhansina painokuvina ympäri Suomen.
mansodan aikana klubista tuli tärkeä tukikohta, jossa jääkärit ja aktivistit saattoivat kokoontua ja valmistella toimia itsenäistymisen hyväksi.
Puolueeton
seuraklubi
Vuoden 1919 vuosikertomus kertoo: ”Klubi lopetti tosiasiallisesti toimintansa puolue-klubina, muodostuen puolueettomaksi seuraklubiksi, etupäässä valistus- ja kunnallisten kysymysten käsittelemiseksi”. Säännöissä korostettiin ”kansan-
valtaisia edistyspyrkimyksiä”. Vaikka klubi kokonaisuutena ei ollut enää sitoutunut johonkin puolueeseen, sen jäsenet ovat voineet olla ja ovat olleetkin aktiivisia puolueiden toimijoita ja keskustelijoita. Näin on jatkettu koko itsenäisyytemme ajan vaalien muutenkin hyvää veljellistä yhdessäoloa. Yhteisinä klubin perusarvoina näen maamme itsenäisyyden kunnioittamisen sekä demokraattisen järjestelmämme ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvostamisen.
TEKSTI: MATTI ROSSI, 89 Opetusneuvos, ent. apulaiskaupunginjohtaja Oulun Suomalaisen Klubin jäseneksi toisen kerran 1996
OULUN LINNANRAUNIOT
MARTTI TARVAINEN
Klubin pitkäaikaisia toimijoita ja vaikuttajia
Väinö Kokko
VÄINÖ WILHELM KOKKO
(27.9.1880–5.12.1943)
– klubin puheenjohtaja 1934–1939
– klubin kunniajäseneksi vuonna 1941
– jo aivan 1900-luvun alussa aktiivinen venäläistämistoimien vastustajana
– Suomen itsenäistymiselle tärkeän jääkäriliikkeen aloituskokouksen puheenjohtajana Pohjalaisten osakuntien talolla Ostrobotnialla Helsingissä marrakuussa 1914
– hänen aloitteestaan klubi pystytti 1930-luvulla Alatorniolle vuosisadan alun venäläistämistoimien vastustuksen taiteellisen symbolin ”Hyökkäys”-taulun tekijän Eetu Iston hautamuistomerkin
JÄIDENLÄHTÖ MERIKOSKESTA
Seppo Ruonaja
SEPPO KALEVI ROUNAJA
– klubin jäsen 1981–2016 – klubin pitkäaikaisin puheenjohtaja 1987–2013 – klubin kunniapuheenjohtaja – oli toimitusjohtaja ja liike-elämän tuntija, joka antoi vahvan osaamisensa myös klubin talouden hoitoon – muistetaan monipuolisena liikunnan harrastajana ja menestyneenä kilpaurheilijana sekä myös keskeisistä tehtävistä Oulun kaupungin hallinnon piirissä – korosti 30 vuotta sitten, 120-vuotisjuhlan aikaan sitoutumista klubiyhteisössämme: ”...jäsenistön henkisen ja toiminnallisen aktiviteetin paraneminen onkin johtokunnan ja jäsenistön tärkein yhteinen tehtävä. Klubiveljeyden syventäminen, yhteiset tilaisuudet, harrastustoiminnan kehittäminen, viralliset kokoukset, tapaamiset ja kohtaamiset klubitiloissa ym. ovat yhteinen asiamme”
MARTTI TARVAINEN
Kalle Määttä
KAARLE (KALLE) NIKOLAI MÄÄTTÄ (1.8.1900–31.10.1985)
– klubin jäsen 50 vuoden ajan 1935–1985 – osallistui Suomen vapausota-kansalaissotaan sekä myös Viron vapaussotaan ja lähisukukansojemme heimosotiin – toimi alueellisissa ja valtakunnallisissa vaativissa tehtävissä jo ennen kuin hänet vuonna 1949 nimitettiin Oulun läänin maaherraksi, jossa tehtävässä hänet tunnettiin tarmokkaasti asioihin tarttuvana ja laaja-alaisesti toimineena vaikuttajana – oli klubiveljensä hyvin huomioonottava keskustelija, joka muistetaan monipuolisesta asiantuntemuksestaan, sanavalmiudestaan ja erinomaisesta huumorintajustaan
Klubitalossa VUOKRATTAVANA
heti vapaa toimistotila 416m2, 2.krs. Tilassa toiminut mm.
If-vakuutus ja hierontaklinikka
Pekka Laurila-Harju puh: 010 5220 603 pekka.laurila-harju@catella.fi
TEKSTI Matti Rossi VALOKUVAT klubin muotokuvista Matti Tieksola
Kulttuurin kulta-ajassa Oulun Suomalainen Klubi 150 vuotta
On suuri ilo ja kunnia onnitella 150-vuotiasta Oulun Suomalaista Klubia. Juhlavuoteen liittyy jotakin syvästi oululaista: vahva historia, juureva yhteisö ja kirkas katse, joka menneisyyttä kunnioittaen katsoo eteenpäin.
Oulu elää parhaillaan poikkeuksellisen vahvaa kulttuurin ja yhteisöllisyyden aikaa. Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on tuonut näkyväksi sen, mikä on ollut totta jo pitkään: pohjoisessa tehdään suuria asioita rohkeasti ja yhdessä. Kaupunki sykkii luovuutta, uutta ajattelua ja ylpeyttä omista juurista. Onkin kaunista, että tämän kulttuurin kulta-ajan ytimessä juhlitaan myös yhteisöä, joka on 150 vuoden ajan pitänyt yllä keskustelun, sivistyksen ja suomalaisuuden liekkiä.
Yhdistyksen tuki veteraaneille ja sivistystyölle on ollut arvokas osa oululaista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä. On merkille pantavaa, että samalla kun kaupunki on kasvanut
ja muuttunut, klubi on säilynyt vakaana kohtaamispaikkana. Suomalaisella klubilla eri alojen toimijat ja vaikuttajat ovat voineet kohdata –isänmaallista ajattelua, sivistystä ja keskustelun kulttuuria vaalien.
Oulu on tänä päivänä yksi Pohjois-Euroopan kiinnostavimmista tulevaisuuden keskuksista. Täällä yhdistyy teknologia, kulttuuri ja pohjoisen elinvoima. Kulttuuripääkaupunkivuosi on avannut uuden luvun koko Oululle ja olen varma, että Oulun Suomalainen Klubi on mukana kirjoittamassa tätä seuraavaa lukua: rohkeasti, viisaasti ja yhteisöllisyyttä vaalien.
Oulun kaupungin puolesta onnittelen klubia arvokkaasta merkkipaalusta. Eläköön suomalainen kulttuuri, sivistys ja pohjoinen yhteisöllisyys – ja eläköön Oulun Suomalainen Klubi!
