Issuu

15.–31.8.2014

HALUATKO TAITEILIJAKSI? NÄIN ONNISTUT VARMASTI

Kati & Victor SIRKUKSEN SYDÄNKÄVYT KoeHELSINKI VALLATON VALLANKUMOUS

TOMMI TOIJA KUVANVEISTON PAHA POIKA

ANDRÉ WICKSTRÖM MARIA VEITOLA MATTI RÖNKÄ VIRPI SUUTARI

VIIME HETKEN VINKKIÄ JUHLAVIIKOILLE

2/3

SISÄLTÖ KATSO KOKO OHJELMA: www.helsinginjuhlaviikot.ﬁ

4 10 16 19 30 35 37

VALLATTU KAUPUNKI Kaupunkia muutetaan nyt ruohonjuuritasolta. Mitä se tarkoittaa kulttuurissa?

HYPPYJÄ RAKKAUDESSA

Cirque AAïtalin talin Kati Pikkaraisen ja Victor Cathalan elämä on yhtä sirkusta.

TOMMI TOIJAN IHMISTEHDAS

Kuvanveistäjä paljastaa kantansa kadulle virtsaamiseen.

POIMINNAT Katsaus Helsingin juhlaviikkojen ohjelman parhaisiin paloihin.

SUOSIKIT Maria Veitola, André Wickström, Virpi Suutari ja Matti Rönkä kertovat, miksi taide sykähdyttää.

JUHLAVIIKKOSANOMAT

JAETTU ILO = 2 X VAPAALIPPU

Vastaava päätoimittaja: Päätoimittaja: Toimitussihteeri: Visuaalinen ilme:

Ota kuva Juhlaviikoilta ja voita vapaalippuja.

Taitto: Avustajat:

HALUATKO TAITEILIJAKSI? Kymmenen vinkkiä, joilla et voi epäonnistua.

Erik Söderblom Mikko Numminen / Semibold Oy Sini Koskimies Tony Eräpuro, Janne Kankkunen / Kuudes Kerros Marika Holmström / Heku Zabou Carrière, Aapo Huhta, Heli Mäenpää, Sirje Niitepõld, Oskari Onninen, Miikka Pirinen, Kasper Strömman, Taina Tervonen Sanomapaino Oy, Helsinki 2014

Paino:

PÄÄKIRJOITUS

”Taiteen tulee antaa tilaa yleisön luovuudelle.”

VALLATTOMUUDEN VAPAASATAMA Loputtoman tuntuisesta ympäri maailmaa tulvivasta kuvavirrasta, jossa uimme, on viime aikoina noussut esiin yksi asia: torit. Sosiaalisen median nousu yhdessä samanaikaisesti tapahtuvan hyvinvointiyhteiskunnan purkamisen kanssa haastaa entiset valtarakenteet. Sana ”kansalainen” on tullut takaisin. Yhteiskunnallinen aloite hakee toreilla itselleen uusia muotoja. Myös taidetapahtuman yleisö on valtaamassa itselleen uuden roolin. Enää ei riitä, että taiteilija säteilyttää passiivisen yleisön hyvää tekevällä taiteellaan. Nyt taiteilijan tulee osata antaa yleisön luovuudelle tilaa, suostua olemaan enemmänkin heijastepinta yleisön aloitteellisuudelle. Helsingissä on paikka, joka on eurooppalaisittain, ehkä globaalistikin ainutlaatuinen. Se sijaitsee vallan, taiteen, median ja liikenneyhteyksien keskipisteessä, ja metsää kulkien sieltä pääsee aina Jäämerelle saakka. Paikan nimi on enteellisen osuva: Kansalaistori. Tälle paikalle Juhlaviikot on halunnut pystyttää kaupunkiin kaupungin, festivaaliin festivaalin. KoeHelsinki on Helsingin oma Akropolis: paikka keskusteluille, taiteelle, konserteille, piknikeille, telttasirkuksille, workshopeille… Kun yhteiskunnallinen aloite hakee paikkaansa, kyse on viime kädessä siitä, kuka päättää, mistä ja miten ― siis vallasta. KoeHelsinki on vallattomuuden vapaasatama, paikka jossa kahden viikon ajan ajatukset muuttuvat puheeksi ja puheet taiteen puitteissa teoiksi: leikkimielenosoituksiksi ja yhteisiksi elämyksiksi.

ERIK SÖDERBLOM Toiminnanjohtaja, Helsingin juhlaviikot

4/5

TEKSTI: Mikko Numminen KUVAT: Simo Karisalo, Maarit Kytöharju, Riitta Sourander, Saša Tkalcˇan

Vallattu KAUPUNKI Helsinki on herännyt henkiin. Kaupunkilaisten itse rakentamat tapahtumat haastavat perinteisen tavan tehdä ja kuluttaa kulttuuria. Ravintolapäivä ja muut kaupunkikarnevaalit ovat osa paljon isompaa liikehdintää: käynnissä on vallankumous. Kansalaistorin KoeHelsinki yrittää selvittää, mistä muutoksessa on kyse.

”Kaupunki on ensimmäinen sosiaalinen alusta – Twitter ennen Twitteriä.”

6/7

uulenpuuska tuivertaa Kansalaistorilla arkkitehti Leonard Man hiuksia. Lähimmät tuulensuojat – Sanomatalo ja Musiikkitalo – ovat yhtä kaukana. Kansalaistorissa on edelleen pieni joutomaan tuntu, siitä huolimatta, että Töölönlahden aluetta on pala palalla rakennettu. Aukiolla ei oikein ole vielä omaa identiteettiä tai käyttöohjetta. Se on kuin ympäröivien rakennusten yhteinen etupiha, ei-kenenkään-maa kaupungin ytimessä. Elokuun puolivälissä Kansalaistorista tulee kahdeksi viikoksi Helsingin juhlaviikkojen keskus. Arkkitehti Leonard Man suunnittelema KoeHelsinki on pop-up-kaupunki, jota rajaavat vanerilevyistä rakennettavat avoimet portit. Mutta toisin kuin arkkitehdit yleensä, Ma ei halua määritellä tai rajata, mitä alueen sisällä voi tehdä. Niinpä KoeHelsingin esitteen kuvat muistuttavat kaavapiirroksia. Tyhjää tilaa on tarkoituksella paljon. ”Haluan, että ihmiset alkaisivat miettiä, miten ottaa alue haltuun ja katsoa kaupunkia toisin. Jo piknik-huovan levittäminen voi saada uusia merkityksiä: paikasta voi tulla yhtäkkiä vaikka kahvila tai designkauppa”, Ma sanoo. Hänen mukaansa vietämme niin paljon aikaa sosiaalisessa mediassa, että unohdamme helposti, kuinka elinympäristöä voi muuttaa omalla käytöksellä ja teoilla. ”Kaupunki on kuitenkin aivan ensimmäinen sosiaalinen alusta – Twitter ennen Twitteriä.” Alueen suunnittelu on osa kanadalaisarkkitehdin lopputyötä Aalto-yliopistosta ja se on tehty yhteistyössä NOW-arkkitehtitoimiston Tuomas Toivosen ja Nene Tsuboin kanssa. Vaneriportit kuulostavat nöyrältä ja pienimuotoiselta, mutta Ma kertoo, että ensivaikutelma on toinen. Kun aluetta lähestyy, tuntuu kuin edessä olisi iso rakennus – samanlainen vallan symboli kuin Töölönlahden muut monumentit. Mutta sisällä tunne onkin toinen. Valta on kansalla.

aupunki on muuttunut. Virallisen Helsingin on korvannut viraali Helsinki. Yhtäkkiä monet kiinnostavimmista tapahtumista ovat perinteisten tahojen sijaan kaupunkilaisten itsensä järjestämiä. Ravintolapäivänä oman ravintolan voi perustaa ihan kuka tahansa. Siivouspäivänä kaupunkilaiset muuttavat omin päin Helsingin isoksi kirpputoriksi. Sosiaalisen median kautta tieto tapahtumasta saavuttaa kiinnostuneet nopeasti ja saa tuntemattomat ihmiset toimimaan yhdessä. Taiteen puolella murrosta edustaa Checkpoint Helsinki. Se syntyi runsaat kaksi vuotta sitten vastavoimana Guggenheim-museohankkeen ensimmäiselle versiolle. Nykytaidetta tuottava ja tilaava organisaatio on kuin pop-up-museo ilman vakituista osoitetta. Oman tilan puute on sen suurimpia vahvuuksia: taiteen on tultava kaupunkilaisten tykö. Juhlaviikoilla Checkpoint Helsingin tuottama To The Square 2 esittelee yhteiskunnallista katutaidetta muun muassa Kairosta, Palestiinasta ja Moskovasta. Taide ja sen tekijät levittäytyvät Juhlaviikkojen ajaksi kaupungille. Lasipalatsin aukio toimii kohtauspaikkana ja teokset yhteen kokoavana näyttämönä. Luvassa on myös kommentteja suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin. Kuraattori Marita Muukkosen mukaan kyse ei ole vain asioiden vastustamisesta vaan myös vaihtoehtoisten ratkaisujen esittämisestä. ”Taiteilijaa ja kaduille lähtevää Moskovassa ja Kairossa yhdistävät samat asiat. Halutaan ottaa kantaa ja seistä tärkeiden asioiden takana.”

Virallisen Helsingin on korvannut viraali Helsinki.

ahririn aukio Kairossa. Occupy Wall Street. Istanbulin Gezi-puisto. Kiovan Euromaidan. Kansanjoukot eri puolilla maailmaa kokoontuvat aukioille vaatimaan muutosta. ”Käynnissä on globaali vallankumous. Valtaa on tavoittelemassa sukupolvi, joka osaa käyttää nettiä ja sosiaalista mediaa”, Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtaja Erik Söderblom sanoo. Itä-Euroopan vapautuminen ja Berliinin muurin murtuminen ei

ollutkaan historian loppu vaan uuden aikakauden alku. Tekemisen vimman taustalla on tunne poliittisesta ja taloudellisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Protesteilla on myös kulttuurinen ulottuvuus: esimerkiksi Unkarissa kulttuuriväki on noussut vastustamaan kansallismielisen oikeistohallituksen politiikkaa. Muun muassa arvostettu Krétakör-teatteriryhmä on kehottanut mielenosoituksiin sananvapauden puolesta. Söderblomin mukaan muutos näkyy Suomessa kaupunkikulttuurisena aktiivisuutena. Muutoshalu on kanavoitunut luovuuteen. ”Hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole onneksi tarvittu kyynelkaasua ja vesitykkejä ja vielä kauheampaa kalustoa. Kumous on alkanut rauhanomaisesti ja karnevalistisella huumorilla”, Söderblom sanoo. KoeHelsinki-alue pyrkii tiivistämään muutoshengen. Söderblomin mielestä yksi Juhlaviikkojen – ja laajemmin kulttuurin – tehtävistä on

tuottaa prototyyppejä ja kokeiluja siitä, mikä on sallittua, hyväksyttyä, haluttua ja toivottavaa. ”Rajojen ylitys on se kohta, jossa tapahtuu kaikki kiinnostava. Luovuus on rohkeutta, uteliaisuutta ja tyhmyyttä mennä sinne rajalle.” Muurit murtuvat paitsi yhteiskunnassa myös taiteessa. Sekä KoeHelsinki että Taiteiden yö kannustavat kaupunkilaisia tuottamaan itse sisältöjä tapahtuman osaksi. Monet Juhlaviikkojen teokset syntyvät vuoropuhelun kautta. Niin myös Senaatintorin Raksa. Ranskalaisen taiteilijan Olivier Grossetêten suunnittelemissa teoksissa pahvista ja teipistä rakennetaan talkoovoimin huimia arkkitehtonisia visioita. Senaatintorille kohoavat yleisön äänestyksen jälkeen Lastensairaala, Guggenheim-museo ja Keskustakirjasto. Taiteiden yön aikana rakennukset kootaan ja lopuksi kaadetaan.

”Jos me haluamme tilaa uudelle, ikuisia asioita ei ole.”

nnen vanhaan matkustettiin kahdeksan kilometriä keskustaan, istuttiin tuoliin, vastaanotettiin taidetta ja palattiin kotiin parempina ihmisinä. Se on mennyttä, Stuba Nikula sanoo. Nyt halutaan olla itse aktiivisia. Helsingin kulttuurijohtajan työhuonetta somistaa nykytaide. Tietokoneelta soi vaimeasti vaihtoehtomaineessa oleva paikallisradio. Vuosi sitten pestissään aloittanut Nikula on itse kaupunkikulttuurin aktivisti; 90-luvulla hän vaikutti Elävän musiikin yhdistys Elmussa ja oli muun muassa perustamassa Tuska-hevifestivaalia. Syököhän vallankumous lapsensa? Julkisuudessa Nikula on suhtautunut yllättävän penseästi Elmun Konepaja-hankkeeseen. Nikula muistuttaa, että toteutuneet unelmat ovat aina pois jostain toteutumattomasta. ”Sen näkee jokaisen lähikoulun ja kirjaston lakkauttamiskeskustelussa. Taustalla on sama ajatus, että näiden kuuluu olla ikuisia. Ja silloin pitäisi miettiä tosi tylystikin välillä, että jos me haluamme tilaa uudelle ja reaktiivisuutta, niin silloin ei ole ikuisia asioita.” Helsinki tukee kulttuuria vuosittain noin 17 miljoonalla eurolla. Nikulan mukaan rahanjaossa halutaan huomioida myös sosiaalinen näkökulma. Tukea saa helpommin niiden kaupunginosien tapahtumiin, joissa sosiaalisen eriarvoistumisen riski on suurempi. Nikula korostaa paikallisten tapahtumien merkitystä. Ne auttavat sitouttamaan sekä kaupunginosien asukkaita että tapahtuman yleisöä helsinkiläisiksi. Keväällä talkoovoimin tehdyissä Kumpulan kyläjuhlissa hän toimi itse järjestysmiehenä, kuten monasti aikaisemmin. Kulttuurijohtaja on itse ehdottanut leikillään, että Töölönlahdelle pitäisi rakentaa katettu ulkotila, jotta voitaisiin nähdä, mitä kaikkea se voisi mahdollistaa. ”Olen puoliksi tosissani. Se on vähän sama kuin heittäisi virvelin veteen ja katsoisi, tärppääkö. Olen ihan varma, että siihen tarttuisi kaikenlaista.”

Arkkitehti Leonard Ma.

allankumouksen seuraukset ovat vaikeasti ennustettavia. Arabikevään optimismi on haihtunut. Egyptissä kansalaisten tilanne on nyt huonompi kuin Mubarakin aikaan. Kiovan protestit loivat Ukrainaan valtatyhjiön, mitä Venäjä on surutta hyödyntänyt. Entä sitten Occupy Wall Street? Arkkitehti Leonard Ma kuvailee sitä kiinnostavaksi pop-up-ilmiöksi. Sellaiseksi se myös taisi jäädä. ”Viesti oli, että ’Hei, katsokaa meitä! Me pidämme kovaa ääntä! Me haluamme…’” Ma pitää tauon ja jättää vaatimuksen ilmaan. Occupyn päämäärät jäivät saavuttamatta, eivätkä vähiten siksi, ettei yhteistä ymmärrystä päämäärästä ollut. KoeHelsinki on siinä mielessä aito koe, että sen tuloksia ei tiedä etukäteen. Toki alueella on jo suunniteltua ohjelmaa, kuten Roskalavapaviljonki. Idea roskalavalöydöistä rakennettavasta kesäpaviljongista syntyi Facebookin Roskalava HKI -ryhmässä ja sen kokoamiseen saavat osallistua kaikki halukkaat. Leonard Ma ei ole huolissaan siitä, miltä lopputulos näyttää. Hänen mukaansa arkkitehdit liian usein julistautuvat jonkun ilmiön johtajiksi. Kyse ei ole arkkitehtuurista vaan siitä, mitä sen avulla pystytään tuottamaan. ”En tiedä, miten ihmiset käyttäytyvät. Voin yrittää arvata, miten käy, mutta olen melko varma, että arvaan väärin”, Leonard Ma sanoo ja hymyilee. ”Meillä alueen tekijöillä on yksi sääntö: olkaa ystäviä. Se on ainoa sääntö ja vastaus kaikkiin kysymyksiin. Aiotteko metelöidä? Olkaa ystäviä. Haluatteko juoda ja mesota? Olkaa ystäviä. Tehkää, kuten haluatte, kunhan olette ystäviä.”

Tämä on KoeHelsinki KoeHelsinki nousee Kansalaistorille, Eduskuntataloa vastapäätä, Sanomatalon ja Musiikkitalon väliin. Aluetta rajaavat 99 vanerilevystä rakennettua porttia. Levyt ovat standardikokoa ja niitä käytetään sellaisenaan. Juhlaviikkojen päättymisen jälkeen ne toimitetaan Helsingin rakennusvirastoon uusiokäyttöä varten. KoeHelsingin alueella sijaitsevat Juhlaviikkojen festivaalikeskus ja klubi, ulkoilmakonserttien esiintymislava sekä roskalavalöydöistä yhteisesti rakennettava Roskalavapaviljonki. Alueella on päivittäin vaihtuvaa ohjelmaa, joka on valtaosin ilmaista. Lue lisää sivulta 20.

10 / 11

HYPPYJÄ RAKKAUDESSA TEKSTI: Taina Tervonen KUVAT: Zabou Carrière

Ranskalais-suomalainen Cirque Aïtal loihtii parisuhteen koukeroista huikeaa akrobatiaa. Kati Pikkaraisen ja Victor Cathalan elämä on yhtä sirkusta. Juhlaviikkosanomat tapasi kiertueella olevan pariskunnan Ranskassa.

12 / 13

irkusteltan katsomo on tyhjä ja hiljainen. Piskuinen Kati Pikkarainen sipaisee tummat kiharat pois Victor Cathalan silmien edestä, nostaa jalkansa lähes kaksimetrisen miehen kämmenelle ja ponnistaa käsinseisontaan jätin otsalle. ”Paino vähän liikaa takana”, Victor ohjaa. Uusi yritys. ”Nyt meni hyvin. Otetaanko salto?” Sangosta pölähtää kalkkia, kun Victor upottaa sinne kouransa. Kati kiinnittää turvaköyden vyötärölleen. Muutaman sekunnin hiljainen keskittyminen, ja Victor singauttaa Katin kohti teltan kattoa ja volttia. ”Lähdit liian nopeasti. Älä hätiköi.” Aamu on Katille vaikea. On käytävä läpi edellisen illan esityksen hankalat kohdat, mutta tänään liikkeet eivät ole niin hallittuja kuin niiden pitäisi ja Katin itsevarmuus rakoilee. Sellainen ei käy, kun on singahdettava kaksoisvolttiin ja pudottava takaisin Victorin kämmenille. ”Kati, sä teet virheitä ja virheet ovat kiellettyjä! Kuuntele nyt!” Kun Kati heittää saman voltin illalla yleisön edessä, turvaköyttä ei ole. Sirkusareenalla on oltava vahva ja keskittynyt ja vietävä esitys läpi, loppuun asti. Sitä varten on harjoiteltava vuosikausia, samoja liikkeitä aina vain uudestaan ja uudestaan, ja ripustettava oma elämä naulaan esityksen ajaksi. Se onnistuu, kun sirkus on yhtä kuin elämä. Katin sirkustarina alkoi vuonna 1990. Sinä vuonna opettaja Mikko Kiio perusti espoolaiseen Suvelan lähiöön sirkuskoulun, jotta lapsilla ja nuorilla olisi muutakin tekemistä kuin norkoilla kaduilla. Keväällä kahdeksanvuotias Kati ja Katin paras kaveri menivät katsomaan koulun esitystä. Lavalla oli Katin sisko, numerona pelle-esitys. ”Me oltiin heti, että hei, tätä me halutaan tehdä!” Syksyllä Kati ilmoittautui sirkuskouluun. Vuosimaksu oli kymmenen markkaa. Harjoitukset olivat Kirstin koulun jumppasalissa, kunnes vuonna 1992 Espoon kaupunki antoi koululle harjoitustilan Kannusillanmäen pommisuojasta. Opettajaksi tuli sirkuksen ammattilainen, Moskovassa oppinsa saanut Sergei Fatkin, sitten ranskalainen sirkustaiteilija Lionel Lejeune. Kati vietti sirkuksessa kaiken aikansa. Siitä tuli hänen toinen perheensä. Oli leirejä, bussimatkoja Viroon, vierailuja Hatsinan sirkukseen Venäjällä. Sitten Kati täytti kuusitoista, ja edessä oli lukio. Kati sinnitteli sitä kaksi viikkoa. ”Minulla oli paha olla. Koulu ei vain ollut minun juttuni. En koskaan pyytänyt vanhemmiltani mitään, mutta silloin pyysin, ettei olisi pakko jatkaa.” Vanhempia huolestutti. Mitä Kati aikoi tehdä? Katilla oli vastaus valmiina. Hän halusi sirkuksesta ammatin. Hän oli esiintynyt jo kolme vuotta työkseen tanssiteatteri Hurjaruuthissa. Kun Lionel-opettaja kertoi, että Ranskassa voisi suorittaa sirkustutkinnon, Kati päätti hakea. Hänet hyväksyttiin nelivuotiseen Centre National des Arts du Cirque -kouluun videokasetille kuvatun esityksen perusteella.

Helsinki–Vantaan lentokentältä, matkalaukussa oli isän ostamat kunnon veitset ja kattilat. Samaan koneeseen Katin kanssa nousi Jani Nuutinen, tuleva jonglööri ja taikuri, Circo Aereon perustaja. Se helpotti, varsinkin kun Jani osasi neuvoa paikallisjunalla ja metrolla kuljettavan reitin lentokentältä Rosny-sous-Bois’n kaupunkiin, jossa Katia odotti kahden vuoden rupeama. Opinnoissa pidemmälle ehtinyt Jani jatkoi matkaansa sirkuskoulun toiseen toimipisteeseen, Châlon-en-Champagneen. Yhtäkkiä kuusitoistavuotiaan Katin oli vastattava omasta elämästään, vaikka maa oli uusi, kieltä ei ymmärtänyt eikä kukaan ollut neuvomassa. Uusi koti oli kahdeksan neliön asuntolahuone. ”Ensimmäisistä päivistä muistan, että oli tosi kuuma ja avasin ikkunan. Sen edessä oli jalkapallokenttä ja korttelin tyyppejä pelaamassa. Suomessa en ollut tottunut siihen, että pojat viheltelevät tyttöjen perään. Suljin ikkunaluukut.” Asuntola-aika oli joskus raskasta. Jotkut asukkaat joivat liikaa, oli tappeluita. Nettiä ei vielä ollut sen enempää kuin kännyköitäkään, vain yhteinen lankapuhelin käytävällä, jonne vanhemmat soittivat. Mutta sirkuskoulun teltta oli kolmenkymmenen metrin päässä. Opettajat ottivat Katin siipiensä suojiin ja katsoivat anatomian kokeiden virheitä läpi sormien. Yhteishenki muiden opiskelijoiden kanssa oli loistava. Kati oli vuosikurssin nuorin, vanhin oli 33-vuotias. Samalla vuosikurssilla oli myös Victor. Etelä-Ranskassa kasvanut Victor ei ollut koskaan haaveillut sirkuksesta vaan maanviljelystä. Hän oli toki aina urheillut: ensin jalkapalloa, sitten rugbya. Lukiovuosina hän oli kokeillut vikellystä, akrobatiaa hevosen selässä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän päätti kokeilla sirkuskoulua. ”Ajattelin vain, että mennään ja katsotaan.” Kati ja Victor eivät löytäneet toisiaan. Jättiläismäisen kiharapään ja pikkuruisen blondin parityöskentely oli opettajien idea. Ensin Kati jarrutteli. ”Olin ajatellut enemmänkin soolouraa tai suurta kokoonpanoa. En halunnut tehdä töitä parina. Entä jos toisen kanssa ei enää tulekaan toimeen?” Mutta Victorin kanssa tuntui heti hyvältä. ”Se oli fyysinen kohtaaminen”, sanoo Victor. Yhteistä kieltä ei ollut, toinen oli opittava tuntemaan kehon kielen kautta. Ja se toimi. Parivaljakko hyväksyttiin sirkuskoulun seuraavalle asteelle. Alkoi toinen kahden vuoden putki Châlon-en-Champagnessa. Puoli vuotta aikaisemmin Katin isä oli kuollut, vähän ennen joulua. Suru oli raskas kantaa, yksin ja vieraassa maassa. Sirkus auttoi senkin yli.

”En halunnut tehdä töitä parina. Entä jos toisen kanssa ei enää tulekaan toimeen?”

Vanhemmille kuusitoistavuotiaan tyttären laskeminen maailmalle oli vaikea paikka. Mutta niin se oli Katillekin. Jälkeenpäin Katin äiti kertoi, ettei isä tehnyt mitään koulun vaatimien papereiden eteen. Mutta kun Kati lähti elokuussa 1999 matkaan

”Kuusitoista vuotta ollaan tunnettu, niistä viisitoista ollaan kannettu toisiamme. Tai siis sinä olet kantanut minua”, sanoo Kati yhteisen asuntovaunun penkillä. Victor istuu vieressä, edessä on aamukahvit, on sunnuntai. Jaloissa pyörii kolme koiraa: Tanka, Atal ja Ixo-pentu. ”Joskus tuntuu, että olen tuntenut sinut kolmekymmentä vuotta, koska ollaan niin tiiviisti yhdessä. Töissä ja vapaa-aikana”, Victor hymähtää. Katista ja Victorista tuli pariskunta heidän valmistuttuaan vuonna 2003. Vuotta myöhemmin parivaljakko perusti oman Cirque Aïtal -sirkuksen. Sen jälkeen elämä on ollut kiertämistä. Asuntovaunu on Katin ja Victorin kiertuekoti. Toinen koti on Pyre-

KULISSIEN TAKANA Elisa tarjoaa harvinaisen tilaisuuden kurkistaa Helsingin juhlaviikkojen kulissien taakse.

T채n채 vuonna seuraamme Tervomaa + Tokela = Tourettes -konsertin valmistumista. Koe koko tarina osoitteessa kulissientakana.fi

neillä, mutta sinne he pääsevät vain lomilla ja kiertuetauoilla. Asuntovaunu on myös pariskunnan ainoa yksityinen alue keskellä sirkuskaravaania. Tiimin neljällä muulla jäsenellä ei ole kiertueella perhettä mukana, heillä on elämää myös karavaanin ulkopuolella. ”Siksi meillä on koiria”, Kati naurahtaa. ”On muutakin ajattelemista kuin vain sirkus. Ja tänä iltana käydään ulkona syömässä eikä puhuta töistä.” ”On myös osattava olla erillään, että voi löytää uudelleen toisen luo”, Victor lisää. ”Siinä auttaa se, että olemme tosi erilaisia, myös kulttuuritaustaltamme. Se tekee meistä vahvempia”, sanoo Kati. ”Toiselle on annettava vapaus olla oma itsensä.” Juuri nyt takana on kahden kuukauden rupeama tien päällä, ja väsymys alkaa painaa. Kiertue-elämä on tarkkaan ohjelmoituja päiviä: harjoitukset aamulla, lounas, lepoa, valmistautumista illan esitykseen. Samat rutiinit toistuvat päivästä toiseen, ja silti joka ilta on löydettävä into viedä esitys läpi yleisön edessä, juuri niin täydellisenä kuin sen on oltava, myös silloin kun katsomo on tavallista tyhjempi. Tunnin esitys on fyysisesti vaativa. Kiertueen loppupuolella vapaa-aika menee lepäämiseen. Joskus asuntovaunuun palaa esityksen jälkeen lopen uupunut artisti, jota harmittaa huonosti mennyt salto ja joka haaveilee vain vapaaillasta elokuvissa. Parivaljakon ensimmäinen kokopitkä esitys Myötä- ja vastamäessä syntyi kaikesta tästä: tien päällä olemisesta ja vuosikausien kantamisesta. Se kertoo siitä, mistä rakkaudessa on kyse: paukkuvista ovista ja jälleennäkemisistä, toisen kannattalemisesta ja kiinni ottamisesta, luottamuksesta ja lentoon lähtemisestä. ”Tätä esitystä työstäessä löysimme toisemme uudelleen. Mietittiin pitkään, uskalletaanko sukeltaa, vaikkei tiedetä, osuuko pää kiveen. Ei osunut. Löytyi uskomattoman kaunis koralliriutta”, sanoo Victor. Kun illan esitykseen on enää pari tuntia, alkaa keskittyminen. Victor on lakaissut sirkusareenan peittämän mullan tasaiseksi. Esiintymisasut roikkuvat kulissien henkareissa, Katin pikkuruiset korkokengät ja Victorin isot lenkkarit odottavat vierekkäin lattialla. Tekniikkaa hoitava Simon tarkistaa, että esityksen kolmas päähenkilö, pieni punainen Simca-auto, on ajokunnossa, ja leikkaa Tanka-koiralle palkinnoksi annettavat makkarapalat valmiiksi. Kun esiripun laskoksetkin on aseteltu paikoilleen, ollaan melkein valmiita. Tuntia ennen esitystä Victor ja Kati saapuvat kulisseihin lämmittelemään. Simon tiedottaa kellonajasta kymmenen minuutin välein. Venytyksiä, vähän sanoja. Tuntuu, että autokin keskittyy. Kaksikymmentä minuuttia ennen esityksen alkua koko tiimi kokoontuu kulisseihin. Viimeinen halaus ennen valojen syttymistä. Simon rutistaa Katia viimeiseksi ja pitkään. Totta kai kaikki menee loistavasti, myös tänä iltana. ”Kun astuu sirkusareenalle, kyse ei ole enää tavallisesta elämästä.” Ei niin. Kyse on taiteesta, jonka eteen on uhrattu koko elämä. Kun punainen Simca karauttaa kulisseista keskelle areenaa, sirkuksen taika laskeutuu teltan ylle ja parisuhteen koukerot muuttuvat päätä huimaavaksi akrobatiaksi. Esityksen viimeiset minuutit Victor ja Kati tanssivat ja kantavat toisiaan, kierivät ja painivat mullan peittämällä pimennetyllä areenalla, auton etuvalojen loisteessa. Kun teltan lamput lopuksi syttyvät ja yleisö taputtaa taiteilijat esiin neljään kertaan, pariskunnan vaatteita ja ihoa koristavat multa ja hiki. Cirque Aïtal: Myötä- ja vastamäessä KoeHelsingissä Kansalaistorilla pe―la 22.―23.8. klo 20, su―ma 24.―25.8. klo 18. Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 / 22,50 € Perhelippu (2 aik., 2 lasta) 95 € S-Etu -4 €

”Mietittiin pitkään, uskalletaanko sukeltaa, vaikkei tiedetä, osuuko pää kiveen.”

16 / 17

Tommi Toija suhtautuu taiteeseensa mutkattomasti. Työhuoneella saavat näkyä työn merkit.

TOMMI TOIJAN IHMISTEHDAS TEKSTI: Oskari Onninen KUVA: Aapo Huhta

Kauppatorilta Itämereen pissaava jättiläismäinen pikkupoika Bad Bad Boy on yksi Juhlaviikkojen puheenaiheista. Taiteilija Tommi Toijan veistämät hahmot ovat inhimillisiä, omine puutteineen ja vikoineen.

aikka on aivan valoisaa, pelottaa. Virolaissäveltäjä Arvo Pärtin aavemainen kuoroteos Symphony 4 soi. Suuri työtila on kansoitettu veistoshahmojen pataljoonalla. Pikkulasten kokoisten ukkeleiden suurissa silmissä näkee jotain inhimillistä ja irvokasta, muttei oikein tiedä mitä. Jos elokuvaohjaaja David Lynch haluaisi koristella puutarhaansa, hän todennäköisesti päätyisi puutarhatonttujen sijaan Tommi Toijan veistoksiin. Toija, 40, on ikäpolvensa arvostetuimpia suomalaisia kuvanveistäjiä. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta ja ollut sen jälkeen muutaman vuoden nyt jo edesmenneen kuvanveistäjän Kain Tapperin kisällinä. Vuonna 2010 Toijalle myönnettiin valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha. Hänen teoksiaan on muun muassa Kiasman, Amos Andersonin ja Helsingin taidemuseon kokoelmissa. Veistoksissa, tauluissa

tystavaraa niistä lopulta tulee. Patsailta voi vaikka lainata raajoja tilanteen niin vaatiessa. Eihän ihminenkään ole valmis. Taiteilijuuteensa Toija suhtautuu koruttomasti. Se on ammatti, ei sen kummempaa. Siksi hän ei pidä ongelmana sitä, että veistää liki aina samaa teemaa ja sen muunnelmia. ”Pieni pää ei pysty tekemään aina täysin uutta. En usko, että saisin yhdellä tai kahdella saman oloisella veistoksella koko teemaa tyhjennettyä. Etten saisi tehdä toista kusevaa kaveria, kun olen jo tehnyt yhden. Kun tekee pidemmällä aikavälillä, jokin muuttuu aina.” Sitä, mitä joskus sanottiin taiteilijan kädenjäljeksi, on alettu kutsua tuotteistamiseksi. Se voi särähtää korvaan, mutta on tärkeää. Myydyt teokset ovat taiteilijalle tulonlähde. ”En ole kokenut sitä ongelmaksi, että pitää tehdä juttuja, joista joku on valmis joskus maksamaan.” Kun Toijan patsaita katsoo, ei oikein tiedä mitä pitäisi tuntea. Tai mitä hahmot tuntisivat, jos eläisivät. Siinä on niiden voima. Eikä Toijakaan myönnä tietävänsä. Vaikka hän on hahmotehdas, hän ei osaa koodata tunteita veistoksiinsa. Toija vain tekee eikä suunnittele tai selittele. ”Jos mä rupean liikaa miettimään teosten merkityksiä tai sitä, miksi mä teen tällaista, menee puoli tuntia niin olen ripustamassa hirttoköyttä taljan koukkuun.” Jostain patsaisiin on tullut viime vuosina

Hahmoja on kaikkialla. Toija itse on seonnut laskuissa.

uusi sävy. Työhuoneen eteistä kansoittavat hahmot ovat vinksahtaneita, muotopuolia ja raajarikkoja. Ne Toija teki kolmen vuoden takaiseen Forumboxin Muukalaiset-näyttelyynsä. Sama epätäydellisyyden teema näkynee myös Amos Andersonin taidemuseon Mutatis Mutandis -näyttelyssä. Alitajuisesti voi jotain tulla, Toija sanoo, mutta kieltää miettivänsä yhteiskunnallista sanomaa sen enempää. ”En ajattele täällä töitä tehdessäni, että maailma on perseellään. Toisinaan on huolestuttavaa, mutta ei täällä silti ihan täysin kusessa olla.” Niin sanoo mies, jonka kahdeksan- ja puolimetrinen kuseskelijapatsas nousee elokuussa Presidentinlinnan eteen.

Tommi Toija: Mutatis mutandis Amos Andersonin taidemuseo 15.8.―27.10. ma, to, pe klo 10―18, ke klo 10―20, la―su 11―17. Liput 10 / 8 / 2 €, alle 18-v. ilmaiseksi Bad Bad Boy -teos Kauppatorilla © Lehtikuva / Veronika Ljung-Nielsen

ja reliefeissä on ollut yksi ja sama teema jo vuosikymmenen. Kesällä 2003 Toija osallistui yhteisnäyttelyyn Mäntän kuvataideviikoilla. Pari päivää ennen näyttelyn alkua hän veisti Pikku pelkurin, pienen pallopäisen vahaukon, joka piilottaa silmät kättensä taakse. ”Otin sen mukaan testimielessä. Jos toimii, niin laitan, jos ei, niin en”, Toija sanoo. Pieni patsas sopi hyvin suureen tilaan, ja Toija jätti sen näyttelyyn. Itse asiassa teos oli niin onnistunut, että Wihurin säätiö osti sen. Hyvä vastaanotto houkutteli Toijaa veistämään uusia hahmoja. Yksitoista vuotta myöhemmin ukkeleita on täynnä niin 120-neliöinen työtila kuin sen alakerrassa oleva varasto. Joka puolelta tuijottaa patsaita silmät teelautasina kuin lastensadussa. Tommi Toija on käytännön ihminen. Taiteilijaksi hän päätyi siksi, että hänen piti päästä tekemään käsillään. Nyt Toija saapuu joka aamu kahdeksalta työhuoneelleen ja veistää kellon ympäri. Hahmot syntyvät kuin tehtaassa, mitä korostaa se, että joskus lähtökohta on tehdä kopio jostain vanhasta työstä. ”Vaikka lähtee tekemään toisintoa, siitä tulee täysin oma yksilönsä. Sen takia täällä on useampia kuseskelijoita tai purkkapallon puhaltelijoita”, Toija sanoo. Vanhat teokset – hahmopopulaatio, jonka määrää Toija ei itse edes tiedä – ovat materiaalipankki, eivät valmiita ja signeerattuja töitä. Teoksissa on käytetty kierrätystavaraa ja kierrä-

VÄITTEITÄ JA VASTAUKSIA Kulttuuriministerin pitää tuntea taidetta

Taiteiden yön julkivirtsaamiseen on tartuttava tiukemmin

”On hyvä tietää jotain. Vähintään on oltava hyvä assistentti, joka tarvittaessa briiffaa mitä sanoa. Musta ennen kaikkea työ vaatii aidon kiinnostuksen asiaan.”

”Toki aikuiset ihmiset pystyvät pidättelemään kotvan ja voisivat pinnistellä, ettei tarvitse keskelle kävelykatua kuseksia.”

Julkiselle paikalle ei saa sijoittaa epäkorrektia taidetta ”Pieni epäkorrektius on ihan hyvästä. Kaupunkikuvassa pitäisi tapahtua paljon enemmän ja paljon vaivattomammin, ilman byrokratiaa.”

Suomessa taiteilija vaatii koulutusputken menestyäkseen ”Ei koulutuksesta haittaa ole. Siellä luodaan verkostot. Mieluummin sitä pestaa raksamiehen, josta tietää että se on hyvä ja tulee selvänä töihin. Sama pätee taiteeseen.”

Bad Bad Boy on nähty aiemmin Ruotsin Örebrossa.

OP-Pohjola-ryhmä haluaa tuoda suomalaisten arkeen Luovia Taukoja ja tarjota mahdollisuuden pysähtyä arjen keskelle. Tilaisuuksia virkistyä, yllättyä ja pakahtua. Siksi järjestämme tänäkin vuonna yhdessä Helsingin juhlaviikkojen kanssa klassisen musiikin konsertteja. Tule kuulemaan muun muassa millaisiin suorituksiin Pohjola Pankin Taidesäätiön arvosoittimet yltävät Suomen lahjakkaimpien nuorten muusikoiden käsissä.

r La 23.8. klo 11-13 Piknikkonsertti Kansalaistorilla. Konsertissa nautiskellaan Verneri Pohjola Quartetin rennoista jazz-funkteemoista ja uusista sovituksista jousisoittimille. Vapaa pääsy. r Pop up -konserteissa kuullaan kamarimusiikin helmiä yllättävissä paikoissa eri puolilla Helsinkiä. Vapaa pääsy. r To 21.8. Taiteiden yönä klo 19 ja 20 Helsingin Observatorio r Ma 25.8. klo 15 Kampin kappeli r Ti 26.8. klo 15 Rautatieasema r Ke 27.8. klo 15 Kampin kappeli r To 28.8. klo 15 Rautatieasema r Pe 29.8. klo 13 KoeHelsingin festivaalikeskus

r Pop up -konserttien kokonaisuus huipentuu lauantaina 30.8. klo 14-17 Amos Andersonin taidemuseossa, kun Pohjola Pankin Taidesäätiön arvosoittimien haltijat loihtivat kamarimusiikillisen iltapäivän taidemuseon yhdeksässä kerroksessa. Museoon vapaa pääsy tapahtumaaikaan. Käy myös tutustumassa Musiikkitalon taidenäyttelyyn Sointuja Silmille - kuinka muodot muuttuvat musiikiksi. Näyttely esittelee 20.8.-12.10.2014 välisenä aikana suomalaisten konstruktivistien maalauksia ja graﬁikkaa Pohjola Pankin Taidesäätiön taidekokoelmasta. Vapaa pääsy. Suo itsellesi Luova Tauko. Tervetuloa! op.ﬁ/kamarimusiikki

KRISTIAN SMEDS RACE HORSE COMPANY TATZU NISHI KRONOS QUARTET SUSANNA LEINONEN COMPANY

POI MIN NAT Tervetuloa Juhlaviikoille! Katso koko ohjelma helsinginjuhlaviikot.ﬁ

Ester Rada Huvilassa 15.8. © Dean Avisar

BACK TO BACK THEATRE GINGER BAKER TERO SAARINEN HILMA AF KLINT KARITA MATTILA LOS LOBOS PEPE

LAURIE ANDERSON DANIEL BARENBOIM SOPHIE ELLIS-BEXTOR ESA-PEKKA SALONEN

WILLBERG & SAIMAA JONATHAN WILSON KIMMO POHJONEN MICHAEL CLARK COMPANY

20 / 21

Katso KoeHe helsinginjuh

HELSINGIN JUHLAVIIKOT

Hae Festiv Juhlaviiko lainaa piha soittimia KoeHelsin Info auki k

KANSALAISTORI 15.–31.8.2014 KoeHelsinki on Helsingin juhlaviikkojen sydän, kaikille avoin kaupunkikeidas täynnä taidetta, kohtaamisia ja elämyksiä. Ohjelmassa on mm. elokuvia ja kokkausta, puistokonsertteja, Naruviidakko, koodausta ja nuotiotarinoita, työpajoja, keskusteluja, yhteislaulua ja kaikille avoin lava. KoeHelsinki on avoinna läpi koko festivaaliajan, sirkusesityksiä lukuun ottamatta kaikki ohjelma on ilmaista. Tervetuloa mukaan kokemaan, olemaan ja osallistumaan – KoeHelsingissä voimme yhdessä tehdä juuri sellaista Helsinkiä, missä haluamme elää!

Tule mukaan tekemään Roskalavapaviljonkia, kaupunkilaisten yhteistä tilaa keskelle Helsinkiä! Päivittäin klo 10–19 ohjelmaa eri teemoilla korjauksesta ekomuotiin, keskusteluista kaupunkiviljelyyn.

Juhlaviikkoteltassa Ravintola Juuren keittiö loihtii ruoat aamiaisesta lounaaseen ja yöpalaan. Teltassa myös mm. Juhlaviikkoklubi, lasten leikkinurkka ja infopiste. Auki päivittäin klo 9–02.

elsingin koko ohjelma: hlaviikot.ﬁ/koehelsinki

FESTIVAALI-INFO LIPUT KÄTEVÄSTI LIPPUPALVELUSTA

vaali-infosta tietoa oista, osta lippuja, apelejä tai – ja tee olosi gissä mukavaksi. klo 11.30–18.30.

• www.lippupalvelu.ﬁ • puhelinpalvelusta 0600 10 800 (1,98 €/min+pvm) tai 0600 10 020 (6,84 €/puhelu+pvm), auki ma―la 8―21, su ja pyhäisin 10―18 • Lippupalvelun lippukaupat sekä KoeHelsingin infopiste

SARJALIPPU Sarjalippu auttaa astetta isompaan kulttuurinnälkään. Kun ostat kerralla perushintaisen lipun vähintään kolmeen eri tilaisuuteen, saat moninkertaisen elämyksen lisäksi 15 % alennusta. Saatavilla vain lippukaupoista tai puhelinpalvelusta.

AUTA ITÄMERTA Osallistu Itämeren suojeluun maksamalla lipun oston yhteydesssä tukisumma, joka menee lyhentämättömänä John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hankkeisiin.

Illan hämärtyessä festivaalipäivä päättyy Juhlaviikkoklubiin. Ohjelmaa nukketeatterista dokumenttielokuviin ja maailmanmusiikkiin joka ilta klo 21-24.

VIP-PAKETIT Nauti Huvilan ainutlaatuisesta tunnelmasta, huippuartisteista ja herkullisesta ruoasta asiakkaiden, työporukan tai ystävien kesken! Ikimuistoinen konsertti-ilta on mahdollinen valitsemalla Huvilaan VIP-paketti, joita on tarjolla festivaalin jokaiselle illalle. Tutustu VIP-paketteihin osoitteessa helsinginjuhlaviikot.ﬁ/vip-paketit.

LIITY JUHLAVIIKKOJEN YSTÄVÄKSI Juhlaviikkojen ystävänä saat lippuja tuote-etuja, erikoistarjouksia ja tärkeää festaritietoa ensimmäisten joukossa. Liity osoitteessa: helsinginjuhlaviikot.ﬁ/ystava.

Kello viiden tee joka päivä klo 17–17.30. Poikkea Juhlaviikkoteltalle kuuntelemaan ja osallistumaan ajankohtaisiin keskusteluihin. Vieraana joka päivä taiteilijoita ja kulttuurivaikuttajia.

TAITEIDEN YÖ TASKUSSASI Taiteiden yössä kulkija! Luo kanssamme elävä taidekartta. Lataa elokuun alussa Taiteiden yön mobiilisovellus älypuhelimeesi ja pidä kännykkä mukana torstaina 21.8. Sitä mukaa, kun nautit taidetapahtumista, sovellus piirtää Taiteiden yön kulkijoiden reitit puhelimen ruudulle sekä kaupungin lukuisille digitaalisille näytöille. Voit seurata reaaliajassa eri kaupunginosien meininkiä ja suunnata sinne, missä kuhina käy kuumimmillaan.

HUVILA-TELTTA Huvila-teltta on Juhlaviikkojen oma tapahtumapaikka, ainutlaatuinen tila konserttisalin ja tavanomaisen festivaaliteltan väliltä. Hakaniemen Tokoinrannassa sijaitseva Huvila tunnetaan vahvasta maailmanmusiikin tarjonnastaan sekä entuudestaan tuntemattomampien artistien esittelystä. Konserttiteltan yhteydessä on tunnelmallinen ravintola, jossa voi nauttia elokuun illoista konserttien jälkeenkin. Kuuntele QR-koodin avulla Huvilan soittolista!

22 / 23

ESITTÄVÄT TAITEET

RACE HORSE COMPANY: SUPER SUNDAY 29.–31.8. pe–la 19.00, su 15.00 Helsingin Kaupunginteatteri, Suuri näyttämö Liput toimituskuluineen alkaen 48,50 – 43,50 / 27,50 € Suositellaan yli 7-vuotiaille

iin suuruudenhullu kuin tyhjätasku voi olla… Sitä on Race Horse Company, Suomen kansainvälisesti tunnetuin nykysirkusryhmä. Uusi esitys Super Sunday virnistää kuolemalle: villit miehet syöksyvät syvälle ja lujemmin kuin koskaan. Kuolemanpyörä, katapultti, vipulauta… voiko ihminen tästä selvitä ilman uskoa? © Petter Hellman

MICHAEL CLARK COMPANY: ANIMAL / VEGETABLE / MINERAL 28.–30.8. to–la 19.00 Suomen Kansallisooppera, Alminsali Liput toimituskuluineen alkaen 48,50 – 43,50 / 27,50 €

unk törmää klassiseen balettiin, kun legendaarinen brittikoreograﬁ asettaa vastakkain äärimmäisen muodollisuuden ja äkäisen energian. Kolmiosaisen nykytanssiteoksen koreograﬁaa ruokkivat musiikillisesti tällä kertaa Pulp, Sex Pistols, New York Dolls ja Scritti Politti.

BACK TO BACK THEATRE: GANESH VERSUS THE THIRD REICH 19.–20.8. ti–ke 19.00 Suomen Kansallisteatteri, Suuri näyttämö Liput toimituskuluineen alkaen 48,50 – 43,50 / 27,50 € S-Etu -4 €

orsupäinen jumala Ganesha vaatii Hitleriltä hakaristiä, alun perin hindusymbolia, takaisin. Asetelma sysää liikkeelle nuoren näytelmäkirjailijan kamppailun paikasta parrasvaloissa. Australian keskeisimpiin luoviin taiteentekijöihin kuuluvan ryhmän teos laajenee moraaliseksi ja poliittiseksi tutkielmaksi vastuusta. Karskin rehellinen esitys pakottaa ottamaan kantaa syrjintään ja erilaisuuteen.

VERK PRODUKSJONER: STALKER 19.–20.8. ti–ke 19.00 Korjaamo, Vaunusali Liput toimituskuluineen alkaen 27 / 22 / 14 € (Liput myy Korjaamo Teatterin Stage)

talker on tarina elokuvasta, joka kertoo matkasta huoneeseen. Esitys perustuu kulttimainetta niittäneeseen Andrei Tarkovskin klassikkoelokuvaan vuodelta 1979. Filmissä tutkimusretkeä johtava Stalker tuo kaksi asiakastaan paikkaan, josta oletettavasti löytyy syvimmät haaveet toteuttava huone. Paikka on nimeltään ”the zone”.

Stalker on Stage-festivaalin ohjelmaa. Muista myös Juhlaviikkojen muut yhteistyöfestivaalit Viapori Jazz, Art goes Kapakka, Media Facades ja Runokuu.

SUSANNA LEINONEN COMPANY: TOUCH OF GRAVITY 21.–22.8. to–pe 19.00 Suomen Kansallisooppera, Alminsali Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 / 22,50 €

apise, painovoima! Nykytanssiteos uhmaa luonnonlakeja. Tanssijat pakenevat kehon rajoitteita hidastetulla, irti lattiasta kohoavalla liikkeellä. Hahmot etsivät paikkaansa ryhmässä tai pyrkivät järkyttämään sen tasapainoa. Visuaalinen toteutus synnyttää lavalle surrealistisen maailman. Touch of Gravity kantaesitetään Juhlaviikoilla.

FOKUS: JANI NUUTINEN Kolme sirkustelttaa, kolme esitystä, kolme ja puoli tuntia taianomaista tunnelmaa. Suomalaisen nykysirkuksen pioneerin ilta huipentuu esitysten jälkeen nautittavaan illalliseen. KoeHelsinki, Kansalaistori 15.―18.8. klo 18.

LEFFAPIKNIK Supersuosittu Leffapiknik tulee taas! Juhlaviikot sekä pääkaupunkiseudun elokuvatoimijat Espoo Ciné, KAVI, R&A, Docventures ja Animaatio 100 v. tarjoavat kaupunkilaisille kolme leppoisaa elokuvailtaa. KoeHelsinki, Kansalaistori 29.―31.8 klo 21.

TEATER VIIRUS: MEETING THE ODYSSEY HELSINKI

TRILOGIA

Yhteiseurooppalainen taidehanke seilaa maailman meriä ja kuljettaa lastinaan myyttejä, tarinoita sekä muistoja. Helsingissä nähdään teatteria suomenruotsalaisin, puolalaisin ja italialaisin voimin. Eri puolilla kaupunkia 23.―30.8.

Katso koko ohjelma helsinginjuhlaviikot.ﬁ Liput lippupalvelu.ﬁ

24 / 25

SOPHIE ELLIS-BEXTOR HUVILA

29.8. pe 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 €

illityn tyylikästä draamaa, värikkäitä biittejä, pakahduttavia tunnelmia. Englantilainen Sophie Ellis-Bextor tarjoilee täyslaidallisen suuria tunteita ja taidokasta elektropoppia.

GINGER BAKER JAZZ CONFUSION 27.8. ke 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 48,50 €

egendaarisen Creamin ja superyhtye Blind Faithin rumpali ja perustajajäsen Ginger Baker luetaan edelleen yhdeksi kaikkien aikojen rockrumpaleista. Huvilaan Baker tuo uusimman yhtyeensä, tiukkaa fuusiojazzia afro- ja progemausteilla soittavan kvartetin. © TJ Krebs

JUKKA ESKOLA ORQUESTA BOSSA & CYRILLE AIMÉE 23.8. la 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 41,50 €

H © Miikka Pirinen

uipputrumpetisti Jukka Eskolan bossa-jazz svengaa vastaansanomattoman letkeästi ja lempeästi. Huvilassa Jukka Eskola Orquesta Bossa yhdistää voimansa moninkertaisesti palkitun ranskalaisen jazzlaulaja Cyrille Aiméen kanssa. Aiméen sydän sykkii mustalaismusiikille ja vanhalle jazzille, ja illan aikana muusikot löytävät toisistaan ja itsestään uusia ulottuvuuksia.

AZAM ALI & NIYAZ JONATHAN WILSON

20.8. ke 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 €

Progressiivisesta rockista ja bluegrassista ammentava folk-artisti on valveutuneiden pop-piirien suosikki. Huvila 22.8. klo 19.

ersialainen runo- ja lauluperinne kohtaa uuden ajan elektroniset rytmit — menettämättä lainkaan ikiaikaista tenhoaan. Azam Ali on vienyt persiankielistä popmusiikkia listoille ympäri maailman ja saapuu nyt Huvilaan ensimmäiselle Suomen vierailulleen. © Jan Prpiu

DUMARI JA SPUGET & BLOSARIT

RETRO

Uuden, svengaavan Bailaa!-levyn julkaissut Dumari ja Spuget saapuu Huvila-telttaan kesän ainoalle Helsingin keikalleen. Mukana puhkuu puhallinsektio Blosarit. Huvila 17.8. klo 19.

SULLE LAULUNI LAULAN Elvis ry:n juhlakonsertti antaa lavan lauluntekijöille. Tuttuja kappaleita vuosien varrelta niiden kirjoittajien tulkitsemina, mukana mm. Mariska, Anna-Mari Kähärä, Knipi, Heikki Salo, Kaija Kärkinen, Kaj Chydenius ja Jukka Virtanen. Huvila 31.8. klo 19.

SALSA CELTICA 30.8. la 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 €

kotlannin avarilta nummilta on pitkä matka Havannan hikisille tanssilattioille. Mutta kun toistakymmentä soittajaa tarttuu säkkipilleihin ja viuluihin ja alkaa soittaa salsaa, on selvää, että musiikki pystyy lyhentämään maantieteelliset välimatkat olemattomiin. Jo lähes kaksikymmentä vuotta yleisöjä villinnyt Salsa Celtica sykkii latinalaisia rytmejä ja yhdistää niihin vanhojen kelttisävelmien tunnistettavia kaikuja.

SOUND TRACKER 21.8. to 19.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 €

usiikin monitoimimies Sami Yaffa tuo Huvilaan suosikkiartistejaan maailmalta: brasilialaisen vaihtoehtomuusikko Siban ja serbialaisen KAL-bändin. Illan juontavat maailmanmatkaajat Riku ja Tunna.

Katso koko ohjelma helsinginjuhlaviikot.ﬁ Liput lippupalvelu.ﬁ

26 / 27

ELISABETH LEONSKAJA KLASSINEN MUSIIKKI

15.8. pe 19.00 Musiikkitalo, konserttisali Liput toimituskuluineen alkaen 48,50 – 37,50 – 22,50 – 17,50 / 22,50 €

itkän ja menestyksekkään uran tehnyt Elisabeth Leonskaja tiivistää festivaalin avajaisiltana sekä suurenmoisen säveltäjän Franz Schubertin musiikillisen ilmaisun että palasen musiikin historiaa.

LAURIE ANDERSON & KRONOS QUARTET:

LANDFALL 25.8. ma 19.00 Musiikkitalo, konserttisali Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 – 62,50 €

onialainen Laurie Anderson tunnetaan villin kekseliäistä äänimaailmoista ja teknologian luovasta hyötykäytöstä. Nyt kokeellisen musiikin kuningatar toteuttaa Landfall-projektin yhdessä pelottoman Kronos Quartet –jousikvartetin kanssa. © Julia Wesely

PIKNIKKONSERTTI Piknikkonsertissa nautiskellaan Verneri Pohjola Quartetin rennoista jazz-funk-teemoista sekä uusista sovituksista jousisoittimille. Klassisen musiikin ja jazzin taitureiden yhteissoitto ravitsee sielua. Ruumista voi ravita ottamalla omat pikniktarpeet mukaan tai ostamalla valmiin piknikkassin KoeHelsingin ravintolasta. KoeHelsinki, Kansalaistori 23.8. klo 11.

KUNINGASTRILOGIA Kolmen konsertin sarja syväluotaa vallanhimoa ja itsevaltiutta. Kuninkuusteeman pauloihin kietoutuvat vanhan musiikin mestarit Suomalaisesta barokkiorkesterista sekä rohkealla otteellaan kansainvälistä mainetta niittänyt jousikvartetti Meta4. Ritarihuone 22.8. klo 19, Musiikkitalo 23.8. klo 19, Ritarihuone 24.8. klo 17.

KAMARI

KAMARIMUSIIKKIA KAUPUNGILLA Törmää yllättäen arkea kohottaviin pop up -konsertteihin odottamattomissa paikoissa festivaalin mittaan. Käy osoitteessa helsinginjuhlaviikot.ﬁ/kaupunkikonsertit

ORANGO ESA-PEKKA SALONEN & RSO 19.–20.8. ti–ke 19.00 Musiikkitalo, konserttisali Liput toimituskuluineen alkaen 88,50 – 83,50 – 48,50 – 17,50 / 27,50 €

H © Sian Richards

iljattain löytynyt aarre, Šostakovitšin Orango saa nyt Suomen ensiesityksensä Esa-Pekka Salosen johdolla. Videotaiteilija Louis Price kuvittaa musiikin kollaasillaan, jossa Neuvostoajan arkistokuva ja animaatio sekoittuvat.

TORONTO SYMPHONY ORCHESTRA 21.8. to 19.00 Musiikkitalo, konserttisali Liput toimituskuluineen alkaen 88,50 – 78,50 – 68,50 – 27,50 / 32,50 € S-Etu -4 €

uimassa kansainvälisessä nosteessa oleva Kanadan ylpeys esittäytyy Juhlaviikoilla kapellimestari Peter Oundjianin johdolla.

Yö Musiikkitalolla 22.8. pe 21.30 Musiikkitalo, konserttisali Liput toimituskuluineen alkaen 32,50 €

unnelmallinen myöhäisillan konsertti, jonka isäntänä toimii Peter Oundjian. Luvassa on puhetta, musiikkia ja yhdessäoloa, joka jatkuu vielä konsertin jälkeen orkesterilaistenkin liittyessä juhliin.

STAATSKAPELLE BERLIN & DANIEL BARENBOIM 7.9. su 19.00 Musiikkitalo, konserttisali Liput toimituskuluineen alkaen 138,50 – 113,50 – 88,50 – 37,50 / 43,50 €

lävä legenda Daniel Barenboim tuo Suomeen oman orkesterinsa, Staatskapelle Berlinin. Orkesteri esittää kaksi saksalaisen orkesterikirjallisuuden kiistatonta mestariteosta: Schubertin 8. sinfonian ja Straussin orkesterirunon Ein Heldenleben.

Katso koko ohjelma helsinginjuhlaviikot.ﬁ Liput lippupalvelu.ﬁ

28 / 29

HILMA AF KLINT – ABSTRAKTIN EDELLÄKÄVIJÄ VISUAALISET TAITEET

16.8.–28.9. ti, to, pe 11–18, ke 11–20, la–su 11–17 Helsingin Taidehalli Liput 12 / 8 €, alle 18-v. ilmaiseksi S-Etu -2 €

#SNAPSHOT

TOMMI TOIJA: MUTATIS MUTANDIS 15.8.–27.10. ma, to, pe 10–18, ke 10–20, la–su 11–17 Amos Andersonin taidemuseo Liput 10 / 8 / 2 €, alle 18-v. ilmaiseksi

ommi Toija veistää arkisista materiaaleista ― savesta, jätevanereista, löytötavaroista ja rautakauppamaaleista ― kuvaelmia arjen yksinkertaisuuksista. Teoksissa esiintyvä ihmishahmo, herkkyydellään vetoava pikkumies on tullut kymmenen vuoden aikana tutuksi lukuisissa näyttelyissä.

21.8.2014–18.1.2015 ti–su 11–18, ke 11–20 Suomen valokuvataiteen museo Liput 8 / 6 €, alle 18-v. ilmaiseksi

snapshot-näyttely päivittää näppäilyvalokuvan käsitteen. Näyttely koostuu pääosin tavallisten ihmisten kuvaamista valokuvista, internetkuvista, historiallisista näppäilykuvista, selﬁeitä ja niiden historiaa unohtamatta. Näyttelyssä nähdään myös teemaa kommentoivia teoksia kansainvälisiltä taiteilijoilta.

TATZU NISHI: HOTEL MANTA OF HELSINKI 15.8.–12.10. Päivittäin 11.30–17.30 Havis Amanda, Kauppatori Liput 3 €, alle 18-v. ilmaiseksi

apanilainen taiteilija Tatzu Nishi herättää meidät tarkastelemaan kaupunkiympäristöä uusin silmin. Hän rakentaa suurikokoisten julkisten teosten ympärille yksityisiä tiloja, esimerkiksi olo- tai hotellihuoneen. Juhlaviikot ja Helsingin taidemuseo kutsuvat kansainvälisesti tunnetun taiteilijan nyt toteuttamaan ensimmäisen projektinsa Pohjoismaissa. Nishin käsittelyyn on valikoitunut rakastettu Kauppatorin Havis Amanda -patsas.

The Swan, No. 17, Group IX/SUW, The SUW/UW Series, 1915 © Courtesy Stiftelsen Hilma af Klints Verk. Kuva: Albin Dahlström/Moderna Museet

ilma af Klint (1862―1944) maalasi abstrakteja teoksiaan 1900-luvun alussa, vuosia ennen ei-esittävän taiteen alkupisteenä pidettyjä merkkiteoksia. Tukholman Moderna museetin menestysnäyttely vuonna 2013 nosti aikaansa edellä olleen taiteilijan koko maailman tietoisuuteen ja puheenaiheeksi. Nyt tämä laajin koskaan nähty af Klintin teoskokonaisuus nähdään Taidehallin Juhlaviikkonäyttelyssä.

LASTEN JUHLAVIIKOT

PELIN HENKI – PELIMUSIIKKIA ORKESTERILLE 22.8. pe 18.00 Musiikkitalo, konserttisali Liput toimituskuluineen alkaen 27,50 – 22,50 / 11,50 € Perhelippu (2 aik. + 2 lasta) 60 € (ei myynnissä verkkokaupassa)

ngry Birds, Clash of Clans, Alan Wake — suomalainen luova peliala kukoistaa! Musiikki on pelin henki, se luo tunnelman ja sytyttää hahmot ja tapahtumat eloon.Nyt suomalaispelien sävellykset saavat ensiesityksensä Helsingin kaupunginorkesterin esittämänä. © Helsinki Festival

AMBERIN PIENI SIRKUS 23.–25.8. la–ma 14.00 & 17.00 KoeHelsinki, Kansalaistori Liput toimituskuluineen alkaen 22,50 / 11,50 €

aailman pienin sirkusteltta on Amberin oma salainen paikka. Teltan katosta roikkuu köysi, jolla kiipeämistä Amber rakastaa enemmän kuin mitään muuta. Kiipeillessään Amber pohtii, miten keho ja aivot toimivat ja miksi.

SULLE LASTENLAULUNI LAULAN 31.8. su 14.00 Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 17,50 € S-Etu -4 €

NARUVIIDAKKO

15.–17.8. pe 14–18, la–su 10–18 KoeHelsinki, Kansalaistori Vapaa pääsy

ilometreittäin värikästä narua. Mitä siitä saisi aikaan? Kokonaisen uuden maailman! Helsingin juhlaviikot kutsuu kaikki kaupunkilaiset mukaan leikkiin, jossa tuttu kaupunkitila muutetaan värikkääksi, hauskasti sekamelskaiseksi verkoksi. Naruviidakossa voi pomppia, sen alle voi mennä piiloon tai sen läpi voi tarkastella maailmaa ja kanssakaupunkilaisia.

uvilan hyväntuulisessa lastenkonsertissa tavataan monia televisiosta tuttuja muusikoita. Päiväkonsertin kruunaa legendaarinen Jussi Raittinen, joka yhdessä Eero Luparin kanssa villitsee yleisön hauskalla lastenmusiikillaan. Konsertissa kuullaan kaikkien tuntemia klassikoita kuten Mikki Hiiri merihädässä ja ”Mun mummoni muni mun mammani” -värssystä tuttu Metsämökin tonttu.

Katso koko ohjelma helsinginjuhlaviikot.ﬁ Liput lippupalvelu.ﬁ

30 / 31

SUOSIKIT Neljä kulttuurinystävää kertoo, kuinka he nauttivat taiteesta. KUVAT: Miikka Pirinen TEKSTI: Sirje Niitepõld

MARIA VEITOLA, RADIO HELSINGIN PÄÄTOIMITTAJA ”Minulla on ystävä, jonka kanssa olen harrastanut pitkään paljon kulttuuria. Jos menemme katsomaan leffaa, ostamme leffan teeman mukaiset karkit. Jos menemme teatteriin, pukeudumme sen ﬁiliksen mukaan, mitä on odotettavissa. Väliajalla syömme juuri oikean leivoksen ja juomme oikean juoman. On hauskaa tehdä esitykseen menemisestä pieni karnevaali.” SUOSITUS: Michael Clark Company. ”Melkein joka vuosi käyn Juhlaviikoilla katsomassa nimenomaan tanssia. Tero Saarinen Companyn uutuusteoksen lisäksi minua kiinnostaa älyttömästi Michael Clark Company, koska Michael Clark tuntuu rakastavan samoja asioita kuin minäkin: näyttävää muotia ja tyylikästä popmusiikkia. Jos David Bowie olisi tanssitaiteilija, hän olisi ehkä Michael Clark.” Kuvauspaikka: Huvilarakennus Töölönlahdella.

32 / 33

ANDRÉ WICKSTRÖM, STAND UP -KOOMIKKO JA NÄYTTELIJÄ ”Olen huomannut, että otan taiteen viestin helpommin omakseni, jos se tarjotaan huumorin kautta. Jos joku kirjoittaa kirjan, jossa kaikki menee päin helvettiä, en kerta kaikkiaan jaksa lukea sitä. Silloin ajattelen vain että miksi oikein luen tätä, miksi muka haluaisin voida pahoin. En halua huonoa ﬁilistä. Jos sama asia sanotaan humoristisesti, totean että okei, nyt voin miettiä asiaa vähän.” SUOSITUS: Juhlaviikkojen ilmaisohjelma. ”Tällaista voisi olla koko ajan, jos eläisimme sellaisessa järjestelmässä, jossa taide olisi tärkeää ja jossa ei aina mietittäisi sitä, mikä on kannattavaa ja mikä ei, vaan sitä mikä on tärkeää ihmisille.” Kuvauspaikka: Lauttasaaren Vaskiniemi.

VIRPI SUUTARI, DOKUMENTTIELOKUVAOHJAAJA ”Kaikessa vaikuttavassa taiteessa on mukana rakkaus. Musiikki, kuvataide ja tanssi ovat primitiivisellä tavalla yhteydessä ihmisen olemassaolon kysymyksiin. Itse en lähesty tekemistä teoreettisesti vaan antaudun aiheille tunteen, intuition ja sattuman varassa. Analyysi tulee myöhemmin. Väkevimmät taideteokset eivät välttämättä synnytä tunnekuohua kokemisen hetkellä vaan kasvavat sisimmässä järisyttäviksi kuin varkain.” SUOSITUS: Orango. ”Tämä harvinaisuus on kuultava: johdanto Šostakovitšin aiemmin tuntemattomaan oopperaan Orango. Esa-Pekka Salonen puikoissa, videotaiteilija Louis Pricen kokoamat Neuvostoajan arkistokuvat ja animaatiot taustalla.” Kuvauspaikka: Kasvitieteellinen puutarha.

34 / 35

MATTI RÖNKÄ, KIRJAILIJA JA TOIMITTAJA ”Olen nuorena tunnollisesti opiskellut niitä asioita, joita ei automaattisesti ja elämyksellisesti ole tiennyt kaivata tai joista ei ole tiennyt nauttia. Olen esimerkiksi käynyt baletissa ja oopperassa, katsonut vaikeita elokuvia, lukenut vaikeita kirjoja ja koettanut oppia, mistä Taikahuilussa on kyse. Nyt kun olen vanhempi, annan itselleni armoa. Jossain kulkee raja, jonka jälkeen ei enää oma aisti- ja tulkintakyky riitä. Nykyään olen semmoinen heittäytyvä otus.” SUOSITUS: Sulle lauluni laulan. ”Saunalaulajalle ja karaokebaritonille tuttuuden ja yllätyksen kombo maittaa. Arvailen, että tässä sessiossa voi vain heittäytyä mukaan, ilman että analysoi ja erittelee tai opettelee jotain uutta.” Kuvauspaikka: Kotipiha Tapanilassa.

JAETTU ILO = 2 X VAPAALIPPU! Millainen on sinun Juhlaviikkosi? Kuvaa oma festivaalielämyksesi ja jaa se Twitterissä tai Instagramissa. Liitä mukaan Juhlaviikkojen tai Taiteiden yön hashtag ― ja saatat voittaa ilmaiset liput ensi vuoden festivaalille. Juhlaviikot palkitsee parhaita festivaalin aikana kuvattuja otoksia kahden vapaalipun paketeilla. Kuva voi olla selﬁe, kaverikuva piknikillä, potretti esiintyjästä, katunäkymä tai jotain ihan muuta. Juhlaviikot löytyvät Facebookista (www.facebook.com/juhlaviikot), Twitteristä (@Juhlaviikot) ja Instagramista (helsinginjuhlaviikot). Seuraa tapahtumia ja jaa omat tunnelmasi tuoreeltaan. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. PS: Suomen valokuvataiteen museon #snapshot-näyttely on osa Juhlaviikkoja. Käy päivittämässä käsityksesi näppäilyvalokuvasta Kaapelitehtaalla 21.8. alkaen.

#JUHLAVIIKOT #TAITEIDENYÖ

ART GOES KAPAKKA alkaa AA :lla ja Taiteiden YÖ päättyy ÖÖ :hön.

J niin kuin Juhlaviikot jatkuvat elokuun loppuun ja H niin kuin HOK-Elannon ravintolat ovat menossa tiiviisti mukana! Osallistu kilpailuun ja voita 250 euron ravintolalahjakortti ja lippuja Juhlaviikoille!

Visaisia ja viihdyttäviä kysymyksiä löydät osoitteesta

kulttuurinaakkoset.fi

HOK-ELANNON RAVINTOLAT KATTAA KOKO KAUPUNGIN! VARMISTA PAIKKASI TUNNELMALLISISTA ILLALLISRAVINTOLOISTA JA TEE PÖYTÄVARAUS KÄTEVÄSTI KATTAAKAUPUNGIN.FI TAI SOITA 020 1234 800.

Helsingin juhlaviikot 15.–31.8.2014

PAIKKA AUKI – NUORET TYÖELÄMÄÄN -AVUSTUSOHJELMA RAY:n Paikka auki -avustusohjelman tavoitteena on auttaa vaikeasti työllistyviä ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria aikuisia löytämään työpaikka sosiaalija terveysalan järjestöistä. Paikka auki -avustusohjelman Nuorten Johtoryhmä haastaa päättäjät, yritykset ja kolmannen sektorin toimimaan yhteistyössä nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi.

TYÖTTÖMIEN NUORTEN ÄÄNI

TYÖTÖN NUORI EI VAADI UNELMATYÖTÄ www.paikkaauki.¿

Tuoreen barometrin* mukaan työttömien nuorten odotukset työelämälle ovat realistisia ja he ovat joustavia työn suhteen.

Yli puolet (54 %) työttömistä nuorista on valmiita ottamaan vastaan melkein mitä työtä vain.

68 % voisi ottaa vastaan osa-aikatyötä ja 69 % on kiinnostuneita oppisopimuksesta.

Työttömien nuorten halu työllistyä on vahva – lähes kolme neljästä (74 %) haluaa työllistyä seuraavan vuoden kuluessa.

*Työttömiä 18–29-vuotiaita nuoria valtakunnallisesti edustavan Työttömien nuorten ääni -barometrin ja tutkimuksen on tehnyt IROResearch Oy Raha-automaattiyhdistyksen toimeksiannosta. Tutkimuksen tiedot kerättiin puhelinhaastatteluilla IROResearch Oy:n puhelinhaastattelukeskuksessa 20.2.–6.3.2014 välisenä aikana. Haastatteluun vastasi 200 työtöntä nuorta.

Kasper Strömman: Alepa (2014). Teos kommentoi kriittisesti yhteiskuntamme kulutusvimmaa paperipussin keinoin. Taiteen kokijalla ei ole ikinä ollut tyhjempää oloa.

NÄIN SINUSTAKIN TULEE MENESTYVÄ TAITEILIJA Teksti ja kuvat: Kasper Strömman

Taiteen tekeminen on helppoa ja hauskaa. Näillä 10 vinkillä et voi epäonnistua!

Aluksi varoitus. Jos et ole seurannut aktiivisesti taideskeneä, mielikuvasi saattavat kaivata päivitystä. Itsetuhoisen ryyppäämisen sijaan uskottava taiteilija juoksee nykyään maratoneja. Unohda myös baskeri, sitä näkee enää pilakuvissa. Eikä nykyään ole muodikasta maalata pensselillä kauniita maisemia niin hyvin kuin osaa – se muuttui turhaksi, kun kamera yleistyi noin sata vuotta sitten. Nykytaiteessa teos perustuu usein johonkin ideaan. Eikä ole haitaksi, jos se samalla herättää kiivasta yhteiskunnallista keskustelua. Täydellistä onnistumista on mahdoton taata. Mutta näillä ohjeilla pääset pitkälle. >>>

38 / 39

5. SOKKI

Kasper Strömman: Watch me (2014). Poptaideteoksen materiaaleina toimivat löydetty videokasetti, maali ja tussikynä. Sinä pystyt parempaan.

1. ALASTOMUUS Miestaiteilijat ovat aina pitäneet täysin perusteltuna riisua naismallinsa alastomaksi ennen kuin ryhtyvät töihin. Tyypillisesti dialogi taiteilijan ja mallin välillä menee kutakuinkin näin: Nainen: Oletko varma, ettei olisi helpompi maalata minua vaatteet päällä? Ei olisi niin kylmäkään. Minulla on niin huono ääreisverenkierto. Ja miksi olet minua monta kymmentä vuotta vanhempi? Miestaiteilja: Minua ei kiinnosta alastomuutesi sinänsä vaan pelkästään kehosi anatomia ammatillisesta näkökulmasta. Katsoessani sinua alasti tunnetilani on täysin neutraali. Ei, enemmän kuin neutraali. Voisi sanoa että olen käytännössä kuollut sisältä. Nainen: Miksi sinulla sitten on erektio? Taiteilija: Täysin neutraali. 2. FEMINISTINEN TAIDE Römpsän voisi äkkiseltään kuvitella kuuluvan alastomuuden alakategoriaan, mutta taidemaailmassa näin ei ole ollut pitkään aikaan. Römpsän kuvaaminen taiteessa lasketaan feministiseksi manifestiksi, ja siksi naistaiteilijoilla onkin sen esittämiseen tänä päivänä yksinoikeus. On tärkeää toteuttaa römpsä mahdollisimman isona. Tämä takaa samalla sen, että iltapäivälehdet kirjoittavat teoksestasi: ”Oho! Taide meni tussuksi – katso kuvat!” Huomio hyödyttää uraasi taiteilijana. Ja onhan römpsä väkevämpi symboli kuin juoksupyörässä juokseva kaniini, jolta on ajeltu karvat. Vaikka ei sekään huono ole. 3. ABSTRAKTIUS Kuuma vinkki: ei-esittävään taiteeseen voi lukea vähän mitä merkityksiä haluaa, ja siksi se on tur-

vallinen aloittelevalle taiteilijalle. Haluatko sutata maalia isolla pensselillä lastulevyyn? Siitä vaan! Jos ihmiset sen jälkeen kokevat, että se kommentoi Lähi-idän tilannetta, niin eihän se voi olla sinun syytäsi – mutta ei siitä myöskään haittaa ole. Mikä parasta, voit itse vapaasti valita tekniikkasi, jolla olla abstrakti. Trasselipallo pleksilaatikossa? Kuulostaa syvälliseltä. Kolmijalkainen kultainen pöytä? Siihen voi lukea niin paljon merkityksiä. Gallerian seinään hakattu ihmisenkokoinen reikä? Niin paljon mielenkiintoisia tasoja.

Taiteilijana voit tietenkin väittää olevasi ehdoton ja immuuni kritiikille, mutta se on sama kuin väittäisi peilin edessä, että laittautuu vain itselleen. Mutta kuinka kiinnittää huomio? Nyt tulee paras kohta: uuden taiteilijaidentiteettisi suojissa sinulla on vapaakortti tehdä mitä hittoa haluat – vähän niin kuin ajaisi autoa, jossa on CD-kilvet. Siksi sokkitaktiikka on suorastaan suositeltava. Tosin sitä on harrastettu taiteen kentällä niin kauan, että voi olla hankala keksiä uusia järkyttämisen tapoja. Veri ei ole ikinä huono lähtökohta. Ehkä haluat taiteen nimissä paistaa munakkaan runsaasta vuodosta? Heti pisti ajatukset kivasti lentoon, eikö? 6. TAIDEVALOKUVA Ennen taidevalokuvaajat tapasivat ottaa mustavalkoisia kuvia, jotka yleensä esittivät jotain tosi pitkää varjoa talon seinällä ja ehkä tikapuita. Viime vuosikymmeninä sellaista on pidetty teennäisenä. Toisin sanoen, jos haluat olla juuri nyt taidevalokuvauksen aallonharjalla, tämä on juuri sitä mitä sinun pitäisi kuvata. Alastomuus kuuluu tietenkin myös valokuvataiteeseen, mutta pidä huoli, että kaikki ovat tylsistyneitä tai vakavia, koska muuten se ei ole taidetta ja voi tulla sanomista. Mikäli alastomuus on ykkösmotiivisi, suosittelen valokuvausta, koska silloin ei tarvitse opetella maalausta vaan korkeintaan oppia valottamaan oikein. Helppoa!

”Jos alastomuus on ykkösmotiivisi, suosittelen valokuvausta.” 4. KIERRÄTYSMATERIAALIT Aloittelevana taiteilijana sinulla ei todennäköisesti ole paljon rahaa. Kertaalleen käytetyt esineet ovat halpoja tai jopa ilmaisia. Helpoin keino on hakea kirpputorilta kasa roskaa ja spreijata se jollain värillä, jolloin olet jo hyvällä alulla. Tai sitten voit vain kerätä kasan samanvärisiä esineitä ja tehdä siitä installaation. Se on taidetta, joka puhuttelee joka kerta. Jos sitten taidenäyttelyssä kävijät eivät ole varmoja, onko kyseessä teos vai lattialle jätetty moppi, voit kokea onnistumisen tunteen. Juntit eivät ymmärtäneet taiteen päälle.

Kasper Strömman: Järkyttävä Muumi (2014). Kansallisaarteeseemme on kajottu! Luvassa kansan paheksunta ja vankka asema suomalaisen taiteen ikonisena teoksena.

TAITEIDEN YÖ

Strömman collective: Untitled (2014), tekijä tuntematon. Lasten luova viaton maailma on päästetty valloilleen aikuisten nyökyttelevien katseiden alla.

7. KATUTAIDE

9. LASTENKULTTUURI

Katutaide vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat ennemminkin kiinnostuneita juoksemaan öisin ympäri kaupunkia kuin kehittämään taiteellista ulosantiaan. Tästä johtuen suurin osa katutaiteesta muodostuukin enemmän tai vähemmän koristeellisesti kirjoitetusta nimestä. Nollaluvulla on kuitenkin keksitty uusia, laillisia katutaiteen muotoja. Oletko kuullut neulegraffitista? Siinä puulle tai liikennemerkille neulotaan isolla vaivalla pieni villapaita. Neulegraffitin leviämistä hidastaa tällä hetkellä se, ettei sillä ole statusta hip hopin elementtinä, ja siksi se ei ole tarpeeksi reteetä. Toisin sanoen, jos sinä pystyt luomaan musiikkityylin neulegraffittien ympärille, voit pian olla neulegraffitiskenen kuningas tai kuningatar.

Lastenkulttuurin voimatekijäksi voi ryhtyä pienelläkin budjetilla. Nukketeatteriin tarvitset vain Siwan kassalta löytyneet eriparilapaset, ja siinä sinulla onkin kaikki ainekset koko perheen seikkailuun Kökkömaassa. Otathan näytelmässäsi huomioon, että ”koko perheen” tarkoittaa aina samaa kuin ”tylsää aikuisille”, joten ei sitten liikaa metatasoja, jooko? Vielä helpompaa on, jos annat lapsille rasiallisen liituja ja pyydät niitä piirtämään niillä asfalttiin. Siinä katukuva kivasti elävöityy, ja kaupunginosalehtikin saattaa innostua ja tehdä jutun. Jos katupiirtelemiseen yhdistää vielä kirpputorin, voit mainostaa lastentapahtumaasi festivaalina.

8. VIDEOTAIDE

Post-internet-taide on siitä kiitettävä suuntaus, että se on niin tuore, että voit itse olla luotsaamassa sitä haluamasi suuntaan. Nimestään huolimatta post-internet-taide ei ole missään nimessä jättänyt internetiä taakseen. Voit siis hyvin istua kotona tietokoneella ottamalla ruutukaappauksia Google Street Viewsta ja käyttää sitä taiteesi lähtökohtana. Tämä jos mikä on hyvin kustannustehokasta. Tosin, jos olet superkunnianhimoinen, luot tietenkin saman tien oman taidesuuntauksen. Taide vuonna 2014 – sen määrittelet sinä. Avajaisissa nähdään!

Videotaide on taidemuotona nykyään sulautunut osaksi mediataidetta. Siksi videotaiteesta puhuminen tuntuukin tällä hetkellä tosi ysäriltä. Mutta koska kaikki muukin 90-luvulta haiskahtava on muodikasta, se on sinunlaisellesi aloittelevalle taiteilijalle täydellinen valinta: aika on nyt kypsä kaivaa vanhempiesi kätköistä se vanha VHS-Cvideokamera ja kuvata Frendit-paita päällä tapahtumaköyhiä pieniä teoksia, jotka ovat tekniseltä laadultaan kyseenalaisia. Nämä muuten soveltuvat täydellisesti esitettäväksi vanhasta neljäntoista tuuman matkatelevisiosta.

Juhlaviikot kutsuu kaikki kaupunkilaiset tekemään Taiteiden yöstä entistäkin laajemman ja yllätyksellisemmän. Jokainen suuri tai pieni taidehanke on lämpimästi tervetullut mukaan. Ilahtuisitko nykytanssista rappukäytävässä tai saippuakuplateoksesta leikkipuistossa? Vai kiertäisitkö vain kokemassa ja yllättymässä? Voit olla taiteilija, katsoja tai molempia vuorotellen. Luo kanssamme myös Taiteiden yön elävä taidekartta! Lataa mobiilisovellus älypuhelimeesi, lähde kaupungin kaduille ja seuraa, kuinka yössä kulkijoiden reitit piirtyvät kartalle. Sovelluksen suunnittelu ja tekninen toteutus Taiste.

10. POST-INTERNET-TAIDE

HELSINGIN JUHLAVIIKKOJEN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT

PALVELUKUMPPANIT AKUN TEHDAS • CAPMAN • HEKU • STOPTELTAT

SPONSORIT

Lataa Taiteiden yön mobiilisovellus puhelimeesi nyt! Muista myös Taiteiden yön suuret kaupunkilaistalkoot: Raksa-projektissa rakennamme yhdessä Senaatintorille pahviversiot Lastensairaalasta, Guggenheim-museosta ja Keskustakirjastosta.

21.8.2014 TÄHÄN RAKENNETAAN LASTENSAIRAALA, GUGGENHEIMMUSEO JA KESKUSTAKIRJASTO. URAKASTA VASTAA SEKALAINEN JOUKKO TALKOOLAISIA.