Issuu

18.8.–5.9.2026

Sisällysluettelo

KATSO HELSINGIN JUHLAVIIKKOJEN KOKO OHJELMA: HELSINKIFESTIVAL.FI Lue lisää konserttien esiintyjistä: helsinkifestival.fi/kasiohjelmat Programme notes in English / Program på svenska: helsinkifestival.fi/programmenotes Muutokset mahdollisia

s.2

TAITEELLISEN JOHTAJAN TERVEHDYS

s.4

RUFUS WAINRIGHT: DREAM REQUEIM

s.10

KANSALLISOOPPERAN ORKESTERI, CONOR MITCHELL: RIOT SYMPHONY

s.16

RADION SINFONIAORKESTERI GYÖRGY LIGETI: LE GRAND MACABRE

s.26

SIBELIUS-AKATEMIAN SINFONIAORKESTERI: SATUJA JA SINFONIOITA

s.30

TŠEKIN FILHARMONINEN ORKESTERI, SEMJON BYTŠKOV & JANINE JANSEN

s.34

TŠEKIN FILHARMONINEN ORKESTERI, SEMJON BYTŠKOV & YUNCHAN LIM

s.38

KUMPPANIT

s.41

TEKIJÄT

s.42

JUHLAVIIKKOJEN MUU OHJELMA

s.44

TUKIJAT

18.8.–5.9.2026

KLASSISEN MUSIIKIN TEOSESITTELYT

helsinkifestival.fi

©SAARA AUTERE

JOHANNA FREUNDLICH taiteellinen johtaja

helsinkifestival.fi

VUOSI ON TAAS VIERÄHTÄNYT!

HERKULLISIA TAIDE-ELÄMYKSIÄ JA TERVETULOA JUHLAVIIKOILLE!

Kuljemme kohti uutta elokuuta ja katsomme eteenpäin, muistissa viime kesältä muun muassa 30 000-päinen yleisö Senaatintorilla ja useita kantaesityksiä, jotka ovat jatkaneet esityksiään kolmella eri mantereella. On sykähdyttävää kokoontua yhteen taiteen äärelle, erityisesti nyt, kun maailma ei ikäväksemme ole millään mittapuulla mennyt rauhallisempaan suuntaan. Tänä vuonna taide kokoaa meidät esimerkiksi vuoden sinfoniaorkesterina palkitun Tšekin filharmonisen orkesterin Má vlast, Minun maani -teosta todistamaan, eläytymään Rufus Wainwrightin syvältä koskettaviin säveliin tai karnevalistisen Le Grand Macabren tykitykseen. Sadat Taiteiden yön osatapahtumat ja Juhlaviikkojen ystäväfestivaalit ulottavat Juhlaviikot ympäri kaupunkia. Huvila kruunaa Tokoinrannan siirtyessään sen jälkeen remonttitauolle. Juhlaviikot haluaa tehdä taidetta, jonne kuka tahansa helsinkiläinen tai Helsinkiin saapunut voi kokea kuuluvansa. Taide on turvallinen tapaamispaikka, joka voi uskaltaa myös ottaa kantaa, kuten Kansallisoopperan kanssa toteutettava Riot Symphony -teos. Taide antaa meille rakentavan paikan kohdata. Taide tekee sen aisteja ja ajatuksia hivelevästi. Huippulaatu, energia, sillanrakennus ja löytämisen riemu ovat Juhlaviikoille tärkeitä. Lopulta kyse on ilosta.

–Johanna Freundlich

helsinkifestival.fi

RUFUS WAINWRIGHT:

DREAM REQUIEM Ti 18.8.2026 19.00 Ke 19.8.2026 19.00 Musiikkitalo, Konserttisali Kesto: n. 75 min Helsingin kaupunginorkesteri Dalia Stasevska, kapellimestari Key Ensemble Jutta Seppinen, kuoron valmennus

Helsingin Konservatorion nuoret laulajat Anna Nora ja Anna Sandström, kuoron valmennus Laura Birn, kertoja Anna Prohaska, sopraano Teoksen tilaajat: Radio France, The Royal Ballet, Los Angeles Master Chorale, Palau de la Música Catalana Barcelona, Auditori de Barcelona, RTÉ Concert Orchestra, Helsingin juhlaviikot, Helsingin kaupunginorkesteri Alankomaiden filharmoninen orkesteri Maailman kantaesitys: Orchestre National de France, kapellimestarina Mikko Franck, 14. kesäkuuta 2024. Dream Requiemin kustantaja on Chester Music Limited 4

helsinkifestival.fi

Yhteistyössä: Itävallan suurlähetystö Helsingissä

©TONY HAUSER

RUFUS WAINWRIGHT säveltäjä

helsinkifestival.fi

Dream Requiem on kahden musiikillisen ja luovan idean sulautuma. Ne kehittyivät rinnakkain pitkän aikaa, kunnes kietoutuivat yhteen maailman pysäyttäneen koronapandemian dramaattisessa kokemuksessa. Sielunmessun muoto on kiehtonut Rufus Wainwrigthia varhaisesta teini-iästä saakka. Kuullessaan Giuseppe Verdin Requiemin ensimmäistä kertaa hän koki jonkinlaisen havahtumisen – teos osoitti hänelle polun, jota seurata työssään. Rufus käytti oopperan perinnettä ”salaisena aseenaan” popmusiikissaan ja kirjoitti itsekin myöhemmin kaksi oopperaa, Prima Donna ja Hadrian. Sielunmessun kirjoittaminen pandemian aikana tuntui haastavalta, mutta samalla uskomattoman oikealta ajatukselta. Se on messu menetetyille ihmisille, menneisyydelle, josta olemme irrottautuneet ja tulevaisuudelle, jota emme vielä tunne. Se on myös requiem inhimilliselle kosketukselle, yhdessäololle ja ihmisäänelle – asioille, joista kaikista tuli pandemian aikana vaarallisia ja tartuttavia. Rufusia on pitkään kiehtonut Lordi Byronin runo Darkness (”Pimeys”). Se kuvaa elävästi hävitystä, joka seurasi Indonesian Tamboratulivuoren purkauksesta vuonna 1815. Purkaus pimensi taivaan viikoiksi ja on yhä rajuin historiankirjoituksessa kuvattu tulivuorenpurkaus. Purkauspilven tuhka levisi ympäri maailmaa ja laski maapallon lämpötilaa, vuosi 1816 tunnetaankin ”vuotena ilman kesää”. Byronin runo on voimakas näky ympäristön ja poliittisen järjestelmän romahduksesta. Apokalyptiset ajat ovat aina olleet polttoainetta vallankumouksille ja suurille yhteiskunnallisille muutoksille. Darknessissa kaikuu halu muuttaa maailmaa ja kumota murtunut järjestelmä. Runo alkaa säkeellä ”I had a dream” ja päättyy sanoihin ”She was the Universe”. Pimeys johtaa sosiaalisen muutoksen väistämättömyyteen. Verdin Requiemin kuuleminen lapsena johdatti Wainwrightin oopperan pariin. Hän kuvailee rakkauttaan klassiseen musiikkiin ja oopperaan ”salaiseksi ainesosaksi”, joka kohotti hänen musiikkinsa folk-juuriltaan ikoniseksi barokkipopsoundiksi.

helsinkifestival.fi

Ajatus sielunmessun kirjoittamisesta on kytenyt hänen mielessään pitkään ja noussut voimalla pintaan viime vuosina. Kappale Agnus Dei albumilla Want Two kertoo tästä visiosta. Pohdittuaan pitkään sekä Byronin teosta että sielunmessua alkoi näyttää siltä, että ne tulisi yhdistää. Idea on samankaltainen kuin Benjamin Brittenin Sotarequiemissa, jossa englantilaisen runoilijan Wilfred Owenin tekstit kietoutuvat latinankieliseen messutekstiin. Elämme keskellä valtavaa ympäristökriisiä ja poliittista myllerrystä, emmekä ole varmoja, miten selviämme siitä. Jotakin on kuolemassa tai jo kuollut, ja ennen kuin voimme siirtyä eteenpäin ja kääntää katastrofin toivoksi ja muutokseksi, meidän on surtava menetystämme ja hyvästeltävä se arvokkaasti. Sielunmessun kirjoittaminen sai prosessin edetessä aina uusia merkityksiä. Ukrainan sota sekä Turkin ja Syyrian maanjäristykset ovat sittemmin muovanneet ihmiskunnan surua ja tuoneet mukanaan käsittämättömiä inhimillisiä tragedioita. Dream Requiem kunnioittaa sitä, mitä olemme menettäneet. Olemme menettäneet unelman, ja meidän on karistettava painajaiset harteiltamme. Tekstit kietoutuvat sävellyksessä yhteen, mutta niitä käsitellään eri tavoin. Näyttelijä lausuu Byronin tekstin, jota säestävät tummanpuhuvat, surumarssimaiset orkesterisovitukset. Ne ilmentävät runon apokalyptisen kuvaston rajua voimaa. Latinankielisen requiem-tekstin laulaa suuri sekakuoro ja sopraanosolisti. Valtavat kuoro-osuudet keskeytyvät hiljaisempiin sopraanosooloihin, jotka korostavat elämän ja luonnon haurautta, kuolemaan liittyvää yksinäisyyttä sekä kokemusta menetyksestä ja eristyksestä, jossa elämme ilman kosketusta ja yhteisöä. Tästä huolimatta Wainwright pyrkii musiikillaan voittamaan kuoleman lohduttomuuden ja tragedian antaen tilaa toivolle ja kauneudelle. Jörn Weisbrodt

LAURA BIRN kertoja ©MARICA ROSENGÅRD ©MARCO BORGGREVE

©VEIKKO KÄHKÖNEN

ANNA PROHASKA sopraano

DALIA STASEVSKA kapellimestari helsinkifestival.fi

”IT DOES SHINE A LIGHT ON THE CAPABILITIES OF THE FORM AND THE POWER OF A REQUIEM TO MOVE LISTENERS.” – BBC MUSIC ”IT WAS SUCH A TRIUMPH.” (..) ”THE AUDIENCE WENT BERSERK.” – SYMPHONY MAGAZINE ”THERE’S A REAL SENSE OF A SPECIAL OCCASION ABOUT IT ALL.” – THE GUARDIAN ”NOTHING LESS THAN THE RUMBLING EMBODIMENT OF LOSS THAT WAS COVID.” – FLOOD MAGAZINE

helsinkifestival.fi

Dream Requiemin teksti on sävelletty seuraavaan runoon:

PIMEYS (1816) Kirjoittanut Lordi Byron suomennos Johanna Freundlich

Näin unen, joka ei ollut vain uni. Aurinko oli sammunut, tähdet harhailivat ikiavaruudessa. Ilman säteitään, ilman ratojaan, jäisessä maassa, kuuttomassa yössä. Aamu tuli, meni, tuomatta päivää. Kaikki unohtivat intohimonsa. Kaikkien jäiset sydämet huusivat itsekästä rukousta saadakseen valoa. Ihmiset sytyttivät vartiotulia. Palatsit ja majat, kaikki asumukset sytytettiin valoksi pimeään. Kaupungit loimusivat maan tasalle. Ihmiset kokoontuivat katsomaan vielä kerran toistensa kasvoja. Onnekkaimmat elivät lähellä tulivuorten soihtumaista valoa. Toivokin oli pelokas toivo. Metsät sytytettiin palamaan, mutta hiipuen lopulta, kaatuvat puunrungot sammuivat – ja silloin tuli pimeys. Ja liekit rätistessään sammuksiin loivat varjojaan kasvoihin, ja jotkut kätkivät silmänsä ja itkivät. Toiset hymyilivät, pää painuneena ristittyjen käsiensä varaan. Toiset ruokkivat hautarovioita, he nostivat katseensa ylös ja näkivät tummenevan taivaan, menneen maailman savuavan näyn. Ja linnut päästivät rääkäisyjä kun putosivat säikähtäneinä, siipensä hyödyttömiä enää. Ja villeimmät pedot vapisivat, myrkkykäärmeet luikertelivat esiin. Ne sihisivät mutteivät pistäneet. Sitten ne surmattiin ravinnoksi. Ja Sota, tuo hetken poissa ollut, ahmi taas itsensä täyteen mittaan. Ruokakin hankittiin verellä.

Rakkautta ei ollut enää missään. Koko maankamara hävitetty. Niin nopea ja kunniaton loppu. Nälkä niitti ihmisiä tieltään. Luut maassa ilman hautapaikkaa. Koirat hyökkäsivät omistajiaan kohti, kaikki paitsi yksi, uskollinen. Se vartioi isännän ruumista Piti linnut ja pedot loitolla, ei etsinyt itselleen ruokaa. Nyt se ulvahti lohduttomasti, nuolaisi kättä joka ei vastannut enää silityksin – ja kuoli. Väkijoukko nälkiintyi, vain kaksi suuresta kaupungista jäi henkiin. He olivat vihollisia ja nyt tapasivat alttarin hiilillä. Jaloissaan pyhiä esineitä epäpyhänä kasana enää. Ja kylmät kätensä raivasivat tuhkaa, ja heidän hengityksensä vaivoin puhalsi heiveröisen liekin, se liekki oli kuin julmaa pilkkaa. He näkivät väläyksen toisistaan, säikähtivät, heittivät henkensä, toistensa hirveyttä katsoen. Tuntematta sitä, jonka otsaan Nälkä kirjoitti sanan vihollinen. Maailma ilman vuodenaikoja ja puita, ilman ihmistä ja ilman elämää. Kuoleman lohkare, savinen kaaos. Joet, järvet, meret pysähtyivät. Laivat ilman merenkävijöitä lahosivat aalloilla, ja niiden mastot kaatuivat vähä vähältä vedenpintaan, sen peilityyneyteen. Vuorovesi oli nyt haudassaan. Sammunut oli kuu, meren kaitsija. Tuulet lakkasivat, ilma seisoi. Pimeys ei tarvinnut pilviä enää avukseen – nyt Hän täytti Maailman. helsinkifestival.fi

KANSALLISOOPPERAN ORKESTERI, CONOR MITCHELL:

RIOT SYMPHONY To 20.8.2026 19.00 Musiikkitalo, Konserttisali Kesto: n. 1h 40min, sis. väliajan Suomen kansallisoopperan orkesteri Andrew Gourlay, kapellimestari Aurora Marthens, sopraano Ric Furman, tenori Nicky Larkin, videosuunnittelu Yhteistyössä: Belfast Ensemble OHJELMA: Richard Strauss: Metamorfoosit Conor Mitchell: Riot Symphony

helsinkifestival.fi

©NEIL HARRISON

CONOR MITCHELL säveltäjä

helsinkifestival.fi

RICHARD STRAUSS: METAMORFOOSIT Metamorfoosien luonnostelu alkoi 1944, ja teos valmistui seuraavana vuonna Dresdenin tuhon jälkitunnelmissa. Musiikki kuvaa sivilisaation taantumista primitiivisyyteen. Teos on yksiosainen, harvinaiselle 23 solistisen jousisoittajan kokoonpanolle sävelletty laajahko tutkielma toisilleen sukua olevien motiivien muodonmuutoksesta. Teos on Richard Straussin valituslaulu Saksan kaupunkien ja kulttuurielämän raunioitumisen vuoksi toisessa maailmansodassa. Strauss toimi natsihallinnon musiikkikamarin johdossa ennen sotaa pyrkien edistämään säveltäjien ammatillisia etuja, ja häntä kritisoitiin sekä yhteistyöstä natsien kanssa että juutalaissympatioista. Strauss itse piti itseään epäpoliittisena ja sanoi arvioivansa ihmisiä ainoastaan heidän lahjakkuutensa, ei poliittisen vakaumuksen perusteella. Metamorfoosit merkitsee suurta muutosta Straussin sävelkielessä. Strauss kirjoitti viimeisissä sävellyksissään askeettisen karua ja sisäänpäin kääntynyttä musiikkia aikaisemman energiaa pursuavan ja loisteliaan tyylin sijaan. Teosta hallitsee täyteläinen, polyfonisesti rikas jousisointi. Musiikki virtaa eteenpäin vuolaina kaarroksina, jotka kasvavat intohimoisiksi nousuiksi. Avoimimmin Strauss ottaa kantaa Saksan kulttuurin tuhoutumiseen siteeraamalla taajaan Beethovenin Eroica-sinfonian surumarssin tunnusomaista laskevaa motiivia. Surumarssi esiintyy vielä koko laajuudessaan teoksen lopputahdeissa.

helsinkifestival.fi

”MUSICAL COLOURS AND VISUAL IMAGES WERE STARK AND IMMEDIATE (…) HERE WAS HUMANITY AT ITS MOST RAW, AND ITS MOST PRECIOUS.” –THE GUARDIAN

CONOR MITCHELL: RIOT SYMPHONY Conor Mitchell kertoo, kuinka Pussy Riotin, Saksalainen 21-vuotias Sophie Scholl lausui Sophie Schollin sekä popmusiikin kapinallisen ennen teloitustaan 22.2.1943: ”Aurinko paistaa yhä”. Viimeisissä sanoissaan hän halusi vielä nähdä voimahahmon Sinead O’Connorin ja järkähtämättömän Greta Thunbergin valonpilkahduksen tunnelin päässä. kaltaisten aktivistien päättäväisyys on Scholl perusti Münchenissä maanalaisen Valkoinen tehnyt häneen vaikutuksen. ”Haluan vangita sen sähköisen hengen, jonka koin itsekin ruusu -liikkeen, joka kehotti vastustamaan kuusitoistavuotiaana, ja joka näkyi myös Pariisin natsihallintoa ja juutalaisten kansanmurhaa. opiskelijamielenosoituksissa 1968.” Gestapon vangitseman ryhmän nuoret pysyivät vakaumukselleen uskollisina loppuun saakka. ”Venäläinen protestipunk ei ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen termistä ’sinfonia’. Schollin tarina on innoittanut belfastilaisen säveltäjän Conor Mitchellin (s. 1977) tuoretta Riot Mutta idea on sama: tee taiteestasi ase. Riot Symphonyn ensimmäiset 20 minuuttia ovat Symphonya. Toukokuussa 2024 kantaesitetyssä, pauhaavassa ja periksi antamattoman energisessä valoisaa ja energistä musiikkia. Tämän jälkeen sinfonia muuttuu rytmiltään kiihkeäksi, kuin teoksessa yhdistyvät musiikki, videoinstallaatiot turboahdetuksi. Pussy Riotin venäjänkieliset sekä Schollin ja venäläisen punkryhmän Pussy lauluosuudet kaikuvat orkesterin yli. Kyseessä on Riotin tekstit. orkesteritulkinta kappaleesta Putin Lights Up the Fire (2012). Ukrainan kansallislaulu sopii siististi Poliittisella protestilla musiikissa on pitkä sen päälle.” historia. Merkittävimmistä säveltäjänimistä ainakin Giuseppe Verdi, Hans Werner Henze, ”Ehkäpä tämä sinfonia ei itsessään ole protesti, Luigi Nono, Michael Tippett ja John Adams vaan ennen muuta kunnianosoitus niille, jotka ovat ottaneet kantaa teoksissaan ja tuoneet ovat tuoneet äänensä kuuluviin mitä vaikeimmissa ajankohtaisia aiheita yhteiskunnalliseen olosuhteissa ja osoittaneet olevansa oikeassa.” keskusteluun, toki Sibeliusta ja Finlandiaa unohtamatta. Pekka Miettinen Samaa tavoittelee Pussy Riot -yhtye uhmakkaan Lisätietoa konserttisarjasta: itsevarmassa esiintymisessään tasa-arvon Kaudella 2026–2027 Musiikkitalossa koetaan jälleen puolesta ja Venäjän hyökkäyssotaa vastaan. kolmen konsertin sarja, jossa solisteina esiintyvät ja Kansallisoopperan orkesteria johtavat vierailevat maailmantähdet.

helsinkifestival.fi

Conor Mitchellin teos on sävelletty nuorten saksalaisten sisarusten Sophie Schollin (1921–1943) ja Hans Schollin (1918–1943) johtaman Valkoinen ruusu -vastarintaryhmän teksteihin. Ryhmä julkaisi kuusi lentolehtistä Hitlerin hallintoa vastustaakseen. Sisarukset jäivät kiinni lentolehtisten levittämisestä ja heidät surmattiin välittömästi.

helsinkifestival.fi

Jokaisella ihmisellä on oikeus kelvolliseen ja oikeudenmukaiseen valtioon, joka takaa yksilölle vapauden ja kansakunnalle hyvinvoinnin. Jumalan tahto on, että ihminen pyrkii saavuttamaan päämääränsä vapaana ja riippumattomana, yhteiseloa vaalimalla ja sopusoinnussa valtiollisen yhteisönsä kanssa. Perhe on ollut olemassa yhtä kauan kuin ihminen, ja tämän alkuaikojen yhteisen elon mallin mukaan on järjen äänen saanut ihminen luonut valtion, jonka perustana tulee olla oikeudenmukaisuus ja jonka korkeimpana lakina on yhteinen hyvä. Mikään ei ole kulttuurikansan arvolle alentavampaa, kuin ilman vastarintaa antaa vastuuntunnottoman ja epämääräisten viettien ohjaaman hallitsijajoukon nousta johtamaan maata. Kuinka voisimme aavistaa sitä häpeän määrää, joka tulee meidän ja lastemme ylle, kun vihdoin jonain päivänä laput putoavat silmiltämme ja kaikki järkyttävimmät ja mittaamattomimmat rikokset tulevat päivänvaloon. Jokainen haluaa vapauttaa itsensä tästä syyllisyyden painolastista, jokainen tekee niin ja tämän jälkeen nukkuu yönsä taas rauhallisena vailla omantunnon pistoksia. Kaikilla kansoilla, jokaisella ihmisellä, on oikeus maailman antimiin. Sananvapaus, uskonnonvapaus, jokaisen kansalaisen suojelu rikollisten hirmuhallintojen mielivallalta – nämä ovat uuden Euroopan perusta. Silti, vielä ei ole liian myöhäistä. *** Käännös Johanna Freundlich

helsinkifestival.fi

RADION SINFONIAORKESTERI:

LE GRAND MACABRE Ma 24.8.2026 19.00 Ti 25.8.2026 19,00 Musiikkitalo, Konserttisali Kesto: n. 2h 25min, sis. väliaika Radion sinfoniaorkesteri Nicholas Collon, kapellimestari Mateusz Gwidzalla, assistenttikapellimestari Helsingin kamarikuoro Nils Schweckendiek, kuoronjohto Frederic Wake-Walker, ohjaus Sasha Balmazi-Owen, lavastus, puvustuskonsepti ja pukusuunnittelu Solistit: Gepopon päällikkö / Venus: Sarah Aristidou, sopraano Nekrotzar: Leigh Melrose, baritoni Piet the Pot: Wolfgang Ablinger-Sperrhacke, tenori Mescalina: Heidi Melton, sopraano Astradamors: Karl Huml, basso Prinssi Go-Go: Andrew Watts, kontratenori Ministeri, Valkoinen puolue: Kangyoon Shine Lee, tenori Ministeri, Musta puolue: Luke Terence Scott, baritoni Amanda: Elisabeth Freyhoff, sopraano Amando: Jingjing Xu, mezzo-sopraano Schabernack: Jussi Merikanto, baritoni Schobiack: Tomi Punkeri, baritoni Ruffiack: Sakari Topi, baritoni Salaiset poliisit ja pyövelit, prinssi Go-Gon seremoniamestari ja palvelijat, Nekrotzarin helvetillinen seurue: Helsingin kamarikuoro 16

helsinkifestival.fi

Lapsiavustajat Teatterikoulu ILMI Ö:n oppilaita lasten ohjauksessa mukana Sofia Kosk Siiri Koistinen – järjestäjä 1 Aino Parikka – järjestäjä 2 Tuija Luukkainen, Ari Haapalainen, Katjaana Bryant, Jonna Jokelainen, Helmi Laitila –Peruukit, kampaukset ja maski Ninja Pasanen – Prinssi Go-Gon pää Märta Lööv – pukusuunnittelija Pia Lasonen – pukujen lisätoteutus Aino Käki – puvustusassistentti Johanna Freundlich – käännös suomeksi Jasu Aalto – tekstittäjä Henrik Vähätalo – valon ja äänen iskutus

helsinkifestival.fi

NICHOLAS COLLON kapellimestari

NILS SCHWECKENDIEK kuoronjohto ©MARCO BORGGREVE

helsinkifestival.fi

©WALTER WEHNER

FREDERIC WAKE-WALKER ohjaus

SASHA BALMAZI-OWEN visualisointi

helsinkifestival.fi

SOLISTIT Nekrotzar Leigh Melrose, baritoni Gepopon päällikkö / Venus Sarah Aristidou, sopraano

Mescalina Heidi Melton, sopraano Astradamors Karl Huml, basso

Piet the Pot Wolfgang Ablinger-Sperrhacke, tenori

Prinssi Go-Go Andrew Watts, kontratenori

Ministeri, Musta puolue Luke Terence Scott, baritoni

helsinkifestival.fi

Ministeri, Valkoinen puolue Kangyoon Shine Lee, tenori

Amando Jingjing Xu, mezzo-sopraano

Schabernack Jussi Merikanto, baritoni

Amanda Elisabeth Freyhoff, sopraano

Schobiack Tomi Punkeri, baritoni

Ruffiack Sakari Topi, baritoni

Salaiset poliisit ja pyövelit, prinssi Go-Gon seremoniamestari ja palvelijat, Nekrotzarin helvetillinen seurue: Helsingin kamarikuoro

helsinkifestival.fi

GYÖRGY LIGETI

LE GRAND MACABRE György Ligetin ooppera Le Grand Macabre (“Suuri makaaberi”, 1978) perustuu belgialaisen Michel de Ghelderoden vuonna 1934 ilmestyneeseen surrealistiseen maailmanloppukomediaan. Kyseessä on kolkko farssi, jossa ironia ja humoristisuus yhdistyvät traagisuuteen. Ideana on tehdä kuolemasta naurunalainen ja pilkata sitä. Oopperan tapahtumapaikka on kuvitteellinen Brueghelland määrittelemättömällä vuosisadalla. Kuten Pieter Brueghelin taiteessa, oopperan sekasortoinen maailma on sekä pursuilevan värikäs että synkkä. Kokonaisuus on brutaali ja absurdi, mutta samaan aikaan syvästi inhimillinen. Le Grand Macabren partituuri on eri tyylejä yhdistelevä häikäisevä tyylien kollaasi, eklektinen ja pilkallinen. Sen kaleidoskooppimaisuutta voidaan pitää reaktiona serialismin ja Darmstadtin koulukunnan rajoituksiin, joiden totalitaarista eetosta Ligeti vertasi natsi-Saksaan ja Neuvostoliittoon: ”Tonaalisuus kiellettiin ehdottomasti. Melodioiden – jopa atonaalisten melodioiden – kirjoittaminen oli ehdoton tabu. Jaksollinen rytmi ja hahmottuva pulssi tyrmättiin nekin.”

helsinkifestival.fi

Ligeti itse suhtautui avoimesti kaikkeen musiikkiin. ”Anti-anti-oopperaksi” kutsutussa Le Grand Macabressa hän lainaa Monteverdiä, Mozartia, Rossinia, Verdiä, Beethovenia, Offenbachia ja Scott Joplinia. Lainat ovat useimmiten etäännytettyjä, Ligeti itse puhui vale- tai vääristä lainoista. Vaikutteita on otettu brasilialaisesta, balkanilaisesta, bysanttilaisesta, skotlantilaisesta ja espanjalaisesta musiikista. Säveltäjä on maininnut teoksen musiikin olevan ”lähellä poptyyliä” ja ei-atonaalista, mutta se ei myöskään edusta paluuta tonaalisuuteen. Ooppera koostuu kahdesta näytöksestä, jotka jakautuvat kahteen kohtaukseen. Ensimmäisessä kohtauksessa lemmenpari etsii paikkaa, jossa voisi tyydyttää seksihalunsa. Haudasta nousee kuolemaa symboloiva hahmo, Nekrotzar. Hän väittää pystyvänsä ennustamaan ja toteuttamaan maailmanlopun ja tekee juoposta Piet von Fassista itselleen alamaisen. Pariskunta valitsee Nekrotzarin jäljiltä vapautuneen haudan paikaksi hekumalleen.

Toisessa kohtauksessa hoviastrologi Astradamorsin vaimo Mescalina komentaa miestään ja pakottaa tämän tekemään kotitöitä. Astradamors havaitsee taivaalla lähestyvän komeetan, joka on keskiyöllä aiheuttava maailmanlopun. Samanaikaisesti Mescalina uneksii seksuaalisesti kyvykkäästä miehestä. Nekrotzar tyydyttää hänet, antaa hänelle kuoleman suudelman ja kiirehtii Breughellandin hoviin Astradamors kintereillään. Toisen näytöksen aloittavassa kohtauksessa hallitsija Go-Go välittää vain ruoasta ja juomasta. Ministerit tavoittelevat hänen suosiotaan, ja kansa kapinoi. Nekrotzar saapuu ennustaen maailmanloppua, mutta hovin perinteiden mukaan juomingit käynnistyvät ensin. Nekrotzar päätyy humaltumaan muiden mukana, eikä maailmanloppua näytä tapahtuvan.

Aamuun sijoittuvassa viimeisessä kohtauksessa kukaan ei ole varma, tuliko maailmanloppua vai ei. Mescalina hyökkää Nekrotzarin kimppuun tunnistaen hänet entiseksi miehekseen. Nekrotzar katoaa nolostuneena, muut jatkavat juomista. Rakastavaiset nousevat haudasta tietämättä mitään tapahtumista. Kaikki ovat helpottuneita selviytymisestään. Kaiken karnevalistisuuden ja humoristisuuden keskelläkin Ligeti vaati, että Le Grand Macabre tulee ottaa vakavana taiteena eikä slapstickkomediana. Partituuri on kaikkia vokaalisia ja instrumentaalisia tehokeinoja myöten yksityiskohtaisen tarkasti kirjoitettu, ja sen täsmällinen toteutus vaatii esittäjiltä suurta virtuositeettia. Kantaesitys oli Tukholmassa 1978, mutta ensimmäinen produktio, johon Ligeti ilmoitti olevansa tyytyväinen, oli Esa-Pekka Salosen ja ohjaaja Peter Sellarsin tarkistettu ja Ligetin uudelleen muokkaama versio Salzburgin musiikkijuhlilla 1997. Tämä on se versio, jota on sittemmin esitetty ja joka kuullaan myös Juhlaviikoilla. Pekka Miettinen YHTEISTYÖSSÄ: Suomen Kulttuurirahasto Suomen Kulttuurirahaston Mirjam Helin -laulukilpailu tukee kilpailussa sijoittuneiden laulajien osallistumista teokseen. Itävallan suurlähetystö Helsingissä helsinkifestival.fi

”BRUTAL, BEAUTIFUL, and UTTERLY UNFORGETTABLE.”

– FINANCIAL TIMES

”A CARNIVALESQUE MASTERPIECE of THE ABSURD.”

– THE NEW YORK TIMES

”A RIOTOUS EXPLOSION of SOUND, COLOR, and DARK HUMOR.”

– THE GUARDIAN

”One of the most SIGNIFICANT and EXHILARATING OPERATIC ACHIEVEMENTS of the 20TH Century.” – OPERA TODAY

helsinkifestival.fi

LISÄTIEDOT: Ikäsuositus: 14+ Kieli: englanti Tekstitys mobiilisovelluksessa Tarjoamme suomen- ja englanninkielisen tekstityksen kaikkiin Le Grand Macabren esityksiin. Tekstitys tapahtuu omassa älypuhelimessasi Subtitle Mobile -nimisellä sovelluksella. Alla on tarkempia ohjeita mobiilisovelluksen käyttöönotosta ja käytöstä. Ennen esitystä: 1. Lataa maksuton Subtitle Mobile -sovellus (Loitsut Oy) App Storesta tai Google Playstä omaan puhelimeesi ennen esitystä: m.subtitles.cloud 2. Muista ladata puhelimesi akku, sillä tekstitysohjelma kuluttaa akkua. Toimi näin konsertissa: 1. Aseta puhelin äänettömälle tai Älä häiritse -tilaan. 2. Avaa Subtitle Mobile -sovellus 3. Seuraa sovelluksen ohjeita ja syötä 4-merkkinen koodi: E6DG tai lue oheinen QR-koodi 4. Valitse haluamasi tekstityskieli (suomi tai englanti) ja odota esityksen alkua. 5. Käännä puhelimesi vaaka-asentoon. Tekstitys alkaa konsertin alkaessa automaattisesti. Voit säätää näytön kirkkautta koskettamalla näyttöä ja siirtämällä yläreunassa olevaa säädintä. 6. Voit myös vaihtaa kieltä oikean yläreunan valikosta. 7. Voit poistua tekstitysnäkymästä painamalla vasemman yläreunan X-symbolia. 8. Sammuta sovellus konsertin loputtua.

helsinkifestival.fi

SIBELIUS-AKATEMIAN SINFONIAORKESTERI:

SATUJA JA SINFONIOITA Ke 26.8.2026 19:00 Musiikkitalo, Konserttisali Kesto: n. 1h 45min, sis. väliaika Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri Susanna Mälkki, kapellimestari OHJELMA: Maurice Ravel: Ma mère l’Oye Pavane de la Belle au bois dormant Petit Poucet Laideronnette, impératrice des pagodes Les entretiens de la belle et de la bête Le jardin féerique Jean Sibelius: Sinfonia nro 7, C-duuri, op. 105 Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 7, A-duuri, op. 92 Poco sostenuto – Vivace Allegretto Presto – Assai meno presto Allegro con brio

helsinkifestival.fi

SUSANNA MÄLKKI kapellimestari

©SIMON FOWLER helsinkifestival.fi

MAURICE RAVEL: MA MÈRE L’OYE Maurice Ravel vieraili mielellään ystäväpariskunta Godebskin ja heidän lastensa Mimin ja Jeanin luona perheen maalaistalossa. Mimi kertoo muistelmissaan, että Ravel viihtyi lasten seurassa tehden kaikenlaisia kepposia ja kertoen satuja. Ma mère l’oye (Hanhiemo, 1908) oli alun perin tarkoitettu pianoduetoksi Mimi ja Jean Godebskille. Kunnian kantaesityksestä saivat kuitenkin 6- ja 10-vuotiaat Jeanne Leleu ja Geneviève Durony parisen vuotta myöhemmin. Ravel sovitti teoksen baletti- ja orkesterisarjaksi 1911. Balettia varten hän muutti osien järjestystä ja lisäsi tanssinumeroita ja välikkeitä. Orkesterisarja perustuu tähän balettiversioon. ”Muistot lapsuuden saduista saivat minut yksinkertaistamaan tyyliäni ja hiomaan ilmaisukeinojani”, Ravel kirjoitti. Hanhiemon satumaailmassa seikkailevat tutut hahmot Prinsessa Ruusunen, Peukaloinen sekä Kaunotar ja hirviö. Musiikin yleisvaikutelma on ilmava ja hillitty. Sävelmaalailuja on aihepiiriin nähden säästeliäästi. Sellaisia voisivat olla toisen osan leivänmuruja nokkivat linnut sekä Kaunottaren kanssa jutusteleva hirviö. Teoksen avaa kuvaus nukkuvasta Prinsessa Ruususesta. Satukuvaelmat huipentuvat komean prinssin suudelmaan, joka herättää prinsessan satavuotisesta unesta.

helsinkifestival.fi

JEAN SIBELIUS: SINFONIA NRO 7, C-DUURI, OP. 105 Seitsemännen sinfonian syntyprosessi on salaisuuksien verhoama. Luonnoskirjojen perusteella Sibeliuksen tiedetään kuitenkin työstäneen kolmea viimeistä sinfoniaansa samanaikaisesti. Sibelius kirjoitti 1918: ”VII sinfonia. Elämänriemua ja elinvoimaa, välillä appassionatoa. Kolme osaa – viimeisenä ’helleeniläinen rondo”’. Myöhemmin teossuunnitelma muuttui yksiosaiseksi. Teos valmistui maaliskuussa 1924, ja Sibelius johti kantaesityksen Tukholmassa ilman Ainoa, joka ei enää seurannut Sibeliusta konsertteihin peläten miehensä ottavan liikaa rohkaisua ennen esitystä. Arviot olivat myönteiset, mutta Sibelius odotti vieläkin enemmän. ”Miten vähän nämä kaikki aavistavatkaan, mitä olen antanut uudessa teoksessani”, hän kirjoitti. Sibelius oli työskennellyt teoksen parissa myös konserttimatkallaan Roomassa keväällä 1923. Elävästi läsnä ollut antiikki on saattanut inspiroida säveltäjää, sillä määreet ”apolloninen” ja ”helleeninen” yhdistetään usein tähän sinfoniaan. C-duurin ylevä, seestynyt juhlallisuus yhdistyy ajoittaisiin kromaattisiin ja modaalisiin väreihin. Suuren pasuunateeman esiintyminen on koko sinfoniakirjallisuuden upeimpia hetkiä. Seitsemäs sinfonia jatkaa Sibeliuksen tuotannossa absoluuttista linjaa, eikä teoksen otsikko ilmaise musiikin ohjelmallisuutta tai aihepiiriä. Sinfonian muoto määräytyy materiaalin tarjoamien mahdollisuuksien mukaan pakottomasti, ikään kuin sävellysprosessin sivutuotteena. Tuloksena on rakenteita, joita voi kutsua vallankumouksellisiksi. Tähän ominaisuuteen perustuu Sibeliuksen asema yhtenä länsimaisen musiikin merkittävimmistä sinfonikoista.

LUDWIG VAN BEETHOVEN: SINFONIA NRO 7, A-DUURI, OP. 92 Lähes kaikissa Beethovenin seitsemättä sinfoniaa koskevissa kommenteissa yhdistyy sinfonian rytmisen puolen korostaminen. Teoksen marssityyppiset, pisteelliset rytmit on laajalti pantu merkille. Muita luonnehdintoja sinfoniasta ovat olleet ”hurja” ja ”energinen”. Sinfonia ei sisällä lainkaan varsinaista hidasta osaa, hitainkin on tempomerkinnältään allegretto. Johdannon poco sostenuto sallii myös monenlaisia tulkintoja tempon suhteen. Ensiosan avausjakson asteikkokulkujen jännitteet purkautuvat vasta koko osan lopussa. Allegretton sukulaisuus Eroican surumarssiin on ilmeinen. Kolmannen osan sävellajit, scherzon F-duuri ja trion D-duuri niveltyvät a-sävelen varassa sinfonian pääsävellajiin. Vauhdikkaan finaalin sisältämä etäinen muistuma ensiosasta sulkee kokonaismuodon. Beethovenin työ seitsemännen sinfonian parissa alkoi elokuussa 1811 Teplitzissä. Rahahuolet, etenevä kuuroutuminen ja onnettomat lemmenasiat synkensivät tunnelmaa. Vaikeuksista huolimatta Beethoven onnistui pusertamaan sinfoniaan tuoreita ideoita ja hurmioitunutta liike-energiaa. Teos kantaesitettiin hyväntekeväisyyskonsertissa Wienissä 8.12.1813. Yleisön keskuudessa menestys oli mainio, ja sinfonian toinen osa esitettiin toistamiseen “encorena”. Pekka Miettinen Tukijat: Pekka Räisäsen rahasto tukee tämän konsertin koulutusyhteistyötä Mahler Chamber Orchestran kanssa.

helsinkifestival.fi

TŠEKIN FILHARMONINEN ORKESTERI, SEMJON BYTŠKOV & KAREN GOMYO Pe 28.8.2026 19:00 Musiikkitalo, Konserttisali Kesto: n. 2 tuntia, sis. väliaika Tšekin filharmoninen orkesteri Semjon Bytškov, ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja Karen Gomyo, viulu Ohjelma: Dmitri Šostakovitš: Viulukonsertto nro 1 a-molli, op. 77 Nocturne Scherzo Passacaglia Burlesque Antonín Dvořák: Sinfonia nro 7 d-molli, op. 70 Allegro maestoso Poco adagio Scherzo: Vivace – Poco meno mosso Finale: Allegro 30 helsinkifestival.fi

©UMBERTO NICOLETTI

SEMJON BYTŠKOV ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja

helsinkifestival.fi

©IRÈNE ZANDEL

KAREN GOMYO viulu

DMITRI ŠOSTAKOVITŠ: VIULUKONSERTTO NRO 1 A-MOLLI, OP. 77 Neuvostoliiton musiikkielämää järkytti NKP:n keskuskomitean historiallisen päätöslauselman ilmestyminen Pravdassa 11.2.1948. Kyseessä oli raaka ideologinen ja henkilökohtainen hyökkäys johtavia neuvostosäveltäjiä kohtaan. Nimeltä mainittiin seitsemän säveltäjää, syytettyjen listalla ensimmäisinä olivat Dmitri Šostakovitš ja Sergei Prokofjev. Rikosnimikkeenä oli formalismi. Tässä taidesuuntauksessa muotojen katsottiin tulevan sisältöä tärkeämmiksi. Vallanpitäjien edellyttämä suuntaus, sosialistinen realismi, tarkoitti säveltaiteen alalla helposti ymmärrettävää, kaunista, sankarillista ja iloista musiikkia modernistisen rappion sijaan. Päätöslauselma tarkoitti säveltäjille suoraa vainoa. Leirituomion ohella uhkana saattoi olla jopa likvidointi. Šostakovitšille tilanteesta koitui vakavia seurauksia: useimmat hänen teoksistaan joutuivat esityskieltoon. Hän menetti myös opettajan virkansa Moskovassa ja Leningradissa. Aina Stalinin kuolemaan (1953) asti Šostakovitš elätti itseään ja perhettään kirjoittamalla isänmaallisia kantaatteja ja musiikkia poliittisesti oikeaoppisiin elokuviin. Ensimmäisen viulukonserton sävellysprojekti ajoittui tähän vaikeaan ajanjaksoon. Konserttoa säveltäessään Šostakovitšilla oli mielessään tietty solisti, Ukrainassa kasvanut kansainvälinen viulistikuuluisuus David Oistrah (1908–1974). Konsertto on muodoltaan epätavallinen. Kokonaisuutta hallitsevat kaksi pitkää hidasta osaa, avausnokturno ja passacaglia. Pitkälinjainen, jatkuva melodia karttelee tarttuvia aihelmia, ja sitä myötäilee varsin dissonantti harmonia. Šostakovitš käyttää nyt ensi kertaa omia nimikirjaimiaan (d-es-c-h) motiivimateriaalina. Šostakovitš katsoi kantaesityksen turvalliseksi vasta parisen vuotta Stalinin kuoleman jälkeen.

helsinkifestival.fi

ANTONIN DVOŘAK: SINFONIA NRO 7 D-MOLLI, OP. 70 Lontoon filharmoninen seura kutsui Antonín Dvořakin kunniajäsenekseen vuoden 1884 lopulla tilaten häneltä samalla uuden sinfonian. Suuresti inspiroituneena paitsi sävellystilauksesta, myös juuri kuulemastaan Brahmsin kolmannesta sinfoniasta Dvořak tarttui tähän mieluisaan tehtävään. Tilaussinfonian kantaesitys Dvořakin johdolla 22.4.1885 oli myrskyisä menestys. Kriitikot pitivät teosta yhtenä kaikkien aikojen parhaista. Kehuista huolimatta Dvořak lyhensi hidasta osaa. Lopullisessa muodossaan sinfonia esitettiin marraskuussa 1885. Sinfonian julkaiseminen oli työlästä kustantaja Fritz Simrockin heittäydyttyä hankalaksi. Ennen kuin partituuri ilmestyi, Simrock penäsi teoksesta versiota kahdelle pianolle. Hän myös halusi käyttää Dvořakin etunimestä saksalaista muotoa Anton sekä julkaista teoksen vain saksankielisin tekstein. Dvořak pyysi sinfoniasta tunnetun tarinan mukaan ennakkomaksua, koska hänen ”perunasatonsa oli jäämässä heikoksi”. Partituuri julkaistiin vuonna 1885 nimellä Sinfonia nro 2, vaikka se oli sävellysjärjestyksessä jo Dvořakin seitsemäs sinfonia.

Sinfonia liikkuu kansallisromantiikan ja yleiseurooppalaisen tyylin rajamailla. Aiemmasta kiihkeästä patriotismistaan tunnettu Dvořak oli suuntautumassa kohti väljempiä tyylillisiä ilmaisukeinoja. Teoksen avaus matalissa jousissa tarjoaa materiaalia monille myöhemmille ideoille. Traagissävyinen alku saa tervetullutta kontrastia huilun ja klarinetin duuriteemasta. Lyhyen mutta intensiivisen kehittelyjakson jälkeen palataan osan avaustunnelmiin. Hidas osa muistuttaa eniten Brahmsia melankolisine puhallinsooloineen. Scherzo tuo sekin mieleen suuren esikuvan. Brahmsin suosimat kolmi- ja tasajakoisten iskualojen vaihdokset ovat kuultavissa useampaankin otteeseen. Finaalin avaava laaja, synkähkö johdanto kerää energiaa aina synkopoidun, voimakkaan pääteeman esille tuloon saakka. Suvantopaikoista huolimatta osan yleisilme on myrskyisä aina kiihkeään codaan saakka. Pekka Miettinen Yhteistyössä: Jane ja Aatos Erkon säätiö

helsinkifestival.fi

TŠEKIN FILHARMONINEN ORKESTERI, SEMJON BYTŠKOV & YUNCHAN LIM La 29.8.2026 19:00 Musiikkitalo, Konserttisali Kesto: n. 2h 10min, sis. väliaika Tšekin filharmoninen orkesteri Semjon Bytškov, ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja Yunchan Lim, piano Ohjelma: Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri Allegramente Adagio assai Presto Bedřich Smetana: Má vlast Vyšehrad Vltava Šárka Z českých luhů a hájů Tábor Blaník

34 helsinkifestival.fi

©BONSOOK KOO

YUNCHAN LIM piano

helsinkifestival.fi

MAURICE RAVEL: PIANOKONSERTTO G-DUURI Maurice Ravel suunnitteli vuoden 1914 tienoilla baskilaiseen aiheeseen perustuvaa fantasiaa pianolle ja orkesterille. Teos ei koskaan valmistunut, mutta sen luonnokset olivat alkusysäys G-duuri-pianokonsertolle (1931). Ravel aikoi esittää pianokonserttonsa Amerikankiertueellaan 1928, mutta pääsi aloittamaan säveltämisen vasta 1929. Kantaesitys viivästyi, koska työlistalla oli ensin Paul Wittgensteinin tilaama vasemman käden konsertto. Ravel oli kaavaillut soittavansa itse G-duurikonserton solistiosuuden, mutta joutui luopumaan tästä urakasta heikon terveytensä vuoksi. Solistiksi kiinnitettiin Marguerite Long, jolle Ravel myöhemmin omisti konserton. Säveltäjä itse johti kantaesityksen 14.1.1932. Menestys oli välitön. Ensiosa räpsähtää käyntiin piiskan sivalluksella ja rauhoittuu vasta ensimmäisen varsinaisen pianosoolon myötä. Konserton karusellimusiikkia muistuttava avaus vie ajatukset Ravelin tunnettuun kiinnostukseen kaikkea mekaanista kohtaan. Puhaltimien motiivi sai vahvoja vaikutteita bluesista ja heijastelee ajan yökerhovaikutelmia; kiertueellaan Ravel oli pistäytynyt George Gershwinin seurassa Harlemin yössä eivätkä Montmartren jazzklubitkaan olleet hänelle vieraita. Ensiosassa liikutaan myös espanjalaistunnelmissa. Adagio assai sai innoituksensa Mozartin klarinettikvinteton larghetosta. Tätä sävellystä Ravel piti Mozartin kauneimpana. Osa syntyi Ravelin itsensä mukaan ankaran rutistuksen tuloksena tahti kerrallaan. Avauksen laajakaarisen pianosoolon ohella osa sisältää herkkiä puupuhallinosuuksia. Ytimekäs finaali on huiman virtuoosinen sekä orkesterin että solistin osalta. Ravelin mielestä soitinkonserton tuli olla kepeä ja briljantti, vailla pyrkimystä syvällisyyteen tai dramaattisiin tehokeinoihin. Solisti on etualalla, ja puhaltimien kommentit tulevat vieraalla kielellä eli oudossa sävellajissa. Ensiosan tunnelmiin palataan piiskan sivalluksen ja konserton päättävän bassorummun tömäyksen myötä. 36 helsinkifestival.fi

BEDŘICH SMETANA: MÁ VLAST Tšekkiläisen musiikin historiasta tuskin löytyy toista yhtä ikonista teosta kuin Bedřich Smetanan sinfonisten runojen sarja Má vlast (”Minun maani”, 1874–1879). Teos kuvaa kattavasti tšekkien myyttistä menneisyyttä, historiaa, maantiedettä, kansanperinnettä ja luontoa. Smetana jatkokehitteli Má vlastissa Franz Lisztin lanseeraamaa sinfonisen runon ideaa, jossa yksiosainen teos rakennettiin tärkeimmän teeman muodonmuutosten varaan. Smetana laajensi tätä konseptia koskemaan teoksen kuutta erillistä osaa punoen niiden välille yhteistä teema- ja motiiviaineistoa. Hänen sävellystekninen virtuositeettinsa ilmentyy myös taidossa rakentaa viehättäviä melodioita ja monimutkaista kontrapunktia ja yhdistää ne yksinkertaiseen kansanperinteeseen. Vyšehrad (”Korkea linna”) kuvaa Prahan etelälaidalla sijaitsevaa linnoitusta, josta on näköala Vltava-joelle. Vltava – saksaksi Die Moldau – on tunnetuin ja rakastetuin yksittäinen osa Má Vlast -teoskokonaisuudesta. Kappale kertoo jokivarren maisemista ja joen kasvusta pikku purosta leveäksi virraksi.

Šárka on naissoturi. Häntä kuvaava dramaattinen osa viittaa niin kutsuttuun ”neitsyiden sotaan”. Ovelan juonen päätteeksi Šárka ja hänen kaartinsa surmaavat kaikki huumaamansa soturit. Z českých luhů a hájů (”Böömin metsistä ja pelloilta”) on herkkä maalaiselämän kuvaus. Talonpoikaistyttö kävelee pellolla ja kesäisen luonnon kauneus lumoaa hänet. Tábor on eteläböömiläinen kaupunki, josta tuli 1400-luvun reformaatioliikkeen, hussilaisuuden myötä uskonnonvapauden symboli. Osan pääteema on hussilaishymni. Hussilaiset piileskelivät Blaníknimisellä vuorella sen jälkeen, kun heidät oli julistettu lainsuojattomiksi. Smetana aloitti kuuden sinfonisen runon sarjansa 1874 vaikeassa elämäntilanteessa. Täydelliseen kuuroutumiseen johtaneesta tinnituksesta huolimatta Smetana sai teoksen valmiiksi vuoteen 1879 mennessä. Sarja kantaesitettiin Prahassa marraskuussa 1882. Pekka Miettinen Yhteistyössä: Jane ja Aatos Erkon säätiö

helsinkifestival.fi

38 helsinkifestival.fi

helsinkifestival.fi

HELSINGIN JUHLAVIIKOT Helsingin juhlaviikot on Pohjoismaiden suurin monitaidefestivaali, joka järjestetään vuosittain elo-syyskuun vaihteessa. Juhlaviikkojen tehtävänä on tarjota laajalle kotimaiselle ja ulkomaiselle yleisölle ainutlaatuisia taide-elämyksiä. Festivaalin taiteellisena johtajana toimii Johanna Freundlich. Juhlaviikkojen taustaorganisaationa toimii Helsingin kaupungin perustama Helsingin tapahtumasäätiö. Säätiön päättävä toimielin on yhdeksänjäseninen hallitus, jonka Helsingin kaupunginhallitus valitsee kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Säätiön toimitusjohtajana toimii Sami Ylisaari.

40 helsinkifestival.fi

FESTIVAALIN TEKIJÄT: HALLINTO

Sami Ylisaari | Helsingin tapahtumasäätiön toimitusjohtaja Piia Lääveri | Hallintopäällikkö Sanjaana Gavalas | Vastaava tuottaja Anni Bouyahia | Talous- ja hallintokoordinaattori

MYYNTI JA KUMPPANUUDET

Riikka Fagerholm | Kaupallinen johtaja Sini Jaatinen | Vastaava tuottaja (b2b)

MARKKINOINTI JA VIESTINTÄ

OHJELMATUOTANTO

Johanna Freundlich | Taiteellinen johtaja Maria Silvasto | Tuotantopäällikkö Erica Giacoletto | Vastaava tuottaja (klassinen musiikki) Esa Kandelberg | Vastaava tekninen tuottaja Emma Abendstein | Vastaava tuottaja (kaupunkitapahtumat) Annika Pråhl | Vastaava tuottaja (Huvila) Johanna Rajamäki | Vastaava tuottaja (esittävät taiteet) Aleksi Pahkala | Ohjelmatuottaja (Huvila) Tanja Halonen | Artistituottaja (Huvila) Marianne Mieskolainen | Tuottaja (klassinen musiikki & tanssi/teatteri/sirkus) Alisa Tilli | Tuotantoharjoittelija (klassinen musiikki) Janina Widberg | Tuotantoharjoittelija (kaupunkitapahtumat) Kristiina Vartia | Tuotantoharjoittelija (tanssi/teatteri/sirkus)

helsinkifestival.fi

ALIA ALI:

IN LIGHT OF... 20.8.–1.11.2026 HELSINGIN TAIDEHALLI Ti–pe 11–18 La–su 11–17 Ma suljettu

SCHAUBÜHNE BERLIN:

THE SILENCE KANSALLISTEATTERI Pe 21.8. klo 20 La 22.8. klo 15

CLOUD GATE DANCE THEATRE OF TAIWAN:

13 TONGUES

TANSSIN TALO, ERKKO-SALI To–la 27.–29.8. klo 18 Su 30.8. klo 14

BOTIS SEVA:

BLKDOG

KANSALLISOOPPERA, ALMINSALI Ke–to 2.–3.9. klo 18.30

helsinkifestival.fi

HUVILA RUFUS WAINWRIGHT – SOLO VILLE AHONEN To 20.8. klo 19 MAIJA VILKKUMAA: KARAOKE / QUEEN Pe 21.8. klo 19 RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA La 22.8. klo 14 ja 19 ARJA KORISEVA & TANGO ALAKULO Su 23.8. klo 19 KATIE MELUA ULLALINTULAMPI Ma 24.8. KLO 19 HANNES AARO630 Ti 25.8. KLO 19 A.W. YRJÄNÄ: EIDOLON Ke 26.8. klo 19 ANSSI KELA – NUMMELA 25-vuotisjuhlakonsertti To 27.8. klo 19 SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT YLVA HARU Pe 28.8. KLO 19 RAJATON & CLUB FOR FIVE La 29.8. klo 14 ja 19 20.8.

EGOTRIPPI: Vielä koittaa uusi aika -albumin 20-vuotisjuhlakonsertti Su 30.8. klo 19 POHJOISEN LEGENDAT HELSINGISSÄ Lapin kamariorkesteri, John Storgårds, Katarina Barruk & Niillas Holmberg Ma 31.8. klo 19 CARMINHO TUULETAR Ti 1.9. klo 19 ELÄVIEN KIRJOISSA – Ilta Mikko Kuustosen seurassa MIKKO KUUSTONEN & KYMI SINFONIETTA Ke 2.9. klo 19 ANGÉLIQUE KIDJO – HOPE TOUR VÄRTTINÄ To 3.9. klo 19 AMANDA BERGMAN SUNNAN Pe 4.9. klo 19 ELLINOORA X SINFONIA LAHTI: POP SINFONIA La 5.9. klo 19 Lisäksi 19.8. Lauri Haavin yllätyskeikka Huvilassa vain Elisa Etuohjelman jäsenille.

TAITEIDEN YÖ COMPAGNIE OFF: LES GIRAFES ELÄINOPERETTI Kulkue Senaatintorille helsinkifestival.fi

TILAA UUTISKIRJE JA LIITY MUKAAN JUHLAVIIKKOJEN YSTÄVÄKSI! Ystävänä pysyt ajan tasalla ohjelmastamme ja saat kuulla Juhlaviikkojen uutiset ensimmäisenä. Samalla saat lippu- ja muita etuja Juhlaviikkojen sekä yhteistyökumppaneidemme tapahtumiin. Talvella saat uutiskirjeen sähköpostiisi noin kerran kuukaudessa ja kesällä Juhlaviikkoja kohti mentäessä useammin. Halutessasi voit peruuttaa uutiskirjetilauksen koska tahansa. helsinkifestival.fi/ystava

FESTIVAALIA TUKEMASSA

Helsingin kaupunki ja opetus- ja kulttuuriministeriö Festivalen stöds av Helsingfors stad samt undervisnings- och kulturministeriet The festival is supported by the City of Helsinki and the Ministry of Education and Culture FESTIVAALIN KANSAINVÄLISIÄ ORKESTERI- JA TANSSIVIERAILUJA TUKEE

Jane ja Aatos Erkon säätiö

Festivalens internationella orkesteroch dansgästspel understöds av Jane och Aatos Erkkos stiftelse The festival’s international orchestra and dance guests are supported by the Jane and Aatos Erkko Foundation

44 helsinkifestival.fi

TAPAHTUMAN JÄRJESTÄÄ

Helsingin tapahtumasäätiö

Festivalen arrangeras av Helsingfors evenemangsstiftelse The festival is organised by the Events Helsinki Foundation

EGS: HELSINGIN JUHLALIPUTUS – KAUPUNKI JUHLII MUISTOJAAN 18.8.–5.9.2026

Helsingin juhlaviikot, Helsingin Sanomat ja EGS kutsuvat kaupunkilaiset jakamaan muistojaan, jotka ansaitsevat tulla nostetuiksi esiin ja lopulta salkoon. Juhlaviikkojen uuden graafisen ilmeen takana oleva nykytaiteilija EGS tulkitsee valitut muistot lipuiksi, jotka liehuvat Helsingin kaupungintalon edustalla ja Sanomatalon katolla Helsingin juhlaviikkojen ajan.

Helsingin juhlaviikkojen graafisen ilmeen on suunnitellut nyt toista vuotta kansainvälisesti tunnettu graffititaiteilija sekä maalauksistaan ja lasiveistoksistaan tunnettu EGS. Ilmeen keskiössä on ulkomuistista luotu, käsin piirretty kartta Helsingistä.