Issuu

Järvenpään kaupunkipolku 2022

Järvenpään kaupunkipolku 2022 Julkaisija Järvenpää-seura ry Kaupunkipolun loi 2007 laaja työryhmä, jossa oli edustajia Järvenpää-Seura ry:stä, Keski-Uudenmaan Matkailuoppaat ry:stä, Sykettä ja Sinfoniaa ry:stä sekä Järvenpään kaupungilta. Toimittajana toimi Pauli Saloranta. Tämä on kaupunkipolun neljäs päivitetty versio, jonka tekemiseen ovat osallistuneet Tuula Siltasari-Peltonen ja Tarja Vuokkovaara. Kirjallisuutta ja valokuvien lähteitä: • Koulujen kauppalasta kaupungiksi. Tämän vuosisadan Järvenpäätä. Järvenpään kaupunki 1980 • Väinö Kyrölä (toim.) Kartanoitten katveessa. Muistikuvia Järvenpäästä. Järvenpää-Seura ry 1984 • Väinö Leinonen (toim.) Sykettä ja sinfoniaa. Järvenpää aikuisen iässä. Järvenpään kaupunki 2001 • Järvenpään historiaa vanhoin valokuvin 1850–1952. Järvenpään kaupunki 1981 Kiitos kaikille tietoja antaneille yhteisöille ja kaupunkilaisille!

Kansikuva: Järvenpään kaupunki Taitto: White Cloud Oy Paino: Painomäki Oy

10 9

11 8

7 6

c 13

5 4

17 3

15 16

18 19

2 20

2 1

28 27 25 31 27

38 39

36 Pohjakartan © Järvenpään kaupunki 2022

Järvenpään kaupunkipolku Kaupunkipolku yhdistää Järvenpään mielenkiintoisia kohteita kävelyreitiksi kaupungin keskustassa. Polun tarkoituksena on kaupungin tutuksi tekeminen sen asukkaille ja vierailijoille.

Johdanto Järvenpään kehitykseen ovat vaikuttaneet 1600-luvulta alkaen ennen kaikkea kahden kartanon omistajien toiminta samoin kuin rautatien avaaminen ja helsinkiläisten huvila-asutus 1800-luvulla. Viime vuosisadan mullistuksia puolestaan olivat Järvenpään kartanon maiden palstoitus ja Karjalan evakkojen asuttaminen, jolloin kylään tuli kerralla 3 000 uutta asukasta.

Euroopan suurin blues-tapahtuma Puistoblues. Järvenpään alueella Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön liittyvät Jean Sibeliuksen Ainola, Eero Järnefeltin Suviranta sekä Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola. Uudempi taiteilijakoti on akateemikko Alvar Aallon toiselle akateemikolle Joonas Kokkoselle piirtämä, vuonna 1969 valmistunut Villa Kokkonen Vanhankylänniemessä.

Järvenpään kauppala irtautui Tuusulasta 1951 ja sai kaupunkioikeudet vuonna 1967. Kaupungin pinta-ala on 39,9 km2, josta vesistöä 2,42 km2. Elinvoimaisena kulttuurikaupunkina tunnetun Järvenpään merkittävimpiä vuosittaisia musiikkitapahtumia ovat Meidän Festivaali ja

Järvenpäässä on asukkaita jo yli 45 000. Järvenpäässä on edustettuna kymmeniä kansallisuuksia, monikulttuurisuus onkin leimannut koko Tuusulan pitäjää Hyrylän varuskunnan perustamisesta alkaen.

Järvenpään kaupunki

Kävelykatu Jannea koristavat kuvanveistäjä Pekka Jylhän muotoilemat joutsenaiheiset veistokset.

Sibeliuksentori

Paikalla on ollut Savontieltä Vanhankylänniemeen vievän tien risteys viimeistään 1600-luvulta alkaen. Vuosituhannen vaihtuessa Järvenpään ja koko Keski-Uudenmaan uudeksi keskipisteeksi rakennettiin 2 800 neliömetrin laajuinen tori. Se nimettiin Ainolassa vuodesta 1904 lähtien asuneen säveltäjämestari Jean Sibeliuksen mukaan. Sen vierelle avattiin vuonna 1999 vilkas Prisma-kauppakeskus,

jota edelleen laajennettiin v. 2004 yhdessä 7-kerroksisten asuinkerrostalojen kanssa, suunnittelijana arkkitehtitoimisto Max Tenhunen. Kadunnimi Kenkä-Eskon polku periytyy kulmauksessa olleesta kenkätehtaasta.

Kävelykatu Janne

Alueen omistaneen maanviljelysneuvos Bjarne Westermarckin tilauksesta maanmittari Woldermar Svaetichin

suunnitteli 1920-luvulla Järvenpään keskustaan ruutukaavaa noudattavan huvilayhdyskunnan, jossa kaikkialle oli kävelyetäisyys. Samaa periaatetta edustaa nykyinen kävelykeskusta. Sen yleissuunnittelusta vastasi kaupungin toimeksiannosta maamme suurimpiin kuuluva yhdyskuntarakentamisen konsulttitoimisto Suunnittelukeskus Oy.

teistyössä yritysten ja muiden tahojen kanssa tavoitteenaan tehdä Jannesta järvenpääläisten yhteinen olohuone. Osuuskauppa Perhelä perustettiin vuonna 1908. Sen linjakas funkistyylinen liiketalo vuodelta 1940 oli keskeisellä paikalla Jannen pohjoispäässä. Rakennus purettiin vuonna 2019 uuden Perhelän korttelin rakennustöiden alta. Bulevardikortteliksi kutsuttu uusi alue valmistuu vaiheittain vuoteen 2024 mennessä.

Vuonna 2001 valmistunut Janne oli ensivuosinaan Suomen ainoa soiva kävelykatu. Talvisaikaan kadun reunoja lämmitetään kaukolämmön paluuvirtauksella. Vuosittaisia tapahtumia kävelykatu Jannella ovat Järvenpää-päivä, Puistobluesin katutapahtumat, Jannen piknik, Maa Elää, kevät- ja joulumarkkinat sekä Joulukadun avajaiset.

Sibelius kävelykatu Jannella Vanhat järvenpääläiset muistavat Jean Sibeliuksen (1865–1957) hahmon valkoisessa kesäpuvussaan, sikaria polttelemassa. Sibelius näki sävellajit väreinä, joista neljän mukaan on nimetty kävelykatu Jannen aukiot: Sininen (A-duuri), vihreä (F-duuri), punainen (C-duuri) ja keltainen (D-duuri). Kuvanveistäjä Pekka Jylhän muotoilemat, linnunsiipien muotoiset katuvalaisimet ja joutsenveistokset symboloivat Sibeliuksen rakastamia kurkia ja joutsenia.

Keski-Uudenmaan Osuuspankin talo valmistui vuonna 1970, suunnittelija Toivi Louhimo. Liikerakennus pankkisaleineen edustaa aikansa modernismia kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla. Aiemmin paikalla oli laajalti tunnettu elokuvateatteri Filmilinna. Kävelykadun varrella toimiva Sykettä ja Sinfoniaa ry on vuonna 1998 perustettu Järvenpään kaupunkikeskustan kehittämisyhdistys. Se ideoi ja organisoi tapahtumia yh-

Vanha Apteekintalo

Liisan grilli

Venäjän rajan sulkeuduttua vuoden 1917 jälkeen Karjalan kannakselta, lähinnä Terijoelta, purettiin pietarilaisen hienoston kylmiksi jääneitä huviloita ja siirrettiin muualle Suomeen. 1920-luvulla Bjarne Westermarck tuotti noin 200 huvilaa Järvenpäähän. Nyt niistä on jäljellä alle 20. Näkyvin ja tunnetuin on Vanha Apteekintalo, joka pystytettiin osoitteeseen Sibeliuksenkatu 5 vuoteen 1926 mennessä. Apteekkari Aina Kajander avasi vuonna 1927 talossa apteekin, joka toimi v. 1962 saakka. Sen jälkeen siinä on toiminut mm. urheiluliike, kahvila ja antiikkiliike. Nykyisin talossa toimii ravintola. Rakennus on kunnostettu 1993–2005. Yläkerrassa on asuintiloja.

Valkosipulimajoneesistaan tunnettu grilli on toiminut samalla paikalla jo 1960-luvulta saakka.

Vastapäisessä Rautatien puistossa oli asemapäällikön virka-asunto, joka on nyttemmin purettu. Kaupunkilaisia ja junamatkustajia ilahduttavat puiston vanhat lehmukset, joista osa on valaistu talvisin.

Myöhemmin tiloissa sijaitsi Temal Oy, joka on pohjoismaiden johtava emaloitujen saniteettituotteiden ja julkisivulevyjen valmistaja. Vuonna 1994 perustettu yhtiö on yksityinen perheyhtiö, joka jatkaa Wärtsilän ja Hackmanin jo 1910-luvulla aloittamaa toimintaa. Vuodesta 2001 on rakennuksessa toiminut myös kulttuuriteollisuuden yrityskeskus, jolloin alakerrassa oli käsintekijöiden pajoja. Nykyisin rakennuksessa toimii kirpputorien ja neulekahvilan lisäksi myös Järvenpään kaupungin nuorisopalvelut ja useita pienyrittäjiä.

Entinen Matkahuolto

Pieni puupäällysteinen linja-autoasema valmistui vuonna 2004, suunnittelija Aki Davidsson. Linja-autoliikenne on siirtynyt Asemanmäelle ja entisessä linja-autoaseman rakennuksessa on ravintola.

Pajalan alue

Entinen teollisuusalue on muuttunut kerrostaloalueeksi.

6 a. Entinen kumitehdas Vanhin osa valmistui vuonna 1930. Sitä on laajennettu viimeksi 1970-luvulla. Ennen kulutuselektroniikkaan keskittymistä Nokia valmisti Järvenpäässä kumisaappaita, renkaita, autojen roiskeläppiä ja muita kumivalmisteita.

Tuula Siltasari-Peltonen

6 b. Entinen valssimylly Bjarne Westermarck perusti paikalle Suomen ensimmäisen valssimyllyn vuonna 1918. Mylly paloi vuonna 1944, jolloin Suomen Maanviljelijäin Kauppa (SMK) osti sen ja rakensi uuden myllyrakennuksen. Komea funkistyylinen rakennus valmistui vuonna 1947. Sen siiloihin mahtuu viisi miljoonaa kiloa viljaa. Mylly lopetti toimintansa vuonna 1971 ja ne purettiin vuonna 2012. Valssimyllyn paikalle on rakennettu asuinkerrostalo, joka toistaa siilojen pyöreitä muotoja. Muuntamo ja porttirakennus sekä entinen meijeri on säilytetty.

6 c. Entinen matto- ja plyyshitehdas 7

(Näkyy paremmin kohteelta 14.) Insinööri Edward Cooper perusti yhdessä vaimonsa kanssa tehtaan vuonna 1926. Rakennuksen vanhimmat osat valmistuivat vuonna 1939. Rakennusta on sittemmin korotettu. Järvenpäässä harvinaisen suuri teollisuusrakennus on puhdasta funkista: huomaa yksityiskohtana pieni parveke linjakkaassa julkisivussa.

Westermarckin puisto

Pajalan uusien kerrostalojen keskellä on Myllytieltä Kaskitielle ulottuva korkealaatuinen kaupunkipuisto, jota on rakennettu useassa vaiheessa. Puiston eteläpäässä on kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin pronssinen veistos Ytin hevonen. Asettamalla patsas Westermarckin puistoon, kaupunki kunnioittaa Järvenpään perustajan, teollisuusmiehenä ja maatalouden kehittäjänä tunnetun Bjarne Westermarckin muistoa. Westermarckin puistoon on istutettu kirsikkapuita. 5

Musiikkiopiston talo

Järvenpään ensimmäinen kolmikerroksinen kivirakennus valmistui vuonna 1919 Westermarckin kasvinjalostuslaboratorioksi Gösta Cajanuksen suunnittelemana. Vuonna 1918 aloitettu kasvinjalostustoiminta, 1920 alkaen Suomen Kylvösiemen Oy, oli ensimmäinen laajamittainen yritys jalostaa järjestelmällisesti maamme oloihin soveltuvia viljelyskasveja. Toiminta loppui pian Järvenpään kartanon vararikkoon, mutta valtio lunasti osan jalostusaineistosta ja palkkasi jalostustoimintaa johtaneen maisteri, sittemmin professori Vilho A. Pesolan jatkamaan työtä Maatalouskoelaitokselle Tikkurilassa. Sen kasvinjalostusosasto siirrettiin vuonna 1928 Jokioisille, jossa toimii edelleen Boreal-nimellä. Kaupungin haltuun talo siirtyi vuonna 1983. Rakennukselle oli jo purkulupa, mutta Järvenpää-Seura ja Järvenpää Kartanon Rotary -klubi sekä järvenpääläiset arkkitehdit yhteistuumin pelastivat sen tuholta. Nykyisin arvorakennuksessa toimii Järvenpään ja Tuusulan ylläpitämä Keskisen Uudenmaan Musiikkiopisto.

Tekninen keskus

Kaupungin tekninen toimi on vuodesta 2003 alkaen toiminut entisessä Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen toimitalossa, joka valmistui vuonna 1986, suunnittelija Jorma Pankakoski. Sisäpihalla on vesiallas ja kuvanveistäjä Erkki Erosen abstrakti veistos Soihtu. Seutulantalo on tällä hetkellä Järvenpään Kaupunkikehityksen käytössä. Jäähallia vastapäätä olevassa metsikössä sijaitsi Seutulan kartano, jonka Bjarne Westermarckin vanhemmat rakennuttivat tälle kihlajaislahjaksi vuonna 1909. Arvorakennuksen annettiin rappeutua 1970-luvulla ja lopulta se purettiin pois kivijalkaa myöten. Pihapiiristä löytyy vielä kulttuurikasveja, mm. kuusamaa.

Bjarne Westermarck Järvenpään kartanon tytär Alfhild Ehrström avioitui metsänhoitaja Anton Westemarckin kanssa ja vuonna 1888 he saivat pojan Bjarne Rudolf Alexanderin. Hän opiskeli Kööpenhaminan maatalous-korkeakoulussa ja tutustui nykyaikaiseen maatalouteen eri pohjoismaissa. Pian Bjarne ryhtyi kehittämään ennestäänkin kukoistavan kartanon toimintaa. Hän osti naapuritiloja, käynnisti peltojen lannoituksen ja salaojituksen, hankki ensiluokkaisen karjan, parhaita kasvilajikkeita ja uudenaikaisia koneita sekä perusti meijerin. Tiluksia oli laajimmillaan 1920-luvun alkupuolella 4 000 hehtaaria. Hän käynnisti viljelyskasvien jalostustoiminnan Suomessa (ks. Musiikkiopiston talo). Bjarne Westermarckia arvostettiin paikkakunnalla hyvänä työnantajana ja yhteiskunnallisten asioiden hoitajana. Uudistukset vaativat rahaa, jota hankittiin mm. myymällä puutavaraa kartanon metsistä. Menestyksen myötä Bjarne Westermarckille kertyi lukuisia luottamustehtäviä. Hän oli monien järjestöjen perustajajäsen ja mm. Maatalous-Osake-Pankin hallintoneuvoston jäsen sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton puheenjohtaja. Lisäksi

Westermarck toimi erinäisissä valtion komiteoissa. Maanviljelysneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1919 ja tuli valituksi eduskuntaan Maalaisliiton (nyk. Keskustapuolue) listalta vuonna 1922. Westermarckin laajojen liiketoimien takia kartano joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja vuonna 1924 iso osa sen maista myytiin valtiolle. Jäljelle jäi kuitenkin alue nykyisen kaupungin keskustassa. Perhe muutti ”metsästysmajaan” nykyiselle Myllytielle ja Bjarne alkoi kehittää Järvenpään asemanseutua pienteollisuuden ja kaupan keskukseksi. Hän teetti palstoitussuunnitelman ja tuotti Terijoelta hirsihuviloita asuinrakennuksiksi. Westermarck oli vaikuttamassa Järvenpään yhteiskoulun perustamiseen vuonna 1928 ja pani vireille hankkeen Järvenpään erottamiseksi Tuusulasta itsenäiseksi kauppalaksi. Järvenpää sai kaupunkioikeudet vuonna 1967. New Yorkin pörssiromahdus vuonna 1929 ja seurannut lama veivät Järvenpään kartanon lopulliseen vararikkoon. Bjarne Westermarck vetäytyi Järvenpäästä tilalleen Nastolaan, jossa hän mm. kasvatti ja jalosti siipikarjaa.

Kartanon koulukeskus ja liikuntahallit

Kartanon koulukeskuksessa opetusta saavat peruskoulun 1-9. luokkalaiset ja oppilaita on yhteensä noin 1000. Jäähalli on valmistunut vuonna 1990 ja uimahalli vuonna 1972. Uimahallin peruskorjaus ja laajennus valmistui vuonna 2008. Alueen uusin, monipuolinen liikuntahalli HI5 Areena valmistui vuonna 2022.

Vesa Huhtikangas

Jumalansynnyttäjän kazanilaisen ikonin kirkko

Terijoen ortodoksisen seurakunnan toiminta jatkui Karjalan luovuttamisen jälkeen vuonna 1944 Järvenpäässä Harjulan kansakoulun tiloissa. Seurakuntalaiset rakensivat talkoilla oman vaatimattoman kirkon, joka valmistui vuonna 1947. Sisustus koostui Terijoen ortodoksikirkon esineistöstä, jonka kirkkoherra Mikael Orﬁnski oli pelastanut. Esineet olivat seurakuntalaisten itse valmistamia; ikonostaasin puukoristeet oli veistänyt Terijoen Kuokkalassa asunut taiteilija Ilja Repin. Vireän toiminnan ansiosta Järvenpäähän alkoi pian muuttaa muualle Suomeen asettuneita evakko-ortodokseja. Vuonna 1950 seurakunta kuitenkin lakkautettiin ja jäsenet liittyivät Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan.

Sipulikupoli on ortodoksikirkon näkyvin ulkoinen tunnusmerkki. Uusi Järvenpään ortodoksinen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1980 vastapäätä edellistä, suunnittelijana nyt Ivan Kurdjavtsew. Jouluksi 2000 valmistuivat Jurij Mitroshinin toteuttamat seinä- ja kattomaalaukset. Kirkon pihalla kasvavista kuusista pienempi on tuotu Lintulan Pyhän kolminaisuuden luostarista Heinävedeltä, toinen on kaupungin istuttama. Tammi puolestaan on 600 vuotta vanhan emäpuun vesa Kuremäen Pühtitsan luostarista Itä-Virosta.

Järvenpään kaupunki

Villa Cooper

nus siirrettiin vuonna 1917 nykyiselle paikalleen, jossa se palveli ensin kartanon toimihenkilöiden ruokalana. Omistajaksi tuli vuonna 1932 tehtailija Edward Cooper puolisoineen. He asuivat huvilassa itse ja rakensivat sen ympärille englantilaisen puutarhan uima-altaineen. Rakennus siirtyi kaupungin haltuun irtaimistoineen vuonna 1973, josta eteenpäin kuitenkin Agneta Cooperilla oli elinikäinen asumisoikeus. Rouva Cooper kuoli 96-vuotiaana vuonna 2004. Rakennuksessa toimii nykyisin Järvenpään Käsintekijät.

12.b Entinen Westermarckin konttorirakennus ”Metsästysmaja”

Taidemäki

Taidemäen alue käsittää kolme suojeltua rakennusta, jotka piha-alueineen muodostavat kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön.

Vuonna 1919 valmistunut rakennus on arkkitehti Gösta Cajanuksen suunnittelema. Se toimi aluksi Westermarckin konttorirakennuksena ja myöhemmin mm. terveystalona. Nykyisin rakennuksessa toimii taidelainaamo.

12.a Villa Cooper

12.c Kauppalanlääkärin talo

Kansallisromanttinen hirsirakennus valmistui vuonna 1904 Aholan lähelle Järvenpään kartanon tyttärelle Sigridille ja tämän puolisolle Gösta Enckellille. Huvilan suunnitteli samaan aikaan valmistuneen Ainolan piirtänyt arkkitehti, myöhemmin professori, Lars Sonck. Raken-

Rakennus on tehty lääkärin virkataloksi vuonna 1947. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Arvo Aalto ja Niilo Kokko. Se on hyvin säilynyt esimerkki 1940-luvun rakentamisesta. Rakennus on nykyisin Järvenpään taideseuran käytössä. 9

Entinen sähkölaitos

Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen pääkonttorin eteläinen osa valmistui vuonna 1939. Nykyisin rakennus on toimistokäytössä. Huomaa viereinen muuntaja vuodelta 1932: sähkölaitoksen johtaja Lauri Lindberg suunnitteli sopusuhtaisen ja veikeän pagodi-kattoisen mallin, jollaisia on ainoastaan entisessä Tuusulan pitäjässä.

Kaiskon Huvila

Talon rakennutti kumitehtaan johtaja P. Kaisko 1930-luvulla saksalaisten jugend-tyylisten mallipiirustusten mukaan. Rakennuksessa toimi aikoinaan kuvataidekoulu ja kesäisin lasten matkailukohde Pikku-Ainon koti, jonka nimi tulee järvenpääläisen Kristiina Louhen Aino-kirjoista. Nyt se on yksityisomistuksessa. Valtuustokadun toisella puolella on samaisen Kaiskon asunnokseen rakennuttama kaunis funkistalo, johon asennettiin kaikki mukavuudet jo rakennusvaiheessa 1937–38. Rakennuksen käyttäjäksi tuli 1970-luvulla päiväkoti Puistola, nykyään talossa on kaupungin toimistotiloja.

Seuratalo

Seuratalo valmistui vuonna 1932, suunnittelijana T. Ehrsted. Seuratalo rakennettiin paikallisten seurojen yhteishankkeena. Mukana olivat Nuorisoseura, Järvenpään Palo, Lotta Svärdin paikallisosasto ja Tuusulan maataloustuottajien yhdistys. Käyttö oli monipuolista: oli tansseja ja iltamia, kesäjuhlia ja puulaakihiihtoja. Tiloja vuokrasivat mm. vapaapalokunta, suojeluskunta, seurakunta, Pelastusarmeija ja adventistit. Sodan aikana talo oli puolustusvoimien koulutuskäytössä. Rakennusta laajennettiin vuonna 1955, kaupungin haltuun se siirtyi vuonna 1974. Talo kunnostettiin vuonna 2004 ja sitä vuokrataan yhdistysten ja yksityisten käyttöön.

Kaupungintalo (purettu)

Valmistui vuonna 1977. Selkeälinjaisen toimistorakennuksen suunnitteli Jorma Pankakoski. Sen toteutus tuli laskettua edullisemmaksi öljykriisin jälkeisessä suhdannekuopassa. Sisäilmaongelmien vuoksi kaupungin toimistot siirtyivät rakennuksesta pois vuonna 2018 ja rakennus purettiin vuonna 2020.

Järvenpää-talo, kirjasto ja taidemuseo

Järvenpää-talo valmistui vuonna 1987. Kulttuuri- ja kongressikeskuksen yleisen arkkitehtikilpailun voittivat Olavi Lipponen ja Erkki Karonen ehdotuksella, joka muodostaa ehjän kokonaisuuden ja suojaisan pihapiirin kaupungintalon naapuriin. Järvenpää-talon Sibelius-salissa on 574 paikkaa ja Juhani Aho -salissa 170. Niiden kiitetyn akustiikan suunnitteli Alpo Halme. Aulassa on näyttelytila Järnätti. Taloon tehtiin jo alun perin tilat kellariteatteri Pikku-Kallelle, joka toimii Järvenpään teatterin estradina.

Järvenpää-talon ja kirjaston lattioissa on satoja oikosarvien fossiileja. Lattialaattojen kivi on Öölannista ja peräisin ajalta, jolloin lämpimät trooppiset meret kuhisivat elämää. Sisämerien pienet oikosarvet olivat vain muutaman millimetrin pituisia, mutta valtamerissä nämä pedot saattoivat kasvaa jopa 22-metrisiksi. Viereisen Kulttuuripuiston jalopuut ja kilpikaarnamännyt ovat entisten VR:n asuinrakennusten pihapuita. Puistossa on Erkki Erosen veistämä Sibeliuksen patsas vuodelta 1964. Ainolaan katsova Sibeliuksen näköispatsas siirrettiin nykyiselle paikalleen Tapiola-puistosta Mannilantieltä vuonna 1994. Toinen Erkki Erosen veistos, Kylpevät kyyhkyt, sijaitsee sisällä kirjastossa.

Kirjaston alakerrasta varattiin tilat taidemuseolle, joka toteutettiin Jatta von Konowin suunnitelman mukaan vuonna 1992 ja jota laajennettiin vuonna 2009. Järvenpään taidemuseon kokoelma koostuu kahden kansallisesti merkittävän taiteilijan, Venny Soldan-Brofeldtin (1863–1945) ja Eero Järnefeltin (1863–1937) tuotannosta. He työskentelivät viime vuosisadan vaihteessa Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäseninä ja taiteilijanaapureina. Kokoelmateosten aihepiirit sisältävät niin värikylläisiä maisemia, luonnonlyriikkaa, perheen arjen kuvauksia kuin taidokkaita muotokuvia. Teokset on tehty aivan lähellä – melkein museon naapurissa. Järvenpään taidemuseossa on vaihtuvia näyttelyitä sekä museokauppa.

Hallintokadun toisella puolella on Sibelius-Akatemian oppilasasuntolaksi rakennettu kerrostalo Nuottila vuodelta 1984, suunnittelija Sibeliuksen tyttärenpoika Petri Blomstedt. Käyttötarkoituksen mukaisesti osa asunnoista oli alun perin äänieristettyjä. Nykyään kiinteistöä hallinnoi Järvenpään kaupungin omistama Mestariasunnot Oy.

Erkki Eronen Kuvanveistäjä Erkki Eronen syntyi Pälkjärvellä Laatokan Karjalassa vuonna 1926. Sotien jälkeen Eronen opiskeli kuvanveistoa Taideteollisen oppilaitoksen päiväkoululinjalla Ateneumissa Helsingissä ja sieltä valmistumisensa jälkeen akateemikko Wäinö Aaltosen johdolla, jonka apulaisena myöhemmin toimi. Erosen taiteen lähtökohtana on realismi, mutta työt ovat usein tyyliteltyjä. Monipuoliseen tuotantoon sisältyy mm. 40 julkista veistosta, joista 10 on Järvenpäässä, sekä lisäksi hautamuistomerkkejä ja noin sata muotokuvaa. Eronen sai uransa aikana lukuisia palkintoja ja kunniajäsenyyksiä. Vuodesta 1956 alkaen Erkki Eronen työskenteli professori Matti Aaltosen suunnittelemassa ateljeekodissaan Järvenpään Loutissa. Sen jakoi vuodesta 1959 puoliso Elli Marjatta os. Pura. Kotikaupungissaan Eronen oli aktiivinen monilla aloilla. Hän teki aloitteen Järvenpään Kuvaamataidekerhon perustamisesta vuonna 1958 ja oli mukana perustamassa seurakunnan päiväkerhotoimintaa vuonna 1964 sekä Keski-Uudenmaan Big Bandia vuonna 1984. Eronen kuoli vuonna 2018.

Rautatieasema

Päätöksen rautatien rakentamisesta Helsingistä Hämeenlinnaan teki keisari Aleksanteri II vuonna 1857. Rata valmistui vuonna 1862 ja yhtenä ensimmäisistä sen varrelle Järvenpään asema jo vuonna 1858. Suunnittelijaksi arvellaan lääninarkkitehti Carl Albert Edelfeltiä, taidemaalari Albert Edelfeltin isää. Radan avaamisen 100-vuotisjuhlintaan liittyen vuonna 1962 aseman seinään kiinnitettiin Erkki Erosen muotoilema muistolaatta. Asemanmäellä oli alun perin yli 10 rakennusta, joista vain itse asema on jäljellä. Se siirrettiin kokonaisena 25 metriä uusien raiteiden tieltä vuonna 1999. Siirto on kuvattu Rakas Järvenpää -elokuvassa. Aseman alikulkutunneli toteutettiin 1980-luvun lopulla Järvenpää-talon rakentamisen yhteydessä Erkki Collianderin suunnitelman mukaan. Siitä tuli koko lähiliikennealueen tyylikkäin kauniisti aaltoilevine rimapaneelikattoineen. Pasila-Riihimäki pääradan lisäraiteen rakentaminen muutti liikenneyhteyksiä ja laiturialuetta. Linja-autojen lähtöpaikka siirrettiin Asemanmäellä vuonna 2019 valmistuneissa järjestelyissä.

räjäoikeus, joka on nyt muuttanut Hyvinkäälle. Keväästä 2022 virastotalossa on poliisiasema, joka siirtyi v. 1975 valmistuneesta vanhasta osasta. Viereisellä tontilla on Keski-Uudenmaan verotoimisto. Virastotalon edustalla on Järvenpään Yrittäjien ja Nuorkauppakamarin tilaama Erkki Erosen Pikku-Kalle-patsas vuodelta 1979.

21 Näkymä asemanmäeltä Sibeliuksenkadulle eli nykyiselle kävelykatu Jannelle 1930-luvulla.

Siviili- ja asevelvollisuusinvalidien liitto hankki vuonna 1947 entisen Bauerin silkkitehtaan rakennukset yhdistettyä opetus- ja tuotantolaitosta varten ja rakennutti opiskelija-asuntolat Mannilantien varteen. Valtion Arava-lainan saaminen asuntolahankkeeseen edisti osaltaan Järvenpään erottamista Tuusulasta omaksi kauppalakseen, sillä lainaa ei myönnetty maalaiskunnille. Näin syntyi Invan kaupunginosa. Kampukselle on noussut useita lisärakennuksia eri vuosikymmenillä, uusimpana vuonna 2004 Kirsti Sivénin suunnittelema asuntola. Nykyinen valtakunnallinen koulutuskeskus Spesia on ammattiin valmistava ja täydennyskouluttava monialainen oppilaitos, joka on keskittynyt mm. liikuntavammaisten koulutukseen.

Hotelli Asema-aukiolla

Hotelli Rivoli valmistui vuonna 1990, suunnittelijana arkkitehtitoimisto Päkki. Parinkymmenen vuoden toiminnan jälkeen hotellitoiminta myytiin Scandic ketjulle, joka lopetti toimintansa Järvenpäässä keväällä 2020. Uusi yksityisomistuksessa oleva hotelli Sointu aloitti toiminnan tammikuussa 2022.

Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus

Valtion virastotalo

Valmistui vuonna 1997, suunnittelijana Erkki Valovirta. Siinä toimii erilaisia valtion virastoja, mm. Tuusulan kä-

Harjuvaaran huvila

Järvenpään sahan perustajan Tyyne Walfrid Harjuvaaran kotihuvila on 1910-luvun alusta. Harjuvaara oli aktiivinen myös vuoden 1886 paikkeilla perustetussa Järvenpään Puhelinyhdistyksessä, joten kylän puhelinkeskus toimi huvilassa vuosina 1918–25, kunnes yhdistys myytiin Keravan puhelinyhdistykselle. Puhelinvälittäjän tehtäviä hoiti neiti Mimmi Holm yli 30 vuotta. Tiloissa on toiminut englantilainen leikkikoulu, yksityinen päiväkoti Aksentti ja tähtitieteellinen yhdistys Altair. Vieressä on Tapiola-puisto, johon Sibeliuksen patsas alunperin sijoitettiin vuonna 1964. Patsas siirrettiin v. 1994 Järvenpää-talon ja kirjaston viereen.

INVAn opiskelija-asunnot

Järvenpään ensimmäiset asuinkerrostalot valmistuivat 1952, suunnittelijana Esko Suhonen. Pohjoisimman talon päädyssä on Yrjö Kyllösen Takojat-relieﬁ. Sisäpihan puistoalueen suunnitteli Eino Kalervo. Pihalla on saarnivaahteroita, ylijäämämaasta tehty kumpare sekä lentopallokenttä, joka on tosin muutettu pysäköintialueeksi.

Järvenpään puhelinnumeroita 1900-luvun alussa 1 Järvenpään kartano 2 Järvenpään kartano 3 Vanhankylän kartano 4 Jokelan kartano 5 Järvenpään Majatalo 6 Ylikartano Nummisissa 7 Alikartano Nummisissa 8 Lammaskallio (K.J.Winqvist) 9 Ahola (Aho) 10 Haarajoen kartano 11 Kellokosken tehdas 12 Tuusulan piirin nimismies Frostell 13 Åberg Vilho (leipuri) 14 Tuusulan pappila 15 Majatalo (myöhemmin J:pään Saha) 16 Jokelan tiilitehdas (Jokelan asema) 17 Järvenpään asema 18 — 19 — 20 Väkiviinapolttimo 21 Kellokosken keskus 22 Sibelius Jean

talossa järjestetään monenlaista kehittävää toimintaa kaikenikäisille lähiseudun asukkaille.

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen osallistuivat Sibelius-patsaan paljastustilaisuuteen Tapiola-puistossa 27.9.1964. Presidenttiparin takana näkyvät mm. Järvenpään kauppalanjohtaja Einar Pyykkö sekä Sibeliuksen tyttäret.

Vanha kaupungintalo

Rakennus valmistui vuonna 1955, suunnittelijana Jorma Järvi. Alakerrassa toimi aluksi kauppalan toimisto. Myöhemmin koko talo oli kaupungintalona vuosina 1967–77. Tiloissa toimi pitkään Järvenpään Opisto ja ylemmät kerrokset ovat olleet asuinkäytössä. Rakennuksen takana on vanha opettajien asuntola vuodelta 1950. Sen pihapuutarhassa on kotimaisia maatiaiskasveja ja erikoisuuksia kuten euroopanpyökki, japaninvaahtera ja kellokuusama.

Setlementti Louhela

Englannissa vuonna 1884 alkanut setlementtiliike vakiintui Suomeen vuonna 1918 teollisuusseutujen evankelioimisseuran muodossa. Heti viime sotien jälkeen helsinkiläinen Kalliolan setlementti aloitti Järvenpäässä nuorten kerhotoiminnan, joka itsenäistyi Louhelan nimellä vuonna 1950.

Lepolan peltoaukea

Entisen maatalousnormaalikoulun alue peltoineen avautuu heti keskustan eteläpuolella. Sen suunnittelusta järjestettiin vuonna 2006 arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti oululainen Arkkitehdit M3 Oy. Alueelle on suunniteltu asuntosaarekkeita yli 2 000 asukkaalle. Kaupunki on luovuttanut tontteja asuinrakentamiseen vuodesta 2010 lähtien. Aluetta on rakennettu vaiheittain ja se on vielä kesken.

Toimitalo on rakennettu osin talkoilla. Vuonna 1953 Louhelan setlementti avasi Järvenpään ensimmäisen päiväkodin, joka oli 20 vuoden ajan myös ainoa. Nykyäänkin 15

16 Vanhalle navetanmäelle on noussut Ratsastuskeskus Aino maneeseineen, joka on nykyään myös 3000 henkilön tapahtumapaikka Aino Areena. Kaupunki on rakennuttanut alueelle päiväkoti Pollen.

kuusi soittoääntä on säveltänyt akateemikko Joonas Kokkonen. Tyylitellyn puisen alttarikrusiﬁksin on veistänyt Erkki Eronen ja kirkkotekstiilit suunnitellut tekstiilitaiteilija Tyyne Pakarinen.

Seurakuntatalo juhlasaleineen ja kirkkoherranvirastoineen vihittiin käyttöön vuonna 1982, suunnittelijana kaupunginarkkitehti Erkki Colliander. Juhlasalin lasimaalaus on Antti Vuoren. Pihapiiriin valmistui 2003 Kirkkopiha, jossa on diakonia- ja kasvatustyön tiloja. Sen takana jatkuu Yrjö ja Hanna -säätiön palvelukoti. Kokonaisuuden suunnitteli arkkitehtitoimisto Jukka Turtiainen.

Keskustan koulut

Keskuskoulu valmistui vuonna 1952, suunnittelijana Arvo Aalto. Koulun tiloissa toimii Järvenpään Opisto. Eteläpuolella on Juholan koulu, jossa erityisopetusta, ja pohjoisessa vuonna 2006 peruskorjattu Järvenpään Yhteiskoulu, jonka vanhin osa on vuodelta 1930. Koulukeskuksen laajennus on käynnissä.

Kirkonmäki

Järvenpään seurakunta erosi Tuusulasta vuonna 1952 ja sai oman hautausmaan vuonna 1957. Nykyään seurakunnassa on noin 28 000 jäsentä. Kirkko vihittiin käyttöön 1.12.1968. Arkkitehti Erkki Elomaan suunnittelema, kaunistelematonta betonibrutalismia edustava rakennus on suojelukohde. Se muodostaa suojaisan pihapiirin vuonna 1940 seurakuntataloksi valmistuneen vanhan kirkon ja miljardien vuosien ikäisen peruskallion kanssa. Kellojen

Kirkon viereen rakennettiin vuonna 2011 rakennusarkkitehti Keijo Kaltevan suunnittelema nelikerroksinen Kirkonkulma. Hyvin suosituksi tilaksi on muodostunut vuonna 2012 käyttöön vihitty Elävän veden kappeli, joka on saanut nimensä alttariseinän porattua alkuperäistä kalliota pitkin valuvasta vedestä. Kappelin lasimaalaukset on suunnitellut ja toteuttanut järvenpääläinen lasitaiteilija Sari Narmala. Maalausten aiheena on Psalmi 23 ” Herra on minun paimeneni… ” ja kaikkien kolmen lasimaalausikkunan läpi kulkee vesipuro. Vesiaihe jatkuu lattian sinisissä laatoissa alttarilta lähtevänä ”purona”.

Tuula Siltasari-Peltonen

Kirkonkulma palvelee seurakunnan monitoimitilana.

Tuusulanjärvi

Kaukjärven alueen asukkaat kyllästyivät 1600-luvulla pitkään kirkkomatkaan Sipooseen ja halusivat perustaa oman seurakunnan. Hanketta tuki vahvasti Vanhankylän kartanon omistaja ratsumestari Nils Stålhane. Lopulta Turun piispa Isak Rothovius määräsi perustettavaksi Tuu-

Tuusulanjärven rannoille alkoi muodostua pysyvää asutusta 1200-luvulla. Järven nimi oli tuolloin Kaukjärvi (muinaissuomen kauka merkitsee pitkää). Seurakuntajaossa alue kuului Sipooseen paitsi Vanhakylä Vihtiin.

18 sulan kappeliseurakunnan, joka itsenäistyi vuonna 1643. Seurakuntalaisia oli tuolloin noin 600. Järveä alettiin kutsua Tuusulanjärveksi. Tuusulanjärvi oli aikoinaan sekä kesällä veneillä että talvella jäätietä myöten järvenpääläisten kulkuväylä Tuusulan kirkolle. Nykyisin järvellä liikkuvat mm. Tuusulanjärven purjehtijat ja Tuusmelojat sekä vapaa-ajan kalastajat. Säiden salliessa Järvenpään kaupunki ja Tuusulan kunta kunnostavat talvisin järvelle hiihtoväylän ja luisteluradan. Tuusulanjärven pinta-ala on 6 km2 ja suurin syvyys 10 metriä, mutta keskisyvyys vain 3,2 metriä, joten järvi on altis rehevöitymiselle. Jo 1930-luvulla järven tila alkoi huonontua maatalouden hajakuormituksen ja asutuksen jätevesien vuoksi. Huonoimmillaan tilanne oli 1960-luvun lopulla. Keinoilmastaminen vuonna 1972 alkaen ja Järvenpään jätevesien pumppaaminen meriviemäriin vuonna 1979 alkoivat kuitenkin parantaa tilannetta. Pahan sinileväkesän 1997 jälkeen kerättiin kansalaisadressi järven kunnostuksen puolesta. Siihen saatiin 20 miljoonaa markkaa valtion ja kuntien rahaa. Hoitokalastuksella on vähennetty särkikalakantaa. Tämä on auttanut

Aikanaan vilkas Tervanokan uimaranta oli vuosikymmeniä suljettu järven huonon kunnon vuoksi. Se avattiin kunnostettuna uudelleen käyttöön 2004. petokaloja pitämään särjet kurissa sekä lisännyt leviä syövää eläinplanktonia. Tuusulan Rantamoon valmistui vuonna 2001 vesiensuojelukosteikko, jossa suuri osa ravinteista jää rantakasvillisuuteen. Vuonna 2006 ruopattiin järven eteläpää, millä pyrittiin lisäämään veden virtausta. Tuusulanjärvi äänestettiin Uudenmaan maakuntajärveksi vuonna 2011.

Myös järven eteläpäässä pesii useita mielenkiintoisia lajeja, kuten lapasorsa, luhtahuitti ja liejukana. Tuusulanjärven rantametsissä ja kulttuurimaisemassa viihtyvät Suomessa uhanalainen pikkutikka ja harvalukuinen ruisrääkkä sekä nuolihaukka. Länsirannalta on Rantamon kosteikon rakentamisen jälkeen lähtenyt lentoon vuosittain satoja naurulokin ja kymmeniä kalatiiran poikasia. Vanhankylänniemen alueella on myös merkittäviä kasvillisuusesiintymiä sekä lepakoiden, sammakkolajien (mm. viitasammakko), perhosten ja hyönteisten elinympäristöjä.

Tuusulanjärven Natura-alue Tuusulanjärven rehevien rantojen kosteat niityt ja rantaluhdat ovat Uudenmaan luonnolle tyypillisiä. Niillä pesii ja levähtää useita harvinaisia lajeja. Tuusulanjärvi on siten valtakunnallisesti arvokas lintuvesi. Siksi sille on muodostettu 200 hehtaarin laajuinen Natura-alue, joka koostuu kolmesta osasta järven pohjois- ja eteläpäässä sekä länsirannalla.

Koirapuistosta alkavat pitkospuut vievät suojelualueelle ja lintutornille. Reitti on nimetty Joukon poluksi järvenpääläisen luontoaktiivin Jouko Veikkolaisen mukaan. Lintutornista avautuu näkymä järven pohjoispään rantaluhdalle, jolla kasvaa runsaasti karpaloa ja saroja. Loppukesällä luhdalla voi nähdä suosirkan sekä muita avoimilla rantasoilla viihtyviä hyönteisiä.

Linnuston kannalta Natura-alueen arvokkain osa on järven pohjoispää. Siellä on 1990-luvulla pesinyt 800 paria uhanalaisia naurulokkeja yllättävän lähellä ihmisasutusta. Lokit hävisivät 2000-luvun alussa mutta palasivat vuonna 2006, kun aluetta oli muokattu niille sopivammaksi mm. poistamalla pensaita. Lahdella on tavattu kaikkiaan 46 pesivää lintulajia, mm. luhtahuitti, telkkä ja tukkasotka. Alue on myös tärkeä muuttolintujen levähdys- ja ruokailupaikka. Mm. harmaahaikaroita saapuu syksyisin runsaasti.

Tervanokka

Paikalla oli uimaranta 1960-luvulle saakka, jolloin sen käyttö loppui järven saastumisen vuoksi. Veden laadun parannuttua kaupunki rakensi uimarannan uudelleen Järvenpää-seuran aloitteesta ja se avattiin kesäkuussa 2004. Rannan tuntumasta löytyvät Järvenpään nimikkokasvi

Vanhankylän kartano Ratsumestari Nils Stålhane muodosti Vanhankylän kartanon 1600-luvun alkupuoliskolla yhdistämällä useita omistamiaan tiloja. Stålhanella oli ratkaiseva osuus Tuusulan irrottautumisessa Sipoosta omaksi kappeliseurakunnakseen vuonna 1643. Muistona tästä Tuusulan kunnan vaakunassa on Stålhanen suvun aatelisvaakunasta otettu pistoolinlukko. Kartano kuului Stålhanen suvulle 1800-luvun alkuun saakka, jolloin se rappeutuneena joutui pois suvulta. Asiaan vaikutti vänrikki Nils Stålhanen suuri perillisjoukko. Vänrikki eli 92-vuotiaaksi ja jätti kahdesta avioliitostaan 27 perillistä sekä vielä avioliiton ulkopuolella syntyneitä jälkeläisiä. Eri vaiheiden jälkeen Vanhankylän isännäksi tuli vuonna 1849 merikapteeni Johan Henrik Åström, jonka suku omisti kartanon 1900-luvun alkuvuosiin saakka. Kartano

keltavuokko ja nimikkoeläin silkkiuikku. Toisella rannalla näkyy Vanhankylänniemi. Tervanokantien varrella sijaitsee myös kaupungin ylläpitämä matonpesupaikka, jonka valumavedet johdetaan viemäriin.

Tuula Siltasar i- Pe

lto ne n

lähti Åströmien aikana uuteen nousuun. Tiluksia oli nyt noin 2 000 hehtaaria ja lehmiä 250. Sittemmin kartanolla oli useita omistajia ja se rapistui jälleen päätyen lopulta Järvenpään kauppalalle vuonna 1951. Tässä vaiheessa maata oli jäljellä enää 115 ha. Åströmien aikainen kaunis päärakennus palveli pitkään matkailukeskuksena. Se kunnostettiin vuonna 2009 ja on vuokrattu ravintolakäyttöön. Vanhankylän alueen tuleva käyttö on pohdinnassa, kun terveyskeskuksen toiminta on siirtynyt uusiin tiloihin keskustaan. Alueelle on laadittu käyttö- ja hoitosuunnitelma jo vuonna 2005. Niemi ja ns. alustalaisten mäki tulevat säilymään virkistysalueena, mutta Stålhanentien ympäristön kehittämistä tutkitaan. Mäellä on Veteraanipuisto sotaveteraanien muistomerkki “Veljeä ei jätetä”.

Järvenpään kaupunki

Puiston maamerkki, teksasilaisen professori Rolf Westphalin Kolmisointu-veistos, joka paljastettiin vuonna 1979 Art-Tuusulanjärvi-yhdistyksen tilaama. Suomen suurin julkinen veistos on hitsattu Järvenpäässä Wärtsilän konepajalla (nyk. Valmet). Tekijänsä mukaan ”suorakulmaisuutta ja harmautta vastustava” teos on keltaiseksi maalattua terästä. Sen korkeus on 11 m ja suurin leveys 60 m, paino 27 tonnia sekä betonianturat 63 tonnia. Rantapuistoa on kehitetty ja kehitetään edelleen toiminnalliseksi virkistysalueeksi. Alueella sijaitsevat leikkipuisto Silkkiuikku (1996, peruskorjaus 2012) ja skeittipuisto SK8 (2015). Senioripuiston rakentamisen yhteydessä 2016 puistoon saatiin ensimmäinen yleisö-WC. Lisäksi puisto toimii jopa 5000 henkeä vetävänä tapahtuma-alueena ja on varusteltu kattavasti sähkö- ja vesiliitännöin. Aivan vesirajaan on rakennettu portaikko, jossa voi istuskella ja nauttia järven läheisyydestä.

Rantapuisto

Tuusulanjärven pohjoispäässä sijaitseva Rantapuisto on kaupunkilaisten suosima tapahtuma- ja oleskelupaikka niin kesällä kuin talvellakin. Puistoon on suora yhteys kävelykatu Jannelta ja torilta. Rantapuiston ja Rantakadun väliin valmistui vuonna 2008 ravintola.

Tarja Vuokkovaara

Oheiskohteet

Järvenpään lukio

Lukio valmistui vuonna 2003, suunnittelijana arkkitehtitoimisto Aarne von Boehm. Nykyistä koulurakentamistyyliä ennakoiden toiminnot jäsentyvät korkean pyöreän keskusaulan eli “areenan” ympärille. Rakennus onkin saanut paljon huomiota osakseen myös kansainvälisesti. Järvenpään lukio on noin 900 oppilaallaan Suomen toiseksi suurin yleissivistävä oppilaitos.

Järvenpään sosiaali- ja terveyskeskus JUST

Järvenpään sosiaali- ja terveyskeskus JUST on julkisen palvelun sosiaali- ja terveyskeskus. JUST:n sosiaali- ja terveysasema tarjoaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon monipuolisia palveluita, se valmistui vuonna 2017.

Taiteilija Jorma Hautalan suunnittelemat muraalit maa lattiin Wärtsilänkadun kerrostaloihin Järvenpään juhlavuonna 2021.

Vesitorni

Tanhuniitty

Valmistui vuonna 1966, suunnittelijat Arvi ja Pirkko Ilonen sekä Lars-Olov Sebbas. Järvenpään kulmikkaan veistoksellinen maamerkki kohoaa 38 metrin korkeuteen maanpinnasta. Säiliön tilavuus on 2 000 m3. Sen kautta aiemmin Tuusulan Seudun Vesilaitos nimellä tunnettu Keski-Uudenmaan Vesi toimittaa vettä, josta 30 % on luonnon pohjavettä ja 70 % Päijänteen vedestä valmistettua tekopohjavettä.

Alue rakennettiin vuosina 1975–77. Ruotsalainen rakennusyhtiö Plazer toteutti Risto Kaurian ja Risto Turtolan suunnittelemat 30 samanlaista kuuden asunnon puuelementtitaloa alun perin tasakattoisina. Selkeillä väreillä maalatut talot muodostavat ryppäitä korttelin keskelle jäävän niityn ympärille. 500 asukkaan Tanhuniitty valittiin Uudenmaan liiton vuoden uusmaalaiseksi kyläksi vuonna 1997.

Islamilainen rukoushuone

Volgan mišar-tataarit ovat olleet tekemisissä suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa satoja vuosia. Suomeen heitä alkoi asettua kauppiaina 1800-luvulla ja Järvenpäähän tiettävästi vuodesta 1925 alkaen.

Maatalousnormaalikoulu

Peltojen keskellä kohoavat uusklassiset koulurakennukset valmistuivat vuonna 1929, suunnittelijoina Toivo ja Jussi Paatela. Vuonna 1927 perustetussa normaalikoulussa koulutettiin maatalousalan opettajia ja toisaalta maanviljelijöitä sekä karjanhoitajia. Havainto-opetustilan pinta-ala oli 110 hehtaaria, josta viljeltyä 52 ha. Koulu yhdistettiin vuonna 1993 Hyvinkään maatalousoppilaitoksen ja Rajamäen metsäoppilaitoksen kanssa Uudenmaan maaseutuopistoksi, jonka toiminnat keskitettiin Hyvinkäälle vuonna 2000. Päärakennuksessa toimii nykyään kristillinen koulu ja pienempiä rakennuksia on myyty yksityisomistukseen asunnoiksi.

Islamin pääsuuntausta sunnilaisuutta seuraavat Suomen tataarit rakensivat Järvenpäähän talkoilla ensimmäisen rukoushuoneensa, joka valmistui vuonna 1941. Yksinkertaisessa puurakennuksessa on tataarien perinteeseen viittaava suuri torni, joka ei kuitenkaan ole varsinainen minareetti, joten rakennusta ei voida kutsua moskeijaksi. Vielä vuosituhannen vaihteessa rukoushuone oli maailman pohjoisin lajissaan. 23

24 Päärakennuksen pihaa vartioi siitossonni Gray. Sen esikuva tuotiin viime vuosisadan alussa Englannista Suur-Merijoen kartanoon Viipurin maalaiskuntaan. Patsaan on veistänyt Johan Munsterhjelm vuonna 1913. Talvisodan jaloista evakuoitu veistos oli aikanaan Järvenpään ensimmäinen julkinen patsas.

Savontie

Helsingin porvarit esittivät Tukholman valtiopäivillä vuonna 1680, että Hollolasta Helsinkiin rakennettaisiin tie, jotta väki pääsisi tavaroineen paremmin kaupunkiin. Taustalla oli helsinkiläisten ja porvoolaisten kilpailu Sisä-Suomen markkinoista. Valmiina olivat jo osuudet Helsinki–Hyrylä osana Hämeentietä sekä Mäntsälä–Hollola. Tuomalasta johti Kellokoskelle myllytie, joka vanhan maalain mukaan oli 6 kyynärää (noin 3 metriä) leveä. Ainoastaan Kellokosken ja Ohkolan väli oli kokonaan ilman ajokelpoista yhteyttä. Monien korvausriitojen jälkeen valmistui lopulta 10 kyynärää leveä Savontie. Sen myötä Helsingin vaikutusalue laajeni pitkälle Etelä-Savoon. Korvauksena helsinkiläisten oli ylläpidettävä mm. Keravanjoen siltaa Kellokoskella aina vuoteen 1729. Valtatie numero 5 palveli vuoteen 1956 saakka Helsingin ja Heinolan välisenä päätienä. Vanhaa linjausta noudattaa nykyään pyörätie.

Järvenpään kartano

Sibeliuksenväylän varrella on kaupungin vanhin säilynyt rakennus, Järvenpään kartanon viljamakasiini 1800-luvulta. Ensimmäinen maininta Järvenpään kylästä ja siellä Kyrölän (Körilän) rälssitilana on vuodelta 1543. Tila jaettiin useaan otteeseen ja kylä osin autioitui, kunnes vuonna 1681 jäljellä oli enää kuusi taloa. Sitten Kyrölästä tehtiin ratsutila, jonka pian osti Isak Boucht vuonna 1702. Isonvihan aikana 1713–21 venäläiset veivät Bouchtin omaisuuden ja tila autioitui jälleen. Rauhan tultua Boucht kunnosti Kyrölän ja alkoi pitää siinä majataloa. Kartanoksi vaurastunut tila oli sitten hänen jälkeläistensä hallussa yli 200 vuotta. Järvenpään kartanon isännän Alexander Ehrströmin myötävaikutuksella perustettiin vuonna 1891 Järvenpään ensimmäinen kansakoulu “ Notkon koulu “. Nykyään rakennus on yksityisomistuksessa. Vuonna 1897 kartanon mailla sijainneen Vårbackan huvilan vuokrasivat Venny Soldan-Brofeldt ja Juhani Aho, joiden myötä syntyi Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Rakennus tuli sittemmin tunnetuksi nimellä Ahola. Myös Järnefeltin Suviranta ja Sibeliuksen Ainola lohkottiin Järvenpään kartanosta.

Järvenpään kartanossa tehtiin kylän kehityksen kannalta ratkaisevat päätökset.

Kartano kasvoi, ja vuonna 1871 rakennetun päärakennuksen puistoa koristettiin kujin ja istutuksin. Hedelmätarhassa kasvoi 250 omena- ja päärynäpuuta. Kartanon viimeinen isäntä oli Bjarne Westermarck.

jaopiston viisikerroksinen Peltola-talo valmistui Jalmari Peltosen suunnittelemana 1955 lähelle entistä kartanon päärakennusta, joka purettiin seuraavana vuonna. Opettajia koulutettiin Järvenpäässä aina vuoteen 1997. Nykyisin Keuda Järvenpäähän kuuluvassa oppilaitoksessa on noin 450 opiskelijaa matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla. Vuonna 2007 alueelle valmistuneessa Puistolassa toimii opiskelijaravintola.

Kartanon jouduttua vararikkoon pääosa maista myytiin vuonna 1924 valtiolle. Se perusti alueelle Maatalousnormaalikoulun sekä Kotitalousopettajaopiston, jonka yhteydessä toimi myös emäntäkoulu. Kotitalousopetta25

Tuula Siltasari-Peltonen

Puistokujan eteläpäähän valmistui 1928 Kotitalousopettajaopiston ajanmukainen päärakennus Paatela, suunnittelijoina Jussi ja Toivo Paatela. Tyylipuhdasta klassismia edustavan komean kivirakennuksen sisätiloissa on säilynyt Yrjö Laineen suunnittelemia kattomaalauksia, lattiamosaiikkeja ja huonekaluja. Bengt Schalinin samaan aikaan Paatelaan suunnittelema laaja puutarha on keskeisiltä osiltaan suojeltu. Puistossa on kymmeniä puulajeja, ja keväisin kukkivat keltavuokot. Järvenpään kartanon viljamakasiini 1800-luvulta.

Järvenpään kulttuuripolku Tuusulanjärven rantamaisemiin kehittyi 1900-luvun alussa maamme merkittävin taiteilijayhteisö. Sen tuotanto vaikutti kansallisen identiteetin muodostumiseen ja sitä kautta Suomen kansan kohtaloon. Juhani Aho ja hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat ensimmäisinä alueelle marraskuussa 1897. Heitä seurasivat taidemaalari Eero Järnefelt, säveltäjä Jean Sibelius ja taidemaalari Pekka Halonen perheineen sekä myös runoilija J. H. Erkko. Suomen kielen professori, valtioneuvos Emil Nestor Setälä muutti Tuusulanjärven rantaan Lepolan tilalle1920-luvulla, jossa aiemmin oli asunut arkkiatri Otto Hjelt.

Venny Soldan-Brofeldt saapui katsomaan Järvenpään kartanoon kuuluvaa Vårbackan huvilaa, tulevaa Aholaa. Maalari oli löytänyt kodin itselleen ja puolisolleen kirjailija Juhani Aholle. Aholassa Juhani Ahon asema kansalliskirjailijana vahvistui. Täällä hän kirjoitti mm. romaaninsa Kevät ja takatalvi ja Juha, näytelmän Tuomio ja matkakuvauksia sekä suuren joukon Lastuja. Aholassa toimii perheen elämästä ja taiteilijayhteisöstä kertova museo.

Ainola Yhteisellä hiihtoretkellä vuonna 1903 Eero Järnefelt totesi langolleen Jean Sibeliukselle Kielomäellä, nykyisellä Ainolan kukkulalla, että tämä olisi sopiva paikka Sibeliuksen perheen uudelle kodille. Järvenpään kartano suostui myymään tontin ja jo seuraavana vuonna sille nousi arkkitehti Lars Sonckin piirtämä kansallisromanttinen hirsihuvila. Ainola toimii kesäaikana Jean Sibeliuksen kotimuseona.

Kaupunki julkaisi vuonna 1996 Järvenpään Kulttuuripolun.

Ahola Tuusulanjärven rannalle syntyneen taiteilijayhteisön alkuna voidaan pitää kevättä 1897, jolloin taidemaalari 27

Järvenpään kaupunki

Ainola

Kallio-Kuninkala Talon omisti ﬁlosoﬁan tohtori ja vuorineuvos K. A. Paloheimo. Paloheimot olivat taiteilijaperheiden hyviä ystäviä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Paloheimoilla oli viisi salskeaa poikaa ja taiteilijaperheissä kosolti kauniita tyttöjä. Niinpä sitten kävi, että kolme pojista meni vävyksi kotimarkkinoille: Arvi Ainolaan, Olli Suvirantaan ja Paavo Halosenniemeen. Kallio-Kuninkala on nykyisin Taideyliopiston Järvenpään toimipiste.

Suviranta Suvirannan rakennutti perheelleen kodiksi taidemaalari Eero Järnefelt vuonna 1901. Täällä asuessaan hän maalasi mm. rentukka- ja silkkiuikkuaiheiset taulunsa, monet aurinko- ja pilvisommitelmansa, rantahaapoja ym. maisemia ja luonnon yksityiskohtia, Liedon kirkon ja Helsingin Johanneksen kirkon alttaritaulut, Aurora-seuran sekä lukuisia muotokuvia. Järvenpään kaupunki osti vuonna 2018 Suvirannan kiinteistön, ja se toimii edelleen suvun yksityiskotina sekä kesäaikaan taiteilijakotimuseona.

Lepola Aikoinaan paikalla oli huvilatila Lepola. Sitä isännöi arkkiatri Otto E. A. Hjelt ja hänen jälkeensä senaattori August Hjelt. Vuonna 1922 talon omistajaksi tuli suomen kieliopin isä, suomen kielen professori ja valtioneuvos Emil Nestor Setälä. Niin toimeliaan miehen asuinsijana ei kuitenkaan voinut olla Lepola ja tuotapikaa nimi muuttui Toimelaksi. Setälän kuoleman jälkeen tilan osti Suomen pyhäkouluyhdistys ja siinä aloitti toimintansa kristillinen kansan opisto, Luther-opisto. Nykyään paikalla toimii entinen Seurakuntaopisto, nykyisin Step-koulutus.

Tervetuloa tutustumaan Järvenpäähän! www.jarvenpaa.fi www.jarvenpaaseura.fi www.sykettajasinfoniaa.fi www.visittuusulanjarvi.fi