Sana Jerusalemista 02/2026

Kun katoaalapsuus

s. 15

Opetus: Jerusalem -huippukokous s. 8 Iran tienhaarassa s. 12

Be’eri: tragediasta tulevaisuuteen s. 16

Hanki uutuuskirja!

tumattomuuteen ja tuo elävästi ja teologisesti esiin Israelin merkityksen nykyajassa. Tsukahira vastaa tässä kirjassa selkeästi ja raamatullisesti kysymyksiin Israelin merkityksestä Jumalan pelastussuunnitelmassa.

Lahjoita

Tämän Sana Jerusalemista -lehden välissä olevilla viitepankkisiirroilla sinulla on mahdollisuus lahjoittaa niissä mainittuihin kohteisiin. Mikäli haluat lahjoittaa muihin kohteisiin, voit käyttää seuraavia viitenumeroita:

Exodus- ja alijatyö 9800 03004

Holokaustin muistaminen ja antisemitismin vastainen työ 9800 01200

Holokaustivanhukset 9800 02018

Kotimaan Israel-työ 9800 04003

Kotisairaanhoito 9800 02115

Kriisiaputyö 9800 01323

Messiaaniset juutalaiset 9800 02209

Missä tarve on suurin 9800 01006

Muu ICEJ:n työ 9800 02005

Sosiaalinen avustustyö 9800 02047

Syvännön raamattutyö 9800 02089

Työ lasten ja nuorten parissa 9800 02238

Pankkiyhteys

Osuuspankki / FI29 5092 0920 2944 34 / BIC: OKOYFIHH

Maksun saaja: ICEJ Suomen osasto

Vielä poismenosi jälkeenkin voit olla siunaamassa Israelia tekemällä testamenttilahjoituksen ICEJ:n Suomen osastolle. Testamentin tekemiseen

Tilaukset: icej.fi/kauppa 040 740 6166 icej@icej.fi

sisältää postikulut Jäsenhinta 13 €

Peter Tsukahira on tunnettu yhdysvaltalais-japanilainen pastori, kirjailija ja opettaja Israelissa. Hän on asunut Israelissa vuodesta 1987 lähtien ja hän johtaa Karmel-vuorella sijaitsevaa messiaanista seurakuntaa.

liittyviä lisätietoja saat toimistoltamme. Voit lahjoittaa ICEJ:n Israel-työhön myös puhelimitse soittamalla seuraaviin numeroihin:

0600 14460 Exodustyö (10,26 €/puh + pvm)

0600 14470 Missä tarve on suurin (21,28 €/puh + pvm)

Poliisihallitus on myöntänyt Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön Suomen osasto ry:lle 17.1.2024 alkaen rahankeräysluvan RA/2024/73, joka on voimassa Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta. Kerätyt varat käytetään ICEJ:n tavoitteiden mukaiseen toimintaan Jerusalemin päätoimiston ja Suomen osaston kautta.

Kiitos rakkaudenlahjastasi, Jumala siunatkoon sinua!

Tässä numerossa

4 Johtajan pöydältä: Kutsuttuna tällaista aikaa varten

5 Toiminnanjohtajalta: Särkyykö vai kantaa – yhteisön todellinen luonne

6 ICEJ Suomi: Envision-konferenssi Israelissa: "Te todella elätte todeksi sen, mitä puhutte"

7 ICEJ Suomi: Armo riittää

17 ICEJ:n kunnostama jalkapallokenttä auttaa nuoria toipumaan

18 Israel on tuonut porilaiselle Sisko Oittiselle lohdutusta ja iloa vaikeina aikoina

20 Vieraskynä: Aleksi Oksanen: Ensivierailuni Israelissa – Rukoillaan Israelin puolesta ja puolustetaan totuutta

21 Kompastuskivet muistuttavat holokaustin uhreista kaupungeissamme

22 Seurakuntavierailuja

8 Opetus. Jerusalem-huippukokous: Kutsu selkeyteen kriittisellä hetkellä

11 Opetus. Kiista Siionista

12 Iran tienhaarassa

14 Trauma, toivo ja toipuminen Eshkolissa

15 Kun lapsuus katoaa, mutta löytyy uudelleen hevostallilla

16 Be’eri: tragediasta tulevaisuuteen

JOHTAJAN PÖYDÄLTÄ

Kutsuttuna tällaista aikaa varten

Muutaman tunnin sisällä Hamasin 7. lokakuuta tekemistä hirvittävistä julmuuksista maailma muuttui dramaattisesti ja syvästi huolestuttavalla tavalla. Sen sijaan, että olisimme nähneet solidaarisuudenosoituksia ahdingossa olevalle juutalaisvaltiolle, todistimme satojentuhansien ihmisten mielenosoituksia, joissa he ilmaisivat tukensa Hamasin terroristijoukoille. Vain muutama päivä sitten keskustelin brittiläisen rabbin kanssa, joka kuvaili, kuinka syvällisesti tuo päivä muutti juutalaisyhteisöjen ilmapiiriä Englannissa. Kaikki tunsivat heti, että asiat olivat kääntyneet huonompaan suuntaan. Kipan käyttäminen tai Daavidin tähden kantaminen julkisesti muuttui yhtäkkiä liian vaaralliseksi. On huomionarvoista, että jotkut hänen musliminaapureistaan alkoivat varoittaa häntä, ettei hänen perheensä ollut enää turvassa alueella. He kuulivat jatkuvasti keskusteluja paikallisessa moskeijassa, että heidän naapurustossaan asuvaa ”juutalaista” ei enää voitu sietää. Useiden varoitusten jälkeen hän lopulta muutti perheensä kanssa ja löysi tilapäisen suojan pastorin luota toisesta kaupungista.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mitä tapahtuu, ei vain Isossa-Britanniassa, vaan monissa muissakin maissa. Todistamme ennennäkemätöntä Israeliin ja juutalaisiin kohdistuvaa vihaa sitten holokaustin.

Suurin huoleni koskee kuitenkin seurakuntaa. Löytääkö se äänensä näinä kriittisinä aikoina? Nousevatko pastorit vastaamaan tähän haasteeseen, koulut-

”Suurin huoleni koskee kuitenkin seurakuntaa. Löytääkö se äänensä näinä kriittisinä aikoina?”

ensiapupoliklinikalla ja tarvitsisi kipeästi kiireellistä hoitoa.” Rukoilemme, että tästä Jerusalemin huippukokouksesta nousee selkeä profeetallinen ääni – sellainen, joka auttaa seurakuntaa löytämään suuntaa ja rohkeutta näinä päivinä.

Rukoilethan Jerusalemissa 9.–11. kesäkuuta pidettävän huippukokouksen puolesta ja harkitse itsekin osallistumista siihen.

Samaan aikaan jatkamme Israelin siunaamista ja lohduttamista tänä kriittisenä aikana. Saatamme toisinaan miettiä, kuinka paljon ”lohdutusta” vielä tarvitaan kansakunnassa, josta on tullut yksi maailman menestyneimmistä. Kuitenkin juuri tänä juutalaisvaltiota ja -kansaa kohtaan kohdistuvan maailmanlaajuisen vihamielisyyden aikana ystävyytemme ja tukemme ovat eniten tarpeen. Meidät on kutsuttu olemaan täällä ”tällaista aikaa varten”.

tavatko he seurakuntiaan ja seisovatko he Jumalan kansan rinnalla, joka on edelleen ”isien tähden rakastettu” ja jonka kutsumus on ”peruuttamaton”? (Room. 11:28–29)

Koska tunnistamme ICEJ:ssä tämän hetken kiireellisen tärkeyden koemme, että nyt on pakko toimia ja kutsua Jerusalemiin koolle ”hätäkokous”. Ei ole aikaa viivytellä. Yksi ystävistämme ja rukousjohtajistamme maailmanlaajuisessa rukousliikkeessämme, Christine Darg, kuvaili tilannetta äskettäin koskettavasti: ”Tuntuu kuin kirkko vuotaisi verta

Jokainen tukemamme hanke välittää viestin siitä, että ympäri maailmaa on miljoonia kristittyjä, jotka rakastavat Israelia ja välittävät syvästi sen kansasta. Onpa kyse sitten Gazan rajaseudun jälleenrakentamisesta, holokaustista selviytyneiden auttamisesta, uusien maahanmuuttajien tukemisesta tai muiden tarvitsevien auttamisesta – olemme täällä Jerusalemissa suurlähetystönänne. Rukoilen, että tulet siunatuksi lukiessasi tätä lehteä. Kiitos rukouksistasi ja uskollisesta tuestasi. Jumala siunatkoon sinua Siionista!

JÜRGEN BÜHLER

ICEJ:N PRESIDENTTI

Särkyykö vai kantaa – yhteisön todellinen luonne

Maailma, jossa elämme, korostaa yksilöä enemmän kuin koskaan. Meitä opetetaan pärjäämään itse, rakentamaan oma polkumme ja kantamaan vastuumme – yksin. Mutta se, mitä näin Israelissa vieraillessani useissa kibbutseissa, pysäytti minut. Se haastoi koko tämän ajattelun.

Kävelin pihoilla, joissa elämä oli jäänyt kesken. Näin koteja, jotka kantoivat yhä väkivallan jälkiä. Kuulin tarinoita, joita ei voi kuunnella etäältä – ne tulevat lähelle, ihon alle. Ja silti, kaiken tämän keskellä, näin jotakin muuta: ihmisiä, jotka eivät vetäytyneet toisistaan pois, vaan tulivat lähemmäs. He eivät käsitelleet kipuaan yksin.

Istuin ihmisten kanssa, jotka olivat menettäneet naapureita, ystäviä, perheenjäseniä. Keskusteluissa ei ollut kiirettä eikä valmiita vastauksia. Oli hiljaisuutta, kyyneliä ja välillä myös naurua, joka tuntui lähes ristiriitaiselta kaiken tapahtuneen rinnalla. Mutta juuri siinä oli jotain syvästi inhimillistä – elämä ei ollut loppunut, vaikka se oli muuttunut.

Huomasin, että toipuminen ei tapahtunut suljettujen ovien takana, vaan yhdessä. Ihmiset kokoontuivat, jakoivat, kuuntelivat. He palasivat samoihin tiloihin, samoihin pöytiin, vaikka muistot olivat kipeitä. Ei siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi, että yksin se olisi mahdotonta.

Se sai minut kysymään: Miten me toimimme omassa todellisuudessamme? Yksilökeskeisessä kulttuurissa olemme oppineet piilottamaan kipumme. Rakennamme seiniä, vaikka tarvitsisimme siltoja. Meillä on ihmisiä ympärillämme, mutta silti moni jää yksin. Ja ehkä juuri

”Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2)

Ja juuri nyt nämä yhteisöt käyvät läpi syvää kipua. 7. lokakuuta ei ole heille historiaa – se on yhä läsnä. Trauma ei ole ohi, eikä sitä voi kiirehtiä. Jokainen kantaa omaa haavaansa, omalla tavallaan. Mutta he eivät kanna sitä yksin.

Ehkä kaikkein koskettavinta oli nähdä, että vaikka kipu on yhteinen, se ei tee siitä kevyttä – mutta se tekee siitä kannettavaa. Yhteinen tuska ei poista yksilön kärsimystä, mutta se luo tilan, jossa kukaan ei jää sen alle yksin.

Se pakotti minut kysymään entistä rehellisemmin: millaisia yhteisöjä me oikeastaan rakennamme ja millaisia ne paljastuvat olevansa silloin, kun elämä murtuu? Ovatko ne tiloja, joissa kohtaamme toisiamme siistittyinä versioina itsestämme, vai paikkoja, jotka kestävät myös sen, mikä on rikkinäistä, keskeneräistä ja kipeää? Kriisi ei luo yhteisöä – se paljastaa sen.

siksi kipu pitkittyy, koska sitä ei jaeta. Tämä kysymys koskettaa myös seurakuntaa. Onko se paikka, jossa kohdataan vain hetken, vai yhteisö, jossa uskalletaan tulla näkyväksi myös rikkinäisinä? On helppoa kokoontua silloin, kun kaikki on hyvin. On paljon vaikeampaa avata omaa elämäänsä silloin, kun se on keskeneräinen ja kipeä. Kibbutsissa näin jotakin, mitä emme voi rakentaa ohjelmilla tai rakenteilla: yhteyden, joka syntyy siitä, että ihmiset päättävät jäädä toistensa rinnalle. Ei siksi, että heillä olisi ratkaisut, vaan siksi, että heillä on toisensa.

Lopulta kysymys ei ole vain selviytymisestä. Ei siitä, kuinka hyvin pärjäämme yksilöinä, kun elämä horjuu. Vaan siitä, löytyykö viereltämme joku, joka jää. Joku, joka ei selitä, ei korjaa, mutta ei myöskään käänny pois.

Galatalaiskirje 6:2: “Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain.” Tämä jae kiteyttää vahvasti sen, mistä aidossa yhteisöllisyydessä on kyse – ei vain yhdessä olemisesta, vaan toistemme elämän kantamisesta, erityisesti silloin kun toinen ei jaksa.

JANI SALOKANGAS ICEJ SUOMEN TOIMINNANJOHTAJA

Envision-konferenssi Israelissa:

”Te todella elätte todeksi sen, mitä puhutte”

Jerusalemissa helmikuun alussa järjestetty ICEJ:n Envision-konferenssi kokosi Israeliin seurakuntajohtajia ja kristillisiä vaikuttajia kahdestakymmenestä eri maasta. Suomesta konferenssiin osallistuivat paikan päällä pastori Aleksi Oksanen Lohjan helluntaiseurakunnasta, nuorisopastori Santtu Kautonen Herätyksen tuli -seurakunnasta Jyväskylästä sekä ICEJ Suomen toiminnanjohtaja Jani Salokangas.

Konferenssi tarjosi monipuolista ja syvällistä Jumalan Sanan opetusta sekä vaikuttavia vierailuja Israelin parlamenttiin, knessetiin, ja ulkoministeriöön.

Tapaamisten yhteydessä osallistujat saivat ajankohtaisia ja kattavia katsauksia Lähi-idän turvallisuustilanteesta sekä haasteista, joita Israelin kansa ja valtio kohtaavat päivittäin.

Knessetissä useat kokeneet parlamentaarikot jakoivat henkilökohtaisia ja mieleenpainuvia näkökulmiaan ICEJ:n työn merkityksestä. Arvostettu parlamentaarikko Moshe Tur-Paz tiivisti sanomansa koskettavasti: “Te teette erittäin arvokasta työtä Israelissa. Te todella elätte todeksi sen, mitä puhutte. Te ette vain puhu – tämä ei valitettavasti ole kaikkien kohdalla itsestäänselvyys.”

Konferenssi tarjosi osallistujille myös laajan ja monipuolisen läpileikkauksen paikallisten seurakuntien tilanteesta, niin messiaanisten juutalaisten kuin arabikristittyjen näkökulmasta. Ylistyksestä vastasi laaja ja monikulttuurinen joukko, jonka johdolla saimme kokoontua Jumalan eteen

ylistyksen ja rauhan ilmapiirissä.

Lisäksi ohjelmassa oli vierailu 7. lokakuuta 2023 terrori-iskujen kohteisiin. Vierailu paikan päällä oli ravisuttava ja syvästi koskettava kokemus, joka muistutti osallistujia antisemitismin brutaalista ja tuhoavasta todellisuudesta. ICEJ on vahvasti mukana tuomassa lohtua ja konkreettista apua useiden hankkeiden kautta Be’erin, Kfar Azan ja Nir Ozin yhteisöihin – alueelle, joka kärsi kaikkein pahimmat menetykset 7. lokakuuta.

Konferenssi vahvisti yhteistä rukousta, solidaarisuutta ja sitoutumista Israelin ja sen kansan rinnalla kulkemiseen.

JANI SALOKANGAS

ICEJ SUOMEN TOIMINNANJOHTAJA

ENVISION-KONFERENSSI ON ICEJ:N VUOTUINEN KANSAINVÄLINEN KONFERENSSI PASTOREILLE JA SEURAKUNTAJOHTAJILLE, JOKA JÄRJESTETTIIN TÄNÄ VUONNA 2.–5. HELMIKUUTA. KONFERENSSIN TEEMANA OLI ”ISRAEL JA SEURAKUNTASI”. Vierailulla

Armo riittää

Vuoden ensimmäinen kiertueeni suuntautui Savon alueelle: Suonenjoelle, Kuopioon ja Kiuruvedelle. ICEJ:n yhdyshenkilö Toini Lappalainen oli mukanani, ja saimme tehdä yhteistyötä ICEJ:n yhdyshenkilökoordinaattori Taina Määtän kanssa. Lämmin kiitos heille ja jokaiselle seurakunnalle, jossa saimme yhdessä palvella, rukoilla Israelin puolesta ja viipyä Sanan äärellä.

Kiertueen teemana oli ”Armo riittää”. Jumalan Sana muistuttaa meitä, että elämme edelleen ”armotalouskautta”, vaikka monet maailman myrskyt pauhaavat ympärillämme. Myrskyn keskellä voi löytää rauhan Jumalan läsnäolossa.

Käsittelin aihetta erityisesti profeetta Naahumin kirjan pohjalta. Tämä tuntematon profeetta sai tehtäväkseen tuoda vakavan sanoman Niiniven kohtalosta. Jumalan tuomio oli kohtaamassa kaupunkia, joka silloin oli suuren Assyrian pääkaupunki. Niinive oli kuuluisa julmuudestaan ja aiheutti paljon pelkoa naapurikansoille. Israel oli joutunut jo aiemmin kokemaan sotia assyrialaisten taholta ja nähnyt, kuinka he pakkosiirsivät ihmisiä omista kaupungeistaan muualle. Tämä tuomion profetia toteutui 612 eKr.

Tämä ajaton Jumalan Sana kertoo meille Jumalan luonteesta ja tavasta toimia. Naahumin nimi merkitsee ”lohduttaja”. Jumala tuo ilmi, että koittaa päivä, jolloin paha saa palkkansa ja Jumalan oikeamielisyys ja vanhurskaus toteutuvat. Tällainen sanoma lohduttaa niitä, jotka nyt kärsivät ja joutuvat kokemaan sortoa tai julmaa väkivaltaa. Naahumin sanoma ennustaa, että vihollinen tuhoutuu, kun Jumala puuttuu asioihin. Sota on Herran.

Lisäksi se tuo myös ilosanoman Israelille Jumalan armosta, joka pelastaa heidät. Näemme Naahumin kirjan äärellä myös Messiaan valtakunnan tulevat siunaukset (Room. 11:25–29). ”’Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani’, sanoo teidän Jumalanne” (Jes. 40:1).

TUIJA VALTANEN

ICEJ SUOMEN JULISTUSTYÖNTEKIJÄ

SINUN

TOIVEESI

Jätä pysyvä jälkesi Israelin maahan

Testamentilla varmistat sen, että sinun arvojasi ja haluasi kunnioitetaan, niin että sinulle rakkaat asiat jäävät elämään myös sinun jälkeesi.

ICEJ Suomen osasto on yleishyödyllisenä yhteisönä vapaa perintöverosta. Näin ollen ICEJ Suomen osastolle osoitettu omaisuus voidaan täysimääräisenä käyttää tahtosi mukaan Israelin kansan siunaamiseen.

Halutessasi voit saada juridista apua testamentin laatimiseen. Lisätietoa ICEJ:n toimistolta.

Ota yhteyttä: icej@icej.fi tai 040 740 6166

takana

ja Toini Lappalainen (oik.)

LASTEN LUVATTU

Uusittu versio suositusta opetuskirjasta, nyt mukana myös työkirja!

Mahtava työkalu seurakunnan pyhäkoulun opettajille ja vanhemmille! sisältäen postikulut

Tilaukset: icej.fi/kauppa icej@icej.fi tai 040 740 6166

Jerusalem-huippukokous: Kutsu selkeyteen kriittisellä hetkellä

Elämme yhtä kirkon nykyhistorian ratkaisevimmista hetkistä. Lokakuun 7. päivän 2023 jälkeen maailma on muuttunut; erityisesti Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Latinalaisessa Amerikassa on nähty antisemitismin aalto, jollaista ei ole ollut sukupolviin. Juutalaisyhteisöt tuntevat olonsa jälleen haavoittuvaksi. Aiemmin varjoissa piillyt juutalaisviha marssii nyt avoimesti kaduilla. Israelia tuomitaan, eristetään ja sen olemassaolon oikeutus kyseenalaistetaan – ei ainoastaan poliittisesti, vaan myös moraalisesti ja teologisesti.

Joissakin maissa ja jopa monissa seurakunnissa sanasta ”sionismi” on tullut halventava termi. Oxfordin sanakirjan mukaan sionismi on ”liike juutalaisen kansakunnan uudelleenperustamiseksi Palestiinaan (Israelin maahan) sekä liike Israelin kehittämiseksi ja suojelemiseksi”. Nykyään se kuitenkin leimataan maailmanlaajuisesti rasismiksi ja apartheidiksi. Israel on kuitenkin kaikkea muuta kuin apartheid-valtio. Se on Lähi-idän demokraattisin ja monimuotoisin kansakunta. Koko sionismin käsite on lähtöisin Raamatusta. Se juontaa juurensa juutalaisten ensimmäiseen ennalleenasettamiseen Babylonian maanpaossa, jolloin psalminkirjoittaja lauloi: ”Baabelin virtain vierillä — siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme” (Ps. 137:1). Sionismi on juutalaisen kansan ikivanha usko ja toivo, että Jumala tuo heidät aina takaisin maanpaosta esi-isiensä kotimaahan Raamatun lupausten mukaisesti. Mutta nyt tätä kestävää toivoa ja uskoa vastaan hyökätään.

Profeetta Jesaja julistaa: ”Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta (Jes. 34:8).” [Englanninkielinen] Kuningas Jaakon Raamattu kääntää tämän jakeen ”maksuvuodeksi Siionin kiistasta”. Elämme todellakin Siionin kiistan vuotta, sillä vuosituhansia vanha

toivo juutalaisten kotimaasta Israelissa on nyt maailmanlaajuisen hyökkäyksen kohteena.

Vaikka Israelin tulevaisuus vahvistetaan lukemattomissa Raamatun lupauksissa, seurakunnissa monet vaikenevat antisemitismin aallosta tai suhtautuvat siihen välipitämättömästi ja ovat epävarmoja siitä, mitä Raamatussa sanotaan juutalaisten paluusta tai, mikä pahinta, vastustavat sionismia jyrkästi.

Myös Jesaja sanoi: ”Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu” (Jes. 62:1). Moraalisen hämmennyksen aikoina, kuten nyt, hiljaisuus ei ole koskaan neutraalia. Kristityt etsivät näinä päivinä vastauksia ja suuntaa, ja ne pitäisi voida löytää elävän Jumalan seurakunnasta, jota Paavali kuvaa ”totuuden pylvääksi ja perustukseksi” (1. Tim. 3:15). Mutta aivan liian monissa seurakunnissa Israel, antisemitismi ja juutalaisten peruuttamaton kutsu jätetään kokonaan huomiotta. Emme voi enää olla hiljaa!

Siksi ICEJ kutsuu kiireellisesti koolle Jerusalem-huippukokouksen!

Kokoamme Jerusalemiin 9.–11. kesäkuuta joukon tunnettuja kristillisiä johtajia, teologeja ja tutkijoita ympäri maailmaa käsittelemään polttavia kysymyksiä, joita

ovat maailmanlaajuinen antisemitismin kasvu, kirkon juutalaisvastaisten näkemysten historialliset juuret sekä nykyinen Israelin ennalleenasettamista ympäröivä teologinen apatia ja vastustus. Haluamme tarjota kristillisille johtajille ja maallikoille raamatullisia vastauksia, joita he tarvitsevat vastatakseen nykyisiin vakaviin haasteisiin.

Antisemitismin maailmanlaajuisen nousun kohtaaminen Rakkaus Jerusalemia kohtaan ei ole sentimentaalinen tunnetila, vaan raamatullinen vastuu, joka perustuu Jumalan ikuiseen liittoon ja Israelin kutsumiseen. Ilmestyskirjan luku 12 kuvaa, kuinka demoninen hyökkäys päästetään irti Israelia kuvaavaa naista vastaan. Tällä saatanallisella vihan lohikäärmeellä on monta päätä. Se voi esiintyä islamilaisena fanaatikkona, yliopiston professorina, vasemmistolaisena tai oikeistolaisena poliitikkona tai jopa kirkon pappina. Tulokset näkyvät tänä päivänä synagogissa, joiden on otettava käyttöön tiukat turvatoimet; yliopistokampuksilla juutalaisopiskelijoiden tuntiessa olonsa turvattomaksi ja vanhoissa antisemitistisissä salaliittoteorioissa, jotka ilmestyvät uudelleen uusissa vaatteissa ja joita jopa konservatiiviset vaikuttajat levittävät.

Kirkko ei voi elää hämmennyksessä tällaisena aikana. Ilmestyskirjan 12. luvussa kerrotaan myös, että lopulta lohikäärme hyökkää myös niiden kimppuun, joilla on todistus Jeesuksesta. Se tarkoittaa, että ne, jotka noudattavat lohikäärmeen käskyjä, hyökkäävät ensin “sapattiväen” ja sitten “sunnuntaiväen” kimppuun. Apostoli Paavali muistuttaa meitä Roomalaiskirjeen luvussa 11, että Jeesukseen uskovat pakanat on oksastettu Israelin öljypuuhun. Jos siis luonnolliset oksat kärsivät, kuinka oksastetut oksat voivat pysyä välinpitämättöminä?

Meidän on varustettava kristilliset johtajat teologisella selkeydellä ja moraalisella rohkeudella, jotta he voivat puuttua antisemitismiin – ei vain poliittisena kysymyksenä, vaan haasteena kirkon hengelliselle terveydelle, jotta emme päätyisi kirotuiksi ja eristetyiksi Jumalan lunastustarkoituksista. Antisemitismi on aina ollut enemmän kuin ennakkoluuloja. Se on Jumalan valalla vannomien liittolupausten vastustamista. Se on yritys kyseenalaistaa sen kansan [olemassaolon] oikeutus, jonka kautta Jumala valitsi ilmoittaa Sanansa ja tuoda esiin Messias. Jos kirkko pysyy hiljaa tänä aikana, vaarana on, että se menettää profeetallisen äänensä kokonaan.

Uusi näkökulma Paavaliin ja muita korvausteologian muotoja

Vuosisatojen varrella on syntynyt erilaisia teologisia viitekehyksiä, jotka hienovaraisesti – tai avoimesti – katkaisivat kirkon ja Israelin väliset siteet. Korvausteologia on näyttäytynyt monissa muodoissa. Meidän aikanamme se käyttää hienostuneempaa akateemista kieltä, mukaan lukien niin sanottu ”uusi näkökulma Paavaliin”.

Akateemisilla keskusteluilla on paikkansa. Mutta kun teologiset näkökulmat johtavat siihen johtopäätökseen, että Jumalan liitto Israelin kanssa on päättynyt tai että juutalaisilla ei enää ole erillistä kutsumusta Jumalan lunastussuunnitelmassa, meidän on palattava itse Raamattuun. Paavali kysyy: “Ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se!” (Room. 11:1).

Tämä ei ole mikään vähäinen alaviite. Se on keskeinen evankeliumin eheydelle. Jumalan uskollisuus Israelia kohtaan on erottamaton osa Hänen uskollisuuttaan seurakuntaa kohtaan. Jos Jumalan liiton lupaukset Israelille voidaan “hengellistää” pois, mistä seurakuntakaan voi silloin olla varma?

Jerusalem-huippukokous tarjoaa raamatulliset perusteet Israelin pysyvien liittojen, jumalallisen valinnan ja maan lupauksen vahvistamiselle sekä Vanhan että Uuden testamentin näkökulmasta. Pyrimme auttamaan pastoreita ja muita seurakunta-

johtajia opettamaan vastuullisesti selkeitä raamatullisia totuuksia ajassamme.

Nikean kirkolliskokouksen uudelleentarkastelu käännekohtana kirkon historiassa

Viime vuonna tuli kuluneeksi 1 700 vuotta Nikean ensimmäisestä kirkolliskokouksesta, joka oli käänteentekevä hetki kirkon historiassa. Vaikka se selvensi Jeesuksen jumaluutta koskevia keskeisiä oppeja, se myös lujitti kirkon irtautumista heprealaisista juuristaan. Nikean jälkeen tämä kuilu vakiintuneiden kirkkojen ja juutalaisen kansan välillä vain kasvoi.

Merkittävintä on, että vaikka Nikean kirkolliskokous vuonna 325 jKr. päätyi voimakkaisiin totuuksiin Jeesuksen jumaluudesta, se ei tunnustanut lainkaan sitä, että uskomme juuret ovat Israelin kantaisissä ja profeetoissa. Raamatulliset juhlat hylättiin ja korvattiin uudella pakanakalenterilla. Nikeasta lähettämässään kirjeessä seurakunnille keisari Konstantinus julisti ylpeänä: ”Meillä ei siis tule olla mitään yhteistä juutalaisten kanssa... Me haluamme, rakkaat veljet, erottautua juutalaisten inhottavasta seurasta...”

Jerusalem-huippukokous tarkastelee uudelleen näitä historiallisia kirkon päätöksiä ja pyrkii korjaamaan tiettyjä juutalaisia koskevia teologisia virheitä. Vaikka p

Nikean uskontunnustus tulee täysin vahvistaa Jeesuksen jumalallisen luonteen osalta, ehdotamme uskontunnustuksen päivittämistä niin, että se vahvistaa Jeesuksen juutalaisuuden.

Miksi Jerusalem?

Jerusalem ei ole pelkästään maantieteellinen paikka, se on taivaan ja maan risteyspaikka. Jerusalem oli alkuseurakunnan keskus Uuden testamentin aikoina, ja on sopivaa pitää tällainen kokous jälleen Jerusalemissa ratkaistaksemme kysymyksiä, jotka ravistelevat ja haastavat seurakuntaa tänä päivänä. Vaikka tämä kokous kutsutaan koolle suhteellisen lyhyellä varoitusajalla, asiat ovat kiireellisiä emmekä saa viivytellä. Äskettäisessä maailmanlaajuisessa rukouskokouksessa Christine Darg vertasi kirkkoa sairaaseen ruumiiseen, joka vuotaa verta ja tarvitsee välitöntä lääkärinhoitoa. Tämä pätee jopa moniin evankelisiin seurakuntiin. Ja Jerusalem on ensiapuasema sen korjaamiseksi. Jerusalem on paikka, jossa taivas kohtaa maan. Jumala asetti nimensä tänne ikuisiksi ajoiksi, ja kaikki historian lunastavat teot ovat tapahtuneet ja tulevat tapahtumaan tässä kaupungissa. Luotamme siihen, että Jumala puhuu tänä kriittisenä aikana uskollisten raamatunopettajien ja teologien kautta.

Historiallinen vastuu ja mahdollisuus

Jos olet pastori, teologi, seurakunnan johtaja, kouluttaja tai yksinkertaisesti välität

Israelista ja seurakunnasta, sinun on aika tulla Jerusalem-huippukokoukseen. Edes sämme olevat ongelmat eivät katoa vält telemällä. Ne vaativat raamatullista syvyyttä, historiallista valveutuneisuutta ja hengellistä rohkeutta.

Kirkon uskottavuus on tänä päivänä vaakalaudalla, ja Jerusalem on paikka, jossa voit osallistua, toimia ja muuttaa seurakuntaasi ja kansasi kohtaloa Israelin suhteen. Liitythän siis joukkoomme kesäkuussa.

Odotan innolla, että saan toivottaa sinut tervetulleeksi Jerusalem-huippukokoukseen!

JÜRGEN BÜHLER

ICEJ:N PRESIDENTTI

Kiista Siionista

Monet

kristityt ovat nykyään haluttomia seisomaan Israelin rinnalla, koska he pelkäävät saattavansa joutua pilkan kohteeksi. Lokakuun 7. päivän jälkeen ”sionismin” suhteen on todellakin olemassa selkeä jakolinja, jopa seurakunnan sisällä.

Hämmästyttävää kyllä, profeetta Jesaja näki tämän päivän ennalta ja julisti: ”Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin [’kiistasta’ englanninkielisessä Kuningas Jaakon Raamatussa] asian puolesta” (Jes. 34:8).

Varmasti nyt on aika päättää, kummalla puolella olet!

Olen huomannut, että on paljon helpompaa seistä Israelin rinnalla, kun pystyy ymmärtämään kaksi raamatullista, profeetallista totuutta: 1) Israelin ennalleenasettaminen näinä viimeisinä päivinä on vahvistettu Uudessa testamentissa; ja 2) Nykyinen konflikti on pohjimmiltaan hengellinen taistelu Israelin kansallisesta lunastuksesta.

Israelin ennallistaminen Uudessa testamentissa

Raamattu tekee selväksi, että Israelille on luvattu viimeisten päivien ennallistaminen – sekä fyysinen paluu maahan että hengellinen paluu Jumalan yhteyteen luvatun Messiaan kautta (Hes. 36:24–; Room. 11:25–27).

Tämä kaksivaiheinen paluu on sopusoinnussa liiton lupauksille, jotka Jumala vannoi kantaisille Aabrahamille (1. Moos. 17:8), Moosekselle (3. Moos. 26:44–45; 2. Moos. 33:14; Hepr. 4:9) ja Daavidille (2. Samuelin kirja 7:12–16; 1. Aikakirja 22:7–10).

Sitten heprealaiset profeetat tulivat kertomaan jotakin siitä, kuinka Jumala pitäisi nämä valalla Israelille vannomansa liittolupaukset. Hesekiel 36:24 ja sitä seuraavat jakeet ovat selkein kohta Israelin fyysisestä paluusta maahansa ja sen jälkeen heidän hengellisestä paluustaan Jumalan yhteyteen. Aamos vakuutti juutalaisille, että kahden maanpaon ja kahden paluun jälkeen heitä ”ei enää koskaan revitä pois juuriltaan” (9:15). Ja Jesaja lupasi, että lopputuloksena Messias istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi koko maailmaa iankaikkisessa valtakunnassa (9:6–7).

Mitä Uusi testamentti sanoo tästä kaikesta? Jotkut kristityt väittävät, ettei Uudessa testamentissa mainita lainkaan Israelin ennallistamista viimeisinä päivinä. He sanovat myös, että Jeesus itse hylkäsi Israelin valtakunnan uudelleen rakentamisen Apostolien teoissa 1:6–7. Kuitenkin Hän sanoi nimenomaan, että tämän luvatun ennallistamisen ajoitus on yksin Jumalan käsissä.

Muualla Jeesus vahvisti selvästi sekä Israelin fyysisen että hengellisen ennallistamisen viimeisinä päivinä. Luukkaan evankeliumissa 21:24 Hän ennusti tarkasti kansansa maanpaon ja pakanoiden hallinnon Jerusalemissa, ”kunnes pakanain ajat täyttyvät”. Toisin sanoen juutalaisten fyysinen maanpakolaisuus Jerusalemista ja Israelin maasta päättyisi jonain päivänä. Sitten Matteuksen evankeliumissa Jeesus ennusti Israelin hengellisen ennallistamisen ja sanoi Jerusalemille: “Tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen’.” (23:39).

Jeesus vakuutti myös, että Elia

palaa ja ”asettaa kaiken kohdalleen” (Matt. 17:11). Lisäksi hän julisti, että "uudestisyntymisessä" – tulevassa messiaanisessa ajassa – Hänen lähimmät seuraajansa istuisivat kahdellatoista valtaistuimella tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa (Matt. 19:28). Toisin sanoen Israel pääsee tuhatvuotiseen valtakuntaan lunastettuna kansana.

Myös apostoli Pietari saarnasi, että Jeesus ei palaa ennen kuin heprealaisten profeettojen puhuma ”kaiken kohdalleen asettaminen” on tapahtunut (Apt. 3:19–21). Jokainen, joka kuunteli näitä toistuvia lupauksia ”ennallistamisesta”, tiesi, että ne kaikki viittasivat juutalaisten suureen toivoon Daavidille ja Salomolle luvatusta ennallistetusta, ikuisesta valtakunnasta.

Apostoli Paavali näki ennalta ajan – pakanain täyden luvun tultua sisään – jolloin ”koko Israel pelastuu”. Tämä tapahtuu, kun Vapauttaja tulee ”Siionista” ja ottaa pois jumalattomuuden Jaakobilta (Room. 11:25–27). Mikä vakuuttava kannanotto sionismin ja sen lunastavan tarkoituksen puolesta!

Hengellinen taistelu Israelin lunastuksesta

Raamattu ennustaa myös kiivaan hengellisen taistelun Israelin kansallisesta lunastuksesta. Tämä taistelu vetää lopulta kaikki kansakunnat Jerusalemiin, jossa Jumala nöyryyttää ja tuomitsee ne Israelin huonosta kohtelusta (Ps. 2; Jes. 2; Dan. 2:34–35, 44–45; Joel 3; Sef. 3:8; Sak. 12 ja 14).

Apostoli Johannes näkee Ilmestyskirjan 12. luvussa näyn naisesta, joka on puettu aurinkoon, kuunsirppi jalkojensa alla ja päässä kahdentoista tähden seppele. Tämä kuvasto tulee suoraan Joosefin unesta 1. Mooseksen kirjan 37:9 jakeessa ja kuvaa selvästi Israelin kansaa. Se käy suurta hengellistä taistelua taivaassa raivoisaa lohikäärmettä vastaan, joka yrittää estää sen roolin Jumalan lunastussuunnitelmassa.

Ja polttava kysymys on: Miksi Saatana pyrkii edelleen tuhoamaan naisen, Israelin, sen jälkeen kun hänen poikansa on temmattu taivaaseen? Vastaus on, että Israelilla on edelleen merkitystä Jumalalle. Ja sionismissa on kyse Jumalan lunastussuunnitelman loppuun saattamisesta koko maailman hyväksi. Sen rinnalla kannattaa seistä!

DAVID PARSONS ICEJ:N VARAPRESIDENTTI JA VANHEMPI

PUHEMIES

IRAN TIENHAARASSA

Iran elää parhaillaan historiallista käännekohtaa. Yhdysvaltojen ja Israelin 28. helmikuuta aloittaman ennaltaehkäisevän puolustusiskun seurauksena tapahtumat ovat edenneet poikkeuksellisella vauhdilla.

Yli kolme vuosikymmentä maata rautaisella otteella hallinnut ajatollah Ali Khamenei on poissa, ja hänen kuolemansa on avannut uuden, arvaamattoman luvun Iranin historiassa. Kyse ei ole vain johtajan menetyksestä, vaan koko järjestelmän perustan horjumisesta. Khamenein valta rakentui uskonnollisen auktoriteetin, poliittisen kontrollin ja sotilaallisen voiman yhdistelmälle. Hänen johdollaan Iranista muotoutui ideologinen valtio, joka ulotti vaikutusvaltansa laajasti Lähi-itään liittolaistensa, aseellisten ryhmittymien ja sijaisarmeijoidensa kautta. Nyt tämä järjestelmä on ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin ilman selkeää johtajaa.

Vallan tyhjiö ja kiristyvä ote Iranin vastaus on ollut sekä odotettu että yllättävä. Israelia vastaan tehdyt laajat ballististen ohjusten iskut ovat odotettuja, mutta samalla surullisia, kun siviilejä on kuollut Israelissa. Samaan aikaan yllättävää on Teheranin aggressio muita maita kohtaan. Iran on ampunut ohjuksiaan Jordaniaan, Bahrainiin, Kuwaitiin, Emiraatteihin (Budai, Doha ja Abu Dhabi), Saudi-Arabiaan ja peräti Kyprokselle.

Teheran näyttää olettavan, että kiristyvä aggressio saa Saudi-Arabian, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Bahrai-

nin harkitsemaan kantojaan uudelleen ja etääntymään lännestä eskalaation pelossa. Todellisuudessa tapahtuu päinvastaista. Pelotteen sijaan Iran syventää historiallista kuilua itsensä ja sunnalaisen arabimaailman välillä. Persianlahden valtioiden suvereniteetin loukkaukset ajavat nämä maat nojaamaan entistä vahvemmin Yhdysvaltojen turvatakuisiin ja joissain tapauksissa myös kehittyviin alueellisiin turvallisuusjärjestelyihin, joihin kuuluu Israel. Sen, minkä oli tarkoitus pelotella, synnyttääkin tiiviimpää liittoutumista.

Tilanne eskaloitui entisestään, kun Iranin keskeinen liittolainen Hizbollah liittyi konfliktiin. Libanonista laukaistut raketit ja droonit saivat ilmahälytyssireenit ulvomaan laajasti Pohjois-Israelissa. Hizbollah ilmoitti iskujen olevan vastatoimi Khamenein surmaamiselle.

Iskut kohtasivat välittömän vastauksen. Israel toteutti laajoja ilmaiskuja eri puolille Libanonia, mukaan lukien pääkaupunki Beirut ja Dahiyehin esikaupunkialue, jota pidetään Hizbollahin vahvana tukialueena. Tilanne viittaa yhä selvemmin laajempaan alueelliseen konfliktiin, jossa useat toimijat ovat ajautumassa mukaan.

Samaan aikaan Khamenein kuolema on synnyttänyt valtatyhjiön, jossa eri vallankäyttäjät erityisesti vallankumouskaarti pyrkivät vahvistamaan asemaansa. Sel-

keän seuraajan puute lisää epävarmuutta ja kasvattaa riskiä sisäisestä valtataistelusta.

Mihin suuntaan Iran kulkee? Iranin tulevaisuus riippuu nyt useista samanaikaisista tekijöistä.

Ensinnäkin sisäinen dynamiikka: jos vallankumouskaarti ottaa entistä vahvemman roolin, Iran voi ajautua sotilaallisempaan ja entistä sulkeutuneempaan suuntaan. Toisaalta vallan siirtymä voi avata myös tilaa muutokselle, jos uudistusmieliset voimat onnistuvat hyödyntämään hetken.

Toiseksi kansan rooli: Iranin väestössä on pitkään kytenyt tyytymättömyys. Khamenein kuolema voi toimia katalysaattorina laajemmille protesteille – tai johtaa niiden entistä kovempaan tukahduttamiseen. Kolmanneksi ulkoinen paine: jatkuva sotilaallinen eskalaatio voi sytyttää laajemman alueellisen sodan, jossa Iranin liittolaiset ja vastustajat ajautuvat yhä syvemmälle konfliktiin.

Käännekohta vai syvenevä kriisi? Iran seisoo nyt historiallisen käännekohdan edessä. Kyse ei ole vain suunnanvalinnasta, vaan koko valtiollisen järjestelmän uudelleenmäärittelystä paineen alla. Yksi kehityskulku voi johtaa hallittuun mutta hitaaseen muutokseen, toinen vallan en-

tistä tiukempaan keskittämiseen ja konfliktin laajenemiseen.

Tilanteesta tekee erityisen herkän se, että sisäinen vallan siirtymä ja ulkoinen sotilaallinen paine tapahtuvat samanaikaisesti. Tämä lisää virhearvioiden riskiä ja tekee kehityksestä vaikeasti ennustettavan. Iran ei toimi tyhjiössä –sen ratkaisut vaikuttavat koko Lähi-idän turvallisuustasapainoon. Kyse ei ole enää vain siitä, kuka johtaa Irania, vaan siitä, millaiseksi sen strateginen identiteetti muotoutuu. Se, mitä nyt tapahtuu, määrittää koko alueen suuntaa pitkälle tulevaisuuteen.

Hengellinen näkökulma

Iranin tilanne ei ole vain poliittinen tai sotilaallinen kriisi, vaan myös syvä inhimillinen ja hengellinen murros. Raamatun kertomukset muistuttavat, ettei mikään valta ole pysyvää – Hamanin asema näytti horjumattomalta, kunnes kaikki muuttui hetkessä. Samalla esiin nousee toinen voima: rohkeus. Ester ei muuttanut historiaa voimalla, vaan uskaltamalla toimia oikealla hetkellä.

Tämä siirtää katseen vallan huipulta ihmisten sydämiin. Kysymys ei ole vain siitä, kuka hallitsee, vaan mitä ihmisissä tapahtuu. Voiko olla, että myös Iranissa kytee hiljainen muutos – näkymätön liike, joka kasvaa toivona?

Purimin ydin ei ole vain vihollisen kukistumisessa, vaan siinä hetkessä, kun pelko menettää otteensa. Siitä alkaa todellinen muutos. Ehkä ratkaisevin kysymys ei ole, mitä tapahtuu valtiolle, vaan mitä tapahtuu kansalle. Kun pelko väistyy, historia voi kääntyä suuntaan, jota kukaan ei osannut ennustaa.

JANI SALOKANGAS

ICEJ SUOMEN

TOIMINNANJOHTAJA

Tämä tilannekatsaus on kirjoitettu 6. maaliskuuta 2026.

TR AUMA, TOIVO JA TOIPUMINEN ESHKOLISSA

On helppo puhua kriiseistä silloin, kun ne ovat otsikoita. On helppo siirtyä eteenpäin, kun uutisvirta vaihtuu. Mutta Eshkolin lääni ei ole voinut siirtyä eteenpäin. Siellä aika on pysähtynyt ja samalla jakautunut kahtia: aikaan ennen 7. lokakuuta ja aikaan sen jälkeen.

Tämä alue on elänyt yli kahden vuosikymmenen ajan jatkuvan uhan alla. Kymmenet tuhannet Hamasin raketit ovat muovanneet arkea tavalla, jota ulkopuolisen on vaikea täysin käsittää. Hälytyssireenit, pommisuojat, keskeytyneet hetket – niistä on tullut osa normaalia elämää. Ja ehkä juuri siksi maailma on alkanut vaieta. Kun poikkeustilasta tulee jatkuvaa, siitä tulee näkymätöntä.

Lähes neljännes alueen asukkaista kärsii posttraumaattisen stressihäiriön oireista. Se ei ole vain tilasto, vaan todellisuus, joka näkyy arjessa: unettomina öinä, lasten pelkona ja aikuisissa, joiden keho ei koskaan täysin rentoudu. Turvallisuuden tunne on hauras, ja silti elämä jatkuu – ei siksi, että kaikki olisi kunnossa, vaan siksi, että on pakko.

Lokakuun 7. päivä oli käännekohta, joka muutti kaiken. Se ei ollut vain yksi päivä muiden joukossa, vaan hetki, joka rikkoi jotakin syvällä ihmisten sisällä. Sen jälkeen moni on joutunut rakentamaan elämäänsä uudelleen palasista, joiden kokoaminen ei ole helppoa. Yli kahden vuoden panttivankitilanteiden varjo on lisännyt epävarmuutta entisestään. Kun läheisten kohtalo on epäselvä, toivo ja pelko kulkevat rinnakkain tavalla, joka kuluttaa ihmistä hiljaa.

Keskustelut alueen asukkaiden kanssa toistavat samaa ajatusta. Se ei ole poliitti-

nen kannanotto, vaan inhimillinen pyyntö: “Jokin särkyi 7. lokakuuta. Me haluamme vain elää rauhassa. Onko se liikaa pyydetty?” Tämä kysymys jää ilmaan – eikä vain heidän, vaan myös meidän vastattavaksemme. Samalla kun muu maailma siirtyy eteenpäin, Eshkol elää edelleen tapahtumien keskellä. Se ei kaipaa sääliä, vaan huomiota ja ymmärrystä. Se tarvitsee, että sen todellisuus nähdään kokonaisena – ei pelkkinä otsikoina tai tilastoina, vaan ihmisten elämäntarinoina.

Kaikesta huolimatta toivo ei ole kadonnut, se näkyy ihmisissä. Se näkyy käsissä, jotka rakentavat uudelleen koteja; pelloissa, joita viljellään yhä uudestaan; ja vanhemmissa, jotka katsovat lapsiaan ja päättävät uskoa huomiseen, vaikka se ei ole varma. Kun kuuntelee heitä, ymmärtää, ettei kyse ole suurista sanoista, vaan pienistä teoista: arjen jatkamisesta, päivä kerrallaan. Juuri tämä hiljainen sitkeys koskettaa syvimmin. Se ei vaadi huomiota, mutta kantaa ihmisiä eteenpäin silloinkin, kun voimat ovat vähissä.

ICEJ:n tukema palvelukeskus tuo toivoa

Tämän toivon rinnalla kulkee myös konkreettinen, välttämätön tuki. ICEJ:n Suomen osasto on mukana tukemassa alueen yhteisöllistä palvelukeskusta. Paikkaa, joka ei ole vain rakennus, vaan monelle

elintärkeä turvaverkko. Yli 10 000 asukkaalle se on enemmän kuin palvelukeskus – se on paikka, johon tullaan silloin, kun omat voimat ovat vähissä. Sinne tullaan hakemaan apua, löytämään uutta inspiraatiota, jakamaan kahvitteluhetki ystävän kanssa, uppoutumaan hetkeksi taiteeseen tai vain hengähtämään ilman pelkoa. Siellä arki saa hetkeksi pehmeämmät reunat. Ennen kaikkea se on paikka, jossa ihminen kohdataan ihmisenä – ei tilastona, ei numerona, vaan kokonaisena tarinana.

Kun kuulee heidän tarinoitaan ja näkee arjen todellisuuden läheltä, ymmärtää, ettei kyse ole vain palveluista – vaan elintärkeästä turvasta. Tällainen paikka ei poista kipua, mutta se antaa tilaa hengittää kaiken keskellä. Se ei muuta mennyttä, mutta se auttaa ottamaan seuraavan askeleen eteenpäin, silloinkin kun tie tuntuu raskaalta.

Yksi keskuksen kävijöistä on holokaustista selvinnyt Bella Haim, joka vieraili ICEJ:n Suomen osaston puhujakiertueella vuonna 2025. Hänen sanansa tiivistävät jotakin olennaista tästä paikasta: “Tämä on koti meille kaikille – turvapaikka, jossa voimme hymyillä ja itkeä yhdessä.”

7. lokakuuta iski myös tähän yhteisöön syvästi: keskuksen työntekijöitä menehtyi. Jäljelle jääneet työntekijät ovat jatkaneet työtään, kantaen samalla omia traumojaan. He ovat olleet valtavan paineen alla jo pitkään. Siksi yksi tärkeimmistä

Eshkolin toimintakeskuksessa järjestetään monenlaista virkistävää toimintaa vanhuksille.

asioista on tarjota heille mahdollisuus pysähtyä, puhua ja purkaa kokemuksiaan. Ilman heitä ei ole palveluita, ei tukea, ei arjen turvaverkkoa.

Auttamalla heitä ei tueta vain yksittäisiä ihmisiä, vaan rakennetaan koko yhteisön mahdollisuutta eheytyä. Se on hidasta, usein näkymätöntä työtä, jossa edistys mitataan pieninä hetkinä: uskalluksena puhua, kykynä hengittää hieman vapaammin, haluna yrittää vielä kerran. Se ei näy suurina numeroina, mutta sen merkitys ulottuu syvälle – kokonaisen yhteisön sydämeen. Ja silti, kaiken keskellä ja kaikesta huolimatta, ihmiset jaksavat yhä hymyillä. He katsovat eteenpäin, eivät siksi että kaikki olisi hyvin, vaan siksi että toivo ei ole sammunut.

JANI SALOKANGAS

ICEJ SUOMEN TOIMINNANJOHTAJA

HALUATKO TUODA UUTTA TOIVOA TERRORI-ISKUISTA KÄRSINEILLE YHTEISÖILLE? LAHJOITA ICEJ:N KRIISIAPUTYÖHÖN VIITENUMEROLLA 9800 01323.

KUN LAPSUUS KATOAA, MUTTA LÖYTYY UUDELLEEN HEVOSTALLILLA

Israel on elänyt poikkeuksellista aikaa vuodesta 2020 lähtien. Pandemia sulki ovet ja eristi ihmiset, mutta sitä seuranneet sodat ovat avanneet jotain vielä raskaampaa: jatkuvan pelon arjen. Tämä ei ole vain uutisvirtaa, vaan kokonaisen sukupolven todellisuus.

Israelissa lapset ja nuoret ovat kasvaneet ympäristössä, jossa hälytyssireenit katkaisevat leikin ja epävarmuus hiipii osaksi jokaista päivää. Turvattomuudesta on tullut hiljainen taustasävel arkeen. Se on jotain, mikä ei aina näy ulospäin, mutta tuntuu syvällä sisimmässä. Pelko ei aina huuda, se kuiskaa. Se piiloutuu levottomuuteen, vetäytymiseen ja sanoihin, joita ei koskaan sanota ääneen. Ahdistus rakentaa näkymättömiä muureja, jotka eristävät ja kantavat mukanaan kokemuksia, joita lapsen ei pitäisi joutua kantamaan.

Israelin nuorten keskuudessa traumaperäisen stressihäiriön oireet ovat yhä yleisempiä – merkki siitä, että kriisi ei pääty silloin, kun uutiset hiljenevät. Siksi tarve kiireelliselle, kohdennetulle ja aidosti tavoittavalle mielenterveystuelle on valtava. Kyse ei ole vain avusta tähän hetkeen, vaan mahdollisuudesta palauttaa lapsille tunne siitä, että maailma voi vielä olla turvallinen paikka.

Urimin kibbutsilla Länsi-Negevissä tähän

tarpeeseen on vastattu hiljaisella, mutta voimakkaalla tavalla. Ratsastus- ja eläinterapia tarjoavat lapsille tilan, jossa sanoja ei aina tarvita. Eläinten läsnäolo tuo turvaa, rakentaa luottamusta ja auttaa avaamaan lukkiutuneita tunteita. ICEJ on tukenut tätä työtä hankkimalla uusia hevosia terapiakäyttöön, tukemalla henkilökuntaa ja auttamalla eläinnurkkauksen varustamisessa. Tämän arvokkaan työn vaikutus näkyy hetkissä, jotka eivät unohdu.

Eräänä päivänä viisivuotias poika alkoi harjata hevosta ja puhkesi yllättäen laulamaan. Hänen äitinsä katseli vierestä kyyneleet silmissään. Poika oli ennen lokakuun 7. päivän terrori-iskuja laulanut jatkuvasti, kunnes tuon päivän kauhu ja kaksitoista tuntia turvahuoneessa, veivät laulun mukanaan. Mutta sinä päivänä, hevosen rinnalla, jokin murtui. Laulu palasi. Ja sen mukana pala siitä lapsuudesta, jonka sota oli yrittänyt viedä.

JANI SALOKANGAS

ICEJ SUOMEN TOIMINNANJOHTAJA

BE’ERI: TRAGEDIASTA TULEVAISUUTEEN

Lokakuun 7. päivän aamuna, hieman ennen auringonnousua, hiljaisuus Be’erin kibbutsilla rikkoutui. Noin kello kuusi terroristit saapuivat ajoneuvoilla porttien eteen, ja hetkessä arki muuttui painajaiseksi. Päivästä tuli kibbutsin historian synkin.

Uhrien joukossa oli miehiä, naisia ja pieniä lapsia – jopa yksivuotias vauva. Väkivalta oli raakaa ja armotonta, ja hyökkääjät itse tallensivat sen.

Be’erin kibbutsi, noin 1 200 asukkaan yhteisö, menetti yhdessä päivässä valtavan osan sydämestään: 102 ihmistä murhattiin ja 32 siepattiin Gazaan. Yli kymmenesosa kibbutsin asukkaista joutui väkivallan uhreiksi. Jäljelle jäi syvä trauma – ja konkreettinen tuho. Kymmeniä koteja poltettiin ja räjäytettiin, infrastruktuuri vaurioitui pahoin, ja yhteisön perusta horjui.

Erityisen kipeä menetys oli lasten- ja nuortenkeskus. Se oli paikka, jossa lapset leikkivät, oppivat ja rakensivat arkea koulupäivien jälkeen – paikka, joka toi turvaa ja jatkuvuutta. Nyt se oli poissa. Ilman sitä monien perheiden paluu kibbutsiin tuntui mahdottomalta.

Juuri tähän tarpeeseen ICEJ:n Suomen osasto vastasi yhdessä muiden tukijoiden kanssa. Lahjoittajien avulla varat uuden keskuksen rakentamiseen saatiin kokoon, ja rakennustyöt ovat edenneet hyvää vauhtia. Rakennuttajan sanoin: “Tästä tulee hieno paikka lapsille, ja olemme siitä iloisia.”

Uuden keskuksen odotetaan valmistu-

van noin kuuden kuukauden kuluessa, mahdollisesti lehtimajanjuhlan aikaan. Sen merkitys ulottuu paljon pidemmälle kuin pelkkiin seiniin ja tiloihin. Kibbutsin hankejohtaja tiivistää lasten- ja nuortenkeskuksen merkityksen näin: “Tämän rakennuksen valmistuminen on meille kaikille suuri ilon aihe. Se tuo evakossa oleville perheille toivoa siitä, että kun he palaavat, Be’eri on jälleen paikka, jossa heidän lastensa on hyvä kasvaa.”

On koskettavaa nähdä, miten suomalaisten anteliaisuus rakentaa näin toivoa ja tulevaisuutta. Tämä ei ole vain rakennushanke – tämä on pysyvä osoitus rakkaudesta yhteisölle. Tuhon keskeltä nousee siis jotain uutta – ei vain rakennus, vaan merkki toivosta. Paikka, jossa elämä voi alkaa uudelleen.

Odotamme rakennuksen valmistumista ja erityisesti sitä hetkeä, jolloin pihat täyttyvät jälleen lasten äänistä, naurusta ja leikistä. Silloin tämä työ saa todellisen merkityksensä. Toivo ei synny kerralla – se rakennetaan pala palalta. Ja juuri nyt sitä rakennetaan.

JANI SALOKANGAS

ICEJ SUOMEN TOIMINNANJOHTAJA

ICEJ:N KUNNOSTAMA JALKAPALLOKENTTÄ

AUTTAA NUORIA TOIPUMAAN

Pohjois-Israelissa sijaitseva sisäoppilaitos on turvapaikka monille erittäin vaikeista taustoista tuleville lapsille. Oppilaitoksessa asuu 76 poikaa ja tyttöä, iältään 7–18-vuotiaita.

Yli puolet koulun lapsista on kärsinyt perheen sisäisestä hyväksikäytöstä, laiminlyönnistä tai riippuvuudesta. Toiset tulevat kodeista, joissa mielenterveysongelmat tai päihteet ovat arkipäivää. Sosiaalityöntekijät eri puolilta maata sijoittavat lapset tähän oppilaitokseen, koska lasten omat kodit ovat heille liian turvattomia.

Näille lapsille paraneminen lapsuuden traumoista ei ole monimutkaista; se tapahtuu pienten käytännön rutiinien ja arjen rytmin kautta. Näitä ovat säännölliset ateriat, terapiaistunnot, henkilökunnan

kannustus ja ennen kaikkea liikkuminen ja leikkiminen. Koulun rakastetuin paikka onkin sen jalkapallokenttä.

ICEJ:n kristittyjen ystävien lahjoitusten ansiosta jalkapallokenttä kunnostettiin hiljattain ja päällystettiin uudelleen. Sen aiemmin vaarallinen betonipohja vaihdettiin pehmeäksi ja turvalliseksi. Nyt lapset voivat juosta siellä tarvitsematta pelätä loukkaantumista.

”Lapset ovat kentällä aamusta iltaan”, selittää Ariel, yksi oppilaitoksen johtajista, joka on työskennellyt siellä 27 vuotta. ”Jalkapallokentällä lapset saavat energiaa, tunteita ja kaikkea, mitä he kantavat sisällään. Jotkut heistä leikkisivät siellä vaikka ympäri vuorokauden, jos antaisimme heidän tehdä niin.”

Koulun ja ICEJ:n yhteistyö on jatkunut

yli neljäkymmentä vuotta, ja Ariel arvostaa kumppanuuttamme syvästi. ”Kutsumme kristittyjä katsomaan, miten lapset leikkivät ja nauravat”, hän sanoo. ”Heidän lahjoituksensa ansiosta, lapset hymyilevät, ja se on parasta terapiaa.”

Tämän uudistetun urheilukentän ansiosta lapsilla on nyt turvallinen paikka juosta, rentoutua, parantua ja olla taas lapsia. ICEJ:nä haluamme rakentaa valoisampaa ja turvallisempaa tulevaisuutta Israelin seuraavalle sukupolvelle. Lämmin kiitos lahjastasi ICEJ:n työhön lasten ja nuorten parissa.

VOIT LAHJOITTAA ICEJ:N LASTEN JA NUORTEN TYÖHÖN VIITENUMEROLLA 9800 02238.

ISRAEL ON TUONUT PORILAISELLE SISKO OITTISELLE

LOHDUTUSTA JA ILOA VAIKEINA AIKOINA

Helsingissä syntynyt Sisko Oittinen kasvoi juristivanhempien tyttärenä Helsingin Herttoniemessä.

Vaikka perhe ei ollut mitenkään uskonnollinen, jokin kotitaloa vastapäätä sijaitsevassa kirkossa veti nuorta tyttöä puoleensa. ”Aina sunnuntaiaamuisin kuulin kirkon kellojen soiton”, Sisko kertoo. ”Ja sitten halusin mennä seurakunnan pyhäkouluun.”

Siellä hän kuuli kertomuksia Jeesuksesta ja otti ne lapsenuskollaan totena sydämeensä. Juristien lapsena hän oli tottunut siihen, että asiat ovat niin kuin niiden sanotaan olevan. ”Se, että puhutaan totta ja pyritään oikeudenmukaisuuteen, tulivat minulle arvokkaana Jumalan tahdon mukaisena kodin perintönä”, hän jatkaa.

Tie vie Satakuntaan

Vartuttuaan Sisko pääsi opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakouluun, ja sinä aikana hän tapasi tulevan miehensä Karin. Pariskunta avioitui ja muutti töiden perässä Poriin, jossa he ovat asuneet siitä lähtien. Sisko kertoo viihtyvänsä kotikaupungissaan mainiosti, eikä ole sen koommin kaivannut pääkaupungin sykkeeseen. Porissa Sisko työskenteli 26 vuotta Outokummulla markkinoinnin ja tietohallinnon parissa. Sen jälkeen hän siirtyi toiselle alalle työnohjaukseen ja kotipalveluun, jossa hän oman yrityksensä kautta avusti lapsiperheitä ja vammaisia. ”Se oli todella antoisaa ja motivoivaa. Palkitsevaa työtä, jossa saa heti palautetta!”

Elävään uskoon ja Israeliin Käänteentekevä hetki Siskon elämässä oli vuosi 1986, kun lapsena kylvetyt uskon siemenet alkoivat itää johdattaen hänet elävään uskoon. Oittisten pariskunnalla oli silloin jo kaksi lasta, ja ulkomaille suuntautuvien työmatkojen vuoksi apuna lastenhoitaja, joka oli sattumoisin – tai johdatuksesta – uskovainen nainen, Rauni.

”Hän oli minulle kuin hengellinen äiti, ja meistä tuli erottamattomat ystävät. Ja muutama vuosi uskoontuloni jälkeen lähdimme yhdessä miestemme kanssa lomamatkalle Israeliin.”

Kyseessä oli Israelin ja Egyptin kiertomatka, jossa oppaana toimi nyt jo edesmennyt Pentti Holi. Matkalla tutustuttiin pyhiin paikkoihin muun muassa Jerusalemissa ja Tiberiaksessa. ”Se oli ensikosketukseni Israeliin, ja ihastuin ja rakastuin siihen maahan.”

Sisko muistelee, kuinka matkalaiset siirtyivät Egyptistä Siinain karun autiomaan kautta rajan yli Israelin vehreyteen. ”Rajan ylitettyä hiekka muuttui eläväksi, mikä kuvaa hyvin sitä, kuinka Jumalan lainalaisuuksien mukaan toimiminen vaikuttaa kaikin tavoin elämää synnyttäen paitsi ihmisissä myös konkreettisesti luonnossa hiekkaerämaita myöten.”

Raamatun maasta muodostui vuosien aikana rakas matkakohde Siskolle, kuten myös hänen koko perheelleen. Kun lapset kasvoivat kouluikään, matkusti perhe Eilatin lämpöön koululaisten syyslomalla. Niillä matkoilla myös lapset oppivat rakastamaan Israelia.

Lehtimajanjuhlien iloa ja hengellistä antia

Kristilliseen suurlähetystöön (ICEJ) Sisko tutustui vuonna 1991, kun hän lähti ensimmäistä kertaa lehtimajanjuhlille Jerusalemiin. Kyseessä oli Suomen osaston perustajan Ulla Järvilehdon luotsaama matka, joka oli Siskon sanoin todellinen ”luksusmatka”. ”Valtava elämys ja hengellisessä mielessä yli kaiken muun!” ”Juhlien hengellinen anti oli sellaista, mitä ei saa mistään muualta”, Sisko kertoo. ”Ja sokerina pohjalla tai kermana kakun päällä oli juhlien ylistys ja karkelointi. Ylistystanssijat johdattivat väkeä karkelointiin salin käytävillä. Koko kropalla sai ilmaista iloa!”

Suuren vaikutuksen Siskoon teki myös lehtimajanjuhlien kauniit somisteet, näyttävä lavastus ja tanssijoiden upeat puvut. ”Silmänruokaa oli paljon”, hän naurahtaa. Ensikokemuksensa innoittamana lehtimajanjuhlista tuli Siskon ja hänen Rauni-ystävättärensä jokavuotinen perinne lasten kasvettua vuodesta 2000 eteenpäin. Ovatpa he vieneet juhlille myös omia ryhmiä matkanjohtajina.

Lohdutusta surun keskellä ”Niin kuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.” (Jes. 66:13)

Vuonna 1999 Oittisten perhettä kohtasi suuri suru, kun 16-vuotias Essi-tytär ajautui itsemurhaan. Sisko kertoo, kuinka he veivät traagisesti menehtyneen tyttären tuhkat Eilatiin, olihan se ollut erityinen ja

Israelilainen Etti (vas.) ja Sisko Jerusalemin hotellilla lehtimajanjuhlien aikaan lokakuussa 2025.

onnellinen paikka niin vanhemmille kuin myös edesmenneelle tyttärelle.

Kahden vuoden jälkeen Sisko sai yliluonnollista lohdutusta suruunsa, kun hän matkusti jälleen Israeliin vuonna 2001. Jerusalemin Crowne Plaza -hotellin uima-altaalla israelilaiset lapset haastoivat suomalaiset vesisotaan ja tekivät tuttavuutta. Yksi heistä oli 16-vuotias Etti, joka oli samanikäinen kuin Siskon kaksi vuotta aikaisemmin menehtynyt oma tytär. ”Nimikin oli melkein sama, ja heissä oli paljon samaa, vaikka toinen oli tumma ja toinen vaalea”, hän kertoo.

”Etti ilmoitti, että hän adoptoi minut varaäidikseen. Olemme pitäneet yhteyttä aina tähän päivään asti, nyt jo 25 vuoden ajan. Vaikka oman tyttäreni kohdalla tunsin epäonnistumista äitinä, Jumala antoi minulle näin uuden tyttären, eikä syyttänyt minua mistään. Jumala tekee ihmeellisiä asioita!”

Jehudan

Suomalaiset ystävät valmistautumassa Jerusalem-marssiin vuoden 2006 lehtimajanjuhlilla. Eturivissä vasemmalla on Siskon poika Jukka, joka on ollut myös vapaaehtoisena lehtimajanjuhlilla. Takarivissä oikealla Sisko ja hänen vieressään ystävänsä Rauni ja israelilainen Tal.

Somistaja, majoittaja, rukoilija Lehtimajanjuhlien lisäksi Sisko on päässyt tutustumaan monipuolisesti myös ICEJ:n työhön kotimaassa.

2000-luvun alussa Suomen osaston silloinen työntekijä Maarit Kattilakoski houkutteli tarmokkaan naisen avuksi ”Terveisiä lehtimajanjuhlilta” -tapahtumaan somistajaksi. Niinpä useiden vuosien ajan Sisko somisti ICEJ:n tapahtumia eri puolilla maata yhdessä kangaskauppiaana työskentelevän ystävänsä kanssa. Aikaansaaville naisille se oli mieluisa tehtävä.

”Lehtimajan tekivät toiset, mutta me hoidimme kaiken muun. Muistan, kun saimme tutulta maanviljelijältä valtavia viljanlyhteitä, joilla koristelimme juhlatilaa Turussa. Kankaista teimme kultaisia portteja ja paljon muuta”, hän kertoo.

Nykyään Sisko toimii ICEJ:n Porin alueen yhdyshenkilönä. Hän auttaa vierailujen järjestämisessä ja on tarvittaessa apuna myyntipöydällä. Seuraava yhteinen ponnistus on sekin jo tiedossa – nimittäin maaliskuussa järjestettävä seder-ateria Porin seurakuntakeskuksessa.

Vuosien varrella Sisko on majoittanut kodissaan lukuisia ICEJ:n ulkomaisia ja kotimaisia vieraita puhujakiertueiden yhteydessä. Porissa hän osallistuu myös alijaryhmään, joka kokoontuu kodeissa kuukausittain rukoilemaan Israelin ja juutalaisten puolesta. Tilaisuuksissa kannettu kahviraha ohjataan ICEJ:n alijatyön tukemiseen.

ICEJ:ssä ei mennä raha edellä Yhteistyö ICEJ:n kanssa on ollut Siskosta ihanaa ja palkitsevaa. ”ICEJ ajaa oikeaa asiaa, oikeilla periaatteilla ja aidoilla arvoilla. Ei mennä raha edellä, vaan tehdään

sitä, mitä Jumala on asettanut sydämelle”. Yhtenä yhdistyksen keskeisenä tehtävänä Sisko näkee sen, että jaetaan totuudellista tietoa Israelista ja oikaistaan väärää tietoa. Tämä on hänestä erityisen ajankohtaista juuri nyt, kun antisemitismi kasvaa ja juutalaisia kohtaan esiintyy samanlaisia asenteita kuin holokaustin aikana. Sisko kertoo seuraavansa ICEJ:n päätoimiston englanninkielisiä rukouskokouksia netissä päivittäin. "Rukouskokoukset ovat olleet äärettömän oleellisia tänä aikana, että pysyy kartalla ja ajan hermolla”, hän sanoo ja suosittelee samaa lämpimästi myös muille.

Kiitollisuudenvelassa holokaustivanhuksille Lopuksi Sisko haluaa nostaa vielä yhden tärkeän sydämen asian, holokaustiselviytyjät, joihin hän on tutustunut holokaustivanhusten kesäleireillä Suomessa. Sisko kertoo vanhusten olevan todella kiitollisia siitä, että he ovat saaneet vierailla Suomessa, joka on heille kuin ”paratiisi”, ja kuinka ihanasti suomalaiset ovat heitä hoitaneet.

”He kiittävät meitä, kun oikeasti meidän pitäisi kiittää heitä siitä, että he ovat ylipäätään olemassa ja jaksaneet sinnitellä vainojen läpi”, Sisko sanoo ja lisää:

”Juutalaisethan ovat tuoneet meille sen kaikista tärkeimmän, nimittäin pelastuksen. Jos he eivät olisi sinnitelleet - ja eivät sinnittelisi edelleen - ei meilläkään kristittyinä olisi minkäänlaista toivoa, koska Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu nimenomaan juutalaisen kansan ja Israelin olemassaolon kautta.”

SUSANNA RAJALA

ICEJ SUOMEN

VIESTINTÄKOORDINAATTORI

VIERASKYNÄ

Ensivierailuni Israelissa: Rukoillaan Israelin puolesta ja puolustetaan totuutta

Israel - voiko se oikeasti olla niin vaikuttava maa? Tätä kysymystä olen elämäni aikana miettinyt useita kertoja, varsinkin nuorempana, kun keskustelin ihmisten kanssa, jotka olivat käyneet Israelissa. Olen ollut Suomessa vapaiden suuntien seurakunnissa aivan pienestä pojasta alkaen, ja on kaksi erityistä teemaa, jotka ovat jääneet jo varhaisilta vuosilta mieleen: lähetystyö ja Israel.

Lähetystilaisuuksissa kuultiin yleensä uutisia Jumalan suurista töistä pienten ihmisten kautta, ja diaprojektorin humina loi omanlaisensa tunnelman saliin. Tuo humina tosin loppui tekniikan kehittyessä, mutta edelleen lähetysterveiset ovat säilyttäneet mielenkiintoni. Israel-tilaisuuksissa ei pelkästään kerrottu menneistä tapahtumista. Israelista puhuttaessa kerrotaan jostain sellaisesta, joka piirtää linjan vuosituhansien takaa nykyhetkeen ja jatkuu edelleen tulevaisuuteen, lopunaikoihin asti.

Kuluvan vuoden alussa sain upean mahdollisuuden lähteä ensimmäistä kertaa Israeliin ja osallistua nelipäiväiseen Envision 2026 -konferenssiin helmikuun alussa. Tuo matka oli hyvin erityinen ja erittäin mielenkiintoinen monessakin mielessä.

Ennen konferenssin alkua ehdimme pienen tiimimme kanssa käydä muutamissa Raamatun sivuilta tutuissa kohteissa. Muutamakin kohde herätti kyllä jo suurta kiinnostusta lähteä myöhemmin uudelleen, jos vain mahdollista, hieman pidemmällekin matkalle tutustumaan maahan paremmin.

Kun sitten itse konferenssi alkoi, tarjosi se laaja-alaisen näköalan Israeliin raamatullisesti, yhteiskunnallisesti sekä kansainvälisesti. Osallistujia oli mukana kahdestakymmenestä maasta. Oli upeaa saada kuulla aiheisiinsa pureutuneita puhujia ja päästä tutustumaan vierailukohteisiin. Ensimmäiset vierailukohteet olivat knesset sekä ulkoministeriö ja viimeisenä

" Kuka puolustaa Israelia, jos eivät Jeesuksen seuraajat sitä tee?"

päivänä muun muassa Nova-festivaalin alue sekä Be’erin kibbutsi, joka joutui järkyttävän terrorihyökkäyksen kohteeksi lokakuun 7. päivä 2023.

Konferenssin viimeisen päivän vierailun aikana seisoimme tuhottujen talojen huoneissa ja kuuntelimme kibbutsissa syntyneen ja eläneen miehen kertomana, miten tuon synkän päivän tapahtumat etenivät. Jotain murtui sisäisessä maailmassa ja oli vaikea käsittää, että todella kaikki se on tapahtunut. Tavallisille ihmisille, siviileille. Keskellä kirkasta päivää.

Samalla mietin, että miten ihmeessä voi olla mahdollista, että esimerkiksi Suomessa nuoret fiksut yliopisto-opiskelijat osoittavat voimakkaasti mieltään Israelia vastaan ja huutelevat iskulauseitaan. Tuli mieleeni seuraava väittämä “valhe, jonka uskot todeksi, ohjaa sinua niin kuin se olisi totuus”, jonka kuulin erään saarnan lomassa.

Jollain syvemmällä tavalla ymmärsin sen, että kyse on hengellisestä todellisuudesta. Israel ei olisi Israel, ellei Jaakob olisi saanut uutta nimeä Jumalalta. Eikä

juutalaista kansaa olisi olemassa ilman Jumalan valintaa.

Salomo sanoo, että “kuolema ja elämä ovat kielen vallassa” (Snl. 18:21) ja Uuden testamentin puolella Jaakob vertaa kieltä suuren laivan pieneen peräsimeen, jolla alus ohjataan oikeaan suuntaan (Jaak. 3:4–5).

Ei ole yhdentekevää, mitä puhumme tai olemme puhumatta. Raamattu ohjaa meitä harkintaan, ymmärrykseen ja viisaaseen käytökseen, mutta uskon, että vanhurskauden toteuttamiseen kuuluu myös totuudellinen puhe. Ennen kaikkea evankeliumin välittäminen, mutta myös totuudellisen ja oikean tiedon välittäminen, tässä tapauksessa Israeliin liittyen. Kuka puolustaa Israelia, jos eivät Jeesuksen seuraajat sitä tee?

Olen erittäin kiitollinen, että sain mahdollisuuden vierailla Israelissa ja osallistua Envision 2026 -konferenssiin. Viikon aikana sain oppia erittäin paljon uutta, ja mukaan matkalta jäi runsaasti ajateltavaa. Niin, oliko Israel niin vaikuttava maa, mitä siellä käyneet olivat kertoneet? Lyhyt vastaus on kyllä. On olemassa kansa, joka koko pitkän Vanhan testamentin ajan kantoi matkassaan lupausta tulevasta Messiaasta, josta mekin nyt täällä kylmässä Suomessa olemme armosta saaneet tulla osalliseksi. Ja tällä kansalla on oma maa, Israel.

Rukoillaan Israelin puolesta ja rukoillaan niiden puolesta, jotka Jumalan kutsumina tekevät työtä juutalaisen kansan parissa. Toimitaan ja puhutaan vanhurskaasti, Jumalan mielen mukaisesti ja oikein, ja uskon, että seisominen Israelin rinnalla on osa tätä. Käytetään myös viisaasti kieltä, joka ehkäpä lopulta on se kaikkein voimakkain ase, kun puolustetaan totuutta ja kun taistelemme yhdessä evankeliumin uskon puolesta.

ALEKSI OKSANEN LOHJAN HELLUNTAISEURAKUNNAN PASTORI

KOMPASTUSKIVET MUISTUTTAVAT HOLOKAUSTIN UHREISTA KAUPUNGEISSAMME

Oletkojoskus ihmetellyt, mitä ovat pienet messinkiset laatat katukiveyksissä esimerkiksi Hotelli Tornin edessä Helsingissä? Entä keitä ovat henkilöt, joiden nimet on kaiverrettu laattoihin?

Kyseessä on saksalaisen taiteilijan Gunter Demnigin aloitteesta vuonna 1992 syntynyt taidehanke ”Kompastuskivet” (saksaksi Stolpersteine), joilla vaalitaan natsi-Saksan aikana murhattujen ja vainottujen muistoa. Kompastuskivet on sijoitettu kadulle sen talon eteen, jossa uhrin tiedetään viimeksi asuneen.

Tähän mennessä 116 000 muistokiveä on asennettu eri puolille Eurooppaa, suurin osa kivistä löytyy Saksasta. Suomessa kompastuskiviä on kahdeksan kappaletta, joista seitsemän on Helsingissä ja yksi Turussa muistuttamassa kahdeksan Suomesta natsi-Saksalle luovutetun juutalaispakolaisen julmasta kohtalosta.

Kompastuskivet sijaitsevat seuraavissa osoitteissa:

• Munkkiniemen puistotie 18, Helsinki: Georg Kollman, Janka Kollman, Franz Olof Kollman

• Hotelli Tornin edustalla, Yrjönkatu 26, Helsinki: Elias Kopelowsky

• Viherniemenkatu 5, Helsinki: Heinrich Huppert, Kurt Huppert

• Korkeavuorenkatu 3, Helsinki: Hans Korn

• Vartiovuorenkatu 1, Turku: Hans Eduard Szybilski

Natsit halusivat tuhota ihmisiä, muuttaa heidät numeroiksi ja pyyhkiä pois jopa heidän muistonsa. Taidehankkeellaan Gunter Demnig haluaa kääntää tämän prosessin päinvastaiseksi. Tavoitteena on palauttaa vainotuille heidän nimensä, kasvonsa ja paikkansa yhteiskunnan sydämessä ja tuoda heidät takaisin kaupunkeihimme.

”Ihminen on vasta sitten unohdettu, kun hänen nimeään ei muisteta”, sanoo Demnig Talmudia lainaten.

Suomessa kompastuskiviä asentaa ja ylläpitää Holokaustin uhrien muisto ry.

SUSANNA RAJALA

ICEJ SUOMEN

VIESTINTÄKOORDINAATTORI

Lähteet: Holokaustin uhrien muisto ry; Stolpersteine

LAHJOITA ICEJ:N TYÖHÖN

HOLOKAUSTIN UHRIEN

MUISTON KUNNIOITTAMISEKSI

VIITENUMEROLLA 9800 01200.

JERUSALEMIN

KANSAINVÄLISEN

KRISTILLISEN

SUURLÄHETYSTÖN

SUOMEN OSASTO RY

Postiosoite

Ullanlinnankatu 5 B 9 00130 Helsinki

Lankapuhelin 0207 181 280 (mpm/pvm)

Matkapuhelin 040 740 6166

Sähköposti

icej@icej.fi

Internet www.icej.fi

Avoinna ti ja to klo 9–14 ke klo 9–16

Facebook

ICEJ Suomen osasto

Instagram

ICEJ Suomi

Tilaa uutiskirje www.icej.fi/osallistu/ tilaa-uutis-tai-rukouskirje/

SANA

JERUSALEMISTA

Päätoimittaja

Jani Salokangas

Toimitus

Annika Ibrahim, Johanna Manner ja Susanna Rajala

Käännökset

Susanna Rajala

Taitto

Leijonamedia

Painopaikka

Grano Oy, Vaasa ISSN 0784-7556

Kuvat

ICEJ, Istock, AP, Wikimedia, Getty Images, Reuters, Pixabay, Shutterstock, Unsplash

Arkistolehdet issuu.com/icejsuomenosasto

ICEJ RADIOSSA JA TV:SSÄ

Sana Jerusalemista

Jumalan Sanan opetusta sekä ajankohtaista tietoa ICEJ:n työstä ja Israelista tiistaisin klo 19.03 Radio Dein taajuuksilla.

Ajankohtainen Israel

Perjantaisin parillisilla viikoilla klo 16.30 Radio Patmoksen taajuuksilla. Ohjelmassa käsitellään Israeliin ja juutalaisuuteen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Elävä yhteys

Ohjelma sinulle, joka kaipaat Jumalaa ja haluat löytää tosi Ystävän. ICEJ:n Suomen osaston neuvoa-antavan komitean jäsen Juha Ketola TV7:llä maanantaisin parittomilla viikoilla klo 20.30. Uusintoja lähetetään viikoittain.

JULISTUSTYÖNTEKIJÄ

TUIJA VALTANEN

ti 5.5. klo 18.00

Hyvinkään helluntaiseurakunta Palo-ojantie 1

ke 6.5. klo 19.00

Järvenpään vapaaseurakunta Arkki Wärtsilänkatu 8 A

to 7.5. klo 18.00

Nastolan ev. lut. seurakuntatalo Immiläntie 2

la 16.5. klo 13.00

Hammaslahden helluntaiseurakunta Lastaustie 1

su 17.5. klo 11.00 alkaen

Suuri exoduspäivä Lappeenrannan helluntaiseurakunta Armilankatu 31

SEURAKUNTAVIERAILUJA

ma 18.5. klo 18.00

Joensuun adventtiseurakunta Ilmarisenkatu 1

pe 22.5. klo 19.00

Valtakunta rukoilee Oulaisten helluntaiseurakunta Kaarikatu 7

su 31.5. klo 17.00

Kajaanin Kansanlähetys Sammonkatu 5

TOIMINNANJOHTAJA JANI SALOKANGAS

su 17.5. klo 11.00 alkaen

Suuri exoduspäivä Lappeenrannan helluntaiseurakunta Armilankatu 31

JESAJA 62 -RUKOUSILLAT JOKA KUUKAUDEN ENSIMMÄINEN KESKIVIIKKO

Klo 19 Saarijärven helluntaiseurakunta, Matinkuja 1.

Klo 18 Siilinjärven vapaaseurakunta, Asematie 7. Yhteiskristillinen rukousilta.

Muutokset ovat mahdollisia. Seurakuntavierailut myös nettisivullamme: www.icej.fi

Otamme mielellämme vastaan toiveita seurakuntavierailuista. Jos olet kiinnostunut ICEJ:n puhujista, voit ottaa yhteyttä tapahtumakoordinaattoriin: icej@icej.fi

ICEJ:n Suomen osasto toivottaa kaikille ystävilleen hyvää ja siunattua pääsiäistä!

ICEJ Suomen vuosikokous

Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön (ICEJ) Suomen osasto ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään maanantaina 4. toukokuuta 2026 klo 18. ICEJ:n toimistolla (Ullanlinnankatu 5 B 9, Helsinki).

Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen vuosikokoukselle määräämät asiat. Ilmoittautumiset viimeistään maanantaina 27. huhtikuuta 2026, puh. 040 740 6166 tai icej@icej.fi Ilmoitathan, mikäli haluaisit osallistua kokoukseen etäyhteyden välityksellä.

ICEJ-palautekortti

Kaikki tilaukset, muutokset ja ilmoitukset voi tehdä myös ICEJ:n nettisivuilla www.icej.fi

Haluan Sana Jerusalemista -lehden ja ICEJ:n ystäväkirjeen maksutta kotiini

Haluan liittyä jäseneksi ICEJ Suomen osastoon, jäsenmaksu 35 € / v. / henkilö

Haluamme liittyä avioparijäseniksi, 65 € / vuosi

Haluan liittyä ainaisjäseneksi, kertamaksu 350 €

Haluan lehden mukana ruotsinkielisen koosteen

Haluan näkövammaisten äänikirjeen ja lehden

Osoitteenmuutos

Minulle saa lähettää uutiskirjeen ja kuukausittaisen Jesaja 62 -rukouskirjeen sähköpostitse

Nimi

Osoite

Postitoimipaikka

Vanha osoite

Sähköpostiosoite

Puhelin

Päiväys ja allekirjoitus

MUISTA

POSTIMERKKI

Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön

Suomen osasto ry.

Ullanlinnankatu 5 B 9 00130 Helsinki