Hermaan paimenen kolmas kirja, jonka nimi on Hänen vertauksensa VERTAILU 1 1 Ja hän sanoi minulle: "Te tiedätte, että te, jotka olette Herran palvelijoita, asutte täällä kuin pyhiinvaelluspaikalla, sillä teidän kaupunkinne on kaukana tästä kaupungista. 2 Jos te siis tunnette kaupunkinne, jossa aiotte asua, miksi te täällä ostatte kartanoita ja hankitte itsellenne herkkuja, komeita rakennuksia ja tarpeettomia taloja? Sillä se, joka hankkii itselleen näitä tässä kaupungissa, ei ajattelekaan palata omaan kaupunkiinsa. 3 Oi sinä tyhmä, epäilevä ja kurja ihminen, joka et ymmärrä, että kaikki tämä kuuluu toisille ihmisille ja on toisen vallassa. Sillä tämän kaupungin Herra sanoo sinulle: Joko tottele minun lakejani tai lähde pois kaupungistani. 4 Mitä siis sinun pitää tehdä, joka olet lain alainen omassa kaupungissasi? Voitko kieltää lakisi maasi tai minkään säätämäsi asian vuoksi? Mutta jos kiellät sen ja myöhemmin palaat omaan kaupunkiisi, sinua ei oteta sieltä vastaan, vaan sinut erotetaan sieltä. 5 Katso siis, niin kuin vieraassa maassa asuva ihminen, ettet hanki itsellesi enempää kuin on sinulle välttämätöntä ja riittävää. Ole myös valmis, että kun tämän kaupungin Jumala tai Herra ajaa sinut pois siitä, voit rikkoa hänen lakiaan ja mennä omaan kaupunkiisi, jossa voit elää ilolla oman lakisi mukaan ilman mitään vääryyttä. 6 Olkaa siis varuillanne, te jotka palvelette Jumalaa ja pitäkää hänet sydämessänne. Tehkää Jumalan tekoja, muistaen sekä hänen käskynsä että hänen lupauksensa, jotka hän on luvannut; ja olkaa varmoja, että hän tekee ne teille hyväksi, jos pidätte hänen käskynsä. 7 Sen sijaan, että hankkisitte omaisuutta, lunastakaa puutteenalaiset heidän hädästään, sen mukaan kuin kukin voi, oikeuttakaa lesket, ajakaa orpojen asiaa ja käyttäkää rikkautenne ja tavaranne tällaisiin tekoihin. 8 Sillä juuri sitä varten Jumala on teidät rikastuttanut, että te voisitte suorittaa tällaisia palveluksia. On paljon parempi tehdä näin kuin ostaa peltoja tai taloja, sillä kaikki se katoaa nykyisen ajan myötä.
9 Mutta mitä te teette Herran nimen tähden, sen te löydätte kaupungissanne, ja teillä on ilo ilman surua ja pelkoa. Älkää siis himoitko pakanain rikkauksia, sillä ne ovat turmiollisia Jumalan palvelijoille. 10 Vaan käykää kauppaa omilla rikkauksillanne, joita teillä on, niin voitte saavuttaa iankaikkisen ilon. 11 Älä tee aviorikosta äläkä koske toisen miehen vaimoon äläkä himoitse häntä, vaan himoitse omia asioitasi, niin sinä pelastut. SILMILITUUDI 2 1 Kun kävelin pellolle ja katselin jalavaa ja viiniköynnöstä ja ajattelin niiden hedelmiä, minulle ilmestyi enkeli ja sanoi minulle: "Mitä sinä näin kauan mielessäsi ajattelet?" 2 Ja minä sanoin hänelle: "Herra, minä ajattelen tätä viinipuuta ja tätä jalavaa, koska niiden hedelmät ovat kauniita." Ja hän sanoi minulle: "Nämä kaksi puuta ovat malliksi Jumalan palvelijoille." 3 Ja minä sanoin hänelle: "Herra, tahdon tietää, millainen näiden mainitsemiesi puiden muoto on." Kuuntele, hän sanoi, "näetkö tämän viiniköynnöksen ja tämän jalavan? Herra, minä sanoin, minä näen ne, 4 Hän sanoo, että tämä viinipuu on hedelmällinen, mutta jalava on hedelmätön puu. Kuitenkin tämä viinipuu ei tuottaisi paljon hedelmää, ellei sitä olisi istutettu ja tuettu tämän jalavan varaan, vaan maassa makaavana se tuottaisi vain huonoa hedelmää, koska se ei ole roikkunut jalavassa; kun taas jalavaan tuettuna se tuottaa hedelmää sekä itseään että sitä varten. 5 Katsokaa siis, kuinka jalava antaa ei vähemmän, vaan pikemminkin enemmän hedelmää kuin viiniköynnös. Kuinka, herra, sanoin minä, se kantaa enemmän hedelmää kuin viiniköynnös? Koska, sanoi hän, viiniköynnös, kun se on jalavan varassa, antaa sekä paljon että hyvää hedelmää; kun taas jos se makaisi maassa, se kantaisi vain vähän, ja sekin hyvin huonoa. 6 Tämä vertaus esitetään siis Jumalan palvelijoille, ja se kuvaa rikasta ja köyhää miestä. Minä vastasin: "Herra, tee tämä minulle selväksi." Kuule, hän sanoi, "rikkaalla miehellä on rikkautta, mutta Herran edessä hän on köyhä, sillä hän on kiireinen rikkauksiensa ympärillä eikä rukoile
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
Herraa juurikaan, ja hänen rukouksensa ovat velttoja ja vailla voimaa. 7 Kun rikas mies ojentaa köyhälle sitä, mitä hän tarvitsee, köyhä rukoilee Herraa rikkaiden puolesta; ja Jumala antaa rikkaalle miehelle kaikkea hyvää, koska köyhä on rukouksissaan rikas; ja hänen pyyntöillään on suuri voima Herran edessä. 8 Rikas mies siis palvelee köyhiä kaikin tavoin, koska hän tietää, että Herra kuulee häntä. Sitä halukkaammin ja epäilemättä hän antaa köyhille, mitä tämä tarvitsee, eikä häneltä mitään puutu. 9 Ja köyhä kiittää Herraa rikkaiden puolesta, sillä molemmat tekevät työnsä Herralta. 10 Ihmisten ei siis uskota jalavan tuottavan hedelmää; eivätkä he tiedä eivätkä ymmärrä, että kun sen seuralaiset lisätään viiniköynnökseen, viiniköynnös kantaa kaksinkertaisen sadon sekä itselleen että jalavalle. 11 Samoin köyhät, jotka rukoilevat Herraa rikkaiden puolesta, saavat rukouksensa, ja heidän rikkautensa lisääntyvät, koska he palvelevat rikkauksillaan köyhiä. Näin he molemmat tulevat osallisiksi toistensa hyvistä teoista. 12 Joka siis näitä tekee, häntä ei Herra hylkää, vaan hänet kirjoitetaan elämän kirjaan. 13 Onnellisia ovat ne, jotka ovat rikkaita ja näkevät omaisuutensa rikastuvan, sillä joka tämän tajuaa, pystyy jonkin verran palvelemaan muitakin.
ilmeiseksi, niin myös vanhurskaiden teot julistetaan ja tehdään ilmeisiksi, ja heidät ennallistetaan tuossa maailmassa iloisina ja riemukkaina. 4 Sillä toisenlaiset ihmiset, nimittäin jumalattomat, niin kuin puut, jotka näit kuivina, löydetään sellaisina kuivina ja hedelmättöminä tuossa toisessa maailmassa; ja kuin kuiva puu, se palautetaan; ja käy ilmi, että he ovat tehneet pahaa koko elämänsä ajan; 5 Ja heidät poltetaan, koska he ovat tehneet syntiä eivätkä ole tehneet parannusta synneistään. Ja myös kaikki muut kansat poltetaan, koska he eivät ole tunnustaneet Jumalaa, Luojaansa. 6 Tee siis hyvää hedelmää, että hedelmäsi kesällä tulisi tunnetuksi, ja vältä paljoa työtä tekemästä, etkä joudu pahennustilaan. Sillä ne, jotka tekevät paljon työtä, tekevät paljon syntiä, koska he ovat kiireisiä omien asioidensa parissa eivätkä palvele Jumalaa. 7 Ja kuinka ihminen, joka ei palvele Jumalaa, voi pyytää Jumalalta jotakin ja saada sen? Mutta ne, jotka häntä palvelevat, pyytävät ja saavat, mitä haluavat. 8 Mutta jos jollakulla on vain yksi asia pyrittävänä, hän voi palvella Jumala, koska hänen mielensä ei ole otettu pois Jumalasta, vaan hän palvelee häntä puhtaalla mielellä. 9 Jos siis teet näin, sinulla voi olla hedelmää tulevassa maailmassa; ja kaikki, jotka tekevät samoin, tuottavat hedelmää.
SILMILITUUDI 3
SILMILITUUDI 5
1 Jälleen hän näytti minulle monta puuta, joiden lehdet olivat pudonneet ja jotka minusta näyttivät kuihtuneilta, sillä ne olivat kaikki samanlaisia. Ja hän sanoi minulle: "Näetkö nämä puut?" Minä sanoin: "Herra, minä näen, että ne näyttävät kuivilta puilta." 2 Hän vastasi ja sanoi minulle: "Nämä puut ovat kuin ne ihmiset, jotka elävät nykyisessä maailmassa." Minä vastasin: "Herra, miksi ne ovat kuin kuivat puut? Koska", hän sanoi, "eivät vanhurskaat ja jumalattomat erota toisistaan, vaan kaikki ovat samanlaisia tässä nykyisessä maailmassa." 3 Sillä tämä maailma on vanhurskaille kuin talvi, koska heitä ei tunneta, vaan he asuvat syntisten keskellä. 4 Niin kuin talvella kaikki puut ovat lehtensä menettäneet ja ovat kuin kuivat puut, eikä voida erottaa, mitkä ovat kuivia ja mitkä vihreitä, niin ei tässä nykyisessä maailmassa voida erottaa vanhurskaita ja jumalattomia toisistaan, vaan he ovat kaikki yhdenvertaisia.
1 Kun minä paastosin ja istuin eräällä vuorella ja kiitin Jumalaa kaikesta, mitä hän oli minulle tehnyt, näin paimenen, jolla oli tapana keskustella kanssani, istuvan vieressäni ja sanovan minulle: "Mikä on tuonut sinut tänne näin aikaisin aamulla?" Minä vastasin: "Herra, tänään pidän virkaa." 2 Hän vastasi: "Mikä on pyhitys?" Minä vastasin: "Se on paasto." Hän sanoi: "Mitä tuo paasto on?" Minä vastasin: "Paastoan, niin kuin olen aina tehnyt. Te ette tiedä", hän sanoi, "mitä on paastota Jumalan kunniaksi; eikä tämä ole paasto, jonka te paastoatte, josta ei ole mitään hyötyä Jumalan edessä." 3 Herra, minä sanoin, mikä saa sinut puhumaan näin? Hän vastasi: "Puhun näin, koska tämä ei ole sitä todellista paastoa, jota luulet paastoavasi; mutta minä näytän sinulle, mikä on täydellinen ja Jumalalle otollinen paasto." 4 Kuule, hän sanoi, Herra ei halua tällaista tarpeetonta paastoa; sillä paastoamalla tällä tavalla et edistä mitään vanhurskaudessa. 5 Mutta oikea paasto on tämä: Älä tee elämässäsi mitään pahaa, vaan palvele Jumalaa puhtaalla mielellä, pidä hänen käskynsä ja vaella hänen määräystensä mukaan äläkä anna minkään pahan halun tulla mieleesi. 6 Vaan turvaa Herraan, sillä jos sinä näin teet ja häntä pelkäät ja kartat kaikkea pahaa, niin sinä elät Jumalalle. 7 Jos teet näin, saat aikaan suuren paaston, joka on Herralle otollinen. 8 Kuuntele vertausta, jonka aion sinulle tästä asiasta esittää. 9 Eräs mies, jolla oli maatila ja paljon palvelijoita, istutti viinitarhan tiettyyn osaan tiluksiaan jälkeläisiään varten. 10 Ja hän matkusti kaukaiseen maahan, valitsi palvelijoistaan yhden, jota hän piti uskollisimpana ja
SILMILITUUDI 4 1 Jälleen hän näytti minulle monia muita puita, joista joillakin oli lehtiä ja toiset näyttivät kuivilta ja kuihtuneilta. Ja hän sanoi minulle: "Näetkö nämä puut?" Minä vastasin: "Herra, minä näen ne; ...ja jotkut ovat kuivia ja toiset täynnä lehtiä." 2 "Nämä vihreät puut", hän sanoo, "ovat vanhurskaat, jotka perivät tulevan maailman. Tuleva maailma on vanhurskaille kesä, mutta syntisille talvi." 3 Kun siis Herran armo loistaa, silloin ne, jotka palvelevat Jumalaa, tehdään ilmeisiksi ja selviksi kaikille. Sillä niin kuin kesällä jokaisen puun hedelmä näytetään ja tehdään
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
hyväksytyimpänä, ja antoi viinitarhan hänen huostaansa. Hän käski hänen hoitaa viiniköynnökset. Jos hän niin tekisi ja täyttäisi käskyn, hän lupasi vapauttaa hänet. Eikä hän käskenyt hänen tehdä mitään enempää, ja niin hän matkusti kaukaiseen maahan. 11 Ja otettuaan sen tehtävän haltuunsa palvelija teki niin kuin hänen herransa oli käskenyt hänen tehdä. Ja kun hän oli paaluttanut viinitarhan ja huomannut sen olevan täynnä rikkaruohoja, hän alkoi ajatella itsekseen sanoen: 12 Olen tehnyt niin kuin herrani käski minua: kaivan nyt tämän viinitarhan, ja kun se on kaivettu, siitä tulee kauniimpi; ja kun rikkaruohot kitketään, se tuottaa enemmän satoa eikä rikkaruohot tukehduta sitä. 13 Niin hän ryhtyi tähän työhön ja kaivoi sen ja kitki pois kaikki siinä olevat rikkaruohot; ja niin viinitarhasta tuli hyvin kaunis ja menestyvä, eikä rikkaruohot tukehduneet sitä. 14 Jonkin ajan kuluttua viinitarhan herra tuli ja meni viinitarhaan, ja kun hän näki, että se oli kauniisti paalutettu ja kaivettu, rikkaruohot kitketty pois ja viiniköynnökset kukoistivat, hän iloitsi suuresti palvelijansa huolenpidosta. 15 Ja kutsuttuaan luokseen poikansa, jota hän rakasti ja josta tulisi hänen perillisensä, ja ystävänsä, joiden kanssa hän tapasi neuvotella, hän kertoi heille, mitä hän oli käskenyt palvelijaansa tekemään ja mitä muuta hänen palvelijansa oli tehnyt; ja he onnittelivat heti palvelijaa siitä, että hän oli saanut niin täydellisen todistuksen herraltaan. 16 Niin hän sanoi heille: "Minä lupasin tälle palvelijalle vapauten, jos hän noudattaa käskyä, jonka annoin hänelle; ja hän noudatti sitä ja on lisäksi tehnyt hyvää työtä viinitarhalleni, mikä on miellyttänyt minua suuresti." 17 Sentähden, tämän teon tähden, jonka hän on tehnyt, teen hänestä perilliseni poikani kanssa, koska hän, nähdessään, mikä hyvää oli, ei sitä laiminlyönyt, vaan teki sen. 18 Sekä hänen poikansa että hänen ystävänsä hyväksyivät tämän herran aikomuksen, että hänen palvelijansa perisi yhdessä poikansa kanssa. 19 Ei kestänyt kauan tämän jälkeen, kun perheenisäntä kutsui koolle ystävänsä, lähetti illalliselta erilaisia ruokia palvelijalle. 20 Ja saatuaan ne hän otti niistä itselleen tarpeekseen ja jakoi loput kanssapalvelijoilleen. 21 Ja saatuaan sen he iloitsivat ja toivoivat, että hän saisi vielä suuremman suosion herransa silmissä sen johdosta, mitä hän oli heille tehnyt. 22 Kuultuaan kaiken tämän hänen isäntänsä iloitsi jälleen suuresti, kutsui taas ystävänsä ja poikansa ja kertoi heille, mitä hänen palvelijansa oli tehnyt heille lähettämillään ruoilla. 23 Sen tähden he sitäkin enemmän suostuivat talon isäntään, ja hänen tulisi tehdä tuosta palvelijasta perillinen poikansa kanssa. 24 Minä sanoin hänelle: "Herra, en tiedä näitä vertauksia enkä voi niitä ymmärtää, ellet selitä niitä minulle. Minä selitän sinulle, hän sanoi, kaiken, mitä olen sinulle puhunut tai sinulle näyttänyt." 25 Pidä Herran käskyt, niin sinut hyväksytään ja sinut kirjoitetaan niiden joukkoon, jotka pitävät hänen käskynsä. Mutta jos lisäät Herran käskyjen lisäksi jotakin hyvää, niin ostat itsellesi suuremman arvovallan ja olet Herran suosiossa enemmän kuin muuten olisit ollut.
26 Jos siis pidät Herran käskyt ja lisäät niihin näitä asemia, sinä iloitset; mutta erityisesti jos pidät ne minun käskyjeni mukaan. 27 Minä sanoin hänelle: "Herra, mitä ikinä sinä minulle käsketkään, minä pidän, sillä tiedän, että sinä olet minun kanssani. Minä olen, hän sanoi, sinun kanssasi, joka olet tehnyt tällaisen päätöksen, ja minä olen kaikkien niiden kanssa, jotka samoin päättävät." 28 Tämä paasto, sanoo hän, on erittäin hyvä, jos sinä myös noudatat Herran käskyjä. Näin sinun tulee pitää. 29 Ennen kaikkea, pidä huolta itsestäsi ja kartta itseäsi jokaisesta pahasta teosta, jokaisesta saastaisesta sanasta ja jokaisesta vahingollisesta halusta; ja puhdista mielesi kaikesta tämän maailman turhuudesta. Jos noudatat näitä, tämä paasto on oikea. 30 Tee siis näin. Kun olet tehnyt niin kuin edellä on kirjoitettu, sinä päivänä, jona paastoat, et maista mitään muuta kuin leipää ja vettä. Laskettuasi, kuinka paljon ruokaa syöt muina päivinä, jätä sivuun kulut, jotka sinun olisi pitänyt tehdä sinä päivänä, ja anna ne leskille, isättömille ja köyhille. 31 Ja näin sinä saat sielusi nöyryytyksen täydellisyyteen, että se, joka siitä saa osansa, tyydyttäisi sielunsa ja hänen rukouksensa nousisi Herran Jumalan luo sinun puolestasi. 32 Jos siis näin suoritat paastosi, niin kuin minä käsken sinua, uhrisi on Herralle otollinen, ja paastosi kirjoitetaan hänen kirjaansa. 33 Näin suoritettu asema on hyvä ja mieluisa ja Herralle otollinen. Jos noudatat näitä lastesi ja koko perheesi kanssa, olet onnellinen. 34 Ja jokainen, joka tämän kuullessaan tekee sen, on myös onnellinen; ja mitä tahansa he Herralta pyytävät, he sen saavat. 35 Ja minä rukoilin häntä, että hän selittäisi minulle vertauksen maatilasta ja Herrasta ja viinitarhasta ja palvelijasta, joka oli paaluttanut viinitarhan; ja rikkaruohoista, jotka oli kitketty viinitarhasta; ja pojastaan ja ystävistään, joiden kanssa hän otti neuvonpitoon. Sillä ymmärrän, että se oli vertaus. 36 Hän sanoi minulle: "Sinä olet rohkea kysyessäsi, sillä sinun ei pitäisi kysyä mitään, koska jos on sopivaa näyttää se sinulle, se sinulle näytetään." 37 Minä vastasin hänelle: "Herra, mitä ikinä minulle näytätkin selittämättä sitä, turhaan näen sen, ellen ymmärrä, mitä se on. Ja jos esität vertauksia selittämättä niitä, turhaan kuuntelen niitä." 38. Hän vastasi minulle jälleen sanoen: "Jokainen, joka on Jumalan palvelija ja jolla on Herra sydämessään, haluaa ymmärrystä hänestä ja vastaanottaa sen; ja hän selittää jokaisen vertauksen ja ymmärtää Herran sanat, jotka kaipaavat tutkimusta." 39 Mutta ne, jotka ovat laiskoja ja hitaita rukoilemaan, epäröivät pyytää Herralta; vaikka Herra on niin ylenpalttisen hyvä, että hän antaa lakkaamatta kaikkea niille, jotka häneltä anovat. 40 Sinä siis, jota tuo kunnioitettava sanansaattaja on vahvistanut ja joka on saanut niin voimakkaan rukouksen lahjan; koska et ole laiska, miksi et nyt pyydä ymmärrystä Herralta ja ota sitä vastaan? 41 Minä sanoin hänelle: "Koska sinä olet läsnä, minun on välttämätöntä pyytää sitä sinulta ja kysyä sinulta, sillä sinä näytät minulle kaikki ja puhut minulle, kun olet läsnä."
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
42 Mutta jos näkisin tai kuulisin nämä asiat sinun poissa ollessasi, pyytäisin silloin Herraa näyttämään ne minulle. 43 Ja hän vastasi: "Sanoin juuri, että olet ovela ja rohkea, kun kysyt näiden vertausten merkitystä." 44 Mutta koska sinä vielä jaksat, minä ilmoitan sinulle tämän vertauksen, jota haluat, että tekisit sen kaikkien ihmisten tietoon. 45 Kuulkaa siis, hän sanoi, ja ymmärtäkää. Edellä mainittu maatila tarkoittaa koko maata. Maatilan Herra on hän, joka loi ja saattoi päätökseen kaiken ja antoi niille voiman. 46 Hänen poikansa on Pyhä Henki: palvelija on Jumalan Poika: viinitarha on kansa, jonka hän pelastaa. Vaarnat ovat sanansaattajia, jotka Herra on asettanut niiden ylle elättämään kansaansa. Viinitarhasta nyhtätyt rikkaruohot ovat synnit, jotka Jumalan palvelijat ovat tehneet. 47 Ruoka, jonka hän lähetti hänelle illalliselta, ovat käskyt, jotka hän antoi kansalleen Poikansa kautta. Ystävät, jotka hän kutsui neuvottelemaan kanssaan, ovat pyhät enkelit, jotka hän ensin loi. Talon isännän poissaolo on aika, joka on jäljellä hänen tulemukseensa. 48 Minä sanoin hänelle: "Herra, kaikki nämä asiat ovat erittäin erinomaisia, ihmeellisiä ja hyviä. Mutta", jatkoin minä, "olisiko minä tai kukaan muu ihminen, vaikka ei olisi koskaan niin viisas, voinut ymmärtää näitä asioita?" 49 Herra, sano minulle, mitä minä pyydän. Hän vastasi: "Pyydä mitä tahdot. Miksi Jumalan Poika asetetaan tässä vertauksessa palvelijan asemaan?" Minä sanoin. 50 Kuule, hän sanoi, Jumalan Poikaa ei ole asetettu palvelijan asemaan, vaan suureen voimaan ja auktoriteettiin. Minä sanoin hänelle: "Kuinka, herra? En ymmärrä sitä." 51 Sillä, hän sanoi, Poika asetti sanansaattajansa niiden ylle, jotka Isä oli hänelle antanut, varjelemaan jokaista heistä; mutta hän itse näki paljon vaivaa ja kärsi paljon pyyhkiäkseen pois heidän rikkomuksensa. 52 Sillä ei viinitarhaa voida kaivaa ilman paljon työtä ja tuskaa. Sen tähden hän pyyhki pois kansansa synnit ja näytti heille elämän polut antaen heille lain, jonka hän oli saanut Isältä. 53 Näet, hän sanoi, että hän on kansansa Herra, saatuaan kaiken vallan Isältään. Mutta kuulkaa nyt, miksi Herra otti Poikansa neuvonpitoon perinnön jakamisesta ja hyvät enkelit. 54 Sen Pyhän Hengen, joka luotiin ennen kaikkea, hän asetti ruumiiseen, jossa Jumalan oli määrä asua; nimittäin valittuun ruumiiseen, niin kuin hänestä tuntui hyvältä. Tämä ruumis, johon Pyhä Henki tuotiin, palveli sitä Henkeä, vaelsi oikein ja puhtaasti vaatimattomuudessa eikä koskaan saastuttanut sitä Henkeä. 55 Koska ruumis siis aina totteli Pyhää Henkeä ja työskenteli hänen kanssaan oikein ja siveästi eikä horjunut milloinkaan, niin että ruumis, joka oli väsynyt ja elänyt orjuuden parissa, mutta Pyhän Hengen kautta Jumalalle koeteltu, hyväksyttiin Jumalalle. 56 Sillä tällainen urhea vaellus miellytti Jumalaa, koska hän ei ollut saastunut maan päällä, vaan säilytti Pyhän Hengen. Hän kutsui siksi Poikaansa neuvomaan ja hyvät enkelit, että tälle ruumiille, joka oli palvellut Pyhää Henkeä moitteettomasti, annettaisiin jokin asema, ettei se näyttäisi menettäneen palveluksensa palkintoa. 57 Sillä jokainen puhdas ruumis saa palkkansa; se, joka havaitaan tahrattomaksi, jossa Pyhä Henki on määrätty
asumaan. Ja näin teillä on nyt myös tämän vertauksen selitys. 58 Herra, sanoin minä, ymmärrän nyt tarkoituksenne, koska olen kuullut tämän selityksen. Kuuntele tarkemmin, hän sanoi: pidä tämä ruumiisi puhtaana ja tahrattomana, jotta siinä asuva Henki todistaisi siitä ja sen katsottaisiin olleen kanssasi. 59 Varo myös, ettei mieleesi juolahtaisi ajatus, että tämä ruumis tuhoutuu, etkä käyttäisi sitä väärin himoissasi. Sillä jos saastutat ruumiisi, saastutat samalla myös Pyhän Hengen; ja jos saastutat Pyhän Hengen, et elä. 60 Ja minä sanoin: "Entä jos tietämättömyydestä tämä olisi jo tapahtunut, ennen kuin ihminen kuuli nämä sanat? Kuinka hän voi saavuttaa pelastuksen, joka on näin saastuttanut ruumiinsa?" 61 Hän vastasi: "Mitä tulee ihmisten aiempiin tekoihin, joita he tietämättömyydestä ovat tehneet, Jumala voi ainoastaan tarjota heille parannuskeinon, sillä kaikki valta kuuluu hänelle." 62 Mutta nyt varo itseäsi; ja koska Jumala on kaikkivaltias ja armollinen, hän korjaa entiset pahat tekosi, jos et vastaisuudessa saastuta ruumistasi ja henkeäsi; 63 Sillä he ovat toverit, eikä toinen voi saastua, mutta toinenkin saastuu. Pidä siis molemmat puhtaina, niin elät Jumalalle. SILILITUDE 6 1 Kun minä istuin kotona ja ylistin Jumalaa kaikesta, mitä olin nähnyt, ja ajattelin käskyjä, että ne olivat erittäin hyviä, suuria, rehellisiä ja miellyttäviä, ja sellaisia, jotka kykenivät johdattamaan ihmisen pelastukseen, minä sanoin näin itsekseni: Olen onnellinen, jos vaellan näiden käskyjen mukaan, ja jokainen, joka niiden mukaan vaeltaa, elää Jumalalle. 2 Kun minä näin itsekseni puhuin, näin hänen, jonka olin ennen nähnyt, istuvan vieressäni; ja hän puhui minulle näin: 3 Miksi epäilet käskyjäni, jotka olen sinulle antanut? Ne ovat hyviä, älä epäile, vaan turvaa Herraan, niin vaellat niiden mukaan. Sillä minä annan sinulle voimaa täyttää ne. 4 Nämä käskyt ovat hyödyllisiä niille, jotka tekevät parannuksen aiemmin tekemistään synneistä, elleivät he tulevaisuudessa pysy niissä. 5 Te siis, jotka teette parannuksen, heittäkää pois tämän maailman pahuus ja pukeutukaa kaikkeen hyveeseen ja vanhurskauteen, niin te pystytte pitämään nämä käskyt ettekä enää syntiä tee. 6 Sillä jos te tästä lähtien kartatte syntiä, niin te karsitte pois suuren osan entisistä synneistänne. Vaeltakaa minun käskyjeni mukaan, niin te elätte Jumalalle. Näitä minä olen teille puhunut. 7 Ja tämän sanottuaan hän lisäsi: "Mennään pellolle, niin minä näytän sinulle lammaspaimenia." Minä vastasin: "Herra, mennään." 8 Ja me tulimme eräälle pellolle, ja siellä hän näytti minulle nuoren paimenen, hienosti puettuna, purppuranvärisissä vaatteissaan. Ja hän kaitsei suuria laumoja; ja hänen lampaansa olivat täynnä iloa, ja ne olivat hyvin iloisia ja hyppivät, juoksentelivat sinne tänne. 9 Ja paimen oli hyvin mielissään laumastaan, ja paimenen kasvot olivat iloiset, kun hän juoksi edestakaisin laumansa keskellä.
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
10 Sitten enkeli sanoi minulle: "Näetkö tämän paimenen?" Minä vastasin: "Herra, minä näen hänet." Hän sanoi minulle: "Tämä on ilon ja nautinnon sanansaattaja." 3 Siksi hän turmelee Jumalan palvelijoiden mielet ja kääntää heidät pois totuudesta, ilahduttaen heitä monilla nautinnoilla, ja he hukkuvat. 11 Sillä he unohtavat elävän Jumalan käskyt ja elävät ylellisyydessä ja turhissa nautinnoissa, ja pahan enkeli turmelee heidät, jotkut heistä kuolemaan asti, toiset luopumukseen asti. 12 Minä vastasin: En ymmärrä, mitä tarkoitat sanoessasi kuolemaan ja luopumukseen. Kuule, hän sanoo, kaikki nämä lampaat, jotka näit äärimmäisen iloisina, ovat sellaisia, jotka ovat ikuisesti luopuneet Jumalasta ja antautuneet tämän nykyisen ajan himoille. 13 Näillä ei siis ole paluuta elämään, vaan he kääntyvät parannuksen kautta, koska he ovat lisänneet synteihinsä vielä sen, että he ovat pilkanneet Herran nimeä. Sellaiset ihmiset ovat kuolemaan tuomitut. 14 Mutta ne lampaat, joiden näit eivät hyppivän, vaan laitumella yhdessä paikassa, ovat antautuneet nautintoihin ja iloihin, mutta eivät ole puhuneet mitään pahaa Herraa vastaan. 15 Nämä ovat siis vain luopuneet totuudesta, ja siksi heille on vielä varattu toivo katumuksen kautta. Sillä tällaisesta luopumuksesta huolimatta on vielä jonkin verran toivoa uudistumisesta; mutta ne, jotka ovat kuolleet, ovat kokonaan poissa ikuisiksi ajoiksi. 16 Jälleen menimme vähän pidemmälle; ja hän näytti minulle suuren paimenen, jolla oli ikään kuin maalaismainen hahmo, puettuna valkoiseen vuohennahkaan, säkki olallaan ja kädessään solmuinen ja hyvin kova keppi ja toisessa kädessään ruoska; ja hänen kasvonsa olivat ankarat ja happamat; niin että ne saattoivat pelottaa miehen; sellainen oli hänen ilmeensä. 17 Hän otti nuorelta paimenelta lampaat, jotka elivät nautinnoissaan, mutta eivät hyppineet ylös alas, ja ajoi ne jyrkkään, kallioiseen paikkaan, joka oli täynnä orjantappuja ja piikkipensaita, niin etteivät ne päässeet niistä eroon. 18 Mutta niihin kietoutuen he söivät orjantappuroita ja ohdakkeita ja joutuivat ankarasti hänen ruoskimisensa uhriksi. Sillä hän ajoi heitä eteenpäin eikä antanut heille tilaa eikä aikaa seistä. 19 Kun minä näin heidät niin julmasti ruoskittuina ja ahdistettuina, minua suretti heidän tähtensä, sillä heitä piinattiin suuresti eivätkä he antaneet heille lepoa. 20 Ja minä sanoin paimenelle, joka oli kanssani: "Herra, kuka on tämä julma ja leppymätön paimen, joka ei tunne myötätuntoa näitä lampaita kohtaan?" Hän vastasi: "Tämä paimen on todellakin yksi pyhistä enkeleistä, mutta hänet on määrätty syntisten rankaisemiseksi." 21 Hänen haltuunsa annettiin ne, jotka olivat eksyneet pois Jumalasta ja palvelleet tämän maailman himoja ja nautintoja. Tästä syystä hän rankaisi heitä jokaista heidän ansioidensa mukaan julmilla ja moninaisilla tuskilla. 22 Herra, sanoin minä, tahdon tietää, millaisia tuskia jokainen kokee? Kuule, hän sanoi, nuo erilaiset tuskat ja piinat ovat niitä, joita ihmiset kokevat päivittäin nykyisessä elämässään. Jotkut kärsivät menetyksiä, toiset köyhyyttä, toiset erilaisia sairauksia. Jotkut ovat levottomia, toiset kärsivät vammoja kelvottomien taholta, toiset taas joutuvat monien muiden koettelemusten ja hankaluuksien alle.
23 Sillä monet, joilla on epävarma suunnitelma, pyrkivät moniin asioihin, mutta se ei heitä hyödytä; ja he sanovat, etteivät he menesty yrityksissään. 24 He eivät muista, mitä ovat tehneet väärin, ja he valittavat Herraa. Kun he siis ovat kokeneet kaikenlaista harmia ja hankaluuksia, heidät annetaan minulle hyvää opetusta varten ja he vahvistuvat Herran uskossa ja palvelevat Herraa kaikkina muina päivinään puhtaalla mielellä. 25 Ja kun he alkavat katua syntejään, silloin he muistavat pahat tekonsa ja antavat kunnian Jumalalle sanoen: "Hän on oikeudenmukainen tuomari ja he ovat ansaitusti kärsineet kaiken tekojensa mukaan." 26 Sitten he palvelevat Jumalaa puhtaalla mielellä koko elämänsä ajan ja menestyvät kaikissa pyrkimyksissään ja saavat Herralta mitä tahansa he haluavat. 27 Ja sitten he kiittävät Herraa siitä, että heidät annettiin minulle; eivätkä he enää kärsi julmuutta. 28 Minä sanoin hänelle: "Herra, minä pyydän sinua yhä näyttämään minulle yhden asian. Mitä, hän sanoi, sinä kysyt?" Minä sanoin hänelle: "Kiusataanko niitä, jotka luopuvat Jumalan pelosta, saman ajan, jonka he nauttivat väärästä ilostaan ja nautinnoistaan?" Hän vastasi minulle: "Heitä kidutetaan saman ajan." 29 Ja minä sanoin hänelle: "Heitä silloin kidutetaan vain vähän; kun taas niiden, jotka nauttivat nautinnoistaan unohtaakseen Jumalan, pitäisi kestää seitsemän kertaa niin paljon rangaistusta." 30 Hän vastasi minulle: "Sinä olet typerä etkä ymmärrä tämän rangaistuksen tehoa." Minä sanoin hänelle: "Herra, jos minä sen ymmärtäisin, en haluaisi sinun minulle sitä kertovan." 31 Kuunnelkaa, hän sanoi, ja oppikaa, mikä on molempien, sekä nautinnon että rangaistuksen, voima. Yksi nautinnon tunti päättyy omassa ajassaan, mutta yhdellä rangaistuksen tunnilla on kolmenkymmenen päivän vaikutus. Joka siis nauttii valheellisesta nautinnostaan yhden päivän ja on yhden päivän piinattu, tuo yksi rangaistuksen päivä vastaa kokonaista vuotta. 32 Katso siis, kuinka monta päivää joku tavoittelee nautintojaan, niin monta vuotta häntä rangaistaan siitä. Näet siis, kuinka maallisten nautintojen aika on lyhyt, mutta tuskan ja piinausten aika paljon pidempi. 33 Minä vastasin: Herra, koska en ymmärrä lainkaan näitä ilon ja tuskan hetkiä; "Pyydän sinua selittämään itseäsi selkeämmin niistä." Hän vastasi minulle sanoen: "Tyhmyytesi tarttuu sinuun yhä." 34 Eikö sinun mieluummin pitäisi puhdistaa mielesi ja palvella Jumalaa? Varo, ettet aikasi täyttyessä vieläkään tyhmäksi joutuisi. Kuule siis, niin kuin tahdot, että ymmärtäisit helpommin. 35 Joka yhden päivän antautuu nautinnolleen ja iloilleen ja tekee, mitä hänen sielunsa halajaa, on täynnä suurta tyhmyyttä eikä ymmärrä, mitä tekee, mutta seuraavana päivänä unohtaa, mitä hän teki edellisenä päivänä. 36 Sillä ilo ja maallinen nautinto eivät säily muistoissa niihin juurtuneen hulluuden vuoksi. Mutta kun kipu ja piina kohtaavat ihmistä jonain päivänä, hän on itse asiassa ahdistunut koko vuoden sen jälkeen, koska hänen rangaistuksensa pysyy tiukasti hänen muistossaan. 37 Sen tähden hän muistaa sen surun murtamana koko vuoden; ja sitten hän palauttaa mieleensä turhanpäiväisen
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
ilonsa ja riemunsa ja tajuaa, että sen vuoksi häntä rangaistiin. 38. Joka siis on antautunut sellaisille nautinnoille, sitä rangaistaan, koska hän eläessään teki itsensä kuoleman alaisiksi. 39 Minä sanoin hänelle: "Herra, mitkä nautinnot ovat vahingollisia?" Hän vastasi: "Se on jokaisen ihmisen nautintoa, jota hän tekee vapaaehtoisesti." 40 Sillä vihainen ihminen, joka tyydyttää intohimoaan, tuntee siitä mielihyvää; samoin avionrikkoja ja juoppo; panettelija ja valehtelija; ahne ja petturi; ja kuka tahansa tekee mitään tällaista, koska hän seuraa pahaa haluansa, hän saa tyydytyksen sen tekemisestä. 41 Kaikki nämä nautinnot ja ihanuudet ovat vahingollisia Jumalan palvelijoille. Siksi heitä kidutetaan ja rangaistaan. 42 On myös nautintoja, jotka tuovat ihmisille pelastuksen. Sillä monet, tehdessään hyvää, löytävät siitä iloa ja sen ihanuudet viehättävät heitä. 43 Tämä nautinto on hyödyllinen Jumalan palvelijoille ja tuo elämän sellaisille ihmisille; mutta nuo vahingolliset nautinnot, joista aiemmin mainittiin, tuovat tuskia ja rangaistusta. 44 Ja jokainen, joka niissä pysyy eikä kadu tekojaan, saattaa itsensä kuolemaan. SILILITUDE 7 1 Muutaman päivän kuluttua näin saman henkilön, joka aiemmin puhui kanssani, samalla pellolla, jossa olin nähnyt nuo paimenet. Ja hän sanoi minulle: "Mitä etsit?" 2 Herra, sanoin minä, tulin pyytämään sinua käskemään paimenen, joka on rangaistuksen palvelija, lähteä ulos talostani, koska hän vaivaa minua suuresti. 3 Ja hän vastasi: "Sinun on kestettävä hankaluuksia ja tuskaa, sillä niin hyvä enkeli on sinusta käskenyt, koska hän tahtoi sinua koetella." 4 Herra, minä sanoin, "minkä niin suuren rikkomuksen olen tehnyt, että minut pitäisi antaa tälle sanansaattajalle?" Kuuntele, hän sanoi, "sinä olet tosin syyllinen moniin synteihin, mutta et niin moneen, että sinut pitäisi antaa tälle sanansaattajalle." 5 Mutta sinun perheesi on tehnyt paljon syntejä ja rikkomuksia, ja siksi tuo hyvä sanansaattaja, joka oli murheellinen heidän teoistaan, käski sinun kärsiä jonkin aikaa, jotta he molemmat katuisivat tekojaan ja peseytyisivät kaikista tämän nykyisen maailman himoista. 6 Kun he siis ovat tehneet parannuksen ja puhdistuneet, silloin rangaistustasi valvomaan määrätty sanansaattaja poistuu luotasi. 7 Minä sanoin hänelle: "Herra, jos he ovat käyttäytyneet niin, että ovat suututtaneet tuon hyvän enkelin, niin mitä minä olen tehnyt?" Hän vastasi: "He eivät voi muuten kärsiä, ellet sinä, joka olet perheen pää, kärsi." 8 Sillä mitä tahansa sinä kärsitkin, heidän täytyy se tuntea; mutta niin kauan kuin sinä pysyt lujana, he eivät voi kokea mitään mielipahaa. 9 Minä vastasin: "Mutta, herra, katso, hekin nyt tekevät parannuksen kaikesta sydämestään. Tiedän", hän sanoo, "että he tekevät parannuksen kaikesta sydämestään; mutta luuletko siis, että heidän syntinsä, jotka tekevät parannuksen, pyyhitään heti pois?"
10 Eivät ne ole vielä tapahtuneet, vaan sen, joka katuu, täytyy vaivata sieluaan ja osoittaa nöyryyttä kaikissa asioissaan ja kestää monia ja monenlaisia tuskia. 11 Ja kun hän on kärsinyt kaiken, mikä hänelle on määrätty, ehkä hän, joka hänet loi ja kaiken muun lisäksi muovasi, tuntee myötätuntoa häntä kohtaan ja tarjoaa hänelle jonkinlaisen parannuskeinon, ja varsinkin jos hän huomaa sydämensä, joka katuu, olevan puhdas kaikesta pahasta teosta. 12 Mutta nyt on sinulle ja perheellesi hyväksi, että olet surussa, ja sinun on kestettävä paljon tuskaa, niin kuin Herran enkeli, joka sinut minun huostaani jätti, on käskenyt. 13 Kiitä mieluummin Herraa siitä, että hän tiesi, mitä oli tulossa, ja katsoi sinut arvolliseksi ilmoittamaan sinulle tulevasta ahdingosta, sinä joka kykenet sen kestämään. 14 Minä sanoin hänelle: "Herra, ole sinäkin minun kanssani, niin kestän helposti kaikki vaikeudet." Hän sanoi: "Minä olen sinun kanssasi ja pyydän sanansaattajaa, joka on asetettu sinun rangaistuksesi valvojaksi, lieventämään sinua kohtaan kohdistuvia tuskia." 15 Ja sitä paitsi sinä kärsit vastoinkäymisiä vain vähän aikaa; ja sitten sinut palautetaan jälleen entiseen tilaasi; jatka vain mielesi nöyryydessä. 16 Tottele Herraa puhtaasta sydämestä, sinä ja sinun perheesi ja lapsesi; ja vaella niiden käskyjen mukaan, jotka minä olen sinulle antanut; niin silloin katumuksesi voi olla luja ja puhdas. 17 Ja jos pidät nämä taloosi, vaivasi katoavat sinulta. 18 Ja kaikki mielipaha lakkaa samalla tavalla kaikista niistä, jotka vaeltavat näiden käskyjen mukaan. SILILITUDE 8 1 Jälleen hän näytti minulle matalan paikan, joka peitti pellot ja vuoret, ja jonka varjoon tulivat kaikki ne, jotka olivat kutsutut Herran nimellä. 2 Ja tuon pajun vieressä seisoi Herran enkeli, hyvin ylhäinen ja mahtava; ja hän katkaisi oksia siitä pajusta suurella koukulla; ja hän ojensi pieniä, noin jalan pituisia oksia niiden ihmisten luo, jotka olivat tuon pajun varjossa. 3 Ja kun kaikki olivat ne ottaneet, hän laski koukkunsa syrjään, ja puu pysyi pystyssä, sellaisena kuin olin sen ennen nähnyt. Sitä minä ihmettelin ja pohdin itsekseni. 4 Silloin paimen sanoi minulle: "Älä ihmettele, että tuo puu pysyy ehjänä, vaikka siitä on katkaistu niin monta oksaa, vaan pysähdy hetkeksi, sillä nyt sinulle näytetään, mitä tuo enkeli tarkoittaa, joka antoi nuo sauvat kansalle." 5 Niin hän jälleen vaati heiltä sauvat, ja samassa järjestyksessä kuin kukin oli ne saanut, hänet kutsuttiin luokseen ja hän palautti sauvansa. Saatuaan sauvan hän tutki heidät. 6 Joiltakin hän otti kuivia ja mädäntyneitä, ikään kuin koin koskettamia sauvoja; ne hän käski erottaa muista ja asettaa erilleen. Toiset antoivat takaisin sauvansa kyllä kuivina, mutta koin koskettamattomina; nämäkin hän käski asettaa erilleen. 7 Toiset antoivat takaisin puolikuivia sauvojaan; nämäkin pantiin erilleen. Toiset antoivat takaisin puolikuivia ja halkeilevia sauvojaan; nämäkin pantiin erikseen. Toiset toivat sisään puolikuivia ja puoliksi vihreitä sauvojaan, ja nekin asetettiin samalla tavalla erikseen.
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
8 Toiset antoivat sauvansa, kaksi osaa vihreitä ja kolmannen osan kuivia, ja nekin pantiin erilleen. Toiset toivat sauvansa, kaksi osaa kuivia ja kolmannen osan vihreitä, ja nekin asetettiin erikseen. 9 Toiset luovuttivat sauvansa vähemmän kuivina (sillä vain hyvin vähän, nimittäin niiden latvat olivat kuivia), mutta niissä oli halkeamia, ja ne asettuivat samalla tavalla erilleen. Toisten sauvoissa oli vain vähän vihreää ja loput olivat kuivia, ja nekin asetettiin erilleen. 10 Toiset tulivat ja toivat sauvansa vihreinä, niin kuin he olivat ne saaneet, ja suurin osa kansasta toi sauvansa näin; ja sanansaattaja iloitsi näistä suuresti, ja heidätkin erotettiin toisistaan. 11 Toiset toivat sisään sauvojaan, jotka eivät olleet ainoastaan vihreitä, vaan täynnä oksia; ja nekin pantiin syrjään, ja enkeli otti nekin vastaan suurella ilolla. Toiset toivat sauvojaan, joissa oli vihreitä oksia, ja niihinkin oli hedelmiä. 12 Ne, joilla oli sellaiset sauvat, olivat hyvin iloisia; ja enkeli itse iloitsi niistä suuresti; eikä kanssani seisova paimen ollut niistä vähemmän mielissään. 13 Silloin Herran enkeli käski tuoda kruunuja; ja palmuista tehdyt kruunut tuotiin; ja enkeli kruunasi ne miehet, joiden sauvoista hän löysi nuoria oksia hedelmineen, ja käski heidän mennä torniin. 14 Hän lähetti torniin myös ne, joiden sauvoista hän löysi hedelmättömiä oksia, ja antoi heille sinetin. Sillä heillä oli sama vaate, se on valkoinen kuin lumi, jolla hän käski heidän mennä torniin. Ja niin hän teki niille, jotka palauttivat sauvansa vihreinä, niin kuin hän oli ne saanut; antaen heille valkoisen vaatteen ja lähettäen heidät menemään torniin. 15 Tämän tehtyään hän sanoi paimenelle, joka oli kanssani: "Minä menen tietäni; mutta sinä lähetä nämä muurien sisäpuolelle, jokainen siihen paikkaan, jossa he ovat ansainneet asua. Tutki ensin heidän sauvansa, mutta tutki ne tarkoin, ettei kukaan sinua eksytä. Mutta jos joku pääsee sinulta pakoon, minä koettelen heidät alttarilla." Sanottuaan tämän paimenelle hän lähti pois. 16 Hänen lähdettyään paimen sanoi minulle: "Ottakaamme heiltä oksat ja istuttakaamme ne; jos ne kenties vihertyisivät uudelleen." Minä sanoin hänelle: "Herra, kuinka nuo kuivat oksat voivat koskaan vihertyä uudelleen?" 17 Hän vastasi minulle: "Tuo puu on paju, ja se rakastaa aina elämää. Jos siis nämä oksat istutetaan ja ne saavat vähän kosteutta, monet niistä toipuvat itsestään." 18 Sentähden minä koetan ja vuodatan vettä heidän päälleen, ja jos joku heistä voi jäädä eloon, iloitsen hänen kanssaan; mutta jos ei, niin ainakin tällä tavoin havaitaan, etten ole laiminlyönyt osaani. 19 Sitten hän käski minun kutsua heidät; ja he kaikki tulivat hänen luokseen, jokainen siinä rivissä, jossa hän seisoi, ja antoivat hänelle sauvansa; ja otettuaan ne hän istutti jokaisen heistä omiin riveihinsä. 20 Ja istutettuaan ne kaikki hän kaatoi niiden päälle paljon vettä, niin että ne peittyivät vedellä eivätkä näkyneet sen yläpuolella. Sitten, kun hän oli kastellut ne, hän sanoi minulle: "Lähdetään, ja hetken kuluttua palaamme ja käymme heidän luonaan." 21 Sillä hän, joka loi tämän puun, tahtoi, että kaikki ne, jotka saivat siitä oksia, eläisivät. Ja toivon, että nyt kun
näitä oksia näin kastellaan, monet niistä kosteuden saatuaan toipuvat. 22 Minä sanoin hänelle: "Herra, kerro minulle, mitä tämä puu symboloi?" Sillä olen suuresti hämmästynyt siitä, että niin monen oksan katkaisemisen jälkeen se näyttää yhä olevan ehjä; eikä siitä näytä jäävän jäljelle mitään, mikä hämmästyttää minua suuresti. 23 Hän vastasi: "Kuulkaa. Tämä suuri puu, joka peittää tasangot ja vuoret ja koko maan, on Jumalan laki, joka on julkaistu kaikkialla maailmassa." 24 Tämä laki on Jumalan Poika, joka on saarnattu kaikille maan äärille. Kansa, joka seisoo sen varjossa, on se, joka on kuullut hänen saarnansa ja uskonut. 25 Suuri ja kunnioitettava enkeli, jonka näit, oli Mikael, jolla on valta kansansa yli ja joka hallitsee heitä. Sillä hän on istuttanut lain niiden sydämiin, jotka ovat uskoneet; ja siksi hän pitää silmällä niitä, joille hän on lain antanut, nähdäkseen, ovatko he sitä pitäneet. 26 Ja hän tutkii jokaisen sauvan, ja monienkin, jotka ovat heikentyneet, sillä nuo sauvat ovat Herran laki. Sitten hän erottaa kaikki ne, jotka eivät ole noudattaneet lakia, ja tietää, missä heidän jokaisen paikka on. 27 Minä sanoin hänelle: "Herra, miksi hän lähetti jotkut torniin ja jätti toiset tänne teille?" Hän vastasi: "Ne, jotka ovat rikkoneet lain, jonka he häneltä saivat, ovat minun vallassani, jotta he tekisivät parannuksen synneistään; mutta ne, jotka täyttivät lain ja pitivät sen, ovat hänen vallassaan." 28 Mutta keitä sitten, minä sanoin, ovat ne, jotka menivät torniin kruunattuina? Hän vastasi: "Kaikki ne, jotka ovat taistelleet paholaisen kanssa, voittaneet hänet, ovat kruunattuja; ja he ovat ne, jotka ovat kärsineet kovia asioita, jotta he pitäisivät lain." 29 Mutta ne, jotka antoivat pois vihreät ja nuoret oksat, mutta ilman hedelmää, ovat kyllä kestäneet ahdistusta saman lain tähden, mutta eivät ole kärsineet kuolemaa, eivätkä ole kieltäneet pyhää lakiaan. 30 Ne, jotka luovuttivat sauvansa vihreinä sellaisina kuin he ne saivat, ovat niitä, jotka olivat vaatimattomia ja oikeudenmukaisia ja ovat eläneet hyvin puhtaalla mielellä ja pitäneet Jumalan käskyt. 31 Lopun saat tietää, kun olen tarkastellut niitä oksia, jotka olen istuttanut ja kastellut. 32 Muutaman päivän kuluttua palasimme, ja samassa paikassa seisoi tuo kirkas enkeli, ja minä seisoin hänen vieressään. Silloin hän sanoi minulle: "Vyötäydy pyyhkeellä ja palvele minua." 33 Ja vyötin itseni puhtaalla pyyhkeellä, joka oli tehty karkeasta kankaasta. Ja kun hän näki minut vyötettynä ja valmiina palvelemaan häntä, hän sanoi: "Kutsukaa ne miehet, joiden sauvat on istutettu, jokainen järjestyksessään, niin kuin hän heille antoi." 34 Ja hän vei minut pellolle, ja minä kutsuin heidät kaikki, ja he kaikki seisoivat valmiina riveissään. Sitten hän sanoi heille: "Ottakoon jokainen sauvansa ja tuokoon sen minulle." Ja ensin he antoivat omansa, joiden sauvat olivat olleet kuivat ja lahonneet. 35 Ja ne, joiden sauvat yhä pysyivät pystyssä, hän käski asettua erilleen. Sitten tulivat ne, joiden sauvat olivat olleet kuivia, mutta eivät mädäntyneitä. Jotkut näistä luovuttivat sauvoissaan vihreinä; toiset kuivina ja mädäntyneinä, ikään kuin koi olisi koskettanut niitä.
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
36 Ne, jotka antoivat sauvansa vihreinä, hän käski asettua erilleen, mutta ne, joiden sauvat olivat kuivia ja lahoja, hän asetti ensimmäisten joukkoon. Sitten tulivat ne, joiden sauvat olivat olleet puolikuivia ja halkeilleita: monet näistä antoivat sauvansa vihreinä ja raaoina. 37 Toiset luovuttivat ne vihreinä, oksista koostuvina ja oksissa hedelmiä kantavina, aivan kuten ne, jotka kruunattiin torniin. Toiset luovuttivat ne kuivina, mutta eivät mädäntyneinä; ja jotkut antoivat ne sellaisina kuin ne olivat ennen, puolikuivina ja halkeilevina. 38 Hän määräsi jokaisen näistä seisomaan erilleen, jotkut erikseen, toiset riveissään. 39 Sitten tulivat ne, joiden sauvat olivat olleet vihreät, mutta halkeamia. Nämä luovuttivat sauvansa kokonaan vihreinä ja seisoivat omassa järjestyksessään. Ja paimen iloitsi näistä, koska he kaikki olivat muuttuneet ja vapaita halkeamistaan. 40 Sitten he antoivat sauvansa takaisin, ja heillä oli ne puoliksi vihreinä ja puoliksi kuivina. Näistä jotkut löytyivät kokonaan vihreinä, toiset puoliksi kuivina; toiset vihreinä, nuorilla versoilla. Ja kaikki nämä lähetettiin pois, jokainen oikealle paikalleen. 41 Sitten he antoivat sauvansa pois, joista toinen oli ensin vihreitä ja kolmas kuiva. Monet antoivat sauvansa takaisin vihreinä, monet puolikuivina, loput kuivina, mutta eivät mädäntyneinä. Niinpä ne lähetettiin pois, kukin omalle paikalleen. 42 Sitten tulivat ne, joiden sauvoista kaksi oli kuivia ja kolmas osa vihreitä; monet näistä luovuttivat sauvansa puolikuivina, toiset kuivina ja mädäntyneinä; toiset puolikuivina ja halkeilevina; mutta vain harvat vihreinä. Ja kaikki nämä asetettiin, kukin omaan järjestykseensä. 43 Sitten he kaivoivat sauvansa sisään, joissa aiemmin oli vain vähän vihreää ja loput olivat kuivia. Sauvat olivat enimmäkseen vihreitä, niissä oli pieniä oksia ja hedelmiä, ja loput olivat kokonaan vihreitä. 44 Ja nähdessään nämä paimen iloitsi ylenpalttisesti, koska hän oli löytänyt heidät näin; ja hekin menivät omiin järjestelyihinsä. 45 Tutkittuaan kaikki heidän sauvansa hän sanoi minulle: "Sanoin sinulle, että tämä puu rakasti elämää. Näetkö, kuinka monet ovat tehneet parannuksen ja saavuttaneet pelastuksen." "Herra," sanoin minä, "minä näen sen." 46 Jotta tietäisit, hän sanoo, että Herran hyvyys ja armo on suuri ja kunnioitettava, hän, joka antoi Henkensä niille, jotka havaittiin katumukseen soveltuviksi. 47 Minä vastasin: "Herra, miksi eivät sitten kaikki heistä tehneet parannusta?" Hän vastasi: "Niille, joiden mielen Herra oli edeltä nähnyt pysyvän puhtaana ja palvelevan häntä kaikesta sydämestään, hän antoi parannuksen." 48 Mutta niiltä, joiden petoksen ja pahuuden hän näki ja ymmärsi, etteivät he todella palaisi hänen luokseen; heiltä hän kielsi kaiken paluun katumukseen, jotteivät he jälleen pilkkaisi hänen lakiaan pahoilla sanoilla. 49 Minä sanoin hänelle: "Nyt, Herra, tee minulle tiettäväksi, mikä on kunkin niistä paikka, jotka ovat luopuneet sauvansa, ja mikä on heidän osuutensa; 2 että silloin, kun he eivät ole säilyttäneet sinettiään kokonaisuudessaan, vaan ovat turhanneet saamansa sinetin, he kuulisivat ja uskoisivat nämä asiat, he tunnustaisivat pahat tekonsa ja tekisivät parannuksen;
50 Ja kun he ovat teiltä jälleen saaneet heidän sinettinsä, antakoot hän Jumalalle kunnian siitä, että hän tunsi heitä kohtaan myötätuntoa ja lähetti teidät uudistamaan heidän henkensä. 51 Kuulkaa, hän sanoi: ne, joiden sauvat ovat kuivia ja mädäntyneitä, ikään kuin koin koskettamia, ovat kirkon luopujia ja pettureita. 52 Jotka muiden rikoksiensa ohella ovat myös pilkanneet Herraa ja kieltäneet hänen nimensä, jolla heidät on kutsuttu. Sentähden nämä kaikki ovat kuolleita Jumalalle; ja sinä näet, ettei kukaan heistä ole tehnyt parannusta, vaikka he ovat kuulleet minun käskyni, jotka sinä olet heille antanut. Näistä miehistä on siis elämä kaukana. 53 Myöskään ne, jotka ovat antaneet vitsansa kuivina, mutta eivät mädäntyneinä, eivät ole olleet kaukana heistä. Sillä he ovat olleet petollisia ja tuoneet sisään pahoja oppeja ja ovat vääristelleet Jumalan palvelijoita, mutta varsinkin niitä, jotka olivat syntiä tehneet, eivätkä ole sallineet heidän kääntyä, vaan estävät heitä väärillä opeillaan. 54 Näillä on siis toivo; ja sinä näet, että monet heistä ovat tehneet parannuksen siitä ajasta lähtien, kun annoit heille käskyni; ja vielä monet muut tekevät parannuksen. Mutta ne, jotka eivät tee parannusta, menettävät sekä parannuksen että elämän. 55 Mutta niiden, jotka ovat tehneet parannuksen, paikka on alkanut olla ensimmäisten muurien sisäpuolella, ja jotkut heistä ovat jopa menneet torniin. Näet siis, hän sanoi, että syntisten katumuksessa on elämä; mutta niille, jotka eivät tee parannusta, kuolema on valmistettu. 56 Kuulkaa nyt niistä, jotka antoivat sauvansa puolikuivina ja täynnä rakoja. Ne, joiden sauvat olivat vain puolikuivia, ovat epäilyksen alaisia, sillä he eivät ole eläviä eivätkä kuolleita. 57 Mutta ne, jotka antoivat vitsassaan, eivät ainoastaan puolikuivina, vaan myös täynnä halkeamia, ovat sekä epäileviä että pahanpuhujia; jotka harhauttavat poissaolevien huomion, eivätkä koskaan ole rauhassa keskenään ja jotka kadehtivat toisiaan. 58 Mutta heillekin tarjotaan parannusta; sillä sinä näet, että jotkut heistä ovat tehneet parannuksen. 59 Nyt kaikki tällaiset, jotka ovat nopeasti tehneet parannuksen, saavat paikan tornissa; mutta ne, jotka ovat olleet hitaampia parannuksessaan, asuvat muurien sisäpuolella; mutta ne, jotka eivät tee parannusta, vaan jatkavat pahoissa teoissaan, kuolevat. 60 Mitä tulee niihin, joiden sauvat olivat vihreät, mutta silti halkeilevat; he olivat aina uskollisia ja hyviä, mutta heillä oli kateutta ja riitaa keskuudessaan arvokkuudesta ja etabloituneisuudesta. 61 Mutta kaikki sellaiset ovat turhia ja ymmärryksettömiä, jotka kiistelevät keskenään näistä asioista. 62 Kuitenkin, koska he ovat muuten hyviä, jos he kuultuaan nämä käskyt parantavat itseään ja minun suostuttelustani yhtäkkiä katuvat; he saavat viimein asua tornissa, niin kuin ne, jotka ovat todella ja arvokkaasti tehneet parannuksen. 63 Mutta jos joku jälleen palaa luopumukseensa, hänet suljetaan ulos tornista, ja hän menettää henkensä. Sillä niiden elämä, jotka pitävät Herran käskyt, on heidän tekemisensä, mitä heille on käsketty; ei päävallassa tai missään muussa arvovallassa.
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
64 Sillä kärsivällisyydellä ja nöyryydellä ihmiset saavuttavat elämän, mutta kapinoinnilla ja lain halveksunnalla he ostavat itselleen kuoleman. 65 Ne, joiden sauvoissa oli puolet kuivaa ja puolet vihreää, ovat niitä, jotka tekevät monia maailman asioita eivätkä ole liittyneet pyhiin. Tästä syystä puolet heistä elää ja puolet on kuollut. 66 Sen tähden monet näistä ovat siitä ajasta lähtien, kun he ovat kuulleet käskyni, tehneet parannuksen ja alkaneet asua tornissa. Mutta jotkut heistä ovat täysin luopuneet; näille ei ole enää sijaa katumukselle. 67 Sillä nykyisten etujensa vuoksi he ovat pilkanneet ja kieltäneet Jumalan: ja tämän pahuuden tähden he ovat menettäneet henkensä. Ja monet näistä ovat yhä epäröiviä; nämä saattavat vielä palata; ja jos he tekevät nopeasti parannuksen, heillä on paikka tornissa; mutta jos he ovat hitaampia, he asuvat muurien sisäpuolella; mutta jos he eivät tee parannusta, he kuolevat. 68 Mitä tulee niihin, joiden sauvoista kaksi osaa oli vihreitä ja kolmas kuiva, he ovat monin tavoin kieltäneet Herran. Monet heistä ovat tehneet parannuksen ja löytäneet paikan tornista, ja monet ovat kokonaan luopuneet Jumalasta. Nämä ovat menettäneet elämänsä. 69 Ja jotkut epävarmassa tilassa ollessaan ovat nostattaneet riitoja; nämä saattavat vielä palata, jos he äkkiä tekevät parannuksen eivätkä jatka himoissaan; mutta jos he jatkavat pahan tekemistään, he kuolevat. 70 Ne, jotka antoivat sauvoistaan kaksi osaa kuivia ja toisen vihreitä, ovat niitä, jotka ovat tosin olleet uskollisia, mutta silti rikkaita ja täynnä hyvää; ja sen jälkeen ovat halunneet tulla kuuluisiksi ulkopuolella olevien pakanoiden keskuudessa ja ovat sen vuoksi vaipuneet suureen ylpeyteen ja alkaneet pyrkiä korkeisiin asioihin ja hylkäämään totuuden. 71 He eivät liittyneet pyhiin, vaan elivät pakanoiden parissa, ja tämä elämä tuntui heistä sitäkin miellyttävämmältä. He eivät kuitenkaan ole luopuneet Jumalasta, vaan ovat pysyneet uskossa, eivätkä vain ole tehneet uskon tekoja. 72 Monet näistä ovat siis tehneet parannuksen ja alkaneet asua tornissa. Vielä toiset, jotka yhä asuvat pakanakansojen keskuudessa ja ylpeilevät turhamaisuuksillaan, ovat täysin luopuneet Jumalasta ja seuranneet pakanoiden tekoja ja pahuutta. Tällaisia miehiä pidetään siksi evankeliumille vieraina. 73 Toiset näistä alkoivat epäillä mielessään; pahojen tekojensa vuoksi he vaipuivat epätoivoon siitä, että koskaan saavuttaisivat pelastuksen. Toiset, jotka näin epäilivät, lietsoivat lisäksi eripuraa. 74 Näillä siis ja niillä, jotka tekojensa vuoksi ovat alkaneet epäillä, on vielä toivoa paluusta; mutta heidän on tehtävä parannus nopeasti, jotta heidän paikkansa olisi tornissa. Mutta ne, jotka eivät tee parannusta, vaan jatkavat nautinnoissaan, ovat lähellä kuolemaa. 75. Ne, jotka antoivat sauvansa vihreinä, paitsi latvat, jotka olivat kuivia ja joissa oli halkeamia, olivat aina hyviä, uskollisia ja oikeamielisiä Jumalan edessä. Kuitenkin he tekivät vähän syntiä tyhjien nautintojensa ja turhien ajatustensa vuoksi, joita heillä oli itsessään. 76 Sen tähden monet heistä, kuultuaan sanani, katuivat heti ja alkoivat asua tornissa. Jotkut kuitenkin alkoivat epäillä, ja toiset lisäsivät epäileviin mieliinsä erimielisyyksiä.
Näillä on siis vielä toivoa paluusta, koska he olivat aina hyviä; mutta heitä ei tuskin voida järkyttää. 77 Mitä tulee niihin, jotka antoivat vavat kuivina takaisin, lukuun ottamatta vain niiden latvoja, jotka olivat vihreitä: he ovat niitä, jotka ovat kyllä uskoneet Jumalaan, mutta eläneet jumalattomuudessa, kuitenkin luopumatta Jumalasta, aina halukkaasti kantaen Herran nimeä ja ottaneet auliisti vastaan Jumalan palvelijoita taloihinsa. 78 Kuultuaan tämän he palasivat ja tekivät viipymättä parannuksen ja elivät kaikessa vanhurskaudessa. Ja jotkut heistä kärsivät kuoleman; toiset kestivät helposti monia koettelemuksia, muistaen pahat tekonsa. 79 Ja kun hän oli lopettanut kaikkien sauvojen selittämisen, hän sanoi minulle: "Mene ja sano kaikille ihmisille, että he tekisivät parannuksen, että he eläisivät Jumalalle", sillä Herra on suuresta armosta lähettänyt minut saarnaamaan parannusta kaikille. 80 Jopa niille, jotka pahojen tekojensa vuoksi eivät ansaitse pelastusta. Mutta Herra on kärsivällinen ja pitää kiinni Poikansa esittämästä kutsusta. 81 Minä sanoin hänelle: "Herra, toivon, että kaikki, jotka kuulevat tämän, tekevät parannuksen. Sillä luotan siihen, että jokainen, joka tunnustaa rikoksensa ja omaksuu Herran pelon, palaa katumukseen. 82 Hän sanoi minulle: Jokainen, joka tekee parannuksen kaikesta sydämestään ja puhdistaa itsensä kaikesta pahuudesta, jonka olen aiemmin maininnut, eikä lisää synteihinsä mitään enempää, saa Herralta parannuksen entisistä pahoista teoistaan, jos he eivät epäile näitä käskyjä ja elävät Jumalalle. 83 Mutta ne, jotka jatkuvasti lisäävät rikkomuksiaan ja yhä seurustelevat nykyisen maailman himojen kanssa, tuomitsevat itsensä kuolemaan. Mutta vaella sinä näiden käskyjen mukaan, niin jokainen, joka vaeltaa näiden mukaan ja noudattaa niitä oikein, elää Jumalalle. 84 Ja näytettyään minulle kaikki nämä hän sanoi: "Minä näytän sinulle loput muutaman päivän kuluttua." VERTAILU 9 1 Kirjoitettuani Paimenen, katumuksen enkelin, käskyt ja vertaukset, hän tuli luokseni ja sanoi minulle: "Minä näytän sinulle kaikki ne asiat, jotka Henki puhui sinulle kirkon kuvassa. Sillä tuo Henki on Jumalan Poika." 2 Ja koska olit ruumiiltasi heikko, enkeli ei sitä sinulle ilmoittanut, ennen kuin Henki vahvisti sinua ja kasvoit voimassa, niin että saat myös nähdä enkelin. 3 Sillä silloin kirkko todellakin näytti sinulle tornin rakentamisen hyvin ja loistokkaasti; kuitenkin sinä näit kaiken, ikään kuin neitsyen näyttämänä. 4 Mutta nyt sinua valaisee enkeli, mutta kuitenkin sama Henki. Mutta sinun on harkittava kaikkea tarkoin, sillä siksi minut on tuo kunnioitettava sanansaattaja lähettänyt taloosi, että kun olet nähnyt kaiken voimakkaasti, et pelkäisi niin kuin ennen. 5 Ja hän johdatti minut vuoren huipulle Arkadiassa, ja me istuimme sen huipulla. Ja hän näytti minulle suuren tasangon ja sen ympärillä kaksitoista vuorta eri kuvioissa. 6 Ensimmäinen oli noenmusta. Toinen oli sileä, ilman yrttejä. Kolmas oli täynnä orjantappuroita ja ohdakkeita. Neljännessä oli puolikuivia yrttejä, joiden yläosa oli vihreä,
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
mutta seuraava juuri oli kuiva; ja jotkut yrteistä kuivuivat auringon paahtaessa. 7 Viides vuori oli hyvin karu, mutta siinä kasvoi vihreitä kasveja. Kuudes vuori oli täynnä rotkoja, toiset pienempiä, toiset suurempia; ja näissä rotkoissa kasvoi ruohoa, joka ei kukoistanut, vaan näytti kuihtuvan. 8 Seitsemännellä vuorella oli ihana laidunmaa, ja se oli runsaskasvuinen; ja kaikenlaiset karjaeläimet ja taivaan linnut söivät sitä; ja mitä enemmän ne söivät sitä, sitä enemmän ja parempaa ruoho kasvoi. 9 Kahdeksas vuori oli täynnä lähteitä, ja näistä lähteistä kastuivat kaikenlaiset Jumalan olennot. Yhdeksännellä vuorella ei ollut lainkaan vettä, vaan se oli kokonaan vailla vettä; ja se ravitsi tappavia käärmeitä ja ihmisille tuhoisia. 10 Kymmenes vuori oli täynnä korkeita puita ja kokonaan varjoisa; ja niiden varjossa makasi karja lepäämässä ja märehtimässä. 11 Yhdestoista vuori oli täynnä paksuimpia puita; ja nuo puut näyttivät olevan täynnä monenlaisia hedelmiä; niin että jokainen, joka ne näki, ei voinut valita muuta kuin haluta syödä niiden hedelmiä. 12 Kahdestoista vuori oli kokonaan valkoinen ja erittäin miellyttävän näköinen ja antoi itselleen erittäin upean kauneuden. 13 ¶ Tasangon keskellä hän näytti minulle valtavan valkoisen kallion, joka kohosi tasangolta, ja kallio oli korkeampi kuin nuo vuoret ja neliön muotoinen; niin että se näytti kykenevän kannattelemaan koko maapalloa. 14 Se näytti minusta vanhalta, mutta siinä oli uusi portti, joka näytti siltä kuin se olisi juuri hakattu. Tuo portti loisti kirkkaammin kuin aurinko itse, niin että ihailin suuresti sen valoa. 15 Portin ympärillä seisoi kaksitoista neitsyttä; joista neljä, jotka seisoivat portin kulmissa, näyttivät minusta päällimmäisiltä, vaikka muutkin olivat arvokkaita; ja he seisoivat portin neljässä kulmassa. 16 Noiden neitsyiden armoa lisäsi myös se, että he seisoivat pareittain pellavavaatteisiin puettuina ja siististi vyötettyinä, oikeat kätensä vapaina, ikään kuin he olisivat aikeissa nostaa jotakin taakkaa; sillä niin he olivat koristetut ja olivat erittäin iloisia ja valmiita. 17 Kun näin tämän, ihmettelin itsekseni nähdessäni niin suuria ja jaloja asioita. Ja jälleen ihailin noita neitsyitä, kuinka kauniita ja herkkiä he olivat ja kuinka he seisoivat niin lujina ja järkkymättöminä, ikään kuin he kantaisivat koko taivasta. 18 Ja kun minä näin mielessäni ajattelin, paimen sanoi minulle: "Mitä sinä itsessäsi ajattelet, kun olet levoton ja täytät itsesi huolella?" 19 Älä näytä ajattelevan, ikään kuin olisit viisas, mitä et ymmärrä, vaan rukoile Herraa, että sinulla olisi kyky ymmärtää. Tulevaisia et voi ymmärtää, mutta edessäsi olevat näet. 20 Älä siis ole huolissasi siitä, mitä et voi nähdä, vaan hanki ymmärrystä siitä, mitä näet. 21 Älä ole utelias, niin minä ilmoitan sinulle kaiken, mitä minun pitäisi sinulle ilmoittaa; mutta katso ensin, mitä vielä on jäljellä. 22 ¶ Ja kun hän oli sanonut tämän minulle, katsoin ylös ja näin kuusi pitkää ja kunnioitettavaa miestä tulevan; heidän kasvonsa olivat kaikki samanlaiset; ja he kutsuivat tietyn
joukon miehiä; ja ne, jotka tulivat heidän kutsustaan, olivat myös pitkiä ja rotevia. 23 Ja nuo kuusi käskivät heidän rakentaa tornin portin päälle. Ja heti alkoi kuulua suuri meteli niistä miehistä, jotka juoksivat edestakaisin portin ympärillä ja olivat kokoontuneet rakentamaan tornia. 24 Mutta nuo neitsyet, jotka seisoivat portin luona, ymmärsivät, että heidän oli joudutettava tornin rakentamista, ja he ojensivat kätensä, ikään kuin saisivat heiltä jotakin tehtäväksi. 25 Silloin nuo kuusi miestä käskivät nostaa kiviä syvänteestä ja valmistaa niitä tornin rakentamista varten. Niin nostettiin kymmenen valkoista kiveä, neliskulmaisia, ei pyöreitä. 26 Silloin nuo kuusi miestä kutsuivat kymmenen neitsyttä luokseen ja käskivät heidän kantaa kaikki kivet, jotka oli tarkoitus laittaa rakennukseen, ja viedä ne portin läpi toimittaakseen ne niille, jotka aikoivat rakentaa tornia. 27 Neitsyet alkoivat heti kaikki yhdessä nostaa niitä kiviä, jotka oli aiemmin otettu syvyydestä. 28 ¶ Ja ne, jotka myös seisoivat portin ympärillä, kantoivat kiviä siten, että vahvimmilta tuntuvat kivet asetettiin kulmiin ja loput sivuille. 29 Ja näin he kantoivat kaikki kivet ja toivat ne portin läpi ja antoivat ne rakentajille, niin kuin heille oli käsky annettu. Nämä ottivat ne heidän kädestään ja rakensivat niillä. 30 Mutta tämä rakennus rakennettiin tuolle suurelle kalliolle ja portin päälle; ja näiden varaan koko torni tuettiin. Mutta kymmenen kiven rakennus täytti koko portin, jota alettiin tehdä tuon tornin perustusta varten. 31 Noiden kymmenen kiven jälkeen syvyydestä nousi kaksikymmentäviisi muuta; ja nämä sijoitettiin saman tornin rakennukseen; nuo neitsyet nostivat ne ylös, kuten muutkin olivat tehneet aiemmin. 32 Näiden jälkeen nousi viisikolmattakymmentä muuta, ja nämäkin liitettiin samalla tavalla samaan työhön. Sitten tuotiin neljäkymmentä muuta kiveä, ja kaikki nämä lisättiin tornin rakentamiseen. 33 Niin tornin perustuksissa alkoi olla neljä riviä, ja kivet lakkasivat nousemasta syvyydestä, ja rakentajatkin lepäsivät hetken. 34 Nuo kuusi miestä käskivät jälleen väkijoukkoa tuomaan kiviä noilta kahdeltatoista vuorelta saman tornin rakentamiseksi. 35 Niin he hakkasivat irti kaikista vuorista monivärisiä kiviä, toivat ne ja antoivat ne neitsyille, jotka ottivat ne vastaan ja antoivat ne tornin rakentamiseen. 36. Kun ne rakennettiin, ne tulivat valkoisiksi ja erilaisiksi kuin ennen, sillä ne olivat kaikki samanlaisia ja muuttivat entisiä värejään. Ja jotkut nousivat miesten itsensä toimesta ylös, ja kun he tulivat rakennukseen, ne pysyivät sellaisina kuin ne oli asetettu. 37 Nämä eivät tulleet valkoisiksi eivätkä erilaisiksi kuin ennen, koska neitsyet eivät kantaneet niitä portin läpi. Sentähden nämä kivet olivat rakennuksessa epämiellyttäviä. Kun nuo kuusi miestä huomasivat sen, he käskivät ne poistettavaksi ja panna takaisin paikoilleen, josta ne oli tuotu. 38 Ja he sanoivat niille, jotka toivat nuo kivet: "Älkää ojentako meille kiviä tätä rakennusta varten, vaan asettakaa ne tornin viereen, ja nämä neitsyet voivat kantaa ne ja ojentaa ne meille."
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
39 Sillä elleivät nämä neitsyet vie heitä tämän portin läpi, he eivät voi muuttaa väriään; älkää siis tehkö työtä turhaan. 40 Rakennustyö oli sinä päivänä valmis, mutta tornia ei saatu valmiiksi, sillä se oli tarkoitus rakentaa myöhemmin, ja siksi sitä nyt jonkin verran lykättiin. 41 Ja nämä kuusi miestä käskivät rakentajien lähteä ja ikään kuin levätä jonkin aikaa; mutta he käskivät noita neitsyitä, etteivät he poistuisi tornista; nyt minusta näytti siltä, että heidät jätettiin vartioimaan sitä. 42 Kun kaikki olivat lähteneet, sanoin sille paimenelle: "Herra, miksi tornin rakentaminen ei ole valmis? Koska sitä ei voida, hän sanoi, saada valmiiksi, ennen kuin sen Herra tulee ja hyväksyy rakentamisen; niin että jos hän löytää siitä kiviä, jotka eivät ole hyviä, ne voidaan vaihtaa; sillä tämä torni on rakennettu hänen tahtonsa mukaan. 43 Herra, sanoin minä, minä tahdon tietää, mitä tämän tornin rakentaminen merkitsee; samoin tahdon saada tietoa tästä kalliosta ja tästä portista. 44 Ja vuorista ja neitsyistä ja kivistä, jotka nousivat syvyyksistä, eivätkä hakattu, vaan pantiin rakennukseen juuri sellaisina kuin ne tulivat esiin; ja miksi ne kymmenen kiveä asetettiin ensin perustukseen; sitten ne kaksikymmentäviisi; sitten ne kolmekymmentäviisi; sitten ne neljäkymmentä? 45 Entä nämä kivet, jotka pantiin rakennukseen ja sitten otettiin pois ja vietiin takaisin paikoilleen? Täytä, rukoilen, sieluni toive kaikkien näiden asioiden suhteen ja ilmoita kaikki minulle. 46 Ja hän sanoi minulle: "Jos et ole tylsä, tulet tietämään kaiken ja näkemään kaikki muut asiat, jotka ovat tapahtumaisillaan tässä tornissa; ja tulet ymmärtämään tunnollisesti kaikki nämä vertaukset. 47 Ja muutaman päivän kuluttua tulimme samaan paikkaan, jossa olimme istuneet aiemmin; ja hän sanoi minulle: "Mennään torniin, sillä sen Herra tulee ja tutkii sen." 48 Niin me menimme sinne, emmekä löytäneet sieltä ketään muuta kuin nuo neitsyet. Ja hän kysyi heiltä, oliko tuon tornin herra tullut sinne? Ja he vastasivat, että hän tulisi pian sinne tutkimaan rakennusta. 49 ¶ Aivan hetken kuluttua näin suuren joukon miehiä tulevan, ja heidän keskellään miehen, joka oli niin pitkä, että hän oli tornia korkeudeltaan suurempi. 50 Hänen ympärillään olivat ne kuusi, jotka aiemmin komensivat rakennusta, ja kaikki muut, jotka olivat rakentaneet tuon tornin, ja monia muita arvovaltaisia: ja tornia vartioivat neitsyet juoksivat häntä vastaan, suukottivat häntä ja alkoivat kävellä hänen luokseen. 51 Mutta hän tutki rakennuksen niin huolellisesti, että käsitteli jokaista kiveä ja löi jokaista kädessään pitämällään sauvalla. 52 Joista jotkut iskujen seurauksena muuttuivat mustiksi kuin noki; toiset olivat karkeita; jotkut näyttivät halkeamien kaltaisilta; toiset näyttivät ruhjoutuneilta: jotkut eivät mustia eivätkä valkoisia; jotkut näyttivät teräviltä eivätkä sopineet yhteen muiden kivien kanssa, ja toiset olivat täynnä tahroja. 53 Nämä olivat ne erityyppiset kivet, joita ei löytynyt sopivia rakennuksesta; kaikki ne, jotka Herra käski ottaa pois tornista ja asettaa sen lähelle, ja muita kiviä tuoda ja asettaa paikoilleen. 54 Ja rakentajat kysyivät häneltä, miltä vuorista hän tuotaisiin kiviä syrjään pantujen kivien tilalle. Mutta hän
kielsi heitä tuomasta kiviä vuorilta ja käski heidän ottaa niitä läheiseltä pellolta. 55 Niin he kaivoivat pellolla ja löysivät paljon hohtavia, nelikulmaisia ja myös pyöreitä kiviä. Mutta kaikki, mitä pellolta löytyi, neitsyet veivät pois ja kantoivat portin läpi; ja nelikulmaiset kivet asetettiin ulos vedettyjen kivien tilalle. 56 Mutta pyöreitä kiviä ei laitettu rakennukseen, koska ne olivat kovia, ja niiden leikkaaminen olisi vaatinut liikaa aikaa; vaan ne asetettiin tornin ympärille, ikään kuin ne myöhemmin leikattaisiin neliönmuotoisiksi ja laitettaisiin rakennukseen; sillä ne olivat hyvin valkoiset. 57 ¶ Kun se, joka oli arvovaltaisin ja koko tornin herra, näki tämän, kutsui luokseen paimenen, joka oli kanssani, ja antoi hänelle hylätyt ja tornin ympärille asetetut kivet ja sanoi hänelle: "Puhdista nämä kivet huolellisesti ja sovita ne tornin rakennukseen, jotta ne sopisivat yhteen muiden kivien kanssa; mutta ne, jotka eivät sovi yhteen muiden kivien kanssa, heitä kauas tornista." 58 Kun hän oli antanut hänelle näin käskyn, hän lähti kaikkien torniin tulleiden kanssa; mutta nuo neitsyet seisoivat yhä tornin ympärillä vartioimassa sitä. 59 Ja minä sanoin sille paimenelle: Kuinka nämä kivet, koska ne on hylätty, voivat palata tämän tornin rakentamiseen? Hän vastasi: Minä leikkaan pois suurimman osan näiden kivien edestä ja lisään ne rakennukseen, ja ne sopivat yhteen muiden kanssa. 60 Ja minä sanoin: "Herra, kuinka he pystyvät täyttämään saman paikan, kun heitä hakataan pois niin paljon?" Hän vastasi: "Ne, jotka havaitaan liian vähäisiksi, laitetaan rakennuksen keskelle, ja suuremmat asetetaan ulos ja pidetään sisällä." 61 Sanottuaan minulle näin hän lisäsi: "Mennään, ja kolmen päivän kuluttua palaamme, ja minä panen nämä puhdistetut kivet torniin." 62 Sillä kaikki tornin ympärillä olevat on puhdistettava, ettei talon isäntä sattuisi yhtäkkiä tulemaan paikalle ja havaitsemaan tornin ympärillä olevia epäpuhtaina; ja ettei hän suuttuisi niin, ettei näitä kiviä koskaan pantaisi tämän tornin rakentamiseen ja minua pidettäisi isäntäni käskyjen laiminlyöjänä. 63 Kun me siis kolmen päivän kuluttua saavuimme torniin, hän sanoi minulle: "Tarkastelkaamme kaikkia näitä kiviä ja katsokaamme, mitkä niistä sopivat rakennukseen." Minä vastasin: "Herra, katsokaamme." 64 ¶ Ja ennen kaikkea aloimme tarkastella niitä, jotka olivat olleet mustia; sillä ne havaittiin aivan sellaisina kuin ne olivat, kun ne vedettiin ulos tornista: sen tähden hän käski ne poistettavaksi tornista ja panna erilleen. 65 Sitten hän tutki ne, jotka olivat olleet raakoja; ja käski monia niistä leikata pyöreiksi ja neitsyiden sovittaa ne tornin rakennukseen; niin he ottivat ne ja sovittivat ne rakennuksen keskelle; ja hän käski loput laittaa sivuun mustien kanssa, sillä nekin olivat mustuneet. 66 Seuraavaksi hän tarkasteli niitä, jotka olivat täynnä halkeamia, ja hän määräsi myös monia niistä kuorittavaksi pois ja lisäämään ne rakennuksen muuhun osaan samojen neitsyiden toimesta. 67 Nämä sijoitettiin ulos, koska ne löydettiin ehjinä; mutta jäännöstä ei voitu korjata niiden lukuisten halkeamien vuoksi, ja siksi se heitettiin pois tornin rakennuksesta.
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
68 Sitten hän tarkasteli niitä, jotka olivat raajautuneet; monissa näistä oli halkeamia ja ne olivat muuttuneet mustiksi; toiset olivat suuria halkeamia; nämä hän käski asettaa hylättyjen joukkoon. 69 Mutta kun muut oli puhdistettu ja parannettu, hän käski heidät laittaa rakennukseen. Nämä neitsyet otettiin siis ylös ja sijoitettiin rakennuksen keskelle, koska he olivat vielä heikkoja. 70 Näiden jälkeen hän tutki ne, jotka havaittiin puoliksi valkoisiksi ja puoliksi mustiksi; ja monet niistä olivat nyt mustia; nämäkin hän määräsi laskettavaksi pois heitettyjen joukkoon. 71 Loput havaittiin kokonaan valkoisiksi; neitsyet keräsivät ne ja asettivat samaan torniin; ja nämä pantiin ulos, koska ne havaittiin ehjiksi; jotta he voisivat pitää sisällään ne, jotka asetettiin keskelle, sillä heistä ei ollut mitään poistettu. 72 Seuraavaksi hän katsoi niitä, jotka olivat olleet kovia ja teräviä; mutta vain harvoja näistä käytettiin, koska niitä ei voitu leikata, sillä ne todettiin hyvin koviksi; mutta loput neitsyet muovasivat ja sovittivat rakennuksen keskelle, koska ne olivat heikompia. 73 Sitten hän tarkasteli niitä, joissa oli täpliä; näistä muutamat havaittiin mustiksi, ja ne vietiin toistensa luo. Loput olivat valkoisia ja ehjiä; ja neitsyet sovittivat ne rakennukseen ja sijoittivat ne ulos niiden vahvuuden vuoksi. 74 ¶ Tämän jälkeen hän tuli katsomaan noita kiviä, jotka olivat valkoisia ja pyöreitä, ja sanoi minulle: "Mitä meidän pitää tehdä näille kiville?" Minä vastasin: "Herra, en tiedä." 75 Hän vastasi: "Etkö siis voi keksiä mitään näistä?" Minä vastasin: "Herra, en ymmärrä tätä taitoa; en ole kivenhakkaaja enkä osaa sanoa mitään." 76 Ja hän sanoi: "Etkö näe, että ne ovat hyvin pyöreitä? Jotta ne olisivat neliönmuotoisia, minun täytyy leikata niistä paljon pois; kuitenkin on välttämätöntä, että osa näistä menee tornin rakentamiseen. 77 Minä vastasin: "Jos se on tarpeen, miksi vaivaudut etkä mieluummin valitse niitä, jos sinulla on valinnanvaraa, ja sovita niitä rakennukseen?" 78 Tämän jälkeen hän valitsi suurimmat ja kirkkaimmat ja taittoi ne neliönmuotoisiksi; ja kun hän oli tehnyt niin, neitsyet ottivat ne ylös ja asettivat ne rakennuksen ulkopuolelle. 79 Ja loput jäljelle jääneet vietiin takaisin samalle pellolle, josta ne oli otettu; heitä ei kuitenkaan heitetty pois, koska, hän sanoi, tästä rakennettavasta tornista ei vielä puutu pientäkään; ja ehkä Herra sovittaa nämä kivet tähän rakennukseen, koska ne ovat erittäin valkoisia. 80 Silloin kutsuttiin kaksitoista hyvin komeaa naista, puettuina mustaan vaatteeseen, vyötettyinä, hartiat vapaana ja hiukset paljaina. Nämä näyttivät minusta maalaisnaisilta. 81 Ja paimen käski heidän kerätä ne kivet, jotka oli heitetty ulos rakennuksesta, ja viedä ne takaisin vuorille, joista ne oli otettu. 82 Ja he ottivat heidät kaikki iloiten ylös ja kantoivat heidät takaisin paikoilleen, joista heidät oli viety. 83 Kun tornin ympärillä ei ollut enää kiveä jäljellä, hän sanoi minulle: "Käykäämme tämän tornin ympäri ja katsokaamme, puuttuuko siitä jotain." 84 Aloimme siis kiertää sitä; ja kun hän näki, että se oli kauniisti rakennettu, hän ilahtui kovasti; sillä se oli niin
kauniisti rakennettu, että jokainen, joka oli sen nähnyt, on varmasti rakastunut rakennukseen. 85 Sillä se näytti olevan vain yksi kivi, eikä missään näkynyt rakoa; vaan näytti siltä kuin se olisi kaikki louhittu yhdestä kalliosta. 86 ¶ Ja kun minä tarkkaan tarkastelin, millainen torni se oli, olin sangen mielissäni. Ja hän sanoi minulle: "Tuo tänne kalkkia ja pieniä simpukankuoria, jotta voin täyttää rakennuksesta pois otettujen kivien aiheuttamat tyhjät kohdat ja laittaa ne takaisin paikoilleen, sillä kaikki tornin ympärillä on tasoitettava." 87 Ja minä tein niin kuin hän käski minua, ja hän sanoi minulle: Ole valmis auttamaan minua, niin tämä työ saadaan pian päätökseen. 88 Niinpä hän täytti noiden kivien tyhjät kohdat ja käski puhdistaa tornin ympäristön. 89 Silloin nuo neitsyet ottivat luutia ja puhdistivat kaiken ympärillä olevan paikan ja veivät pois kaikki roskat ja heittelivät vettä päälle; ja kun tämä oli tehty, paikasta tuli ihastuttava ja tornista kaunis. 90 Sitten hän sanoi minulle: "Kaikki on nyt puhdasta. Jos Herra tulisi viimeistelemään tornin, hän ei löytäisi mitään, mistä valittaa meistä." 91 Tämän sanottuaan hän olisi lähtenyt. Mutta minä tartuin hänen laukkuunsa ja aloin pyytää häntä Herran tähden selittämään minulle kaiken, mitä hän oli minulle näyttänyt. 92 Hän sanoi minulle: "Minulla on juuri nyt vähän asiaa, mutta selitän sinulle pian kaiken. Odota tässä, kunnes tulen." 93 Minä sanoin hänelle: "Herra, mitä minä täällä yksin teen?" Hän vastasi: "Et ole yksin, sillä kaikki nämä neitsyet ovat kanssasi." 94 Minä sanoin: "Herra, luovuta minut siis heille." Silloin hän kutsui heidät luokseen ja sanoi heille: "Suosittelen tätä miestä teille, kunnes tulen." 95 Niin minä jäin noiden neitsyiden luokse: he olivat iloisia ja kohteliaita minua kohtaan; erityisesti ne neljä, jotka näyttivät olevan heidän joukossaan huomattavimmat. 96 ¶ Silloin nuo neitsyet sanoivat minulle: "Tuo paimen ei palaa tänne tänään." Minä sanoin heille: "Mitä minun sitten pitää tehdä?" He vastasivat: "Jätäkää häntä iltaan asti, jospa hän ehkä tulisi ja puhuisi kanssasi; mutta jos ei, niin jää sinä meidän luoksemme, kunnes hän kuolee." 97 Minä sanoin heille: "Jäädän hänen luokseen iltaan asti; mutta jos hän ei tule siihen mennessä, menen kotiin ja palaan tänne takaisin seuraavana aamuna." 98 He vastasivat minulle: "Sinut on meille annettu, etkä saa poistua luotamme." Minä sanoin: "Missä minä viipyisin?" 99 He vastasivat: "Sinun tulee maata kanssamme veljenä, ei aviomiehenä, sillä sinä olet veljemme, ja me olemme valmiit tästä lähtien asumaan sinun kanssasi, sillä sinä olet meille hyvin rakas." 100 Minua kuitenkin hävetti jatkaa heidän kanssaan. Mutta hän, joka näytti olevan heidän joukossaan johtohahmo, halasi minua ja alkoi suudella minua. Ja muutkin, kun he näkivät hänen suutelevan minua, alkoivat myös suudella minua kuin veljeä; ja taluttivat minua tornin ympäri ja leikkivät kanssani. 101 Jotkut heistä lauloivat myös psalmeja, toiset muodostivat heidän kanssaan kuoron. Mutta minä kävelin heidän kanssaan tornissa ympäri, iloiten hiljaa ja tuntien itseni nuoreksi jälleen.
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
102 Illan tultua olisin heti lähtenyt kotiin, mutta he pidättelivät minua eivätkä antaneet minun lähteä. Niinpä pysyin heidän kanssaan sinä yönä lähellä samaa tornia. 103 Niin he levittivät pellavavaatteensa maahan ja asettivat minut keskelle, eivätkä he tehneet mitään muuta, ainoastaan rukoilivat. 104 Minäkin rukoilin heidän kanssaan lakkaamatta, enkä vähempää kuin hekään. Kun he näkivät minun rukoilevan tällä tavalla, he iloitsivat suuresti; ja minä pysyin siellä heidän kanssaan seuraavaan päivään asti. 105 Ja kun olimme palvoneet Jumalaa, paimen tuli heidän luokseen ja sanoi: "Ette ole tehneet tälle miehelle mitään pahaa." He vastasivat: "Kysykää häneltä." Minä sanoin hänelle: "Herra, olen saanut paljon tyydytystä siitä, että olen pysynyt heidän luonaan." 106 Ja hän kysyi minulta: "Kuinka voit?" Minä vastasin: "Herra, olen nauttinut koko yön Herran sanoista. He ottivat sinut hyvin vastaan", hän sanoi. Minä sanoin: "Herra, oikein hyvin." 107 Hän vastasi: "Tahdotko nyt tietää, mitä halusit?" Minä vastasin: "Herra, tahdon." Ja ensin pyydän sinua näyttämään minulle kaikki siinä järjestyksessä, jossa minä heille pyysin. 108 Hän vastasi: "Teen kaiken niin kuin tahdot, enkä salaa sinulta mitään." 109 ¶ Herra, minä sanoin, "ennenkin sano minulle, mitä tämä kallio ja tämä portti merkitsevät?" Hän sanoi, "tämä kallio ja tämä portti ovat Jumalan Poika." Minä vastasin: "Herra, kuinka se voi olla mahdollista? Kallio on vanha, mutta portti uusi." 110 Kuule, hän sanoi, oi tyhmä ihminen, ja ymmärrä. Jumalan Poika on todellakin vanhempi kuin mikään luotu, niin että hän oli Isänsä kanssa neuvottelussa kaiken luomisen yhteydessä. 111 Mutta portti on siis uusi, koska hän ilmestyi viimeisinä päivinä ajan täyttyessä, jotta ne, jotka saavuttavat pelastuksen, pääsisivät sen kautta Jumalan valtakuntaan. 112 Oletteko nähneet, hän sanoi, kuinka ne kivet, jotka kannettiin portin läpi, sijoitettiin tornin rakentamiseen; mutta että ne, joita ei kannettu portin läpi, lähetettiin pois omille paikoilleen? 113 Minä vastasin: "Herra, minä näin sen." Näin hän sanoi: "Niin ei kukaan pääse Jumalan valtakuntaan, paitsi se, joka ottaa Jumalan Pojan nimen." 114 Sillä jos te menisitte mihin tahansa kaupunkiin ja se kaupunki olisi muurilla ympäröity ja siinä olisi vain yksi portti, ettekö voisi mennä siihen kaupunkiin muuten kuin tuon portin kautta? 115 Minä vastasin: "Herra, kuinka voisin tehdä toisin?" Hän sanoi, ettei kaupunkiin pääse muuten kuin sen portin kautta, eikä kukaan voi päästä Jumalan valtakuntaan muuten kuin hänen Poikansa nimen kautta, joka on hänelle rakkain. 116 Ja hän sanoi minulle: "Näitkö niiden paljouden, jotka rakensivat tuon tornin?" "Herra, sanoin, minä näin sen." Hän vastasi: "Nuo kaikki ovat enkeleitä, kunnioitettavia arvossaan." 117 Heidän ympärillään Herra on kuin muuri, mutta portti on Jumalan Poika, joka on ainoa tie Jumalan luo. Sillä kukaan ei pääse Jumalan luo muuten kuin hänen Poikansa kautta.
118 Näitkö sinä myös, hän sanoi, ne kuusi miestä, ja heidän keskellään tuon kunnioitettavan suurmiehen, joka käveli tornin ympärillä ja hylkäsi kivet tornista? 119 Herra, sanoin minä, minä näin heidät. Hän vastasi, että tuo pitkä mies oli Jumalan Poika; ja nuo kuusi olivat hänen enkelinsä, joilla oli erittäin korkea arvovalta, jotka seisoivat hänen ympärillään oikealla ja vasemmalla puolella. 120 Näistä erinomaisista enkeleistä kukaan ei pääse Jumalan luo ilman häntä. Hän lisäsi: "Joka ei siis ota hänen nimeään päälleen, se ei pääse Jumalan valtakuntaan." 121 ¶ Minä sanoin: "Mikä tämä torni on?" Hän sanoi: "Tämä on kirkko." "Ja mitä, Herra, nämä neitsyet ovat?" Hän sanoi minulle: "Nämä ovat Pyhät henget, sillä kukaan ei voi päästä Jumalan valtakuntaan, elleivät nämä pue häntä vaatteisiinsa." 122 Sillä ei ole sinulle mitään hyötyä lausua Jumalan Pojan nimeä, ellet ota heiltä vastaan myös heidän vaatteensa. Sillä nämä neitsyet ovat Jumalan Pojan voimaa. Niin ihminen turhaan kantaa hänen nimeään, ellei hänelle myös anneta hänen voimaansa. 123 Ja hän sanoi minulle: "Näitkö ne kivet, jotka heitettiin pois? Niissä kyllä oli nimi, mutta ne eivät pukeneet ylleen viitteitään." Minä sanoin: "Herra, mikä on heidän vaatteensa?" "Heidän nimensä", hän sanoi, "ovat heidän vaatteensa." 124 Sentähden jokaisen, joka kantaa Jumalan Pojan nimeä, velvollisuus on kantaa myös heidän nimiään, sillä Jumalan Poikakin itse kantaa heidän nimiään. 125 Mitä tulee noihin kiviin, hän jatkoi, jotka heidän käsiensä kautta toimitettiin, sinä näit jäävän rakennukseen, ne olivat puettuina heidän voimaansa; minkä vuoksi näet koko tornin olevan samanvärinen kuin kallio ja tehty ikään kuin yhdestä kivestä. 126 Samoin ne, jotka ovat uskoneet Jumalaan hänen Poikansa kautta, ovat pukeutuneet hänen Henkensä ylleen. Katso, on oleva yksi henki ja yksi ruumis ja yksi väri vaatteissaan; ja kaikki ne, jotka kantavat näiden neitsyiden nimiä, saavuttavat tämän. 127 Ja minä sanoin: "Herra, miksi sitten heitettiin pois nuo hylätyt kivet, kun nekin vietiin portin läpi ja näiden neitsyiden käsissä annettiin tämän tornin rakentamiseen?" 128 Koska sinä, hän sanoi, otat huolen siitä, että tutkit huolellisesti kaikkea, kuule myös niistä kivistä, jotka hylättiin. Kaikki nämä saivat Jumalan Pojan nimen ja sen myötä näiden neitsyiden voiman. 129 Saatuaan siis nämä henget he tulivat täydellisiksi ja tuoduiksi Jumalan palvelijoiden joukkoon; ja he alkoivat olla yksi ruumis ja heillä oli yksi vaate, sillä heidät puettiin samalla vanhurskaudella, jota he molemmat harjoittivat. 130 Mutta sen jälkeen heidät pidätettiin ne naiset, jotka näit puettuina mustaan vaatteeseen, hartiat vapaana ja hiukset paljaina; he kohdistivat himonsa niihin, kiusautuen niiden kauneuteen; ja heidät puettiin niiden voimaan ja he riisuivat neitsyiden vaatteet, 131 Sen tähden heidät karkotettiin Jumalan huoneesta ja annettiin noille naisille. Mutta ne, jotka eivät turmeltuneet heidän kauneudestaan, pysyivät Jumalan huoneessa. Tämä, hän sanoi, on merkki noista hylätyistä kivistä. 132 ¶ Ja minä sanoin: "Herra, entä jos joku näistä miehistä katuu ja hylkää himonsa noita naisia kohtaan ja kääntyy ja
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
palaa näiden neitsyiden luo ja pukee jälleen ylleen hyveensä; eivätkö he saa mennä Jumalan huoneeseen?" 133 He menevät sisään, hän sanoi, jos he luopuvat kaikista noiden naisten teoista ja saavat takaisin näiden neitsyiden voiman ja vaeltavat heidän teoissaan. 134 Ja tästä syystä rakentamiselle on pysähdys, niin että jos he tekevät parannuksen, heidät voidaan lisätä tämän tornin rakennukseen; mutta jos he eivät tee parannusta, jotta heidän tilalleen voidaan rakentaa muita, ja niin heidät voidaan hylätä kokonaan. 135 Kaikesta tästä minä kiitin Herraa, että hän, armoa osoittaen kaikkia niitä kohtaan, joiden ylle hänen nimeään kutsutaan, lähetti meille katumuksen enkelin johtamaan meitä, jotka olemme tehneet syntiä häntä vastaan; ja että hän on virkistänyt henkemme, jotka olivat melkein menneet ja joilla ei ollut toivoa pelastuksesta, mutta jotka nyt virkistyvät elämän uudistumiseen. 136 Silloin minä sanoin: "Näytä minulle nyt, herra, miksi tätä tornia ei ole rakennettu maan päälle, vaan kalliolle ja portille?" Hän vastasi: "Sinä olet tyhmä ja ymmärtämätön, sentähden kysyt tätä." 137 Ja minä sanoin: "Herra, minun täytyy kysyä sinulta kaikkea, koska en ymmärrä yhtään mitään. Sillä kaikki vastauksesi ovat suuria ja erinomaisia, ja niitä ihminen tuskin voi ymmärtää." 138 Kuulkaa, hän sanoi: Jumalan Pojan nimi on suuri ja rajaton, ja koko maailma saa siitä tukea. Jos siis, minä sanoin, jokainen Jumalan luotu saa tukea hänen Pojastaan, miksi hän ei tukisi myös niitä, jotka hän on kutsunut ja jotka kantavat hänen nimeään ja vaeltavat hänen käskyjensä mukaan? 139 Etkö näe, hän sanoi, että hän tukee niitä, jotka kaikesta sydämestään kantavat hänen nimeään? Hän on siis heidän perustuksensa ja tukee mielellään niitä, jotka eivät kiellä hänen nimeään, vaan kantavat sitä halukkaasti. 140 ¶ Ja minä sanoin: "Herra, kerro minulle näiden neitsyiden nimet ja niiden naisten nimet, jotka olivat puettuina mustaan vaatteeseen." 141 Kuulkaa, hän sanoi, noiden neitsyiden nimet, jotka ovat mahtavimpia, ja seisokaa portin kulmissa. Nämä ovat heidän nimensä: 142 Ensimmäistä kutsutaan uskoksi; toista pidättyvyydeksi; kolmatta voimaksi; neljättä kärsivällisyydeksi; muut näiden alapuolella ovat yksinkertaisuus, viattomuus, siveys, iloisuus, totuus, ymmärrys, sopusointu ja rakkaus. 143 Jokainen, joka kantaa näitä nimiä ja Jumalan Pojan nimiä, pääsee Jumalan valtakuntaan. 144 Kuulkaa nyt, hän sanoi, noiden mustaan vaatteeseen pukeutuneiden naisten nimet. Näistä neljä on pääasiallisia: ensimmäinen on petollisuus; toinen pidättyvyys; kolmas uskottomuus; neljäs nautinto. 145 Ja muita seuraavia kutsutaan näin: Suru, Pahuus, Himo, Viha, Valehtelu, Tyhmyys, Ylpeys ja Viha. Jumalan palvelija, joka kantaa näitä henkiä, on kyllä näkevä Jumalan valtakunnan, mutta hän ei pääse sinne sisälle. 146 Mutta, Herra, mitä ovat nuo kivet, jotka otettiin syvyydestä ja asetettiin rakennukseen? Ne kymmenen, hän sanoi, jotka asetettiin perustukselle, ovat ensimmäinen jakso; seuraavat kaksikymmentäviisi, toinen, vanhurskaiden miesten.
147 Seuraavat kolmekymmentäviisi ovat Herran profeettoja ja palvelijoita. Ja neljäkymmentä ovat apostoleja ja Jumalan Pojan saarnaamisen opettajia. 148 Ja minä sanoin: "Herra, miksi neitsyet panivat edes nuo kivet rakennukseen sen jälkeen, kun ne oli viety portin läpi?" Ja hän sanoi: "Koska nämä ensin kantoivat nuo henget, eivätkä ne eronneet yhdestä, eivät miehet hengistä eivätkä henget miehistä. 149 Mutta henget pysyivät yhteydessä noihin miehiin aina heidän kuolinpäiväänsä asti; ja ellei heillä olisi ollut näitä henkiä mukanaan, he eivät olisi voineet olla hyödyllisiä tämän tornin rakentamisessa. 150 Ja minä sanoin: "Herra, näytä minulle tämä tarkemmin." Hän vastasi: "Mitä sinä kysyt? Miksi nämä kivet tulivat syvyydestä ja asetettiin tämän tornin rakennukseen, kun ne kantoivat kauan sitten noita pyhiä henkiä. 151 Hän sanoi, että heidän oli välttämätöntä nousta veden kautta, jotta he voisivat levätä. Sillä he eivät muuten voisi päästä Jumalan valtakuntaan kuin hylkäämällä entisen elämänsä kuolevaisuuden. 152 Vaikka heidät siis oli kuollut, heidät kuitenkin sinetöitiin Jumalan Pojan sinetillä, ja niin he pääsivät Jumalan valtakuntaan. 153 Sillä ennen kuin ihminen saa Jumalan Pojan nimen, hänet on määrätty kuolemaan; mutta kun hän saa tuon sinetin, hänet vapautetaan kuolemasta ja määrätään elämään. 154 Nyt tuo sinetti on kasteen vesi, johon ihmiset menevät alas velvollisina kuolemaan, mutta nousevat elämään määrättyinä. 155 Sen tähden myös heille tämä sinetti saarnattiin, ja he käyttivät sitä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. 156 Ja minä sanoin: "Miksi sitten, herra, nämä neljäkymmentä kiveä myös nousivat heidän mukanaan syvyyksistä, saatuaan jo tuon sinetin?" 157 Hän vastasi: "Koska nämä apostolit ja opettajat, jotka saarnasivat Jumalan Pojan nimeä, kuolivat sen jälkeen, kun he olivat ottaneet vastaan hänen uskonsa ja voimansa, ja saarnasivat niille, jotka olivat kuolleet ennen; ja he antoivat heille tämän sinetin." 158 Niin he menivät alas veteen heidän kanssaan ja nousivat jälleen ylös. Mutta nämä menivät alas heidän ollessaan elävinä ja nousivat jälleen elävinä; kun taas ne, jotka ennen olivat kuolleet, menivät alas kuolleina, mutta nousivat jälleen elävinä; 159 Näiden kautta he siis saivat elämän ja tunsivat Jumalan Pojan: minkä vuoksi he tulivat heidän kanssaan ylös ja olivat kelvollisia tulemaan tornin rakentamiseen; eivätkä heitä leikattu, vaan heidät pantiin sisään kokonaisina; koska he kuolivat vanhurskaudessa ja suuressa puhtaudessa; vain tämä sinetti puuttui heiltä. 160 Näin sinulla on selitys näille asioille. 161 ¶ Vastasin: Herra, kerro minulle nyt, mitä noille vuorille kuuluu, miksi ne ovat niin erilaisia; jotkut yhtä ja jotkut toista muotoa. 162 Kuule, hän sanoi: "Nuo kaksitoista vuorta, jotka näet, ovat kaksitoista kansaa, jotka muodostavat koko maanpiirin. Sen tähden Jumalan Poikaa saarnataan heille niiden kautta, jotka hän lähetti heidän luokseen." 163. Mutta miksi, minä sanoin, he ovat erilaisia ja jokainen yhtä suuri? Hän vastasi: "Kuulkaa. Ne kaksitoista
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
kansakuntaa, jotka omistavat koko maailman, ovat kaksitoista ihmistä." 164 Ja niin kuin olet nähnyt nämä vuoret erilaisina, niin ne ovatkin. Siksi minä avaan sinulle jokaisen vuoren merkityksen ja toiminnot. 165 Mutta ensin, herra, sanoin minä, näyttäkää minulle tämä; Koska nämä vuoret ovat niin erilaisia, kuinka ne ovat sopineet yhteen tämän tornin rakentamiseksi; ja tulleet samaan väriin; eivätkä ole yhtään vähemmän kirkkaita kuin ne, jotka nousivat syvyyksistä? 166. Koska, hän vastasi, kaikki kansat taivaan alla ovat kuulleet ja uskoneet samaan Jumalan Pojan nimeen, jolla heidät kutsutaan. 167 Sen tähden, saatuaan hänen sinettinsä, heistä kaikista on tullut osallisia samasta 1 ymmärryksestä ja 2 tiedosta; ja heidän uskonsa ja rakkautensa on ollut sama; ja he ovat kantaneet näiden neitsyiden henkiä yhdessä hänen nimensä kanssa. 168 Ja siksi tämän tornin rakennus näytti olevan samanvärinen ja loisti kuin auringon kirkkaus. 169 Mutta sen jälkeen, kun he olivat näin sopineet yhdessä mielessä, heistä kaikista alkoi muodostua yksi joukko; kuitenkin jotkut heistä saastuttivat itsensä ja heidät hylättiin vanhurskaiden joukosta, ja he palasivat jälleen entiseen tilaansa ja tulivat vielä pahemmiksi kuin ennen. 170 ¶ Kuinka, sanoin minä, herra, olivatko ne, jotka tunsivat Herran, pahempia? Hän vastasi: Jos se, joka ei tunne Herraa, elää jumalattomasti, häntä kohtaa hänen jumalattomuutensa rangaistus. 171 Mutta sen, joka on tuntenut Herran, tulee kokonaan karta kaikkea pahuutta ja yhä enemmän palvella vanhurskautta. 172 Eikö sinusta siis näytä siltä, että se, jonka tulisi seurata hyvyyttä, jos hän mieluummin valitsee synnin osan, tekee enemmän syntiä kuin se, joka rikkoo tuntematta Jumalan voimaa? 173 Sen tähden nämä ovat todellakin määrätty kuolemaan; mutta ne, jotka ovat tunteneet Herran ja nähneet hänen ihmeelliset tekonsa, jos he elävät jumalattomasti, heitä rangaistaan kaksinkertaisesti ja he kuolevat ikuisesti. 174 Niin kuin sinä olet nähnyt, että sen jälkeen kun kivet heitettiin pois hylätystä tornista, ne annettiin pahojen ja julmien henkien haltuun; ja sinä näit tornin niin puhdistetuksi, ikään kuin se olisi tehty yhdestä kivestä: 175 Niin Jumalan seurakunta, kun se puhdistetaan: (jumalattomat ja teeskentelijät, ilkikuriset ja epäilevät ja kaikki, jotka ovat käyttäytyneet siinä jumalattomasti ja tehneet monenlaista syntiä, karkotetaan ulos) tulee yhdeksi ruumiiksi, ja siellä on yksi ymmärrys, yksi mielipide, yksi usko ja sama rakkaus. 176 Ja silloin Jumalan Poika iloitsee heidän keskellään ja ottaa kansansa vastaan puhtaalla tahdolla. 177 Ja minä sanoin: "Herra, kaikki nämä ovat suuria ja kunnioitettavia; mutta näytä nyt minulle jokaisen vuoren vaikutus ja voima, että jokainen sielu, joka turvaa Herraan, kuullessaan näistä voi kunnioittaa hänen suurta, ihmeellistä ja pyhää nimeään. 178 Kuulkaa, hän sanoi, näiden vuorten, toisin sanoen kahdentoista kansakunnan, monimuotoisuutta. 179 ¶ Ne, jotka ovat uskoneet ensimmäiseen vuoreen, joka on musta, ovat niitä, jotka ovat luopuneet uskosta ja
puhuneet pahaa Herraa vastaan ja kavaltaneet Jumalan palvelijat. 180 Nämä ovat tuomittuja kuolemaan, heillä ei ole katumusta: ja siksi he ovat mustia, koska heidän lajinsa on paha. 181 Toisella, sileällä vuorella ovat tekopyhät, jotka ovat uskoneet, ja ilkeyden opettajat; ja nämä ovat edellisten vieressä, joilla ei ole vanhurskauden hedelmää. 182 Sillä niin kuin heidän vuorensa on hedelmätön ja autio, niin myös sellaisilla ihmisillä on kristittyjen nimi, mutta he ovat uskottomia, eikä heissä ole totuuden hedelmää. 183 Kuitenkin heille jää tilaa katumukselle, jos he yhtäkkiä pyrkivät siihen; mutta jos he viivyttelevät, hekin tulevat olemaan osallisia kuolemasta edellisten lajien kanssa. 184 Minä sanoin: "Herra, miksi noille jätetään tilaa katumukselle, mutta ei edellä mainituille, koska heidän syntinsä ovat lähes samat?" 185 Näille on siis, hän sanoi, paluu elämään katumuksen kautta, koska he eivät ole pilkanneet Herraansa eivätkä pettäneet Jumalan palvelijoita, vaan voitonhalullaan ovat pettäneet ihmisiä ja johtaneet heidät syntisten himoihin; sen tähden he saavat kärsiä tästä asiasta. 186 Heille on kuitenkin vielä jätetty tilaa katumukselle, koska he eivät ole puhuneet mitään pahaa Herraa vastaan. 187 ¶ Ne, jotka ovat kolmannelta vuorelta, jolla oli orjantappuraa ja karhunvatukkaa, ovat ne, jotka uskoivat, mutta jotkut heistä rikastuivat, toiset taas olivat monien asioiden parissa: orjantappurat ovat heidän rikkautensa, orjantappurat ne asiat, joissa he olivat mukana. 188 Mutta ne, jotka ovat sotkeutuneet moniin liiketoimiin ja moninaisiin asioihin, eivät liity Jumalan palvelijoihin, vaan harhailevat, koska heidät houkuttelevat ne asiat, jotka tukehduttavat heitä. 189 Ja niin ne, jotka ovat rikkaita, vaivoin taipuvat Jumalan palvelijoiden seuraan, peläten, ettei heiltä mitään pyydettäisi. Heidän on siis vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. 190 Sillä niin kuin ihmiset vaivoin kävelevät paljain jaloin orjantappurakoiden yli, niin myös tällaiset ihmiset tuskin pääsevät Jumalan valtakuntaan. 191 Kuitenkin kaikille näille on suotu paluu katumukseen; jos he pian palaavat siihen; että koska he entisinä päivinään ovat laiminlyöneet työnteon, he tulevana aikana voisivat tehdä jotakin hyvää. 192 Jos he siis tehtyään parannuksen tekevät vanhurskauden tekoja, he elävät; mutta jos he jatkavat pahoilla teillään, heidät luovutetaan niille naisille, jotka ottavat heidän henkensä. 193 ¶ Neljännellä vuorella kasvoi paljon yrttejä, joiden yläosa on vihreä, mutta juuret ovat kuivia ja osa niistä on auringon paahteessa kuihtunut; 194 Se tarkoittaa epäileviä, jotka ovat uskoneet, ja joitakin muita, jotka kantavat Herraa kielellään, mutta joilla ei ole häntä sydämessään: sen tähden heidän ruohonsa on kuivaa ja juuretonta; koska he elävät vain sanoissa, mutta heidän tekonsa ovat kuolleita. 195 Nämä eivät siis ole kuolleita eivätkä eläviä, ja sitä paitsi ovat epävarmoja. Sillä epävarmat eivät ole vihreitä eivätkä kuivia; toisin sanoen eivät kuolleita eivätkä eläviä. 196 Sillä niin kuin yrtit kuivuvat auringon paisteessa, niin epäilevätkin palatessaan vainosta kuullessaan ja
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
pelätessään hankaluuksia epäjumaliensa luo ja palvelevat niitä jälleen ja häpeävät kantaa Herransa nimeä. 197 Tällaiset miehet eivät siis ole kuolleita eivätkä elossa; kuitenkin nämäkin voivat elää, jos he pian tekevät parannuksen; mutta jos eivät, heidät luovutetaan noille naisille, jotka ottavat heidän henkensä. 198 ¶ Mitä tulee viidenteen vuoreen, joka on kallioinen mutta jossa kasvaa vihreää ruohoa: he ovat sellaisia, jotka ovat uskoneet ja ovat todella uskollisia, mutta uskovat vaikeuksin; ja ovat rohkeita ja itsepäisiä; joiden luultaisiin tietävän kaiken, mutta jotka todellisuudessa eivät tiedä mitään. 199 Sen tähden tämän luottamuksen vuoksi heiltä viedään tieto ja heihin astuu harkitsematon itseluottamus. 200 Mutta he käyttäytyvät ylpeästi ja viisaasti; ja vaikka he ovatkin tyhmiä, he kuitenkin näyttävät olevan opettajia. 201 Tämän mielettömyyden tähden monet heistä, samalla kun he itseään ylistävät, ovat tulleet turhiksi ja autioiksi. Sillä rohkeus ja turhamainen itseluottamus ovat hyvin paha henki. 202 Sen tähden monet näistä on hylätty; mutta toiset tunnustaen erheensä ovat tehneet parannuksen ja alistuneet niiden valtaan, jotka tietävät. 203 Ja kaikille muille tämänkaltaisille sallitaan katumus; sikäli kuin he eivät olleet niinkään pahoja kuin tyhmiä, ymmärryksen vailla. 204 Jos nämä siis tekevät parannuksen, he elävät Jumalalle; mutta elleivät, he asuvat noiden naisten kanssa, jotka harjoittavat pahuuttaan heihin. 205 ¶ Mitä tulee kuudenteen vuoreen, jossa on suurempia ja pienempiä rotkoja, ne ovat niitä, jotka ovat uskoneet; mutta ne, joissa oli pienempiä rotkoja, ovat niitä, joilla on ollut riitoja keskenään; ja riitojensa vuoksi he riutuvat uskossa; 206 Monet näistä ovat kuitenkin tehneet parannuksen, ja niin tekevät loputkin, kun he kuulevat minun käskyni; sillä heidän kiistonsa ovat vain pieniä, ja he palaavat helposti katumukseen. 207 Mutta ne, joilla on suuremmat halkeamat, ovat kuin jäykkiä kiviä, muistaen kaunoja ja loukkauksia ja täynnä vihaa keskenään. Siksi heidät heitetään alas tornista, eikä heitä oteta sen rakentamiseen, sillä tällaiset miehet tuskin selviävät. 208 Jumalamme ja Herramme, joka hallitsee kaikkea ja jolla on valta kaikkiin luotuihinsa, ei muista rikkomuksiamme, vaan ne, jotka tunnustavat syntinsä, lepyttävät hänet helposti. Mutta ihminen, joka on veltto, kuolevainen, heikko ja täynnä syntejä, pysyy vihassaan ihmistä kohtaan, ikään kuin hänen vallassaan olisi pelastaa tai tuhota hänet. 209 Mutta minä, enkelinä, joka on asetettu teidän katumuksenne hoitajaksi, kehotan teitä, että kenellä tahansa teistä on sellainen tarkoitus, hänen tulee jättää se syrjään ja palata katumukseen; ja Herra parantaa teidän entiset syntinne, jos puhdistatte itsenne tästä pahasta hengestä; mutta jos ette tee niin, teidät luovutetaan hänelle kuolemaan. 210 ¶ Seitsemäs vuori, jolla ruoho viheriöi ja rehotti ja koko vuori oli uskollinen, ja kaikenlaiset karjaeläimet söivät sen ruohoa, ja mitä enemmän ruohoa syötiin, sitä enemmän se rehotti,
211 He ovat sellaisia, joihin uskottiin ja jotka olivat aina hyviä ja oikeamielisiä; ja ilman mitään erimielisyyksiä keskenään, mutta silti iloitsivat Jumalan palvelijoista, jotka olivat pukeutuneet näiden neitsyiden henkeen; ja olivat aina ahkeria osoittamaan armoa kaikille ihmisille, antaen auliisti kaikille ihmisille työstään nuhtelematta ja harkitsematta. 212 Sen tähden Herra, nähdessään heidän yksinkertaisuutensa ja viattomuutensa, on antanut heille enemmän heidän kättensä töissä ja antanut heille armon kaikissa heidän töissään. 213 Mutta minä, joka olen teidän katumuksenne johdosta määrätty enkeli, kehotan teitä, että kaikki tämänkaltaiset pysyisivät samassa tarkoituksessa, ettei teidän jälkeläisiänne juurittaisi pois ikuisesti. 214 Sillä Herra on koetellut teitä ja kirjoittanut teidät joukkoomme; ja kaikki teidän jälkeläisenne saavat asua Jumalan Pojan luona; sillä te olette kaikki hänen hengestään. 215 ¶ Mitä tulee kahdeksanteen vuoreen, jossa oli paljon lähteitä, joista kaikki Jumalan luodut saivat vettä; he ovat ne, jotka ovat uskoneet apostoleja, jotka Herra lähetti saarnaamaan kaikkialle maailmaan; 216 Ja jotkut heistä opettajina ovat saarnanneet ja opettaneet puhtaasti ja vilpittömästi, eivätkä ole vähääkään antaneet periksi millekään paholle, vaan ovat aina vaeltaneet vanhurskaudessa ja totuudessa. 217 Näillä on siis keskustelunsa enkelien keskuudessa. 218 ¶ Edelleen, mitä tulee yhdeksänteen vuoreen, joka on autio ja täynnä käärmeitä; he ovat niitä, jotka ovat uskoneet, mutta joilla on paljon tahroja: 219 Nämä ovat sellaisia palvelijoita, jotka hoitavat palvelutyötään väärin; he ryöstävät leskien ja isättömien omaisuutta; ja palvelevat itseään, eivät muita, niillä, mitä he ovat saaneet. 220 Nämä, jos he jatkavat tässä ahneudessa, ovat antautuneet kuolemalle, eikä heillä ole mitään toivoa elämästä. Mutta jos he kääntyvät ja suorittavat palvelutyönsä vilpittömästi, he voivat elää. 221 Mitä tulee niihin, jotka havaittiin raaoiksi, niin he ovat kieltäneet Herran nimen eivätkä palanneet Herran luo, vaan ovat tulleet villeiksi ja villiintyneiksi; he eivät ole antautuneet Jumalan palvelijoille, vaan erottuaan heistä ovat pienen huolimattomuutensa vuoksi menettäneet henkensä. 222 Sillä niin kuin viiniköynnös, joka hylätään pensasaitaan eikä sitä koskaan hoideta, kuolee ja rikkaruohot tukehduttavat sen, ja ajan myötä se villiintyy eikä ole enää hyödyllinen isäntälleen; niin tällaiset ihmiset, jotka vaipuvat epätoivoon ja katkeroituvat, ovat alkaneet olla hyödyttömiä Herralleen. 223 Näille kuitenkin sallitaan katumus, ellei heidän sydämestään havaita kieltäneen Kristusta; mutta jos jonkun näistä havaitaan kieltäneen hänet sydämestään, en voi sanoa, voiko sellainen päästä elämään. 224 Sanon siis, että jos joku on kieltänyt, hänen tulisi näinä päivinä palata katumukseen; sillä ei ole mahdollista, että kukaan, joka nyt kieltää Herran, voi myöhemmin saavuttaa pelastuksen; kuitenkin katumusta tarjotaan niille, jotka aiemmin ovat kieltäneet. 225 Mutta sen, joka tahtoo tehdä parannuksen, täytyy jouduttaa katumustansa, ennen kuin tämän tornin
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
rakentaminen on valmis: muuten nuo naiset luovuttavat hänet kuolemalle. 226 Mutta ne, jotka ovat raajarikkoja, ovat petollisia; ja ne, jotka sekoittuvat toisiinsa, ovat niitä käärmeitä, jotka näit sekoittuneina tuolla vuorella. 227 Sillä niin kuin käärmeiden myrkky on ihmisille tappavaa, niin myös sellaisten ihmisten sanat tartuttavat ja tuhoavat ihmisiä. Heidän uskonsa on siksi rampautunut heidän elämäntapansa vuoksi. 228 Jotkut heistä ovat kuitenkin pelastuneet tehtyään parannuksen, ja niin pelastuvat myös muut samanlaiset, jos he tekevät parannuksen; mutta elleivät, he kuolevat niiden naisten kautta, joiden voimaa ja voimaa heillä on. 229 ¶ Mitä tulee kymmenenteen vuoreen, jonka päällä puut peittivät karjan, niin he ovat ne, jotka ovat uskoneet, ja jotkut heistä ovat olleet piispoja eli kirkkojen hallitsijoita. 230 Toiset ovat sellaisia kiviä, jotka eivät ole teeskennelleet, vaan iloisella mielellä viihdyttäneet Jumalan palvelijoita. 231 Sitten ne, jotka on asetettu alempiarvoisten palvelutehtävien johtoon; ja jotka ovat suojelleet köyhiä ja leskiä; ja ovat aina pitäneet siveän elämän: siksi heitäkin Herra suojelee. 232 Jokainen, joka toimii tällä tavalla, on Herran kunnioittama; ja heidän paikkansa on enkelien joukossa, jos he jatkuvasti tottelevat Herraa loppuun asti. 233 ¶ Mitä tulee yhdenteentoista vuoreen, jolla oli puita täynnä monenlaisia hedelmiä, ne ovat niitä, jotka ovat uskoneet ja kärsineet kuoleman Herran nimen tähden; ja ovat kestäneet alttiina ja antaneet henkensä kaikesta sydämestään. 234 Ja minä sanoin: "Miksi sitten, herra, teillä on kaikki nämä hedelmät, mutta jotkut ovat kuitenkin kauniimpia kuin toiset?" 235 Kuulkaa, hän sanoi: Jokainen, joka on kärsinyt Herran nimen tähden, on Herran edessä kunnioitettu, ja kaikki heidän syntinsä on pyyhitty pois, koska he ovat kärsineet kuoleman Jumalan Pojan nimen tähden. 236 Kuulkaa nyt, miksi heidän hedelmänsä ovat erilaisia, ja jotkut heistä ylittävät toiset. Ne, jotka vietiin virkamiesten eteen ja joilta kysyttiin, eivät kieltäneet Herraa, vaan kärsivät alttiina mielellä. Nämä ovat kunniakkaampia Herran edessä. Kauniimmat hedelmät ovat siis nämä. 237 Mutta niiden, jotka olivat peloissaan ja epäileväisiä ja ovat pohtineet keskenään, pitäisikö heidän tunnustaa vai kieltää Kristus, ja silti ovat kärsineet; heidän hedelmänsä ovat pienempiä, koska tämä ajatus tuli heidän sydämeensä. 238 Sillä on paha ja ilkeämielinen ajatus palvelijalle miettiä, pitäisikö hänen kieltää isäntänsä. Kavahtakaa siis te, joilla on sellaisia ajatuksia, ettette pysyisi siinä hengissä ja kuolisitte Jumalalle. 239 Mutta teidän, jotka kärsitte kuoleman hänen nimensä tähden, tulee kunnioittaa Herraa, koska hän on katsonut teidät arvollisiksi kantamaan nimeään; ja että teidät vapauduttaisiin kaikista synneistänne. 240 Ja miksi ette siis pidä itseänne onnellisina? Ajattelettehan, että jos joku teistä kärsii, hän tekee suuren teon. Sillä Herra antaa teille elämän, ettekä te sitä ymmärrä. Sillä teidän rikkomuksenne ahdistivat teitä; ja ellette olisi kärsineet hänen nimensä tähden, te olisitte nyt kuolleet Herralle,
241 Sen tähden minä puhun tämän teille, jotka pohditte, pitäisikö teidän tunnustaa hänet vai kieltää hänet; tunnustakaa, että teillä on Herra Jumalananne; ettette milloinkaan kieltäessänne häntä joutuisi kahleisiin. 242 Sillä kaikki kansat rankaisevat palvelijoitaan, jotka kieltävät isäntänsä; mitä luulette Herran tekevän teille, jolla on kaikki valta? 243 Poistakaa siis sydämistänne nämä epäilykset, että eläisitte Jumalalle ikuisesti. 244 Mitä tulee kahdenteentoista vuoreen, joka oli valkoinen, he ovat sellaisia, jotka ovat uskoneet kuin vilpittömät lapset, joiden ajatuksiin ei ole koskaan tullut pahuutta eivätkä he ole koskaan tienneet, mitä synti on, vaan ovat aina pysyneet nuhteettomuudessaan. 245 Sentähden tällaiset miehet perivät epäilemättä Jumalan valtakunnan, koska he eivät ole koskaan missään saastuttaneet Jumalan käskyjä, vaan ovat pysyneet vilpittöminä samassa tilassa kaikkina elämänsä päivinä. 246 Hän sanoi siis: "Jokainen, joka pysyy lapsena ilman pahuutta, on kunnioitetumpi kuin kaikki ne, joista olen tähän mennessä puhunut, sillä Herra kunnioittaa kaikkia sellaisia lapsia ja pitää heitä ensimmäisenä kaikista." 247 Autuaita olette siis te, jotka poistatte teistä kaiken pahuuden ja puette yllenne viattomuuden, sillä te saatte ensin nähdä Herran. 248 Ja kun hän oli näin lopettanut selityksensä kaikista vuorista, sanoin hänelle: "Herra, näytä minulle nyt myös, mitä on niiden kivien kanssa, jotka tuotiin tasangolta ja pantiin torniin hylättyjen tilalle: 249 Myös niistä pyöreistä kivistä, jotka lisättiin tornin rakentamiseen, ja myös niistä, jotka pysyivät pyöreinä. 250 ¶ Kuulkaa nyt, hän sanoo, niistä kivistä, jotka tuotiin tasangolta tornin rakentamiseen ja asetettiin hylättyjen tilalle; ne ovat tuon valkoisen vuoren juuret. 251 Koska ne, jotka olivat uskoneet tuohon vuoreen, olivat hyvin viattomia, tämän tornin herra käski, että ne, jotka olivat tämän vuoren juurista, sijoitettaisiin rakennukseen. 252 Sillä hän tiesi, että jos heidät pantaisiin tähän rakennukseen, he pysyisivät kirkkaina; eikä kukaan heistä enää mustautuisi. 253 Mutta jos hän olisi lisännyt tähän tapaan muilta vuorilta, hänen olisi melkein tarvinnut käydä tornissa uudelleen ja puhdistaa se. 254 Kaikki nämä valkoiset kivet ovat nuoria miehiä, jotka ovat uskoneet tai tulevat uskomaan; sillä he ovat kaikki samaa lajia. Onnellinen on tämä laji, koska se on viaton. 255 Kuule nyt myös noista pyöreistä ja kirkkaista kivistä: kaikki nämä ovat tästä valkoisesta vuoresta. Mutta ne ovat siksi pyöreitä, koska niiden rikkaudet ovat hieman pimentäneet niitä totuudesta ja sokaisseet niiden silmät: 256 He eivät kuitenkaan ole koskaan luopuneet Herrasta, eivätkä heidän suustaan ole lähtenyt pahaa sanaa, vaan kaikki vanhurskaus, hyve ja totuus. 257 Kun Herra näki heidän mielensä ja halusi, että he eläisivät totuudessa, hän käski heidän pysyä hyvässä elämässä ja karsia pois rikkautensa. 258 Sillä hän ei halunnut, että heidät otettaisiin kokonaan pois, jotta he voisivat tehdä jotain hyvää sillä, mitä jäljelle jäi, ja elää Jumalalle; koska hekin ovat hyvää lajia. 259 Sen tähden heistä oli pieni ero, ja niin heidät sijoitettiin tämän tornin rakentamiseen.
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
260 ¶ Mitä tulee muihin pyöreisiin muotoihin, joita ei havaittu sopiviksi tämän tornin rakentamiseen, koska ne eivät olleet vielä saaneet sinettiä, ne vietiin takaisin paikoilleen, koska ne havaittiin hyvin pyöreiksi. 261 Mutta tämä nykyinen maailma on riisuttava heistä ja heidän rikkauksiensa turhuuksista; ja silloin he ovat soveliaita Jumalan valtakuntaan. Sillä heidän on päästävä Jumalan valtakuntaan, koska Jumala on siunannut tätä viatonta lajia. 262 Kukaan tällaisesta ei siis lankea pois; sillä vaikka joku heistä paholaisen kiusaamana lankeaisi, hän palaa pian Herransa Jumalan luo. 263 Minä, katumuksen enkeli, pidän teitä onnellisina, jotka olette viattomia kuin pienet lapset, koska teidän osanne on hyvä ja kunniallinen Herran edessä. 264 Ja minä sanon teille kaikille, jotka olette saaneet tämän sinetin: säilyttäkää yksinkertaisuus älkääkä muistako teitä vastaan tehtyjä rikkomuksia älkääkä jatkako pahuudessa tai katkeruudessa rikkomusten muistelemisen vuoksi. 265 Vaan tulkaa yhdeksi hengeksi ja hankkikaa parannuskeino näihin pahoihin repeämiin ja poistakaa ne teistä; jotta lampaiden herra voi iloita siitä; sillä hän iloitsee, jos hän löytää kaikki terveiksi. 266 Mutta jos jokin näistä lampaista havaitaan hajaantuneeksi, voi paimenia; mutta jos paimenet itse hajaantuvat, mitä he vastaavat lammastarhan herralle? Sanovatko he, että lampaat vaivasivat heitä? Mutta heitä ei uskota. 267 On uskomatonta, että paimen joutuu kärsimään laumansa tähden; ja häntä rangaistaan valheestaan ankarammin. 268 Minä olen paimen, ja erityisesti minun on tehtävä tili teistä. 269 ¶ Pitäkää siis itsestänne huolta, niin kauan kuin tornia vielä rakennetaan. Herra asuu rauhaa rakastavissa, sillä rauha on rakastettu; mutta riitaisat ja pahansuovat ovat kaukana hänestä. 270 Antakaa siis hänelle henki takaisin kokonaisena, niin kuin sen saitte. Sillä jos annat vanuttajalle uuden ja ehjän vaatteen, odotat saavasi sen takaisin kokonaisena; jos siis vanuttaja antaa sen sinulle takaisin revittynä, ottaisitko sen vastaan? 271 Etkö sinä heti suuttuisi ja nuhtelisi häntä sanoen: 'Annoin vaatteeni sinulle kokonaisena; miksi repäisit sen ja teit siitä minulle hyödyttömän? Nyt siitä ei ole minulle mitään hyötyä sen repeämän takia, jonka olet siihen tehnyt.' Etkö sanoisi tätä kaikkea vanuttelijalle sen repeämän takia, jonka hän on tehnyt vaatteesi? 272 Jos siis murehdit vaatteestasi ja valitat, ettet ole saanut sitä kokonaisena, mitä luulet Herran tekevän, joka antoi sinulle Henkensä kokonaisena, ja sinä olet tehnyt hänestä kokonaan hyödyttömän, niin ettei hänestä ole mitään hyötyä Herralleen? Koska sinä olet hänet turmellut, hän ei ole enää hänelle hyödyllinen. 273 Eikö Herra siis tee samoin Henkelleen sinun tekosi johdosta? Epäilemättä, sanoin minä, hän tekee samoin kaikille niille, jotka hän löytää jatkuvasti muistavan loukkauksia. 274 Älkää siis tallatko jalkoihinsa, hän sanoi, hänen armoaan; vaan kunnioittakaa häntä, sillä hän on niin kärsivällinen rikkomustanne kohtaan, eikä niin kuin yksi teistä; vaan tehkää parannus, sillä se on teille hyödyksi.
275 ¶ Kaiken tämän, mikä yllä on kirjoitettu, minä, paimen, katumuksen enkeli, olen näyttänyt ja puhunut Jumalan palvelijoille. 276 Jos te siis uskotte ja kuulette nämä sanat ja vaellatte niiden mukaan ja korjaatte tiesi, te elätte. Mutta jos te pysytte pahuudessa ja muistatte pahat tekonne, niin yksikään sellainen syntinen ei elä Jumalalle. 277 Kaikki nämä asiat, jotka minun piti puhua, olen näin antanut teille tiedoksi. Silloin paimen sanoi minulle: "Oletko kysynyt minulta kaikkea?" Minä vastasin: "Herra, olen." 278. Miksi siis, hän sanoi, et ole kysynyt näiden rakennukseen asetettujen kivien paikoista, jotta voisin selittää nekin sinulle? Minä vastasin: "Herra, unohdin. Kuuntele siis, hän sanoi, myös näistä." 279 He ovat niitä, jotka ovat nyt kuulleet nämä käskyt ja tehneet parannuksen koko sydämestään; 280 Ja kun Herra näki, että heidän katumuksensa oli hyvää ja puhdasta ja että he saattoivat jatkaa siinä, hän käski heidän entiset syntinsä pyyhkiä pois. Sillä nämä välit olivat heidän syntinsä, ja ne on siksi tehty niin, etteivät ne ilmestyisi. SILILITUDE 10 1 Sen jälkeen kun olin kirjoittanut tämän kirjan, enkeli, joka oli luovuttanut minut tuolle paimenelle, tuli taloon, jossa olin, ja istui vuoteelle, ja tuo paimen seisoi hänen oikealla puolellaan. 2 Silloin hän kutsui minut luokseen ja sanoi minulle: "Minä luovutin sinut ja talosi tämän paimenen haltuun, että hän suojelisi sinua." Minä sanoin: "Kyllä, Herra." 3 Jos siis, hän sanoi, olet suojeltu kaikilta harmeilta ja kaikelta julmuudelta ja menestyt jokaisessa hyvässä sanassa ja teossa; ja sinulla on kaikki hyve ja vanhurskaus, niin vaella niiden käskyjen mukaan, jotka hän on sinulle antanut, ja sinulla on valta kaiken synnin yli. 4 Sillä jos pidät nuo käskyt, kaikki tämän nykyisen maailman himo ja nautinto ovat sinun alamaisiasi; ja menestys seuraa sinua kaikissa hyvissä yrityksissä. 5 Ota siis huomioon hänen vakavuutensa ja vaatimattomuutensa sinua kohtaan ja sano kaikille, että hän on suuressa kunniassa ja maineessa Jumalan edessä ja on suuren vallan ja voiman ruhtinas virassaan. 6 Hänelle yksin on uskottu katumuksen voima kaikkialla maailmassa. Eikö hän sinusta näytä olevan suurivaltainen? 7 Mutta te halveksitte hänen hyvyyttään ja sitä vaatimattomuutta, jota hän teitä kohtaan osoittaa. 8 ¶ Minä sanoin hänelle: "Herra, kysy häneltä siitä lähtien, kun hän tuli talooni, olenko tehnyt mitään häiriötä tai olenko jollain tavalla loukannut häntä?" 9 Minä tiedän, hän sanoi, ettet ole tehnyt mitään häiriötä etkä tule tekemään mitään sellaista vastaisuudessakaan; sentähden minä puhun näitä sinulle, jotta pysyisit lujana; sillä hän on antanut minulle hyvän kertomuksen sinusta, 10 Mutta puhu näistä toisille, jotta ne, jotka ovat tehneet parannuksen tai tulevat tekemään parannuksen, olisivat sinun kanssasi samanmielisiä; ja hän antaisi minulle heistä yhtä hyvän tilin, ja minä tekisin samoin Herralle. 11 Minä vastasin: Herra, minä julistan kaikille ihmisille Jumalan ihmeellisiä tekoja; ja toivon, että kaikki, jotka niitä rakastavat ja ovat ennen syntiä tehneet, kuultuaan
Hermaan paimenen kolmas kirja - Vertauksia
näistä asioista, tekevät parannuksen ja saavat elämän takaisin. 12 Jatka siis, hän sanoi, tässä palveluksessa ja täytä se. Ja jokainen, joka tekee tämän paimenen käskyjen mukaan, saa elää ja on saava suuren kunnian sekä täällä että Herran edessä. 13 Mutta ne, jotka eivät pidä hänen käskyjään, pakenevat elämäänsä ja ovat sen vihollisia. Ja ne, jotka eivät noudata hänen käskyjään, antavat itsensä kuolemalle ja ovat kukin omaan vereensä syyllisiä. 14 Mutta minä sanon sinulle: pidä nämä käskyt, niin löydät parannuksen kaikkiin synteihisi. 15 ¶ Olen myös lähettänyt nämä neitsyet asumaan kanssasi, sillä olen huomannut, että he ovat sinulle hyvin ystävällisiä. Pidä heidät siis auttajinasi, jotta voisit paremmin pitää ne käskyt, jotka hän on sinulle antanut; sillä näitä käskyjä ei voida pitää ilman näitä neitsyitä. 16 Ja minä näen, kuinka he ovat halukkaita olemaan kanssasi; ja minä myös käsken heitä, etteivät he kaikki poistu talostasi. 17 Puhdista vain talosi, sillä he asuvat mielellään puhtaassa talossa. Sillä he ovat puhtaita ja siveitä ja ahkeria; ja heillä kaikilla on armo Herran edessä. 18 Jos siis talosi on puhdas, he pysyvät luonasi. Mutta jos se ei ole juurikaan saastunut, he lähtevät heti talostasi, sillä nämä neitsyet eivät kestä minkäänlaista saastumista. 19 Minä sanoin hänelle: "Herra, toivon, että voin miellyttää heitä niin, että he aina asuvat mielellään talossani. Ja koska hän, jonka haltuun olet minut uskonut, ei valita minusta, niin eivät hekään valita." 20 Sitten hän sanoi sille paimenelle: "Näen, että Jumalan palvelija elää ja pitää nämä käskyt ja asettaa nämä neitsyet puhtaaseen asumukseen." 21 Tämän sanottuaan hän luovutti minut takaisin sille paimenelle ja kutsui neitsyet luokseen ja sanoi heille: "Koska näen teidän mielelläni asuvan tämän miehen talossa, suosittelen häntä ja hänen taloaan teille, ettette ollenkaan poistuisi hänen talostaan." Ja he kuuntelivat näitä sanoja mielellään. 22 ¶ Sitten hän sanoi minulle: "Jatka miehuullisesti palvelustasi, julista kaikille ihmisille Jumalan suuria tekoja, niin löydät armon tässä palveluksessasi." 23 Ja jokainen, joka vaeltaa näiden käskyjen mukaan, elää ja on onnellinen elämässään. Mutta joka ne laiminlyö, ei elä, ja on onneton elämässään. 24 Sanokaa kaikille, että jokainen, joka voi tehdä hyvää, älköön lakatko tekemästä hyviä tekoja, sillä se on heille hyödyksi. Sillä minä tahdon, että kaikki ihmiset vapautettaisiin niistä vaivoista, joiden alla he ovat. 25 Sillä se, joka jokapäiväisessä elämässään kärsii ja kärsii epämukavuuksista, on suuressa tuskassa ja hädässä. Joka siis pelastaa sellaisen sielun hädästä, saa itselleen suuren ilon. 26 Sillä se, jota tällaiset epämukavuudet murehtivat, on yhtä lailla kidutettu, ikään kuin hän olisi kahleissa. Ja monet ovat tällaisten onnettomuuksien vuoksi, kykenemättä niitä kestämään, päättäneet jopa tuhota itsensä. 27 Joka siis tietää sellaisen miehen onnettomuuden eikä vapauta häntä siitä, tekee suuren synnin ja on vikapää hänen vereensä. 28 Harjoittakaa siis hyviä tekoja, niin monet kuin olette Herralta voimia saaneet, ettei tornin rakentaminen ehdi
valmistua, vaikka viivyttelisittekin; sillä teidän tähtenne rakennus on pysähtynyt. 29 Ellette siis kiirehdi tekemään hyvää, torni on valmis, ja teidät suljetaan sieltä ulos. 30 Ja näin minun kanssani puhuttuaan hän nousi vuoteelta ja lähti ottaen mukaansa paimenen ja neitsyet. 31 Hän kuitenkin sanoi minulle, että hän lähettäisi paimenen ja neitsyet takaisin talooni. Aamen.