Protevankelion LUKU 1 1 Israelin kahdentoista heimon historiasta voimme lukea, että eräs henkilö nimeltä Joakim, joka oli hyvin rikas, teki kaksinkertaisen uhrin Herralle Jumalalle tehden tämän päätöksen: minun omaisuuteni on koko kansan hyödyksi. ja löytääkseni armon Herralta Jumalalta syntieni anteeksisaamiseksi. 2 Mutta eräänä suurena Herran juhlana, kun Israelin lapset tarjosivat lahjojaan ja Joakim myös tarjosi omansa, ylimmäinen pappi Ruuben vastusti häntä sanoen, ettei sinun ole lupa uhrata lahjojasi, koska et aiheutti ongelmia Israelissa. 3 Tästä syystä Joakim oli hyvin huolissaan ja meni katsomaan kahdentoista heimon kirjaa nähdäkseen, oliko hän ainoa, jolla ei ollut ongelmia. 4 Mutta kysyttäessä hän huomasi, että kaikki vanhurskaat olivat kasvattaneet siemenen Israelissa: 5 Silloin hän muistutti patriarkka Abrahamia, kuinka Jumala oli hänen elämänsä lopussa antanut hänelle hänen poikansa Iisakin? josta hän oli äärimmäisen ahdistunut, eikä hänen vaimonsa halunnut nähdä häntä: 6 Mutta vetäytyi erämaahan ja pystytti sinne telttansa ja paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja sanoi itselleen: 7 En mene alas syömään enkä juomaan, ennen kuin Herra, minun Jumalani, katsoo minuun, mutta rukous on minun ruokani ja juomani. LUKUE 2 1 Sillä välin hänen vaimonsa Anna oli ahdistunut ja hämmentynyt kahdesta syystä ja sanoi, että tulen suremaan sekä leskeäni että hedelmättömyyttäni. 2 Silloin lähestyi Herran suuri juhla, ja hänen palvelijattarensa Judith sanoi: "Kuinka kauan sinä vaivaat näin sieluasi?" Herran juhla on nyt tullut, jolloin on laitonta surra. 3 Ota siis tämä huppu, jonka on antanut se, joka tekee sellaisia, sillä minä, palvelijana, en sovi sitä pukemaan, mutta se sopii hyvin luonteeltaan ihmiselle. 4 Mutta Anna vastasi: "Mene pois minun luotani, minä en ole tottunut sellaisiin; sitä paitsi Herra on minua suuresti nöyrtynyt. 5 Pelkään, että joku huonosti suunniteltu on antanut sinulle tämän, ja sinä olet tullut saastuttamaan minut synnilläni. 6 Silloin hänen palvelijattarensa Judith vastasi: mitä pahaa minä tahdon sinulle toivoa, kun et kuule minua? 7 En voi toivoa sinulle suurempaa kirousta kuin olet, sillä Jumala on sulkenut sinun kohtusi, ettet olisi äiti Israelissa. 8 Silloin Anna oli hyvin huolestunut, ja häävaatteensa päällä hän meni noin kello kolme iltapäivällä kävelemään puutarhaansa. 9 Ja hän näki laakeripuun, istui sen alle ja rukoili Herraa sanoen: 10 Oi isieni Jumala, siunaa minua ja katso rukoukseni niin kuin siunasit Saaran kohtua ja annoit hänelle pojan Iisakin. LUKU 3 1 Ja katsoessaan taivasta kohti hän näki varpusen pesän laakeripuussa, 2 Ja murehtiessaan hän sanoi: "Voi minua, kuka minut synnytti?" ja mikä kohtu minut kantoi, että minä olisin näin kirottu Israelin lasten edessä ja että he pilkkasivat ja
pilkkasivat minua Jumalani temppelissä: Voi minua, mihin minä voin verrata? 3 En ole verrattavissa maan eläimiin, sillä maan pedotkin ovat hedelmällisiä sinun edessäsi, oi Herra! Voiko minä, mihin voin verrata? 4 En ole verrattavissa julmiin eläimiin, sillä raa'atkin eläimet ovat hedelmällisiä sinun edessäsi, Herra! Voiko minä, mihin olen verrattavissa? 5 En voi verrata näihin vesiin, sillä vedetkin ovat hedelmällisiä sinun edessäsi, Herra! Voiko minä, mihin voin verrata? 6 En ole verrattavissa meren aaltoihin; sillä he ovat tyyneitä tai liikkuvat kalojen kanssa, jotka niissä ovat, ylistä sinua, Herra! Voiko minä, mihin voin verrata? 7 En ole verrattavissa itse maahan, sillä maa tuottaa hedelmänsä ja ylistää sinua, Herra! LUKU 4 1 Silloin Herran enkeli seisoi hänen vieressään ja sanoi: Anna, Anna, Herra on kuullut sinun rukouksesi; sinä tulet raskaaksi ja synnytät, ja sinun jälkeläisistäsi puhutaan kaikessa maailmassa. 2 Anna vastasi: "Niin totta kuin Herra, minun Jumalani, elää, minkä minä synnytän, olkoon se mies tai nainen, sen minä pyhitän Herralle, Jumalalleni, ja se palvelee häntä pyhissä asioissa koko ikänsä." 3 Ja katso, kaksi enkeliä ilmestyi ja sanoi hänelle: Katso, Joakim sinun miehesi tulee paimeniensa kanssa. 4 Sillä myös Herran enkeli on astunut alas hänen tykönsä ja sanonut: Herra Jumala on kuullut rukouksesi, kiirehdi ja mene pois, sillä katso, vaimosi Anna tulee raskaaksi. 5 Ja Joakim meni alas ja kutsui paimenensa sanoen: tuokaa minulle kymmenen tahratonta ja viatonta karitsaa, niin ne ovat Herralle, minun Jumalalleni. 6 Ja tuokaa minulle kaksitoista virheetöntä vasikkaa, ja ne kaksitoista vasikkaa ovat papeille ja vanhimmille. 7 Tuo minulle myös sata kaurista, ja ne sata kaurista olkoon koko kansalle. 8 Ja Joakim meni alas paimenten kanssa, ja Anna seisoi portilla ja näki Joakimin tulevan paimenten kanssa. 9 Ja hän juoksi ja riippui hänen kaulassaan ja sanoi: nyt minä tiedän, että Herra on minua suuresti siunannut. 10 Sillä katso, minä, joka olin leski, en ole enää leski, ja minä, joka olin hedelmätön, tulen raskaaksi. LUKU 5 1 Ja Joakim viipyi ensimmäisenä päivänä talossaan, mutta seuraavana päivänä hän toi lahjansa ja sanoi: 2 Jos Herra on minulle armollinen, niin papin otsassa oleva levy 1 paljastakoon sen. 3 Ja hän katsoi levyä, jota pappi piti, ja näki sen, ja katso, syntiä ei löytynyt hänestä. 4 Ja Joakim sanoi: nyt minä tiedän, että Herra on minulle armollinen ja on ottanut pois kaikki minun syntini. 5 Ja hän meni alas Herran temppelistä vanhurskaana ja meni omaan taloonsa. 6 Ja kun yhdeksän kuukautta oli kulunut Annalle, synnytti hän ja sanoi kätilölle: mitä minä synnytin? 7 Ja hän kertoi hänelle, tyttö. 8 Silloin Anna sanoi: "Herra on tänä päivänä korottanut minun sieluni; ja hän laittoi hänet sänkyyn. 9 Ja kun hänen puhdistuksensa päivät olivat kuluneet, hän imetti lasta ja antoi hänelle nimen Maria.
LUKU 6 1 Ja lapsen voima kasvoi joka päivä, niin että kun hän oli yhdeksän kuukauden ikäinen, hänen äitinsä pani hänet maahan koettaakseen, pystyisikö hän seisomaan. ja kun hän oli kävellyt yhdeksän askelta, tuli hän taas äitinsä syliin. 2 Silloin hänen äitinsä otti hänet kiinni ja sanoi: "Niin totta kuin Herra, minun Jumalani, elää, et enää vaella tämän maan päällä ennenkuin minä vien sinut Herran temppeliin." 3 Niinpä hän teki kammiostaan pyhäkön eikä antanut mitään epätavallista tai epäpuhdasta tulla lähellensä, vaan kutsui muutamia saastumattomia Israelin tyttäriä, ja he vetivät hänet syrjään. 4 Mutta kun lapsi oli vuoden vanha, Joakim järjesti suuret pidot ja kutsui papit, kirjanoppineet, vanhimmat ja koko Israelin kansan. 5 Ja Joakim uhrasi tytön ylipapeille, ja he siunasivat häntä sanoen: "Isiemme Jumala siunatkoon tätä tyttöä ja antakoon hänelle kuuluisa ja pysyvä nimi sukupolvesta sukupolveen". Ja kaikki kansa vastasi: olkoon niin, amen. 6 Silloin Joakim tarjosi hänet toisen kerran papeille, ja he siunasivat häntä sanoen: Korkein Jumala, katso tätä tyttöä ja siunaa häntä iankaikkisella siunauksella. 7 Silloin hänen äitinsä otti hänet ylös, antoi hänelle rinnan ja lauloi seuraavan laulun Herralle. 8 Minä laulan uuden laulun Herralle, minun Jumalalleni, sillä hän on käynyt minun luonani ja ottanut minulta pois vihollisteni häväistyksen ja antanut minulle vanhurskautensa hedelmän, jotta se nyt kerrottaisiin Rubenin pojille. , että Anna imee. 9 Sitten hän asetti lapsen lepoon huoneeseen, jonka hän oli pyhittänyt, ja meni ulos ja palveli heitä. 10 Ja kun juhla oli päättynyt, he lähtivät iloiten ja ylistäen Israelin Jumalaa. LUKU 7 1 Mutta tyttö kasvoi, ja kun hän oli kahden vuoden ikäinen, Joakim sanoi Hannalle: "Johdattakaamme hänet Herran temppeliin, jotta voimme täyttää lupauksemme, jonka olemme Herralle Jumalalle luvanneet, ettei hän joutuisi". vihainen meille, ja tarjontaamme ei voida hyväksyä. 2 Mutta Anna sanoi: "Odottakaamme kolmatta vuotta, ettei hän tietäisi isäänsä". Ja Joakim sanoi: "Odottakaamme sitten". 3 Ja kun lapsi oli kolmen vuoden ikäinen, sanoi Joakim: "Kutsukaamme heprealaisten tyttäret, jotka ovat saastumattomat, ja ottakoon kukin lamppu ja sytyttäköön heidät, ettei lapsi enää palaisi." hänen mielensä on suunnattu Herran temppeliä vastaan. 4 Ja he tekivät näin, kunnes he nousivat Herran temppeliin. Ja ylimmäinen pappi otti hänet vastaan, siunasi hänet ja sanoi: Maria, Herra Jumala on ylistänyt sinun nimeäsi sukupolvesta sukupolveen, ja sinun kauttasi on Herra näyttävä lunastuksensa Israelin lapsille aina loppuun asti. 5 Ja hän asetti hänet alttarin kolmannelle askelmalle, ja Herra antoi hänen armonsa, ja hän tanssi jaloillaan, ja koko Israelin huone rakasti häntä. LUKU 8 1 Ja hänen vanhempansa lähtivät pois täynnä ihmeitä ja ylistäen Jumalaa, koska tyttö ei palannut heidän luokseen. 2 Mutta Maria pysyi temppelissä kyyhkysenä, joka oli siellä kasvatettu, ja sai ruokansa enkelin kädestä. 3 Ja kun hän oli kahdentoista vuoden ikäinen, kokoontuivat papit neuvostoon ja sanoivat: katso, Maria on kahdentoista
vuoden ikäinen. mitä me teemme hänelle, koska pelkäämme, ettei Herran, meidän Jumalamme, pyhä paikka saastuttaisi? 4 Silloin papit vastasivat ylimmäiselle pappille Sakarialle: "Seiso sinä Herran alttarin ääressä ja mene pyhään paikkaan ja ano hänestä, ja tee mitä tahansa, mitä Herra sinulle ilmoittaa." 5 Silloin ylimmäinen pappi meni kaikkeinpyhimpään ja otti mukaansa tuomion rintakilven 1 rukoili häntä; 6 Ja katso, Herran enkeli tuli hänen tykönsä ja sanoi: Sakarias, Sakarias, mene ja kutsu koolle kaikki leskeet kansan seassa, ja jokainen heistä tuokoon sauvansa, ja se, jonka kautta Herra näyttää merkki on Marian mies. 7 Ja huutajat menivät läpi koko Juudean, ja Herran pasuna soi, ja kaikki kansa juoksi ja kokoontui yhteen. 8 Ja Joosefkin heitti pois kirveen ja meni heitä vastaan; ja kun he tulivat vastaan, menivät he ylipapin tykö ja ottivat kukin sauvansa. 9 Saatuaan heidän sauvansa ylimmäinen pappi meni temppeliin rukoilemaan; 10 Ja kun hän oli rukouksensa lopettanut, otti hän sauvat ja meni ulos ja jakoi ne, eikä heissä tapahtunut mitään ihmettä. 11 Joosef otti viimeisen sauvan, ja katso, kyyhkynen lähti sauvasta ja lensi Joosefin pään päälle. 12 Ja ylimmäinen pappi sanoi: Joosef, sinä olet se henkilö, joka on valittu ottamaan Herran Neitsyt ja säilyttämään hänet hänelle. 13 Mutta Joosef kieltäytyi sanoen: "Minä olen vanha mies, ja minulla on lapsia, mutta hän on nuori, ja pelkään, etten näytä naurettavalta Israelissa". 14 Silloin ylimmäinen pappi vastasi: "Josef, pelkää Herraa, Jumalaasi, ja muista, kuinka Jumala kohteli Daatanin, Korahin ja Abiramin kanssa, kuinka maa avasi ja nielaisi heidät heidän ristiriidansa vuoksi." 15 Nyt siis, Joosef, pelkää Jumalaa, ettei sinun perheessäsi tapahtuisi vastaavaa. 16 Niin Joosef pelästyi ja vei hänet taloonsa, ja Joosef sanoi Marialle: "Katso, minä olen vienyt sinut Herran temppelistä, ja nyt minä jätän sinut huoneeseeni". Minun täytyy muistaa rakennusalani. Herra olkoon sinun kanssasi. LUKU 9 1 Ja tapahtui, että pappien neuvostossa sanottiin: tehkäämme uusi esirippu temppeliin. 2 Ja ylimmäinen pappi sanoi: "Kutsu minun luokseni seitsemän tahratonta neitsyttä Daavidin sukukunnasta". 3 Ja palvelijat menivät ja veivät heidät Herran temppeliin, ja ylimmäinen pappi sanoi heille, heittäkää nyt minun edessäni arpaa, kuka teistä kehrää kultaisen langan, kuka sinisen, kuka helakanpunaisen, kuka pellavaisen. , ja kuka on todellinen violetti. 4 Silloin ylimmäinen pappi tiesi Marian, että hän oli Daavidin heimosta; ja hän kutsui hänet, ja oikea purppura putosi hänen tontilleen kehrättäväksi, ja hän lähti omaan taloonsa. 5 Mutta siitä ajasta ylimmäinen pappi Sakarias mykistyi, ja Samuel sijoitettiin huoneeseensa, kunnes Sakarias puhui taas. 6 Mutta Maria otti oikean purppuran ja kehräsi sen. 7 Ja hän otti kattilan ja meni ammentamaan vettä. Ja hän kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Terve sinä, joka olet täynnä armoa! 1 Herra on sinun kanssasi." olet siunattu naisten keskuudessa. 8 Ja hän katsoi ympäri oikealle ja vasemmalle (nähdäkseen), mistä tuo ääni tuli, ja sitten vapina meni hänen taloonsa, ja laskien vesikannun hän otti purppuran ja istuutui istuimelleen työstämään sitä. . 9 Ja katso, Herran enkeli seisoi hänen vieressään ja sanoi: älä pelkää, Maria, sillä sinä olet löytänyt armon Jumalan edessä.
10 Sen kuultuaan hän pohti itsekseen, mitä tällainen tervehdys tarkoitti. 11 Ja enkeli sanoi hänelle: Herra on sinun kanssasi, ja sinä tulet raskaaksi. 12 Hän vastasi: "Mitä! tulenko raskaaksi elävästä Jumalasta ja synnytän niin kuin kaikki muut naiset? 13 Mutta enkeli vastasi: ei niin, oi Maria, vaan Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjostaa sinut; 14 Sentähden se, joka sinusta syntyy, olkoon pyhä, ja sitä kutsutaan elävän Jumalan Pojaksi, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus; sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. 15 Ja katso, serkkusi Elisabet on myös raskaana pojan vanhana. 16 Ja nyt on kuudes kuukausi hänen kanssaan, jota kutsuttiin hedelmättömäksi; sillä mikään ei ole mahdotonta Jumalalle. 17 Ja Maria sanoi: "Katso, Herran palvelijattare; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan. 18 Ja kun hän oli tehnyt purppuransa, vei hän sen ylimmäiselle papille, ja ylimmäinen pappi siunasi häntä sanoen: Maria, Herra Jumala on ylistänyt sinun nimesi, ja sinä olet oleva siunattu kaikkina maailmanaikoina. . 19 Silloin Maria, täynnä iloa, meni serkkunsa Elisabetin luo ja koputti ovelle. 20 Kun Elisabet sen kuuli, juoksi hän ja avasi hänelle, siunasi häntä ja sanoi: mistä tämä on minulle, että minun Herrani äiti tulisi minun tyköni? 21 Totta! niin pian kuin tervehdyksesi ääni tuli korviini, se, mikä minussa on, hyppäsi ja siunasi sinua. 22 Mutta Maria, joka ei tiennyt kaikista noista salaperäisistä asioista, jotka arkkienkeli Gabriel oli hänelle puhunut, nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Herra!" Mikä minä olen, että kaikki maan sukupolvet kutsuisivat minua autuaaksi? 23 Mutta hän huomasi joka päivä kasvavan suureksi ja pelästyi ja meni kotiin ja piiloutui Israelin lapsilta. ja oli neljätoistavuotias, kun kaikki tämä tapahtui. LUKU 10 1 Ja kun hänen kuudes kuukausinsa tuli, palasi Joosef talojen rakentamisesta ulkomailta, mikä oli hänen ammattinsa, ja astuessaan taloon huomasi Neitsyt suureksi kasvaneena. 2 Sitten hän löi häntä kasvoihin ja sanoi: millä kasvoilla minä voin katsoa Herraan, Jumalaani? tai mitä sanon tästä nuoresta naisesta? 3 Sillä minä otin hänet Neitsyen Herran, Jumalani, temppelistä, enkä ole säilyttänyt häntä sellaisina. 4 Kuka on minut näin pettänyt? Kuka on tehnyt tämän pahuuden minun huoneessani ja vietellä minulta Neitsyt, on saastuttanut hänet? 5 Eikö Aadamin historia ole täsmälleen toteutunut minussa? 6 Sillä juuri hänen kirkkautensa hetkellä käärme tuli ja tapasi Eevan yksin ja vietteli hänet. 7 Juuri samalla tavalla on käynyt minulle. 8 Silloin Joosef nousi maasta ja kutsui hänet ja sanoi: "Sinä, joka olet ollut niin paljon Jumalan suosiossa, miksi olet tehnyt tämän?" 9 Miksi olet näin alentanut sielusi, joka oli kasvatettu kaikkein pyhimmässä ja joka sai ruokasi enkelien kädestä? 10 Mutta hän vastasi kyynelvirralla: "Minä olen syytön, enkä tunne ketään". 11 Silloin Joosef sanoi: "Kuinka sinä olet raskaana?" 12 Maria vastasi: "Niin totta kuin Herra, minun Jumalani, elää, en tiedä, millä keinoin". 13 Silloin Joosef peljästyi suuresti ja lähti hänen luotaan miettien, mitä hän tekisi hänelle; ja hän päätteli itsekseen näin:
14 Jos salaan hänen rikoksensa, tulen syylliseksi Herran lain mukaan; 15 Ja jos löydän hänet Israelin lapsille, pelkään, ettei hän tule raskaaksi enkelistä, niin minun havaitaan kavaltavan viattoman ihmisen hengen. 16 Mitä minun siis pitää tehdä? Erotan hänet yksityisesti. 17 Ja yö koitti hänet, kun katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli ja sanoi: 18 Älä pelkää ottaa sitä nuorta naista, sillä se, mikä on hänen sisällään, on Pyhästä Hengestä; . 19 Ja hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa heidän synneistään. 20 Silloin Joosef nousi unestaan ja ylisti Israelin Jumalaa, joka oli osoittanut hänelle sellaisen suosion ja varjellut Neitsyt. LUKU 11 1 Silloin tuli Hannas kirjuri ja sanoi Joosefille: miksi emme ole nähneet sinua sen jälkeen, kun palasit? 2 Joosef vastasi: "Koska olin väsynyt matkani jälkeen ja lepäsin ensimmäisenä päivänä". 3 Mutta Hannas kääntyi ympäri ja näki Neitsyt suurena ja lapsena. 4 Ja meni papin tykö ja sanoi hänelle: Joosef, johon sinä niin paljon luotit, on syyllistynyt pahamaineiseen rikokseen, koska hän oli saastuttanut Neitsyen, jonka hän otti vastaan Herran temppelistä, ja meni yksityisesti naimisiin. hän ei saa tietää sitä Israelin lapsille. 5 Silloin pappi sanoi: onko Joosef tehnyt tämän? 6 Hannas vastasi: "Jos lähetät jonkun palvelijastasi, huomaat hänen olevan raskaana. 7 Ja palvelijat menivät ja löysivät sen, niinkuin hän sanoi. 8 Tämän jälkeen hänet ja Joosef tuotiin oikeuden eteen, ja pappi sanoi hänelle: Maria, mitä sinä olet tehnyt? 9 Miksi olet alentanut sielusi ja unhottanut Jumalasi, kun olet kasvatettu kaikkeinpyhimmäksi, ja sait ruokasi enkelien käsistä ja kuulit heidän laulunsa? 10 Miksi teit tämän? 11 Hän vastasi kyynelten tulvaan: "Niin totta kuin Herra, minun Jumalani, elää, minä olen viaton hänen silmissään, sillä en tunne ketään". 12. Silloin pappi sanoi Joosefille: miksi sinä tämän teit? 13. Joosef vastasi: "Niin totta kuin Herra, minun Jumalani, elää, en minä ole hänestä huolissaan". 14 Mutta pappi sanoi: älä valehtele, vaan julista totuutta. sinä olet yksityisesti nainut hänen kanssaan etkä ole paljastanut sitä Israelin lapsille, ja nöyrtynyt Jumalan väkevän käden alle, jotta sinun siemenesi siunattaisiin. 15 Ja Joosef oli hiljaa. 16 Silloin pappi sanoi Joosefille: "Sinun on palautettava Herran Neitsyt temppeliin, jonka otit sieltä. 17 Mutta hän itki katkerasti, ja pappi lisäsi: Minä annan teille molemmille juoda Herran vettä, 1 joka on koettelemus, ja niin teidän syntinne paljastetaan teidän edessänne. 18 Silloin pappi otti veden, juotti Joosefin ja lähetti hänet vuoristoon. 19 Ja hän palasi täysin terveenä, ja kaikki ihmiset ihmettelivät, ettei hänen syyllisyyttään paljastettu. 20 Niin pappi sanoi: "Koska Herra ei ole paljastanut teidän syntejänne, en minäkään sinua tuomitse". 21 Niin hän lähetti heidät pois. 22 Silloin Joosef otti Marian ja meni kotiinsa iloiten ja ylistäen Israelin Jumalaa.
LUKU 12 1 Ja tapahtui, että keisari Augustus antoi käskyn, että kaikki juutalaiset, jotka olivat Juudean Betlehemistä, oli verotettava: 2 Ja Joosef sanoi: minä huolehdin siitä, että minun lapseni verotetaan; mutta mitä minä teen tälle nuorelle naiselle? 3 Minä häpeän, että häntä verotetaan vaimona; ja jos minä verotan häntä tyttärenäni, koko Israel tietää, ettei hän ole minun tyttäreni. 4 Kun Herran määräyksen aika tulee, tehköön niin kuin hän parhaaksi näkee. 5 Ja hän satuloi aasin ja asetti sen sen selkään, ja Joosef ja Simon seurasivat häntä ja saapuivat Betlehemiin kolmen mailin päässä. 6 Ja Joosef kääntyi ympäri ja näki Marian murheellisena ja sanoi: "Ehkä hänellä on tuskaa sen tähden, mikä hänessä on". 7 Mutta kun hän jälleen kääntyi, näki hän hänen nauravan ja sanoi hänelle: 8 Maria, kuinka käy, että näen joskus surua ja joskus naurua ja iloa kasvoissasi? 9 Ja Maria vastasi hänelle: "Näen silmilläni kaksi ihmistä, toinen itkemässä ja suremassa, toinen nauramassa ja iloitsemassa." 10 Ja hän meni jälleen tien toiselle puolelle, ja Maria sanoi Joosefille: "Ota minut alas aasista, sillä se, mikä minussa on, painaa esiin". 11 Mutta Joosef vastasi: minne minä sinut vien? sillä paikka on autiomaa. 12 Silloin Maria sanoi jälleen Joosefille: ota minut alas, sillä se, mikä minussa on, painaa minua väkevästi. 13 Ja Joosef otti hänet alas. 14 Ja hän löysi sieltä luolan ja päästi hänet siihen. LUKU 13 1Jos Joosef jätti hänet ja poikansa luolaan, lähti etsimään heprealaista kätilöä Betlehemin kylään. 2 Mutta kun olin menossa, sanoi Joosef, minä katsoin ylös ilmaan ja näin pilvet hämmästyneenä ja taivaan lintujen pysähtyvän kesken lentonsa. 3 Ja minä katsoin alas maata kohti ja näin pöydän levitetyksi ja työväen istuvan sen ympärillä, mutta heidän kätensä olivat pöydällä, eivätkä he liikkuneet syömään. 4 Ne, joilla oli lihaa suussaan, eivät syöneet. 5 Ne, jotka nostivat kätensä päänsä eteen, eivät vetäneet heitä takaisin: 6 Ja ne, jotka nostivat niitä suuhunsa asti, eivät panneet mitään sisään; 7 Mutta heidän kaikkien kasvonsa olivat koholla. 8 Ja minä näin lampaat hajallaan, ja kuitenkin lampaat seisoivat. 9 Ja paimen nosti kätensä lyödäkseen heitä, ja hänen kätensä nousi. 10 Ja minä katsoin jokeen ja näin lasten suunsa lähellä vettä ja koskevan siihen, mutta he eivät juoneet. LUKU 14 1 Silloin minä näin naisen tulevan alas vuorilta, ja hän sanoi minulle: minne sinä olet menossa, mies? 2 Ja minä sanoin hänelle: minä menen tiedustelemaan heprealaista kätilöä. 3 Hän vastasi minulle: "Missä on se nainen, joka synnytetään?" 4 Minä vastasin: luolassa, ja hän on minulle kihlattu. 5 Silloin kätilö sanoi: eikö hän ole sinun vaimosi?
6 Joosef vastasi: "Se on Maria, joka on kasvatettu kaikkeinpyhimmässä, Herran huoneessa, ja hän lankesi minun osakseni, eikä ole vaimoni, vaan hän on tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä." 7 Kätilö sanoi: Onko tämä totta? 8 Hän vastasi: tulkaa katsomaan. 9 Ja kätilö meni hänen kanssaan ja seisoi luolassa. 10 Silloin kirkas pilvi varjosi luolan, ja kätilö sanoi: Tänä päivänä minun sieluni on suuressa kunniassa, sillä minun silmäni ovat nähneet ihmeellisiä asioita, ja pelastus on tuotu Israelille. 11 Mutta yhtäkkiä pilvestä tuli suuri valo luolassa, niin että heidän silmänsä eivät kestäneet sitä. 12 Mutta valo väheni vähitellen, kunnes lapsi ilmestyi ja imi äitinsä Marian rintaa. 13 Silloin kätilö huusi ja sanoi: "Kuinka mahtava päivä onkaan tämä, jolloin minun silmäni ovat nähneet tämän ihmeellisen näyn!" 14 Ja kätilö meni ulos luolasta, ja Salome kohtasi hänet. 15 Ja kätilö sanoi hänelle: Salome, Salome, minä kerron sinulle hämmästyttävän asian, jonka näin, 16 Neitsyt on synnyttänyt, mikä on luonnonvastaista. 17 Siihen Salome vastasi: "Niin totta kuin Herra, minun Jumalani, elää, ellen saa tästä erityistä todistetta, en usko, että neitsyt on synnyttänyt". 18 Silloin Salome meni sisään, ja kätilö sanoi: Maria, näytä itsesi, sillä suuri kiista on noussut sinusta. 19 Ja Salome sai tyydytyksen. 20 Mutta hänen kätensä kuivettui, ja hän voihki katkerasti. 21 Ja sanoi: "Voi minua, minun syntini tähden! sillä minä olen kiusannut elävää Jumalaa, ja käteni on valmis laskeutumaan. 22 Silloin Salome rukoili Herraa ja sanoi: "Oi isieni Jumala, muista minua, sillä minä olen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin siemenestä". 23 Älä tee minua häväistykseksi Israelin lasten keskuudessa, vaan anna minun vanhemmilleni terveeksi. 24 Sillä sinä, Herra, tiedät hyvin, että minä olen suorittanut monia rakkauden virkoja sinun nimessäsi ja olen saanut palkkani sinulta. 25 Tämän päälle Herran enkeli seisoi Salomen vieressä ja sanoi: "Herra Jumala on kuullut rukouksesi, ojenna kätesi lapsen puoleen ja kanna häntä, niin sinä paranet." 26 Salome, täynnä iloa, meni lapsen luo ja sanoi: Minä kosketan häntä. 27 Ja hän aikoi kumartaa häntä, sillä hän sanoi: tämä on suuri kuningas, joka on syntynyt Israelissa. 28 Ja Salome parani heti. 29 Sitten kätilö lähti luolasta Jumalan hyväksymänä. 30 Ja katso! Salomelle kuului ääni: "Älä kerro outoja asioita, joita olet nähnyt, ennenkuin lapsi tulee Jerusalemiin." 31 Niin myös Salome lähti Jumalan hyväksymänä. LUKU 15 1Silloin Joosef valmistautui lähtemään, koska Betlehemissä syntyi suuri epäjärjestys, kun muutamat idän viisaat tulivat, 2 Kuka sanoi: "Missä on juutalaisten kuningas syntynyt?" Sillä me olemme nähneet hänen tähtensä idässä ja tulleet kumartamaan häntä. 3 Kun Herodes tämän kuuli, hän hämmästyi suuresti ja lähetti sanansaattajat viisaiden ja pappien luo ja kysyi heiltä kaupungintalossa, 4 Ja sanoi heille: missä olette kirjoitettuna Kristuksesta, kuninkaasta, tai missä hänen pitää syntyä? 5 Silloin he sanoivat hänelle: Juudean Betlehemissä; sillä näin on kirjoitettu: Ja sinä Betlehem Juudan maassa, et ole vähäisin
Juudan ruhtinaiden joukossa, sillä sinusta tulee hallitsija, joka hallitsee minun kansaani Israelia. 6 Ja lähetettyään ylipapit pois, hän tiedusteli miehiltä kaupungintalossa ja sanoi heille: minkä merkin te näitte syntyneestä kuninkaasta? 7 He vastasivat hänelle: "Me näimme suuren tähden loistamassa taivaan tähtien joukossa, ja niin loisti kaikki muut tähdet, niin ettei niitä näkynyt, ja siitä me tiesimme, että Israelissa syntyi suuri kuningas. olemme tulleet palvomaan häntä. 8 Silloin Herodes sanoi heille: menkää ja tutkikaa; ja jos löydätte lapsen, kertokaa minulle, että minäkin tulisin ja rukoilisin häntä. 9 Niin viisaat menivät ulos, ja katso, tähti, jonka he näkivät idässä, kulki heidän edellään, kunnes se tuli ja seisoi luolan päällä, jossa lapsi oli äitinsä Marian kanssa. 10 Sitten he toivat kauraa aarteistaan ja uhrasivat hänelle kultaa, suitsukkeita ja mirhaa. 11 Ja kun enkeli varoitti unessa, etteivät he palaisi Herodeksen luo Juudean kautta, he lähtivät omaan maahansa toista tietä. LUKU 16 1 Kun Herodes huomasi, että viisaat miehet pilkkasivat häntä, ja hän oli hyvin vihainen, käski hän mennä ja tappaa kaikki lapset, jotka olivat Betlehemissä, kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat. 2 Mutta Maria, joka kuuli, että lapset oli määrä tappaa, otti suuren pelon vallassa lapsen, kääri hänet kapaloihin ja pani härän seimeen, koska heille ei ollut tilaa majatalossa. 3 Kun Elisabetkin kuuli, että hänen poikaansa Johannes oli etsittävä, otti hän hänet ja nousi vuorille ja katseli ympärilleen, löytääkseen piilopaikan. 4 Ja salaista paikkaa ei löytynyt. 5 Silloin hän huokaisi sisällään ja sanoi: Oi Herran vuori, ota äiti lapsen kanssa vastaan. 6 Sillä Elizabeth ei voinut kiivetä ylös. 7 Ja heti vuori jakautui ja otti heidät vastaan. 8 Ja heille ilmestyi Herran enkeli varjelemaan heitä. 9 Mutta Herodes etsi Johanneksia ja lähetti palvelijat Sakariaan, kun hän palveli alttarilla, ja sanoi hänelle: "Mihin sinä olet piilottanut poikasi?" 10 Hän vastasi heille: minä olen Jumalan palvelija ja palvelija alttarilla; mistä minun pitäisi tietää missä poikani on? 11 Niin palvelijat palasivat ja ilmoittivat Herodekselle kaiken; josta hän vihastui ja sanoi: eikö tämä hänen poikansa ole Israelin kuningas? 12 Niin hän lähetti taas palvelijansa Sakariaan tykö sanoen: "Sano meille totuus, missä on poikasi, sillä sinä tiedät, että henkesi on minun käsissäni". 13 Niin palvelijat menivät ja kertoivat hänelle kaiken tämän: 14 Mutta Sakarias vastasi heille: minä olen Jumalan marttyyri, ja jos hän vuodattaa minun vereni, niin Herra ottaa minun sieluni. 15 Lisäksi tietäkää, että te vuodatatte viatonta verta. 16 Mutta Sakarias murhattiin temppelin ja alttarin sisäänkäynnissä ja väliseinässä; 17 Mutta Israelin lapset eivät tienneet, milloin hänet tapettiin. 18. Tervehdyshetkellä papit menivät temppeliin, mutta Sakarias ei tavannut heitä vastaan ja siunannut heitä; 19 Mutta he edelleen odottivat hänen tervehtivän heitä; 20 Ja kun he huomasivat, ettei hän ollut pitkään aikaan tullut, meni yksi heistä pyhään paikkaan, jossa alttari oli, ja hän näki veren makaavan maassa jähmettyneenä;
21 Kun katso, ääni taivaasta sanoi: Sakarias on murhattu, eikä hänen vertansa pyyhitä pois, ennen kuin hänen verensä kostaja tulee. 22 Mutta kun hän tämän kuuli, peljästyi hän ja meni ulos ja ilmoitti papeille, mitä hän oli nähnyt ja kuullut. ja he kaikki menivät sisään ja näkivät tosiasian. 23 Silloin temppelin katot ulvoivat ja halkesivat ylhäältä alas: 24 Ja ruumista he eivät löytäneet, vaan ainoastaan veri, joka oli tehty kovaksi kuin kive. 25 Ja he menivät harhaan ja ilmoittivat kansalle, että Sakarias tapettiin, ja kaikki Israelin sukukunnat sen kuulivat, ja valittivat häntä ja valittivat kolme päivää. 26 Silloin papit neuvottelivat yhdessä hänen seuraajakseen. 27 Ja Simeon ja muut papit heittivät arpaa, ja arpa lankesi Simeonin päälle. 28 Sillä Pyhä Henki oli vakuuttanut hänelle, ettei hänen piti kuolla, ennen kuin hän oli nähnyt Kristuksen tulevan lihassa.