Nasiirilupaus 4. Mooseksen kirja 6:1–21 1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 2 Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun mies tai nainen erottautuu antamaan nasiirilupauksen ja antautuu Herralle, 3 Hänen on eristäydyttävä viinistä ja väkevistä juomista, eikä hän saa juoda viinin etikkaa tai väkevien juomien etikkaa, eikä hän saa juoda rypäleistä tehtyä mehua eikä syödä kuivia tai kuivia rypäleitä. 4 Koko erotuksensa aikana hän ei saa syödä mitään, mikä on tehty viinipuusta, ei jyviä eikä kuorta. 5 Kaikkina hänen eroitumislupauksen päivinä älköön partaveitsi koskeko hänen päähänsä; kunnes ne päivät ovat täyttyneet, joina hän on vihkiytynyt Herralle, hän on pyhä ja antaa hiustensa kasvaa. 6 Kaikkina niinä päivinä, jolloin hän on vihkiytynyt Herralle, hän ei saa tulla kuolleen ruumiin luo. 7 Älköön hän saastuttako itseään isänsä tai äitinsä, veljensä tai sisarensa kuoltua, sillä hänen Jumalansa vihkimys on hänen päänsä päällä. 8 Kaikkina nasiirikautensa päivinä hän on pyhä Herralle. 9 Ja jos joku kuolee aivan yllättäen hänen kauttaan ja saastuttaa vihkimyspäänsä, niin ajakoon hän päänsä kaljuksi puhdistuspäivänään, seitsemäntenä päivänä hän ajakoon sen. 10 Ja kahdeksantena päivänä hän tuokoon kaksi merikilpikonnaa tai kaksi kyyhkysenpoikaa papille, ilmestysmajan oven eteen. 11 Ja pappi uhraakoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi ja toimittakoon hänelle sovituksen siitä, että hän teki syntiä kuolleen kautta, ja pyhittäköön hänen päänsä samana päivänä. 12 Ja hänen on pyhitettävä Herralle eronsa päivät ja tuotava vuoden vanha karitsan vikauhriksi; mutta edelliset päivät menetetään, koska hänen eronsa saastutettiin. 13 Ja tämä on nasiirin laki: Kun hänen eropäivänsä ovat täyttyneet, hänet tuodaan seurakunnan majan ovelle. 14 Ja hänen on tuotava uhrilahjanaan Herralle yksi virheetön vuoden vanha karitsa polttouhriksi ja yksi virheetön vuoden vanha uuhikaritsa syntiuhriksi ja yksi virheetön pässi yhteysuhriksi, 15 ja korillisen happamatonta leipää, öljyllä leivottuja hienoja jauhoja leivoksina, öljyllä voideltuja happamattomia ohuita leipiä sekä niihin kuuluvat ruokauhrit ja juomauhrit. 16 Ja pappi tuokoon ne Herran eteen ja uhratkoon hänen syntiuhrinsa ja polttouhrinsa. 17 Ja hän uhratkoon pässin yhteysuhriksi Herralle ynnä happamattoman leivän korin; ja pappi uhraakoon myös hänen ruokauhrinsa ja juomauhrinsa. 18 Ja nasiiri ajakoon erotuksensa pään kaljuksi ilmestysmajan oven luona ja ottakoon erotuksensa pään hiukset ja heittäköön ne tuleen, joka on yhteysuhrin alla.
1
Nasiirilupaus
19 Ja pappi ottaa keitetyn pässin lavan ja yhden happamattoman kakun korista ja yhden happamattoman ohuen ja panee ne nasiirin käsiin, sen jälkeen kun hänen eronjälkeiset karvansa on ajettu. 20 Ja pappi heiluttakoon niitä heilutusuhrina Herran edessä; tämä on pyhä papille, heilutusrinta ja ylennysreikä; sen jälkeen nasiiri juokoon viiniä. 21 Tämä on nasiirin laki, joka on tehnyt lupauksen ja uhrilahjansa Herralle erehdyksensä vuoksi, sen lisäksi, mitä hänen kätensä on saava: hänen on tehtävä erehdyksensä lain mukaan lupauksensa mukaan.
Simson Tuomarien kirja 13 1 Ja israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät filistealaisten käsiin neljäksikymmeneksi vuodeksi. 2 Sorassa oli mies, daanilaisten sukuun kuuluva, nimeltä Manoah; ja hänen vaimonsa oli hedelmätön eikä synnyttänyt. 3 Niin Herran enkeli ilmestyi naiselle ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet hedelmätön etkä synnytä, mutta sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan." 4 Ole siis varovainen, ettet juo viiniä äläkä väkeviä juomia äläkä syö mitään saastaista. 5 Sillä katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, eikä partaveitsi saa koskea hänen päähänsä, sillä lapsi on oleva Jumalan nasiiri kohdusta asti, ja hän alkaa vapauttaa Israelia filistealaisten käsistä. 6 Niin nainen tuli ja kertoi miehelleen sanoen: "Jumalan mies tuli minun luokseni, ja hänen kasvonsa olivat kuin Jumalan enkelin, hyvin pelottavat. Mutta en kysynyt häneltä, mistä hän oli, eikä hän kertonut minulle nimeään. 7 Mutta hän sanoi minulle: "Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä kuitenkaan juo viiniä äläkä väkeviä juomia äläkä syö mitään saastaista, sillä lapsi on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta kuolinpäiväänsä asti." 8 Silloin Manoah hartaasti rukoili Herraa ja sanoi: "Herrani, anna Jumalan miehen, jonka lähetit, tulla takaisin meidän luoksemme ja opettaa meille, mitä meidän on tehtävä lapselle, joka on syntyvä." 9 Ja Jumala kuuli Manoahin äänen, ja Jumalan enkeli tuli jälleen naisen luo, kun tämä istui pellolla; mutta Manoah, hänen miehensä, ei ollut hänen kanssaan. 10 Niin vaimo juoksi kiireesti ja ilmoitti miehelleen ja sanoi hänelle: "Katso, se mies, joka oli käynyt luonani toissapäivänä, on ilmestynyt minulle." 11 Manoah nousi ja meni vaimonsa perään ja tuli miehen luo ja sanoi hänelle: "Oletko sinä se mies, joka puhui naiselle?" Mies vastasi: "Olen." 12 Manoah sanoi: "Toteutukoot nyt sanasi. Miten meidän on käskettävä lasta ja mitä meidän on hänelle tehtävä?" 13 Herran enkeli sanoi Manoahille: "Varokoon nainen kaikkea, mitä minä hänelle sanoin." 14 Hän ei saa syödä mitään, mikä viiniköynnöksestä kasvaa, eikä juoda viiniä eikä väkijuomaa eikä syödä mitään saastaista. Kaikkia, mitä minä käskin hänen pitää, hän noudattakoon. 15 Niin Manoah sanoi Herran enkelille: "Anna meidän pitää sinua, kunnes olemme valmistaneet sinulle vohlan." 16 Herran enkeli sanoi Manoahille: "Vaikka pidättäisit minua, en sittenkään syö leipääsi. Jos tahdot uhrata polttouhrin, uhraa se Herralle." Sillä Manoah ei tiennyt, että hän oli Herran enkeli. 17 Niin Manoah sanoi Herran enkelille: "Mikä sinun nimesi on, että me osoittaisimme sinulle kunnioitusta, kun sanasi käyvät toteen?" 18 Herran enkeli sanoi hänelle: "Miksi kysyt minun nimeäni? Se on julki salaisuus." 19 Niin Manoah otti vohlan ja ruokauhrin ja uhrasi sen kalliolla Herralle. Enkeli teki ihmeellisen teon Manoahin ja hänen vaimonsa katsellessa. 2
Nasiirilupaus
20 Sillä kun liekki nousi alttarilta taivasta kohti, Herran enkeli nousi alttarin liekissä. Ja kun Manoah ja hänen vaimonsa näkivät sen, lankesivat he kasvoilleen maahan. 21 Mutta Herran enkeli ei enää ilmestynyt Manoahille ja hänen vaimolleen. Silloin Manoah tiesi, että hän oli Herran enkeli. 22 Niin Manoah sanoi vaimolleen: "Me kuolemme varmasti, koska olemme nähneet Jumalan." 23 Mutta hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Jos Herra olisi tahtonut tappaa meidät, hän ei olisi ottanut meidän kädestamme polttouhria ja ruokauhria, eikä hän olisi näyttänyt meille kaikkia näitä eikä olisi meille kertonut tällaisia asioita, kuten nyt." 24 Ja vaimo synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson; ja lapsi kasvoi, ja Herra siunasi häntä. 25 Herran Henki alkoi vaikuttaa hänessä aika ajoin Danin leirissä Soran ja Estaolin välillä. Tuomarien kirja 14 1 Ja Simson meni alas Timnaan ja näki Timnassa naisen, filistealaisten tyttärien. 2 Niin hän tuli ylös ja kertoi isälleen ja äidilleen ja sanoi: "Minä olen nähnyt Timnatissa naisen, filistealaisten tyttäriä; ottakaa hänet nyt minulle vaimoksi." 3 Niin hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: "Eikö veljiesi tyttärien joukossa tai koko kansani joukossa ole yhtään naista, että menet ottamaan vaimon ympärileikkaamattomien filistealaisten joukosta?" Simson sanoi isälleen: "Hanki hänet minulle, sillä hän on minun mieleeni. 4 Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että Herralta se oli, että hän etsi aihetta filistealaisia vastaan; sillä filistealaiset hallitsivat siihen aikaan Israelia. 5 Niin Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan, ja he tulivat Timnan viinitarhoille. Ja katso, nuori leijona karjui häntä vastaan. 6 Ja Herran Henki tuli voimakkaasti häneen, ja hän repäisi hänet katkoksi, niin kuin olisi repäissyt vohlan, eikä hänellä ollut mitään kädessään; mutta hän ei kertonut isälleen eikä äidilleen, mitä oli tehnyt. 7 Niin hän meni alas ja puhui naisen kanssa, ja tämä miellytti Simsoneita hyvin. 8 Jonkin ajan kuluttua hän palasi noutamaan häntä ja poikkesi katsomaan leijonan raatoa; ja katso, leijonan raadon sisällä oli mehiläisparvi ja hunajaa. 9 Ja hän otti sitä käsiinsä ja söi, ja sitten hän tuli isänsä ja äitinsä luo, ja hän antoi heille, ja he söivät; mutta hän ei kertonut heille, että hän oli ottanut hunajan leijonan raadosta. 10 Niin hänen isänsä meni alas naisen luo, ja Simson laittoi siellä pidot, sillä niin oli nuorten miesten tapana. 11 Ja kun he näkivät hänet, he toivat kolmekymmentä toveria olemaan hänen kanssaan. 12 Ja Simson sanoi heille: "Minä esitän teille arvoituksen. Jos te pystytte sen minulle selittämään seitsemän juhlapäivän kuluessa ja selvittämään, niin minä annan teille kolmekymmentä lakanoita ja kolmekymmentä juhlavaatetta. 13 Mutta jos ette voi sitä minulle selittää, niin antakaa minulle kolmekymmentä lakanoita ja kolmekymmentä juhlavaatetta." He sanoivat hänelle: "Esitä arvoituksesi, että kuulemme sen." 14 Ja hän sanoi heille: "Syöjästä tuli ruoka, ja väkevästä makeus." Eivätkä he kyenneet kolmeen päivään selittämään arvoitusta. 15 Seitsemäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: "Vietelkää miehesi selittämään meille arvoituksen, ettemme polttaisi sinua ja isäsi taloa tulella. Oletteko kutsuneet meidät ottamaan vastaan sen, mitä meillä on? Eikö niin ole?" 16 Ja Simsonin vaimo itki hänen edessään ja sanoi: "Sinä vihaat minua etkä rakasta minua. Sinä olet pannut arvoituksen kansani lapsille etkä ole sitä minulle kertonut." Ja hän sanoi hänelle: "Katso, en ole kertonut sitä isälleni enkä äidilleni, joten pitäisikö minun kertoa se sinulle?" 17 Ja hän itki hänen edessään ne seitsemän päivää, niin kauan kuin heidän juhlansa kesti. Ja seitsemäntenä päivänä hän kertoi sen hänelle, koska hän oli kipeä hänen kimpussaan. Ja hän kertoi arvoituksen kansansa lapsille.
3
Nasiirilupaus
18 Ja kaupungin miehet sanoivat hänelle seitsemäntenä päivänä ennen auringonlaskua: "Mikä on makeampaa kuin hunaja, ja mikä on leijonaa väkevämpi?" Hän sanoi heille: "Jos ette olisi kyntäneet minun lehmälläni, ette olisi ratkaisseet arvoitustani." 19 Niin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni alas Askeloniin ja surmasi siellä kolmekymmentä miestä, otti heidän saaliinsa ja antoi vuorovaatteet niille, jotka selittivät arvoituksen. Niin hänen vihansa syttyi, ja hän meni isänsä taloon. 20 Mutta Simsonin vaimo annettiin hänen toverilleen, jota hän oli pitänyt ystävänään. Tuomarien kirja 15 1 Mutta jonkin ajan kuluttua, vehnänleikkuuaikana, Simson meni vaimonsa luo vohlan kanssa ja sanoi: "Menen vaimoni luo sisähuoneeseen." Mutta vaimon isä ei antanut hänen mennä sisään. 2 Ja hänen isänsä sanoi: "Luulin todella, että sinä vihasit häntä vallan yli kaiken; sentähden annoin hänet toverillesi. Eikö hänen nuorempi sisarensa ole kauniimpi kuin hän itse? Ota hänet hänen sijaansa." 3 Ja Simson sanoi heistä: "Nyt minä olen syyttömämpi kuin filistealaiset, vaikka teenkin heille pahaa." 4 Niin Simson meni ja pyydysti kolmesataa kettua ja otti kekäleitä, käänsi ne hännät häntää vasten ja pani kekäleen kahden hännän väliin. 5 Ja sytytettyään kekäleet hän päästi ne filistealaisten viljapeltoon ja poltti sekä kekäleet että viljapellon, viinitarhat ja öljypuut. 6 Niin filistealaiset sanoivat: "Kuka on tehnyt tämän?" He vastasivat: "Simson, timniläisen vävy, koska hän oli ottanut hänen vaimonsa ja antanut hänet puolisolleen." Niin filistealaiset tulivat ja polttivat tulessa sekä vaimon että hänen isänsä. 7 Ja Simson sanoi heille: "Vaikka olette tämän tehneet, minä kostan teille ja sitten lopetan." 8 Ja hän löi heitä suurella teurastuksella lanteilta reisiin ja meni alas Etamin kallion laelle. 9 Sitten filistealaiset nousivat ylös ja leiriytyivät Juudaan ja levittäytyivät Lehiin. 10 Juudan miehet kysyivät: "Miksi te olette tulleet meitä vastaan?" He vastasivat: "Olemme tulleet sitomaan Simsonin ja tekemään hänelle niin kuin hän on tehnyt meille." 11 Silloin kolmetuhatta Juudan miestä meni Etamin kallion laelle ja sanoivat Simsonille: "Etkö tiedä, että filistealaiset hallitsevat meitä? Mitä olet meille tehnyt?" Hän sanoi heille: "Niin kuin he tekivät minulle, niin olen minä tehnyt heille." 12 He sanoivat hänelle: "Me olemme tulleet alas sitomaan sinut ja antamaan sinut filistealaisten käsiin." Simson sanoi heille: "Vannokaa minulle, ettette itse käy minun kimppuuni." 13 He sanoivat hänelle: "Ei, me sidomme sinut tiukasti ja annamme sinut heidän käsiinsä, mutta emme varmasti tapa sinua." He sitoivat hänet kahdella uudella köydellä ja nostivat hänet kalliolta. 14 Ja kun hän tuli Lehiin, filistealaiset huusivat häntä vastaan. Ja Herran Henki tuli voimakkaasti hänen päälleen, ja hänen käsivarsissaan olevat köydet muuttuivat kuin tulessa poltetuiksi pellavalangoiksi, ja hänen siteensä irtosivat hänen käsistään. 15 Ja hän löysi uuden aasin leukaluun, ojensi kätensä ja otti sen ja surmasi sillä tuhat miestä. 16 Ja Simson sanoi: "Aasin leukaluulla, kasoja kasojen päälle, aasin leualla olen tappanut tuhat miestä." 17 Ja kun hän oli lakannut puhumasta, heitti hän leukaluun kädestään ja antoi sille paikalle nimen RamatLehi. 18 Ja hän oli kovin janoinen, ja hän huusi Herraa ja sanoi: "Sinä olet antanut tämän suuren voiton palvelijasi käteen; ja nyt minun pitäisi kuolla janoon ja joutua ympärileikkaamattomien käsiin?" 19 Mutta Jumala halkaisi onton kohdan leuassa, ja siitä virtasi vettä; ja kun hän oli juonut, hänen henkensä virkosi jälleen, ja hän elpyi. Sen tähden hän antoi sille paikalle nimen En-Hakkore, ja se on Lehin seudulla vielä tänäkin päivänä. 20 Ja hän tuomitsi Israelia filistealaisten päivinä kaksikymmentä vuotta.
4
Nasiirilupaus
Tuomarien kirja 16 1 Niin Simson meni Gassaan ja näki siellä porton ja meni hänen luokseen. 2 Ja gasalaisille ilmoitettiin, että Simson oli tullut tänne. Niin he piirittivät hänet ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portissa; ja he olivat hiljaa koko yön ja sanoivat: "Huomenna, kun päivä koittaa, me tapamme hänet." 3 Ja Simson makasi keskiyöhön asti, ja nousi keskiyöllä, otti kaupungin portin ovet ja molemmat pihtipylväät ja meni ne mukaansa salpoineen, nosti ne hartioilleen ja kantoi ne kukkulan laelle, joka on Hebronin edustalla. 4 Ja sen jälkeen hän rakastui Sorekin laaksossa asuvaan naiseen, jonka nimi oli Delila. 5 Ja filistealaisten ruhtinaat tulivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: "Vietelkää hänet ja katso, missä hänen suuri voimansa on ja miten me voimme voittaa hänet, sitoaksemme hänet ja kiusataksemme häntä. Niin me annamme sinulle kukin tuhatsataa hopearahaa." 6 Niin Delila sanoi Simsonille: "Kerro minulle, missä sinun suuri voimasi on ja millä sinut voitaisiin sitoa ja vaivata?" 7 Simson sanoi hänelle: "Jos he sitovat minut seitsemällä vihreällä, kuivattomalla ompeleella, niin minä tulen heikoksi ja olen kuin mikä tahansa muu ihminen." 8 Silloin filistealaisten ruhtinaat toivat hänelle seitsemän vihreää, kuivaa naulakkoa, ja hän sitoi hänet niillä. 9 Hänen luonaan kammiossa oli väijyviä miehiä. Ja hän sanoi hänelle: "Filistealaiset kimppuusi, Simson!" Ja hän katkaisi köydet, niin kuin rohdinlanka katkeaa, kun se koskettaa tulta. Niin ettei hänen voimaansa tunnistettu. 10 Niin Delila sanoi Simsonille: "Katso, sinä olet minua pilkannut ja valheita minulle kertonut. Kerro nyt minulle, millä sinut voidaan sitoa." 11 Ja hän sanoi hänelle: "Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joilla ei ole koskaan ennen käytetty, niin minä tulen heikoksi ja olen kuin mikä tahansa muu ihminen." 12 Niin Delila otti uudet köydet, sitoi hänet niillä ja sanoi hänelle: "Filistealaiset kimppuusi, Simson!" Ja kammiossa oli väijyjiä. Ja hän katkaisi ne käsivarsistaan kuin langan. 13 Niin Delila sanoi Simsonille: "Tähän asti olet minua pilkannut ja valheita minulle kertonut. Kerro minulle, millä sinut voidaan sitoa." Simson vastasi hänelle: "Jos kudot verkkoon seitsemän pääni suortuvaa." 14 Ja hän kiinnitti sen vaarnalla ja sanoi hänelle: "Filistealaiset kimppuusi, Simson!" Niin hän heräsi unestaan ja meni pois vaarnalla ja verkolla varustettuna. 15 Ja hän sanoi hänelle: "Kuinka voit sanoa: 'Minä rakastan sinua', jos sydämesi ei ole minun kanssani? Kolme kertaa olet minua pilkannut etkä ole minulle kertonut, missä suuri voimasi on." 16 Ja kun hän joka päivä ahdisti häntä sanoillaan ja painosti häntä, niin että hänen sielunsa kuoli, 17 Niin hän paljasti hänelle koko sydämensä ja sanoi hänelle: "Ei ole partaveitsi koskenut päätäni, sillä olen ollut Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti. Jos minut ajetaan, voimani katoaa minusta ja minä tulen heikoksi ja olen niin kuin mikä tahansa muu ihminen." 18 Kun Delila näki, että hän oli paljastanut hänelle koko sydämensä, hän lähetti kutsumaan filistealaisten ruhtinaat ja sanoi: "Tulkaa tänne tällä kertaa, sillä hän on paljastanut minulle koko sydämensä." Niin filistealaisten ruhtinaat tulivat hänen luokseen ja toivat rahaa mukanaan. 19 Ja hän nukutti hänet polvilleen; ja hän kutsui miehen, ja hän käski hänen ajaa pois hänen seitsemän päänsä hiussuortuvaa; ja hän alkoi vaivata häntä, ja hänen voimansa katosi hänestä. 20 Ja hän sanoi: "Filistealaiset tulevat kimppuusi, Simson!" Niin hän heräsi unestaan ja sanoi: "Minä menen ulos niin kuin ennenkin ja ravistelen itseni." Eikä hän tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä. 21 Mutta filistealaiset ottivat hänet kiinni, puhkaisivat hänen silmänsä ja veivät hänet alas Gassaan ja sitoivat hänet vaskikahleisiin, ja hän jauhoi vankilassa. 22 Mutta hänen päänsä hiukset alkoivat taas kasvaa sen jälkeen, kun hänet oli ajeltu. 23 Niin filistealaisten ruhtinaat kokosivat heidät uhraamaan suuren uhrin jumalalleen Daagonille ja iloitsemaan, sillä he sanoivat: "Jumalamme on antanut vihollisemme Simsonin meidän käsiimme."
5
Nasiirilupaus
24 Ja kun kansa näki hänet, he ylistivät jumalaansa, sillä he sanoivat: "Meidän jumalamme on antanut meidän käsiimme vihollisemme ja maamme hävittäjän, joka tappoi monta meistä." 25 Ja kun heidän sydämensä olivat iloiset, he sanoivat: "Kutsukaa Simson, että hän tekisi meille pilaa." Ja he kutsuivat Simsonin vankilasta, ja hän teki heille pilaa, ja he asettivat hänet pylväiden väliin. 26 Niin Simson sanoi nuorukaiselle, joka piti hänen kädestään: "Anna minun tunnustella pylväitä, joiden päällä talo seisoo, että voisin nojata niihin." 27 Talo oli täynnä miehiä ja naisia, ja kaikki filistealaisten ruhtinaat olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa Simson'in leikkiä. 28 Ja Simson huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Herra Jumala, muista minua ja vahvista minua vielä tämän kerran, oi Jumala, että minä äkisti kostaisin filistealaisille molempien silmieni tähden." 29 Ja Simson tarttui kahteen keskimmäiseen pylvääseen, joiden varassa talo seisoi ja joiden varassa se oli kannettu, toiseen oikealla kädellään ja toiseen vasemmalla. 30 Ja Simson sanoi: "Anna minun kuolla filistealaisten kanssa." Ja hän kumarsi kaikin voimin, ja talo sortui päämiesten ja kaiken siinä olevan kansan päälle. Niin kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän surmasi eläessään. 31 Niin hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe tulivat alas ja ottivat hänet ja toivat hänet ylös ja hautasivat hänet Soran ja Estaolin välille, hänen isänsä Manoahin hautapaikkaan. Ja hän tuomitsi Israelia kaksikymmentä vuotta.
Samuel 1. Samuelin kirja 1 1 Ramataim-Sofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Tohun poika, joka Suufin poika, efratilainen. 2 Ja hänellä oli kaksi vaimoa; toisen nimi oli Hanna ja toisen nimi Peninna; ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hannalla ei ollut lapsia. 3 Ja tämä mies meni joka vuosi kaupungistaan ylös Siiloon rukoilemaan ja uhraamaan Herralle Sebaotille. Ja siellä olivat Herran papit, Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Pinehas. 4 Ja kun Elkana oli uhrannut, hän antoi vaimolleen Peninnalle ja kaikille hänen pojilleen ja tyttärilleen osuudet. 5 Mutta Hannalle hän antoi arvokkaan osan, sillä hän rakasti Hannaa, mutta Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. 6 Ja hänen vastustajansakin ärsytti häntä kovasti, saadakseen hänet kiihtymään, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. 7 Ja niin kuin hän teki joka vuosi, kun nainen meni Herran temppeliin, niin nainen ärsytti häntä, niin että tämä itki eikä syönyt. 8 Niin Elkana, hänen miehensä, sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket? Miksi et syö? Miksi sinun sydämesi on murheellinen? Enkö minä ole sinulle parempi kuin kymmenen poikaa?" 9 Niin Hanna nousi, heidän syötyään ja juotuaan Silossa. Pappi Eli istui istuimella Herran temppelin pilarin vieressä. 10 Ja hän oli sielunsa murheen vallassa ja rukoili Herraa ja itki katkerasti. 11 Ja hän teki lupauksen ja sanoi: "Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta ja muistat minua etkä unohda palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi poikalapsen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinpäiväkseen, eikä partaveitsi koske hänen päähänsä." 12 Ja kun hän rukoili Herran edessä, Eli tarkkaili hänen suuta. 13 Hanna puhui sydämessään; ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta hänen ääntään ei kuulunut; sen tähden Eeli luuli hänen olleen juovuksissa. 14 Ja Eli sanoi hänelle: "Kuinka kauan sinä aiot olla juovuksissa? Pane viinisi pois luotasi."
6
Nasiirilupaus
15 Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheellinen nainen. En ole juonut viiniä enkä väkeviä juomia, vaan olen vuodattanut sieluni Herran eteen." 16 Älä pidä palvelijatartasi Belialin tyttärenä, sillä suuressa murheessani ja tuskassani olen tähän asti puhunut. 17 Niin Eli vastasi ja sanoi: "Mene rauhassa, ja Israelin Jumala antakoon sinulle pyyntösi, jonka olet häneltä pyytänyt." 18 Ja hän sanoi: "Anna palvelijattaresi löytää armo sinun silmiesi edessä." Niin nainen meni tiehensä ja söi, eikä hänen kasvonsa enää ollut surulliset. 19 Ja he nousivat varhain aamulla ja rukoilivat Herran edessä, ja palasivat ja tulivat kotiinsa Ramaan. Ja Elkana tunsi vaimonsa Hannan, ja Herra muisti häntä. 20 Kun Hanna oli tullut raskaaksi, synnytti hän pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Olen pyytänyt häntä Herralta." 21 Niin mies Elkana meni koko perheen kanssa uhraamaan Herralle vuosittaisen teurasuhrin ja lupausuhrinsa. 22 Mutta Hanna ei mennyt ylös, sillä hän sanoi miehelleen: "En mene ylös, ennen kuin lapsi on vieroitettu, ja sitten minä tuon hänet, että hän tulisi Herran eteen ja asuisi siellä ikuisesti." 23 Ja hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niin kuin hyväksi näet, jää tänne, kunnes olet hänet vieroittanut; Herra vain vahvistakoon sanansa." Niin nainen jäi ja imetti poikaansa, kunnes hän hänet vieroitti. 24 Ja kun hän oli vieroitettu hänet, hän otti hänet mukaansa kolmen härän, yhden eefa-mitan jauhoja ja leilin viiniä ja vei hänet Herran temppeliin Siiloon; ja lapsi oli vielä nuori. 25 Ja he teurastivat härän ja toivat lapsen Eelin luo. 26 Ja hän sanoi: "Oi herrani, niin totta kuin sinun sielusi elää, herrani, minä olen se nainen, joka seisoi tässä sinun luonasi rukoillen Herraa." 27 Tämän pojan puolesta minä rukoilin, ja Herra antoi minulle pyyntöni, jonka häneltä pyysin. 28 Sentähden minä olen lainannut hänet Herralle; niin kauan kuin hän elää, hän olkoon lainattu Herralle. Ja hän rukoili siellä Herraa.
Johannes Kastaja Luukas 1 1 Koska monet ovat ryhtyneet laatimaan julistusta niistä asioista, joihin me varmimmin uskomme, 2 Niin kuin ne meille kertoivat, jotka alusta asti olivat omin silmin nähneet ja sanan palvelijoita, 3 Minullekin, koska olin alusta asti täysin ymmärtänyt kaiken, näytti hyväksi kirjoittaa sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, järjestyksessään, 4 Jotta tietäisit niiden asioiden varmuuden, joista sinulle on opetettu. 5 Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana eli muuan pappi, nimeltä Sakarias, Abian vuorosta; ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja hänen nimensä oli Elisabet. 6 Ja he olivat molemmat vanhurskaita Jumalan edessä ja vaelsivat nuhteettomina kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. 7 Eikä heillä ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he olivat molemmat jo iäkkäitä. 8 Ja tapahtui, että kun hän toimitti papin virkaa Jumalan edessä vuorojensa mukaan, 9 Papinviran tavan mukaan hänen arpansa mukaan tuli polttaa suitsuketta, kun hän meni Herran temppeliin. 10 Ja koko kansan joukko rukoili ulkona suitsukkeen aikana. 11 Ja hänelle ilmestyi Herran enkeli, joka seisoi suitsutusalttarin oikealla puolella. 12 Ja kun Sakarias näki hänet, hän pelästyi, ja pelko lankesi hänen päälleen. 13 Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias, sillä rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinä annat hänelle nimen Johannes." 14 Ja sinä olet iloitseva ja riemuitseva, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. 7
Nasiirilupaus
15 Sillä hän on oleva suuri Herran edessä, eikä hän juo viiniä eikä väkeviä juomia, ja hän on oleva täynnä Pyhää Henkeä jo äitinsä kohdusta. 16 Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, puoleen. 17 Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten viisauden puoleen, valmistaakseen Herralle valmiin kansan. 18 Niin Sakarias sanoi enkelille: "Mistä minä tämän tiedän? Sillä minä olen vanha mies, ja vaimoni on iäkäs." 19 Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minut on lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman." 20 Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene puhumaan siihen päivään asti, jona nämä tapahtuvat, koska et uskonut minun sanojani, jotka käyvät täyteen aikanaan. 21 Ja kansa odottivat Sakariasta ja ihmetteli, että hän viipyi niin kauan temppelissä. 22 Ja ulos tullessaan hän ei voinut puhua heille; ja he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä; sillä hän viittoi heille ja pysyi mykkänä. 23 Ja tapahtui, että heti kun hänen virkakautensa päivät olivat päättyneet, hän meni kotiinsa. 24 Ja niiden päivien jälkeen hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi ja salasi itsensä viisi kuukautta sanoen: 25 Näin Herra on tehnyt minulle niinä päivinä, joina hän katsoi minuun ottaakseen minulta pois ihmisten häpeän. 26 Kuudentena kuukautena Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Nasaret, 27 neitsyen luo, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Joosef, Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. 28 Ja enkeli tuli hänen luokseen ja sanoi: "Terve, sinä armollinen! Herra olkoon sinun kanssasi. Siunattu olet sinä naisten joukossa." 29 Ja nähdessään hänet hän hämmästyi hänen sanoistaan ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi olla. 30 Ja enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet löytänyt armon Jumalan edessä." 31 Ja katso, sinä tulet raskaaksi kohdussasi ja synnytät pojan ja annat hänelle nimen Jeesus. 32 Hän on oleva suuri, ja hänet kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. 33 Ja hän on hallitseva Jaakobin sukua ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua. 34 Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun en minä miestä tunne?" 35 Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi." 36 Ja katso, serkkusi Elisabet, hänkin on kantanut poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota kutsuttiin hedelmättömäksi. 37 Sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. 38 Ja Maria sanoi: "Katso, tässä on Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli meni pois hänen luotaan. 39 Niinä päivinä Maria nousi ja meni kiireesti vuoristoon, erääseen Juudan kaupunkiin; 40 Ja meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. 41 Ja tapahtui, että kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan, ja Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä. 42 Ja hän puhui suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä." 43 Ja mistä tämä minulle tulee, että Herrani äiti tulee minun luokseni? 44 Sillä katso, heti kun tervehdyksesi ääni kajahti korvissani, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. 45 Ja autuas se, joka uskoi, sillä se on täyttyvä, mitä Herra hänelle ilmoitti. 46 Ja Maria sanoi: "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, 47 Ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani.
8
Nasiirilupaus
48 Sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen; sillä katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. 49 Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja, ja hänen nimensä on pyhä. 50 Ja hänen armonsa pysyy niillä, jotka häntä pelkäävät, polvesta polveen. 51 Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan, hän on hajottanut ne, joilla on ylpeät sydämensä ajatukset. 52 Hän on syössyt alas mahtavat valtaistuimiltaan ja korottanut alhaiset. 53 Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. 54 Hän on auttanut palvelijaansa Israelia, muistaen armonsa; 55 Niin kuin hän oli luvannut meidän isillemme, Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen iankaikkisesti. 56 Ja Maria viipyi hänen luonaan noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa. 57 Niin tuli Elisabetin synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan. 58 Ja hänen naapurinsa ja serkkunsa kuulivat, kuinka suurta laupeutta Herra oli osoittanut hänelle, ja he iloitsivat hänen kanssaan. 59 Kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja antoivat hänelle nimen Sakarias, hänen isänsä nimen mukaan. 60 Hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei niin, vaan hänen nimensä on oleva Johannes." 61 Ja he sanoivat hänelle: "Ei ole ketään suvussasi, jota kutsutaan tällä nimellä." 62 Ja he viittoivat hänen isälleen, miten hän haluaisi pojan nimettävän. 63 Ja hän pyysi kirjoituspöytää ja kirjoitti sanoen: "Hänen nimensä on Johannes." Ja he kaikki ihmettelivät. 64 Ja heti hänen suunsa aukeni ja hänen kielensä irtosi, ja hän puhui ja ylisti Jumalaa. 65 Ja pelko valtasi kaikki heidän ympärillään asuvaiset, ja kaikki nämä sanat levisivät koko Juudean vuoristoon. 66 Ja kaikki, jotka ne kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Ja Herran käsi oli hänen kanssaan. 67 Ja hänen isänsä Sakarias täytettiin Pyhällä Hengellä ja ennusti sanoen: 68 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on pitänyt puoleensa kansansa ja lunastanut sen, 69 Ja on nostanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin suvusta, 70 niin kuin hän on puhunut pyhien profeettainsa suun kautta, jotka ovat olleet ikiajoista asti: 71 että me pelastuisimme vihollisiltamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat; 72 tehdäkseen isillemme luvatun laupeuden ja muistaakseen pyhän liittonsa, 73 Valan, jonka hän vannoi isällemme Abrahamille, 74 että hän suo meille, että me vihollistemme käsistä pelastuneina voisimme pelkäämättä palvella häntä, 75 Pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. 76 Ja sinä, lapsi, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään; 77 antaakseen hänen kansalleen pelastuksen tunteen heidän syntiensä anteeksiannon kautta, 78 Meidän Jumalamme hellän armon kautta, jonka kautta koitto korkeudesta on meitä etsinyt, 79 Valaisemaan pimeydessä ja kuoleman varjossa istuvia, ohjaamaan jalkamme rauhan tielle. 80 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä, ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.
9