Hermaan paimenen ensimmäinen kirja, jonka nimi on Hänen näyt VISIO 1 1 Hän, joka oli minut kasvattanut, myi erään nuoren neidon Roomassa; nähtyäni hänet monta vuotta myöhemmin muistin hänet ja aloin rakastaa häntä kuin sisartani. Jonkin ajan kuluttua näin hänen peseytyvän Tyber-joessa; ja ojensin käteni häntä kohti ja toin hänet ylös joesta. 2 Ja kun näin hänet, ajattelin itsekseni: Kuinka onnellinen olisinkaan, jos minulla olisi sellainen vaimo, sekä kauneuden että tapojen puolesta. Tätä ajattelin itsekseni, enkä ajatellut enää. Mutta pian sen jälkeen, kävellessäni ja pohtiessani näitä ajatuksia, aloin kunnioittaa tätä Jumalan luomusta ja ajattelin itsekseni: kuinka jalo ja kaunis hän oli. 3 Ja käveltyäni vähän matkaa nukahdin. Ja henki vei minut mukanaan ja vei minut oikealle päin erään paikan läpi, jonka läpi kukaan ei voinut kulkea. Se oli kallioiden keskellä oleva, hyvin jyrkkä paikka, josta vettä ei voinut kulkea. 4 Kun olin ohittanut tämän paikan, tulin tasangolle; ja siellä polvistuin ja aloin rukoilla Herraa ja tunnustaa syntini. 5 Ja kun minä rukoilin, taivas aukeni, ja minä näin naisen, jota olin himoinnut, tervehtivän minua taivaasta ja sanovan: "Hermas, tervehdys!" Ja minä katsoin häneen ja vastasin: "Rouva, mitä sinä täällä teet?" Hän vastasi minulle: "Minut on otettu tänne Herran eteen syyttämään sinua synnistä." 6 "Rouva," sanoin minä, "tahdotko taivuttaa minua?" "Ei," sanoi hän, "vaan kuule sanat, jotka minä aion sinulle puhua. Jumala, joka asuu taivaassa ja on luonut kaiken tyhjästä ja moninkertaistanut sen pyhän seurakuntansa tähden, on vihainen sinulle, koska olet tehnyt syntiä minua vastaan." 7 Ja minä vastasin ja sanoin hänelle: "Rouva, jos olen tehnyt syntiä sinua vastaan, niin kerro minulle, missä tai missä paikassa tai milloin olen koskaan puhunut sinulle sopimattoman tai epärehellisen sanan?" 8 Enkö ole aina pitänyt sinua arvossa naistani, enkö ole aina kunnioittanut sinua sisareni tavoin? Miksi siis ajattelet näitä pahoja asioita minua vastaan?
9 Sitten hän hymyili minulle ja sanoi: "Sydämeesi on noussut ilkeyden himo. Eikö sinusta ole paha asia, että vanhurskaan sydämessä nousee paha himo?" 10 Se on todellakin synti, ja vieläpä hyvin suuri, sellaiselle, sillä vanhurskas ihminen ajattelee sitä, mikä on vanhurskasta. Ja kun hän niin tekee ja vaeltaa oikeamielisesti, on Herra taivaassa hänelle suotuisa kaikissa hänen toimissaan. 11 Mutta ne, jotka sydämessään ajattelevat pahasti, ottavat itselleen kuoleman ja vankeuden; ja varsinkin ne, jotka rakastavat tätä nykyistä maailmanaikaa ja kerskaavat rikkauksillaan eivätkä välitä tulevasta hyvästä; heidän sielunsa harhailevat ylös alas eivätkä tiedä, minne mennä. 12 Näin käy niiden, jotka ovat kaksimielisiä, jotka eivät turvaa Herraan, vaan halveksivat ja laiminlyövät oman elämänsä. 13 Vaan rukoile Herraa, niin hän parantaa sinun syntisi ja koko sinun huoneesi ja kaikkien pyhiensä synnit. 14 Heti kun hän oli sanonut nämä sanat, taivaat sulkeutuivat, ja minä jäin täysin surun ja pelon valtaamaksi; ja sanoin itsekseni: jos tämä luetaan minulle synniksi, kuinka voin pelastua? 15 Kuinka minä ikinä voisin rukoilla Herraa monien ja suurten syntieni tähden? Millä sanoilla voisin pyytää häntä olemaan minulle armollinen? 16 Kun minä näitä ajattelin ja pohdin niitä itsekseni, katso, minua vastapäätä oli tuoli, tehty valkeimmasta villasta, joka oli kuin lumi. 17 Ja tuli vanha nainen kirkkaassa vaatteessa, kirja kädessään, ja istui yksin ja tervehti minua sanoen: Hermas, tervehdys! Ja minä, täynnä murhetta ja itkemistä, vastasin: Tervehdys, rouva! 18 Ja hän sanoi minulle: "Miksi olet surullinen, Hermas, joka olit aina kärsivällinen, vaatimaton ja iloinen?" Minä vastasin ja sanoin hänelle: "Rouva, eräs oivallinen nainen on esittänyt minulle häväistyksen ja kertonut minulle, että olen tehnyt syntiä häntä vastaan." 19 Hän vastasi: "Pois se Jumalan palvelijalta. Ehkäpä hänen halunsa on noussut sydämeesi. Sillä sellainen ajatus tekee Jumalan palvelijat syyllisiksi syntiin." 20 Eikä Jumalan palvelijallakaan pidä olla sellaista inhottavaa ajatusta: eikä Hengen hyväksymän tulisi haluta pahaa, varsinkin Hermaan, joka pidättäytyy kaikista
Hermaan paimenen ensimmäinen kirja - Näkyjä
pahoista himoista ja on täynnä kaikkea yksinkertaisuutta ja suurta viattomuutta. 21 Herra ei kuitenkaan ole vihainen sinulle niin paljon sinun itsesi takia kuin sinun sukusi tähden, joka on tehnyt pahaa Herraa ja isiään vastaan. 22 Ja koska olet kiintynyt poikiinne, et ole nuhdellut perhettäsi, vaan olet sallinut heidän elää jumalattomasti. Tästä syystä Herra on vihastunut sinuun, mutta hän parantaa kaikki pahuudet, joita perheessäsi tehdään. Sillä heidän syntiensä ja pahojen tekojensa tähden olet kokonaan maallisten asioiden vallassa. 23 Mutta nyt Jumalan armo on armahtanut sinua ja perhettäsi ja lohduttanut sinua suuresti. Älä ainoastaan eksy, vaan ole rauhallinen ja lohduta perhettäsi. 24 Niin kuin työmies tuo esiin työnsä ja tarjoaa sen kenelle haluaa, niin sinun tulee opettaa joka päivä, mikä on oikeudenmukaista, pois suuresta synnistä. Älä siis lakkaa nuhtelemasta poikiasi, sillä Herra tietää, että he tekevät parannuksen kaikesta sydämestään, ja heidät kirjoitetaan elämän kirjaan. 25 Ja sanottuaan tämän hän lisäsi minulle: "Tahdotko kuulla minun lukevan?" – Minä vastasin hänelle: "Rouva, kuulen." 26 Kuule siis, hän sanoi; ja avattuaan kirjan hän luki loistavasti, suuresti ja ihmeellisesti sellaista, mitä en kyennyt pitämään mielessäni. Sillä ne olivat kauheita sanoja, sellaisia, joita yksikään ihminen ei voinut kestää. 27. Kuitenkin muistin hänen viimeiset sanansa, sillä ne olivat vain harvat ja meille hyvin hyödylliset. 28 Katso, mahtava Herra, joka näkymättömällä voimallaan ja erinomaisella viisaudellaan loi maailman ja loistavalla neuvollaan kaunisti luomakuntansa ja voimansa sanalla vahvisti taivaan ja perusti maan vetten päälle; ja tällä voimakkaalla hyveellä perusti pyhän kirkkonsa, jonka hän on siunannut. 29 Katso, hän poistaa taivaat ja vuoret, kukkulat ja meret; ja kaikki tehdään selväksi hänen valituilleen, jotta hän voisi antaa heille lupauksensa suurella kunnialla ja ilolla; jos he pitävät Jumalan käskyt, jotka he ovat vastaanottaneet suurella uskolla. 30 Ja luettuaan hän nousi tuolilta; ja katso, neljä nuorta miestä tuli ja kantoi tuolia itään. 31 Ja hän kutsui minut luokseen, kosketti rintaani ja sanoi minulle: "Mielenkö lukemani?" Minä vastasin: "Rouva, nämä viimeiset asiat miellyttävät minua, mutta se, mikä oli ennen, oli ankaraa ja kovaa." 32 Hän sanoi minulle: "Nämä viimeiset ovat vanhurskaille, mutta edelliset kapinallisille ja pakanoille." 33 Ja hänen puhuessaan kanssani ilmestyi kaksi miestä, jotka ottivat hänet harteilleen ja menivät itään, missä tuoli oli. 34 Ja hän meni pois iloisesti, ja mennessään hän sanoi minulle: "Hermas, ole rohkealla mielellä." VISIO 2 1 Kun olin matkalla Cumaan, suunnilleen samaan aikaan kuin olin käynyt siellä edellisenä vuonna, aloin muistaa aiemmin näkemääni näkyä. Ja jälleen henki vei minut pois ja toi minut samaan paikkaan, jossa olin ollut edellisenä vuonna.
2 Ja kun tulin siihen paikkaan, lankesin polvilleni ja aloin rukoilla Herraa ja kirkastaa hänen nimeään, koska hän oli pitänyt minua arvollisena ja oli ilmoittanut minulle entiset syntini. 3 Ja kun nousin rukouksesta, näin vastapäätäni vanhan naisen, jonka olin nähnyt viime vuonna, kävelemässä ja lukemassa erästä kirjaa. 4 Ja hän sanoi minulle: "Voitko kertoa nämä asiat Jumalan valituille?" Minä vastasin ja sanoin hänelle: "Rouva, en voi muistaa näin monia asioita, mutta anna minulle kirja, niin kirjoitan ne muistiin." 5 Ota se, hän sanoo, ja pidä huoli, että palautat sen minulle. 6 Heti sen saatuani menin sivuun tiettyyn paikkaan pellolla ja kirjoitin jokaisen kirjaimen, sillä en löytänyt tavuja. 7 Ja heti kun olin saanut kirjaan kirjoitetun valmiiksi, kirja yhtäkkiä temmattiin kädestäni, mutta en nähnyt kenen se oli. 8 Viidentoista päivän kuluttua, kun olin paastonnut ja hartaasti rukoillut Herraa, minulle ilmoitettiin kirjoituksen sisältö. Kirjoitus oli tämä: 9 Sinun jälkeläisesi, oi Hermas! ovat tehneet syntiä Herraa vastaan ja pettäneet vanhempansa heidän suuren pahuutensa tähden. Ja heitä on kutsuttu vanhempiensa pettureiksi, ja he ovat jatkaneet petollisuuttaan. 10 Ja nyt he ovat lisänneet iljettävyyttä muiden syntiensä lisäksi ja ilkeytensä saastaisuutta, ja näin he ovat täyttäneet pahojen tekojensa mittaa. Mutta nuhtele poikiasi kaikilla näillä sanoilla, ja vaimoasi, joka on oleva sinun sisaresi, ja oppikoon hän hillitsemään kielensä, jolla hän panettelee. 11 Ja kun hän kuulee nämä asiat, hän pidättäytyy ja saa armon. 12 Ja heillekin opetetaan, kun olet moittinut heitä näillä sanoilla, jotka Herra on käskenyt ilmoittaa sinulle. 13 Silloin heidän syntinsä, jotka he ovat tähän asti tehneet, ja kaikkien pyhien synnit, jotka ovat tehneet syntiä tähän päivään asti, annetaan anteeksi, jos he tekevät parannuksen kaikesta sydämestään ja poistavat kaikki epäilykset sydämestään. 14 Sillä Herra on vannonut kirkkautensa kautta valittuistaan, ja on nyt päättänyt, että jos joku nyt syntiä tekee, hän ei pelastu. 15 Sillä vanhurskaiden katumuksella on loppunsa; kaikkien pyhien katumuksen päivät ovat täyttyneet; mutta pakanoilla on katumus viimeiseen päivään asti. 16 Sano siis seurakunnan johtajille, että heidän tulisi pitää vaelluksensa oikeassa järjestyksessä, jotta he saisivat luvatun täysin kirkkaudella vastaan. 17 Pysykää siis lujina, te jotka vanhurskautta teette, ja jatkakaa sen tekemistä, että lähtönne olisi pyhien enkelien kanssa. 18 Onnellisia olette te, kaikki jotka kestävät lähestyvän suuren koetuksen, ja kaikki jotka eivät kiellä henkeään. 19 Sillä Herra on vannonut Poikansa kautta, että joka kieltää hänen Poikansa ja hänet, peläten hänen henkensä edestä, hän kieltää hänet myös tulevassa maailmassa. 20 Mutta niille, jotka eivät koskaan häntä kiellä, hän on suuressa armossaan suosiollinen. 21 Mutta sinä, oi Hermas! älä muista poikiesi tekemiä pahoja tekoja äläkä laiminlyö sisartasi, vaan pidä huoli, että he parantavat entiset syntinsä. 22 Sillä heitä opetetaan tästä opista, ellet pidä mielessäsi, mitä he ovat pahoja tehneet.
Hermaan paimenen ensimmäinen kirja - Näkyjä
23 Sillä pahojen tekojen muistaminen tuottaa kuoleman, mutta niiden unohtaminen iankaikkisen elämän. 24 Mutta sinä, oi erakot! olet kärsinyt paljon maallisia vaikeuksia talosi rikkomusten tähden, koska olet laiminlyönyt ne, ikään kuin ne eivät kuuluisi sinulle; ja olet kokonaan uppoutunut suureen toimintaasi. 25 Kuitenkin sinä pelastut, koska et ole luopunut elävästä Jumalasta, ja yksinkertaisuutesi ja ainutlaatuinen pidättyväisyytesi varjelee sinut, jos pysyt niissä. 26 Niin, he pelastavat kaikki, jotka tekevät niin ja vaeltavat viattomuudessa ja yksinkertaisuudessa. 27 Tällaiset ihmiset voittavat kaiken jumalattomuuden ja pysyvät iankaikkiseen elämään asti. 28 Autuaita kaikki, jotka tekevät vanhurskautta, heitä ei tuhota ikuisesti. 29 Mutta sinä sanot ehkä: Katso, suuri koetus on tulossa. Jos se sinulle hyväksi näyttää, niin kiellä hänet jälleen. 30 Herra on lähellä niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa, niin kuin on kirjoitettu Heldamin ja Modalin kirjassa, jotka ennustivat Israelin kansalle erämaassa. 31. Ja minulle, veljet, nukkuessani ilmestyi eräs hyvin kaunis nuorukainen, joka sanoi minulle: "Mitä mieltä olet siitä vanhasta naisesta, jolta sait kirjan? Kuka hän on?" Minä vastasin: "Sibylla." 32 "Sinä erehdyt", hän sanoi, "ei hän ole." Minä vastasin: "Kuka hän sitten on, herra?" Hän vastasi minulle: "Se on Jumalan seurakunta." 33 Ja minä sanoin hänelle: "Miksi hän sitten näyttää vanhalta?" Hän on siis vanha nainen, hän sanoi, koska hän oli ensimmäinen kaikesta luomakunnasta, ja maailma luotiin häntä varten. 34 Tämän jälkeen näin näyn kotona omassa talossani, ja vanha nainen, jonka olin aiemmin nähnyt, tuli luokseni ja kysyi minulta, olinko jo luovuttanut hänen kirjansa seurakunnan vanhimmille? Ja vastasin, etten ole vielä. 35 Hän vastasi: "Hyvin teit, sillä minulla on vielä joitakin sanoja sanottavana sinulle. Mutta kun olen puhunut kaikki sanat loppuun, valitut ymmärtävät ne selvästi." 36 Ja sinun on kirjoitettava kaksi kirjaa ja lähetettävä toinen Klemensille ja toinen Grapteelle. Sillä Klemens lähettää sen vieraisiin kaupunkeihin, koska hänen on sallittua tehdä niin; mutta Grapte nuhtelee leskiä ja orpoja. 37 Mutta sinun on luettava tässä kaupungissa seurakunnan vanhinten kanssa. VISIO 3 1 Näky, jonka minä näin, veljet, oli tämä. 2 Kun olin usein paastonnut ja rukoillut Herraa, että hän ilmoittaisi minulle ilmestyksen, jonka hän oli luvannut vanhan naisen kautta näyttää minulle; samana yönä hän ilmestyi minulle ja sanoi minulle: 3 Koska sinä näin vaivaat itseäsi ja haluat niin kovasti tietää kaiken, tule pellolle, minne tahdot, ja noin kuudennella tunnilla minä ilmestyn sinulle ja näytän sinulle, mitä sinun on nähtävä. 4 Minä kysyin häneltä sanoen: Rouva, mille puolelle peltoa? Hän vastasi: Minne haluat, valitse vain hyvä ja yksityinen paikka. Ja ennen kuin aloin puhua ja kertoa hänelle paikan, hän sanoi minulle: Tulen minne haluat.
5 Minä olin siis, veljet, pellolla ja noudatin määrättyjä hetkiä ja saavuin paikkaan, jonne olin määrännyt hänen tulevan. 6 Ja minä näin penkin asetetun; se oli pellavainen tyyny, ja sen päälle levitettiin hienosta pellavasta tehty peite. 7 Kun näin nämä asiat järjestettyinä tällä tavalla, eikä paikassa ollut ketään, aloin hämmästyä, ja hiukseni nousivat pystyyn, ja minut valtasi jonkinlainen kauhu, sillä olin yksin. 8 Mutta kun menin järkiini ja muistin Gadin kunnian ja rohkaistuin, lankesin polvilleni ja aloin jälleen tunnustaa syntejäni niin kuin ennenkin. 9 Ja kun tein tätä, vanha nainen tuli sinne kuuden nuoren miehen kanssa, jotka olin aiemmin nähnyt, ja seisoi takanani, kun rukoilin, ja kuuli minun rukoilevan ja tunnustavan syntini Herralle. 10 Ja hän kosketti minua ja sanoi: "Lakkaa nyt rukoilemasta syntiesi puolesta; rukoile myös vanhurskauden puolesta, että saisit osan hänestä taloosi." 11 Ja hän nosti minut paikalta, otti minua kädestä ja vei minut istuimelle ja sanoi nuorille miehille: "Menkää ja rakentakaa". 12 Heti kun he olivat lähteneet ja me olimme jääneet kahden, hän sanoi minulle: "Istu tähän." Minä vastasin hänelle: "Rouva, anna vanhempien istua ensin." Hän vastasi: "Istu alas, kuten minä käsken." 13 Ja kun minä tahdoin istua oikealla puolella, hän ei sallinut minun, vaan viittoi kädellään minua istumaan vasemmalla puolella. 14 Kun minä siis mietiskelin ja olin täynnä murhetta siitä, ettei hän sallinut minun istua oikealla puolella, hän sanoi minulle: "Hermes, miksi olet surullinen?" 15 Oikealla puolella oleva paikka on niiden, jotka ovat jo tulleet Jumalan luo ja kärsineet hänen nimensä tähden. Mutta sinulla on vielä paljon jäljellä, ennen kuin sinä, Banat, istut heidän kanssaan. 16 Jatka vilpittömyyttäsi, niin kuin teet, ja istu heidän kanssaan, niin kuin kaikki muutkin tekevät työnsä ja kantavat, mitä ovat kantaneet. 17 Minä sanoin hänelle: Rouva, tahdon tietää, mitä he ovat kärsineet? Kuule siis, hän sanoi: villieläimiä, ruoskimisia, vankeutta ja ristejä hänen nimensä tähden. 18 Tästä syystä pyhyyden oikea käsi kuuluu heille ja kaikille muille, jotka kärsivät Jumalan nimen tähden; mutta vasen kuuluu muille. 19 Lahjat ja lupaukset kuuluvat kuitenkin molemmille, sekä oikealla että vasemmalla puolella oleville, ainoastaan että oikealla puolella istuvat ovat jollain tavalla kunniakkaampia kuin muut. 20 Mutta sinä tahdot istua heidän oikealla puolellaan, ja silti sinulla on paljon vikoja. Mutta sinut puhdistetaan vioistasi, niin kuin kaikki, jotka eivät epäile, puhdistetaan kaikista synneistä, joita he ovat tähän päivään asti tehneet. 21 Ja tämän sanottuaan hän olisi lähtenyt. 22 Niin minä lankesin hänen jalkojensa eteen ja aloin rukoilla häntä Herran tähden, että hän näyttäisi minulle näyn, jonka hän oli luvannut. 23 Sitten hän otti minua jälleen kädestä, nosti minut ylös ja asetti minut istumaan vasemmalle puolelle olevalle istuimelle; ja hän piti yllä kirkasta taikasauvaa ja sanoi minulle: "Näetkö tuon suuren asian?" Minä vastasin: "Rouva, en näe mitään."
Hermaan paimenen ensimmäinen kirja - Näkyjä
24 Hän vastasi: "Etkö näe edessäsi suurta tornia, joka on rakennettu veden päälle hohtavista, nelikulmaisista kivistä?" 25 Sillä tornin rakensivat neliölle nämä kuusi nuorta miestä, jotka tulivat hänen kanssaan. 26 Mutta tuhannet muut miehet toivat kiviä; jotkut vetivät niitä syvyyksistä, toiset kantoivat niitä maasta ja antoivat ne kuudelle nuorelle miehelle. Ja nämä ottivat ne ja rakensivat. 27. Syvyydestä nostetut kivet pantiin kaikki rakennukseen, sillä ne olivat kiillotettuja ja niiden neliöt vastasivat täysin toisiaan. Niinpä ne liittyivät toisiinsa niin, ettei niiden liitoskohdasta näkynyt tilaa, niin että koko torni näytti olevan rakennettu ikään kuin yhdestä kivestä. 28 Mutta niistä muista kivistä, jotka maasta irrotettiin, he hylkäsivät osan, ja toiset he sovittivat rakennukseen. 29 Hylätyistä joukosta he leikkasivat osan irti ja heittivät ne kauas tornista; mutta monia muita makasi tornin ympärillä, eikä niitä käytetty rakentamisessa. 30 Jotkut näistä olivat karkeita, toisissa oli halkeamia, toiset olivat valkoisia ja pyöreitä, eivätkä sopivia tornin rakentamiseen. 31 Mutta minä näin, kuinka muut kivet heitettiin kauas tornista ja putosivat valtatielle, mutta eivät kuitenkaan jatkaneet tietä, vaan ne vieritettiin tieltä autioon paikkaan. 32 Näin toisten putoavan tuleen ja palavan; toisten putoavan lähelle vettä, mutta he eivät kyenneet vierimään siihen, vaikka he kovasti halusivat pudota veteen. 33 Ja kun hän oli minulle nämä näyttänyt, hän olisi lähtenyt pois. Mutta minä sanoin hänelle: "Rouva, mitä hyötyä minulle on siitä, että näen nämä enkä ymmärrä, mitä ne tarkoittavat?" 34 Hän vastasi ja sanoi minulle: Olet hyvin ovela, koska haluat tietää ne asiat, jotka liittyvät torniin. Niin, sanoin minä, rouva, jotta voisin julistaa ne veljille, ja he iloitsisivat ja näiden asioiden kuuleminen kirkastaisi Jumalaa suurella kirkkaudella. 35 Niin hän sanoi: "Monet todellakin kuulevat heidät, ja kun he ovat kuulleet heidät, jotkut iloitsevat, ja toiset itkevät. Ja kuitenkin nämäkin, jos he tekevät parannuksen, iloitsevat myös." 36 Kuulkaa siis, mitä minä sanon tornin vertauksesta, älkääkä enää vaivautuko minuun ilmestyksen suhteen. 37 Sillä näillä ilmestyksillä on loppunsa, koska ne ovat täyttyneet. Mutta sinä älä lakkaa kaipaamasta ilmestyksiä, sillä olet hyvin kiireellinen. 38 Mitä tulee torniin, jonka näet rakennettuna, se olen minä, nimittäin kirkko, joka olen ilmestynyt sinulle sekä nyt että ennenkin. Sen tähden kysy mitä tahdot tornista, niin minä ilmoitan sen sinulle, jotta voisit iloita pyhien kanssa. 39 Minä sanoin hänelle: "Rouva, koska kerran olet katsonut minut arvolliseksi vastaanottamaan sinulta kaikkien näiden asioiden ilmestyksen, ilmoita ne minulle." 40 Hän vastasi minulle: "Kaikki, mikä on sinulle ilmoitettavaksi sopivaa, se ilmoitetaan; olkoon vain sydämesi Herran kanssa äläkä epäile, mitä ikinä näetkään." 41 Minä kysyin häneltä: "Rouva, miksi torni on rakennettu veden päälle?" Hän vastasi: "Sanoin sinulle aiemmin, että olit hyvin viisas tiedustellessasi ahkerasti rakennuksesta, siksi tulet löytämään totuuden." 42 Kuulkaa siis, miksi torni on rakennettu veden päälle: sillä teidän elämänne pelastuu veden kautta. Sillä se on
perustettu kaikkivaltiaan ja kunniallisen nimen sanalla ja sitä tukee Jumalan näkymätön voima ja hyve. 43 Ja minä vastasin ja sanoin hänelle: "Nämä ovat hyvin ihmeellisiä; mutta, rouva, keitä ovat nuo kuusi nuorukaista, jotka rakentavat?" 44 He ovat, hän sanoi, Jumalan enkelit, jotka ensin määrättiin, ja joille Herra on antanut kaikki luomansa, valmistamaan ja rakentamaan niitä ja hallitsemaan niitä. Sillä heidän avullaan tornin rakentaminen saatetaan päätökseen. 45 Ja ketkä ovat ne muut, jotka tuovat heille kiviä? 46 Hekin ovat Herran pyhiä enkeleitä, mutta nuo muut ovat näitä jalompia. Sen tähden, kun tornin koko rakentaminen on valmis, he kaikki juhlivat yhdessä tornin vieressä ja ylistävät Jumalaa, koska tornin rakenne on valmis. 47 Minä kysyin häneltä ja sanoin: "Haluaisin tietää kivien kunnon ja niiden merkityksen, mikä se on?" 48 Hän vastasi ja sanoi minulle: "Oletko sinä parempi kuin kaikki muut, että tämä sinulle ilmoitettaisiin? Sillä muita on sekä ennen sinua että parempia kuin sinä, joille nämä näyt ilmoitettaisiin. 49 Kuitenkin, jotta Jumalan nimi kirkastettaisiin, se on ilmoitettu ja tullaan ilmoittamaan sinulle niiden tähden, jotka epäilevät ja miettivät sydämessään, ovatko nämä asiat niin vai eivät. 50 Sano heille, että kaikki nämä asiat ovat totta, eikä niissä ole mitään epätotta, vaan kaikki on lujaa ja totuudenmukaista. 51 Kuuntele siis rakennuksessa olevia kiviä. 52 Neliönmuotoiset ja valkoiset kivet, jotka ovat täsmälleen yhtä liitoksissaan, ovat apostolit, piispat, opettajat ja palvelijat, jotka Jumalan armosta ovat tulleet sisään ja hallinneet, opettaneet ja palvelleet pyhästi ja vaatimattomasti Jumalan valittuja, sekä niitä, jotka ovat nukkuneet pois, että niitä, jotka vielä ovat elossa; ja ovat aina olleet heidän kanssaan samaa mieltä ja ovat vallinneet rauhan itsessään ja ovat kuulleet toisiaan. 53 Siksi niiden liitokset tarkalleen kohtaavat toisensa tornin rakentamisessa. 54 Ne, jotka vedetään syvyydestä ja pannaan rakennukseen ja joiden liitokset sopivat yhteen muiden jo rakennettujen kivien kanssa, ovat niitä, jotka ovat jo nukahtaneet ja kärsineet Herran nimen tähden. 55 Ja mitä muita kiviä, rouva, on tuotu maasta? Haluaisin tietää, mitä ne ovat. 56 Hän vastasi: "Jotka makaavat maassa hiomattomina, ne ovat ne, jotka Jumala on hyväksynyt, koska he ovat vaeltaneet Herran laissa ja ohjanneet tiensä hänen käskyjensä mukaan." 57 Ne, jotka tuodaan ja asetetaan tornin rakentamiseen, ovat uskossa olevia nuoria ja uskollisia. Ja enkelit neuvovat heitä tekemään hyvin, koska heissä ei löydy vääryyttä. 58 Mutta keitä ovat ne, jotka he hylkäsivät ja laskivat tornin viereen? 59 He ovat sellaisia, jotka ovat tehneet syntiä ja ovat halukkaita tekemään parannuksen; minkä vuoksi heitä ei heitetä kauas tornista, koska he ovat hyödyllisiä rakennukselle, jos he tekevät parannuksen. 60 Sen tähden ne, jotka vielä tekevät parannuksen, jos he tekevät parannuksen, vahvistuvat uskossa; toisin sanoen, jos he tekevät parannuksen nyt, tornin rakentamisen aikana. Sillä jos rakennus valmistuu, heille ei silloin ole paikkaa,
Hermaan paimenen ensimmäinen kirja - Näkyjä
mihin heidät voitaisiin laittaa, vaan heidät hylätään; sillä vain sillä on tämä etuoikeus, joka nyt on ulkona tornissa. 61 Mutta tahdotko tietää, keitä he ovat, jotka on hakattu pois ja heitetty kauas tornista? Rouva, sanoin minä, minä haluan sen. 62 He ovat pahuuden lapsia, jotka uskoivat vain tekopyhyyteen, mutta eivät luopuneet pahoista teiltään; tästä syystä he eivät pelastu, koska heistä ei ole mitään hyötyä rakennuksessa syntiensä tähden. 63 Sentähden heidät hakataan pois ja karkotetaan kauas Herran vihan tähden, koska he ovat vihoittaneet hänet heitä vastaan. 64 Mitä tulee niihin lukuisiin muihin kiviin, jotka olet nähnyt tornin ympärille asetettuina, mutta joita ei ole pantu rakennuksiin; ne, jotka ovat rosoisia, ovat niitä, jotka ovat tunteneet totuuden, mutta eivät ole pysyneet siinä eivätkä liittyneet pyhiin, ja siksi he ovat hyödyttömiä. 65 Ne, joilla on sydämessään rakoja, ovat niitä, jotka pitävät sydämessään riitaa toisiaan vastaan eivätkä elä rauhassa; jotka ovat ystävällisiä veljiensä seurassa, mutta heti kun he ovat eronneet toisistaan, heidän pahuutensa pysyy yhä heidän sydämessään: nämä ovat rakoja, jotka näkyvät noissa kivissä. 66 Rajuja ja lyhyitä ovat ne, jotka ovat tosin uskoneet, mutta ovat silti suuressa määrin täynnä pahuutta: tästä syystä he ovat raajarikkoja eivätkä terveitä. 67 Mutta mitä ovat nuo valkoiset ja pyöreät kivet, rouva, ja mitkä eivät sovellu tornin rakentamiseen? 68 Hän vastasi ja sanoi minulle: "Kuinka kauan sinä vielä olet tyhmä ja ymmärtämätön, kyselet kaikkea etkä ymmärrä mitään?" 69 He ovat sellaisia, joilla tosin on usko, mutta joilla on kuitenkin tämän maailman rikkaudet. Kun siis syntyy vaikeuksia rikkauksiensa ja kauppansa vuoksi, he kieltävät Herran. 70 Minä vastasin ja sanoin hänelle: "Milloin heistä siis tulee hyödyksi Herralle?" Hän sanoo, että kun heidän rikkautensa, joista he iloitsevat, katoaa, heistä tulee hyödyksi Herralle hänen rakentamisekseen. 71 Sillä niin kuin pyöreää kiveä ei voida tehdä neliömäiseksi, ellei sitä leikata pois ja heitetä hieman pois, niin nekään, jotka ovat rikkaita tässä maailmassa, eivät voi olla hyödyllisiä Herralle, ellei heidän rikkauksiaan karsita. 72 Opi tämä omasta kokemuksestasi: kun olit rikas, olit hyödytön; mutta nyt olet hyödyllinen ja kelvollinen elämään, johon olet ryhtynyt; sillä sinäkin olit kerran yksi noista kivistä. 73 Mitä tulee muihin kiviin, jotka näit heitettyinä kauas tornista ja kulkevan tiellä ja putoavan tieltä autioihin paikkoihin, ne ovat niitä, jotka tosin uskoivat, mutta epäilyksensä vuoksi ovat hyljänneet oikean tien, luullen löytävänsä paremman. Mutta he harhailevat ja ovat kurjia, kulkeutuen autioille teille. 74 Sitten ne kivet, jotka putosivat tuleen ja paloivat, ovat niitä, jotka ovat ikuisesti luopuneet elävästä Jumalasta; eivätkä heidän sydämeensä koskaan tule katumusta sen kiintymyksen vuoksi, jota he tuntevat himoihinsa ja pahuuteensa, joita he tekevät. 75 Ja mitkä ovat ne muut, jotka putosivat veteen eivätkä päässeet vierimään veteen? 76 He ovat sellaisia, jotka ovat kuulleet sanan ja olivat halukkaita kastamaan itsensä Herran nimeen; mutta ottaen
huomioon totuuden vaatiman suuren pyhyyden, ovat vetäytyneet pois ja vaeltaneet jälleen pahojen himojensa perässä. 77 Näin hän päätti tornin selityksen. 78 Mutta minä yhä painostan häntä ja kysyin: "Sallitaanko katumus kaikille niille kiville, jotka näin heitetään pois eivätkä sovellu tornin rakentamiseen; ja löytävätkö ne sijaa tässä tornissa?" 79 He saattavat katua, hän sanoi, mutta he eivät voi tulla tähän torniin; vaan heidät asetetaan paljon alempaan arvoon, ja tämän jälkeen heitä on vaivattu ja he ovat täyttäneet syntiensä päivät. 80 Ja tästä syystä heidät poistetaan, koska he ovat ottaneet vastaan vanhurskauden sanan; ja silloin heidät siirretään ahdistuksistaan, jos heillä on sydämessään todellinen käsitys siitä, mitä he ovat tehneet väärin. 81 Mutta jos heillä ei ole tätä tunnetta sydämessään, he eivät pelastu sydämensä kovuuden tähden. 82 Kun olin siis kysynyt häneltä kaikkea tätä, hän sanoi minulle: "Tahdotko nähdä jotain muuta?" Ja koska halusin nähdä sen, iloitsin suuresti. 83 Niin hän katsoi minuun taakseen, hymyili hieman ja sanoi minulle: "Näetkö seitsemän naista tornin luona?" "Rouva", sanoin minä, "minä näen heidät." 84. Hän vastasi, että he kannattelevat tätä tornia Herran käskyn mukaan. Kuule siis heidän seuraukset. 85 Ensimmäistä heistä, joka pitää lujasti kiinni kädellään, kutsutaan Uskoksi, hänen kauttaan valitut pelastuvat. Seuraavaa, joka on vyötetty ja näyttää miehekkäältä, kutsutaan Pidättyväisyydeksi: hän on Uskon tytär. 86 Joka siis seuraa häntä, on onnellinen koko elämänsä ajan, koska hän pidättäytyy kaikista pahoista teoista uskoen, että jos hän pidättäytyy kaikesta himosta, hän perii iankaikkisen elämän. Ja mitä, rouva, sanoin minä, ovat ne muut viisi? 87. Hän vastasi: "He ovat toistensa tyttäriä." Ensimmäistä heistä kutsutaan yksinkertaisuudeksi, seuraavaa viattomuudeksi, kolmatta vaatimattomuudeksi, sitten kurinalaiseksi ja viimeisin kaikista on laupeus. Kun siis olet täyttänyt heidän äitinsä teot, kykenet tekemään kaiken. 88 Rouva, sanoin minä, haluaisin tietää, mikä erityinen hyve kullakin näistä on. 89 Kuule siis, hän vastasi, heillä on yhtäläiset hyveet, ja heidän hyveensä ovat kietoutuneet yhteen ja seuraavat toisiaan sellaisena kuin ne syntyivät. 90 Uskosta lähtee pidättyvyys; pidättyvyydestä yksinkertaisuus; yksinkertaisuudesta viattomuus; viattomuudesta vaatimattomuus; vaatimattomuudesta itsekuri ja rakkaus. Siksi näiden teot ovat pyhiä, siveitä ja oikeita. 91 Joka siis näitä palvelee ja pitää kiinni heidän teoistaan, hänellä on asuinsijansa tornissa Jumalan pyhien kanssa. 92 Sitten kysyin häneltä ajoista, oliko loppu nyt käsillä; 93 Mutta hän huusi suurella äänellä sanoen: "Voi tyhmä ihminen! Etkö näe tornia vielä rakennettuna? Kun torni on valmis ja rakennettu, sillä on loppunsa; ja se on pian oleva valmis." 94 Mutta älä kysy minulta enää mitään. Se, mitä on sanottu, riittäköön sinulle ja kaikille pyhille henkienne virkistykseksi. Sillä näitä asioita ei ole ilmoitettu ainoastaan sinulle, vaan jotta sinä tekisit ne ilmeisiksi kaikille.
Hermaan paimenen ensimmäinen kirja - Näkyjä
95 Sillä siksi, oi Hermes, kolmen päivän kuluttua sinun on ymmärrettävä nämä sanat, jotka alan puhua sinulle, jotta voisit puhua ne pyhien korviin; että kun he ovat kuulleet ja tehneet ne, he puhdistuisivat pahoista teoistaan, ja sinä yhdessä heidän kanssaan. 96 Kuulkaa minua siis, oi poikani. Olen kasvattanut teidät suuressa yksinkertaisuudessa, viattomuudessa ja vaatimattomuudessa Jumalan rakkauden tähden, joka on laskeutunut teidän päällenne vanhurskaudessa, jotta teidät pyhitettäisiin ja vanhurskautettaisiin kaikesta synnistä ja pahuudesta; mutta te ette lakkaa pahoista teoistanne. 97 Kuulkaa siis minua ja pitäkää rauha keskenänne ja käykää toistenne luona ja ottakaa toisenne vastaan, älkääkä nauttiko ainoastaan Jumalan luoduista. 98 Anna auliisti tarvitseville. Jotkut liian avokätisesti syömällä sairastuvat lihaansa ja vahingoittavat ruumistaan, kun taas toisten, joilla ei ole ruokaa, liha kuihtuu, koska heiltä puuttuu riittävästi ravintoa, ja ruumiit kuluvat. 99 Sentähden on tämä kohtuuttomuus teille vahingoksi, teillä, joilla on, ettekä jaa sitä niille, joilla ei ole. Valmistautukaa siihen tuomioon, joka on kohtaava teitä. 100 Te, jotka olette arvovaltaisempia, etsikää nälkäisiä, niin kauan kuin torni on vielä kesken. Sillä kun torni on valmis, te olette halukkaita tekemään hyvää, mutta ette löydä siitä paikkaa. 101 Varokaa siis te, jotka ylpeilette rikkauksillanne, etteivät puutteessa olevat ehkä voihki, ja heidän huokauksensa nouse Jumalan luo, ja teidät suljetaan tavaroitanne ulos tornin portista. 102 Katso, minä nyt varoitan teitä, jotka olette kirkon johdossa ja rakastatte korkeimpia paikkoja: älkää olko niiden kaltaisia, jotka tekevät pahaa. 103 Ja he tosin kantavat myrkkyään laatikoissa, mutta te pidätte myrkynne ja tartunnanne sydämissänne, ettekä puhdista niitä ettekä sekoita järkenne puhtaaseen sydämeen, jotta löytäisitte armon Suuren Kuninkaan luona. 104 Pitäkää huolta, lapseni, ettette erimielisyytenne riistä teiltä henkeänne. Kuinka te aiotte opettaa Jumalan valittuja, kun te itse haluatte ojennusta? Sen tähden nuhdelkaa toisianne ja olkaa rauhassa keskenänne, jotta minä, seisoen isänne edessä, voisin tehdä teistä tilin Herralle. 105 Ja kun hän oli lopettanut keskustelun kanssani, kuusi rakentanutta nuorta miestä tulivat ja kantoivat hänet torniin; ja neljä muuta istui istuimelle, jolla hän istui, ja hekin menivät takaisin torniin. En nähnyt heidän kasvojaan, sillä heidän selkänsä olivat minua kohti. 106 Kun hän oli menossa pois, pyysin häntä paljastamaan minulle, mitä koskivat ne kolme hahmoa, joissa hän oli minulle ilmestynyt. 107 Mutta hän vastasi ja sanoi minulle: "Näistä asioista sinun täytyy kysyä joltakulta toiselta, jotta ne ilmoitettaisiin sinulle." 108 Nyt, veljet, ensimmäisessä näyssä viime vuonna hän ilmestyi minulle erittäin vanhana ja istumassa tuolissa. 109 Eräässä toisessa näyssä hänellä oli kyllä nuorekas kasvot, mutta hänen ihonsa ja hiuksensa olivat vanhat; mutta hän puhui kanssani seisten ja oli iloisempi kuin ensimmäisellä kerralla. 110 Kolmannessa näyssä hän oli joka suhteessa paljon nuorempi ja kauniimman näköinen; hänellä oli vain iäkkään ihmisen hiukset; silti hän näytti iloiselta ja istui penkillä.
111 Minä olin siis hyvin surullinen näistä asioista, kunnes ymmärtäisin näyn. 112 Sen tähden näin yöllisessä näyssä saman vanhan naisen sanovan minulle: "Kaikki rukous tarvitsee nöyryytystä. Paasto siis, niin opit Herralta, mitä pyydät." Paastosin siis erään päivän. 113 Samana yönä minulle ilmestyi nuori mies ja sanoi: "Miksi niin usein kaipaat Ilmestyksiä rukouksissasi? Varo, ettet vahingoita kehoasi pyytämällä monia asioita. Riittävätkö nämä Ilmestyskirjat?" 114 Voitko nähdä merkittävämpiä ilmestyksiä kuin ne, jotka olet jo saanut? 115 Minä vastasin ja sanoin hänelle: "Herra, pyydän vain tätä yhtä asiaa noiden kolmen vanhan naisen hahmon vuoksi, jotka minulle ilmestyivät, jotta Ilmestys olisi täydellinen." 116 Hän vastasi minulle: "Sinä et ole ymmärtämätön, mutta epäilyksesi tekevät sinut ymmärtämättömäksi, koska sydämesi ei ole Herran puolella." 117 Minä vastasin ja sanoin: "Mutta me opimme nämä asiat tarkemmin sinulta." 118 Kuuntele siis, hän sanoo, niistä luvuista, joita kysyt. 119 Ja ensin, ensimmäisessä näyssä hän ilmestyi sinulle vanhan naisen hahmossa tuolissa istumassa, koska vanha henkesi oli rappeutunut ja voimaton heikkouksiesi ja sydämesi epäilyksen vuoksi. 120 Sillä niin kuin vanhoilla ei ole toivoa uudistumisestaan eivätkä he odota mitään muuta kuin lähtöään, niin tekin, maallisten asioiden heikentäminä, annoitte itsenne laiskuudelle ettekä heittäneet huoltanne pois Herran niskoille; ja teidän mielenne hämärtyi, ja te vanhenette surussanne. 121 Mutta herra, haluaisin tietää, miksi hän istui tuolilla? 122 Hän vastasi: "Jokainen heikko istuu tuolilla heikkoutensa vuoksi, jotta hänen heikkouttaan tuettaisiin." Katso siis ensimmäisen näyn kuvaa. 123 Toisessa näyssä sinä näit hänen seisovan, ja hänellä oli nuorekkaat kasvot ja iloisempi kuin ennen; mutta hänen lihansa ja hiuksensa olivat vanhat. Kuulkaa, hän sanoi, myös tämä vertaus. 124 Kun ihminen vanhenee, hän vaipuu epätoivoon heikkoutensa ja köyhyytensä vuoksi eikä odota mitään muuta kuin viimeistä elämänsä päivää. 125 Mutta yhtäkkiä hänelle jätetään perintö, ja hän kuulee siitä ja nousee; ja iloiseksi tultuaan hän kerää uutta voimaa. Eikä hän enää istu, vaan seisoo ja on vapautettu entisestä surustaan; eikä hän istu, vaan toimii miehekkäästi. 126 Niin te, kuultuanne ilmestyksen, jonka Jumala teille ilmoitti, koska Jumala armahti teitä ja uudisti teidän henkenne, sekä panitte pois heikkoutenne, ja teille tuli voima, ja te vahvistuitte uskossa; ja Jumala, nähdessään teidän voimanne, iloitsi. 127 Tästä syystä hän näytti teille tornin rakentamisen ja näyttää teille muitakin asioita, jos teillä on rauha kaikesta sydämestä keskenänne. 128 Mutta kolmannessa näyssä näit hänet vielä nuorempana, kauniina ja iloisena, ja tyynenä kasvoilla. 129 Sillä ikään kuin surullinen saisi kuulla hyviä uutisia, hän unohtaa heti surunsa eikä välitä mistään muusta kuin kuulemastaan hyvästä uutisesta; ja muuten hän saa lohtua ja hänen henkensä uudistuu saamansa ilon kautta: samoin
Hermaan paimenen ensimmäinen kirja - Näkyjä
tekin olette virkistyneet hengessänne nähdessänne nämä hyvät asiat. 130 Ja se, että näit hänen istuvan penkillä, merkitsee vahvaa asentoa; penkillä on neljä jalkaa ja se seisoo vahvasti. Ja jopa itse maailmaa kannattelevat neljä elementtiä. 131 Sen tähden ne, jotka tekevät täydellisen parannuksen, ovat nuoria; ja ne, jotka kääntyvät pois synneistään koko sydämestään, vahvistuvat. 132 Ja nyt teillä on Ilmestys kokonaisuudessaan, älkää pyytäkö enää mitään enempää paljastusta teille. 133 Mutta jos jotakin on paljastettava, se tehdään teille ilmeiseksi. VISIO 4 1 Minä näin näyn, veljet, kaksikymmentä päivää edellisen näyn jälkeen; se kuvasi lähestyvää ahdistusta. Minä kuljin peltotietä. 2 Yleiseltä tieltä siihen paikkaan, jonne menin, on noin kymmenen stadionia; se on tie, jota ei juurikaan käytetä. 3 Ja yksin kävellessäni minä rukoilin Herraa, että hän vahvistaisi ne ilmestykset, jotka hän oli minulle näyttänyt pyhän kirkkonsa kautta: 4 Ja hän antaisi katumuksen kaikille palvelijoilleen, jotka olivat loukkaantuneet, jotta hänen suuri ja kunniakas nimensä tulisi kirkastetuksi, ja koska hän piti minua arvollisena sille, jolle hän voisi näyttää ihmetekojaan, ja että minä voisin kunnioittaa häntä ja kiittää häntä. 5 Ja katso, ikään kuin ääni vastasi minulle: Älä epäile, Hermas. Sen tähden aloin ajatella ja sanoa itsekseni: miksi epäilisin, kun Herra on näin asettanut minut alttiiksi ja olen nähnyt niin ihania asioita? 6 Olin kulkenut vain vähän pidemmälle, veljet, kun näin tomun nousevan taivaaseen. Aloin ajatella mielessäni: Tuleeko joku karjalauma, joka nostaa sellaista tomua? 7 Se oli noin furlongin päässä minusta. Ja katso, minä näin pölyn nousevan yhä enemmän, niin että aloin epäillä, että siinä oli jotakin poikkeuksellista. 8 Ja aurinko paistoi vähän, ja katso, minä näin suuren pedon, kuin valaan, ja sen suusta lähti tulisia heinäsirkkoja. Pedon korkeus oli noin sadan jalan pituinen, ja sillä oli pää kuin suurella saviastialla. 9 Aloin itkeä ja rukoilla Herraa, että hän vapauttaisi minut siitä. Sitten muistin sanan, jonka olin kuullut: Älä epäile, Hermas. 10 Sen tähden, veljet, pukeuduin jumalalliseen uskoon ja muistaen, kuka oli opettanut minulle suuria asioita, ja annoin itseni ruumiillisesti pedolle. 11 Peto lähestyi, aivan kuin se olisi voinut kerralla niellä kaupungin. 12 Lähestyin sitä, ja peto makasi koko ruumiinsa maassa eikä tuonut esiin muuta kuin kieltään eikä liikahtanut kertaakaan, ennen kuin olin ohittanut sen. 13 Pedon päässä oli neljä väriä: ensin musta, sitten punainen ja verinen, sitten kultainen ja sitten valkoinen. 14 Sen jälkeen, kun olin kulkenut sen ohi ja mennyt eteenpäin noin kymmenen metriä, minua vastaan tuli neitsyt, hyvin puettuna, ikään kuin hän olisi juuri tullut hääkammiostaan, kokonaan valkoisissa vaatteissa, jalassaan valkoiset kengät, kasvoillaan huntu ja peitettynä kiiltävillä hiuksilla.
15 Nyt tiesin aiemmista näyistäni, että se oli kirkko, ja siitä lähtien iloitsin entisestään. Hän tervehti minua sanoen: "Terve, oi mies!" Minä vastasin tervehdykseen sanoen: "Rouva, terve!" 16 Hän vastasi ja sanoi minulle: "Etkö kohdannut mitään, mies?" Minä vastasin: "Rouva, minua kohtasi peto, joka näytti kykenevän ahmimaan kokonaisen kansan; mutta Jumalan voimalla ja hänen ainutlaatuisen armonsa kautta minä pakenin siitä." 17. Hän sanoi, että sinä selvisit siitä hyvin, koska annoit kaiken huolesi Jumalan haltuun ja avasit sydämesi hänelle uskoen, ettet voisi olla turvassa minkään muun kuin hänen suuren ja kunniakkaan nimensä kautta. 18 Sentähden Herra lähetti enkelinsä, joka on pedon, jonka nimi on Hegrin, yllä ja sulki sen suun, ettei se nielisi sinua. Sinä olet välttänyt suuren koetuksen uskosi kautta, koska et epäillyt tuon kauhean pedon edessä. 19 Mene siis ja kerro Jumalan valituille ne suuret teot, jotka hän on tehnyt sinulle. Ja sano heille, että tämä peto on kuva siitä koettelemuksesta, joka on tuleva. 20 Jos siis olette valmistautuneet, te vältätte sen, jos sydämenne on puhdas ja tahraton; ja jos palvelette Jumalaa kaikkina loppuelämän päivinänne valittamatta. 21 Heittäkää kaikki murheesi Herran huomaan, hän ohjaa ne. Uskokaa Jumalaan, te epäilevät, sillä hän voi kaikki; hän voi sekä kääntää vihansa pois teistä että lähettää teille avun ja turvallisuuden. 22 Voi epäileviä, jotka kuulevat nämä sanat ja halveksivat niitä! Parempi olisi heille, etteivät he olisi syntyneetkään. 23 Sitten kysyin häneltä neljästä väristä, jotka pedon päässä oli. Mutta hän vastasi minulle sanoen: "Taas olet utelias, kun kysyt näistä asioista." Mutta minä sanoin hänelle: "Rouva, näytä minulle, mitä ne ovat." 24 Kuule, hän sanoi, musta, jonka näit, symboloi maailmaa, jossa asut. Tulinen ja verinen väri merkitsee, että tämä aikakausi on tuhottava tulella ja verellä. 25 Kultainen osa olette te, jotka olette siitä pelastuneet. Sillä niin kuin kulta koetellaan tulessa ja siitä tulee hyödyllinen, niin koetellaan teitäkin, jotka elätte tämän maailman ihmisten keskuudessa. 26 Sen tähden ne, jotka kestävät loppuun asti ja joita ne koettelevat, puhdistetaan. Ja niin kuin kulta tässä koetuksessa puhdistuu ja menettää kuonansa, niin tekin hylkäätte kaiken surun ja vaivan ja teidät puhdistetaan tornin rakentamista varten. 27 Mutta valkoinen väri tarkoittaa tulevaa maailmanaikaa, jossa Jumalan valitut asuvat, sillä Jumalan valitut ovat puhtaat ja tahrattomat iankaikkiseen elämään asti. 28 Älä siis lakkaa puhumasta näitä pyhien kuullen. Tässä on teille vertauskuva tulevasta suuresta ahdistuksesta, joka, jos te tahdotte, ei teille mitään merkitse. Muistakaa siis, mitä minä olen teille sanonut. 29 Puhuttuaan näin paljon hän lähti pois; mutta en nähnyt, minne hän meni. Mutta yhtäkkiä kuulin äänen ja käännyin takaisin peloissani, sillä luulin pedon tulevan minua kohti.