Nehemia LUKU 1 1 Nehemian, Hakaljan pojan, sanat. Ja tapahtui kislevin kuussa, kahdentenakymmenentenä vuonna, kun minä olin Susanin linnassa, 2 Että Hanani, yksi veljistäni, tuli, hän ja muutamia Juudan miehiä, ja minä kysyin heiltä pakoon päässeistä juutalaisista, jotka olivat jääneet jäljelle vankeudesta, ja Jerusalemista. 3 Ja he sanoivat minulle: "Jäljelle jääneet pakkosiirtolaiset siellä maakunnassa ovat suuressa kurjuudessa ja häväistyksen alaisena. Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut." 4 Ja kun minä kuulin nämä sanat, istuin alas ja itkin ja murehdin tiettyjä päiviä, ja paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä, 5 Ja sanoi: "Minä rukoilen sinua, Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja olet armollinen niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun käskysi, 6 Tarkkaile korvasi ja olkoot silmäsi avoinna, että kuulisit palvelijasi rukouksen, jota minä rukoilen sinun edessäsi päivin ja öin palvelijoidesi israelilaisten puolesta. Minä tunnustan israelilaisten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan. Sekä minä että isäni perhe olemme tehneet syntiä. 7 Me olemme kohdelleet sinua hyvin turmiollisesti emmekä ole pitäneet käskyjä, säädöksiä ja oikeuksia, jotka sinä annoit palvelijallesi Moosekselle. 8 Muista siis se sana, jonka käskit palvelijallesi Moosekselle sanoen: 'Jos te rikotte, minä hajotan teidät kansojen sekaan'. 9 Mutta jos te käännytte minun puoleeni ja pidätte minun käskyni ja teette ne, niin vaikka teidät olisivatkin karkotettuja taivaan ääriin asti, minä kokoan heidät sieltäkin ja tuon heidät siihen paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinpaikaksi. 10 Nämä ovat sinun palvelijasi ja sinun kansasi, jonka sinä olet lunastanut suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi. 11 Herra, anna nyt korvasi olla tarkkaavainen palvelijasi rukoukselle ja palvelijaisi rukoukselle, jotka halajavat pelätä sinun nimeäsi. Ja anna palvelijasi tänä päivänä menestyä ja anna hänelle armo tämän miehen edessä. Sillä minä olin kuninkaan juomanlaskija. LUKU 2 1 Ja tapahtui Nisan-kuussa, kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, että viini oli hänen edessään; ja minä otin viinin ja annoin sen kuninkaalle. Sillä en ollut ennen ollut surullinen hänen edessään. 2 Sentähden kuningas sanoi minulle: "Miksi sinun kasvosi ovat surulliset, vaikka et ole sairas? Se ei ole muuta kuin sydämen tuskaa." Silloin minä pelkäsin kovin, 3 Ja sanoi kuninkaalle: "Eläköön kuningas ikuisesti! Miksi en olisi surullinen, kun kaupunki, jossa isieni hautojen asuinpaikka on, on autiona ja sen portit tulen polttamina?"
4 Niin kuningas sanoi minulle: "Mitä sinä pyydät?" Niin minä rukoilin taivaan Jumalaa. 5 Ja minä sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas näkee hyväksi ja jos palvelijasi on saanut suosion sinun silmissäsi, niin lähetät minut Juudaan, isieni hautakaupunkiin, rakentamaan sen uudelleen." 6 Ja kuningas sanoi minulle (kuningatar istui hänen vieressään): "Kuinka kauan matkasi kestää ja milloin palaat?" Niin kuningas näki hyväksi lähettää minut, ja minä määräsin hänelle ajan. 7 Ja minä sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minulle kirjeet Eufrat-virran toisella puolella oleville käskynhaltijoille, että he kuljettaisivat minut sinne, kunnes saavun Juudaan, 8. Ja kirje Asafille, kuninkaan metsänvartijalle, että hän antaisi minulle puuta talon porttien palkkien tekemiseksi ja kaupungin muurin ja sen talon rakentamiseksi, johon menen. Ja kuningas myönsi minulle sen, koska Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni. 9 Sitten tulin virran toisella puolella olevien käskynhaltijoiden luo ja annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt minun kanssani sotapäälliköitä ja ratsumiehiä. 10 Kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen palvelija Tobia kuulivat siitä, he pahoittivat mielensä suuresti siitä, että mies oli tullut huolehtimaan israelilaisten hyvinvoinnista. 11 Niin minä tulin Jerusalemiin ja olin siellä kolme päivää. 12 Minä nousin yöllä, minä ja muutamat miehet kanssani, enkä kertonut kenellekään, mitä Jumalani oli pannut sydämeeni tehtäväksi Jerusalemissa. Eikä minulla ollut mukanani muuta eläintä kuin se eläin, jolla ratsastin. 13 Ja minä menin yöllä Laaksoportin kautta, Lohikäärmekaivon edestä, lantaportille, ja katselin Jerusalemin muureja, jotka olivat sortuneet, ja sen portteja, jotka olivat tulen polttamat. 14 Sitten menin Lähteen portille ja Kuninkaanlammikolle, mutta siellä ei ollut tilaa kulkea allani olevalla eläimillä. 15 Sitten minä menin yöllä ylös puroa pitkin ja katselin muuria, käännyin takaisin ja menin sisään laakson portista ja palasin takaisin. 16 Eivätkä hallitsijat tienneet, minne olin mennyt tai mitä tein; enkä ollut vielä kertonut sitä juutalaisille enkä papeille enkä aatelisille enkä hallitsijoille enkä muillekaan, jotka työtä tekivät. 17 Niin minä sanoin heille: "Te näette, missä ahdingossa me olemme, kuinka Jerusalem on autiona ja sen portit tulella poltettuina. Tulkaa, rakentakaamme uudelleen Jerusalemin muurit, emmekä enää olisi häpeän kohteeksi." 18 Niin minä kerroin heille Jumalani kädestä, joka oli ollut minun päälläni, ja myös kuninkaan sanoista, jotka hän oli minulle puhunut. Ja he sanoivat: "Nouskaamme ja rakentakaamme." Niin he vahvistivat käsiään tätä hyvää työtä varten. 19 Mutta kun hooronilainen Sanballat, ammonilainen palvelija Tobia ja arabialainen Gesem sen kuulivat, he pilkkasivat meitä ja halveksivat meitä ja sanoivat: "Mitä te teette? Aiotteko kapinoida kuningasta vastaan?" 20 Niin minä vastasin heille ja sanoin heille: "Taivaan Jumala, hän suo meille menestystä; sen tähden me, hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme; mutta teillä ei ole osuutta, oikeutta eikä muistoa Jerusalemissa."