Salomonin psalmit JOHDANTO Tämä kahdeksantoista sotalaulua sisältävä kokoelma on muinaisen seemiläisen kirjailijan lahja. Alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut, mutta onneksi kreikankieliset käännökset on säilynyt, ja äskettäin on ilmestynyt samojen laulujen syyriankielinen versio, jonka tohtori Rendel Harris julkaisi englanniksi ensimmäisen kerran vuonna 1909. Kirjoitusajankohdaksi voidaan arvioida ensimmäisen vuosisadan puoliväli eaa., koska näiden laulujen teemana on Pompeiuksen toimet Palestiinassa ja hänen kuolemansa Egyptissä vuonna 48 eaa. Näillä psalmeilla oli tärkeä asema ja niitä levitettiin laajalti varhaiskirkossa. Niitä mainitaan usein kristillisen aikakauden ensimmäisten vuosisatojen eri koodekseissa ja historioissa. Myöhemmin ne katosivat selittämättömistä syistä; ja ne on löydetty käyttöömme vasta vuosisatojen kuluttua. Näiden jakeiden trumpettimäisen rytmin kirjallisen arvon lisäksi meillä on tässä silminnäkijän kirjoittama liikuttava luku muinaisesta historiasta. Pompeius tulee lännestä. Hän käyttää muurinmurtajia linnoituksissa. Hänen sotilaansa saastuttavat alttarin. Hänet surmataan Egyptissä pelottavan uran jälkeen. Näiden psalmien "vanhurskaissa" näemme fariseukset; "syntisissä" näemme saddukeukset. Se on eepos suuresta kansasta suuren kriisin kourissa. LUKU 1 Minä huusin Herraa ahdingossani, Jumalan luokse, kun syntiset hyökkäsivät. Yhtäkkiä sodan hälytys kuului edessäni; Minä sanoin: Hän kuulee minua, sillä minä olen täynnä vanhurskautta. Ajattelin sydämessäni olevani täynnä vanhurskautta, Koska olin varakas ja minulla oli paljon lapsia. Heidän rikkautensa levisi kaikkialle maailmaan, Ja heidän kunniansa maan ääriin asti. Heidät korotettiin tähtiin asti; He sanoivat, etteivät koskaan fanittaisi. Mutta heistä tuli röyhkeitä menestyksessään, Ja he olivat ymmärryksettömiä, Heidän syntinsä olivat salassa,
Eikä minullakaan ollut niistä mitään tietoa. Heidän rikkomuksensa ylittivät heitä pakanoiden rikkomukset; He saastuttivat täysin Herran pyhät esineet.
edeltäneiden
LUKU 2 Kun syntinen ylpeili, hän murskasi muurit muurien kimppuun. Etkä sinä häntä hillinnyt. Muukalaiset kansat nousivat sinun alttarillesi, He talloivat sitä ylpeänä sandaaleillaan; Koska Jerusalemin lapset olivat saastuttaneet Herran pyhät esineet, Oli häpäissyt vääryydellään Jumalan uhrit. Sentähden Hän sanoi: "Heitä heidät kauas minusta; Se oli mitätön Jumalan edessä, Se oli täysin häpeällinen; Pojat ja tyttäret olivat ankarassa vankeudessa, Heidän kaulansa oli sinetöity, se oli polttomerkillä kansojen keskuudessa.
merkitty
Hän on tehnyt heille heidän syntiensä mukaan, Sillä Hän on jättänyt heidät voitokkaiden käsiin. Hän on kääntänyt kasvonsa pois heitä säälimästä, Nuoret ja vanhat ja heidän lapsensa yhdessä; Sillä he olivat tehneet pahaa yhdessä ja yhdessä, olematta tottelevaisia. Ja taivaat olivat vihaisia, Ja maa inhosi heitä; Sillä kukaan siellä ei ollut tehnyt sitä, mitä he tekivät, Ja maa tunnisti kaikki Vanhurskaat tuomiosi, oi Jumala. He pilkkasivat Jerusalemin lapsia hänen porttojensa tähden; Jokainen kulkija astui sisään täydessä päivänvalossa. He pilkkasivat rikkomuksiaan, niin kuin heillä itsellään oli tapana tehdä; Päivän täydessä valossa he paljastivat pahat tekonsa. Ja Jerusalemin tyttäret saastutettiin sinun tuomiosi mukaan, Koska he olivat saastuttaneet itsensä luonnottomalla yhdynnällä. Minua särkee sisuskaluissani näiden asioiden vuoksi. Ja kuitenkin minä julistan sinut vanhurskaaksi, Jumala, sydämen vilpittömyydessä, Sillä sinun tuomioissasi ilmenee vanhurskautesi, oi Jumala. Sinä olet antanut syntisille heidän tekojensa mukaan,