Kadonnut lammas, kadonnut kolikko ja tuhlaajapoika Luukas 15:1–32 1 Silloin kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen luokseen kuulemaan häntä. 2 Ja fariseukset ja lainopettajat nurisivat sanoen: "Tämä mies ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan." 3 Ja hän puhui heille tämän vertauksen sanoen: 4 Kuka teistä, jolla on sata lammasta ja joka kadottaa yhden niistä, ei jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen? 5 Ja löydettyään sen hän panee sen hartioilleen iloiten. 6 Ja kotiin tultuaan hän kutsuu kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: "Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut." 7 Minä sanon teille: samoin on taivaassa ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. 8 Tai jos jollakulla naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise taloa ja etsi tarkoin, kunnes löytää sen? 9 Ja löydettyään sen hän kutsuu kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo: "Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin kadottamani rahan." 10 Samoin, sanon teille, on ilo Jumalan enkelien edessä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen. 11 Ja hän sanoi: " Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: "Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka minulle tulee." Niin hän jakoi heille omaisuutensa. 13 Ei kulunut montakaan päivää, kun nuorempi poika kokosi kaiken ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi omaisuutensa irstailevalla elämällä. 14 Ja kun hän oli tuhlannut kaiken, syntyi siihen maahan kova nälänhätä, ja hän alkoi kärsiä puutetta. 15 Niin hän meni ja liittyi erään sen maan kansalaisen luo, ja tämä lähetti hänet pelloilleen paimentamaan sikoja. 16 Ja hän olisi mielellään täyttänyt vatsansa niillä akanoilla, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle. 17 Ja kun hän meni itsekseen, hän sanoi: "Kuinka monella isäni palkkalaisella on yllin kyllin leipää, ja minä kuolen nälkään!" 1
18 Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan, 19 Enkä minä enää ole sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi; tee minusta palkkalaistesi vertaisen. 20 Niin hän nousi ja tuli isänsä luo. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi hänen luokseen, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä. 21 Ja poika sanoi hänelle: "Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ole sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi." 22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: "Tuokaa tänne parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin; pankaa sormus hänen käteensä ja kengät hänen jalkaansa; 23 Ja tuokaa tänne syöttövasikka ja teurastakaa se; syökäämme ja pitäkäämme iloa. 24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut ja on vironnut eloon, hän oli kadonnut ja on löytynyt. Ja he alkoivat iloita. 25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla; ja kun hän tuli ja lähestyi taloa, hän kuuli musiikin ja tanssin äänen. 26 Ja hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä nämä merkitsivät. 27 Ja hän sanoi hänelle: "Veljesi on tullut, ja isäsi teurasti syöttövasikan, koska hän sai hänet takaisin terveenä." 28 Ja hän vihastui eikä tahtonut mennä sisään; niin hänen isänsä tuli ulos ja rukoili häntä. 29 Niin hän vastasi ja sanoi isälleen: "Katso, näin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan rikkonut käskyäsi, ja silti et ole koskaan antanut minulle vohlaa, että olisin voinut pitää iloa ystävieni kanssa. 30 Mutta heti kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut omaisuutesi porttojen kanssa, sinä teurastit hänelle syöttövasikan. 31 Ja hän sanoi hänelle: "Poikani, sinä olet aina minun kanssani, ja kaikki, mitä minulla on, on sinun." 32 Oli siis sopivaa iloita ja riemuita, sillä tämä veljesi oli kuollut ja on vironnut eloon, ja hän oli kadonnut ja on löytynyt.
2