Issuu

3/2026

MIELENTERVEYSYHDISTYS HELMI RY:N KULTTUURI- JA MIELIPIDELEHTI

HELMI LUOVUUS JA KULTTUURI

SISÄLLYSLUETTELO 3/2026 MIELENTERVEYSYHDISTYS HELMI RY:N KULTTUURI- JA MIELIPIDELEHTI HELMI

Anna luovuudelle mahdollisuus HELMI ry:n puheenjohtaja Eveliina kannustaa tekstissään jokaista nauttimaan luovuudesta.

Äänikeräily vie luontoon rauhoittumaan Lauri kertoo äänikeräilystä ja sen tuomasta rauhasta luonnossa.

6–7

10–11

Parantavaa arkkitehtuuria Paimiossa Mirka tutustuu Paimion parantolan arkkitehtuuriin ja sen parantavaan vaikutukseen. Luovuutta ja kulttuuria ilman rajoja Henkilökohtaisia ajatuksia erilaisista kulttuurin ja luovuuden muodoista.

14–15

Kirja-arvostelu

16–17

Luovuutta pelastusliiveinä arjen myrskyissä Kirjoittamisesta voi löytyä voimaa vaikeiden hetkien keskellä.

Taide ja väriterapia tukena toipumiseen Pohdintaa taiteen ja väriterapian kuntouttavasta vaikutuksesta.

20–21

Sanataidesivu

Taide kantaa läpi elämän Taide kulkee mukana elämän mittaisella matkalla.

TEEMA luovuus ja kulttuuri PÄÄTOIMITTAJA Katri Ruotsalainen VAPAAEHTOINEN TOIMITUSSIHTEERI Stina Varkkola ULKOASU JA TAITTO Verneri Käyhkö TEKIJÄT: Eija Toiviala, Elsa-Kaarina, Juha Porkola, Anna Korkiakangas, hoitomyönteinen, Jussi Koiranen, Lauri Nieminen, Mirka Lindgren, Sirkka-Liisa, Susanne Waris, Tiia Komppa, Pertti Matikainen, Runoraati ISSN-L 0788-9828, ISSN 0788-9828 (Painettu) ISSN 2242-6140 (Verkkolehti) Painosmäärä: 500 35. vuosikerta PAINO PunaMusta Oy ILMOITUSMYYNTI Antero Viinikainen ja Auli Lepistö antero.viinikainen1@gmail.com, 050 530 6978 ILMOITUSAINEISTOT TJM-Systems Oy, PL 75, 02921 Espoo, 044 566 7032 aineistot@tjm-systems.fi KANNEN KUVA Johanna Viisi uusinta Helmi-lehteä: issuu.com/helmiry Helmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tekstisi sähköpostilla katri.ruotsalainen@mielenterveyshelmi.fi

Runoja ja rustauksia

Kirja-arvostelu

Vuoden 2026 aikataulut:

Krypto ja sudoku

LEHTI

AINEISTO

ILMESTYY

29–31

Ajankohtaiset nostot

1/2026 2/2026 3/2026 4/2026

16.2. 1.5. 22.8. 7.11.

maaliskuu viikolla 11 kesäkuu viikolla 23 syyskuu viikolla 38 joulukuu viikolla 49

R PÄ

ISTÖME

KK I

MEDIAKORTTI Linkki mediakorttiin löytyy HELMI ry:n sivuilta osoitteesta: mielenterveyshelmi.fi/etusivu/helmi-lehti/

ILJ

ÖMÄRK

Painotuotteet Painotuotteet 1234 5678 4041-0209

HELMI 3/2026

PÄÄKIRJOITUS

ANNA LUOVUUDELLE MAHDOLLISUUS

uvittele, että edessäsi on suuri, valkoinen kanvas. Vierelläsi on maaleja, siveltimiä ja erilaisia välineitä. Et ehkä ole koskaan aikaisemmin maalannut. Mieleen saattaa nousta ajatus: En minä osaa. Mitä jos en tiedä, mitä pitäisi tehdä?

Sitten kastat siveltimen maaliin ja vedät ensimmäisen viivan. Ehkä rohkaistut roiskauttamaan väriä suoraan kanvakselle. Maali leviää, värit sekoittuvat ja valkoinen pinta alkaa muuttua. Hetken kuluttua ei enää tarvitse tietää, millainen teoksesta tulee. Voi vain kokeilla, ihmetellä ja antaa luovuuden virrata. Ympärillä muutkin maalaavat omalla tavallaan. Kukaan ei arvostele, eikä teoksia tarvitse verrata keskenään. Yhdessä tekeminen voi tuoda iloa, uusia kohtaamisia ja kokemuksen siitä, että kuuluu joukkoon. Luovuus kuuluu meille kaikille. Se ei ole vain taiteilijoiden tai erityisen taitavien ominaisuus. Oma tapa ilmaista itseään voi löytyä maalaamisesta, musiikista, kirjoittamisesta, tanssista, valokuvauksesta, käsitöistä, teatterista tai vaikka saven muotoilemisesta. Joskus itselle sopiva tapa löytyy vasta kokeilemalla.

Taiteen tekeminen voi tarjota hengähdystauon arjesta. Se voi auttaa ilmaisemaan myös sellaisia tunteita, joille on vaikea löytää sanoja. Tärkeintä ei ole valmis teos vaan se, mitä tekemisen aikana tapahtuu: keskittyminen, ilo, uteliaisuus ja mahdollisuus yllättyä omasta luovuudestaan. Puheenjohtajana haluan kannustaa jokaista lähtemään rohkeasti mukaan ja kokeilemaan jotakin uutta taiteen lajia tai menetelmää. Aloittaa saa pienesti ja matalalla kynnyksellä. Mitään ei tarvitse osata valmiiksi, eikä lopputuloksen tarvitse olla täydellinen. Riittää, että antaa itselleen mahdollisuuden. Ehkä huomaat kanvaksen äärellä, että sisälläsi on värejä, muotoja ja tarinoita, joiden olemassaolosta et vielä tiennyt. Luovuus ei kysy ikää, taustaa, elämäntilannetta tai taitotasoa. Se kutsuu kokeilemaan. Toivon, että sinäkin uskallat vastata tähän kutsuun. Eveliina Lafghani Puheenjohtaja Mielenterveysyhdistys HELMI ry

TOIMINNANJOHTAJAN TERVEHDYS

Syksy saapuu jälleen mukanaan uusia alkuja, mahdollisuuksia ja yhdessä tekemisen voimaa. Kesän jälkeen paluu arkeen tarjoaa hetken pysähtyä arvioimaan kulunutta vuotta ja suuntaamaan katsetta tulevaan. Vaikka toimintaympäristössämme on tällä hetkellä paljon epävarmuutta, on järjestöjen merkitys ihmisten hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentajina tärkeämpi kuin koskaan. Moni järjestö elää tällä hetkellä tilanteessa, jossa tulevaisuuden rahoitusnäkymät herättävät kysymyksiä. Epävarmuus haastaa suunnittelua, mutta samalla se korostaa kykyämme uudistua, tehdä yhteistyötä ja löytää uusia ratkaisuja. Helmissä haluamme kohdata tulevaisuuden avoimesti, realistisesti ja ennen kaikkea toiveikkaasti.

Suunnittelemme vuoden 2027 toimintaa ihannetilanteen pohjalta ja rohkeasti tulevaisuuteen katsoen. Vaikka STEA-rahoitukseen liittyy epävarmuutta, emme anna sen rajoittaa ajatteluamme tai kehittämistyötämme. Rakennamme suunnitelmat sen mukaan, mitä pidämme tavoittelemisen arvoisena ja toiminnan kannalta parhaana. Mikäli rahoitukseen kohdistuu muutoksia tai leikkauksia, mukautamme suunnitelmia tilanteen edellyttämällä tavalla ja priorisoimme toimintaa yhdessä. Haluan kiittää lämpimästi kaikkia toimintaamme osallistuvia, yhteistyökumppaneitamme, vapaaehtoisia ja henkilöstöä. Yhdessä rakennamme yhteisöä, jossa jokainen voi tulla kohdatuksi ja löytää paikkansa. Toivotan kaikille voimaa, iloa ja lempeyttä alkavaan syksyyn. Heidi Saukkonen Toiminnanjohtaja Mielenterveysyhdistys HELMI ry

HELMI 3/2026

Äänikeräily vie luontoon rauhoittumaan Vuosia radiotyötä tehnyt etsii ratkaisuja mielen kaaokseen ja inspiroituu liikkumaan taltioimalla suomalaisen luonnon äänimaisemia säännöllisesti. Mielenterveyshaasteiden kanssa painiminen on jatkunut jo vuosia. Elämään on osunut useita kertoja tilanne, jossa kuormittavia asioita tulee lyhyen ajan sisään useita niin, että edellistä ei ehdi käsittelemään, kun seuraava aiheuttaa mielessä myrskyä. Musiikki on ollut pitkään tärkeä tunteiden käsittelijä. Ohjelmatuotanto paikallisradioissa on tuonut mukanaan kiinnostuksen erilaisia äänitehosteita kohtaan. Äänitehoste voi olla mitä tahansa, josta kuuluu ääntä. Kävelyä, kirjoittamista, postiluukun kolahdus, tuulen humina. Lisäksi esimerkiksi vesi voi pitää monenlaista erilaista ääntä. Sade ropisee, sadevesiränni lorisee, keittovesi pulputtaa, löylyvesi aiheuttaa kiukaaseen osuessaan sihinää.

Erilaisten äänien keräily on muodostumassa omassa toipumisprosessissa voimavaraksi. Päässä pyörivä kaaos rauhoittuu hetkeksi, kun lähtee kävelemään äänityslaitteen kanssa myöhäiseen iltaan tai yöhön, taltioimaan pienen suomalaiskaupungin luonnon äänimaisemaa, jossa voi kuulla paikasta ja vuorokaudenajasta riippuen niin autojen moottorin hurinaa, kaatuvan polkupyörän räminää kuin rauhallista laineiden liplatusta yhdistettynä puita soittavaan tuuleen. Lapsuusajan kaipuu järvelle, veneilemään, elää mielessä pysyvästi. Äänikeräilykävelyllä paras hetki on, kun on löytänyt kauniin maiseman ja paikan, jossa voi istua nauttimassa luonnon rauhasta sekä maiseman audiovisuaalisesta elämyksestä. Äänimateriaalin lisäksi kävelyillä tulee usein otettua valokuvia, joita katselemalla mielen kaaosta voi rauhoittaa edes hetkellisesti ajasta ja paikasta riippumatta. Teksti ja kuva: Lauri Nieminen

Kuva: Kuvapankki

Parantavaa arkkitehtuuria Paimiossa Paimion parantola on Paimion kaupungissa sijaitseva 1930-luvulla rakennettu tuberkuloosiparantola, joka on sittemmin toiminut myös Paimion sairaalana 1970-luvulta vuoteen 2015 asti. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikä tahansa lääketieteellinen laitos, vaan arkkitehtien pyhiinvaelluskohde ja medikaalinen instrumentti. Paimion parantola on Aino ja Alvar Aallon suunnittelema läpimurtoteos, jossa jokainen yksityiskohta on suunniteltu edistämään potilaan parantumista. Rakennuksen merkityksestä suomalaiselle arkkitehtuurille viestii se, että Paimion parantola saavutti heinäkuussa yhdessä kahdentoista muun Aaltojen suunnitteleman kohteen kanssa Unescon maailmanperintöstatuksen. Paimion parantola sai alkunsa tuberkuloosista. Tuberkuloosi oli 1900-luvun alussa pelätty sairaus, johon menehtyi Suomessa jopa tuhansia ihmisiä vuosittain ennen antibioottien ja rokotteiden keksimistä. Niinpä potilaille rakennettiin parantoloita paremman hoidon takaamiseksi ja

HELMI 3/2026

tuberkuloosin leviämisen pysäyttämiseksi. Alvar Aallon arkkitehtitoimisto suunnitteli Paimion parantolan 1920-luvun lopussa, ja rakennustyöt aloitettiin vuonna 1930. Parantola valmistui virallisesti kesäkuussa 1933 ja täyttyi jo alkuvuodesta nopeasti tuberkuloosipotilaista. Aaltojen parantola on koko elinikänsä niittänyt mainetta poikkeuksellisesta arkkitehtuuristaan ja yksityiskohtaisesta suunnittelustaan. Aaltojen parantola on erinomainen esimerkki siitä, miten arkkitehtuurilla pystytään kohottamaan rakennuksen asukkaiden mielialaa. Parantolaan saapuvat potilaat olivat hyvin surumielisiä ja masentuneita. Tuberkuloosidiagnoosi tarkoitti monille elämän päättymistä, ja potilaat ajattelivat usein parantolan olevan heidän viimeinen etappinsa matkalla kohti tuonpuoleista. Itsemurhat eivät olleet ennenkuulumattomia tuberkuloosiparantoloissa. Aallot kuitenkin tunnistivat taudin vaikutuksen potilaan psyykeen, ja kiinnittivät tähän suunnittelussaan huomiota.

1930-luvulla nykyaikainen mielenterveyden hoito oli toki vasta lapsenkengissä, mutta Aallot olivat vahvasti sitä mieltä, että potilaiden murehtiminen ja syrjäytyminen on saatava minimiin. Katsottiin, että surumielisyys peräti hidastaa fyysistä parantumista. Katsottaessa Paimion parantolaa ylhäältäpäin, nähdään, että rakennus on jaettu useampaan eri osaan. Aallot halusivat rauhoittaa potilasosaston lähes 300 potilaan aiheuttamasta hulinasta, ja eristää sen esimerkiksi ruokasalista, työpajasta sekä leikkaussalista tulevilta ääniltä. Potilaiden huoneissa oli tarkoitus yksinomaan levätä ja parantua. Parantolan niin kutsutussa B-osassa taas sijaitsi edellä mainittujen äänekkäiden tilojen lisäksi lukusali sekä seurustelusali. Aallot suunnittelivat siis potilaille tiloja ajanviettoa ja esimerkiksi vieraiden tapaamista varten. Potilaiden keskimääräinen hoitokausi oli peräti kahdeksan kuukautta, joten tekemistä olikin syytä keksiä, jotta potilaat unohtaisivat sairautensa edes hetkeksi. Ruokasalin ja seurustelusalin sai yhdistettyä väliovet avaamalla yhdeksi valtavaksi juhlasaliksi, joten tuberkuloosipotilaat pääsivät viettämään joulua, juhannusta, pääsiäistä, parantolan syntymäpäiviä, ylilääkärin nimipäiviä sekä muita kausijuhlia ja kissanristijäisiä. Parantolan elämä olikin kaukana nykyajan kliinisestä sairaala-arjesta. Parantolan oli tarkoitus olla paitsi lääketieteellinen, myös kodinomainen paikka, mistä kertovat esimerkiksi varta vasten kauniille viherkasveille rakennetut lasikopit. Parantolan värimaailma on vertaansa vailla – keltaista, sinistä, vihreää, pronssia, punaista, oranssia... Potilasosastojen seinillä käytettiin raikkaita värejä, jotka olivat omiaan luomaan osastoille omaa identiteettiä. Potilashuoneissa lepää rauhoittava sinivihreä sävy, jonka alkuperäinen maalipinta oli kiiltävä, jotta valtavista ikkunoista tulviva valo heijastuisi koko huoneeseen. Auringonvalo oli parantolassa tärkeä elementti, sillä ajateltiin, että pöly ja näin ollen bakteerit pesivät hämärissä nurkissa. Alvarin valitsema keltaisen sävy portaissa toi auringon oikein sisälle asti parantolan aulatiloihin. Aallot eivät suunnitelleet paitsi ikkunoiden määrää ja kokoa, myös niiden suuntausta. Potilasosastojen ikkunat katsovat etelänpuoleiselle pihalle valon maksimoimiseksi, kun taas leikkaussalin heräämön ikkunat osoittavat tylsästi pohjoiseen seuraavaa rakennusta päin, sillä heräävien potilaiden maisemilla ei ollut niin väliä. Yhden rakennuksen Aallot halusivat peräti piilottaa potilaiden silmiltä – niin kutsutun ruusukellarin. Kauniista nimestään huolimatta rakennuksella oli kolkko tarkoitus. Ruusukellariin nimittäin vietiin parantolassa menehtyneet potilaat. Omaiset saattoivat koristellussa kellarissa sanoa hyvästit potilaalle, minkä jälkeen heidät kuljetettiin omiin seurakuntiinsa haudattaviksi. Aallot ajattelivat,

että kuolemaan liittyvä rakennus on sijoitettava metsän keskelle piiloon potilailta, jotta parantolassa voidaan keskittyä elämään. Ja niin tosiaan tehtiin! Potilaat viihtyivät esimerkiksi käsitöiden ja erilaisten kulttuuriaktiviteettien parissa: parantolassa kudottiin mattoja, askarreltiin himmeleitä, kirjoitettiin näytelmiä, laulettiin kuorossa sekä vietettiin tanssijaisia, muun muassa. Potilaiden oma lehti Pasuuna sekä oma radiokanava Preitilän radio olivat itsestäänselvyyksiä. Vaikka tuberkuloosipotilaan elämä ei missään nimessä ollut helppoa, ja parantola-aikaa on usein leimannut negatiivisten tunteiden kirjo, joukossa on kuitenkin muistitiedon mukaan ollut myös hauskuutta ja riemua. On mielestäni edistyksellistä, että Aallot kiinnittivät parantolaa suunnitellessaan paljon huomiota potilaiden psyykkiseen terveyteen fyysisen lisäksi. Toisaalta se kertoo myös siitä, miten tärkeä osa mielen hyvinvoinnilla uskottiin jo sinä aikana olevan ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Nykyaikaisten sairaalasuunnittelijoiden – ja miksei arkkitehtien ylipäänsä – kannattaakin ehdottomasti ottaa oppia Aalloista, jotta rakennukset voidaan todella suunnitella ihmistä varten. Tämä edellyttää jo nykytieteenkin valossa ehdottomasti mielen hyvinvoinnin sisällyttämistä näihin suunnitelmiin. Voisiko nykypäivän kodit rakentaa maineikkaan Aaltojen tuberkuloosiparantolan mallin mukaan? Lähteet: Paimion parantolan opastettu kierros Paimion parantolan kotisivut https://paimiosanatorium.com/ Havula, Pipsa. ””Jokanen oli masentunu ku tuli sinne. Ku aatteli, et nyt tää elämä oli tässä.” : Muistitietotutkimus Paimion parantolan potilaiden kokemuksista 1940–1960-luvuilta”, Turun yliopisto, Turku 2021. Opinnäytetyö. https://urn.fi/ URN:NBN:fi-fe2021052731861 Teksti: Mirka Lindgren

Kuva: Hakola

LUOVUUS EI PÄÄTY KOULUTUKSEEN – SE ALKAA SIITÄ Askel lähemmäs -vertaisohjaajakoulutuksessa usein pohdimme sitä mitä luovuus vertaisryhmissä on. Monet saattavatkin kyseenalaistaa omaa luovuuttaan tai ajattelevat, että esimerkiksi maalaamiseen liittyvää ryhmää ei voi ohjata, koska eivät osaa piirtää. Luovuuden vastakohtana pidetään vertaisryhmää, jossa keskustellaan. Mitä oikeastaan luovuus on ja kuinka sitä voi ilmentää? Onko luovuus vain maalaamisen tai piirtämisen taitoa tai kykyä osata näytellä ja soittaa kitaraa ammattilaisen tasolla? Asiaa voi pohtia myös näin: milloin olet kokeillut tehdä jotain uudella tavalla, ajatellut asiaa toiselta kantilta tai ratkaissut jonkin ehkä arkisenkin ongelman? Aivan – olet käyttänyt luovuuttasi! Vertaisryhmää ohjatessa luovuus voi olla runojen kirjoittamista yhdessä, kirjoitusharjoitusten tekoa, maalaamista ohjeistuksen mukaisesti tai vaikka liikkumista musiikin mukaan. Luovuus ei ole vain taiteellisuutta, se on myös rohkeutta kokeilla, ajatella toisin, löytää oma tapa ohjata ryhmää tai ratkaista arjen pieniä ongelmia (miksei isojakin). Keskustelu on myös luovaa – sitä kautta rakennamme uusia ajatuksia, yhdistelemme asioita toisiinsa ja tuomme keskusteluun omia kokemuksia. Toisten kokemusten kuulemisen kautta voimme rakentaa siltaa uusille oivalluksille, ajatuksille ja toiminnalle. Vertaisuus itsessään onkin siis mitä parhainta luovuutta!

Yhdessä tekemällä ja omia vahvuuksia löytämällä opitaan uutta ja saadaan rohkaisua löytää oma tapa toimia vertaisena ja ryhmän ohjaajana. Koulutuksen jälkeen vapaaehtoisiksi vertaisohjaajaksi lähteneet ovat toteuttaneet monenlaisia vertaisryhmiä. Ryhmiä on ollut keskusteluryhmistä itsensä ilmaisuun maalaamisen tai elokuvakohtauksien katsomisen kautta. Luovat harjoitukset voivat toimia keinona purkaa ajatuksia ja tunteita tavalla, jota ei ole pystynyt muutoin sanoittamaan. Joillekin toimii kirjoittaminen, toiselle taas liike, musiikki, kosketus tai käsillä tekeminen. Ryhmää voi ohjata täysin omista kiinnostuksista käsin. Myös kaikille uuteen taitoon tai aihealueeseen tutustuminen ryhmässä on virkistävää ja ruokkii luovuuteen. Myös luonnossa hiljentyminen tai taiteen äärelle pysähtyminen voi herätellä tunteita, ajatuksia ja keskusteluja sekä avata tilaa luovuudelle. Kipinä syttyy kokeilemalla

Luovuuden keinot käyttöön

Aina luovuus ei synny hetkessä vaan kaipaa myös aikaa ja ihmisiä ympärilleen. Luovuus saakin koulutuksen jälkeen olla vielä keskeneräistä tai hapuilevaa. Koulutuksen aikana vertaisohjaajan ei tarvitse tietää valmiiksi, mitä tulee ohjaamaan. Ajatuksia, ideoita ja ohjausta saa myös koulutuksen jälkeen ja joskus toiminta muotoutuu omanlaisekseen yhdessä ryhmän kanssa. Lisäkipinää, ideoita ja vertaisuutta voi saada myös koulutetuille tarkoitetuista lisäkoulutuksista, työnohjauksesta ja virkistyksestä.

Vertaisohjaajakoulutuksissa keskustellaan yhdessä ryhmän kanssa koulutuksen teemoista, tehdään yhdessä erilaisia harjoituksia, suunnitellaan ja ideoidaan omaa ryhmää sekä kokeillaan ohjaamista.

Luovuus vertaisohjaajana toimimisessa tai ryhmän ohjaamisessa ei siis tarvitsekaan kynää, pensseliä, instrumenttia tai lavaa. Joskus se tarvitsee vain ihmisiä, jotka kuuntelevat toisiaan. Teksti: Anna-Maria Kuri

HELMI 3/2026

Hei! Olen Johanna ja kävin keväällä 2026 Askel lähemmäs -vertaisohjaajakoulutuksen. Loppukeväästä ja alkukesästä ohjasin ensimmäisen vertaisryhmäni Helmissä. Ryhmän aiheena oli itsemyötätunto. Aiheena se on laaja, lähestymistapoja sekä aihealueita on paljon. Minulla oli suunnitelma ryhmäkerroille, mutta pidin sen hyvin elävänä ryhmässä nousevien asioiden ja toiveiden mukaisesti. Käytimme jokaisella ryhmäkerralla lyhyitä kirjoitusharjoituksia. Mahdollisuus oli myös lyhyiden maalausharjoitusten tekemiseen, mutta kaikki halusivat käyttää kirjoittamista, koska kokivat sen toimivaksi. Näiden tehtävien tarkoitus oli herättää ajatuksia sekä keskustelua ja ehkä uusiakin lähestymistapoja tai näkökulmia päivän aiheeseen. Kirjoittaminen ja kuvan tekeminen on hyvä tapa saada ajatuksia hereille. Tekstejä voi hyvin jatkaa kotona, jos tuntuu että ne jäävät kesken tai ajatuksia tulee lisää. Teksti ja kuvat: Johanna

Luovuutta ja kulttuuria ilman rajoja Kulttuurin suurkuluttaja kertoo, miten kulttuuri ja luovuus kulkevat elämässä mukana ikään ja taiteenlajiin katsomatta.

Luovat alat ovat olleet mukana lapsuudestani ja nuoruudestani asti. Luovuus käsitetään usein vain taiteilijoiden ominaisuudeksi mutta itse liitän sen kaikkeen uudella tavalla tehtyyn. Jopa teknisiin ratkaisuihin, joskin esimerkiksi fysiikan alkeet tulee hallita, mikäli alkaa soveltaa sieltä tietoa uudenlaisiin ratkaisuihin. Teoreettisen fysiikan opiskelu kuului aikoinaan opintoihini. Työurani oli teknokraatin ja vasta nyt eläkkeellä ollessani olen syventynyt opintojeni aikaiseen fysiikkaan. Kenties käytin myös luovasti rakenteiden mitoitusta tehtaiden suunnittelussa. Nykyisinkin luen paljon digitaalisia tekniikan alan erikoislehtiä ja koen sen liittyvän saumattomasti myös kirjoittamisharrastukseeni. Taidetta omasta kynästä ja siveltimestä Kirjoittamiseni on lähinnä mielikuvitusta, joka on totta vain siteeksi. Kerron elämäni aikana koetusta kulttuurista, myös agraarikulttuurista, joka vallitsi lapsuuteni Suomessa. Olen myös tehnyt isäni tarinaan runkoa, johon olen lisännyt kaikkea mitä tiedän ihmisen kehityskaaresta – siinähän on rutosti mielikuvitusta. Myös maalaaminen on kuulunut oleellisena osana elämääni. Teknistä osaamista maalaamiseen ei minulla ole vaan kaikki on ”ronskis-tyyliä”. En osaa kopioida kuuluisien taiteilijoiden töitä tai kauniita postikortteja saadakseni tekniikkaa haltuun.

10 HELMI 3/2026

Korkeamman kulttuurin kuluttaja Kulttuuria olen kuluttanut vapaa-ajalla paljon. Mökiltä käsin oli helppoa mennä Savonlinnan Oopperajuhlille. Mieleenpainuvimmat teokset ovat olleet Lady Macbeth ja Aida. Helsingissä taas oli baletti. Sanotaan, että Joutsenlammen alkusoitto on kulunut käytössä ja aikojen saatossa, mutta minuun se puree edelleen. Omat musiikilliset puutteeni olen korvannut lausunnalla. Yrjö Jyrinkoski on neuvonut, että runot tulee elää. Niinpä murrosikäni kului lukien lyriikka ja lausuen. Olen sanonut, että ulvoin murrosiän tuskaa. Jo lapsena ihastuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -kirjaan. Kaunokirjallisuuden lukeminen jatkui yhtäjaksoisesti vuoteen 1997 jolloin elämääni tuli itse tehty taide. Lisäksi luuhasin museoissa ja Ateneumin taidemuseo tuli tutuksi. Teatterissa aloin käydä 1964 talvella. Kappale oli Tuntematon potilas Kansallisteatterissa. Mieleen on jäänyt Tarmo Manni potilaana ja Pentti Siimes kaupungin suunnittelijana. Sittemmin olen käynyt teatterissa usein. Isäni soitti viulua iltaisin ja musiikki onkin kuulunut elämääni aina. Klassinen musiikki soi minulla koko ajan taustalla, sillä se häivyttää yksinäisyyden tunnetta. Nykyään dokumentit ja lukemineni ovat elämäni kohokohtia.

Kuva: Kuvapankki

”Jo lapsena ihastuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -kirjaan”

Ruumiinkulttuurin harrastaja ja katsoja Sitten on vielä ruumiinkulttuuri eli voimistelu, urheilu, jäätanssi ja tanssi. Jäätanssin isoja kisoja seuraan TV:stä. Nuorena kiinnostui latinalaisista tansseista ja steppauksesta. Olympialaisissa olen seurannut jousiammuntaa, soutua ja uintilajeja. Koska minulta puutuu kilpailuvietti täydellisesti, en ole kiinnostunut yksittäisistä kilpailijoista. Tarvittavat tiedot tuloksista saan uutisista. Työurani loppuvaiheessa tapasin käydä uimassa ennen töihin lähtöä. Myös ulkoilu kuului päivärytmiini, mutta liukastuttuani ja invalidisoittuani kaikki sellainen elämä on menneisyyttä. Ravintoa ja terapiaa ruoasta Ruokakulttuuri kuuluu jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Olen perinneruokien ystävä: niin Venäjän seljankan kuin Kiinan sieniruokien. Aikoinaan meillä maalla oli hyvä ryytimaa ja siellä kuusi kaalilajia. Rakastan kyssäkaalimuhennosta, haudutettua punakaalia ja kaalikeittoa – jopa tulista, itämaista kiinankaalikeittoa paprikalla ja herkkusienillä. Lanttukukot, vesirinkilät ja kahvileivät teen itse. Koen ruokakulttuurin olevan minulle terapiaa. Teksti: Elsa-Kaarina

Toipumisesta Ei kannata loukkaantua, jos muut pitävät sairautta sairautena. Se voi estää paranemista ja vie paljon voimia. Minua loukkasi pitkään se, että ihmiset pitivät minua sairaana. Taistelin kovasti sitä vastaan, kun minua morkattiin ihmisten taholta, en oikein hyväksynyt lääkäreiden diagnooseja ja lääketiede pelotti tutkimusmenetelmineen. Nyt tajuan, että lääkärit ja hoitajat yrittivät auttaa minua selviytymään. Lääkäreillähän on pitkä koulutus alalta ja hoitajat on koulutettu ammatteihinsa. Tuntuu nyt helpottavammalta luottaa ammattiauttajiin.

HELMI 3/2026

Leimautumisen pelkoa on nyt helpompi kestää eikä se tunnu enää niin pelottavalta ajatukselta. Hyvä hoito, asianmukainen lääkitys ja oikeanlainen tuki auttavat ihmistä eteenpäin elämässä. Kiitos alan ammatti-ihmisille. Vertaistuki on myös tärkeää, siinä voidaan auttaa ja tukea toisia. Kyllä se siitä. Teksti: hoitomyönteinen Kuva: Kuvapankki

Turvallinen ja luotettava taksi 0100 7300

(2,96 € + 0,29 € / 10 s + pvm/mpm)

Psykoterapiapalvelu PsyKoutsi

Neorem Magnets oy

www.psykoutsi.fi

www.neorem.fi

PurtiFlora

Ympäristöpalvelu Pasi Nissinen

www.purtiflora.fi

www.ymparistopalvelu.com

Pedersöre sKogseNTrePreNad ab

Tiori-KuljeTus oY

puh. 050 308 8041

Lataa appi:

Helsinki, www.tiori-kuljetus.com

Digipulmiin ei tarvita tuuria, vaan luuria Kaipaatko selväsanaista, luotettavaa apua tietokoneen, älypuhelimen tai asiointipalveluiden käyttöön? Olemme Helsingin kaupungin digituessa juuri sinua varten. Ja autamme maksutta – puhelimessa, chatissa ja palvelupisteillä.

Soita Digitukeen: 09 310 10011 Tai chattaa: digituki.hel.fi Ma–to klo 9–16

SANOISSA ELÄÄ PAPERINEN IHMINEN Lukeminen voi olla antoisa harrastus, joka antaa elämänsisältöä. Vuolan ja Melenderin kirja kertoo romaanihenkilöstä, joka on lukijalle läsnä kirjoituksessa. Sinikka Vuola ja Tommi Melender ovat kirjoittaneet kirjan romaanihenkilöstä. Mitä ihminen voi oppia romaanista tai romaanihenkilöistä? Romaanihenkilö ei ole oikeasti olemassa, hän on usein fiktiivinen hahmo. Romaanihenkilön elämä -kirjassa kirjoitetaan, että romaanihenkilö on olemassa vain kielellisenä luomuksena — ja tämä on ennen kaikkea kirjailijan luovan työn kysymys. Hahmo syntyy sanoissa Kirjailijalle romaanihenkilö syntyy kielessä ja kielestä: hahmo ei edellä sanoja, vaan muodostuu niiden mukana. Kieli ei ole vain väline, vaan se muodostaa maailman, jota ei voi erottaa sanoista. Kirjailijalle ja kirjoittajalle kieli onkin siksi tärkeä, ehkä jopa itsetarkoitus. Näkökulma kuhunkin henkilöön on yksilöllinen, koska kirjailijat käyttävät kieltä yksilöllisesti — tässä piilee kirjailijan taiteellinen ääni. Mielenterveyden ongelmia heijastelevat hahmot voivat avata uuden maailman niille, jotka tahtovat tietää jotain uutta taiteellisen kokemuksen kautta. Arkisia ongelmia ja ristiriitoja ei ratkaista psykiatrian sanastolla. Elävä hahmo pystyy kertomaan elämästään ja maailmastaan niin, että se heijastaa todellisuutta taiteellisen kokemuksen kautta. Taiteellinen etäisyys Hieman etäännyttämällä henkilön voi nähdä uudessa, taiteellisessa valossa, jossa sanavalinnoilla merkitään monia asioita. Melenderin mukaan lukijoiden enemmistölle tekstilähtöinen lähestymistapa on kuitenkin vieras. Yleensä henkilöhahmoihin tahdotaan eläytyä. Molemmat lukutavat ovat mahdollisia, mutta tekstilähtöinen tapa avaa romaanin taideteoksena: tapana käyttää kieltä luovasti ja tietoisesti. Vuola kertoo, että hänen työssään hahmot ovat nimenomaan sanallisia konstruktioita, rakennelmia, joita hän ei erehdy pitämään samastumisen kohteena. Taiteilijan työväline kirjoittaessa ovat tunteet. Ne ilmenevät lukukokemuksessa ja

14 HELMI 3/2026

joskus kokemus voi olla terapeuttinen. Taide, hyvinvointi ja luovuus on kolminaisuus, jota minä vapaaehtoisena kirjoittamisen ohjaajana pidän tärkeänä. Lukija tunnistaa itsensä Lukija voi tunnistaa henkilössä omat tunteensa. Elämisen ongelmat voivat saada uuden näkökulman, joka voi etäännyttää ja saada aikaan uuden kokemuksen itsestä. Kirjojen maailmoista ja tarinoista voi löytää itsensä ja omat ongelmansa. Kaikkea ei tarvitse kertoa — liika kuvailu voi pysäyttää mielikuvituksen. Eri kirjoissa kuvataan asioita eri tyylein ja tekniikoin, ja juuri nämä valinnat tekevät kustakin teoksesta oman taiteellisen kokonaisuutensa. Terapeuttiseksi koettu kirja voi olla mikä tahansa kirja, vaikka se ei sinällään käsittelisi mielenterveyttä. Omien tunteiden tunnistaminen tekstistä ja hahmoista voi avata uuden oven elämiseen. Kieli koetaan Kieli ei ole vain kirjaimia paperilla, siitä muodostuu ajatuksista koettu maailma lukijan mielessä. Tämä koskettaa tunteita ja kognitioita, ajatuksia. On paljonkin väliä sillä, millaisilla tarinoilla aivojamme ruokimme. Myös mielenterveysongelmista ja -haasteista voidaan puhua kielen välityksellä — kokemukset voivat olla joskus runollisen hämäriä, ja kieli voi tavoittaa sen, mitä on muuten vaikea ilmaista. Tällaiseen ilmaisuun on jokaisella oikeus. Taide ei ole vain taiteilijoiden etuoikeus. Kirjallinen perintö Kirjan nimi Romaanihenkilön elämä viittaa Matti Pulkkisen romaaniin Romaanihenkilön kuolema, joka aikanaan uudisti näkemystä siitä, millainen romaani voi olla. Vuolan ja Melenderin teos jatkaa tätä perinnettä: se haastaa ajattelemaan uudelleen, millainen romaanihenkilö kirjallisuudessa voi olla ja miten kulttuuri muodostuu kielessä. He tuovat teoksessaan näkyviin kirjailijan ja kirjallisuudentutkimuksen näkökulman, mutta kirja on silti helppolukuinen. Teksti: Eija Toiviala Kirja: Romaanihenkilön elämä

KIRJA-ARVOSTELU

Kulttuurin, musiikin ja mielen rajapinnoilla Psykiatrinen sairaanhoitaja Kikke Heikkinen on kulttuurivaikuttaja. Hänen puolisonsa on lauluntekijä, kirjailija A.W. Yrjänä, josta kertova elämäkerta Alkemisti ilmestyi keväällä 2026. A.W. Yrjänästä kertovan elämäkerran runko pohjautuu samalla tavalla musiikilliseen tuotantoon kuin Katja Ketun Ismo Alangosta tehty elämäkerta. Yrjänän tuotanto ja elämä liikkuu tummissa ja mystisissä vesissä. Sanoituksista löytyy niin eri uskontoja, maailmankatsomuksia kuin scifiäkin. Ihmisyyden ja kokemuksen rajoilla käydään niin musiikissa kuin elämäkerrassakin. Maailmankaikkeus avartuu Yrjänän sydämessä niin populaarimusiikkiin kuin paranormaaleihin asioihin, maailmaa koskeviin ”outoihin” oppeihin kuin yliluonnollisiin omiin kokemuksiinkin. Elämäkerrassa kukin levy on saanut oman osionsa ja niiden kulttuurista taustaa selitetään. Tämä on erittäin hyvä rakenteellinen ratkaisu. Kirjaan on upotettu ikään kuin kaksi teosta. Yrjänän puoliso, Kikke Heikkinen valmistui samaan aikaan psykiatriseksi erikoissairaanhoitajaksi sekä kulttuurintuottajaksi. Hän on tehnyt psykiatrian puolelle itsehoito-oppaan. Hän ei kuitenkaan ole töissä mielenterveyspuolella, vaikka tutkinto psykiatrisen erikoissaanhoidon alalta on vuodelta 1995. Hän pitää tutkintoaan merkittävänä ja tärkeänä. Hän sanoi A.W. Yrjänästä kertovan Alkemisti-kirjan julkaisutilaisuudessa, että sairaanhoitajan työ on raskainta, mitä ihmiset osaavat kuvitellakaan. Heikkinen on siis kulttuurituottaja ja hänet tunnetaan kulttuuriosuuskunta Lilithin äitinä. Tällä hetkellä hän johtaa luovan työn osuuskuntaa, jonka nimi on Kovameno. Sen pääpaikka on Savossa, Varkaudessa ja se on järjestänyt mm. elokuussa Tyyskän puistojuhlat, joilla on edustava joukko suomalaisia bändejä sopivaan hintaan. Heikkinen on monipuolinen kulttuurintuottaja. Hän on sekä muusikko, joka soittaa kitaraa, laulaa, säveltää ja sanoittaa. Hänet tunnetaan Liitle Mary Mixup -yhtyeestä, jonka musiikkia löytyy myös Spotifysta. Ohjaaja-käsikirjoittajana hän on tehnyt featureohjelmia Radio Ateljeehen. Kirjailijana ja tuottajana hän ei koe saaneensa arvostusta, hänet saatetaan mainita A.W. Yrjänän ”sairaanhoitajavaimona”, vaikka sairaanhoitajan töitä hän ei ole tehnyt.

Yrjänän ja Heikkisen kosinta on tallennettu Yrjänän elämäkertaan. Ravintolassa pöydän toiselle puolen lähetetty tekstiviesti: ”Mennäänkö naimisiin?” saa myöntävän vastauksen ja häät pidetään. Ihmisten mielikuvat eivät yllä kulttuurissa vallitsevien stereotyyppisten yleistysten tuolle puolen. Kikke Heikkinen vie psykiatrista tietämystä kulttuurin kentälle. Vaikka hänen aviomiehensä on myös tunnettu rock-vaikuttaja, Heikkinen on tunnettu vaikuttaja kulttuurialan osuuskunnissa. Teos on mielenkiintoinen. Ote, jolla se on kirjoitettu, on intohimoinen. Niin elämäkerran kohde kuin sen kirjoittajakin tuntevat niin filosofisen kuin uskontotieteellisen ajattelun, joka on tärkeää A.W. Yrjänän maailmankuvassa. Kun kirjaan tarttuu, tekee mieli lukea se heti alusta loppuun. Kirjassa on kuitenkin 700 sivua ja arjessakin täytyy elää. Kirja kuitenkin avaa paranormaalilla ajattelulla kyllästetyn kulttuurivaikuttajan, jonka elämässä riittää ihmettelemistä. Yrjänä ei elä arjessa, elämäkerran ja sanoitusten valossa hänen elämänsä näyttää tavoittelevan mittakaavaa, joka on tavalliselle ihmiselle lähes käsittämätön. Aurinko-levyn kansi vuodelta 1992 lienee sanaleikki. Kannessa on ananas ja nimi on aurinko – aurinko on maan eli telluksen ”vastakohta” eli m/anan/as/tellus. Yrjänän uskonnollis-filosofiset sanoitukset ja runot ovat vaikuttaneet ainakin yhteen sukupolveen. Alkemisti on kirjoitettu perinpohjaisesti, elämäkerta saavuttaa jo teoksen alusta asti historialliset rajat, joissa Yrjänän maallinen vaellus tulee piirtyneeksi kulttuurin historiaan tarkasti ja ilmeisestikin faktoja maadoittaen. Teksti: Eija Toiviala Kirja: A. W. Yrjänä, Alkemisti Like Kustannus

Luovuus pelastusliiveinä arjen myrskyissä Luovuutta on meidän ympärillämme melkeinpä missä tahansa. Olit sitten töissä tai vapaalla, niin luovuutta on kaikkialla. Minun luovuuteni lähde on ensisijaisesti kirjoittaminen. Kuitenkin piirtäminen ja maalaaminen on mukana elämässäni. Tule mukaani, niin kerron miten nämä auttavat arjen myrskyissä pelastusliivien tavoin. Kaiken arjen tuomien aaltojen ja tunteiden pyörteiden keskellä kävelen kohti työhuonettani. Istahdan tuolille pöydän ääreen. Pöydällä on kyniä, tusseja, siveltimiä, erilaisia papereita ja tietokone. Luovuuteni työkalut, joiden avulla voin ilmaista itseäni. Kertoa mitä minulle juuri nyt kuuluu. Ja tarvittaessa purkaan pahaa oloani. Jokainen piirretty viiva, maalattu sipaisu ja kirjoitettu sana kertovat jokainen minulle tärkeästä aiheesta. Valmis piirros, maalaus, tarina tai niiden yhdistelmä auttaa minua ymmärtämään taas itseäni enemmän. Tunnen olevani luova persoona ja minulla on hyvin värikäs mielikuvitus. Se on yksi apukeino selvitä tästä kirjavasta arjesta. Kun mielen myrskyävät aallot koittavat minut hukuttaa, en anna niille valtaa vaan kirjoitan siitä tai kuvitan sen. Silloin mieleni myrsky selkiytyy ja opin siitä lisää itsekin. Valmiiseen työhön on sitten helppo palata halutessaan myöhemmin ja pohtia asiaa uusin silmin. Usein silloin näkee jotain mitä ei aikaisemmin nähnytkään. Voi huomata jotain, joka oli aivan silmien edessä mutta kuitenkin piilossa.

HELMI 3/2026

Kirjoittaminen on aina ollut enemmän minun juttuni ja se on tutuin sekä turvallisin keino purkaa mieleni labyrinttia. Monessa tilanteessa käytän sitä hyödykseni. Purkaan tunteitani ja mielen solmuja. Kerron niistä päiväkirjassani tai sovellan sitä tarvittaessa johonkin muuhun kirjoitustyyliin. Kuitenkin rakastan kirjoittamista. Siitä voi tehdä ihan niin jännittävää kuin haluaa ja sinä olet kynäsi ja sormiesi valtias. Se mitä kirjoitat, on sinun vallassasi. Se mitä kirjoittaa, riippuu siitä mihin ja millaista tekstiä kirjoittaa. Päiväkirjaan kirjoittaminen eroaa hirmuisen paljon siitä, miten kirjoitan vaikkapa julkaistavan tekstin. Päiväkirjaan kirjoitan minulle tärkeät asiat ja mieltäkin vaivaavat. Kun taas julkaistavaa kirjoittaessa on aihe, josta kirjoitan, vaikkakin kirjoitan tunteella silloinkin. On siis tilannekohtaista, millaista tekstiä oikein syntyy. Vahvuuteni on rikas mielikuvitus, elämänkokemukset ja minulla on muutenkin värikäs kirjoitustyyli. Aika lailla sellainen kuin olen luonteeltanikin.Mielenterveys on ollut ajankohtainen osa elämääni yli puolet elämästäni, ja sen kanssa eläminen on ollut melkoista merenkäyntiä. Hyvät pelastusliivit ovat olleet paikallaan. Luovuutta voisin kuvailla pelastusliiveiksi. Luovuus ja sen tuomat voimavarat ovat antaneet voimaa jaksaa läpi arjen kovien tyrskyjen. Monet mielenterveyden haasteet puran paperille kirjoittaen. Joskus revin ne ja se purkaa sellaista pahaa oloa, joka ei satuta ketään. Kaikki tunteet on sallittuja. Niiden oikein purkaminen on kuitenkin hyvin

Kuva: Kuvapankki

”Se, mitä kirjoitat, on sinun vallassasi” tärkeää. Ja luovuuden eri lähteet auttavat oikein purkamisessa. Kirjoittaminen on siitä mukavaa, että siinä voi kehittyä ja haastaa itsensä. Minulla on lukihäiriö, mutta en ole antanut sen estää mitään. Se on ehkä jollakin tavalla hidastanut, mutta ei estänyt. Hirmuisen paljon olen opetellut kielioppia ja sanojen kirjoitustapoja ulkoa, mutta sisukkuudella eteenpäin. Oli sitten elämän merenkäynti kuinka hurjaa tahansa, niin ei hätää, minulla on pelastusliivit. Teksti: Susanne Waris

Taide ja väriterapia tukena toipumiseen Miten värit ja taide ovat mukana toipumisessa ja kuntoutumisessa? Maalaaminen, taide ja työskentely luovasti auttavat toipumisessa, oman minuuden löytämisessä sekä kuntoutumisessa masennuksesta ja uupumisesta. Minulla on maalaaminen kulkenut mukana aina vuosien ajan. Joskus inspiraatiota tulee ja joskus pidän taukoa siitä. Annan uusien ideoiden tulla ajan kanssa. Aina ajoittain annan maalauksiani pois ja luovun niistä intuitiivisesti. Maalaaminen voi olla osana toipumisprosessia ja sen eri vaiheissa. Joskus on enemmän inspiraatiota kuin toisina aikoina. Taide voi kulkea mukana myös innostajana, lohduttaja ja tai tukena masennuksen tai uupumisesta selviytymisessä. Siinä on jotain rohkaisevaa, kun näkee oman käden jäljen. Miten taide auttaa käsittelemään tunteita ja miten värit sekä niillä luovuuden kanssa leikkiessä piristää mieltä? Taide auttaa käsittelemään tunteita ja vaikeita kokemuksia värien avulla. Taidetyöskentelyssä värit ovat pääosassa ja kun antaa luovuuden viedä mennessään saa hengähdyshetkiä arjessa sekä toipumisessa. On jotain terapeuttista siinä, kun saa vain maalata ja luoda jotain mitä haluaa visuaalisesti, ja tulee jokin väri maisema mieleen. Luovuus ruokkii joskus ja toisinaan sitä tarvitsee hieman herätellä. Miten taidetyöskentely auttaa löytämään voimavaroja ja löytämään valoa masennuksen keskellä.

HELMI 3/2026

”Luovuus ruokkii joskus ja toisinaan sitä tarvitsee hieman herätellä”

Taidetyöskentely mahdollistaa omien voimavarojen löytymistä, koska sitä voi itse säädellä minkä verran haluaa tehdä ja toteuttaa maalausta. Löytyy eri kokoisia canvaksia ja voi aloittaa myös pienestä canvaksesta. Ei ole tarvetta yrittää liikaa ja voi tehdä juuri sen verran, kun tuntuu sopivalta. Maalaamisen voi myös jättää kesken, jos haluaa niin ja jatkaa toisena päivänä. Projektin ei tarvitse tulla heti valmiiksi. Nykyään on saatavilla myös erilaisia mahdollisuuksia luovuuteen ja harrastamiseen. Mikä on mahtavaa! Voin lämpimästi suositella Pasilan Triplan askartelukauppoja, jos haluaa inspiraatiota tekemiseen tai luovuuden parissa. Teksti ja kuva: Tiia Komppa

Kuva: Kuvapankki

Taiteilijatreffit oman itsesi kanssa

letko koskaan käynyt taiteilijatreffeillä? Ei, aikomus ei ole tavata jonkin alan taiteentekijää, vaan taiteilijatreffit ovat kirjailija, kirjoittamisen opettaja Julia Cameronin idea. Tarkoitus on tehdä itsekseen, itsensä kanssa jotakin, mikä ruokkii luovuutta.

Taiteilijatreffeillä ei välttämättä tarvitse käyttää lainkaan rahaa, vaikka menenkin joskus istuskelemaan kahvilaan, katselemaan ihmisiä ja kirjoittamaan tunnelmia. Otan muistikirjan ja kynän laukkuun ja pysähdyn hetkeksi. Tietysti taiteilijatreffit voi viettää vaikka niin, että katselee ikkunasta tai kuuntelee musiikkia kotona. Tai voi lähteä ulos. Kokeile esimerkiksi jotain näistä: Käy kirjastossa. Hypistele kirjoja ja valitse jokin sen mukaan, miltä se tuntuu kädessä. Katso sitten vasta kantta. Etsi ilmainen näyttely (kirjastossa tai galleriassa usein) ja valitse teos, joka puhuttelee sinua. Mieti, mitä se sinulle kertoo. Retkeile outoon kaupunginosaan. Mitä huomaat ensimmäisenä? Katsele vanhoja valokuvia. Tai poimi puhelimen kuvista muutama idea, joista kirjoitat. Istuskele puistonpenkillä ja katsele ohikulkijoita tai nauti omasta rauhasta ajatuksissasi. Jos sattuu mukava kohtaaminen, ehkä ihmisen, kenties koiran kanssa, kirjoita siitä myöhemmin.

20 HELMI 3/2026

Kuuntele musiikkia silmät suljettuina. Mitä näet? Mihin sävelet vievät sinut? Missä musiikki soi? Kävele sateessa. Mitä ihosi muistaa? Entä sydämesi? Poikkea kirpputorille ilman ostoaikeita. Kirjoita myöhemmin jostakin esineestä, jonka huomasit siellä. Minä pistäydyn joskus pienessä tapahtumassa tai kokeilen jotain, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan tai koskaan. Esimerkiksi erään liikkeen tapahtumassa oli tarjolla pientä purtavaa, joka liittyi sen kaupan teemaan. Juttelin hetken matkailijapariskunnan kanssa, joka lausahti jotain yhteen ääneen. Sitten he leikkivät kivi, paperi, sakset, koska aina, kun he sanoivat saman sanan tai asian yhtä aikaa, he kokeilivat, osuvatko ajatukset yksiin myös pelissä. Tuumin, että heistä saisi kivan kohtauksen tarinaan. En ole vielä kirjoittanut sitä kertomusta, mutta muistan tapauksen. Olen myös ollut elämäni ensimmäisellä tanssitunnilla museossa, jossa pääsi parinkymmenen minuutin ajan kokeilemaan vanhojen jazzrytmien mukaan liikkumista. Jos on sillä tuulella, että uskaltaa heittäytyä, muisto hymyilyttää pitkään. Taiteilijatreffit voivat olla hyvinkin spontaanit, jos huomaa, että ehtii viettää hetken puistossa ja ihmetellä puita tai muotoon leikattuja pensaita. Tai jos suunnittelet hieman etukäteen, saat enemmän valinnanvaraa tekemiseen tai pikemminkin siihen, miten aiheen valitset. Siis millä luovuuttasi ruokit.

SANATAIDESIVU

Taiteilijatreffien kirjoitusharjoitteita sekä silloin, kun pääset ulos, tai jos et pääse lähtemään: Mene museoon tai näyttelyyn. Valitse jokaisesta huoneesta tai kultakin seinältä teos, josta pidät eniten (tai kävelyreitin varrelta mieleisin patsas). Mieti, miksi pidät siitä ja mitä se sinulle kertoo. Tee jotain uutta tai eri tavalla. Jos aamuisin harjaat ensin hiukset ja sitten hampaat, kokeile päinvastaista järjestystä. Kulje tuttu reitti hieman toisin: kävele kortteli vasemman kautta, jos yleensä käännyt oikealle. Poikkea sivukadulle yhtä kulmaa aiemmin tai myöhemmin. Nouse kyytiin tai poistu kyydistä paria pysäkkiä kauempana tai aiemmin kuin tavallisesti. Mitä huomasit? Kirjoita siitä. Katso kiinnostava elokuva. Valitse sellainen, jota et tavallisesti poimisi katsottavaksi. Millainen kokemus oli? Yhdistä aamusivut taiteilijatreffeihin. Kirjoita suoraan peiton alta unista ja aamun ensi aistimuksista. Valitse kirja tai lehti ja poimi siitä umpimähkään virke tai ajatus. Kirjoita lisää. Voit ottaa myös videosta tai podcastista alun ja kirjoittaa, mitä tulee mieleen. Muistatko jonkin kirjan, jonka luit kauan sitten ja josta pidit? Etsi kirja, jos voit, tai palaa muistoon ja mielikuviin siitä. Mitä se antaa sinulle nyt? Valitse jokin esine näköetäisyydeltä. Voit esimerkiksi a) etsiä viisi samanväristä esinettä tai asiaa ja kirjoittaa, mitä väri kertoo sinulle juuri tänään; minkä värinen luovuutesi on tänään, ja jos tiedät tai saat selville, merkitseekö sama väri aivan toista asiaa jossain muualla; b) kirjoittaa muistosta tai siitä, mitä esine sinulle merkitsee; c) kirjoittaa personifikaation, siis mitä esine sanoo tai miten sen näkökulmasta jokin asia on. Maista jotain, mitä et ole ennen syönyt, tai valitse pitkästä aikaa jokin ruoka, joka herättää hyvän muiston. Palaa hetkeen ja kirjoita siitä. Kirjoittamisen iloa sinulle! Teksti: Anna Korkiakangas, sanataideohjaaja

Kuva: Kuvapankki

Taide kantaa läpi elämän

aikki alkoi lokakuussa 1992, jolloin lähdin töistä eräästä vakuuusyhtiöstä. Olin irtisanoutunut hyvissä ajoin, jotta ehtivät hankkia tilalle korvaajan. Ja houkutteluista huolimatta pidin kiinni irtisanoutumispäivämäärästä. Oli lama, josta minä en paljon mitään tiennyt. Ei ollut telkkaria, ja radiosta kuuntelin vain musiikkia.

Ruoka loppui. Kaikki loppui. Alkoi epävakaat ajat päivärahoja odotellessa. Oliko kuuden viikon karenssi. Sekosin. Niin pahasti, että tajusin itsekin lähteä köpöttelemään kohti Hesperian sairaalaa. Noin kolmen kilometrin matka Vallilasta kesti tuntikausia, ja väliin huomasin kiertäväni samaa korttelia yhä uudestaan. Tätä parin päivän reissua olen käsitellyt toisaalla julkaisemattomissa teksteissä. Enkä siitä enempi kuin psykiatrin saatesanat kotimatkalle. ”Toki, kun olet tänne vapaaehtoisesti tullut, olet vapaa lähtemään, mutta ensi kerralla asiat ehkä eivät ole sinun itsesi päätettävissä.” Olin ennen tätä tapahtumaa maalannut ensimmäisen öljyvärimaalauksen, joka myöhemmin sai

22 HELMI 3/2026

nimekseen ehkä paradoksaalisestikin ”Pieni harmonia”. Tämä maalaus ei vielä ollut kuiva, kun olin jo muuttanut Puotinharjuun. Uudessa paikassa taiteen teko vaati inspiraatiota ja selvää päätä, joista molemmista oli puutetta. Tätä inspiraatiossa maalaamista jatkui, kunnes sairastuin pahaan psykoosiin 2003 syksyllä. Silloin taiteen tekeminen loppui. Pitkäksi aikaa. Olin yhä kirjastojen taidehyllyjen ahkera kuluttaja ja aloin enemmän kartoittaa omaa taidekirjakokoelmaa. Uusi muutto tuli vuonna 2012 toiselle puolelle lähiötä ja hiljalleen taiteen syntyminen alkoi uudelleen. Syksyllä 2012 syntyi ensimmäinen yksinäinen öljymaalaus tauon jälkeen. Seuraavina vuosina hiljalleen pääsin uudelleen alkuun. Taide, lähinnä piirtäminen, alkoi muuttua automaattiseksi. Se on improvisointia miettimättä ja ilman sensurointia tai vastaavaa. Surrealismin ehkä puhtain laji, joka ei minun töiden lopputuloksessa näy useinkaan surrealistisena. Minulla kirjoittaminen kun tulee ajattelematta, pysähtymättä. Tämäkin teksti. Teksti: Pertti Matikainen

Kuvat: Pertti Matikainen

Runoja ja rustauksia Kulttuuri, musiikki, taide Mielen merkittävä valonsäde Luovuus rikkoo synkät aatteet Toviksi tyynnyttää mielen paineet Hetkeksi suo helpotusta Häivyttää jatkuvaa ahdistusta Kun saa nähdä, kokea iloa Antaa mieleen tulvia aurinkoa Kello muistuttaa, pitää poistua Voisipa tämä useammin toistua Seesteisyys, lämpö, valo, rauha Mieleen jäädä, kun kotiin aiot palata Runo: Lauri Nieminen

Pakko yrittää kirjvaikka arki nielee ajatukset / toimet sanat valuvat tiskiveden mukana ropisevat kissanhiekan lailla kaikkea muuta kuin kalligrafiseksi asetelmaksi hautautuvat sohvan alle pölykoirien viereen Runo: Runoraato

Joskus yksi väri riittää kertomaan sen, mille ei löydy sanoja. Yksi sävel voi koskettaa kohtaa, jonka luulimme unohtaneemme. Luovuus on pieni valo pimeän keskellä – mahdollisuus katsoa maailmaa hetken toisin. Ja kulttuuri, se on käsi olkapäällä: minä näen sinut, et ole yksin. Runo: Mansikka

24 HELMI 3/2026

SYYSTUULI Syystuuli kuljettaa puiden lehtiä edellään keltaiset, punertavat koivujen, vaahteroiden lehdet ryhtyvät vinhaan tanssiin On syksy hyvästijätön hetki on luopumisen hetki kesän valosta ja lämmöstä Ihminen toivoo kuitenkin, että näkisi seuraavan kevään ja kesän kuulisi lintujen laulun ja näkisi korkealla sinitaivaalla kurki- ja hanhiaurojen saapuvan Näkisi tuomien, omenapuiden puhkeavan valkoiseen harsopeitteeseen ja maata peittävän valko- ja sinivuokkojen meren Silloin olisi riemullista elää Runo: Sirkka-Liisa

Kuva: Kuvapankki

Miten selviytyä sairaassa maailmassa? Gabor Maté, Daniel Maté: Normaali on myytti. Into, 2026. Tietokirja 480 s. Alkuteos The Myth of Normal. 2022. Suom. Kirsimarja Tielinen Normaali on myytti kuvaa myötätuntoisesti mielen haavoittumista ja eheytymistä vauvasta vaariin. Se käy yksityiskohtaisesti läpi, miksi eheytyminen on monelle niin vaikeaa ja miten omaa toipumista voi edesauttaa. “Syyllinen ja muutosta kaipaava on itse järjestelmä” on kirjan loppusynteesi. Teos on ensisijaisesti kanadalaisen lääkärin Gabor Matén ajatuksia, kokemuksia ja tietoa, mutta hänen poikansa Daniel Maté on auttanut tyylin, sävyn ja selkeyden kanssa, kunnes lopputulos oli molempia tyydyttävä. Kirjan alaotsikko on “Traumat, sairaudet ja toipuminen toksisessa kulttuurissa”. Toipumisen vaikeus johtuu Matén mukaan kulttuurin odotuksista, asenteista ja säännöistä. Kirjan neljä ja puoli sataa sivua on pakattu täyteen pientä tekstiä, mutta täyttä asiaa. Vanhemman ja nuoremman Matén yhteistyöstä on syntynyt helppolukuinen, joskin valtava kirja. Sisältö on jaettu viiteen osaan ja kokonaisuutta tukee pitkä lähdeluettelo. Teksti hyödyntää runsaasti potilaskertomuksia, elämäkerrallisia anekdootteja sekä tieteellistä tietoa. Tarinoiden ja tiedon yhdistäminen tekee kirjasta tasapainoisen ja mielenkiintoisen lukea. Lääketieteellisempi sisältö on kirjoitettu käytännönläheisesti ja termit, esimerkiksi ykkös- ja kakkostyypin trauma, avataan maallikolle.

26 HELMI 3/2026

Kuka Gabor Maté? Gabor Maté syntyi 1944 Unkarissa. Juutalaisuuden vuoksi hänen isovanhempansa tapettiin Auschwitzin keskitysleirillä. Myöhemmin hänen perheensä pakeni Unkarista Itävaltaan ja Kanadaan. Hän opiskeli lääkäriksi ja omisti uransa riippuvuuksille ja traumoille. Matén suorasukainen tyyli voi ärsyttää. Hän haastaa länsimaisen lääketieteen lääkekeskeisen valtavirran traumatietoisella lähestymistavallaan. Samalla hän puhuu uteliaasti ja ymmärtäväisesti muun muassa samaaneista ja on ollut asiantuntijana Crazywise -dokumenttielokuvassa. Häntä on kritisoitu mm. tieteellisen näytön aliarvioinnista, riippuvuuden syiden yksinkertaistamisesta ja liiasta traumakeskeisyydestä. Kritiikille on varmasti sijaa, mutta hänen tuorein kirjansa tarjoaa monipuolisen ja inhimillisen näkökulman yhteiskuntaan, terveyteen ja sairauksiin. Se laajentaa ymmärrystä traumoista, taudeista ja toipumisesta sortumatta yksinkertaistuksiin. Mitä kirjasta löytyy? Kirjan ensimmäinen osa “Verkottunut luontomme” käsittelee traumoja sekä mielen ja kehon yhteyttä. Toinen osa “Ihmisen kehityksen vääristyminen” käsittelee raskauden, synnytyksen ja lapsuuden sudenkuoppia sekä medikalisoitumisen uhkia lapsen terveelle kehitykselle, jossa on “lupa olla turvallisesti haavoittuva”.

KIRJA-ARVOSTELU

Kuva: Kuvapankki

Kolmannessa osassa “Epänormaali uudessa valossa: Kärsimys sopeumana” Maté kertoo, miten riippuvuus ja erilaiset epänormaaleina pidetyt oireet ovat itse asiassa mielen selviytymismekanismeja. Mieli kehittää selviytymismekanismeja, kun minuus joutuu ristiriitaan ympäröivän todellisuuden vaatimusten kanssa. Aivan kuten autoimmuunisairaudet, joissa keho hyökkää itseään vastaan, myös mielen selviytymismekanismit voivat olla haitallisia. Neljäs osa “Toksinen kulttuurimme” keskittyy yhteiskunnan ongelmakohtiin ja kuormitustekijöihin. Oma alaluku on omistettu naisten kokemalle kuormitukselle. Lisäksi käsitellään mm. syrjäytymistä, rasismia ja luokkaa sekä “trauman kyllästämää politiikkaa”. Kirjan viimeisessä osassa Maté maalaa kuvia paremmasta maailmasta ja summaa yhteen erilaisia välineitä toipumiseen. Hän haluaa traumatietoisempaa yhteiskuntaa ja visioi miltä esimerkiksi oikeusjärjestelmä, koulutus tai terveydenhuolto voisivat näyttää traumatietoisesta näkökulmasta. Kenelle kirja on? Jos tuntuu, että maailmassa ei kaikki ole kunnossa, jos ajatus toksisesta yhteiskunnasta resonoi, niin tämän kirjan sisältö varmasti puhuttelee. Maté on kerännyt tarinoita hyvin eri ikäisiltä ja eri taustoista tulevilta ihmisiltä, joten teoksesta löytyy monenlaista samaistumispintaa.

Kääntäjä Kirsimarja Tielinen on niin ikään tehnyt hyvää työtä käännöksen kanssa. Termistö ja pitkät virkkeet soljuvat hyvin. Opin kirjasta mm. termin dislokaatio, jota käytetään “sijoiltaan menneistä” ihmisistä. Sijoiltaan meneminen ei suoraan vertaudu syrjäytymiseen tai vieraantumiseen, vaan kyse on “yhteyden katkeamisesta itseen, muihin ja merkityksen ja tarkoituksen tunteisiin”. Termillä voidaan viitata myös ihmisryhmän sosiaaliseen dislokaation, joka on “voimakas psyykkisten häiriöiden, epätoivon, riippuvuuksien ja fyysisten sairauksien lähde”. Erittäin ajankohtainen termi mielenterveyskriisin kanssa kamppailevassa Suomessa, jossa hallitus aktiivisesti tekee sairastamisesta kalliimpaa ja toimeentulosta niukempaa. Psykedeeleista kiinnostuneille löytyy luku psykedeelien käytöstä terapiassa ja toipumisen tukena. Maté itse ei ole psykedeelien innokas puolestapuhuja, koska ne ovat kallis ja aikaa vievä ratkaisu, eivätkä siten kaikkien saatavilla. Kirjan nimen mukaisesti se mitä pidetään normaalina, on itse asiassa toksista ja rasittaa niin kehoa, immuunijärjestelmää kuin mielen tasapainoa. Ongelmaan ratkaisuna kirja tarjoaa lukuisia avaimia ja esimerkkejä, miten pärjätä myrkyn keskellä ja rakentaa eheämpää ja terveempää elämää. Kirja pyrkii johdattamaan ihmisen todellisen ja aidon äärelle. Havahtumaan siihen, mitä kehomme yrittää ilmaista ja mitä mieli tukahduttaa, jotta voi ymmärtää mitä itse todella tarvitsee ja kaipaa. Kirja auttaa tunnistamaan haitallisia myyttejä. Teksti: Jussi Koiranen

2 6

14 12

5 8

18 2

13 6

5 11

3 11

12 2

4 2

2 18

5 3

2 1

2 16

Porkola Laatija:Laatija: Juha Juha Porkola

KRYPTO NRO 3/2026

KRYPTO 3/2026

2 10

15 2

11 13

13 4

5 1

6 7

4 10

1 13

2 13

10 12

9 7

SUDOKU 3/2026

SUDOKU 2026 nro 3

28 HELMI 3/2026

Kuva: Kuvapankki

AJANKOHTAISET NOSTOT HANKKEET: ASKEL LÄHEMMÄS -VERTAISOHJAAJA -KOULUTUKSET Kiinnostaisiko vertaisryhmän ohjaaminen ja sinulla on omakohtaista kokemusta mielenterveyden haasteista tai olet mielenterveysomainen? Maksuttomassa vertaisohjaajakoulutuksessa saat työvälineitä, ideoita ryhmän ohjaukseen, ohjaamisvarmuutta käytännön harjoitusten kautta sekä löydät oman tapasi toimia vertaisena. Koulutus on tarkoitettu täysi-ikäisille mielenterveyden haasteita kohdanneille tai mielenterveysomaisille. Loppusyksyn tulevat koulutukset: Maanantaisin 26.10–30.11. klo 13–16 Haagassa Tiistaisin 3.11.–8.12. klo 17–20 Vallilassa (yhteistyössä FinFami Uusimaa ry kanssa) Tiedot koulutuksista näet Helmitalon tapahtumaseinällä tai verkkosivuilla www.mielenterveyshelmi. fi/askel-lahemmat/vertaisohjaajat. Voit olla yhteydessä myös Anna-Maria Kuriin p. 040 758 6438 tai anna-maria.kuri@mielenterveyshelmi.fi KEITTIÖ: HEI, ME LEIVOTAAN Milloin: Ke 29.9 klo 13.30–14.30 Hinta: 0 € Ilmoittautuminen: 29.9. mennessä. Leivotaan yhdessä omenapiirakkaa. KREIKKALAINEN LOUNAS Milloin: Pe 2.10. klo 11.30–13.00 Hinta: 4 € Ilmoittautuminen: Ei vaadi ennakkoilmoittautumista. Tule nauttimaan herkullinen kreikkalainen lounas. Tarjolla mm. moussakaa ja jälkkärinä banoffeeta. KOREALAINEN LOUNAS Milloin: Pe 13.11. klo 11.30–13.00 Hinta: 4 € Ilmoittautuminen: Ei vaadi ennakkoilmoittautumista. Korealainen lounas kutsuu. Tule nauttimaan herkullisista mauista. SUPERAAMUPALA Milloin: Pe 27.11. klo 9.00–10.00 Hinta: 2,5 € Ilmoittautuminen: Ei vaadi ennakkoilmoittautumista. Paras aloitus päivääsi superaamupalan merkeissä. Nappaa vaikka kaveri mukaan ja tule herkuttelemaan.

ITSENÄISYYSPÄIVÄN LOUNAS Milloin: Pe 4.12. klo 11.30–13.00 Hinta: 5 € Ilmoittautuminen: Ei vaadi ennakkoilmoittautumista. Virittäydy juhlatunnelmaan ja tule nauttimaan upea Itsenäisyyspäivän etkolounas Helmiin. PALVELUOHJAUS: PALVELUNEUVONTA Milloin: Ma klo 13.00–15.00 ja ke klo 14.00–16.00 Hinta: 0 € Ilmoittautuminen: Ei vaadi ilmoittautumista Tarvitsetko apua esimerkiksi Kela-hakemuksiin, lääkäriajan varaamiseen, laskujen hoitamiseen, työnhakuun tai sähköisten palveluiden käyttöön? Palveluohjaaja tavattavissa ilman ajanvarausta Helmi-talolla maanantaisin ja keskiviikkoisin iltapäivällä. Parittomina viikkoina paikalla on Riikka ja parillisina Mika, muutokset ovat mahdollisia. HYVINVOINNIN OSA-ALUEET -PALVELUOHJAUSRYHMÄ Milloin: Ti 13.10.–10.11. (5krt) klo 13–14.30 Hinta: 0 € Ilmoittautuminen: Ilmoittaudu palveluohjaaja Riikalle viimeistään 5.10. Helmi-talolla puh. 040 052 8661 Hyvinvoinnin osa-alueiksi voimme lukea mm. unen ja palautumisen, ravinnon, liikkumisen, ihmissuhteet sekä mielekkään tekemisen. Ryhmässä saat mahdollisuuden pysähtyä oman tilanteesi äärelle, jakaa kokemuksiasi haluamallasi tavalla sekä pohtia yhdessä muiden kanssa, mitä voimme tehdä, jotta hyvinvointimme lisääntyisi. Ryhmän vetäjänä toimii Helmi ry:n palveluohjaaja Riikka. RETKET: KUUSIJÄRVEN ULKOILURETKI Milloin: Pe 9.10. klo 10.00–15.00 Hinta: 2 € Ilmoittautuminen: 5.10. mennessä Tule viettämään mukavaa päivää luonnon keskelle Kuusijärvelle. Luvassa on rentoa ulkoilua ja kävelyä kauniissa maisemissa, yhdessäoloa hyvässä seurassa sekä eväiden nauttimista ulkona. Retken aikana paistamme makkaraa nuotiolla, syömme omia eväitä ja päätämme päivän yhteiseen kahvihetkeen kahvilassa

AJANKOHTAISET NOSTOT

RETKI KIASMAAN Milloin: Ti 13.10. klo 12.30 Hinta: 3 € Ilmoittautuminen: 29.9. mennessä. Emma Ainala ammentaa yksityiskohtaisiin teoksiinsa vaikutteita muun muassa kauhukuvastosta, internet-kulttuurista, muodista ja taidehistoriasta. Hänen suurikokoiset öljymaalauksensa rönsyävät ruusuja, rusetteja, kermakakkuja, satiininauhoja, pitsiä, laskoksia ja monitulkintaisia hahmoja. HAKASALMEN HUVILAAN Milloin: To 29.10. klo 12.15 Hinta: 2,50 € Ilmoittautuminen: 14.10. mennessä Viisikymmentä vuotta sitten punk pelotti päättäjiä, ärsytti naapureita ja sytytti kokonaisen sukupolven. Punkin 50-vuotista taivalta Helsingissä juhlistava näyttely paiskaa eteesi hikiset keikat, repaleiset julisteet ja äänivallin, joka ei suostu hiljenemään. Menneisyys huutaa, nykyisyys vastaa ja tulevaisuus kutsuu sinutkin mukaansa. RETKI ATENEUMIIN Milloin: Ke 11.11. klo 10.00 Hinta: 3 € Ilmoittautuminen: 26.10. mennessä. Näyttely tarkastelee pohjoisen alueen taiteilijanaisten taidetta ja sen yhteyksiä henkisyyteen, luontoon ja näkymättömiin todellisuuksiin 1800-luvulta nykypäivään. Samalla näyttely kytkeytyy ilmiöihin, jotka ovat vahvasti läsnä myös nykyisessä populaarikulttuurissa.

RASTILAN SAUNARETKI Milloin: Ti 17.11. klo 10.00–14.00 Hinta: 10 € Ilmoittautuminen: 9.11.mennessä. Tervetuloa viettämään rentoa syyspäivää yhdessä! Päivän aikana syömme pientä aamupalaa ja valmistamme yhdessä lounaan. Nautimme ulkoilusta merellisissä maisemissa ja lämmittelemme vain meille varatussa saunassa. (huom. kyseessä yhteissauna) Mahdollisuus myös kylmään meripulahdukseen! Voit osallistua omien voimavarojesi mukaan. Mukaan mahtuu 20 osallistujaa.

30 HELMI 3/2026

RYHMÄT: ARKI LEMPEÄMMÄKSI Milloin: Ke 6.10., 13.10. ja 20.10. klo 16.00–17.00 Hinta: 0 € Ilmoittautuminen: 4.10. mennessä Kaipaatko vertaistukea kiusaamisen jälkien, jaksamisen tai mielenterveyden haasteiden keskellä? Tervetuloa mukaan luottamukselliseen vertaisryhmään. Ohjaajana kokemusasiantuntijaopiskelija Alisa. RUOKAKURSSI Milloin: TI 20.10.–17.11. klo 14.30–17.30 Hinta: 10 € Ilmoittautuminen: 9.10. mennessä Tule oppimaan uusia reseptejä Anni Ritalan ohjaamana ja herkuttelemaan porukalla viiden kerran ryhmässä! Kurssi järjestetään Helmi-talon omassa keittiössä. TAPAHTUMAT: KOKEMUSASIANTUNTIJALUENTO - TYÖUUPUMUS Milloin: Ke 28.10. klo 18.00–19.30 Hinta: 0 € Ilmoittautuminen: Ei vaadi ennakkoilmoittautumista Mitä työuupumus on, miten se näkyy arjessa ja mitä tapahtuu, kun omat voimavarat eivät enää riitä? Entä miten elämässä voi löytää uuden suunnan vaikean kokemuksen jälkeen? Esitys sopii kaikille työelämästä, työhyvinvoinnista ja työuupumuksen ennaltaehkäisystä kiinnostuneille. Tervetuloa kuulemaan Anna-Kaisan puheenvuoroa etäyhteydellä teamsissa urly.fi/4aNV HALLOWEENPAJA Milloin: To 29.10. klo 10.00–14.00 Hinta: 0 € Ilmoittautuminen: Ei vaadi ennakkoilmoittautumista Tervetuloa Halloween-pajaan yhdessä Leenan ja Artun kanssa. Pajassa valmistetaan Halloween-aiheisia koristeita sekä nautitaan syksyn tunnelmasta. HALLOWEEN KAUHUKARKELOT Milloin: Pe 30.10. klo 11.00–14.30 Hinta: 0 € Ilmoittautuminen: Ei vaadi ennakkoilmoittautumista Tervetuloa viettämään aikaa hyytävissä naamiaistunnelmissa. Voit pukeutua teeman mukaisesti tai saapua tavallisissa vaatteissa - valinta on sinun.

TAVARANVAIHTOVIIKOT Milloin: Ma 2.11. – pe 11.12. Hinta: 0 € Ilmoittautuminen: Ei vaadi ennakkoilmoittautumista Toisen roska on toisen aarre. Voit tuoda ehjiä ja puhtaita itsellesi tarpeettomia vaatteita tai tavaroita. Voit myös ottaa omiin tarpeisiisi sopivia. Saa ottaa, vaikka ei mitään toisikaan. Lisää toimintaa löydät verkkosivuiltamme! Huom! Ilmoittautumista vaativan toiminnan paikat täyttyvät ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset ovat sitovia, joten otathan sen huomioon ilmoittautuessasi. Ilmoittautumiset retkille, ryhmiin ja tapahtumiin: Verkkosivuiltamme: mielenterveyshelmi.fi Puhelimesta: 0401616604 Helmi-talolla: Mäkelänkatu 56, 00510 Helsinki

VIOLA RANININ SÄÄTIÖ RS

hyvä elämä

LAHJOITA haluamasi summa helposti ja nopeasti MobilePaylla numeroon

94045

Näin teet lahjoituksen MobilePaylla: 1. Avaa MobilePay-sovellus 2. Syötä haluamasi lahjoitussumma 3. Syötä 5-numeroinen lyhytnumero 94045 4. Hyväksy lahjoitus pyyhkäisemällä Rahankeräyslupanumero RA/2021/261

TUE MATALAN KYNNYKSEN MIELENTERVEYSTYÖTÄ, TAI TULE MUKAAN TOIMINTAAN! Jokainen tarvitsee syyn nousta sängystä, lähteä ulos kodista ja tavata muita ihmisiä. Meillä Helmi-talolla yhteisöllisyys, osallisuus ja kokemus vertaisuudesta sekä aito kuulluksi tuleminen lisäävät mielenterveystoipujan voimavaroja ja itsenäistä toimijuuttaTuemme mielenterveystoipujaa omannäköisen hyvän elämän rakentamisessa ja ylläpitämisessä.

KAIKILLE AVOIN MATALAN KYNNYKSEN KOHTAAMISPAIKKA

Ryhmätoimintaa ja retkiä Vertaistukea Vapaaehtoistoimintaa Lounaskahvila Palveluohjausta Tukihenkilötoimintaa Tapahtumia ja luentoja

Helmi-talo, Vallila Mäkelänkatu 56, 00510 Hki p. 040 161 6604 www.mielenterveyshelmi.fi mielenterveys_helmi

Mielenterveysyhdistys Helmi