Helmi lehti 1_2026

HELMI

YHTEISÖ JA VERTAISTUKI

8 Yksilöllinen ja yhteinen hyvinvointi

Hyvinvointia ei voi tarkastella vain yksilön tasolla

10 Uskalluksen ja haavoittuvuuden kanssa eteenpäin

Haavoittuvuuden kohtaaminen voi olla rohkeuden alku.

11 Kertomus pienen tytön oivaltavuudesta

Sisäinen uteliaisuus ja sinnikkyys voivat kantaa pitkälle.

14–15 Miten luot oman yhteisösi?

Yhteisö ei synny itsestään, mutta sen voi rakentaa pienin askelin.

16 Vertaisuus vapaaehtoisen vertaisohjaajan silmin

Vertaisohjaaja Eija kertoo, miten omien kokemusten jakaminen ja toisten tukeminen rikastuttavat hänen arkeaan.

17 Yhteisö ja tunteiden palapeli

Yhteenkuuluvuuden tunne kantaa arjessa, mutta sen löytäminen voi olla vaikeaa.

18–19 Yhteisöllisen hoivan mahdollisuudet eristävässä yhteiskunnassa

Yhteisöllisyyden mureneminen ei ole yksilön valinta vaan seurausta rakenteista, jotka ajavat ihmiset erilleen toisistaan.

20–21 Luottamus syntyy askel kerrallaan

Etätukihenkilö Katin ja Sadun tarina osoittaa, miten yhteys ja läsnäolo voivat rakentua ruudun välitykselläkin.

23 Kokemuksia laidasta laitaan

Kokemus kertoo, miten tärkeää on tulla nähdyksi omana itsenään.

24–25 Yksinäisyydestä yhteyteen

Yhteisöllinen ja luova työskentely voi avata tien pois yksinäisyyden kokemuksesta kohti nähdyksi tulemista ja jaettua ymmärrystä.

26-27 Yhteisö ja vertaistuki

29–31 Järjestösivut

Helmi 1/2026

Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti

TEEMANA

Yhteisö ja vertaistuki

PÄÄTOIMITTAJA: Heidi Saukkonen

TOIMITUSSIHTEERI: Katri Ruotsalainen

AVUSTAVA TOIMITUSSIHTEERI: Stina Varkkola

ULKOASU JA TAITTO: Verneri Käyhkö

TEKIJÄT: Anna, Anna, Anna Korkiakangas, Anna-Maria Kuri, Eija Toiviala, Emmi Kähkönen, Emmi-Vieno Lemmenhelmi, Hanna Perälä, I Lång, Janica, Jiko Kylén, Juha Porkola, Kaisa Nieminen, Maija, Mirka Lindgren, Niina Rita, Nina Tikkasalmi, Ninnu Koskenalho, Susanne Waris, Teija

ISSN-L 0788-9828, ISSN 0788-9828 (Painettu)

ISSN 2242-6140 (Verkkolehti)

Painosmäärä: 500 35. vuosikerta

PAINO

PunaMusta Oy

ILMOITUSMYYNTI

Antero Viinikainen ja Auli Lepistö antero.viinikainen1@gmail.com, p. 050 530 6978

ILMOITUSAINEISTOT

TJM-Systems Oy, PL 75, 02921 Espoo, p. 044 566 7032 aineistot@tjm-systems.fi

Kannen kuva: Kuvapankki

Viisi uusinta Helmi-lehteä: issuu.com/helmiry

Helmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tekstisi sähköpostilla Katri.Ruotsalainen@mielenterveyshelmi.fi

MEDIAKORTTI

Linkki mediakorttiin löytyy HELMI ry:n sivuilta osoitteesta: mielenterveyshelmi.fi/etusivu/helmi-lehti/

Vuoden 2026 aikataulut:

LEHTI 1/2026 2/2026 3/2026 4/2026 AINEISTO 16.2. 1.5. 22.8. 7.11.

ILMESTYY maaliskuu viikolla 11 kesäkuu viikolla 23 syyskuu viikolla 38 joulukuu viikolla 49

YKSINÄISYYS

MAKSAA – YHTEISÖLLISYYS

KANTAA MEITÄ

Yksinäisyys ei ole vain yksilön kokemus. Se on ilmiö, joka koskettaa monia meistä, erityisesti mielenterveyden haasteiden kanssa eläviä ja toipujia. Kun arki rakentuu vaihtelevien voimavarojen varaan ja elämä vaatii tavallista enemmän jaksamista, yksinäisyys ei ole sivujuonne vaan osa elettyä todellisuutta. Se voi olla hiljaista vetäytymistä, ulkopuolisuuden tunnetta tai kokemusta siitä, ettei tule nähdyksi.

Pitkittynyt yksinäisyys kuormittaa sekä mieltä, että kehoa. Se voi hidastaa toipumista, heikentää luottamusta omiin mahdollisuuksiin ja kaventaa näkymiä tulevaan. Yksinäisyys koskettaa aina myös yhteiskuntaa: se näkyy lisääntyvinä tuen tarpeina, katkeavina osallisuuden polkuina ja inhimillisenä kärsimyksenä, jota ei voi mitata vain numeroilla.

Helmi ry:ssä uskomme siihen, että vastavoima yksinäisyydelle löytyy yhteydestä toisiin ihmisiin. Yhteisöllisyys on keskeinen voimavara mielenterveyden tukemisessa ja toipumisen vahvistamisessa. Kokemus kuulumisesta, hyväksytyksi tulemisesta ja siitä, että saa olla oma itsensä keskeneräisenäkin, voi olla ratkaiseva askel eteenpäin.

Yhteisö ei vaadi suorittamista eikä valmiutta. Se tarjoaa tilaa olla, elää ja kasvaa omassa tahdissa.

Meille yhteisöllisyys ei ole vain toimintamalli, vaan arvo. Se tarkoittaa kohtaamisia, joissa ketään ei määritellä diagnoosin, taustan tai elämäntilanteen kautta. Se tarkoittaa mahdollisuutta osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi juuri sellaisena kuin on. Usein pienetkin kohtaamiset voivat synnyttää suuria muutoksia: toivoa, luottamusta ja tunnetta merkityksellisyydestä.

Kun puhumme mielenterveydestä ja toipumisesta, puhumme aina myös tulevaisuudesta. Yhteisöllisyyteen panostaminen on inhimillinen ja viisas valinta. Yhdessä voimme rakentaa arkea, jossa kukaan ei jää yksin ja jossa toipuminen saa kasvaa yhteyden, turvallisuuden ja toivon varassa.

Teksti: Eveliina Lafghani

Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n hallituksen puheenjohtaja

HELMI-lehti 35 v.

Yhdistyksen toiminnan alkuvuosina keskeinen tiedottamisen väline oli aluksi monistetut jäsenlehdet. Kun yhdistys oli tullut viiden vuoden ikään, jäsenpostituksessa oli jo 230 henkilöä. Oli tärkeää saada jäsenistölle eri toiminnan muodoista ajankohtaista tietoa ja informaatiota. Monistelehtiä oli vuonna 1988 yhdeksän numeroa. Jäsentoiminnan edelleen kasvaessa oli entistä tärkeämpää saada ”oikea” lehti yhdistyksen infokanavaksi.

Helmin edunvalvonta- ja jäsenlehti N:o 5 1999 oli vielä mustavalko-tekniikan sanelemaa, mutta jo hyvin värikästä ja rohkeaa tiedottamista. Omakohtaiset kokemukset olivat keskeinen sisältö lehden sivuilla. Toiminta kasvoi vuosi vuodelta. Vuosituhannen viimeiset vuodet olivat täyteläistä toimintaa: lehdet pursuavat ihmisten aktiivista osallistumista kaikilla mielenterveyssektorin tasoilla. Internet on myös tullut osaksi tiedonkulkua.

On aika kääntää sivua, monta sivua. 2000-luku lähtee käyntiin vauhdilla.

Ensimmäinen netissä luettava lehti ilmestyi 1/2009 ja ovat nyt kaikki siitä eteenpäin myös digitaalisena. 2/2013 juhlalehti kertoo pääjutussaan, että maailma ei ole vielä valmis.

Lehden taittoon kiinnitettiin entistä enemmän huomiota. Jo kannet houkuttelivat lukemaan. Lehdet sisältävät kirjoittajien juttujen ja artikkeleiden sisältöä. Esimerkkejä menneistä teemoista: yksinäisyys, tunteet, omannäköinen hyvä elämä ja läheiset ympärilläni.

Tänä päivänä lehti on edelleen se Helmin osa, jossa kerrotaan kokemuksista, ajankohtaisista tulevista tapahtumista ja toiminnasta.

Nyt on suuren kiitoksen aika. Kiitokset kaikille: lehtien tekijöille, kirjoittajille, kuvittajille, piirtäjille ja ennen kaikkea lukijoille.

Teksti: Juha Porkola

Toiminnanjohtajan tervehdys

Helmin alkuvuosi on jälleen käynnistynyt monipuolisen toiminnan merkeissä, ja on ollut ilo kohdata teitä Helmi-talolla.

Helmi-lehti täyttää tänä vuonna upeat 35 vuotta Lehti on aina ollut tärkeä osa toimintaamme, ja sen keskeisenä tehtävänä on ollut tuoda esiin mielenterveyden haasteita kohdanneiden kokemuksia sekä ajankohtaisia teemoja mielenterveysalalta. Vaikka lehden ulkoasu on vuosien varrella uudistunut, sen ydin – kohderyhmämme äänen esiin tuominen – on pysynyt muuttumattomana.

Viime vuonna jouduimme kuitenkin tilanteeseen, jossa painosmäärää oli pienennettävä, emmekä enää voi postittaa lehteä suoraan jäsenille. Tästä huolimatta haluamme varmistaa, että mahdollisimman moni löytää tiensä verkkolehden pariin ja että painetut lehdet tavoittavat oikeat lukijat Helmi-talolla ja muissa jakelupaikoissa.

Kehitämme lehteä tänäkin vuonna: ulkoasuun tulee uudistuksia ja haluamme kuulla myös sinun mielipiteesi ja kehitysehdotuksesi. Voit vastata Helmi-lehden palautteeseen sivulla 28. Lämpimät kiitokset kaikille lehtiryhmäläisille ja lukijoille vuosien varrella – ilman teitä Helmi-lehteä ei olisi.

Mukavaa kevään odotusta kaikille – kuullaan ja kohdataan Helmissä.

Lämpimin terveisin, Heidi Saukkonen, toiminnanjohtaja Mielenterveysyhdistys HELMI ry

HALLITUSEHDOKKAAT

ESITTÄYTYVÄT

Arja Sihvonen

Olen Arja Sihvonen, koulutukseltani sosionomi, mutta vaikean masennuksen seurauksena olen nykyään koulutettuna kokemusasiantuntijana töissä Helsingin kaupungilla. Pääsen kertomaan asiakkailleni Helmistä ja tuomaan heitä tutustumaan paikan päälle. Helmistä voi löytää uutta sisältöä päivään ja uusia ystäviä. Olen ollut Helmin hallituksessa kolme kautta varajäsenenä tuoden sinne näkökulmaa omasta kokemuksesta kuntoutujana sekä sosiaalialalla työtä tekevänä. Tavoitteeni olisi pitää Helmi jatkossakin vakavaraisena ja mielenterveyttä tukevana järjestönä

Emmi Kähkönen

Olen järjestötyöhön suuntautunut yhteisöpedagogi (AMK) ja kuvataiteilija (AMK), ja koulutustaustaani täydentävät sosiaalipsykologian sekä taideterapian opinnot. Minulla on kokemusta viestinnän eri tehtävistä, sote-kentältä, kolmannen sektorin työstä sekä kymmenen vuoden yrittäjyydestä luovalla alalla. Mielenterveyden edistäminen on minulle sydämenasia. Toisin mukanani hallitukseen luovuutta, vuorovaikutusosaamista, verkostoja ja innostunutta sekä rakentavaa otetta. Olen hyväntuuliseksi kehuttu työkaveri.

Niina Sahlberg

Olen Niina Sahlberg, sosiaalialan moniosaaja, eläinten ystävä ja vintage-harrastaja. Mielenterveysalalle olen aikanani päätynyt, koska toivon, ettei kukaan joutuisi jäämään yksin mielenterveyden haasteiden kanssa. Työskentelen Niemikotisäätiöllä ja voisin tuoda Helmin hallitukseen erityisesti ymmärrystä palveluiden kehittämisestä, toipumisorientaatiosta, henkilöstön osaamisen vahvistamisesta, viestinnästä sekä sote-kentän sääntely- ja tietosuojakysymyksistä. Ihmislähtöisesti ja innostavasti.

Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n vuosikokouksessa 29.4.2026 valitaan uudet hallituksen jäsenet. Erovuorossa hallituksesta ovat tänä keväänä:

Hallituksen jäsenet

Timo Krohn (2024–2025)

Hallituksen varajäsenet

Arja Sihvonen (2024–2025)

Roosa Tiensuu (2024–2025) Veera Henriksson (2024–2025)

Sami Laihanen (2024–2025)

Vuosikokous järjestetään Helmi-talolla keskiviikkona 29.4.2026 klo.16.00. Hallitukseen ehdolle asettuneet esittäytyvät Helmi-talolla torstaina 9.4.2026 klo.14.00. Tervetuloa tutustumaan ja keskustelemaan.

Riikka Antila

Olen toiminut markkinoinnissa viimeiset 25 vuotta mainostoimiston projekti- ja asiakaspäällikkönä vastaten eri asiakkaitteni markkinoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta. Työtäni on erilaisten ja erikokoisten asiakkaiden liiketoiminnan kasvattaminen tehokkaiden ja rohkeiden markkinointi- ja mediaratkaisujen avulla. Uskon, että tällä kokemuksellani minulla voisi olla ulkopuolisen silmin annettavaa yhdistyksenne viestintään ja markkinointiin.

Sami Törnström

Olen mielenterveyskentän moniottelija: vertaisohjaaja ja järjestöaktiivi. Lisäksi olen taidokas keskustelija ja innokas asioiden kehittäjä. Todella mielekkäänä koin roolini Mielenterveyden keskusliiton elokuvatutoriaalissa (Kaikki kuvaa, mielikuvia). Tätä näyttelykokemustani ja kokemusasiantuntijuuttani haluaisin hyödyntää mielenterveyskentän kehittämiseen. Lähellä sydäntäni olisi myös tuoda Helmin toimintaa nuorten pariin. Vapaa-ajallani rentoudun ja palaudun luonnossa.

Sirkku Nyyssönen

Olen 66-vuotias mielenterveyspotilas, koulutukseltani lääkäri. Työelämästä on vain vähän kokemusta. Viimeinen yhteys työelämään on vuodelta 2001, työkokeilu A-klinikalla. Olen ollut yhden kauden Helmi ry:n hallituksessa, v. 2000 (silloin johtokunta). Olen ollut Helmin jäsen vuodesta 1995. Muutama vuosi on ollut välissä, jolloin en ole maksanut jäsenmaksua. Helmi on ollut minulle ”työpaikan korvike”. Olen käynyt Vertaistoimija- ja vertaisohjaajakoulutuksen v. 2016.

Timo Krohn

69-vuotias mielenterveyskuntoutuja Helsingin Vuosaaresta. Koulutukseltani olen varatuomari ja merkonomi. Olen ollut Helmi ry:n hallituksessa vuodesta 2015 alkaen ja suurimman osan aikaa hallituksen 1. tai 2. varapuheenjohtaja. Toimin vapaaehtoisena tukihenkilönä kahdelle mielenterveyskuntoutujalle. Yksi keskeinen Helmi ry:n toiminta-ajatus on tarjota hyvä ja edullinen lounas jokaisena arkipäivänä. On erittäin tärkeää säilyttää tämä toiminta. Hallitustyöskentelyssä olen kiinnittänyt huomiota rahoittajille tehtäviin avustuksiin ja uskallan sanoa Helmi ry:n avustushakemusten olevan tällä hetkellä korkealaatuisia.

Veera Henriksson

Olen 37-vuotias järjestöalan ammattilainen. Tällä hetkellä toimin projektipäällikkönä Selkäydinvammaiset Akson ry:ssä. Helmissä toimin keittiötoiminnan ja vapaaehtoistoiminnan ohjaajana vuosina 2019–2022. Olen toiminut Helmin hallituksessa vuodesta 2023 asti. Erityistä osaamisaluettani on vapaaehtois- ja vertaistoiminta ja sen kehittäminen. Myös STEA-rahoituskuviot ja hanke- ja apurahahaut ovat minulle tuttuja.

Yksilöllinen ja yhteinen hyvinvointi

Elämme yksilökeskeisessä kulttuurissa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pidämme yksilön vastuuta, yksityisyyttä ja yksityistä omaisuutta tärkeinä arvoina. Yksilökeskeisyyttä edustaa myös mielenterveyden haasteiden paikantaminen nimenomaan yksilön mieleen, kehoon ja valintoihin. Pyrimme parantamaan hyvinvointia keskittymällä usein vain yksilöön. Etsimme vastauksia ahdistukseen ja masennukseen ihmisen aivoista, ruokavaliosta ja unen määrästä. Osa vastauksia onkin näissä asioissa muttei se ole koko totuus.

Vuorovaikutuksen verkko

Hyvistä tarkoitusperistään huolimatta yksilökeskeinen näkökulma tulee helposti ohittaneeksi ne rakenteelliset, sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset säikeet, joiden verkossa elämme. Jos nukun huonosti, on mielialani matalampi ja reagoin herkemmin pettymyksiin.

On myös muunlaisia ihmiskäsityksiä, joiden ymmärrys yksilön suhteesta ympäristöönsä poikkeaa joskus omastamme varsin paljon. Miltä kuulostaa esimerkiksi ajatus siitä, että ihmisen mieli ei olekaan yksityinen ja muilta salattu paikka, vaan huokoinen ja toisiin mieliin vuotava prosessi? Silloin huonounisuuden syy voisi olla työyhteisön pahoinvointi. Tilannetta ei korjattaisikaan sillä, että yksilö menee terapiaan juttelemaan työyhteisön tilanteen herättämästä ahdistuksesta vaan puututtaisiin suoraan työyhteisöön ja yhteiseen hyvinvointiin.

Toisiaan säätelevät kehot

Onneksi enemmän puhutaan myös siitä, miten erilaiset rakenteelliset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Vaikka minuuden kokemuksemme on usein hyvin mentaalinen, olemme kehollisia olentoja: kaikki, mitä meille tapahtuu, tapahtuu keholle. Aistimme kehomme kautta. Meidän kehomme kuulevat toisiaan monilla hienovaraisilla tavoilla, joita tietoinen mieli ei rekisteröi. Aistimme muiden kehojen lämpötiloja, tuoksuja ja niiden viemää tilaa. Tunnemme usein häivähdyksiä muiden

kiihtyneisyyden tai rauhallisuuden tasosta. Olemme jatkuvassa kehollisessa yhteydessä toisiimme. Kanssaihmisten äänenpainot ja se, miten meitä katsotaan, vaikuttavat silloinkin, kun emme ajattele asiaa. Toisen ihmisen kosketus tai kosketuksen puute ovat kehollemme todella merkityksellisiä viestejä, joiden sisältö vaihtelee tilanteen ja henkilön mukaan.

Kehot vaikuttavat toisiinsa perheessä, työpaikalla, koulussa, harrastuksissa ja kaveripiireissä. Vihaisten, stressaantuneiden kehojen keskuuteen saapuminen tuntuu hyvin erilaiselta kuin maadottuneiden, rauhallisten ja tyytyväisten kehojen seura.

Yksilöllisyyden vahvuudet

Yksinäisyydellä on yhteys todella moniin kehollisiin ja psyykkisiin epätasapainotiloihin. Yksinäisyyden kokemukselle on merkittävästi enemmän tilaa yksilökeskeisissä kuin yhteisöllisemmissä kulttuureissa, joissa kehojen keskinäisriippuvuutta osataan hyödyntää paremmin.

Kehon ja mielen hyvinvoinnin kannalta ei ole yksiselitteistä, että yksilöllinen tai yhteisöllinen lähestymistapa olisivat toinen toistaan parempia. Yhtäältä kehomme ovat laumaeläimen kehoja, jotka saavat toisistaan valtavasti suojaa ja mielihyvää. Toisaalta on myös tilanteita, joissa hermosto rauhoittuu parhaiten yksin.

Yhteisöllisyys tarjoaa vertaistukea, kannattelua ja vaikeiden asioiden kohtaamista ensisijaisesti yhteisönä, ei yksilönä. Samalla yhteisöllisyys voi päätyä ylisäätelemään yhteisön jäseniä sellaisilla tavoilla, jotka aiheuttavat vahinkoa ja rajoittavat sisäistä ja ulkoista toimintavapautta.

Ehkä hyvinvointi voikin olla myös sitä, että pysähtyy huomaamaan, millaisessa kehollisessa ilmapiirissä elää. Millaiseksi oma keho muuttuu erilaisten ihmisten seurassa. Ja millaisen olon oma kehollinen läsnäolo ehkä toisille mahdollistaa.

Teksti: Ninnu Koskenalho

Sairaiden yhteisö kirjassa: Kun sairailla on kaikki valta

Kun sairailla on kaikki valta (sitten hajuvedet kielletään)

Tutkijaliiton kustantama, Kun sairailla on kaikki valta, on kirjan takakannen mukaan esseen ja fiktion välillä häilyvää omaelämäkerrallista proosaa. Tekstin tunnistaa proosaksi, siinä on myös esseeseen liittyvää tietoa. Lukukokemus on miellyttävä. Tyystin erilaista tekstiä kuitenkin kuin autofiktio. Ei kannata säikähtää, kirjan ääni kantaa monenlaisia elämyksiä. Seksiä on mukana lähes joka esseessä, mutta tarinanomaiset episodit saavat lukijan myös hymyilemään.

Kokeellinen proosa tuo uudenkaltaisen tekstilajin suomennettuna lukijalle. Se on kuin romaanitekstiä, mutta siihen voi suhtautua eri tavalla kuin kaunokirjallisuuteen. Dodie Bellamyn ihmiset kulkevat rajojen tuolla puolen. Heistä ei sanota, että heissä olisi jotain vikaa, mutta eivät he normaalin rajoihinkaan mahdu.

Teoksen nimiessee: Kun sairailla on kaikki valta

Mikä on sinun mielikuvasi esseestä? Tämä kirja ei ole sellainen. Tämä esseeteos on saanut nimensä yhdestä kirjan esseestä. Esseen alussa ei välitetä kieliopista, edes pisteitä tai pilkkuja ei käytetä. Ensimmäinen, kahden sivun mittainen kappale saa ajattelemaan sitä, miten epäterveellinen onkaan ympäristö, jossa elämme lähtien kemikaaleista, joiden ympäröivinä elämme. Sairaat, joista esseessä kerrotaan, kärsivät oireista, joita ympäristö aiheuttaa. Pinnallisesti esseen ydinsanoma on ”sitten kun sairailla on kaikki valta, hajuvedet kielletään”. Essee ei kerro mistään tavanomaisista sairauksista, vaan oireista, joihin haetaan luontaishoitoja. Bellamy kertoo omista kokemuksistaan ´sairaiden´ yhteisöön. Jokin yhdistää yhteisöön kuuluvia henkilöitä, tässä tapauksessa sairaudeksi koetut oireet.

Tässä lainaus nimiesseestä. ”Tulevaisuudessa sairaat muodostavat uusia perheitä perimän sijaan yhteisten oireiden perusteella.”

Teksti on pohjimmiltaan utopia pienestä vähemmistöryhmästä, jolla on ongelma ja valotus siihen, mitä voisi olla toisin. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun sairailla, joiden maailma (luontaishoidot) leimataan huuhaaksi, on kaikki valta ja maailma muokkaantuu heidän tarpeidensa mukaan. Periaatteessa sairaus voi olla mielensisäinen tai mielenulkoinen. Hieman ironisen tekstin mukaan terveet aiheuttavat aivosumua meille päivittäin.

Riiviöguru-esseessä riisutaan karkealla tarinankerronnalla henkinen tai hengellinen auktoriteetti gurulta, jolla olisi sosiaalinen valta ohjailla oppilaita. Seksillä on suuri sija tässäkin esseessä. Myös oksennus tulee suurelle sijalle esseessä Yrjömanifesti. Tekstit antavat ymmärtää, että kyse on kokeellisesta fiktiosta.

Joka on lukenut Bukowskinsa ja pitänyt siitä, voi avata tämän kirjan ja lukea sen. Bellamy kirjoittaa kuitenkin älyllisemmin. Kirja tuo esiin myös kirjoittamisen vaikeuden, yöllä painajaisessa kieriskelevän kirjailijan, josta tuntuu, että esitelmäteksti ei ole muuta kuin oksennusta. Bellamy kirjoittaa myös 2006, että ei tahdo kirjoittaa enää esseetä vaan siirtyä romaaniin. Yrjömanifesti essee kertoo, millainen uudenlaisen esseen tulisi olla. Kirjoittamiseen pitäisi laittaa aina palanen omaa itseä ja omia kokemuksia.

Dodie Bellamyn edustamassa kirjoitusmuodossa on nimenomaan kyse yhteisöllisyydestä. On hyvä tietää, että tekstejä lukevat ihmiset, joissa se herättää ajatuksia. New Narrative -kirjailijayhteisön teoksia luonnehtii yhdistelmä tunnustuksellisuutta ja muotokokeiluja.

Teksti: Eija Toiviala

Uskalluksen ja haavoittuvuuden kanssa

eteenpäin

Ihmisenä olemisen tarinat kytkeytyvät siihen, miltä meistä tuntuu olla toisten kanssa. Kerromme, kuinka tulimme kohdatuiksi, hyväksytyksi ja miltä meistä tuntui kohtaamisen jälkeen. Määritämme saamamme palautteen perusteella, miten asemoidumme suhteessa toisiin. Koemmeko itsemme tervetulleiksi toisten joukkoon ja yhteisöön vai jääkö meille tunne ulkopuolisuudesta.

Nykyaikana korostuu yksilöllisyys, yksin pärjääminen ja itsenäisyys

Avun pyytäminen läheiseltä, yhteydenotto ystävään tai toisten kutsuminen vierailulle tuntuu usein pulmalliselta. Se, että tavoittelee yhteyttä toiseen ihmiseen asettaa meidät alttiiksi epävarmuudelle. Emme voi tietää, otetaanko meidät vastaan ja millä tavalla. Kuitenkaan, ellemme lähde tavoittelemaan yhteyttä, emme useinkaan saa sitä riittävästi. Kysymykset siitä, että enkö kelpaa, eikö minun kanssani haluta olla tai olenko viallinen, avaavat tien häpeän suuntaan. Sitä haluamme välttää, koska se on tuskallinen kokemus.

Pelot ohjaavat meitä

Toisinaan huomaa, että haavoittuvuuden pelko johtaa vetäytymiseen. Toisen tai toisten ihmisten lähestyminen on välillä hankalaa ja itsetuntoa koettelevaa. Joskus on helpompi niin, ettei yritä ja miettiä mielessään, ettei kannata. Ristiriitaisuus aktiivisuuden ja passiivisuuden välillä on ilmeistä.

Olemme epävarmoja ja haavoittuvaisia tämän äärellä. Ehkä kuitenkin on hyvä tiedostaa, että oman aktiivisuuden vahvistamisen tie vie usein kohti toisenlaisia ja uusia kokemuksia.

Mahdollisuudet elävät yrittämisessä

Se, että antaa vetäytymiselle sijaa pitkäaikaisesti eristää toisesta ja yhteisöstä. Tällöin saattaa mieleen hiipiä tunne, ettei kuitenkaan pääse mukaan. Mitä jos kuitenkin lähtisi, mitä jos kuitenkin yrittäisi. Voisiko sen kanssa elää, että olemme kaikki ihmisiä omine epävarmuuksinemme. Meistä kukaan ei ole varma tämän asian kanssa. Entä jos uskaltaisi kokeilla, edetä pikkuhiljaa toisten luo ja tavoitella yhteyttä. Tarjota toisille omalta puolelta avoimuutta ja hyväksyntää, kuten itsekin sitä toivoisi.

Mitä voimme tavoitella?

Uskallus lähestyä toista voi johtaa johonkin sellaiseen, mitä emme ennalta tiedä. Se voi avata jotain sellaista, mikä vie omaa elämäämme uuteen suuntaan. Se vie kohti tuntematonta ja se on jännittävää. Ilo ja yhdessäolo toisen ihmisen kanssa on tavoittelemisen arvoista. Se, että yrittää epäonnistumisten jälkeen uudelleen, vaatii rohkeutta. Se vaatii omaa aktiivisuutta ja otetta, josta on hyvä pitää kiinni tuulisinakin hetkinä. Sillä se vie kohti rikasta ja elävää elämää.

Teksti: Niina Rita, terveyspsykologian erikoispsykologi

Kertomus pienen tytön

oivaltavuudesta

Olin kaksitoistavuotias koululainen. Koulussamme oli valtaisa ruokasali pitkine pöytineen, ja siellä kaikui ikävästi.

Eräänä päivänä syödessäni hernekeittoa tuossa ruokasalissa käteni tärisi niin, ettei keitto tahtonut pysyä lusikassa.

Olin aivan ihmeissäni ja katselin ympärilleni, huomasiko kukaan, mutta ainakaan ei näyttänyt siltä, tai sitten vierustoverit olivat hienotunteisia. Sisukkaasti päätin syödä keiton loppuun, koska nälkä oli kova. Käsi ei lakannut tärisemästä, vaan jatkoi kunnes olin syönyt. Päätin mielessäni, että menen kotiin kirjaston kautta ja haen sieltä kirjan, joka selittää mikä minulla on.

Löysin psykologian kirjan, joka kertoi mielen vaikutuksesta kehon toimintaan. Lainasin sen ja lähdin painavan koululaukkuni kanssa kävelemään kohti kotia kymmenen kilometrin päähän. Söin hätäisesti ja juoksin yläkertaan huoneeseeni, jonka jaoin kahden pikkuveljeni kanssa. Ahmin lainaamani kirjan sivut ja sieltähän se selitys sitten löytyi otsikolla kahvikuppineuroosi.

Ohje hoitoon oli yksinkertaistettuna mennä aina uudelleen ja uudelleen niihin tilanteisiin, joissa tärinä alkaa. Altistin itseni ohjeen mukaan menemällä ruokalaan jokaisena koulupäivänä, vaikka se ennakkoon hävetti ja nolotti. Yhtään kertaa en jättänyt menemättä syömään.

Tuota kesti vuoden, kunnes tuli päivä, jota olin odottanut. Istuin syömään ja kas: käteni ei enää tärissyt yhtään. Voi, mikä sisäinen riemu ja voittajaolo, minä tein tuon ihan itse! Siitä alkoi pitkä matkani ihmismieleen. Lainasin suuren määrän psykologiaa käsitteleviä kirjoja jo ennen viidentoista vuoden ikää ja toki luin muutakin, koska kirjat helpottivat oloani väkivaltaisessa perheessä.

Summattuna: jopa lapsi saattaa kyetä hoitamaan itseltään noinkin vakavan neuroosin saadessaan siihen oikeat tiedot ja ohjeet. Sisäinen halu ymmärtää itseään ja käytöstään voi olla avain mielenkiintoiselle ja hoitavalle matkalle itseemme.

Ymmärrystä itseesi tänäkin vuonna.

Teksti: I Lång

Kuva: Kuvapankki

Sanataide luo yhteyden itseemme ja toisiimme

Pohdin ajatuksia ja tunteita usein kynä kädessä. Oletko sinä kirjoittanut päiväkirjaa tai vaikka kirjeen itsellesi? Kirjoittajana tulee nähdyksi sanataidepajassa tai kirjoituskurssilla, kun taas itsekseen voi mutustella, mitä kohtaaminen antaa.

Sanataide on sitä, että ilmaiset luovuuttasi kirjoittamalla. Kirjoittaa voit oma-aloitteisesti tai ohjatusti. Jos luet tekstisi toiselle, saat palautetta: kiitosta ja vinkkejä, miten muokata tekstiäsi. Omat oivalluksesi virkistävät lukijaa tai kuulijaa.

Minusta tuli aikuisten sanataideohjaaja 2022. Koulutuksessa kohtasimme toisemme ja kirjoitimme mm. runomuotokuvan ja korvarunon. Niissä juteltiin hetki tai katseltiin, miten toinen liikkui, ja kirjoitettiin se runoksi.

Korvaruno on keksitty Turun sanataideyhdistyksessä, ja se tehdään pareittain, kuten runomuotokuvakin. Voitte jutella kuulumisista tai sopia aiheen. Toinen puhuu, toinen tekee muistiinpanoja. Sitten käytä hetki siihen, että poimit muistiinpanoistasi tärkeät kohdat. Järjestele niitä. Lopuksi kirjoita runo muistiinpanojesi pohjalta. Anna se lahjaksi puhujalleen. Voit koristella puhtaaksi kirjoitetun runon.

Runomuotokuvassa kirjoittaja pysyy aloillaan; kuvattava saa päättää, liikkuuko tai istuuko. Kirjoittaja havainnoi ja laatii runon mietteistään. On hyvä yrittää saada siihen jotain muuta kuin että toisella on farkut ja paita.

Mitäpä jos kokeilisit kirjoittamista?

Sanataidepalstalla annan sinulle muutamia harjoitteita, joista voit valita mieleisesi tai kirjoittaa kaikki. Kirjoitusvälineinä voit käyttää kynää ja paperia tai laitetta, kuten puhelimen muistiota.

Kirjoitusharjoitteita:

Sanoja ystävälle tai ystävältä: Mitä haluaisit sanoa? Kenelle? Mitä muistoja sinulla on toisten sanomasta?

Kirje x vuoden takaiselle itselleni. Kirje tulevaisuuden minälle: Mitä sellaista olisit halunnut tietää aiemmin, minkä osaat tai ymmärrät nyt? Jos kirjoitat tulevaisuuden itsellesi, säilytä kirje ja lue se määräpäivänä.

Nämä sanat olisin halunnut kuulla: Sano nyt itsellesi jotain hyvää, mitä sinulle ei sanottu.

Jos pääset lähtemään ulos: Mene julkiseen tilaan, vaikka kirjastoon tai kauppaan, kävelylle tai julkisen liikenteen välineeseen. Kuuntele, mistä ihmiset puhuvat. Poimi lauseita, ilmaisuja ja sanoja ja kirjoita mieleisesi teksti, jossa käytät niitä. Kirjoittamisen iloa sinulle!

Teksti: Anna Korkiakangas

Turvallinen ja luotettava taksi

0100 7300

(2,96 € + 0,29 € / 10 s + pvm/mpm)

Lataa appi:

Syömishäiriöstä on mahdollista toipua.

TIETOA, TUKEA JA NEUVONTAA

syömishäiriötä sairastaville, läheisille ja ammattilaisille

Ota yhteyttä meihin, kun: olet huolissasi syömisestäsi tai sairastat syömishäiriötä. epäilet, että läheisesi oireilee syömisellä tai sairastaa syömishäiriötä. haluat kysyä hoidosta ja avun hakemisesta.

Etelän-SYLI ry

Kaapelitehdas (Tallberginkatu 1, B-rappu, 4. krs) puh. 040 535 1626 / 045 841 6853 info@etelansyli.fi | www.etelansyli.fi

Hammaslääkäri auli r eijonen

Lahti, puh. 03 751 2122

Pedersöre s kogsentre P renad a b puh. 050 308 8041

Digipulmiin ei tarvita tuuria, vaan luuria.

Kaipaatko selväsanaista, luotettavaa apua tietokoneen, älypuhelimen tai asiointipalveluiden käyttöön? Päivystämme Helsingin kaupungin

Digituessa juuri sinua varten. Ja autamme ihan maksutta – nyt myös puhelimessa ja chatissa!

Soita Digitukeen: 09 310 10011

Tai chattaa: digituki.hel.fi

Ma–pe klo 9–12

Miten luot oman yhteisösi?

Tilastokeskuksen mukaan 16 vuotta täyttäneistä lähes 30 % kokee olevansa yksinäinen suurimman osan ajasta, koko ajan tai joskus (Tilastokeskus, 2022). Ilman sosiaalisten suhteiden tarjoamaa vertaistukea yksinäisyyden tunne voi kehittyä huonommuuden tunteeksi – mikä minussa on vialla? Suurin osa meistä tarvitsee ystäviä, yhteisöjä ja hyvän päivän tuttuja voidakseen hyvin. Yhdelläkin ymmärtäväisellä katseella ja kiltillä kommentilla voi olla paljon enemmän vaikutusta kuin monella meditaatioharjoituksella tai self help -opuksella.

Jokainen ihminen ansaitsee tuntea kuuluvansa johonkin yhteisöön, mutta aina sopivaa ei tahdo löytyä. Jos vuori ei tule Muhammedin luo ja niin edelleen... Idea saattaa jännittää: löytyykö minulta voimavaroja rakennustyöhön? Yhteisön luominen on kuitenkin matalan riskin ja korkean tuoton sijoitus, joka vaatii vähän, mutta antaa valtavasti. Kannustan kaikkia kokeilemaan – ties, vaikka yhteisösi jonain päivänä paisuu Helmi ry:n kaltaiseksi kohtaamispaikaksi!

Perustin oman yhteisöni vuosi sitten ollessani monen nuoren aikuisen tavoin työttömänä. Keräsin ympäriltäni ystäviä ja puolituttuja ja heidän tuttujaan yhteiseen chat-ryhmään, joka toimii vertaistuki- ja tsemppausrinkinä. Jaamme kiinnostavia työpaikkoja, arvioimme toistemme hakemuksia sekä vinkkaamme työhaastattelukäytännöistä. Toiminta ei vaadi paljon, mutta antaa sitäkin enemmän. Oman yhteisön ei tarvitse viedä suhteettomasti aikaa ja vaivaa, vaan liikkeelle voi lähteä pienestä.

Ihmiset kaipaavat yhteisöjä, mutta yhteisön perustaminen vaatii rohkeutta ja avoimuutta sekä hiukan ylimääräistä energiaa. Mikäli yhteyden ottaminen ja porukan kokoaminen jännittää tai jos

pelkäät yhteisön epäonnistumista, muista silloin tämä: jos solmit yhdenkin tuttavuuden, inspiroit, saat aikaa helpotuksenhuokauksen tai naurat vatsanpohjastasi, olet onnistunut paremmin kuin hyvin.

Yhteisöt elävät kuten ihmiset – eivät kestä ikuisesti, ja se on täysin normaalia. Onnistunut yhteisö kuitenkin voi, kuten ihmiset, elää mahtavan elämän ja jäädä sitten kauniisiin muistoihin sydäntä lämmittämään.

Matala riski, korkea tuotto. Kannattaisiko kokeilla? Seuraa alla olevia askeleita ja ylläty!

Mikä on yhteisö?

”Yhteisö on esimerkiksi elämänmuodon, taloudellisten tai aatteellisten päämäärien perusteella kokonaisuuden muodostava ihmisryhmä tai yhteenliittymä” (Wikipedia). Määritelmästä ei olla yksimielisiä, mutta tärkeimmät rakennuspalikat ovat yhteinen elämänmuoto tai päämäärä, kokonaisuuden muodostuminen sekä ihmisryhmä.

Valitse aihe

Onko opiskelu itsellesi ajankohtaista? Pidätkö lautapeleistä tai sulkapallosta? Asutko syrjäisellä paikkakunnalla? Metallimusiikki, palapelit, ruuanlaitto, elokuvat... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Omaa yhteisöäni yhdistää työttömyys ja työnhaku, joista riittää puhuttavaa yli ammattirajojen.

Levitä sanaa

Mieti, miten yhteisöä voisi markkinoida. Miksi siihen kannattaa liittyä ja mitä siitä saa: jaetaanko ryhmässä opiskeluvinkkejä, onko tulossa peli-iltoja, voitteko ulkoiluttaa toistenne koiria tai kunnostatteko lentopallokentän?

Yhtenä yhteisön rakennuspalikoista voidaan pitää vastavuoroisuutta – kukaan ei voi pyörittää yhteisöä yksin. Työttömien yhteisömme on ollut suosittu myös työllisten keskuudessa, sillä kiinnostavat työpaikat ja käytännön vinkit vetävät puoleensa. Yhteisöllä on oltava jotakin tarjottavaa, mutta sen ei tarvitse olla suurenmoista.

Missä yhteisö asuu?

Mikä foorumi olisi yhteisöllesi järkevin. Sopisiko chat-ryhmä, kahvila, nettifoorumi tai vaikka kirjasto? On tavallista sopia tapaamiset etukäteen mutta esimerkiksi opiskelijat saattavat tavata toisiaan sattumalta kirjastossa tai koiratutut lenkkipolulla ilman sen kummempaa koordinointia. Erilaiset chat-ryhmät ovat yksinkertaisia kanavia yhteisön luomiseen, eivätkä ne vaadi osallistujilta paljon. Niissä on helppo sopia tapaamisia, ja myös henkilöt, jotka eivät ehdi paikan päälle, voivat osallistua keskusteluun.

Tavoita ihmiset

Miten tavoittaa ihmisiä suomalaisessa kulttuurissa, jossa tuntemattomille ei usein puhuta? Rekrytointitaktiikka riippuu siitä, millaisia ihmisiä yhteisöön halutaan. Heidät saattaa löytää luentosalista, lautapelikaupasta, lenkkipoluilta, lähimarketista tai netistä. Somessa näkee usein #kaverihaku-postauksia, joissa ihmiset etsivät jotakin, jota yhteisösi voisi tarjota. Niissä voi kysellä kiinnostuneita mukaan.

Olemassa olevia kontakteja kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Ystävät, ystävien ystävät, työkaverit, sukulaiset, naapurit, internet-tuttavuudet – pienistä puroista kasvaa suuri joki.

Pidä yhteisöä yllä

Ole itse alussa aktiivinen ja pidä yhteisöä yllä. Sovi tapaamisia, jaa vinkkejä, keskustele, järjestä tekemistä, kysy kuulumisia, ole ihminen. Hyöty, yhteinen kiinnostuksenkohde ja sosiaalisten suhteiden merkitys kurovat yhteisöä kokoon. Kun yhteisö on ponkaistu alkuun, se pysyy kyllä pystyssä, vaikka viettäisit itse hetken hiljaiseloa. On tärkeää pyörittää yhteisöä omien voimavarojen mukaan.

Teksti: Mirka Lindgren

Vertaisuus vapaaehtoisen vertaisohjaajan silmin

Kuva: Eija

Vertaisuutta voi kokea monin tavoin ja erilaisissa ympäristöissä, esimerkiksi kahdenkeskisessä keskustelussa, yhdistysten toiminnassa, arjen kohtaamisissa tai verkkovälitteisissä someryhmissä.

Tässä jutussa vertaisuuden ajatuksia meille jakaa Askel lähemmäs vertaisohjaajakoulutuksen käynyt Eija. Eija toimii vapaaehtoisena vertaisohjaajana Espoon mielenterveysyhdistys Ry:ssä eli Emy:ssä. Hän ohjaa taidepainotteista vertaisryhmää, jossa eri teemojen kautta piirretään ja maalataan, esimerkiksi vesiväreillä. Haastattelijana toimi Askel lähemmäs -hankkeen hanketyöntekijä AnnaMaria Kuri

Mitä vertaisuus sinulle tarkoittaa?

Vertaisuus on minulle omien kokemuksien jakamista sekä muiden kokemusten kuulemista ja siihen vastaamista. Toivon, että voin antaa muille arkeen sisältöä ja toivoa sekä jakaa omaa tietämystäni jostain asiasta muille. Pyrin myös ryhmässäni kannustamaan muita kokeilemaan jotain itselleen uutta.

Mitä sinä olet vertaisuudesta saanut?

Olen oppinut uusia asioita, saanut uutta sisältöä elämääni ja hyvää palautetta toimistani. Vertaisryhmässä koen onnistumisen iloa ja saan muita hymyilemään. Aika kuluu ryhmässä myös rattoisasti.

Oletko tehnyt jotain huomioita tai saanut uusia näkökulmia vertaisohjaajana toimiessasi?

Vertaisryhmissä voi aina sattua jotain odottamatonta ja uuteen tilanteeseen on mukauduttava

sekä toimittava sen mukaan. Vertaisryhmän tapaamisiin kannattaa valmistautua, jotta niihin osaa antaa erilaista sisältöä.

Toki on kurjaa, jos vertaisryhmään ei ole osallistujia, mutta sekin kuuluu joskus asiaan. Sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

Miten huolehdit omasta jaksamisesta vertaisohjaajana?

Vertaisryhmässä voin myös itse kertoa omista kokemuksista toisille ja saada sitä kautta tukea hankaliin tilanteisiin. Kuulen vertaisryhmässä myös muiden ratkaisuista eri tilanteissa, mikä antaa näkökulmaa omaankin toimintaan. Huolehdin perusasioista kuten syön, nukun ja rentoudun hyvin. Pidän huolta omista harrastuksista, liikkumisesta ja tapaan kavereita.

Mikäli ei jaksakaan enää tai homma muutoin tökkii, on soitettava omalle tukihenkilölle.

Mitä rohkaisun sanoja sanoisit ihmiselle, joka pohtii vertaisryhmään osallistumista?

Aina kannattaa haastaa itseään. Silloin voi oppia uutta ja kehittää itseään. Sinulla voi olla sellaista osaamista, tietoa ja kokemusta, mistä muut voisivat hyötyä. Mottoni vertaisuudessa onkin: ”Teet toiset iloiseksi, kun annat jotain itsestäsi.”

Teksti: Anna-Maria Kuri

Lisää Askel lähemmäs vertaisohjaajakoulutuksesta ja sen toteuttamista vertaisryhmistä Pääkaupunkiseudulla voi kysyä Helmin työntekijältä Anna-Marialta tai käydä kurkkaamassa Helmin verkkosivut. Lisätietoja koulutuksista myös lehden järjestösivuilla

Yhteisö ja tunteiden palapeli

On olemassa erilaisia yhteisöjä, esimerkiksi perhe-, työ- ja kouluyhteisöt.

Näissä muodostuu käsitys itsestämme ja tunne yhteisöön kuulumisesta.

Tämä yhteisöön kuuluminen muodostaa paljon tunteita ja näistä tunteista haluan kertoa omien ajatusten ja tunteiden pohjalta.

Tunne siitä, että kuuluu johonkin, on hyvin tärkeää

Tätä helpottaa, kun on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Silloin porukassa voi samaistua paremmin ja helpommin, eikä ole yksin. Yksinäisyyden tunne on minusta yhtä kamalaa kuin epätietoisuus. Tunne, ettei kuulu mihinkään aiheuttaa vaikeuksia toimia arjessa. Se voi aiheuttaa pelkotiloja, mikä aiheuttaa negatiivisen tunteiden oravanpyörän. Pahimmillaan ei uskalla enää olla yhteisön sisällä tai hakeutua uuteen sellaiseen. Tällöin saattaa kokea, ettei kuulukaan mihinkään ja että on parempi jäädä kotiin.

Olen itse hyvin sosiaalinen ja kuulun moniin yhteisöihin. Jokaisessa näissä on minulla rooli, jossa tunnen olevani tärkeä. Tästä tunteesta saan voimaa, joka tuo sisältöä elämääni. Mutta kaikilla ei ole näin ja siksi minusta olisi todella tärkeää, että jokainen saisi kuulua johonkin yhteisöön ja tuntea sen tuomat positiiviset tunteet.

Voimaa tuovat tunteet

Jokaisen on parempi olla ja selviytyä arjesta, kun saa kokea positiivisia tunteita. Minusta ainakin tuntuu, että elämä on selviytymistä ja

suorittamista. Enkä tarkoita, että tämä olisi huono asia. Mutta minusta tärkeää on oivaltaminen. Kun oivaltaa jotain, se tuo onnistumisen tunteen. Tämä on monelle, kuten myös minulle, kantava voima arjesta selviytymiselle. Olisi siis hyvä välillä pysähtyä käsittelemään omia tuntemuksiaan ja niitä asioita mitä tarvitsee selvitäkseen arjesta.

Tunteiden kanssa toimiminen on joskus hankalaa, varsinkin tunneihmisillä. Silloin kaikki tuntuu paljon suuremmalta. Silloin pitää osata kanavoida tunteensa oikein ja oivaltaa mitä tarvitsee. Kun on ensin omat tuntemukset kunnossa niin on helpompi liittyä muiden ihmisten joukkoon.

Elämä on kuin palapeli

Pitää pystyä yhdistämään monia eri elementtejä yhteen. Niistä syntyy sitten suuri ja eheä kokonaisuus. Minusta tunteiden yhdistäminen on toisinaan todella vaikeaa. Välillä olisi hyvä tarkastella asioita siitä näkökulmasta, että ottaa tarpeeksi etäisyyttä ja katsoo asiaa kauempaa. Ikään kuin ottaisi omenan käteen, suoristaisi käden suoraksi eteensä ja katsoisi omenaa sillä lailla kauempaa. Silloin näkee asian eri valossa ja se saattaa auttaa asian kohtaamisessa. Mutta jokainen meistä on elämänsä päähenkilö ja vain sinä itse tiedät, mikä on sinulle hyväksi. Itsensä kuuntelu on todella tärkeää. Ja se on ensimmäinen pala elämäsi palapelissä.

Teksti: Susanne Waris

Kuva: Kuvapankki

Yhteisöllinen hoiva eristävässä yhteiskunnassa

Yhteisöllisyyden puute on pitkään nähty yhtenä rikkaiden maiden mielenterveyskriisin juurisyistä. Auktoriteetit tutkijoista päättäjiin tunnustavat yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden vahingolliset vaikutukset hyvinvoinnille, mutta konkreettisia toimia asian muuttamiseksi ei ole edes vakavasti ehdotettu. Yksilökeskeisyys ei ole kulttuuriin sisäänrakennettu ominaisuus, jollaisena se usein esitetään, vaan materiaalisen yhteiskuntajärjestelmän olennainen hammasratas. Sitä koskemalla voi päätyä muuttamaan koko koneiston toimintaa.

Kilpailu syö yhteisöllisyyttä

Yhteisöllisyydestä puhutaan usein kulttuurisena arvona tai asenteena, joka vaikuttaa muuttumattomalta olosuhteelta tai elämänvalinnalta. Tällöin piilotetaan nykyisen kapitalistisen yhteiskunnaan pakottama eristäytyminen ja vieraantuminen. Opimme suhtautumaan toisiin ihmisiin vastakilpailijoina tai oman minäprojektimme työkaluina. Ihmissuhteet ovat transaktionaalisia eli kaupan-omaisia; olosuhteet opettavat, että asioiden merkitys on henkilökohtaisessa hyödyssä eli voitossa.

Tietysti opituista ajattelu- ja suhdemalleista voi oppia pois, mutta se vaatii tietoista työtä ja ponnistelua eli aikaa ja energiaa. Henkisen pahoinvoinnin yleisyys on itsestäänselvyys, jos huomioi, että suurin osa ihmisistä käyttää suurimman osan elämästään tekemällä yhteiskunnalle merkityksetöntä tai jopa vahingollista työtä perustarpeidensa täyttämisen eteen. Rikkaissakin maissa työ on yhä vahingollisempaa, uuvuttavampaa ja vieraannuttavampaa esimerkiksi digitalisaation ja tehokkuusvaatimuksien kasvun myötä. Ei ole aikaa tai voimavaroja ajatella yhteisöllisyyttä, kun mielemme ja kehomme ovat jatkuvassa suoritustilassa.

Psyykkisen kärsimyksen pelko

Suurin osa yhteisöllisyyden puutteesta kumpuaa siis yksilökeskeisesti järjestetyistä materiaalisista olosuhteistamme. Hyvinvointivaltio perustuu siihen, että olemme riippuvaisempia tuntemattomista viranomaistahoista kuin naapureista tai muista vertaisistamme. Hoiva on vastavuoroisen suhteen sijaan yleensä arvojärjestykseen perustuva transaktio ammattiauktoriteetin ja yksilön välillä.

Usein pelkäämme vaikeita tunteita ja tilanteita lähisuhteissa. Ajattelemme toimivamme vastuullisesti, kun ulkoistamme läheisen kärsimyksestä huolehtimisen valtion ja psykiatrian instituutioille. Psykiatria on iskostunut ajattelutapoihimme siten, että näemme kärsimyksen vikana, jonka korjaaminen voi tapahtua vain yksilökeskeisesti. Psykiatrisesti sairaaksi diagnosoitu ihminen määritellään niin vaaralliseksi ja epäluotettavaksi, että hänen kohtaamiseensa edellyttää ammattitaitoa. Oma mukavuudenhalu ja epäonnistumisen pelko on helppoa verhota huoleksi ja välittämiseksi.

Yhteisöillä ei tarkoiteta ydinperhettä tai ystävyyssuhteita; ensimmäiset perustuvat valintoihin ja tunnesiteisiin, jälkimmäiset velvollisuuksiin, vastuisiin ja jaetun työn järjestämiseen yhteisesti. Yhteisöissä vastavuoroinen huolenpito ei edellytä samanmielisyyttä tai toisesta pitämistä, vaan vertaisuutta ja sitoutumista. Yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin kytköksen tunnistaminen on konkretisoitunut monissa mielenterveysjärjestöissä vertaistukeen panostamisena. Vertaistuki terminä kuvaa sitä, millaista tuki on ollut ja on edelleen yhteisöissä, jotka eivät perustu tiukoille hierarkioille vaan arjen kokonaisvaltaiselle vastavuoroisuudelle. Ihanteellisessa tilanteessa kaikki tuki olisi vertaistukea. Esimerkiksi monien alkuperäiskansojen parissa psyykkistä kärsimystä käsitellään nimenomaan huolehtimalla kärsivän ihmisen turvallisuudesta ja tarpeista hänen omassa yhteisössään.

Vertaistuki rakentaa autonomista voimaa

Tietynlaisia kokemuksia jakavien ihmisten omaehtoinen kohtaaminen on kontrasti psykiatriaan sisänrakennetuille hierarkioille ja patologisoinnille. Siinä missä psykiatrian tavoitteena on parantaa tietty sairaana pidetty toimintatapa, vertaistuella pyritään luomaan kokemusta yhteisyydestä ja sen kautta ymmärrystä oman kärsimyksen juurisyistä ja mahdollisista reiteistä eteenpäin.

Leimojen ja lokeroimisen sijaan vertaistukiyhteisöissä ihmiset kuulevat ja kuuntelevat toisiaan kukin oman tilanteensa ja tarpeidensa asiantuntijana. Esimerkiksi Yhdysvalloissa yhteisötalot ovat yleistyvä vaihtoehto psykiatrialle kenties siksi, että psykiatrian piirissä tapahtuva väkivalta ja pakkohoidon tuhoisat seuraukset ovat räikeitä.

Suomessa psykiatrian kritiikki on vähäistä. Toisaalta hoitojonot ovat valtavia ja mielenterveysjärjestöjen valtion tukia on leikattu.

Hyvinvointivaltion rapistuminen tekee keskinäisriippuvuutemme yhä selvemmäksi. Vertaistuelliset itseorganisoituvat yhteisöt ovat lopulta ainoa asia, joka voi taata itsemääräämisoikeuden myös psyykkistä kärsimystä kokevalle. Tarkoitus ei ole korvata psykiatriaa tai lääketeollisuutta, vaan pikemminkin tehdä niitä vähemmän tarpeellisiksi. Yhteisöt ja vertaistuki eivät onneksi ole riippuvaisia valtiosta tai rahasta.

Uuvuttavassa ja eristävässä yhteiskunnassa muutos vaatii yhteistä, yhdessä rakennettua voimaa. Yhteisöt rakennamme me itse.

Teksti: Jiko Kylén

Luottamus syntyy askel kerrallaan K

emijärvellä asuva Kati Leppänen on toiminut HELMI ry:n vapaaehtoisena etätukihenkilönä viime syksystä lähtien. Tukihenkilön perehdytyskoulutus järjestettiin etäyhteydellä, jonka jälkeen Katille ehdotettiinkin heti tukisuhdetta orimattilalaisen Sadun kanssa. Satu oli nähnyt tukihenkilötoiminnan mainoksen Facebookissa ja laittanut HELMI ry:n verkkosivujen kautta soittopyynnön, että olisi kiinnostunut saamaan yhdistyksen kautta itselleen tukihenkilön. Lyhyen alkuhaastattelun jälkeen aikaa kului muutama viikko, kunnes sopivan oloinen tukihenkilö Sadulle löytyi. Katin ja Sadun ensitapaaminen järjestettiin Teams-yhteydellä, jossa mukana oli HELMI ry:n työntekijä.

”Kyllä ensitapaaminen jännitti jonkin verran”, Kati kertoo. ”Aluksi tietenkin tutustuttiin juttelemalla kevyistä aiheista, kuten esimerkiksi kissoista, kun Sadun lemmikki ilmestyi kuvaruudulle. Pikkuhiljaa kahdenkeskisten tapaamisten myötä keskustelu siirtyi sitten luontevasti muihinkin arkipäivän asioihin ja myös arjen haastaviin tilanteisiin.”

”Minuakin kyllä jännitti etukäteen, mutta heti kun juteltiin Katin kanssa niin tuli fiilis, että tämä suhde kyllä tulee toimimaan”, sanoo Satu.

Satu ja Kati ovat tavanneet toisiaan kerran viikossa noin tunnin kerrallaan WhatsApp-videopuhelun välityksellä, jonka he kokivat ennestään tuttuna itselleen helpoimmaksi välineeksi tapaamisiin. Molemmat kertovat, että sopivien ajankohtien

löytyminen yhteisiin etätapaamisiin on ollut helppoa. Myös tekniikka on toiminut yllättävänkin hyvin, toki välillä nettiyhteydet pätkivät, mutta näistäkin tilanteista tukipari on aina selvinnyt huumorilla. ”Taas sä jäädyit”, on Satu joskus todennut Katin pysähtyneelle videokuvalle – liekö osasyynä tähän olleet Lapin tämän talven hyiset, lähes 40 asteen pakkasetkin.

Kati on työskennellyt aiemmin hoitoalalla ja opiskellut sen jälkeen mm. lyhytterapeuttisia menetelmiä. Tukihenkilönä toimimisessa on usein hyötyä kaikesta elämänkokemuksesta ja näin on käynyt myös Katin kohdalla: ”Vaikka keskustelut ovatkin ns. rupattelua arkisista asioista, olen pystynyt käyttämään omaa ammatillista osaamistani keskustelujen tukena ja toivottavasti tuonut niiden avulla Sadulle myös uutta näkökulmaa asioihin”, hän kertoo. Kaikkein parasta ja antoisinta tässä vapaaehtoistyössä hänen mielestään on ollut huomata, että voi oikeasti olla toiselle avuksi ja keskusteluista on silminnähden toiselle osapuolelle hyötyä.

Sadun elämässä on tukisuhteen aikana tapahtunut monia muutoksia, joissa Kati on ollut tärkeänä tukena keskusteluiden myötä. Satu on mm. joutunut luopumaan rakkaasta lemmikistään ja muuttanut uuteen asuntoon ja näitä asioita sekä niiden herättämiä tunteita on ollut hyvä käydä läpi tukihenkilön kanssa. Satu on ollut kiitollinen myös siitä, että tukisuhde on jatkunut jo pian 6 kuukauden ajan ja Katista on siinä ajassa tullut hänelle tärkeä luottoihminen, jolle voi puhua kaikesta.

Etätukihenkilö on vapaaehtoinen keskustelukumppani, joka ei korvaa ammattilaisapua

• Tapaamisia noin 1–2 viikon välein 30-60min/kerta sovitulla etäyhteydellä (Teams, Whatsapp-videopuhelu, tavallinen puhelu tms.)

• Tukihenkilöksi sopii ihminen, jonka oma elämä on tasapainossa, joka osaa kuunnella ja olla läsnä ja jolla on aikaa sitoutua toimintaan vähintään 3 kuukaudeksi

• Tukihenkilön voi saada, jos kokee tarvetta keskustelutuelle mielenterveydellisistä syistä

• Maksutonta ja valtakunnallista toimintaa

Kun Katia ja Satua pyydettiin vielä kuvailemaan toisiaan ihmisinä, vastauksia ei tarvinnut kummankaan kauaa miettiä, vaan ne tulivat kuin apteekin hyllyltä:

”Satu on rohkea ja huumorintajuinen nainen, joka tiedostaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa ja uskaltaa myös pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee”, kertoo Kati.

”Kati on nauravainen, luotettava ja pitää aina sovituista asioista kiinni” sanoo Satu tukihenkilöstään.

Mitä haluaisit sanoa sellaiselle ihmiselle, joka ehkä miettii tukihenkilötoimintaan mukaan lähtemistä?

Kati: Suosittelen kokeilemaan tätä tukihenkilönä toimimista, tämä antaa itsellekin niin paljon ja lievittää myös omaa yksinäisyyttä, jota itse koin muuttaessani pohjoiseen pienelle paikkakunnalle, josta en tuntenut etukäteen ketään. Ja kun tätä saa tehdä kolmen kuukauden jaksoissa, se helpottaa mukaan lähtemistä kyllä.

Satu: Kyllä kannattaa lähteä mukaan. On tärkeää, että jokaisella on joku, jolle voi jutella. Kunpa olisin jo aiemmin uskaltautunut hakemaan itselleni tukihenkilöä!

Jos voisit syntyä uudelleen miksi tahansa eläimeksi, mikä se olisi:

Kati: Olisin joku kissaeläin, varmaan naarasleijona, koska tykkään laiskotella auringonpaisteessa, mutta sitten kun jotain tarvitsee tehdä niin se tehdään eikä meinata!

Satu: Syntyisin kissaksi, koska tykkään kissoista ja olisi kiva jos olisi yhdeksän henkeä niin kuin kissoilla.

Mikä on lempihedelmäsi ja miksi?

Kati: Mango, koska sen väri on ihana ja se tuoksuu hyvälle. Olen asunut pitkään Lähi-Idässä ja kaipaan sieltä erityisesti tuoreiden hedelmien tuoksuja ja makuja.

Satu: Mandariini, kun se on ihanan makea ja hyväntuoksuinen.

Jos olisit vihannes, mikä olisit ja miksi?

Kati: Porkkana, koska oranssi on lempivärini.

Satu: Sama porkkana minullakin, koska se on hyvää ja helppoa ruokaa vaikka raasteena ananaksen kanssa.

Teksti: Nina Tikkasalmi

Runoja ja rustauksia

INDIGON SININEN

Indigon sininen.

Upea ja kaunis, oikea värien väri.

Pyydät haltioituneena toisenkin tätä sinistä katsomaan ja hän kommentoi - tollanen violetti.

Olet tyrmistynyt ja hämmästynyt.

Niinhän me ihmiset näemme, kuka mitäkin ja kuka nyt vain on päättänyt haluta nähdä ja mitäkin.

Jokaisella on oikeus valita haluamansa, ainakin noin periaatteessa. Mutta entä ne jotka kauppaavat asiaansa.

Ne jotka väsymättä päivästä toiseen kertovat kuinka kaunis violetin sävy tässä on nähtävissä, haluten osoittaa olevansa oikeassa, tietävänsä ja hallitsevansa asian, vakuuttaen toisetkin näkemään violetin ja unohtamaan indigon. Vaihtamalla hiljaa toisen edellisen tilalle.

Tarmokkaasti toiset tekevät loppumattoman paljon töitä violettinsa eteen. Julistavat kaduilla ja kujilla, violetti on ainoa ja oikea sävy.

Toisto alkaa tehota, alat huomata sävyä kaikkialla. Ennen vieroksuttu onkin nyt kaikkien huulilla, sen ympärille on rakennettu toimivia järjestelmiä tukemaan sen olemassaoloa.

Kukaan ei enää puhu indigosta, se on piilotettu, ohitettu ja vaiettu. Siitä puhuvat jätetään surutta huomiotta, vaiennetaan tai saatetaan naurunalaiseksi.

Epäilijät ja soraäänet raivataan tieltä, täydelliseen sävyyn sopivat vain säyseän sävyisät violetit. Ikävät indigot on ilmiannettu ja raivattu pois.

Violetti on valtansa tunnossa, se julistaa

Lapset hymyilevät aurinkoisesti ja avaavat mukanaan tuomansa suuren laatikon, ojentaen sieltä valtavan suuren ja upean indigon sinisen kukkakimpun.

Taidokkaasti spiraaliin sidotut kukat räjäyttävät värillään tajunnan, tuo kielletty, poistettu ja kätketty väri, loistaa kauniimmin kuin ei koskaan ennen.

Violetti näyttää valjulta ja likaiselta, majesteettisen indigon rinnalla.

Hiljaisuus laskeutuu, aika pysähtyy. Totuus on kaikkien nähtävillä, vaikka sanaakaan ei uskalleta sanoa.

Lapset jatkavat matkaansa. He ovat tehtävänsä tehneet, aukaisseet ihmisten silmät.

Heille kaikkein tutuin ja näkyvin, on tarina, keisarin uusista vaatteista.

Teksti: Hallan Tytär

HYVYYS

Hyvyys seuratkoon sinua elämäsi matkalla

Aurinko paistakoon polullesi

Sade virvoittakoon sieluasi

Pyydä voimaa päiviisi

Runo: Sirkka Liisa

Kokemuksia laidasta laitaan

Mieleeni on jäänyt kerta, jolloin väsyneenä ja hädissänikin hain itselleni vertaistukea eräästä ryhmästä. Kerroin tilanteestani vakavasti oireilevan nuoreni kanssa. Kaikki menivät sanattomiksi ja lopulta vähäiset kommentit olivat järkyttyneitä sekä kauhunsekaisia: ”ai kauheaa, eihän tuosta voi selvitä” -tyylisiä. Hetken mietin, että mitä täällä oikein tapahtuu, mutta sitten tajusin, että tilanteeni oli tälle ryhmälle liikaa ja liian vaikea. Kenelläkään ei ollut kokemusta vastaavista tilanteista ja siksi en saanut tarvitsemaani vertaistukea.

Tämän jälkeen pidin taukoa vertaistuen etsinnässä, kokemus oli jättänyt minuun jälkensä. Mutta onneksi myöhemmin uskaltauduin sitä jälleen hakemaan. Kun oikea paikka ja oikeat ihmiset löytyivät, oli todella hieno tunne huomata olevansa omiensa joukossa. Aito vertaistukija tunnistaa samoja tilanteita, tunteita ja ajatuksia. Ei säikähdä vaikeitakaan asioita, koska ne ovat tuttuja. Tapaamiset olivat voimaannuttavia, koska tunne siitä, että en ole yksin, vahvistui. Huumori saattoi olla melko mustaa, mutta se että huumoriakin on, oli mahtavaa! Itse olen aina ollut sitä mieltä, että oli tilanne millainen tahansa, siitä kannattaa puhua ääneen. Tietenkin on hyvä pohtia mitä missäkin kertoo, mutta avoimuuden myötä olen saanut myös yllättäviltä tahoilta vertaistukea. Joku, joka on pitänyt vaikeaa tilannettaan lähinnä omana tietonaan, on rohkaistunut avoimuudestani ja ottanut yhteyttä minuun. Siitä on syntynyt pitkään jatkunut luottamuksellinen suhde.

Jälkeenpäin ajateltuna olisin tarvinnut enemmän apua ja tukea kuin sain. Tilanne oli minulle jossain vaiheessa liian rankka. Mutta vaikka tukiverkostoni oli vahva, se ei juurikaan keventänyt äärettömän raskasta taakkaani. Ystävä teki meille ruokaa, äiti hoiti nuorempia lapsia, sisko siivosi ja mies kuunteli. Olin tilanteessa silti henkisesti yksin.

En tiedä olisiko jotain voinut mennä toisella tapaa. Tai sen tiedän, että lääkäri olisi voinut laittaa minut pitkälle sairaslomalle sen sijaan että olisi todennut että: ”ethän sinä tässä ole sairastunut”. Mutta tämä on sitten jo ihan toinen tarina. Olen kiitollinen kaikille läheisilleni avusta. Ja miehelleni siitä, että hän on rinnallani edelleen. Mutta toki koin myös pettymystä joidenkin läheisten osalta. Kaikki eivät koskaan ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää tilannetta sellaisena kuin se oikeasti oli.

Nyt vuosien jälkeen uskon asioiden olevan paremmin. Suuri kiitos terapeutilleni, jonka lopulta löysin! Olen saanut vihdoin itseni irti jatkuvasta päivystysvalmiudesta. Pystyn nykyään ajattelemaan myös itseäni. Nukkumaan. Olemaan läsnä. Tanssimaan. Jopa nauramaan! Kiitos siitä kuuluu myös vertaistuelle ja erinäisille yhteisöille. Erityisesti tässä hetkessä tanssiporukastani olen saanut valtavasti voimaa ja iloa elämääni!

Vertaistukea on hyvin vaikea korvata millään, mutta kyllä kaikilla ihmisillä pitäisi olla ainakin jokin yhteisö mihin tuntee kuuluvansa. Toivon ettei kukaan jää raskaiden asioiden kanssa yksin. Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin. Apua ja tukea voi saada eri tavoilla eri tahoilta. Sinä voit tsekata mitä mielenkiintoista esimerkiksi Helmin kalenterista löytyy ja lähteä etsimään löytyisikö juuri oikea paikka ja aika sieltä!

Musiikki on ollut toipumisessani myös tärkeässä osassa. Loppuun haluaisin jakaa muutaman rivin Viitasen Piian kappaleesta: Jos yhtä pyytää saisin.

” Jos yhtä pyytää saisin, niin pyytäisin sen verran, että valoa oppisin näkemään siel mis on pimeää.”

Valoa kevääseen!

Teksti: Kaisa Nieminen, mielenterveysomainen ja kokemusasiantuntija

Yksinäisyydestä yhteyteen

Miten säilyttää herkkyys ja avoimuus maailmassa, jossa väkivalta, epävarmuus ja synkkyys tuntuvat lisääntyvän? Emme elä tyhjiössä vaan ympäröivä todellisuus vaikuttaa meihin väistämättä. Kukaan ei voi suojautua täysin maailman tapahtumilta, eikä tarvitsekaan. Silti sillä, miten suhtaudumme itseemme, toisiimme ja ympäröivään maailmaan, on merkitystä. Oman sisäisen mielenmaiseman vaaliminen ei ole suoritus tai velvollisuus, vaan mahdollisuus rakentaa turvaa ja lempeyttä myös epävarmuuden keskellä. Herkkyys ei ole heikkoutta, vaan inhimillinen kyky pysyä yhteydessä sekä omaan että toisten kokemukseen.

Kohtaamisten merkitys

Vaikka maailma muovaa meitä, myös me vaikutamme toisiimme päivittäisissä kohtaamisissa ja tavoissa olla läsnä toiselle. Siksi ei ole merkityksetöntä, millaista mielenmaisemaa kannamme sisällämme ja kuinka suhtaudumme toisiimme. Ajattelen, että ihmisissä on valtavasti viisautta, syvyyttä ja käyttämätöntä potentiaalia. Luovalla prosessilla voi olla suuri rooli tuon viisauden tavoittamisessa.

Ammattitaiteilijana ja taideterapiaopiskelijana olen pohtinut erityisesti erilaisia katsomisen tapoja ja luovan prosessin potentiaalia tietoisuuden herättäjänä. Kuvallinen työskentely ei ole vain mekaanista tekemistä, vaan tapa nähdä sekä jäsentää maailmaa ja omaa paikkaa siinä. Kuvat voivat ilmaista jotakin sellaista, mikä on vielä sanojen toisella puolen. Sisäinen puheemme värittää mielenmaisemaamme. Opitut tavat nähdä, kokea ja tulkita rakentavat sisäistä maailmaamme. Millaiselta mielenmaisemamme näyttäisi väreinä, muotoina ja symboleina?

Kuvan tekeminen voi avata uusia yhteyksiä aivoissa ja suhteessa omaan minuuteen tavalla, jota on vaikea tavoittaa pelkän puheen kautta. Luova prosessi voi hiljentää hetkeksi kriittisen, luokittelevan mielen ja tehdä tilaa herkkyydelle sekä lohdulle.

Olen pohtinut myös kuvallista työskentelyä kollektiivisen ulottuvuuden kautta. Voimmeko tavoittaa jotakin yhteistä kuvallisen kielen avulla? Voiko taiteellinen prosessi toimia välineenä näkyväksi tulemiselle vertaistuen kontekstissa?

Kuva itseymmärryksen välineenä

Kuvallinen työskentely voi toimia merkittävänä itseymmärryksen välineenä. Taiteen tekeminen ja luovat harjoitukset tarjoavat mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan omaa identiteettiä, paikkaa maailmassa ja suhdetta omiin tunteisiin. Monelle kuvallinen ilmaisu avaa väylän sellaisiin tunnekokemuksiin, joihin sanallinen ilmaisu ei riitä. Kuviin voi tiivistyä muistoja, tunnelmia ja merkityksiä, jotka eivät ole vielä täysin jäsentyneet mielessä. Visuaalinen ilmaisu toimii siltana kokemuksen ja ymmärryksen välillä. Kuva voi auttaa hahmottamaan jotakin epämääräistä ja tehdä siitä näkyvää.

Symbolinen työskentely mahdollistaa omien tunteiden tarkastelun hieman etäältä mutta silti henkilökohtaisesti. Kuvan kautta voi käsitellä esimerkiksi irrallisuuden kokemuksia, epävarmuutta tai lohdun kaipuuta. Turvallisuuden ja lohdun kokemukset voivat paikantua hyvin tavallisiin asioihin, kuten tuttuun huoneeseen, kirjaston hiljaisuuteen tai lähiluontoon. Tietoisesti tarkasteltuna arkisetkin näkymät voivat saada syvän symbolisen merkityksen.

Kuvallisessa työskentelyssä keskeistä ei ole tekninen taitavuus vaan kokemuksen näkyväksi tekeminen. Kun ilmaisulta ei odoteta suorittamista tai esteettistä täydellisyyttä, kynnys osallistua madaltuu. Mahdollisuus heittäytyä taiteen tekemiseen, ilman arvostelun pelkoa, voi vapauttaa luovuutta ja vahvistaa minäpystyvyyttä.

Luova prosessi voi toimia sekä tunnetason että arjen voimavarana. Se tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä, huomata ympäristön yksityiskohtia ja vahvistaa tietoista läsnäoloa. Huomion suuntaaminen ulospäin voi auttaa rakentamaan

uusia merkityssuhteita itseen ja maailmaan. Samalla vahvistuu kokemus omasta toimijuudesta ja kyvystä vaikuttaa omaan arkeen.

Vertaistuen voimaa

Kun kuvallinen työskentely tapahtuu ryhmässä, mukaan tulee vertaistuen ulottuvuus. Jaettu tila mahdollistaa kokemusten jakamisen luottamuksellisesti. Yhteinen elämäntilanne, haaste tai sairaus voi luoda pohjan keskinäiselle ymmärrykselle ja myötätunnolle. Turvallinen ilmapiiri on edellytys sille, että henkilökohtaisia kokemuksia uskalletaan tuoda esiin.

Kuvien jakaminen voi syventää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisen kuva saattaa koskettaa tavalla, joka tekee näkyväksi kokemusten samankaltaisuuden. Omat tunteet eivät näyttäydy enää irrallisina tai poikkeavina, vaan osana laajempaa inhimillistä kokemusta. Yhdessä katsominen ja keskustelu auttavat sanoittamaan merkityksiä ja jäsentämään omaa prosessia.

Yhteisöllinen kuvallinen työskentely voi vastata yhteen ihmisen perustarpeista: tarpeeseen tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kun oma kokemus saa tilaa ja myötätuntoisen vastaanoton, voi syntyä uutta ymmärrystä suhteessa itseen sekä muihin. Samalla mahdollistuu uusien merkitysten, voimavarojen ja identiteetin vahvistuminen turvallisessa ympäristössä.

Luova prosessi ja vertaistuellinen työskentely täydentävät toisiaan kiinnostavalla tavalla. Henkilökohtainen luova prosessi voi synnyttää oivalluksia ja tavoittaa minuudesta sellaista, joka on ollut ehkä varjoissa. Voi olla äärimmäisen korjaavaa kun oma yksilöllinen kokemus kytkeytyy osaksi yhteistä tarinaa.

Näkymätön näkyväksi

Luovan työskentelyn vaikuttavin ulottuvuus syntyy usein ihmisen omassa henkilökohtaisessa prosessissa. Merkitykselliset oivallukset tapahtuvat arjen keskellä, työskentelyn äärellä ja omien ajatusten kanssa viipyessä. Säännöllinen kuvallinen työskentely voi muodostua syvälliseksi ja uusia näkökulmia avaavaksi tavaksi jäsentää omaa kokemusta.

Vertaistuen merkitys liittyy erityisesti mahdollisuuteen jakaa ja reflektoida näitä oivalluksia. Ryhmä voi tarjota turvallisen kehyksen, jossa henkilökohtaiset havainnot saavat tulla näkyviksi ja kuulluiksi. Yksilöllinen ja yhteisöllinen taso eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne täydentävät toisiaan. Henkilökohtainen prosessi syvenee, kun se saa rinnalleen yhteisön, joka kuuntelee ja kannattelee.

Kun ihminen pysähtyy tutkimaan omaa mielenmaisemaansa ja jakaa siitä syntyneitä kuvia toisten kanssa, syntyy jotakin yhteistä. Ehkä juuri tässä piilee vastaus kysymykseen taiteen kollektiivisesta ulottuvuudesta. Kuvallinen kieli voi rakentaa siltaa yksinäisyyden ja yhteyden välille.

Luova työskentely voi olla tapa vaalia omaa sisäistä turvaa maailmassa, joka tuntuu ajoittain kaoottiselta. Ja kun tuo sisäinen työ jaetaan vertaisten kanssa, siitä voi kasvaa kokemus yhteisestä inhimillisyydestä. Kuva kantaa silloin, kun sanat eivät vielä tule ulos. Yhdessä katsottuna se voi muuttaa yksinäisen kokemuksen jaetuksi ymmärrykseksi.

Yhdessä toipuen

Helmin työharjoittelijat haastattelivat kävijöitä

yhteisöllisyyden ja vertaistuen teemoista

Mitä yhteisöllisyys merkitsee sinulle omassa arjessasi?

Allan: Mielenterveystyön hyväksi tehty toiminta on minulle tärkeää ja olen ollut perustamisesta asti mukana.

Ari, Arvid: Kun on ystäviä ja ystävä piiri, jonka kanssa käydään yhdessä eri paikoissa elokuvissa yms. Autetaan toisia. Helmiä voisi mainostaa vielä paremmin, jotta ihmiset tietäisivät esimerkiksi paljonko täällä maksaa ruoka. Enemmän keskustelua.

Tiina: Tietysti perheeni on etusijalla, sekä myös lapsenlapset. Asumme samassa talossa niin ollaan kuin eräänlainen yhteisö. Ystävät.

Sami: Helmiin on mukava tulla. Kävijät ja henkilökunta on tuttuja ja Helmistä on muodostunut niin sanottu olohuone. Vaikka on työelämässä mukana, niin käyn mahdollisuuksien mukaan ja se mahdollistaa vakaan arjen. Mikko: Olen yhdistystoiminnassa mukana, se yhdistää. Silloin tuntee, että kuuluu johonkin joukkoon tai yhteisöön. Helmissä tulee sama yhteisöllisyyden tunne.

Missä tilanteissa koet kuuluvasi johonkin yhteisöön arjessa? Entä onko Helmissä tuollaisia tilanteita?

Allan: Arkinen toiminta. Kukkien kastelu ja ryhmiin osallistuminen.

Ari: On, rupattelu Helmissä, musiikki yhdistää ihmisiä, Bingossa käynti, kortin pelaaminen. Helmin toiminta auttaa yhteisöön kuulumisessa.

Tiina: Kun Helmin ovesta tulee sisään, tulee jo yhteisöön siinä kohtaa. Koko tila ja ihmiset muodostavat oman yhteisön. Henkilökunta ja kaikki kävijät kokonaisuutena. Vietetään paljon aikaa samassa tilassa. Siihen kuuluu ryhmät, keskustelut siskon salissa ja kaikki muukin tapahtuma.

Sami: Aina Helmissä ollessani. Täällä vaan tuntee olevansa osa Helmiä.

Mikko: Yhdistystoimintaan osallistuminen, yleinen juttelu, samat ja mukavat ihmiset. Joskus toki vaihtelua.

Mitä vertaistuki Helmissä on antanut sinulle omaan arkeesi?

Allan: En varmaan pärjäisi ilman yhdistyksiä. Pakko käydä jossakin.

Ari: Apu puhelimen hankinnassa, kivaa toimintaa arkeen, vaikuttaa positiivisesti arkeen.

Tiina: Voimaa, jaksamista, toivoa erityisesti.

Usein ajattelee, ettei tästä tule mitään eikä toipuminen etene, mutta sitten keskustelujen jälkeen toivo nousee kyllä omalla kohdalla. Kaikki on vielä mahdollista. Vertaistuki on ollut itselle tosi suuri apu ja asia.

Sami: Arki on parantunut erittäin paljon vertaistuen avulla. Pysynyt parempikuntoisena. Eteenpäin menon meininki ollut. Asiat ei huolestuta enää, kun tietää että niihin saa apua ja tukea. Yksinäisyys on vähentynyt. Lista on pitkä hyvistä puolista. Elämä on muuttunut antoisaksi ja hyväksi!

Mikko: Semmoista jonkinlaista struktuuria, käy jossain, ei jumiudu kotiin, ei jää tuijottamaan telkkaria.

Mikä saa sinut palaamaan Helmiin uudelleen?

Allan: Ulko-oven takana aina odottamassa oven avausta ja saa aina jotakin myönteistä itselleen Helmessä käymisestä.

Ari: Kiva, kun on kavereita Helmissä, ruoka on hyvää ja halpaa.

Tiina: On aina hirveen kiva lähteä tänne ja mielelläni tulenkin. On sen oltava se koko yhteisö, henkilökunta mukaan lukien. Koko paikka.

Tietää, että voit tulla omana itsenään ja kaikki ollaan samassa veneessä.

Sami: Helmiläiset, henkilökunta, keittiö ja tietoisuus siitä, että Helmi mahdollistaa mulle tämän nykyisen mielestäni antoisan elämän.

Sitä ylläpitääkseni käyn täällä.

Mikko: Ruoka ja ihmiset.

Kiitos haastateltaville!

Haastattelijat: Helmin työharjoittelijat Anna, Janica, Maija ja Teija

Yhteisöstä toivoa

Yhteisöllä ja vertaistuella on isompi merkitys mitä koskaan kuvittelin.

En ymmärtänyt sitä, ennen kuin löysin oman yhteisöni, omat ihmiseni. Olin tottunut yksinäisyyden tunteeseen, jota koin suuresta perheestä huolimatta. Yritin pitkään sinnitellä ja pärjätä yksin. Uskoin, että niin täytyi tehdä, asiat piti hoitaa itse pyytämättä apua.

Useissa erilaisissa tapahtumissa tunsin oloni ulkopuoliseksi, väärinymmärretyksi. Lopulta työnsin myös itse ihmisiä pois, koska pelkäsin. Pelkäsin tunteita, joita erilaiset tilanteet minussa herättivät, pelkäsin ihmisten menettämistä ja sitä, kuinka minua kohdeltaisiin. Olisinko edelleen se ulkopuolinen?

Ja nyt kun katson taaksepäin, en yhtään ihmettele miksi paloin loppuun. En halunnut apua, halusin pärjätä. Enkä vain palanut loppuun yhtä kertaa, en aina edes tiennyt miten jaksaa mennä eteenpäin. Välillä tuntuu siltä, kuin minut olisi työnnetty tähän tilanteeseen, jotta uskalsin tehdä hypyn tuntemattomaan. Olen aina pelännyt epäonnistumista, riskien ottamista ja lopulta kun vanha ei enää toiminut, en voinut enää palata työhön, jossa uuvuin jatkuvasti, minä uskalsin vihdoin lähteä

Kuva: kuvapankki

opiskelemaan alaa, josta olin unelmoinut. Ja se toi yllättäen luokseni ihmiset, joilla oli samanlaisia kokemuksia, samanlaisia arvoja ja tunsin oloni hyväksytyksi. Tämä kokemus sai minut ymmärtämään, että yhteisö voi parhaimmillaan antaa toivoa, luottamusta tulevaan ja mikä parasta, ihmisiä, jotka kannustavat toisiaan.

Ymmärsin kuinka paljon olin saanut, kuinka tärkeä se yhteisön tuoma tuki on, silloin kun se on oikeanlaista. Sinua ei pakoteta kohtaamaan väkisin asioita, vaan saa nähdä myös toisten kautta miten erilaiset asiat ovat eri ihmisillä toimineet ja vieneet eteenpäin. Kuinka jokaisen oma tarina on tärkeä ja kuinka tärkeää on pysähtyä ja kuunnella myös muita. Ja vaikka mitään ei osaisi sanoa, sillä läsnäololla on suuri merkitys.

Minulle yhteisö on antanut työkaluja päästä eteenpäin, ihmisiä, joiden kanssa on turvallista olla oma itsensä ja paikan, jossa voin olla oma itseni. Lapsena kirjoitin päiväkirjaani usein, että toivon sydänystävää, nyt olen saanut enemmän.

Teksti: Hanna Perälä

Anna meille palautetta Helmi-lehdestä!

Palaute on lyhyt ja siihen vastaaminen kestää noin minuutin.

Palautteeseen pääset ohessa olevasta verkko-osoitteesta ja qr-koodista

Kiitos!

HANKKEET:

ASKEL LÄHEMMÄS -HANKKEEN VERTAISOHJAAJAKOULUTUKSET

Kouluttaudu vertaisohjaajaksi! Maksuttomassa 20 tunnin koulutuksessa saat työvälineitä, varmuutta ja ideoita ryhmän ohjaukseen. Koulutus on suunnattu täysi-ikäisille mielenterveyden haasteita kohdanneille tai mielenterveysomaisille. Tuemme Sinua tarvittaessa koulutuksen jälkeen ja tarjoamme myös lisäkoulutuksia, virkistystä ja työnohjausta.

Tulevat koulutuksemme:

Tiistaisin ja keskiviikkoisin 17.3.-1.4.2026 klo 12–15

Tiistaisin ja keskiviikkoisin 14.-29.4.2026 klo 12.30–15.30

Tutustu koulutukseen ja sen sisältöön paremmin verkkosivuillamme ja hae tai ole yhteydessä: Anna-Maria Kuri, 040 758 6438 tai anna-maria. kuri@mielenterveyshelmi.fi

KEITTIÖ:

SUPERAAMUPALA

PERJANTAINA 27.3. & 29.5. KLO 9.00–10.00 Herkullinen ja runsas aamupala vaihtuvin valikoimin! Tule herkuttelemaan ilman erillistä ilmoittautumista. Aamupalan hinta 2,50 €

PÄÄSIÄISEN JUHLALOUNAS

TORSTAINA 2.4. KLO 11.30–13.00

Juhlava pääsiäislounas tarjoillaan alkaen klo 11.30. Lounaaseen kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Lounaan hinta 5 €. Ilmoittaudu mukaan 25.3 mennessä.

LEIVONTARYHMÄ

TIISTAINA 14.4. KLO 14–16 Leivotaan korvapuusteja yhdessä alusta alkaen. Omat leipomuksensa saa viedä kotiin päivän päätteeksi. Ryhmä on maksuton. Ilmoittaudu mukaan 13.4. mennessä.

HELMIN HERKKURAATI

KESKIVIIKKONA 13.5. KLO 14.00

Maistellaan ja pisteytetään erilaisia herkkuja Helmin ruokasalissa. Raati on maksuton. Ei ennakkoilmoittautumista.

LEIRIT:

AVOMIELIN-LEIRI KESÄRINTEESSÄ

MA-TO 18.5.–21.5. Avomielin yhdistykset Helmi ja Emy toteuttavat yhdessä leirin toukokuussa Kesärinteen leirikeskuksessa, joka sijaitsee Tuusulassa Rusutjärven rannalla. Luvassa paljon yhteistä tekemistä, hyvää ruokaa, saunomista, uimista ja muuta kivaa!

Huom: Osallistujilta edellytetään valmiuksia itsenäiseen toimintaan. Pystyt osallistumaan talkootöihin, kuten keittiötöihin, siivoukseen, saunanlämmitykseen, leiriaktiviteetteihin. Niitä tulee isolla porukalla vain vähän jokaiselle, työmäärää ei siis tarvitse missään tapauksessa pelästyä.

Loman hinta on 50€ sisältäen: meno-paluu bussikuljetukset, täysi ylläpito ruokien suhteen sekä yöpyminen ryhmähuoneissa kerrossängyissä. Hae leirille pe 24.4. mennessä täyttämällä verkkosivujen hakulomake. Kaikille mukaan valituille ilmoitamme henkilökohtaisesti hakuajan jälkeen 29.4. mennessä leirille pääsystä. Jos valinta osuu sinuun, tulee loma olla maksettuna 8.5. mennessä.

PALVELUOHJAUS:

PALVELUNEUVONTA

MAANANTAISIN KLO 13.00–15.00

Tarvitsetko tukea käytännön asioiden hoitoon, vinkkejä tai motivointia? Palveluohjaaja tavattavissa ilman ajanvarausta Helmi-talolla maanantai iltapäivisin. Tervetuloa juttelemaan!

ETÄPALVELUNEUVONTA

KESKIVIIKKOISIN KLO 09.00–11.00

Keskustelutukea, ohjausta ja neuvontaa verkkovälitteisesti Teamsissa, HTTPS://MSTEAMS.LINK/2N54. Puhelimelle ja tabletille tarvitset Teams-apin Play Storesta tai App Storesta. Tietokoneella pääset mukaan nettiselaimellasi.

MIELEKÄS MUUTOS - MINIKURSSI

TIISTAISIN 24.3.–14.4. KLO 13.00–15.00

Tällä kurssilla etsitään vastauksia elämän merkityksellisyyden ytimessä oleviin kysymyksiin omaa ajattelua herättelevien tehtävien ja nykytutkimukseen sekä kokemustietoon heijastelevien tietoiskujen avulla. Ilmoittautumiset 18.3.2026 mennessä Palveluohjaaja Mika Ristiranta p. 040 626 6129 mika.ristiranta@mielenterveyshelmi.fi

JÄRJESTÖSIVUT

RETKET:

LUONTORETKI RASTILAAN

PERJANTAINA 20.3. KLO 12.00

Retkellä saat kuulla historiaa kylästä, jääkaudesta, Itämerestä ja pirunpellosta. Mukana matkassa luonto-ohjaaja Tiia. Ota halutessasi pientä evästä, vesipullo ja istuinalusta mukaan. Sisältää noin neljä km kävelyä, kävellään myös metsässä. Retken kesto matkoineen noin kolme tuntia. Matkat omakustanteiset, retki muutoin maksuton. Ilmoittautumiset 16.3. mennessä.

KEVÄTMESSUT

PERJANTAINA 27.3. KLO 12.00

Mennään yhdessä katsomaan kevätmessujen uusia ideoita! Kiertelyn lomassa käymme juomassa kahvit jossain messukeskuksen kahvilassa. Hinta 5 €. Ilmoittautuminen 16.3. mennessä.

SINERBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO – YÖ

PERJANTAINA 10.4. KLO 12.00

Yötä ja unimaailmaa tutkiva näyttely kuljettaa iltahämärästä aamunkoittoon. Hinta 4.00 € sisältää opastuksen. Ilmoittautumiset 26.3. mennessä. Lähde mukaan!

ATENEUM, EERO NELIMARKKA

TIISTAINA 14.4. KLO 13.00

Taiteilijan kiehtova elämäntarina kertoo matkan vaasalaisen pyykinpesijän pojasta yhdeksi Suomen suosituimmista taiteilijoista. Hinta 4,00 € sisältää näyttelyintron auditoriossa. Ilmoittautumiset 30.3. mennessä. Lähde sinäkin retkelle!

RUOKAMESSUT

PERJANTAINA 24.4. KLO 12.00

Kierrellään ja kaarreellaan kimpassa pitkin messualuetta. Käydään lopuksi kahvilla noin klo 14.00. Helmi tarjoaa messulipun, kahvit ja pullat! Hinta 5 €. Ilmoita itsesi mukaan.

MAUNULAN MAJA

KESKIVIIKKONA 13.5. KLO 11.00

Retkeen kuuluu yhteinen kävely ja sen jälkeen ruokailu. Retkelle ei voi osallistua pelkästään ruokailuun, kävelyosuus on myös osa kokonaisuutta. Kävelyn jälkeen nautitaan keittolounasta ja kahvia, IHANAA! Hinta retkelle on 2 €. Ilmoittaudu mukaan viimeistään 5.5.

NAISTEN KYMPPI TAI KUNNON KOLMONEN

LAUANTAINA 23.5. KLO 10.30 10km on 10€ , 3 km on 7€ . Valitse toinen! Viimeinen ilmoittautumispäivä on 4.5. Ilmoita itsesi mukaan sporttaamaan isossa mukavassa tapahtumassa, jossa jokainen saa mennä juuri ihan omaa tahtia.

PÖRRÄÄMÄÄN PORVOOSEEN

KESKIVIIKKO 27.5. KLO 8.45–17.00

Porvoon mukulakivet odottavat- lähdetään yhdessä kohti mukavaa päivää! Retken hinta on 15€ (bussilippu ja lounas) Ilmoittauduthan retkelle viimeistään 4.5.

RYHMÄT:

VERTAISRYHMÄ: MIELENRAUHA

PARITTOMIEN VIIKKOJEN KESKIVIIKOT KLO 10.00–11.00

Ryhmä on tarkoitettu sinulle, joka koet ahdistuneisuutta, paniikkioireita tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tavoitteena on saada uusia oivalluksia ja lisätä ymmärrystä omasta olosta, ajattelusta ja kehon reaktioista lempeällä ja hyväksyvällä tavalla. Ryhmä on avoin, maksuton sekä vapaaehtoinen ja osallistuminen tapahtuu omaan tahtiin.

LUONNOSSA LIIKKUJAT

TORSTAISIN 23.4., 30.4. sekä 28.5. KLO 12.00 -> (3 krt)

Ryhmä on liikunnallinen ja sisältää reipasta menoa ja valmiutta liikkua aktiivisesti! Kootaan pieni, enintään kahdeksan hengen porukkaa yhteiselle matkalle. Yhdellä kerralla tarvitaan oma matkalippu siirtymiin, sekä yhdellä kerralla ABC-lippu. Jokaisella kerralla on tarjolla jotain hyvää myös suun nautinnoksi. Yhtenä kertana mennään Bisan majalle (yhteensä noin 7 km), yhtenä kertana rapputreeniille sekä ulkosalille ja yhtenä kertana lähiluontoon ja lopuksi saunomaan Mäkelänrinteeseen. Hinta ryhmälle on 8€. Ilmoittaudu mukaan viimeistään 13.4.

TAPAHTUMAT:

KOKEMUSASIANTUNTIJALUENTO

KESKIVIIKKONA 18.3. KLO 15.00–16.00

Tervetuloa Helmi-talolle kuulemaan Pian kokemusasiantuntijaluentoa. Aiheina rikkinäinen perhetausta, mm. isän alkoholismi, tunnekylmyys, perhedynamiikka, koulukiusaaminen, veljen itsemurha, mielenterveyden haasteet: masennus, ahdistus, paniikki ja mitä ne ovat olleet Pian kohdalla. Miten Pia on selvinnyt kaikesta, mikä on vienyt eteenpäin ja antanut voimaa? Luento on maksuton eikä vaadi ennakkoilmoittautumista.

PEILI VALKOKANKAALLA

KESKIVIIKKONA 25.3. KLO 15.00–17.00

Miksi elokuvat herättävät meissä niin voimakkaita tunteita surusta ja ilosta pelkoon ja onneen? Tutkitaan yhdessä draaman rakenteita ja merkityksiä omaan elämään. Tule mukaan luennolle, jolla sukellamme elokuvien käsikirjoitusten psykologisiin ja emotionaalisiin kerroksiin. Luento avaa oven siihen, miten elokuvia voi tulkita syvemmin – ja kuinka nämä oivallukset voivat inspiroida myös omien luovien sisältöjen tekemistä. Luento on maksuton eikä vaadi ennakkoilmoittautumista.

HILPEÄT HIPIT HESOISTA FEAT FREEMAN!

KESKIVIIKKONA 31.3. KLO 15.00–16.00 Kolme heppua laulaa ja soittaa akustisesti! Tulehan kuuntelemaan. Ps. Kyseessä juuri se sama “ajetaan me tandemilla” Freeman! Tapahtuma on maksuton eikä vaadi ennakkoilmoittautumista.

TUISKUA JA TYVENTÄ -ESITYS

KESKIVIIKKONA 8.4. KLO 15.00 ”Lapsuuden perheeni epäterve dynamiikka ja ennen kaikkea vaikenemisen kulttuuri tekivät kasvuympäristöstä ahdistavan ja kodin ilmapiiristä kuristavan. Kipeät käsittelemättömät asiat ja koulukiusaaminen johtivat minut vuosikymmeniä kestävään ahdistukseen, masennukseen ja riippuvuuksiin; veivät luottamukseni ihmisiin ja mursivat itsetuntoni.”

Tarina kertoo sukupolvien ketjuun kätkeytyneistä tunnetaakoista ja hitaasta, kivuliaasta matkasta kohti hyväksyntää ja yhteyttä. Esitys Helmi-talon Siskonsalissa. Esitys on maksuton eikä vaadi ennakkoilmoittautumista.

KOKEMUSASIANTUNTIJALUENTO

TIISTAINA 28.4. KLO 15.00–16.00 Cushingin taudin sekä long covidiin sairastumisen myötä elämäni on mennyt täysin uusiksi ja joissakin kohdissa on tuntunut mahdottomalta enää jaksaa elää. Matka on ollut tuskallinen ja todella epäreilu monella tapaa, mutta vertaisten ja lähimmäisten tuen avulla elämästä voi oppia tekemään merkityksellistä ja hyvää myös hyvin erilaisena kuin onnellista elämää tässä yhteiskunnassa yleisesti pidetään. Tule mukaan kuulemaan puheenvuoroa etäyhteydellä tai Helmi-talolla. Luento on maksuton eikä vaadi ennakkoilmoittautumista.

HELMI-PÄIVÄ

TORSTAINA 7.5. KLO 13.00

Ohjelmassa toiminnanjohtajan tervehdys ja maljannosto. Esiintymään meille saapuu mies ja kitara, trubaduuri Jusephi, joka tarjoilee yleisölle niin menevät ja vauhdittavat, kuin myös värikkään haikeat akustiset versiot tunnetuista pop- ja rock-hiteistä. Trubaduurin jälkeen nautimme kakkukahvit. Olet sydämellisesti tervetullut juhlaamme. Osallistuminen on maksutonta eikä vaadi ennakkoilmoittautumista.

ASIANTUNTIJALUENTO: UUPUMUKSEN JA MASENNUKSEN JUURISYYT

TIISTAINA 12.5. KLO 13.30

Tiesitkö, että uupumuksen ja masennuksen taustalla on monia tekijöitä, joihin voi vaikuttaa? Näiden juurisyiden selvittäminen on erittäin tärkeää toipumisen kannalta. Uupumuksen ja masennuksen juurisyistä kertoo Aino, joka on perehtynyt aiheeseen laajasti 15 vuoden ajan. Aino on kokemusasiantuntija, kouluttaja ja sosionomi. Luento on maksuton eikä vaadi ennakkoilmoittautumista.

TÄYTÄ HELMIN YLEISPALAUTE!

PERJANTAI 29.5. KLO 9.00–14.00

Auta meitä kehittymään! Täytä palautelomake – kiitoksena saat kupin kahvia ja pienen herkun. Tarvitsemme vastauksesi rahoittajallemme ja toimintamme jatkumisen varmistamiseksi. Voit täyttää palautelomakkeen, milloin sinulle sopii, mutta palkitsemme kahvilla ja pienellä herkulla juuri 29.5.

Yhdessä teemme Helmistä entistä paremman!

Huomio! Ilmoittautumista vaativan toiminnan paikat täyttyvät ilmoittautumisjärjestyksessä.

ILMOITTAUTUMISET RETKILLE, RYHMILLE JA

TAPAHTUMIIN:

Verkkosivuilla: www.mielenterveyshelmi.fi

Puhelimitse: p. 040 161 6604

Paikan päällä: Helmi-talolla (Mäkelänkatu 56)

hyvä elämä

LAHJOITA

haluamasi summa helposti ja nopeasti

MobilePaylla numeroon 94045

Näin teet lahjoituksen

MobilePaylla:

1. Avaa MobilePay-sovellus

2. Syötä haluamasi lahjoitussumma

3. Syötä 5-numeroinen lyhytnumero 94045

4. Hyväksy lahjoitus pyyhkäisemällä

Rahankeräyslupanumero RA/2021/261

TUE MATALAN KYNNYKSEN MIELENTERVEYSTYÖTÄ, TAI TULE MUKAAN TOIMINTAAN!

Jokainen tarvitsee syyn nousta sängystä, lähteä ulos kodista ja tavata muita ihmisiä Meillä Helmi-talolla yhteisöllisyys, osallisuus ja kokemus vertaisuudesta sekä aito kuulluksi tuleminen lisäävät mielenterveystoipujan voimavaroja ja itsenäistä toimijuuttaTuemme mielenterveystoipujaa omannäköisen hyvän elämän rakentamisessa ja ylläpitämisessä

KAIKILLE AVOIN MATALAN KYNNYKSEN KOHTAAMISPAIKKA

Ryhmätoimintaa ja retkiä Vertaistukea Vapaaehtoistoimintaa Lounaskahvila

Palveluohjausta

Tukihenkilötoimintaa

Tapahtumia ja luentoja

Helmi-talo, Vallila

Mäkelänkatu 56, 00510 Hki p 040 161 6604

www.mielenterveyshelmi.fi mielenterveys helmi

Mielenterveysyhdistys Helmi