ILMASTOVUOSIKATSAUS 2025
2025 ILMASTOVUOSIKATSAUS
Hannes-myrsky päätti lämpimän vuoden — 4
Suomen keskilämpötila — 6
Myrskypäivät ja sademäärä — 8
Säätapahtumia maailmalta — 10
Kasvihuonekaasujen pitoisuudet — 11
Vähäjäinen ja lämmin vuosi Itämerellä — 12
Merijää vähenee molemmilla napa-alueilla — 15
Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus
Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.
VUODEN 2024 SĂ„Ă„ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto
ILMASTOVUOSIKATSAUS
6. vuosikerta
ISSN: 2341-6408
DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IVK-2025-00
Ilmestyy Ilmastokatsauksen liitteenä vuosittain tammihelmikuussa
JULKAISIJA
Ilmatieteen laitos
PL 503 00101 Helsinki
www.ilmastokatsaus.fi
ilmastokatsaus@fmi.fi
Vaihde: 029 539 1000
TOIMITUS
Hilppa Gregow
Ilari Lehtonen
Tiina Ervasti
Mika Rantanen
Jaakko Seppänen
Hermanni Aaltonen
Juha Hatakka
Niko Tollman
Veera Haapaniemi
Heidi Pettersson
Milla Johansson
KANNEN KUVA
Adobe Stock
© Ilmatieteen laitos
+11,0 °C
Sodankylän Tähtelässä mitattiin aseman yli 100-vuotisen havaintohistorian korkein syyskuun keskilämpötila
156 cm
Vuoden suurin lumensyvyys, Enontekiö, Kilpisjärvi, 19.3.
37,9 m/s
Vuoden kovin keskituulen nopeus, Enontekiö, Saana, 27.12.
+32,6 °C
Vuoden ylin lämpötila, Oulu lentoasema, 31.7.
25,5 °C
Perämeren aaltopoijulla mitattiin 22.7. aaltopoijun 12-vuotisen mittaushistorian ylin meriveden pintalämpötila
31,4 m/s
Vuoden kovin keskituulen nopeus merialueilla, Rauma, Kylmäpihlaja, 27.12.
-39,6 °C
Vuoden alin lämpötila, Savukoski, Tulppio, 4.2.
45 cm
Sallan Värriötunturilla satoi 3. toukokuuta 45 cm lunta vuorokaudessa
835,1 mm
Vuoden suurin sademäärä, Puolanka, Paljakka
86,0 mm
Vuoden suurin vuorokausisademäärä, Ruokolahti, Kotaniemi, 18.6.
1054,1 hPa
Vuoden ylin merenpinnan tasolle redusoitu ilmanpaine, Lappeenranta lentoasema, 8.2.
79,0 mm
Virolahden Koivuniemessä mitattiin 16.11. uusi marraskuun vuorokausisademäärän ennätys
Hannes-myrsky päätti lämpimän vuoden
Säävuosi 2025 jäi muistiin muun muassa kesän pitkästä hellejaksosta ja joulun jälkeen Länsi-Suomessa laajoja tuhoja aiheuttaneesta Hannes-myrskystä.
Vuosi 2025 oli maailmanlaajuisesti säähavaintohistorian kolmanneksi lämpimin ja Suomessa toiseksi lämpimin.
Maailmanlaajuisesti kaksi lämpimintä vuotta ovat olleet 2023 ja 2024, jolloin keskilämpötilaa nosti Tyynellämerellä vaikuttanut El Niño -ilmiö.
Suomessa alkuvuosi oli leuto huhtikuun puolivälin jälkeen ajoittuneeseen pääsiäiseen asti. Maalis-huhtikuussa lämpötila nousi muutamana päivänä jopa korkeammalle kuin koskaan aiemmin yhtä varhain keväällä. Huhtikuun lopulla alkoi viileämpi sääjakso, joka jatkui aina heinäkuun alkupäiviin asti. Mitenkään poikkeuksellisen koleaa sää ei ollut, mutta erityisen lämpimiä päiviä ei ollut juuri ollenkaan. Itä-Lapissa ja Koillismaalla satoi toukokuun alussa vielä runsaasti lunta. Kesäkuussa oli vain pari hellepäivää kuukauden puolivälissä, ja erityisesti Etelä-Suomessa alkukesä oli myös sateinen. Tämän viileän sääjakson lopulla 4.7. koettiin myös harvinaisen voimakas kesämyrsky Ulla.
Heinäkuun toisella viikolla alkoi pitkä hellejakso, joka jatkui aina elokuun alkupäiviin asti. Tänä aikana lämpötila nousi 22 päivänä peräkkäin 12.7.–2.8. vähintään yhdellä Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemalla yli 30 asteeseen. Ylitornion Meltosjärvellä taas oli 11.7.–5.8. 26 hellepäivää peräkkäin.
Elokuun loppu oli viileä, ja kokonaisuudessaan kesä oli vain hieman keskimääräistä lämpimämpi. Osassa maata kesä oli jopa viilein sitten vuoden 2017. Syyskuu ja lokakuu olivat etenkin Pohjois-Suomessa selvästi tavanomaista lämpimämpiä. Lapissa syyskuu oli havaintohistorian lämpimin. Maan etelä- ja keskiosissa myös marraskuu ja joulukuu olivat hyvin leutoja, mutta Lapissa lämpötilat olivat lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Marraskuussa Lapissa oli jopa tavallista viileämpää.
Vuoden sademäärä vaihteli pitkän ajan keskiarvon molemmin puolin. Savo-Karjalan maakunnissa sekä Päijät-Hämeessä ja Keski-Suomessa satoi tavallista vähemmän. Pohjois-Karjalassa oli paikoin jopa harvinaisen vähäsateinen vuosi. Sitä vastoin Länsi- ja Pohjois-Suomessa satoi pääsääntöisesti jonkin verran keskimääräistä enemmän. Helmikuu oli koko maassa vähäsateinen. Lounaissaaristossa myös maaliskuu ja maan keskiosissa huhtikuu olivat hyvin vähäsateisia. Lisäksi heinäkuun hellejakson aikana sateet jäivät monin paikoin niukoiksi.
Vuoden merkittävin yksittäinen säätapahtuma oli heti joulun jälkeen 27.12. Länsi- ja Pohjois-Suomeen iskenyt Hannes-myrsky, joka oli marraskuun 2001 Janika-myrskyn ja joulukuun 2011 Tapani-myrskyn jälkeen vaikutuksiltaan
Keskilämpötila Suomessa vuonna 2025
Lämpötilan poikkeama normaalista (°C)
Kuukausi
Sademäärä Suomessa vuonna 2025
Sademäärä (% normaalista)
Kuukausi
Kuva 1: Keskilämpötilan ja sademäärän poikkeama Suomessa vuonna 2025 jakson 1991–2020 keskiarvosta.
2000-luvun tähän mennessä kolmanneksi merkittävin laaja-alainen matalapainemyrsky Suomessa.
SUOMEN KESKILĂ„MPĂ–TILA
SUOMEN KESKILĂ„MPĂ–TILA VUONNA 2025
Vuoden keskilämpötila oli Lapissa vajaat puolitoista astetta ja muualla pääosin 1,5–2 astetta korkeampi kuin keskimäärin jaksolla 1991–2020 (kuva 2). Lappia lukuun ottamatta vuosi oli lähes kaikkialla havaintohistorian toiseksi lämpimin. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä oli vuodesta 1829 alkavan havaintoaikasarjan toiseksi lämpimin vuosi. Lapissakin vuosi sijoittui enimmäkseen viiden lämpimimmän vuoden joukkoon, vaikka marras-joulukuun viileys laski sijalukua.
Lounaissaaristossa vuoden keskilämpötila oli ylimmillään 8,5 astetta. Lapissakin keskilämpötila oli korkeimpia tuntureita ja Käsivarren aluetta lukuun ottamatta plussan puolella. Koko maan yli laskettu Suomen vuosikeskilämpötila oli noin 4,5 astetta, eli 1,6 astetta yli jakson 1991–2020 keskiarvon (kuva 3).
KESKILĂ„MPĂ–TILA
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
Kuva 2. Keskilämpötila (°C) Suomessa vuonna 2025 ja keskilämpötilan poikkeama (°C) jakson 1991–2020 keskiarvosta.
Suomen säähavaintohistorian lämpimin vuosi on ollut 2020, jolloin keskilämpötila oli 1,9 astetta jakson 1991–2020 keskiarvoa korkeampi, eli 0,3 astetta korkeampi kuin vuonna 2025, joka sijoittui 1900-luvun alusta lukien toiseksi lämpimimmäksi vuodeksi. Kolmanneksi lämpimin vuosi 2015 oli puolestaan noin 0,3 astetta vuotta 2025 viileämpi.
Keskilämpötila on noussut Suomessa nopeasti 1980-luvun jälkeen, ja viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana lämpötilat ovat olleet keskimäärin pari astetta 1990-lukua edeltävää tasoa korkeampia. Kun Suomen vuosikeskilämpötilaa verrataan jakson 1991–2020 keskiarvoon, on vuoden 2004 jälkeen ollut vain neljä keskimääräistä viileämpää vuotta, kun taas 1900-luvulla vastaavasti vain noin 1–2 vuotta kymmenestä oli keskimääräistä lämpimämpiä. Keskilämpötilan nousu on ollut Suomessa noin kaksi kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin.
Lämpötilan poikkeama (1991–2020) [°C]
Kuva 3. Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta vuosina 1900-2025. Punaiset pylväät kuvaavat keskimääräistä lämpimämpiä vuosia ja siniset pylväät keskimääräistä kylmempiä vuosia. Musta viiva kuvaa keskilämpötilan 10-vuotista liukuvaa keskiarvoa.
Myrskypäivät (kpl)
MYRSKYPĂ„IVĂ„T SUOMEN MERIALUEILLA
Kuva 4: Vuosien 2006–2025 myrskypäivät, eli päivät jolloin ainakin yhdellä Suomen merisäähavaintoasemista on mitattu 10 minuutin keskituulen nopeudeksi vähintään 21 m/s. 2006200720082009 2010 2011 2012 2013
SADEMĂ„Ă„RĂ„
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
Kuva 5: Sademäärä (mm) Suomessa vuonna 2025 ja sademäärän osuus (%) jakson 1991–2020 keskiarvosta.
SĂ„Ă„TILASTOISTA POIMITTUA
Laaja-alaiset myrskymatalapaineet ovat
Suomen merkittävimpiä sääilmiöitä. Vuonna 2025
Suomessa koettiin sekä harvinaisen voimakas kesämyrsky Ulla 4.7. että talvimyrsky Hannes 27.12. Kummankin myrskyn yhteydessä merialueiden kovimmat tuulen nopeudet havaittiin Rauman Kylmäpihlajalla.
SĂ„Ă„TAPAHTUMIA MAAILMALTA VUONNA 2025:
• Vuosi 2025 oli maailmanlaajuisesti kolmanneksi lämpimin mittaushistoriassa. Vuoden maailmanlaajuinen keskilämpötila oli 14,97 °C. Se jäi vain 0,01 °C vuoden 2023 ja 0,13 °C vuoden 2024 keskilämpötilasta, jotka ovat mittaushistorian kaksi lämpimintä. Viimeiset 11 vuotta ovat olleet mittaushistorian 11 lämpimintä vuotta.
• Vuonna 2025 maapallon keskilämpötila oli 0,59 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi ja noin 1,47 °C korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1850–1900.
• Vuosi 2025 oli tähän mennessä lämpimin vuosi, jolloin El Niño -ilmiö ei ole ollut käynnissä Tyynellämerellä.
• Myös Euroopassa vuosi 2025 oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Vuoden keskilämpötila 10,41 °C oli 1,17 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi.
• Maapallon tasolla tammikuu 2025 oli mittaushistorian lämpimin tammikuu. Kaikki maailmanlaajuiset kuukausikohtaiset keskilämpötilan ennätykset ovat rikkoutuneet viimeisten kolmen vuoden aikana.
• Napa-alueilla vuosi oli erittäin lämmin. Etelämantereella vuotuinen keskilämpötila oli mittaushistorian lämpimin ja arktisella alueella toiseksi lämpimin.
• Säävuosi 2025 koetteli yhteiskuntia ympäri maailmaa. Sään ääri-ilmiöt kuten helleaallot, pitkittynyt kuivuus, maastopalot, myrskyt ja tuhoisat tulvat aiheuttivat tuhansia kuolonuhreja ja ajoivat miljoonia ihmisiä kodeistaan eri puolilla maailmaa.
• Puolella maapallon maa-alasta koettiin vuonna 2025 keskimääräistä enemmän päiviä, jolloin kärsittiin voimakkaasta kuumarasituksesta. Kuumuus lisäsi myös maastopaloja ja muun muassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa raportoitiin ennätyskorkeat vuotuiset maastopalojen päästöt.
LISĂ„TIETOA
Copernicus Climate Change Service World Weather Attribution
Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
Kuva 6: Keskilämpötilan poikkeama vuonna 2025 jakson 1991–2020 keskiarvosta.
Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
HIILIDIOKSIDIN JA METAANIN PITOISUUDET VUONNA 2025
Pallaksen Sammaltunturin mittausasemalla hiilidioksidipitoisuuden keskiarvo oli 429,1 ppm (ilmatilavuuden miljoonasosaa), joka oli 3,7 ppm korkeampi kuin vuoden 2024 keskiarvo. Saaristomerellä Utön mittausasemalla vuosikeskiarvo oli 429,4 ppm ja kasvua oli 2,6 ppm. Maailmanlaajuisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vuotuinen kasvunopeus on viime vuosikymmenen pysynyt reilussa 2 ppm:ssä, mutta vuonna 2024 se nousi 3,7 ppm:ään. Aiempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen suuri pitoisuuden kasvu havaittiin siis Pallaksella vuoden viiveellä globaalikeskiarvoon verrattuna. Utön asemalla kasvunopeus säilyi edelleen pidemmän ajan keskiarvon tasolla. Hiilidioksidipitoisuuden globaalikeskiarvoon verrattuna Suomen asemilla mitataan noin 5 ppm korkeampia pitoisuuksia.
Metaanin pitoisuus Pallaksen mittausasemalla oli keskimäärin 2034 ppb (ilmatilavuuden miljardisosaa) pitoisuuden kasvun ollessa vain 1 ppb edellisvuoteen verrattuna. Kymmenvuotisjaksolla 2015–2024 kasvua oli keskimäärin 11 ppb vuodessa, joten pitoisuuden kasvun taittuminen on poikkeuksellinen havainto. Utössä metaanipitoisuuden keskiarvo oli 2038 ppb, jossa oli 7 ppb kasvua edellisvuodesta. Metaanipitoisuuden globaali kasvunopeus on viime vuosina ollut lähes 10 ppb vuodessa, vaikka trendi onkin laskeva. Metaanin ilmakehäpitoisuudet Suomessa ovat selvästi, noin 100 ppb, globaalikeskiarvoa korkeammat. Se johtuu merkittävistä metaanipäästöjen lähteistä pohjoisella pallonpuoliskolla.
PALLAS - SAMMALTUNTURI
PALLAS - SAMMALTUNTURI
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Kuva 7: Havainnot ilmakehän hiilidioksidi- (CO2, sininen käyrä) ja metaanipitoisuuksien (CH4, punainen käyrä) pitkän aikavälin kehityksestä Pallas-Sammaltunturin asemalla. Hiilidioksidipitoisuuksia on mitattu Pallaksella vuodesta 1998 lähtien ja metaanipitoisuuksia 2004 lähtien.
429,1 ppm
HIILIDIOKSIDIPITOISUUS
VUONNA 2025
SAMMALTUNTURILLA
398,4 ppm
HIILIDIOKSIDIPITOISUUS
VUONNA 2013
SAMMALTUNTURILLA
metaani (CH4), ppb
hiilidioksidi (CO2), ppm
Arktisen ja antarktisen alueen merijään yhteenlaskettu pinta-ala saavutti helmikuussa pienimmän arvonsa 1970-luvun lopulta alkavassa satelliittihavaintojen historiassa. Arktisella alueella merijään pinta-ala oli tällöin vuodenaikaan nähden ennätyksellisen pieni ja antarktisella alueella neljänneksi pienin.
Vähäjäinen ja lämmin vuosi Itämerellä
Meriveden pintalämpötilat pysyttelivät Suomen rannikoilla suurimman osan vuotta keskimääräistä korkeampina. Itämeren jäätalvi 2024–2025 jäi leudoksi.
Alkuvuosi oli leuto, ja pintavedet pysyivät Itämerellä keskimääräistä lämpimämpinä vuoden alusta huhtikuulle asti. Pohjois-Itämeren aaltopoijulla meriveden pintalämpötila oli maalis-huhtikuun vaihteessa ja uudestaan huhtikuun puolivälissä jopa ajankohdan ennätysarvojen tuntumassa (kuva 8). Toukokuussa säätyyppi muuttui viileämmäksi, ja alkukesästä vedet olivat keskimääräistä viileämpiä heinäkuun alkupuolelle asti.
Heinäkuun puolivälissä pintavedet lämpenivät helteiden myötä nopeasti kaikilla Suomea ympäröivillä merialueilla. Perämeren aaltopoijulla mitat-
tiin 22.7. poijun 12-vuotisen mittaushistorian ylin pintaveden lämpötila, 25,5 °C, ja Suomenlahdella 25.7. aaltopoijun 20 vuoden mittausten toiseksi ylin pintaveden lämpötila, 25,8 °C. Vuoden ylimmät meriveden pintalämpötilat havaittiin tavanomaiseen aikaan heinäkuun lopulla. Merilämpöaalto, jonka aikana pintavedet olivat yhtäjaksoisesti selvästi keskimääräistä lämpimämpiä, kesti Perämerellä 28 vuorokautta ja Suomenlahdella sekä Selkämerellä havaintopaikasta riippuen 6–16 vuorokautta.
Elokuussa pintavedet viilenivät viileän sään ja rannikolla paikoin myös kumpuamisen takia. Porin
MERIVEDEN PINTALĂ„MPĂ–TILA VUONNA 2025 POHJOIS-ITĂ„MERI
0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu kuukausi °C maksimi 90 % keskiarvo 10 % minimi 2025
Kuva 8: Meriveden pintalämpötila Pohjois-Itämeren aaltopoijulla vuonna 2025 (paksu punainen käyrä) verrattuna pintalämpötilan vuorokausikeskiarvojen jakaumaan vertailujaksolla 1996–2024. Keskimmäinen tummansininen käyrä kuvaa pintalämpötilan keskiarvoa vertailujaksolla, ja ulommat tummansiniset käyrät rajaavat alueen, jonka sisälle 80 % vertailujakson lämpötilahavainnoista osuu. Uloimmat vaaleansiniset käyrät kuvaavat vertailujaksolla havaittuja pintalämpötilan minimi- ja maksimiarvoja.
Jäällinen ala km2
400 000
300 000
200 000
100 000 0 9.11. 17.11.25.11. 3.12. 11.12. 19.12. 27.12. 4.1. 12.1. 20.1. 28.1. 5.2. 13.2. 9.3. 17.3. 25.3. 2.4. 26.4. 18.4. 4.5. 12.5. 20.5. 28.5. 21.2. 10.4. 1.11. 1.3.
Kuva 9: Itämeren jääpeitteen laajuus talvella 2024–2025 (musta käyrä) verrattuna vuosien 2007–2022 mediaanilaajuuteen (vihreä käyrä). Vaaleansininen varjostus esittää päivittäisen jääpeitteen laajuuden vaihteluvälin vuosina 2007–2022. Tummansininen varjostus kuvaa laajuuden tavanomaista vaihteluväliä, jonka sisälle puolet havaituista päivittäisen jääpeitteen laajuuksista asettuu (prosenttipisteet 25–75 %).
Kaijakarin poijulla meriveden pintalämpötila putosi kumpuamisen seurauksena vain 7 asteeseen. Kuitenkin syyskuusta aina vuoden loppuun asti merivedet pysyivät jälleen tavallista lämpimämpinä. Joulukuussa meriveden pintalämpötila oli Pohjois-Itämerellä taas lähellä ajankohdan ylimpiä mitattuja arvoja.
ITĂ„MEREN JĂ„Ă„TALVI OLI LEUTO
Itämerellä oli talven laajimman jäätilanteen mukaan luokiteltuna seitsemäs leuto jäätalvi edellisten kymmenen talven aikana. Talven 2024–2025 ainoa vähän pidempi pakkasjakso koettiin helmikuun puolivälissä, jolloin Perämeri jäätyi kauttaaltaan, ja talven laajin jäätilanne saavutettiin 20. helmikuuta (kuva 9). Tällöin jäätä oli Itämerellä 85 000 km2:n alueella. Suomenlahdella ja Selkämerellä oli läpi talven hyvin vähän jäätä, ja kokonaan ne olivat jäättömiä jo 7. huhtikuuta. Maalis-huhtikuussa esiintyi kovia lounaanpuoleisia tuulia, jotka kasasivat jäitä Perämeren pohjukkaan. Loppukeväästä ulapan jääkentän raja kulki Perämerellä pitkään Kalajoen edustalta kohti Luulajaa, ja tämän linjan pohjoispuolella jääkenttä oli ahtautunut, joten jäänmurtajien apua tarvittiin merenkulun sujumiseksi. Perämereltä viimeiset jäät sulivat 23. toukokuuta. Jäätalven kesto oli kaikilla merialueilla keskimääräistä lyhyempi. Syksyllä 2025 ensimmäiset jäät havaittiin Perämeren pohjoisosassa 4. marraskuuta. Pitkälle joulukuuhun asti jäätä oli kuitenkin lauhan sään takia vain Perämeren pohjoisosan saaristossa.
MYRSKYT NOSTATTIVAT AALLOKKOA
Vaikka heinäkuu oli kaikilla mittauspaikoilla aallokoltaan vuoden keskimäärin rauhallisin kuukausi, Suomenlahden keskiosassa mitattiin kuun alussa Ulla-myrskyn yhteydessä 3,6 metrin merkitsevä aallonkorkeus. Tämä oli mittauskauden korkein aallokko Suomenlahdella. Ulla-myrsky nosti myös meriveden pinnan korkealle. Haminassa merenpinta nousi 4.7. jopa metrin teoreettisen keskiveden yläpuolelle ja Helsingissä sekä Porvoossakin 70 senttiä. Raumalla mitattu +51 cm teoreettisen keskiveden suhteen oli mittausaseman uusi heinäkuun vedenkorkeuden ennätys.
Elokuun puolivälissä mitattiin Selkämeren aaltopoijulla 5,3 metrin merkitsevä aallonkorkeus, joka oli vuoden toiseksi korkein aallokko Selkämerellä ja merialueen uusi elokuun ennätys. Vuoden korkein aallokko havaittiin Hannes-myrskyn yhteydessä 27.–28.12. Selkämeren aaltopoiju valitettavasti rikkoutui myrskyn ollessa kovimmillaan, mutta merkitsevä aallonkorkeus ylitti vähintään seitsemän metriä. Merivesi puolestaan laski Hannes-myrskyn yhteydessä ja sen jälkeen Pohjanlahdella poikkeuksellisen alas. Perämerellä ei aivan ylletty joulukuun 2022 ennätysalhaisiin lukemiin (-83…-128 cm teoreettisen keskiveden suhteen), mutta Porissa merivesi laski 28.12. alemmas (-73 cm) kuin milloinkaan aiemmin joulukuussa. Vedenkorkeuden mittaukset Porin Mäntyluodossa alkoivat sata vuotta sitten tammikuussa 1925.
Merijää vähenee
molemmilla napa-alueilla
Pohjoisella jäämerellä vuosi 2025 jatkoi vuonna 1978 aloitettujen satelliittihavaintojen ajan jatkunutta pienenevän jään laajuuden trendiä. Arktisen merijään kuukauden keskimääräinen laajuus oli ennätyksellisen pieni neljänä kuukautena: tammi-, helmi-, maalis- ja joulukuussa. Maaliskuussa saavutettu vuoden suurin merijään laajuus, 14,3 miljoonaa km², oli pienin koskaan mitattu vuoden maksimijäänlaajuus, kun taas vuoden pienin jään laajuus, 4,8 miljoonaa km², jäi selvästi vuoden 2016 ennätyspientä minimiä suuremmaksi.
Kevät oli Arktiksella keskimääräistä lämpimämpi, mutta lämpö keskittyi alueille, joilla se ei aiheuttanut tavanomaista voimakkaampaa merijään sulamista. Kesäkuu oli normaalia viileämpi ja heinäkuusta marraskuuhun merijään laajuus pysytteli lähellä viimeisten kymmenen vuoden keskimääräistä laajuutta. Syksyllä jäätyminen oli hidasta, ja joulukuuhun mennessä merijään laajuus oli jäänyt vuodenaikaan nähden ennätyksellisen pieneksi.
Arktisen merijään huvetessa Etelämannerta ympäröivä merijää säilyi pitkään vuosittaisen vaihtelunsa puitteissa vakaana. Vaihtelu kuitenkin voimistui 2010-luvulla, ja vuoden 2023 ennätyspienen vuosiminimin jälkeen myös eteläisen merijään trendi on kääntynyt hupenevaksi. Syyskuussa 2025 saavutettiin antarktisen merijään vuoden suurin laajuus, 18,3 miljoonaa km², joka oli kolmanneksi pienin havaituista. Maaliskuun 1. päivänä havaittu vuosiminimi 1,98 miljoonaa km² oli toiseksi pienin.
Kuva 10: Arktisen merijään päivittäinen laajuus vuosina
1978–2025. Jääpeitteen laajuuden vaihtelu vuonna 2025 on kuvattu paksulla punaisella käyrällä ja vuosina 1978–2024 ohuilla värillisillä käyrillä. Data: OSI-420
Laajuus [miljoonaa km2]
Kuva 11: Antarktisen merijään päivittäinen laajuus vuosina 1978–2025. Jääpeitteen laajuuden vaihtelu vuonna 2025 on kuvattu paksulla punaisella käyrällä ja vuosina 1978–2024 ohuilla värillisillä käyrillä. Data: OSI-420
Kuva 12: Arktisen merijään paksuuden poikkeama 18.10.2025 vuosien 2011–2022 ajankohdan keskiarvosta. Turkoosi viiva kuvaa ajankohdan suurinta merijään laajuutta tarkastelujaksolla. Data: IL ja AWI
Ilmatieteen laitos
ilmastokatsaus@fmi.fi
www.ilmastokatsaus.fi