Ilmastovuosikatsaus 2023

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023

ILMASTOVUOSIKATSAUS

Lämpimänä alkanut vuosi kylmeni lopussa — 4

Suomen keskilämpötila — 6

Myrskypäivät ja sademäärä — 8

Säätapahtumia maailmalta — 10

Kasvihuonekaasujen pitoisuudet — 11

Vuosi oli enimmäkseen leuto myös Itämerellä — 12

Merijää vähenee Jäämerellä vääjäämättä — 15

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus

Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.

VUODEN 2023 SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto 2023

ILMASTOVUOSIKATSAUS

4. vuosikerta

ISSN: 2341-6408

DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IVK-2023-00

Ilmestyy Ilmastokatsauksen liitteenä vuosittain tammihelmikuussa

JULKAISIJA

Ilmatieteen laitos

PL 503 00101 Helsinki

www.ilmastokatsaus.fi

ilmastokatsaus@fmi.fi

Vaihde: 029 539 1000

TOIMITUS

Hilppa Gregow

Tiina Ervasti

Ilari Lehtonen

Mika Rantanen

Jaakko Seppänen

Hermanni Aaltonen

Juha Hatakka

Niko Tollman

Hedi Kanarik

Heidi Pettersson

Milla Johansson

KANNEN KUVA

Adobe Stock / Daniel Rönneberg

© Ilmatieteen laitos

40,6 m/s

Vuoden kovin keskituulen nopeus tuntureilla, Muonio, Laukukero, 27.2.

-7,7 °C

Saana-tunturilla Enontekiön Kilpisjärvellä mitattiin 1.6. uusi kesäkuun kylmyysennätys

103,3 mm

Vuoden suurin sademäärä vuorokaudessa, Multia, Pirttiperä, 28.7.

+33,6 °C

Vuoden ylin lämpötila, Rauma, Pyynpää, 7.8.

28,3 m/s

Vuoden kovin keskituulen nopeus merialueilla, Kökar, Bogskär, 20.9.

-37,5 °C

Vuoden alin lämpötila, Kittilä lentoasema, 24.3.

128 cm

Vuoden suurin lumensyvyys, Ristijärvi, Mustavaara, 29.3.

1066,5 mm

Vuoden suurin sademäärä, Nurmes, Mujejärvi

+24,9 °C

Vuoden ylin meriveden pintalämpötila, Hamina, Pitäjänsaari, 30.6.

+16,4 °C

Kotkan Haapasaaressa mitattiin Suomen säähavaintohistorian ylin syyskuun keskilämpötila

7,8 m

Vuoden suurin merkitsevä aallonkorkeus havaittiin varsinaisen Itämeren pohjoisosassa 22.11.

Lämpimänä alkanut vuosi kylmeni lopussa

Säävuosi 2023 eteni Suomessa syyskuun loppuun asti yhtenä havaintohistorian lämpimimmistä, mutta kylmä loppuvuosi pudotti koko vuoden keskilämpötilan lähelle jakson 1991–2020 keskiarvoa.

Vuosi 2023 oli Suomessa koko maan keskilämpötilaa tarkasteltaessa 0,3 °C normaalikauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi. Vielä syyskuussa näytti siltä, että vuodesta olisi tulossa yksi havaintohistorian lämpimimmistä. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä vuosi oli syyskuun loppuun mennessä ollut vuodesta 1829 alkavan havaintohistorian toiseksi lämpimin ja Sodankylän Tähtelässä vuodesta 1908 alkavan havaintohistorian lämpimin yhdessä vuoden 1989 kanssa. Kylmä loppuvuosi kuitenkin tasoitti keskilämpötilaa.

Erityisesti tammikuu, helmikuu ja syyskuu olivat huomattavan leutoja kuukausia (kuva 1). Syyskuu oli Pohjois-Lappia lukuun ottamatta jopa ennätyksellisen lämmin. Myös tammikuu oli Etelä-Lapissa paikoin leudoin lähes 90 vuoteen. Tavanomaista viileämpää oli loppuvuoden kuukausien lisäksi maaliskuussa ja heinäkuussa. Talven 2022–23 alin lämpötila, -37,5 °C, mitattiin Kittilän lentoasemalla vasta 24.3.

Myös kesäkuun alkuun osui kolea sääjakso, ja Saana-tunturin laelle vuonna 1991 perustetulla sääasemalla mitattiin 1.6. uusi kesäkuun kylmyysennätys, -7,7 °C. Kesän ylin lämpötila oli Raumalla kuumassa kaakkoisvirtauksessa 7.8. mitattu 33,6 °C, joka oli samalla Satakunnan maakunnan uusi lämpöennätys.

Huhtikuusta kesäkuuhun asti Suomen säätä hallitsivat korkeapaineet. Aurinko paistoi ja sateet jäivät niukoiksi, ja monin paikoin alkukesästä kärsittiin kovasta kuivuudesta.

Heinäkuusta lokakuuhun kaikki kuukaudet olivat puolestaan tavanomaista sateisempia, ja koko vuoden sademäärä kohosi suurimmassa osassa maata tavanomaista suuremmaksi. Sateisimmaksi paikkakunnaksi osoittautui toisena vuotena peräkkäin Nurmeksen Mujejärvi, missä vuoden sademäärä oli 1066,5 mm. Vähiten satoi edellisten vuosien tapaan Utsjoen Kevolla, 423,3 mm.

MAAILMANLAAJUISESTI VUOSI OLI ENNÄTYKSELLISEN

LÄMMIN

Maapallon keskilämpötila oli vuonna 2023 ennätyksellisen korkea, noin 0,6 °C jakson 1991–2020 keskiarvoa ja noin 1,5 °C esiteollisen ajan keskiarvoa korkeampi. Keskilämpötilaennätyksen syntyyn myötävaikutti Tyynellämerellä käynnistynyt El Niño -ilmiö.

Ensimmäistä kertaa kalenterivuoden kaikki päivät olivat yli asteen esiteollisen ajan keskiarvoa lämpimämpiä. Loppuvuodesta maapallon keskilämpötila oli enimmäkseen yli puolitoista astetta esiteollisen ajan keskiarvoa korkeampi, ja kesäkuusta joulukuuhun kaikki kuu-

Keskilämpötila Suomessa vuonna 2023

Lämpötilan poikkeama normaalista (°C)

Kuukausi

Sademäärä Suomessa vuonna 2023

Sademäärä (% normaalista)

Kuukausi

Kuva 1: Keskilämpötilan ja sademäärän poikkeama Suomessa vuonna 2023 jakson 1991–2020 keskiarvosta.

kaudet olivat maailmanlaajuisesti ennätyksellisen lämpimiä. Lämpötilan poikkeama oli suurin syyskuussa.

SUOMEN KESKILÄMPÖTILA

SUOMEN KESKILÄMPÖTILA VUONNA 2023

Suomessa keskilämpötila oli vuonna 2023 noin 0,3 °C normaalikauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa sekä Koillismaalla ja osassa Itä-Lappia vuosi oli noin puoli astetta tavanomaista lämpimämpi, kun taas Ahvenanmaalla, Pohjanmaan maakunnissa ja Meri-Lapissa keskilämpötila oli hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa (kuva 2).

Syyskuun loppuun asti vuosi oli ollut vielä yksi havaintohistorian lämpimimmistä, mutta kylmän loppuvuoden seurauksena vuosi ei Suomessa aivan yltänyt 20 lämpimimmän havaitun vuoden joukkoon. Kuitenkin etelärannikon tuntumassa, missä keskilämpötilan poikkeama oli suurin, vuosi oli esimerkiksi Hangon Russarössä vuodesta 1881 alkavan havaintoaikasarjan kahdeksanneksi lämpimin ja Helsingin Kaisaniemessä vuodesta 1829 alkavan havaintoaikasarjan 11:nneksi lämpimin, ja suurin osa lämpimämmistä vuosista on koettu edellisten vajaan 20 vuoden aikana.

KESKILÄMPÖTILA

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

Kuva 2. Keskilämpötila (°C) Suomessa vuonna 2023 ja keskilämpötilan poikkeama (°C) jakson 1991–2020 keskiarvosta.

Keskilämpötila vaihteli lounaissaariston reilusta 7 asteesta Luoteis-Lapin alle -1 asteeseen. Ylin vuosikeskilämpötila, 7,6 °C, havaittiin ulkosaaristossa Kökarin Bogskärin ja Paraisten Utön havaintoasemilla ja alin, -2,7 °C, Saana-tunturin laella Enontekiön Kilpisjärvellä sijaitsevalla sääasemalla.

Suomen keskilämpötila on noussut nopeasti 1980-luvun jälkeen (kuva 3). Lämpeneminen on ollut Suomessa noin kaksi kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin. Viimeisten noin kymmenen vuoden aikana lämpötila on ollut meillä keskimäärin pari astetta korkeampi kuin 1900-luvun alussa ja 1950–80-luvuilla. Suomen säähavaintohistorian lämpimin vuosi oli 2020, jolloin keskilämpötila oli 1,9 °C normaalikauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi.

Lämpötilan poikkeama (1991–2020) [°C]

Kuva 3. Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta vuosina 1900-2023. Punaiset pylväät kuvaavat tavanomaista lämpimämpiä vuosia ja siniset pylväät tavanomaista kylmempiä vuosia. Musta viiva kuvaa keskilämpötilan 10-vuotista liukuvaa keskiarvoa.

MYRSKYPÄIVÄT SUOMEN MERIALUEILLA

Kuva 4: Vuosien 2006–2023 myrskypäivät, eli päivät jolloin ainakin yhdellä Suomen merisäähavaintoasemista on mitattu 10 minuutin keskituulen nopeudeksi vähintään 21 m/s. 2022 2023

SADEMÄÄRÄ

SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

Kuva 5: Sademäärä (mm) Suomessa vuonna 2023 ja sademäärän osuus (%) jakson 1991–2020 keskiarvosta.

SÄÄTILASTOISTA POIMITTUA

Vuosi 2023 oli maailman säähavaintohistorian lämpimin vuosi. Mittauksiin perustuvat arviot maapallon keskilämpötilasta ulottuvat 1800-luvun puoliväliin. Vuosi oli noin 1,5 °C esiteollisen ajan keskiarvoa lämpimämpi, ja kesäkuusta joulukuuhun kaikki kuukaudet olivat maailmanlaajuisesti ennätyksellisen lämpimiä.

SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALTA VUONNA 2023:

• Vuosi 2023 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimin. Vuoden maailmanlaajuinen keskilämpötila oli noin 14,98 °C.

• Maapallon keskilämpötila oli 0,6 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi ja noin 1,48 °C korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1850–1900 (esiteollinen aika).

• Heinä- ja elokuu olivat mittaushistorian kaksi lämpimintä kuukautta.

• Euroopassa vuosi oli mittaushistorian toiseksi lämpimin: 1,02 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi. Euroopan lämpimin mitattu vuosi 2020 oli vain 0,17 °C vuotta 2023 lämpimämpi.

• Euroopassa jokainen vuoden 2023 kuukausi oli vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi ja syyskuu oli lämpimin mitattu.

• Skandinaviassa loka–joulukuun sääolosuhteet olivat kylmät, vaikka koko Euroopan tasolla syksy oli mittaushistorian toiseksi lämpimin.

• Merien pintalämpötilat olivat epätavallisen korkeita ja saavuttivat kuukausikohtaiset lämpöennätykset kaikkina kuukausina huhti–joulukuussa. Korkeat meriveden pintalämpötilat vaikuttivat osaltaan maapallon lämpötilaennätyksen rikkoutumiseen.

• Säävuosi 2023 koetteli yhteiskuntia ympäri maailmaa. Monin paikoin kärsittiin pitkittyneestä kuivuudesta ja toisaalta myös tuhoisista tulvista. Helleaallot rikkoivat paikallisia lämpöennätyksiä ja muun muassa Kanadassa ja Euroopassa oli laajoja maastopaloja.

• Portugalia (36,9 °C), Espanjaa (38.8 °C), Marokkoa (yli 41 °C) ja Algeriaa (yli 40 °C) huhtikuussa korventaneet lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden jopa 20 °C tavanomaista lämpimämpiä. Ilman ilmastonmuutosta tällaisten lämpötilojen todennäköisyys olisi ollut lähes olematon.

LISÄTIETOA

Copernicus Climate Change Service World Weather Attribution

Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

HIILIDIOKSIDIN JA METAANIN PITOISUUDET VUONNA 2023

Pallaksen Sammaltunturin mittausasemalla hiilidioksidin pitoisuuden keskiarvo oli 423,0 ppm (ilmatilavuuden miljoonasosaa), joka oli 2,1 ppm korkeampi kuin vuoden 2022 keskiarvo. Saaristomerellä Utön mittausasemalla vuosikeskiarvo oli 424,1 ppm, ja kasvu edellisvuodesta oli 2,8 ppm. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvunopeus on kiihtynyt, kun tarkastellaan muutosta vuosikymmenten yli. Menneen vuosikymmenen aikana kasvu näyttäisi tasaantuneen reilun 2 ppm:n tasolle vuodessa, kun vuosien välinen keskihajonta kasvunopeudessa on 0,4 ppm. Maailmanlaajuiseen pitoisuuden kasvunopeuteen verrattuna vuosittainen kasvunopeus Suomen asemilla on hyvin samalla tasolla.

Metaanin pitoisuus Pallaksen asemalla oli keskimäärin 2023 ppb (ilmatilavuuden miljardisosaa), joka oli 10 ppb suurempi kuin vuonna 2022. Ilmakehän metaanipitoisuus on kasvanut nopeasti. Kymmenvuotisjaksolla 2014–2023 kasvua oli keskimäärin 11 ppb vuodessa, kun sitä edeltävän yhdeksän vuoden jaksolla vuosittainen kasvunopeus oli 5 ppb. Utössä metaanipitoisuuden vuoden 2023 keskiarvo oli 2020 ppb, jossa oli 9 ppb kasvua edellisvuodesta. Mittausasemillamme viime vuosina havaittu voimakas lisäys metaanin kasvunopeudessa on linjassa metaanipitoisuuden maailmanlaajuisen kasvun kanssa.

PALLAS - SAMMALTUNTURI

PALLAS - SAMMALTUNTURI

(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)

Kuva 7: Havainnot ilmakehän hiilidioksidi- (CO2, sininen käyrä) ja metaanipitoisuuksien (CH4, punainen käyrä) pitkän aikavälin kehityksestä Pallas-Sammaltunturin asemalla. Hiilidioksidipitoisuuksia on mitattu Pallaksella vuodesta 1998 lähtien ja metaanipitoisuuksia 2004 lähtien.

423,0 ppm

HIILIDIOKSIDIPITOISUUS

VUONNA 2023

SAMMALTUNTURILLA

398,4 ppm

HIILIDIOKSIDIPITOISUUS

VUONNA 2013

SAMMALTUNTURILLA

Itämerellä jäätalvi 2022–23 oli kahdeksas leuto jäätalvi viimeisten kymmenen talven aikana. Talven maksimijäänlaajuuden keskiarvo on näinä talvina ollut Itämerellä vain 94 000 km2, mikä tekee jaksosta selvästi leudoimman 10-vuotisjakson 1700-luvun alkupuolelle ulottuvassa Itämeren jäähavaintojen aikasarjassa.

Vuosi oli enimmäkseen leuto myös Itämerellä

Jäätalvi 2022–23 oli kahdeksas leuto jäätalvi Itämerellä viimeisten kymmenen talven aikana. Syksyllä 2023 jäätyminen alkoi kuitenkin aikaisin. Kesällä ei ollut yhtä voimakkaita merellisiä lämpöaaltoja kuin edellisinä vuosina.

Jäätalvi 2022–23 oli Itämerellä jään laajuudella mitattuna leuto. Perämeri kyllä jäätyi kauttaaltaan, ja koko Suomen rannikko oli kiintojäässä. Suomenlahdella ajojäät pysyivät koko talven käytännössä Suursaaren itäpuolella. Saaristomerellä ulkosaaristo säilyi avoimena. Selkämerelläkään ei juuri tavattu ajojäitä rannikon jäiden ulkopuolella. Perämerellä jääkenttä oli paikoin ahtautunut, mutta ei niin pahasti kuin joinakin muina leutoina talvina. Kiintojään suurin paksuus vaihteli Perämerellä välillä 20–70 cm, Selkämerellä se oli 10–30 cm, Saaristomerellä 5–20 cm ja Suomenlahdella 10–40 cm. Ulapalla jään paksuus oli Perämerellä suurimmillaan 20–65 cm ja Suomenlahdella 10–30 cm.

Jäällinen ala km2

400 000

300 000

200 000

Talven laajin jäätilanne saavutettiin vasta 12. maaliskuuta, jolloin jäätä oli 81 000 km2:n alueella (kuva 8). Vuodesta 1720 alkavassa Itämeren jäätalvien havaintoaikasarjassa viimeinen 10-vuotiskausi on leudoin selvällä erolla: tänä aikana talven maksimijäänlaajuus on ollut keskimäärin vain 94 000 km2. Seuraavaksi leudoin oli 10-vuotisjakso 1930–1939, jolloin ei myöskään ollut yhtään ankaraa jäätalvea, kun taas kylmimpänä 10-vuotiskautena 1780–1789 kaikki jäätalvet olivat ankaria.

Ankaran jäätalven rajana Itämerellä pidetään 235 000 km2:n jään laajuutta. Viimeksi Itämerellä oli ankara jäätalvi talvella 2010–11.

100 000 0 9.11.

Kuva 8: Itämeren jääpeitteen laajuus talvella 2022–2023 (musta pistekäyrä) verrattuna vuosien 2007–2022 mediaanilaajuuteen (vihreä käyrä). Vaaleansininen varjostus esittää jääpeitteen laajuuden koko vaihteluvälin vuosina 2007–2022. Tummansininen varjostus kuvaa laajuuden tavanomaisinta vaihteluväliä, jonka sisälle puolet havaituista jääpeitteen laajuuksista asettuu (prosenttipisteet 25–75 %).

MERIVEDEN PINTALÄMPÖTILA VUONNA 2023

HELSINKI, HARMAJA

tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu kuukausi

Kuva 9: Meriveden pintalämpötila Harmajan mittauspisteellä vuonna 2023 verrattuna lämpötilan vuorokausikeskiarvojen jakaumaan vertailujakson (29.6.1995–13.12.2022) aikana. Vaaleansininen alue kuvaa vertailujakson minimi- ja maksimiarvoja, ja tummempi raja havaittujen arvojen ylintä ja alinta kymmenystä.

Perämerellä ja Merenkurkussa jäätalvi kuitenkin päättyi keväällä 2023 viikosta kahteen tavanomaista myöhemmin, ja Itämeri oli jäätön 29.5.

Syksyllä jäätyminen alkoi aikaisin. Perämerellä ensimmäiset jäät havaittiin 22.10., ja kylmän sään jatkuessa myös jäänmurtajien toiminta käynnistyi selvästi tavanomaista aikaisemmin 27.11. alkaen. Joulukuun lopulla kiintojään paksuus oli Perämeren rannikolla noin 40 cm ja Selkämeren sekä Suomenlahden rannikoilla noin 20 cm.

MERIVESI OLI LÄMMINTÄ KESÄKUUN

LOPULLA JA SYYSKESÄLLÄ

Itämerellä ei havaittu yhtä korkeita meriveden pintalämpötiloja kuin parina edellisenä kesänä, mutta vuoden aikana oli kaksi jaksoa, jolloin merivesi oli harvinaisen lämmintä (kuva 9). Ensimmäinen lämmin jakso osui kesäkuun loppupuolelle, jolloin mitattiin kesän korkeimmat meriveden pintalämpötilat. Kesäkuun viimeisenä päivänä meriveden pintalämpötila oli kaikilla Suomen rannikon mareografeilla yli 20 °C ja Haminassa meriveden pintalämpötilaksi mitattiin 24,9 °C.

Toinen lämmin jakso ajoittui alkusyksyyn. Syyskuussa merivesi oli lähes jatkuvasti ajankohtaan nähden harvinaisen lämmintä ja Suomenlahdella sekä Selkämerellä mitattiin ajankohdan ennätyslämpötiloja. Syys-lokakuun vaihteessa merivesi oli Suomen merialueilla Perämerta lukuun ottamatta vielä vähintään 15-asteista.

Kylmä loppuvuosi laski meriveden pintalämpötiloja selvästi, ja esimerkiksi Hangossa merivesi oli joulukuussa keskimäärin kylmempää kuin yhtenäkään edellisinä kymmenenä vuotena.

TUULET NOSTATTIVAT AALLOKKOA JA

HEILUTTIVAT MERIVEDEN VEDENKORKEUTTA

Kovien etelätuulten aikana 8.8. varsinaisen Itämeren pohjoisosassa mitattiin elokuun aallonkorkeuden ennätys, kun merkitsevä aallonkorkeus kasvoi 5,6 metriin. Samaan aikaan useimmilla Saaristomeren ja Selkämeren mittausasemilla merivesi nousi korkeammalle kuin koskaan aiemmin elokuussa pääosin 1920-luvulla alkaneiden mittausten aikana.

Lokakuussa aallokko oli tuulisen sään vaikutuksesta keskimääräistä kovempaa, ja 15.10. merivesi nousi Suomenlahdella länsituulten painamana korkealle. Haminassa vedenkorkeudeksi mitattiin +144 cm teoreettisen keskiveden suhteen, joka hipoi lokakuun ennätystä.

Vuoden suurin merkitsevä aallonkorkeus, 7,8 metriä, mitattiin varsinaisen Itämeren pohjoisosassa lounaismyrskyssä 22.11. Kyseessä oli myös marraskuun kuukausikohtainen ennätysaallokko.

Perämerellä vuoden kovin aallokko havaittiin koillismyrskyssä 28.11. Samalla merivesi laski Perämerellä poikkeuksellisen matalalle. Kemissä vedenkorkeudeksi mitattiin -125 cm ja Oulussa -114 cm teoreettisen keskiveden suhteen.

Merijää vähenee

Jäämerellä vääjäämättä

Vuoden 2023 merijään laajuus Arktisella alueella oli tyypillinen viime vuosikymmenelle. Jään kokonaismäärä jäi kautta vuoden alhaisemmaksi kuin vuonna 2022. Ennätyksiä ei syntynyt, sillä suurin ja pienin laajuus eivät kumpikaan saavuttaneet pienimpiä mitattuja arvoja.

Tammikuussa 2023 jääpeitteen laajuus pysytteli lähellä viimeisten 30 vuoden keskiarvoa ja oli laajimmillaan vuoden 2009 jälkeen. Helmikuussa jääpeitteen kasvu hidastui ja 6.3. mitattiin vuoden suurin laajuus, 14,6 miljoonaa neliökilometriä. Laajuus oli mittaushistorian viidenneksi pienin.

Kesän aikana jään laajuus oli yleisesti keskimääräistä pienempi, erityisesti Grönlanninmeren ja Itä-Siperian meren välissä. Huippuvuorten ja Laptevinmeren välillä jäätä oli keskimääräistä enemmän. Pienin laajuus 19. syyskuuta oli 4,24 miljoonaa neliökilometriä – kuudenneksi suppein havaintohistoriassa. Jääpeitteen laajeneminen hidastui syksyn lopulla ja jäi laajuudessaan jopa ennätysalhaisen vuoden 2012 alle. Laajeneminen kuitenkin kiihtyi taas joulukuussa.

Jääpeitteen laajuutta on mitattu satelliitein vuodesta 1979 ja paksuutta vuodesta 2010. Ilmastollisesti jääpeitteen kehitystä kuvaa hyvin syyskuun minimilaajuus (kuva 10). Tilavuusarvioita (kuva 11) ei toistaiseksi tehdä satelliittidatasta kesälle, johtuen kesän mittauksiin liittyvistä suurista epävarmuuksista.

Kuva 10: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen keskimääräinen laajuus syyskuussa vuosina 1979–2023. Data: NSIDC

2011-2022 keskiarvo Pienin tilavuus Suurin tilavuus 2023

Kuva 11: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen tilavuus vuonna 2023 verrattuna vuosien 2011–2022 keskiarvoon ja vaihteluväliin. Data: IL ja AWI

Kuva 12: Arktisen merijään paksuuden poikkeama 18.10.2023 vuosien 2011–2022 ajankohdan keskiarvosta. Turkoosi viiva kuvaa ajankohdan suurinta merijään laajuutta tarkastelujaksolla. Data: IL ja AWI

Ilmatieteen laitos

ilmastokatsaus@fmi.fi

www.ilmastokatsaus.fi