Sirius_erikoisnumero_2018

Sirius erikoisnumero 2018

Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti

Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa.

Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@staff.uta.fi

Haluaisitko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa?

Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?

Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi

Yhteystietoja

eNorssi-verkoston puheenjohtaja Heikki Ervast heikki.ervast@ulapland.fi

eNorssi-verkoston projektivastaava Sampo Forsström: sampo.forsstrom@uef.fi

SIRIUS: siriusenorssi@gmail.com

Julkaisija: eNorssi-verkosto

HARREn puheenjohtaja Heikki Happonen: heikki.happonen@uef.fi

Minne koulu on menossa?

Marraskuisen pimeyden

piirittäessä Helsinkiä ja koko leveyspiiriämme, harjoittelukoulujen rehtorit kokoontuivat syysseminaariin, jonka aiheeksi oli valittu iskevä kysymys: Minne suomalainen koulu on menossa?

Seminaari oli samalla pitkään harjoittelukouluverkostossa aktiivisesti vaikuttaneen Heikki Happosen jäähyväisseminaari.

Seminaaria avatessaan Happonen muistutti, että koulutuksen ekosysteemi kehittyy ja muuttuu nyt hurjaa vauhtia. Muutoksen tasoja on paljon. Myös koulutukselle esitettyjä kehittäistarpeita on paljon. Koulutukseen luotetaan, myös yliopiston koulujen verkostoon luotetaan.

Happosen mukaan ajassamme ilmenevät nopeat avaukset ja tulevaisuuteen kurottautuvat uudistuspyrkimykset asettavat haasteita koulutusrakenteille.

Muutoksissa toimiminen on koulutuksen reaalitila. Reformaatiossa on kyettävä ennakoimaan myös muutoksen suuntaa ja se on haasteellista.

Näiden pohdintojen äärellä kokoontui harjoittelukouluverkoston rehtoreiden lisäksi SITRAn, OPH:n ja OPM:n edustajat.

Oli ilo olla kuuntelemassa loistavia puheenvuoroja ja säkenöivää keskustelua. Usein puhutaan, että koulutuksen ammattilaisilla tulisi olla aikaa käydä arvokeskustelua.

Minne koulu on menossa -seminaarissa sitä oli, sekä aikaa että arvokeskustelua.

Tähän erikoisnumeroon ehtivät myös kasvatustieteenpäivien terveiset, ja aihepiiri sopiikin hyvin juuri tähän numeroon, nimittäin tutkimus-, kokeilu ja kehittämistyö on ollut eläköityvän Heikki Happosen sydäntä lähellä.

Sanna Isopahkala

Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista

Sitra on listannut tulevaisuusajattelun tavoitteet, jotka ovat tulevaisuuteen varautuminen, tulevaisuuksien suunnittelu, tulevaisuuksien avartaminen.

SITRAn edustajina paikalla olivat Milma Arola ja Jenna Lähdemäki. He olivat otsikoineet alustuksensa “Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista.”

Arola ja Lahdemäki heittivät esityksensä alkuun kysymyksen, että koska tulevaisuudesta ei voi kukaan sanoa mitään varmaa, onko silloin tulevaisuuden pohtiminen turhaa.

- SITRA on laatinut vuosittain megatrendien listan, eli näkökulmia niistä ilmiöistä, jotka vaikuttavat arkeemme jo nyt ja tulevaisuudessa, Arola muistutti.

Vuonna 2016 niitä olivat kiihtyvällä tahdilla kehittyvä teknologia, keskinäisriippuvainen ja jännitteiden maailma sekä globaali luonnonvaroihin ja ilmastonmuutokseen liittyvä kestävyyskriisi.

Vuoden 2017 megatrendit käsittelivät käsittelevät työtä ja toimeentuloa, demokratiaa ja osallisuutta sekä kasvua ja edistystä.

- Demokratian tilaan liittyen tehtiin Hyssälän ja Backmanin selvitys, joka oli hälyttävä viesti siitä, että demokratian toimintatavat eivät ole juurikaan uudistuneet 100 vuoteen, Lähdemäki kuvaili.

Vuonna 2018 SITRAssa ei ole kuitenkaan listattu megatrendejä, vaan sen sijaan on keskitytty heikkojen signaalien eli mahdollisen muutoksen ensioireiden etsimiseen.

Yksi iso muutos koskee työelämää.

- Siinä missä aiemmin työura oli muotoa opiskeluaika,

työssäoloaika ja eläköityminen, yhä useammin jatkossa työura on oppimista läpi elämän, työntekoa eri rooleissa, eri muodoissa, eri paikoissa ja eri tahoille, Arola kuvaili.

Lisäksi työelämään kuuluu vapaajaksojen viettäminen ja asteittainen poistuminen työelämästä. Yksin yrittäjyys, osaaikayrittäjyys ja kevytyrittäjyys ovat kasvussa. Nykyisillä

opiskelijoilla työelämä tulee olemaan erilainen kuin aiemmin, he tulevat tekemään keskenään erilaisia työuria.

Arolan mukaan mielenkiintoista on, että asiantuntijuuden osaamisalueen ytimessä ei tulekaan jatkossa olemaan substanssiosaaminen, vaan itsetuntemus ja tietoisuustaidot sekä luovuus, kyseenalaistaminen, analyyttisyys, eettisyys ja yrittäjyys.

Lisäksi vuorovaikutus- ja viestintäosaaminen korostuvat

Jenna Lähdemäki-Pekkinen esitteli puheenvuorossaan uutta julkaisua

“Sustainability human well being & the future of education”, jonka tutkimuskysymyksenä on “Miten mahdollistamme oppilaiden, koulujen ja yhteisöjen kehittymisen kestävän

hyvinvoinnin yhteiskuntamallin rakennuspalikoiksi?”

Pekkinen muistutti, että kouluissa ollut kestävyysohjelmia jo pitkään. Silti tällä hetkellä olisi erityisesti kasvattajien piirissä aktiivisesti mietittävä, mitä jokainen meistä voisi tehdä ilmastonmuutoksen hyväksi.

- Ulkoapäin on vaikea pakottaa ketään kestävän kehityksen

ratkaisijaksi, mutta kouluissa voidaan vaikuttaa sisältä päin asenteisiin, LähdemäkiPekkinen kannusti.

Lähdemäki-Pekkisen esittelemässä julkaisussa tulevaisuuden taidoiksi luetellaan nykyisestä opetussuunnitelmastakin tuttuja aihepiirejä kuten ongelman ratkaisu, yhdessä työskentely, kriittinen ajattelu, luovuus, empatia, systeemien ymmärtäminen ja globaali lukutaito.

Koulutuskentällä on tarpeen käydä jatkuvaa tulevaisuussuuntautunutta tarkoitus- ja arvokeskustelua. Viime vuosina on keskitytty painavasti Pisa-tulosten seuraamiseen ja se on kiinnostavaa. Samalla olisi hyvä pohtia asioita pitkällä aikavälillä.

Lähdemäki-Pekkinen toivoi, että opettajat pohtisivat jatkuvasti vastauksia kysymyksiin mitä opetamme, miten opetamme ja miksi opetamme. Hän myös kannusti suuntaamaan ajattelua ilmastoahdistuksesta

toivoon ja toimintaan.

Nuorisobarometrin mukaan nuorten ahdistus ilmastoon liittyvissä asioissa on kasvanut voimakkaasti. Ilmastoahdistus on mielenkiintoinen teema ja se näkyy yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tekemisessä.

Mutta mitä opettaja voi tehdä ilman, että apatia vyöryy ilmoille? Lähdemäki-Pekkisen esittelemässä kirjassa Anna Lehtonen ja Arto Salonen ja Hannele Kantel nostavat esiin mm. taiteen ja ilmiöpohjaisuuden merkityksen. Lähdemäki-Pekkinen nostikin esille useita esimerkkejä siitä, miten taidekasvatus voi antaa väyliä joko käsitellä ilmastoahdistusta tai toisaalta kasvattaa ekologiseen ajatteluun.

- Koulutukselta vaaditaan paljon, jotta voidaan siirtyä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan. Koulu on tietenkin vain yksi osa tätä keskustelua. Nuoret ja lapset eivät pysty tähän projektiin yksin. Kaikki ikäluokat on saatava mukaan.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Arvioinnin siunaus ja kirous

2001 helmikuussa

dopingkäry laski

Suomen maineen

alas ja loppuvuodesta 15-vuotiaat nostivat sen takaisin ylös.

Näin sanaili apulaisprofessori

Juhani Rautopuro Koulutuksen tutkimuslaitokselta esitellessään suomalaisia oppimistulosten arviointeja.

Rautopuron mukaan avainsanat suomalaisen koulun menestyksessä ovat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, opettajien ammattitaito, luottamus (ei tarkastajajärjestelmää) ja erityisopetus.

- On ilman muuta selvää, että jos tuetaan niitä, joilla on oppimisongelmia, oppimistulosten keskiarvo nousee, Rautopuro painotti.

Rautopuron mukaan nykyinen koulutuksen arvioinnin systeemi meillä on toimiva siksi, että siinä ei arvioida yksittäisiä oppilaita ja kouluja vaan koko järjestelmää.

- Siksi koulut ja opettajat saavat keskittyä oppimiseen eikä tarvitse jännittää testaamista. Koulutuksen arviointi Suomessa on otospohjaista eikä sisällä standartoituja testejä tai rankiglistoja, Rautopuro huomautti

Suomalaisia on ymmärrettävästi viime vuosina kiinnostanut PISAtulokset, ensin niiden korkea taso ja sitten tulosten huononeminen. Mistä PISAssa sitten on kyse?

Kansainvälisesti erikoista suomalaisessa arviointijärjestelmässä on se, että meillä ei ole kansallisia tasokokeita. On opetussuunnitelmaan perustuvat arvioinnit ja soveltava arviointi.

- PISA-tuloksia, pitäisi seurata 9 vuoden sykleissä, koska siinä vaihtuu kolmen vuoden välein se aihealue, jota arvioidaan (lukutaito,

matematiikka, luonnontiede), Rautopuro muistutti.

Luonnontieteissä tapahtunut 30 pisteen tiputus tarkoittaa noin yhden kouluvuoden edistystä oppilaan kohdalla. - Se on ihan merkittävä juttu. Myös lukutaidossa ja matematiikassa on tultu alaspäin. Rautopuro käsitteli myös

Suomen menestyksen laskua viimeaikaisissa kansainvälisissä

oppimistulosten arvioinneissa.

- Tilanne ei ole huono, mutta sitä pitää miettiä. Lasku alkaa näkyä jo 4. luokkalaisten oppimistuloksissa. Mistä tämä johtuu, siitä pitäisi keskustella.

Suomen tasolla huolestuttavaa on tyttöjen ja poikien välinen ero oppimistuloksissa. Rautopuron mukaan huolestuttavaa on varsinkin se, että arkielämässä selviytymisen taidot on puutteelliset niin monella, jatko-opintomahdollisuudesta puhumattakaan.

- Päättöarviointi on nuorten elämän tärkein nivelvaihe. Eroja on koulujen välillä ja jopa koulujen sisällä, Rautopuro sanoi.

Tähän on lähdetty hakemaan vastausta sillä, että 2015 vuoden PISA-tulokset ja yhteishakutiedot on sovitettu yhteen ja aineistoa käydään parhaillaan läpi.

- Opetushallitus on asettanut ryhmän miettimään päättöarvioinnin kriteerejä. Nyt on vain kriteerit arvosanalle 8. Tarvitaan useammat kriteerit.

Rautopuro kertoi lukion opettajille tutun tapausesimerkin: Opiskelija tulee lukioon arvosanalla 8.5 ja lukiossa keskiarvo tippuu nopeasti 2 numeroa. Onko valinta silloin oikeudenmukainen, jos arviointi kouluissa on noin epätasaista?

Syitä arvioinnin ongelmiin ja niiden vaikutuksesta jatkoopintoihin Rautopuro on tutkinut huolellisesti.

- Tilanne arvioinnissa on se, että koulujen välillä on systemaattisia eroja. Sosioekonominen tausta, sukupuoli, koulun opetuskieli

ja maahanmuuttajataustaisuus näyttävät vaikuttavan arviointiin.

Loppuun Rautopuro nosti esille tärkeän näkökulman viitatessaan

Jouni Välijärven tekemään kyselyyn, jonka tuloksena oli, että suomalaisnuoret ovat tyytyväisempiä elämäänsä, kuin samanikäiset nuoret monissa muissa maissa. Varsinkin pojat ovat ihan tyytyväisiä.

Oppimistulokset laskevat, mutta nuoria ei ahdista, vaan he ovat tyytyväisiä. On ihan hyvä kysymys, että onko ranking-listoilla sitten väliä, jos oppilaat on tyytyväisiä?

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Minne menet koulu? Sitä mietitään

myös Opetushallituksessa ja -ministeriössä

Minne menet koulu ja mitä sivistys ja osaaminen ovat?

Niihin kysymyksiin pohtivat vastauksia Opetushallituksen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisessä puheenvuorossa

Jorma Kauppinen ja Sanna Vahtivuori-Hänninen.

- Opetusministeri on antanut Peruskoulufoorumin tehtäväksi miettiä, mihin peruskoulu on menossa. Siitä täytyy lähteä, että sivistys ja osaaminen ovat tärkeimmät voimavaramme, Kauppinen ja VahtivuoriHänninen sanoivat.

He jatkoivat muistuttaen, että olemme pieni maa, jonka tärkein pääoma on sivistys ja osaaminen. Niiden päälle suomalainen hyvinvointi rakentuu.

- Sivistyksen ja osaamisen

miettimisessä eNorssi-väen tulee olla mukana, koska teidän parissa opetusharjoittelijat löytävät opetuksen reaalimaailman, Kauppinen painotti.

Hän otti myös kantaa nykyiseen opetussuunnitelmaan ja sen lähellä pyörivään keskusteluun.

- Oppiaineita ja ilmiöitä ei tarvitse asettaa vastakkain. Kasvatustieten historiaakin ajatellen käsitteet tulevat oppiaineen kautta, niitä tarvitaan jotta voidaan pureutua ilmiöihin.

Kauppisen ja Vahtivuori-Hännisen mukaan osaamisen varmistaminen ja eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen on toinen iso teema, josta on puhuttava silloin, kun mietitään minne koulu on menossa.

- Aiemmin peruskoulu on pystynyt paremmin tasaamaan erilaisista taustoista tulevien

lasten oppimistulosten eroja. Miten siihen puututaan nyt, esittäjät kysyivät.

Kauppinen muistutti, että suomalaisen koulutuspolitiikan vahva ihanne on ollut koulutuksellinen tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet päästä elämässä eteenpäin.

- Siitä olemme varmasti kaikki tässä salissa edelleen samaa mieltä. Mutta miten tässä asiassa tunnistetaan erilaiset tarpeet ja raamit?

Harjoittelukoulujen rehtorit osallistuivat aktiivisesti pohdintaan esityksen aikana. Itä-Suomen yliopiston Joensuun normaalikoulun johtava rehtori Mikko Ripatti nosti esille tuntikehyksen merkityksen.

- Viisaat kunnat investoivat tuntikehykseen. Esimerkiksi Iisalmessa investoidaan tietoisesti äidinkieleen ja matematiikkaan.

Ja Iisalmen oppimistulokset ovat hyviä, eikä tämä ole sattumaa, vaan johtuu juuri tuntikehykseen satsaamisesta, Ripatti huomautti.

Viikin normaalikoulun yläkoulun rehtori Marja Martikainen vei huomion varhaiskasvatuksen puolelle.

- Osaamisen varmistaminen tulee mielestäni tehdä muuten kuin kansallisia testejä rakentamalla. Esimerkiksi varhaiskasvatukseen satsaaminen ei tarvitse olla sitä, että sinne tuodaan lisää koulua tai koulumaisuutta.

Paljon pitää miettiä sitä, mitä tapahtuu ennen peruskoulua.

Esille nousi myös isoja yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka eivät voi olla vaikuttamatta opetukseen ja sen järjestämiseen.

- Viime vuonna syntyi pienin ikäluokka itsenäisyyden aikana ja syntyvyys on jo kuusi vuotta laskenut. Tämä asettaa isoja haasteita laadukkaan perusopetuksen järjestämiselle pienissä kunnissa, Kauppinen ja Vahtivuori-Hänninen muistuttivat. Koulutuksesta puhuttaessa ei voida myöskään välttyä siltä, että samalla puhuttaisiin rahasta.

yhtään enempää rahaa kuin nytkään. Poliittinen keskustelu on vähän epärehellistä tässä mielessä, Kauppinen arvioi.

- En usko, että tulevalla hallituksella löytyy koulutukseen

Talouden teemoista keskustelu kulki yksilöllisten oppimispolkujen suuntaan. Rehtoreita ja puheenvuoron pitäjiä mietitytti, miten peruskoulun sisällä luodaan mahdollisuuksia luoda yksilöllisempiä oppimispolkuja.

- Peruskoulun idea on hyvä, mutta onko 9 vuotta samaa kaikille hyvä? Voiko vaihtoehtoisia polkuja olla ilman, että puhutaan peruskoulun olevan vaarassa, Kauppinen ja Vahtivuori-Hänninen herättelivät miettimään.

Tärkeänä teemana nousi esille myös hyvinvoinnin merkitys.

- Hyvinvoivat lapset ja nuoret oppivat ja osaaminen luo hyvinvointia, esittäjät painottivat.

Oman osansa sai arvio opettajankoulutuksesta.

- Suomessa on erinomainen opettajankoulutusjärjestelmä, mutta siinä on rehtorin mentävä aukko. Tässä teillä eNorssi-

väellä on paljon sanottavaa ja tehtävää, esittäjät muistuttivat.

Heidän mukaansa osa yliopistoista on jo sisällyttänyt opettajankoulutuksen opintoihin muutaman pisteen johtamisopintoja, mutta asiassa riittäisi kehittämistyötä niin että jokainen opettaja opiskelisi jonkin verran johtamista.

- eNorssi-verkosto ja harjoittelukoulut sekä yhteistyö niiden kanssa saivat niin Kauppiselta kuin Vahtivuori-

Hänniseltä paljon kiitosta.

- Myös ministeri muistaa aina mainita normaalikoulut, kun puhtaan opetuksen kehittämisestä, he mainitsivat.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Monipuolinen

työura on haastanut ajattelemaan koulutusta ja opetusta koskevia asioita pintaa syvemmältä

Harjoittelukouluverkostossa pitkään vaikuttanut, sen nykyinen puheenjohtaja, Heikki Happonen jää vuodenvaihteessa eläkkeelle.

Pitkän työuran varrelle mahtuu monta vaihetta.

- Olin armeijan jälkeen sijaisena samassa koulussa, josta olin kirjoittanut ylioppilaaksi. Keväällä rehtori sanoi, että Heikki, sinun pitää lähteä opiskelemaan opettajaksi, Happonen muistelee.

Muut haaveet, kuten metsänhoitaja tai eläinlääkäri, jäivät. Opettajaopinnot Happonen aloitti Joensuun opettajakorkeakoulussa vuonna 1975. Tutkintoja kertyi sittemmin kokonaiset kuusi erilaista.

- Ensin opiskelin luokanopettajaksi, sitten erityisopettajaksi. Sen jälkeen minusta tuli humanististen tieteiden kandi, filosofian

maisteri, kasvatustieteen lisensiaatti ja lopulta tohtori.

Erityispedagogiikka on ollut

Happosen työuralla läheinen aihepiiri, ja niinpä hän väittelikin vuonna 1998 aiheesta Fyysisten erityisopetusympäristöjen historiallinen, typologinen ja arvioitu tila Suomessa. Happosen työura on ollut monipuolinen ja työtehtävät vaihtuneet.

- Ensimmäiset kaksi vuotta luokanopettajakoulutuksen jälkeen olin kaupungilla musiikinopettajana ja sitten aloitin erityisopettajaopinnot. Sinä aikana minut houkuteltiin Norssiin, se oli vuonna 1981, Happonen muistelee.

Normaalikoulun lehtorina hän oli 4-5 vuotta, kunnes yliopiston erityispedagogiikan lehtorin ja tutkijan työtehtävä kutsui. Norssi

kuitenkin veti takaisin puoleensa samoihin aikoihin väitöskirjan valmistumisen kanssa.

- Palatessani yliopistolta Norssiin väitöskirja oli vielä kesken. Erityisopetuksen lehtorin tehtävien rinnalla toimin myös vararehtorina, yhtenäisen perusasteen rehtori minusta tuli vuonna 2000.

Happosta on aina innostanut monipuolisuus eri työtehtävissä.

- Norssissa olen saanut olla tekemisissä niin

yleissivistävän opetustehtävän, opettajankoulutuksen kuin tutkimuksenkin kanssa.

Kun eläke siintelee edessäpäin, työuraa taaksepäin katsellessa se näyttäytyy äärimmäisen haastavana ja monipuolisena.

- Olen saanut tehdä pitkään yhteistyötä ensin Kouluhallituksen ja sitten Opetushallituksen kanssa sekä ministeriön asettamissa erilaisissa työryhmissä.

Vaikuttamisen mahdollisuus on ollut kiinnostava ja on tuntunut hyvältä saada olla mukana kehittämässä itselle ja opettajankoulutukselle tärkeitä

asioita, Happonen kuvailee. Yksi uran tärkeimmistä työtehtävissä on ollut harjoittelukoulujärjestelmän kehittäminen.

- Siinä olen saanut käynnistää monia tärkeitä asioita, yhtenä tärkeimpänä harjoittelukouluverkoston tekemää tutkimus-, kokeilu ja kehittämistyötä.

Happosen pitkäjänteinen työ TutKoKe-työn parissa huipentuu nykyiseen yliopistojen koulujen tulevaisuuskuvan strategiaan, jota parhaillaan toteutetaan.

- Se on sitä kertomusta, mitä on tavoiteltu pitkä aika.

Erityisen kiitollisena Happonen muistelee esimiehiään ja työyhteisöään.

- Ne ovat mahdollistaneet sen, että olen saanut olla monessa mukana. Esimiehet olleet avarakatseisia ja joustavia, Happonen kiittää.

Pitkä työura on antanut mielenkiintoisen näköalapaikan tutkia ja tarkastella suomalaista sivistysosaamista

- Se, että olen saanut olla asiantuntijana erilaisissa työryhmissä, on haastanut pohtimaan asioita syvemmältä.

Happosen työuraan mahtuu myös rooli täydennyskouluttajana lääninhallitusten ja AVIen kanssa yhteistyössä.

- Koulutuksia on ollut opettajille, rehtoreille ja koulun kehittäjille monista aiheista, esimerkiksi yleissivistävän koulun kehittämisestä, muutosjohtamisesta, koulurakentamisesta, oppilashuoltotyöstä, lainsäädännöstä … Koulurakentamisen myötä koulutettavana on ollut myös arkkitehtitoimistoja ja koulurakentamisen tutkijoita. Lisäksi Happonen on ohjannut väitöskirjoja, toiminut esitarkastajana ja vastaväittäjänä.

- Ne ovat olleet akateemisen työn huippukohtia.

Tuottelias mies on saanut aikaan myös noin 50 eri julkaisua

tai artikkelia, pääasiassa suomalaisissa aikakauslehdissä

ja julkaisusarjoissa ja pitänyt kymmeniä asiantuntijaesitelmiä omilta osaamisalueilta.

- Harjoittelukoulujen rehtorit (HARRE) ollut vahva vaikuttamisen foorumi. Itselleni se on ollut samalla tärkeä ja merkityksellinen porukka.

Työuran alkuvuosilta Happosella nousee mieleen ensimmäinen käynti kouluhallituksessa 1983.

- Opin tuntemaan siellä silloisia ylitarkastajia, se oli jännittävä hetki kokonaisuudessaan.

Mieleen ovat jääneet myös ne kerrat, kun Happonen on saanut olla eduskunnassa kuultavana.

- Ne on olleet tärkeitä vaikuttamisen hetkiä, samoin työskentely eri opetusministereiden ja opetushallituksen johdon kanssa.

Happonen korostaa, että opettajan tehtävä on maailman tärkeimpiä tehtäviä, samoin opettajien kouluttaminen.

- Tulevaisuutta tarkasteleva työote, lasten ja nuorten

kehittymisessä kiinni oleva opettajuus, ohjaaminen, omaan ammattitaitoon luottaminen ja arvostaminen antavat meille voimaa kohdata onnistuneesti suuretkin haasteet. Voimia teille kaikille, hyvät kollegat eri tehtävissä!

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

”Heikki on ihmisenä ja ystävänä sosiaalinen, positiivisesti ajatteleva, analysoiva, hyvin ahkera, huumorintajuinen, ystävänä luotettava, kuunteleva, koulurakentamisen ehdoton asiantuntija.

Harren puheenjohtajana Heikki rakensi harjoittelukoulujen strategiaa The University School-ajattelun suuntaan.

Hän painotti tätä asiaa sekä meille harrelaisille että puheenvuoroissaan ministeriön ja muiden toimijoiden suuntaan.

Työssään Heikki toimi aina kaikkien harjoittelukoulujen etua ajaen.Lisäksi hän otti toimissaan huomioon koko suomalaisen opettajankoulutuksen kehittämisen.

Erityisesti Heikki osasi sovittaa erilaiset mielipiteet sellaiseen muotoon, että lopulta asiat voitiin hyväksyä yhteisenä kantana.

Heikki, för mig som kommit in bland ledande rektorer först hösten 2017 har du varit som en klok och förnuftig far. Önskar dig allt gott under pensionstiden. Med vänlig hälsning”

Johtavat rehtorit

Terveisiä Tampereen kasvatustieteen

Lehtorit Eeva Salmi (kuvassa) ja Satu Kumpulainen Lapin yliopiston harjoittelukoululta olivat Tampereen Kasvatustieteen päivillä kertomassa aiheesta ”Tieto- ja viestintätekniikan pedagogiikkaa alkuopetuksessa - käytäntöarkkitehtuuri muutoksessa”

kasvatustieteen päiviltä

Niin ikään Lapin yliopiston harjoittelukoulun lehtori

Tiina Yrjänheikki esitteli väitöstutkimustaan, jonka aiheena on Lesson study- menetelmä itsearviointitaitojen kehittämisestä matematiikan oppiaineen kontekstissa

Taiteen taikamaailma

Yksi mieleenpainuvimmista luennoista koskaan oli kasvatustieteen päivillä kuultu taiteilija Marita Liulian luento taiteen taikamaailmasta.

Liulia kertoi omasta elämänhistoriastaan ja siitä, miten lapsuuden kokemukset ovat vaikuttaneet hänen uraansa taiteilijana.

- Kun olin lapsi, meidän kotona syttyi tulipalo keskellä yötä ja meidät pelasti paksu lumihanki, johon hyppäsimme ikkunasta.

Tulipalon jälkeen pieni tyttö alkoi oireilla fyysisesti ja hänellä todettiin tuberkuloosi.

- Minua hoidettiin vuosia tuberkuloosi-potilaana, kunnes vuosien päästä eräs lääkäri totesi, että minulla onkin nivelreuma.

Liulian lapsuudessa sairaalamaailma tuli tutuksi ja hän vietti osastoilla pitkiä jaksoja hoidettavana. Tuolloin taiteen taikamaailma imaisi pienen tytön

mukaansa ja oli keino selvitä raskaista koettelemuksista.

- Nykyään ajattelen, että taiteen taikavoima voi myös vastata globaaleihin ongelmiin.

Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala

Hyvyys, totuus ja kauneus

Kasvatustieteen päivien

teemana Tampereella oli Hyvyys, totuus ja kauneus kasvatuksessa.

Ensimmäistä kertaa teemaryhmissä oli myös Koulun kehittämisen teemaryhmä.

Sen vetäjinä olivat Sara Juvonen ja Heidi Vartiainen Helsingin yliopistosta ja Helena Rajakaltio Tampereen yliopistosta.

- Selkeästi tämä teema on nyt ajankohtainen ja kaivattu, koska esityksiä tuli niin paljon, että jouduimme vetämään omat esityksemme pois, vetäjät kertoivat.

Teemaryhmän ensimmäisessä osiossa Aija Rinkinen esitteli tutkimustaan, joka koskee sivistysjohtajien näkemyksiä suomalaisen perusopetuksen kehittämisestä.

- Sivistysjohtajien mielestä yksi suomalaisen koulujärjestelmän

parhaita puolia on ammattitaitoiset opettajat ja opettajankoulutuksen hyvä laatu. Lisäksi he lukevat koulujärjestelmän vahvuuksiin tasa-arvoisuuden, maksuttomuuden ja yksilöiden huomioimisen, Rinkinen kertoi.

Kehitettäviä puolia taas sivistysjohtajien mielestä on pedagogiikan ja toimintakulttuurin kehittäminen sekä digitaalisuuden ja teknologian haltuunottaminen, talous ja kiinteistöt sekä oppimisympäristöt.

Yllättäen johtajat lisäsivät opettajat myös kehitettävien asioiden listalle, nimittäin he näkevät ongelmana sen, että osa opettajista eivät osallistu ollenkaan täydennyskoulutuksiin.

Tampereen yliopistosta Katja Patojoki esitteli Patojoen, Pyhältön, Pietarisen ja Soinin tutkimusta, joka koskee opetussuunnitelmauudistusta oppimisen prosessina rehtorin näkökulmasta.

- Yksi tärkeä huomio on, että ihmisten osallisuuden kokemusta tarvitaan, jotta muutosta voi tapahtua, Patojoki kertoi tutkimusryhmän tuloksia.

Lisäksi tarvitaan sitoutumista ja omistajuutta, koska ne luovat merkityksellisyyttä. Tämän myötä uuden tiedon rakentelu mahdollistuu.

Elina Fonsen ja Laura Kiuru

Helsingin yliopistosta esittelivät Fonsenin, Kiurun, Lahteron, Hotulaisen ja Kallioniemen tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on selvittää kasvatus- ja opetusalan johtajien näkemyksiä itsensä ammatillisesta kehittämisestä.

Hankkeen tavoitteena on kehittää ja arvioida kasvatus ja opetusalan johtamisen perusopintoja.

Sonia Lempinen ja Piia

Seppänen Turun yliopistosta kertoivat tutkimuksestaan, jonka aiheena on valtio koulutuksen kaupallisissa organisaatioissa.

muuttunut kannustavammaksi koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön suhteen.

Lempisen ja Seppäsen mukaan opetussuunnitelmateksti on vuosien 2004-2014 välissä

- Aiemmin yhteistyö -sana mainittiin opetussuunnitelmassa lähinnä koskien oppilashuollollista yhteistyötä. Nyt sitä käytetään puhuttaessa koulun ulkopuolisista toimijoista, Lempinen ja Seppänen sanoivat.

He nostivat esille myös yllättävän kysymyksen, että kehitetäänkö peruskouluja ICTtuotteiden testikenttänä.

Esityksen jälkeinen keskustelu kävi vilkkaana. Hyviä näkökulmia nousi esille, kuten se, että onko opetusteknologian tulo koulumaailmaan ylhäältä alaspäin johdettua, vai kuntien itsensä valitsema tie.

Teksti: Sanna Isopahkala

Tulevia tapahtumia

15.1.2019 eNorssin johtoryhmän kokous

23.-27.1.2019 BETT-messut Lontoossa

5.2.2019 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Tampereella

10.-11.4. 2019 eNorssin Oppilas- ja opiskelijakuntapäivät Turussa

16.4.2019 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Turussa

24.4.2019 eNorssin työryhmien tapaaminen Helsingissä

25.-26.4.2019 eNorssi-seminaari laivalla

9.10.2019 eNorssin Ohjaajakoulutus Moduuli 3. Joensuussa