Pitkän uran eNorssi-verkostossa tehnyt Mikko Ripatti uusiin tehtäviin Oulu pärjäsi kansainvälisessä yhteistyössä
korostaa
vuorovaikutustaitoja ja inhimillisyyttä
eNorssi-verkoston lehti 4/2020
Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa? Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Vesa Valkila vesa.valkila@utu.fi
Toimittajalta
Kokoan Siriusta yhteen joulukuun alun iltapäivänä, kun omassa työssä käytännön järjestelyt on muutamassa tunnissa käännetty eri asentoon ja opiskelijoiden tunnit muuttuneet etänä pidettäviksi.
Vuorovaikutuksen merkitys on näkynyt luokassamme konkreettisesti tänään. Aamulla oppilaat olivat pettyneitä, kun opiskelijat eivät enää tulleetkaan luokkaan opettamaan. He olisivat halunneet nähdä tutut ja tärkeiksi käyneet nuoret opettajat paikan päällä. Toisaalta heti etäyhteyden auettua luokassa kuului iloista naurua ja luontevaa keskustelua. Yhtäkkiä ilo yhteydestä oli silminnähtävää.
Elämme aikaa, jossa mikä tahansa voi huomenna olla toisin ja on oltava valmis kääntämään päiväsuunnitelma uuteen asentoon. Mikä meitä kannattelee tällaisina aikoina?
Kyllä se on juuri yhteys toisiin ihmisiin, se että tietää kollegoiden tietävän ja jakavan tämän, käytävällä turvavälien takaa lähetetyt etähalaukset ja tunne siitä, että olemme tässä yhdessä.
Meillä kaikilla on takana erikoinen syksy. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, ja rentoudutaan hetki vaikkapa Siriuksen upeiden juttujen parissa.
Hyvää ja levollista joulumieltä kaikille, Sanna Isopahkala
Teini Piibemaa
’’How Women Walk In The Dark’’ 2020 Oil on canvas 60x60cm
Tulevaisuustutkija Ilkka
Halava näkee vuorovaikutustaidot yhä tärkeämpinä
Teksti: Sanna Isopahkala
Kuvat: Ilkka Halavan nettisivusto
Mitäänyhtä listaa tulevaisuustaidoista eivoi muodostaa. Muutosmyönteisyys vie eteenpäin.
Tavallisena torstaina, kun takana on kuusi tuntia omaa opetusta ja opetusharjoittelijoiden tuntien seuraamista ja ulkona marraskuinen tuuli pyörittää vesisadetta, tavoitan iltapäivän aikaan puhelimessa tulevaisuustutkija Ilkka Halavan.
Olen kysynyt kollegoilta ympäri Suomen, mikä tulevaisuustutkijan ajatuksissa heitä kiinnostaa.
Kollegat ovat pyytäneet kysymään tekoälystä, oppimisanalytiikasta, tulevaisuuden koulurakentamisesta, empatiasta, ääripäihin sijoittuvasta keskustelusta, epävarmuudesta ja peloista, monesta muusta asiasta, joihin emme reilun tunnin mittaisen puhelun aikana edes ehdi.
Se kuitenkin tulee selväksi, että tulevaisuustutkija näkee ihmisten tekevän pelkästään vuorovaikutustyötä.
- Annetaan jo viimeinkin koneiden tehdä koneiden työt ja ihmisten tehdä ihmisten työt. Tässä ajassa pitäisi korostaa inhimillisiä kysymyksiä, Halava kuvailee.
Toisaalla hän on kuvaillut itseään oppimisaddiktiksi. Kun kysyn, miten näin hyödyllistä riippuvaisuutta voisi levittää muillekin, Halavaa naurattaa.
- Peruskysymys on se, että tukahdutetaanko uteliaisuus. Isot kysymykset kaipaisivat identifioitumista ja yksi niistä on se, mitä oppimisesta ajatellaan.
Halava muistelee, että jo kauan sitten palkkatyössä ollessaan hän alkoi miettiä, hoituuko täydennyskoulutus tosiaan siten, että järjestetään muutaman kerran vuodessa ulkopuolisten avulla koulutustapahtuma ja sitten luotetaan, että sillä se oppiminen hoituu.
- Nykyään kun voin itse säädellä työaikojani, oppiminen on jokapäiväistä. Sellainen päivä on huono, jolloin en ole oppinut mitään, Halava kuvailee.
Tulevaisuutta työkseen tutkiva jakaa tutkimusaiheensa kuudelle eri kaistalle, joista työn ja oppimisen tulevaisuus on yksi.
- Sen lisäksi että koulu valmistaa lapsia ja nuoria yhteiskuntaan, se valmistaa heitä myös elämään, ihan heidän omaan elämään kokonaisuudessaan. Myös tämä pitäisi huomioida opetuksen painotuksissa.
Halava ei usko valmiisiin listoihin, joissa luetellaan tulevaisuuden taitoja.
- Kyllä tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta oppimisen tulevaisuus on listojen sijaan yksinkertaisempi. On kolme tärkeää suuntaa, jotka voi hahmottaa ja ne ovat oppiminen, miten opin, miten voin oppia luontevasti ja miellyttävästi. Toisekseen meidän tulee olla hyviä vuorovaikutuksessa; sosiaalisten vuorovaikutustaitojen lavea osaaminen on tulevaisuudessa isossa roolissa. Kolmas suunta on kontekstualisointi ja siinä meillä on eniten haasteita, Halava pohtii.
Hän uskoo, että nykyinen maailma tulee haastetuksi tavassaan suuntautua mikrosta makroon.
- Vuorovaikutus ei voi olla yksi yksittäinen tulevaisuudentaito, vaan sen tulee olla täysin läpileikkaavaa kaiken suhteen.
Opetusharjoittelua ohjaavana lehtorina ei voi olla tietämätön niistä paineista, joita nykyiset yliopisto-opiskelijat kokevat opinnoissaan.
Jo ennen koronaa kurssit ovat muuttuneet entistä enemmän itsenäisesti suoritettaviksi, jolloin tilaa kasvokkain tapahtuvalle vuorovaikutustaitojen harjaannuttamiselle ei ole.
Moni opiskelija puhuu uupumisesta ja siitä, miten raskasta itsenäinen opiskelu on. Miten tulevaisuustutkija reagoi tähän?
- Ihan ensimmäiseksi täytyisi lopettaa puhe leveistä hartioista ja isojen opiskelijakeskittymien rakentaminen. Itseohjautuvuus on myös valjastettu ihan väärään paikkaan, jos opiskelu muuttuu suorittamiseksi.
Halavan mukaan on nähtävissä, että tulevaisuustutkimuksesta poimitaan järjestelmään sopivia sisältöjä, mutta itse hän ei halua tukea sellaista kehitystä.
Tutkija näkee, että elämme voimakasta murroskautta.
- Jos isoja kysymyksiä tänä aikana haluaa ymmärtää, niin yksi niistä on, että ihmisen ei kannata kopioida koneen töitä. Annetaan koneiden tehdä koneiden työt ja tehdään me se, mitä vain ihminen osaa ja ihmisen töistä joka ikinen on vuorovaikutustyötä. Kone ei osaa unelmoida, mutta ihminen osaa.
Halava kuvailee työn muutosta aikaisempina vuosikymmeninä ja näkee siirtymisen agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan yhtenä syynä sille, miksi vaadimme niin suurta yhdenmukaisuutta toisiltamme.
- Siinä vaiheessa, kun työt siirtyivät maatiloilta tehtaisiin, tarvittiin sitä, että ihminen tekee säännönmukaisesti oikeita asioita. Mutta outoa on se, että edelleen me ajatellaan, että samanlaista kuria tarvitaan yhä ja jokaisen tulee tulla joka päivä terveenä säännönmukaisesti töihin, tehdä virheetöntä työtä ja olla kaikin puolin moitteeton. Toi on ihan älytön ajatus, Halava puuskahtaa.
Hän muistuttaa, että aiemmin tehdastyön vaatimusten vuoksi yhdenmukaisuuteen pyrkiminen on ollut menestyksen tae, mutta nyt sama asia on muuttumassa menestyksen riippakiveksi.
- Jos suorittamalla saadaan tutkinto, ei se kyllä kannusta. Kuitenkin ihminen on luotu luomaan ja uuden luominen on meille tyypillistä.
Tässä ajassa Halava haluaisi nähdä mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, joka rikastuttaa omaa ja yhteisön ajattelua.
Tutkijaa kuunnellessa tulee mieleen ajatus, että meidän pitäisi yhä useammin kokoontua yhdelle koolle, asettautua piiriin ja kuunnella toisiamme.”
Keskustelu etenee muihin aiheisiin. Koska moni opettajankouluttaja ympäri Suomen oli kiinnostunut kuulemaan, mitä tulevaisuustutkija ajattelee koulutuksen digitalisaatiosta, kysyn seuraavaksi siitä.
- Jos digitaalisuuden ydintä halutaan ymmärtää, niin laitekantaa lisäämällä ei tehdä mitään edistävää. Mutta digitalisaation suuri lahja on analytiikka.
Halava näkee oppimisanalytiikan koko oppimisen lokitiedostona, joka osoittaa mikä oppimisessa on helppoa ja missä syntyy väärintulkintoja.
- Analytiikkaa oikein käyttämällä saadaan välineitä siihen, että miten kannattaa ketäkin opettaa. Se tarkoittaa, että opetuksen tulokulmia ja lähestymistapoja pitäisi muuttaa.
Halava tietää, että se kuulostaa kivuliaalta.
- Mutta vanhan säilyttämisen tarpeelle en tässä kohtaa koe sympatiaa.
Digitalisaation äärellä pitäisi Halavan mukaan edelleen miettiä, mitä oppiminen on. Laitteet antavat huikeita mahdollisuuksia oman sisällön tuottamiseen.
- Meillähän on nyt jo kouluissa maker-sukupolvi. Me aikuiset ei edes tajuta sitä, miten valtavasti nuoret panostavat videoiden tuottamiseen ja editointiin.
Meillä on nuoriso, joilla on täysi valmius tuottaa mitä tahansa produktioita ja he tarvitsevat ympärilleen vain kannustavia aikuisia.
- Jos opettaja ei ole se kannustava aikuinen, se on sitten joku muu.
Kun keskustelumme etenee epävarmuuteen ja pelkoihin, puhumme ajassamme esiintyvästä ääripäihin sijoittuvasta keskustelusta.
- Mulla ei ole mitään yksittäistä vastausta siihen, millä tavalla opettajana ja opettajakouluttajana tätä tilan-
netta lähteä ratkaisemaan muuta kuin kannustan aikuiseen keskusteluun.
Halava huomauttaa, että on väärin lähteä lopettamaan keskustelua siellä, missä syntyy kysymyksiä.
- Monet keskustelualoitteet tyrmätään esimerkiksi maahanmuuttokriittisinä, vaikka juuri niitä kysymyksiä pitäisi kuunnella. Jos keskustelu sammutetaan, syntyy vain lisää erottelua ja ulkopuolelle jättämistä.
Keskustelua opetuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta voisi vielä jatkaa, niin kiinnostavaa Halavan visiointi on.
Onneksi norssimaailma on Halavalle tuttua, joten ehkä aikana jälkeen koronan pääsemme kuulemaan häntä livenä.
- On siitä ollut joskus puhettakin, että tulevaisuusoppimista pitäisi tuoda myös norsseihin, Halava sanoo.
Haastattelun jälkeenkin ulkona pimeys ja vesisade jatkuvat. Mutta kasvatustieteilijän mieleen valoa tuo se, että tulevaisuustutkijan mukaan tärkeintä on antaa oppilaille ja opetusharjoittelijoille mahdollisuuksia vuorovaikutustaitojen oppimiseen.
Tiedän, mitä teemme huomisaamuna kolmasluokkalaisten kanssa. Istumme piiriin, juttelemme siitä, miten meillä menee, harjoittelemme toisen katsomisen ja kuuntelemisen taitoa.
Ehkä unelmoimme vähän.
Vesa Valkila aloitti tänä syksynä verkostomme veturina
Teksti: Salla Sissonen
eNorssin uutena puheenjohtajana on tänä syksynä aloittanut Vesa Valkila, Turun normaalikoulun johtava rehtori. Ennen nykyistä pestiään Valkila ehti toimia 16 vuotta kansainvälisen koulun rehtorina. Sitä ennen hän työskenteli vuodesta 1990 alkaen historian ja yhteiskuntaopin lehtorina norssissa sekä kansallisella että IB-puolella. Valkila on osallistunut aktiivisesti myös koulutusvientitoimintaan. Kysyimme Valkilalta kuusi visaista kysymystä siitä, miten hän näkee eNorssin toiminnan ja sen kehittämisen.
1. Vesa Valkila, tiivistäisitkö lukijoille viidellä virkkeellä, mikä eNorssi on.
eNorssi on Suomen harjoittelukoulujen yhteistyöverkosto. Verkosto kehittää yhdessä opetussuunnitelmia, opettajankoulutukseen liittyvää opetusharjoittelua ja ohjaajakoulutusta sekä tieto-ja viestintäteknologian pedagogista hyödyntämistä. Lisäksi eNorssi edistää monipuolisesti tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa (tutkoke).
Verkostolla on myös monipuolista julkaisutoimintaa sekä neljä kertaa vuodessa ilmestyvä oma verkkolehti Sirius. Verkosto järjestää myös seminaareja, webinaareja sekä tutkoke-tapaamisia ja on mukana hanketoiminnassa. Lisäksi sillä on aktiivista oppilas- ja opiskelijakuntatoimintaa.
2. Millaisia keskeisiä työryhmiä tai toiminta-alueita eNorssilla on edellä olevan lisäksi?
eNorssilla on erilaisia työryhmiä, jotka koordinoivat verkoston toimintaa. Työryhmät toimivat opetusharjoittelun ohjaamisen, opetussuunnitelmien, tieto- ja viestintäteknologian sekä tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyön parissa. Lisäksi voidaan asettaa tarpeen mukaan tilapäisiä työryhmiä.
Tämän ohella verkosto on rakentanut erinomaisen kolmeen moduuliin perustuvan ohjaajakoulutusjärjestelmän, joka järjestää ohjaajakoulutusta kaikille norssien opettajakouluttajille. Työryhmät ovat juuri laatineet uudet tavoitteensa tämän lukuvuoden toiminnalle, joten odotan kuulevani niistä pian lisää.
3. Miksi eNorssin toiminta on Norssien toiminnan, Suomen opettajankoulutuksen ja pedagogiikan kehittämisen kannalta tärkeää?
eNorssin toiminta kokoaa suureen määrän opettajankoulutuksen ja ohjatun harjoittelun ammattilaisia yhteen jakaen hyviä käytänteitä. Näin saadaan hyvät ideat leviämään, ja samalla meillä on foorumi, jossa niitä voidaan yhteistyöllä kehittää edelleen. Opimme toinen toisiltamme. Yliopistojen kouluina harjoittelukouluilla on tutkoke-toiminnan avulla oma tärkeä roolinsa opetuksen ja oppimisen kehittämisessä.
Hyvä yhteistyö Opetushallituksen, Opetus- ja kulttuuriministeriön, Aluehallintovirastojen, opettajankoulutuslaitosten sekä Suomen opettajaksi opiskelevien liiton (SOOL) kanssa lisää omalta osaltaan verkoston kansallista merkitystä. eNorssi tarjoaa myös verkoston kollegiaaliseen tukeen. Yhdessä olemme enemmän.
4. Millaisia ajatuksia sinulla on eNorssin tulevaisuuden kehittämisen suhteen?
Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessäni ovat koronatilanteesta aiheutuvat haasteet. Olemme joutuneet peruuttamaan tai siirtämään seminaareja, mikä on iso harmi, koska nuo tapaamiset tarjoavat aina erinomaisen tilaisuuden verkostoitua ja ne hitsaavat norssilaisia yhteen.
Nyt on suunnitteilla webinaareja ja muuta verkossa tapahtuvaa toimintaa seminaarien tilalle. Tulevaisuuden eNorssi-toiminnan kehittämiseen liittyen olemme keskustelleet toiminnan vahvistamisesta yläkoulun ja lukioiden suuntaan. Tähän asti toiminta on ollut ehkä hieman peruskoulupainotteista.
Toinen kehittämisajatus liittyy opetusharjoittelun kansainvälistämiseen. Euroopan unionin taholta on kiinnitetty huomiota siihen, että tällä hetkellä erittäin harva opettajaksi opiskeleva tutustuu opintojensa aikana jonkin toisen EU-maan opettajankoulutukseen tai opettajan ammattiin toisessa EU-maassa. Monilla muilla korkeakoulutuksen ammattialoilla tätä tapahtuu enemmän.
Tätä toimintaa voisi vahvistaa opettajankoulutuksessa esimerkiksi niin, että opettajaksi opiskelevalle rakennettaisiin opintojen sisään jakso, johon kuuluisi tutustumista opettajankoulutukseen toisessa EU-maassa. Tällaisen toimintamallin rakentamisessa eNorssi voisi toimia aloitteellisena. Tähän voisi liittyä myös yhteistyötä EU-maiden ja suomalaisten opettajankouluttajien välillä, vaikka sitten virtuaalisesti.
5. Mitkä asiat tähänastisella urallasi ovat sinulle erityisen hyödyllisiä toimiessasi nyt eNorssin puheenjohtajana?
eNorssin toiminnan ydin ovat työryhmät ja niiden erinomaiset vetäjät ja toimijat. Verkoston toiminta on todella laadukasta. Koen, että oma roolini on tukea ja kannustaa tuota osaavien ammattilaisten ja innokkaiden asiantuntijoiden joukkoa. Toki oma pitkä ura ensin norssin historian ja yhteiskuntaopin opettajana, sitten kansainvälisen koulun rehtorina ja nyt johtavana rehtorina on tuonut kokemusta, josta on verkostolle hyötyä.
Välillä olin myös opettamassa Brysselissä kansainvälisessä koulussa, jossa oli käytössä kolme eri opetussuunnitelmaa – opettajalle pieni haaste etenkin oppilasarviointeja tehtäessä. Lisäksi olen ollut aktiivisesti mukana koulutusvientitoiminnassa ja tehnyt siinä yhteydessä paljon yhteistyötä kasvatustieteiden tiedekunnan ihmisten kanssa. Omat kokemukseni ehkä vaikuttavat siihen, että haluan herätellä tulevien opettajien kiinnostusta erilaisiin kansainvälisiin mahdollisuuksiin.
6. Sinulla on monta rautaa tulessa. Miten rentoudut?
Vapaa-aikanani haluan irrota työasioista ja talvisin nautin erityisesti hiihtämisestä. Etelän talvet ovat tehneet sen, että välillä on suunnattava pohjoiseen, jotta saa nauttia lumesta ja oikeasta talvesta. Muihin harrastuksiin kuuluu purjehdus ja yleensäkin saaristossa liikkuminen. Teen myös mielelläni vaellusreissuja. Luonnossa kulkeminen ja liikunta yleensäkin rentouttaa ja auttaa asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Matkustelu ja lukeminen kuuluvat niin ikään vapaa-aikaani.
Onnea uuteen pestiin!
Ansiomerkkejä Ouluun
Oulun normaalikoulu
Kuvat: Pentti Mankinen
Teknisten aineiden opettajat (TAO r.y.) on myöntänyt teknisen työn parissa mittavaa vaikuttamistyötä tehneille lehtori Eero Hietapellolle kultaisen ansiomerkin ja lehtori Janne Marjamaalle hopeisen ansiomerkin kultaisin lehvin. Palkitseminen tulee aktiivisesta ja pitkäjänteisestä työstä yhdistyksen sekä oppiaineen hyväksi.
Oulun normaalikoululla teknisen työn opettajat toimivat yhteistyössä ja kehittävät perinteisen teknisen työn ohella oppilaslähtöisten innovaatioiden tekemistä ja teknisen työn työturvallisuutta. Teknologiakasvatuksen avulla teknisen työn opetus nähdään asiakokonaisuuksina ja osana rakennettua maailmaamme.
Teknisen työn ja teknologiakasvatuksen opetus on innostanut oppilaita muun muassa robotiikkaan ja koulumme joukkueet ovat menestyneet useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä VEX IQ -kilpailuissa vuosien ajan. Erilaisten projektien, esimerkiksi lennokkien rakentelun kautta saadaan luotua innostavia sisältöjä, joissa sovelletaan koulussa opittua teoriatietoa käytäntöön.
Lämpimät onnittelut Eerolle ja Jannelle!
Vapaaehtoistyötä Unesco-hengessä
Minna ‘t Lam, Hellevi Kupila, Aune Lassila ja vapari-kerholaiset Oulun normaalikoulu, Linnanmaa 7–9
Oulun normaalikoululla on pitkät perinteet Unesco-toiminnasta, jonka tavoitteena on vahvistaa koulussamme elämän moninaisuuden kunnioittamista, kulttuuritietoisuutta, yhdenvertaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Unesco-toiminta on näkynyt koulussamme erityisesti tapahtumina ja tempauksina, joihin on osallistunut erilaisia yhteistyötahoja. Toimintaa ideoivat ja toteuttavat koulumme jokaisessa yksikössä aktiivisesti toimivat Unesco-tiimit.
Oppilaat vapaaehtoisina
Yksi esimerkki Unesco-hengen mukaisesta toiminnasta koulullamme on yläkoululaisten vapaaehtoistyön kerho eli vapari, jonka priimusmoottoreina ovat toimineet lehtorit Hellevi Kupila ja Aune Lassila. Kerhoa on järjestetty yhteistyössä Vares-verkoston sekä eri järjestöjen kuten MLL:n, Liikuntaviraston, SPR:n ja Oulun NNKY:n kanssa. Kerhossa oppilaat ovat saaneet kokemusta oikeasta vapaaehtoistyöstä ja päässeet auttamaan konkreettisesti usein eri tavoin.
Oppilaiden mukaan parasta vapaaehtoistyön kurssilla on mm.
• Kun saa auttaa muita.
• Yhdessä tekeminen ja kivat tapahtumat.
• Erilaisten ohjelmien suunnittelu ja toteutus.
• Avuliaana olo.
Oppilaat auttamassa Aune ja Hellevi -opettajien kanssa Nälkäpäivä-keräysvalmisteluissa.
Kuva: Karoliina Rantala
Nälkäpäivä-keräys
Tänä syksynä vapari-kurssin oppilaat ovat osallistuneet yhdessä opettajien kanssa Nälkäpäivän keräysvalmisteluihin ja jalkautuneet lähiympäristöön lipaskerääjiksi.
Kysyttäessä oppilailta, miksi päätit osallistua Nälkäpäivä-keräykseen, vastaukset ilahduttavat:
• Halusin tehdä jotain hyvää.
• Halusin auttaa hädässä olevia.
• En ole ennen osallistunut ja halusin kokeilla, minkälaista se on.
Oppilaat pitivät Nälkäpäivä-keräykseen osallistumista mukavana ja virkistävänä kokemuksena:
• Oli ihana huomata, että ihmiset haluavat auttaa.
• Yllättävä kokemus, kuinka paljon ihmiset antoivat rahaa, ja tulin hyvin iloiseksi.
• Mukava tehdä yhdessä kavereiden kanssa.
Oppilaat lipaskerääjinä. Kuva: Katja Hieta
Liput kouluruokalan seinällä tervehtivät kaikilla koulumme oppilaiden eri kielillä.
Kuva: Laura Leppänen
Yläkoulun Unesco-viikko
Nälkäpäiväkeräykseen osallistumisen lisäksi vapari-kurssilaiset olivat aktiivisessa roolissa, kun yläkoulussamme vietettiin lokakuussa perinteistä Unesco-viikkoa. Vapari-kurssilaiset suunnittelivat ohjelmaa ja vetivät erilaisia toimintarasteja 7.-luokkalaisille.
Unesco-toimintapäivänä kaikki muutkin yläkoulun oppilaat pääsivät tutustumaan ja osallistumaan vapaaehtoistyöhön. Ysien ohjelmassa oli mm. opettajien polkupyörien huoltoa, torkkupeittojen ompelua keskosille ja välipalan leipomista luokkakavereille. Koulun ruokalaan tehtiin Unesco-viikon kunniaksi myös komea lippuseinä koulumme oppilaiden kansallisuuksista ja tervehdyksistä eri kielillä.
Yläkoulun Unesco-viikon ohjelma on koottu videoksi.
Video: Laura Leppänen
Tietoisku Unesco-kouluverkostosta
• Unesco-verkosto (UNESCO ASPnet – Associated Schools Network) on maailman suurin kouluverkosto.
• Unesco-verkostoon kuuluu noin 11 700 koulutusalan instituutiota, joiden toimialat vaihtelevat esiopetuksesta opettajankoulutukseen 182 maassa.
• Suomi on ollut verkostossa mukana vuodesta 1959.
• Unesco-kouluverkoston tarkoituksena on edistää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta, rauhaa, kestävää tulevaisuutta ja laadukasta koulutusta.
• Verkoston toiminta näkyy koulujen pedagogiikassa ja toimintakulttuurissa toimintana kestävän tulevaisuuden hyväksi.
Oman koulun lisäksi vapari-kerholaiset ovat ideoineet ohjelmaa myös pienemmille lapsille yhteistyössä MLL Kuivasjärven paikallisosaston ja päiväkodin kanssa.
Ajatuksena oli, että pienet päiväkotilaiset tulevat Potnapekka-junalla kasvitieteelliseen puutarhaan ja siellä kerholaiset järjestävät heille laululeikkejä ja liikunnallisia toimintoja. Harmiksi päiväkodin henkilöstön lakkouhka peruutti tapahtuman, mutta se siirretään toteutettavaksi keväällä.
Vapari-kurssilla on tehty yhteistyötä myös Oulun NNKY:n kanssa IKIOMA ensikirja® -talkoiden merkeissä. Kosketeltava IKIOMA ensikirja® on pienen näkö- ja monivammaisen lapsen apuväline, joka vie hänet esteettömän lukemisen, oppimisen ja kirjallisuuden alkulähteille. Vapari-kerholaiset ovat auttaneet kirjan valmistamisessa ohjatusti.
Vapaaehtoistyön kerho on saanut todella lämpimän vastaanoton ja se luo uskoa nuoriimme. Voimme ylpeinä allekirjoittaa oppilaamme kommentin: Ihanaa, kun saa auttaa muita!
Menestystä kv-hanketyössä
Oulun normaalikoulu (Linnanmaa 1–6) on saanut sekä kansallisen että Euroopan laatumerkin (European Quality Label) hienosta työstä eTwinning-projektissa ”Women who changed the world”. Projektissa oli mukana Erasmus+ -hankepartnerit Espanjan Katalonia, Ranska, Italia, Romania ja Bulgaria sekä kuusi muuta eurooppalaista maata.
Laatumerkin lisäksi kuuden maan Erasmus+ -yhteisprojekti ”Zero Waste Christmas” voitti EWWR 2019 -palkinnon (European Week for Waste Reduction) erinomaisesta toiminnasta jätteen vähentämiseksi. Kyseessä on Euroopan yhteinen tempaus materiaalitehokkuuden, kiertotalouden ja luonnonvaroja säästävän arjen puolesta. Kukin projektissa mukana ollut maa oli vastuussa yhdestä "kierrätys-jouluvalmistelusta". Oulun normaalikoulun tehtävä oli valmistaa joulukoristeita kierrätysmateriaalista. Tuotokset on koottu videoksi.
Lämpimät onnittelut projektissa mukana olleet Linnanmaan alakoulun opettajat Raija Kärkkäinen, Vuokko Kangas, Pentti Mankinen, Mari Sääskilahti ja Outi Tiainen oppilaineen upeasta saavutuksesta!
Lisätietoja EWWR -viikosta löytyy täältä: https://ewwr.eu/
LEGO-Edu ja FCL yhteiskehittävät
STEAM-opetusta
Teksti: Sampo Forsström
Kuvat: Kimmo Nyyssönen
Taustaa
FCLab-hanke (FCLab) sai jatkorahoituksen syksyllä 2020. Suomen FCLab-verkosto on osa eurooppalaista FCL-verkostoa. Tämän laajan verkoston tavoitteena on tarjota uusimmat opetusalan innovaatiot käyttöön suunnitteluun, opetukseen ja oppimiseen. Kesällä 2020 käynnistyi FCL-verkoston ja LEGO Educationin yhteistyö viidessä maassa. Nämä maat ovat Ranska, Tanska, Italia, Belgia ja Suomi.
Suomessa yhteistyö- ja yhteiskehittämistoiminnot keskittyvät Joensuun harjoittelukouluihin. Kansallisena kumppanina projektissa on toiminut TEVELLA.
Rantakylän normaalikoululta ovat mukana olleet Teija Paavilainen, Kimmo Nyyssönen, Ville Eronen ja Sampo Forsström. Tevellan edustaja projetissa on ollut Tommi Ollikainen.
Koulutukset
Sarjat otettiin haltuun Tevellan koulutuspäällikkö Tommin johdolla. Perehdytyksen jälkeen olemme käyttäneet sarjoja oppilaiden kanssa ja lisäksi olemme pitäneet muutaman oman koulutus-/suunnittelusession. Pääpaino on ollut pedagogisessa kehittämisessä. Olemme osallistuneet FCL-verkoston Teams-kokouksiin ja esitelleet Suomen toimintaa. Meillä tilanne on huomattavasti parempi kehittämisen näkökulmasta, sillä monessa maassa opetus toteutetaan etänä.
Järjestämme tammikuussa tulevaisuuden opettajille Lego Spike Meet-up –tilaisuuden Rantakylän normaalikoulussa orientoivan harjoittelun yhteydessä. Tärkeänä robotiikan koulutuksissa pidämme, että jokainen pääsee maker-hengessä itse kokeilemaan ja vahvistamaan omaa kompetenssiaan aiheessa. Korona-tilanteessa suosimme hybridi-mallia eli osallistuvat opiskelijat osallistuvat omasta työskentelysolustaan käsin ja ottavat etäyhteydellä yhteyden “päämajaan”.
Rakennussarjat toimitetaan soluihin valmiiksi. Lisäksi suunnitelmissa on järjestää koulutusta normaalikoulujen sisäisenä koulutuksena sekä tarjota myös seutukunnan opettajille mahdollisuutta päästä tutustumaan sarjan mahdollisuuksiin. Koronatilanne asettaa omat haasteensa toiminnalle, mutta on tärkeää saada kokemuksia erilaisista toimintamalleista.
Rantakylän normaalikoulussa Lego Spike -sarjojen käyttöönotosta ovat vastanneet Tulevaisuuden sähköiset oppimisympäristöt -valinnaiskurssilaiset sekä teknologiakerhon osallistujat. Molemmissa ryhmissä oppilaat ovat olleet 5.–6. luokkalaisia. Ryhmiä ovat ohjanneet Ville Eronen ja Teija Paavilainen.
Aiemmin oppilaiden kanssa on käytetty Spike-sarjan “pikkusisarusta”, Lego WeDo 2.0-sarjaa. WeDo on yksinkertainen, helposti käyttöönotettava sarja, joka opastaa vaihe vaiheelta eteenpäin. Yksinkertaisuudessaan se innostaa kokeilemaan ja luoviin ratkaisuihin. Koulussamme WeDot ovatkin käytössä jo ekaluokasta lähtien. Haasteet tuovat WeDo-sarjaan lisämotivaatiota isoillekin oppilaille. Speed Racet ja Robot Dancet oppilaiden oman mielenkiinnon mukaan ovat innostaneet intensiiviseen rakentamiseen, kehittämisen ja ohjelmointiin.
Länsikadun koulun valinnaisryhmät, Tulevaisuuden teknologiat, osallistuivat DigiEduHack-tapahtumaan marraskuun puolessa välissä. Oppilaat olivat 5. ja 6. luokilta. Oppilaiden tehtävänä oli suunnitella illan aikana unelmiensa oppimiskokemus ja perehtyä ohjelmointiin erilaisten haasteiden muodossa.
Ohjelmoinnissa käytimme Spike-sarjoja. Oppilaat jaksoivat hienosti ja aktiivisesti toimia haasteiden parissa ja tapahtumasta jäi positiivinen tunne sekä opettajille että oppilaille. Pääset DigiEduHackin tunnelmiin videon välityksellä: https://youtu.be/uduL5Rb2_2E
Kokemukset Spike-sarjoista
Spike-sarja on saanut valtavan innostuneen vastaanoton kaikissa ryhmissä. Sarjan värikkyys, sovelluksen helppokäyttöisyys ja selkeät suomenkieliset ohjeet antavat monia mahdollisuuksia oppilaille. Rohkeimmat lähtevät heti luomaan ja kokeilemaan itse, aloittelijat lähtevät seuraamaan rakennusohjeita ja oppimaan niiden kautta.
Spike-sarja ja sen käyttöä ohjaava sovellus ovat samalla tavalla opettajalle helppoja ottaa käyttöön kuin
WeDossa. Lisäksi uudet moottorit, sensorit ja laaja valikoima monipuolisia lego-palikoita rakenteluun innostavat niin oppilaita kuin opettajia luoviin ratkaisuihin.
Mahdollisuudet erilaisille liikkuville ratkaisuille ovat myös valtavan pajon monipuolisemmat kuin WeDo-setissä. Mainio välivaihe siirryttäessä WeDosta Mindstormeihin. Innostuneen rakentelun ohessa ohjelmointi meinaa välillä jäädä sivurooliin - siinä vaiheessa tarvitaankin opettajan ohjausta ja hyviä lisähaasteita. Esimerkiksi etäisyyssensorin käytön harjoitteluun kehitimme ajankohtaisen Korona-alert –laitteen.
Sarjassa on myös etenkin valmiiden projektien yhteydessä haastetta aina yläkouluun saakka. Etenkin ohjelmoinnissa myös opettajan oma osaaminen joutuu testiin. LEGO Educationilla on laaja tukisivusto eri projekteihin liittyen ja sieltä löytyy tuntisuunnitelmat ja pedagogiset vinkit tunnille. Myös oppilaille tarpeellinen materiaali on sivuilta saatavilla (monisteet yms.) Linkki: https://education.lego. com/fi-fi/lessons
Joensuussa syvennetään lego-osaamista ja tavoitteena on toteuttaa ohjelmointipolun sisällöt Spike-sarjalla 7. luokkalaisille. Voit seurata yhteis- ja kehitystyön etenemistä Suomen FCLab-sivustolta https://www.fclab.fi sekä FCL:n sivuilta https://fcl.eun.org/finland-lego
Tulevaisuus
Lego Spike –sarjan sovelluksessa on paljon science- ja STEAM-opetukseen soveltuvia valmiita aihioita ja ideoita opetuksessa hyödynnettäväksi. Aiheina ovat mm. automatisaatio, säätila ja sen mittaaminen (pilvidatan hyödyntäminen) sekä ympäristökasvatus.
Valmiit projektitkaan eivät ole täysin valmiita, vaan ne ohjaavat tekemään havaintoja, huomaamaan virheitä ja muokkaamaan ohjelmaa. Erilaisiin innovaatio- ja maker-projekteihin setti soveltuu myös mainiosti niin alakoulun ylemmille luokille kuin yläkouluun.
Uskonnot(on) koulun arjessa ja juhlassa
Uskontojen rooli kouluissa nousee Suomessa usein esiin erityisesti koulujen juhlakulttuuria koskevassa julkisessa keskustelussa, mutta uskontoihin ja muihin katsomuksiin liittyviä kysymyksiä kohdataan jatkuvasti myös koulujen arkipäivässä.
Erilaiset näkemykset uskontojen yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä ohjaavat käsityksiä uskonnon paikasta julkisessa tilassa – koulussa. Monikatsomuksellisen koulun kysymyksiä tarkasteltiin tässä tapahtumassa, joka järjestettiin Tampere-talossa 19.11.2020. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Uskontolukutaito moniarvoisessa yhteiskunnassa -hanke, jota rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto, sekä Kulttuurinen moninaisuus osaksi koulun arkea ja käytänteitä (KuTiMat) –hanke, jota rahoittaa Opetushallitus.
Tapahtuma striimattiin ja siitä tehtiin tallenne, jonka voit katsoa tästä: https://www.mediaserver.fi/live/argumenta
Tapahtuman paneeliosiossa keskustelun aiheena oli “Mikä on uskontojen ja muiden katsomusten paikka koulussa?” Keskustelijoina olivat Kati Mikkola, opetusneuvos, Opetushallitus; Tuukka Tomperi, vanhempi tutkija, elämänkatsomustiedon ja filosofian opetuksen asiantuntija, Tampereen yliopisto; Tuula Vinko, kouluyhteistyöstä vastaava asiantuntija, Suomen ev. lut kirkko; Milena Parland, toiminnanjohtaja ja kouluttaja, Ad-Astra; Suaad Onniselkä, virka-apulaisrehtori, Puistopolun peruskoulu.
Paneelin juonsi yliopistonlehtori, tutkijatohtori Inkeri Rissanen, Tampereen yliopistosta.
Suomalaisia säännöllisesti puhututtaa monet uskontoihin ja katsomuksiin liittyvät kysymykset. Koulu on tärkeä paikka monille ja ei ole yhdentekevää, mitä siellä tapahtuu. Monet teemat kuten Suvivirren laulaminen tai Enkeli taivaan laulaminen tuntuvat olevan suomalaiseen vuodenkiertoon kuuluvia keskusteluaiheita, Inkeri Rissanen alusti paneelia.
Rissanen muistutti, että kysymyksiä on paljon muitakin kuin nämä, jotka mediassa nousevat esille.
Paneelissa paikan päällä olivat Tuukka Tomperi ja Suad Onniselkä sekä Milena Parland kun taas Tuula Vinko ja Kati Mikkola olivat mukana Teams-yhteydellä.
Paneelin juontajana Inkeri Rissanen pyysi osallistujia kuvailemaan, miten katsomuksellinen moninaisuus vaikuttaa koulujen arkeen ja miten sitä pitäisi huomioida.
Olin pitkään koulussa, jossa oppilaista oli noin yksi kolmasosa evankelisluterilaisessa opetuksessa, yksi kolmasosa islamuskonnon opetuksessa ja kolmasosa elämänkatsomustiedon opetuksessa ja tuolloin sen lisäksi että meillä oli joulukirkko, oli myös joulumoskeija, kertoi Suad Onniselkä esimerkin koulumaailmasta.
Huolimatta tästä kokemuksestaan Onniselkä sanoi huomanneensa, että kouluissa ei aina mietitä asioiden järjestelyjä loppuun asti.
Esimerkiksi se, että jos oppilas haluaa käydä välitunnilla rukoilemassa, niin onko sillä oikeutta sitä tehdä? Olen huomannut, että tällaisiin kysymyksiin vastaukset ovat muuttuneet tiukemmiksi.
Opetusneuvos Kati Mikkola nosti esiin ne kysymykset, joista opettajat ja rehtorit ovat yhteydessä Opetushallitukseen.
Usein kyse on myös siitä, että pohditaan kuinka paljon vaivaa on esimerkiksi jos järjestetään mahdollisuus välitunnilla rukoiluun. Paljon on kyse siitä, että koetaanko asia arvokkaana joka halutaan järjestää vai tuottaako se lisävaivaa, Mikkola kuvaili.
Milena Parland otti myös esimerkiksi koulun juhlat ja kuvaili, miten vähemmistöön kuuluvan lapsen elämä koulussa on aina vähän kuin ylämäessä.
Enemmistö juhlii joulua joka tapauksessa. Mutta kuka tukee vähemmistöön kuuluvien lasten juhlia koulussa, Parland herätti pohtimaan.
Lisäksi hän kertoi lasten ja nuorten kanssa töitä tehneenä kuulleensa usein sitä, että koulussa ei ole sopivaa esiintyä uskovaisena.
Se on myös joidenkin luterilaisten nuorten kokemus, ei vain vähemmistöuskontoihin kuuluvien.
Tuukka Tomperi summasi viime vuosina esiintynyttä keskustelua ja sen tarvetta.
Muslimioppilaiden määrä on lisääntynyt monissa kouluissa, joten siksi nämä kysymykset ovat näkyvämpiä kuin ennen. Toisaalta uskonnottomien oppilaiden vanhemmat ovat ehkä enemmän yhteydessä rehtoreihin kuin aikaisemmin, Tomperi kuvaili.
Hän kertoi saavansa viikoittain yhteydenottoja siitä, miten joissakin kouluissa väärinkäytöksiä aiheen ympärillä edelleen tapahtuu.
Panelistit nostivat esille monia puolia teemaan liittyen, niin ongelmista kuin myönteisestä kehityksestä.
Ihanteena on katsomusneutraali ihanne, joka jossain kummallisesti leijuu. Se pitää ensin voittaa. Toisekseen nostan esille sen, että tasavertaisuus ja yhdenvertaisuus ei saisi johtaa siihen, että pitäisi olla samanverran kaikkea kaikille ja jos ei järjesty juuri sillä hetkellä kaikkea saman verran kaikille, niin jotain tilaisuutta ei vaikka järjestetä ollenkaan, Tuula Vinko puolestaan pohti.
Kuva: Mari Hakanen
Mikko Ripatti uuden elämänvaiheen ovella
Aloitin johtavana rehtorina Savonlinnan normaalikoulussa 1.8.2000. Vastaanotto sekä uudessa koulussa että koko eNorssi-verkoston puolelta oli hyvin ystävällinen. Johtavien rehtoreiden syksyn ensimmäisessä kokouksessa silloinen Harren pj. (Harjoittelukoulujen rehtorit) Timo Lappi ojensi meille uusille tulijoille majakan pienoismallit merkiksi siitä, että harjoittelukoulut toimivat alansa majakoina ja näiden rehtoreina tehtävämme oli ja on erityisen tärkeä.
Tuo pätee edelleen, mutta töitä sen eteen täytyy jatkuvasti tutkimus-, kokeilu- ja kehittämiskouluina tehdä!
Uutena rehtorina meni tietysti jokunen vuosi tehtävään perehtyessä. eNorssin toiminta käynnistyi samoihin aikoihin, kun tulin töihin verkoston pariin. Aloitin eNorssin puheenjohtajana v. 2009 johtava rehtori Vesa Toivosen jälkeen.
Samana vuonna Harren puheenjohtajana aloitti Veli-Matti Hakanen Turusta ja varapuheenjohtajana rehtori Heikki Happonen Joensuusta.
Teimme hyvin paljon yhteistyötä harjoittelukouluverkoston eteen. Rahoitusmalli ja eNorssisopimus uudistettiin, tutkoke tuli yhä vahvemmaksi osaksi eNorssia.
Käynnistimme vahvan yhteistyön Opetushallituksen suuntaan uuden OPS-prosessin läpiviemiseksi sekä eri valtakunnallisissa kehittämishankkeissa yhteistyössä opetushallituksen ja aluehallintovirastojen kanssa.
Opetushallitus tuki tätä yhteistyötä koordinoimalla sitä vahvasti.
Neuvottelimme mahdollisuuden hakea valtionavustuksia kehittämistoimintaan myös harjoittelukouluille. Harjoittelukoulujen rahoitusjärjestelmä uudistettiin ja uuden yliopistolain alaisina harjoittelukoulujen asemaa uskoakseni saatiin vahvistettua.
Uskon, että asemamme on tänä päivänä hyvin vakaa ja tunnustettu.
eNorssissa alkujaan keskeisimpiä kehittämisalueita ovat olleet tvt:n opetuskäytön ja ohjatun harjoittelun kehittäminen. Pj-aikanani tutkoketoiminta vakiintui osaksi toimintaa ja opetussuunnitelmatyön yhteisessä kehittämisessä mentiin valtavasti eteenpäin.
Kehittelimme myös harjoittelukoulujen yhteistä koulutusvientiä, jonka pohjalta luotiin myös eNorssin kv-sivusto, FTTS.fi.
Kiitos kuuluu monelle aktiiviselle tekijälle, joista erikseen täytyy mainita silloinen eNorssin projektivastaava Mikko Horila. Mikko teki tuossa valtavan suuren työn! Verkoston näkökulmasta meillä on ollut kyllä vastaavassa tehtävässä aina sille antautuneet ja sitoutuneet henkilöt.
Perinnettä jatkaa nyt hienosti nykyinen projektivastaavamme Sampo Forsström.
eNorssin puheenjohtajan tehtävästä jäin pois vuonna 2015, jonka jälkeen sitä hoiti johtava rehtori Tapio Heino Raumalta. Minut valittiin pian tuon jälkeen Harren varapuheenjohtajaksi ja sitten syksyllä 2018 puheenjohtajaksi.
Ryhdyimme tuolloin Harressa uudistamaan harjoittelukoulujen strategiaa korkeakoulustrategia 2030 hengessä, Harjoittelukoulu 2030. Olimme varautumassa eräisiin yhteiskuntamme kannalta suuriin muutoksiin kuten syntyvyyden pienentymiseen ja jatkuvan oppimisen sekä kansainvälistymisen haasteeseen.
Strategiatyö keskeytyi koronaan, joka on vienytkin kuluneena vuotena meiltä suuren määrän energiaa ja huomiota. Uskon, että kun korona jossakin vaiheessa saadaan selätettyä tai ainakin opitaan elämään sen kanssa, näihin em. teemoihin palataan.
Suomalainen yleissivistävän koulutuksen järjestelmä toimintatapoineen ja keskeisine toimijoineen on tullut melko lailla tutuksi. Lopulta olemme aika pieni maa, joka on hyvin organisoitunut.
Monesti olen ajatellut, miten voisimme olla koulujärjestelmän kehittämisessä rohkeampiakin.
eNorssin merkitys opetusalan hallinnon sekä yliopistollisen opettajankoulutuksen välillä on erittäin tärkeä. 1970-luvulla lakkautettiin seminaarilaitos, joka siirrettiin opetushallituksesta yliopistojen alaisuuteen.
Samalla katkesi side opettajankoulutuksen ja opetusalan hallinnon väliltä. Samaan aikaan parissa parissa kolmessa vuosikymmenessä OKM:ssä koko opettajankoulutusosasto lähes lakkautettiin.
Jotta tuon hallinnon ja opettajankoulutuksen välillä säilyisi yhteys, näen harjoittelukoulujen roolin tässä erityisen merkittävänä!
Olin eNorssin uheenjohtajana kuusi vuotta ja Harren puheenjohtajana syksystä nämä edeltäneet kaksi vuotta. Moni entinen rehtorikollega on tullut saateltua eläkkeelle. Koen, että nyt on hyvä vaihe antaa tilaa uusille tekijöille ja näkemyksille.
Verkostolla on tässäkin suhteessa hyvä mahdollisuus uudistua ja hakea uutta. Toivotan tässä lämpimästi menestystä niin koko verkostolle kuin sen vetäjille ja seuraajillemme!
Kiitän samalla kaikkia kollegoita ja pitkäaikaisia ystäviä verkostossamme hyvästä yhteistyöstä ja kaikille mitä parhainta menestystä niin tärkeässä tehtävässä opettajankoulutuksen parissa!
Harjoittelukoulut ovat mitä arvokkaimpia sivistyksen valon kannattajia!
Tutkimustaitojen opiskelu hyödyttää opettajia arkisessa opetustyössä usealla tavalla, vaikka opiskeluvaiheessa yhteyttä on välillä vaikea havaita. Turun yliopiston kasvatustieteiden tutkijat havaitsivat tuoreessa tutkimuksessaan, että tutkimustaidot auttavat opettajaa muun muassa sitomaan yhteen kasvatustieteellistä teoriaa ja koulun arkea, huomioimaan koululaisten taustat, saamaan irti enemmän alan tutkimuskirjallisuudesta sekä kehittymään ammatillisesti.
– Aikaisempi tutkimus osoittaa, että opettajaopiskelijat eivät aina näe tutkimuksen tekoon keskittyvien opintojaksojen merkitystä. Opiskelijoille voi jäädä hämärän peittoon, miksi tutkimuksen tekoa harjoitellaan, vaikka ei tähtäisi tutkijaksi. Yhteiskunta muuttuu yhä tietointensiivisemmäksi, ja toisaalta valeuutiset ja kokemus- ja tunneperäinen tieto sekoittuvat asiantuntijatietoon. Tämä tuo opettajan työhön uudenlaisia haasteita, sanoo väitöskirjatutkija Mirva Heikkilä, tuoreen artikkelin ensimmäinen kirjoittaja.
Tutkimuksessa käytettiin episteemisen toimijuuden käsitettä, millä tarkoitetaan aktiivista suhdetta tietoon ja tietämiseen. Tutkimuksessa selvitettiin, miten luokanopettajaopiskelijat ilmaisevat episteemistä toimijuutta opittuaan tutkimustaitoja.
Tutkimuksen aineistona on opiskelijoiden kirjoitelmia, joissa opiskelijat pohtivat tutkimustaitojen hyödyntämistä juuri päättyneessä ensimmäisessä opetusharjoittelussaan. Ennen opetusharjoittelua opiskelijat olivat osallistuneet tutkimuskursseille, ja heidän tehtävänään oli toteuttaa tutkimusta myös opetusharjoittelun aikana.
Tutkimuksen opiskelijat ilmaisivat episteemistä toimijuuttaan neljällä eri tavalla. Ensinnäkin opiskelijat käyttivät tutkimustaitoja ammatilliseen kehittymiseen ja pohdiskeluun. Toiseksi he hyödynsivät näitä taitoja luokan oppilaiden ja näiden taustojen huomioimiseen.
Kolmanneksi opiskelijat hyödynsivät tutkimustaitoja saadakseen enemmän irti alan tutkimuskirjallisuudesta. Neljänneksi he tarvitsivat tutkimustaitoja sitoakseen yhteen kasvatustieteellistä teoriaa ja koulun arkea.
– Tulevaisuuden haasteena on saada kaikki nämä neljä ulottuvuutta näkyväksi tulevien opettajien opetuksessa. Miten suhtaudumme ja suhteudumme tietoon ja sen tuottamiseen? Episteemisen toimijuuden näkyväksi tekeminen on hyödyllistä kaikessa yliopisto-opetuksessa, Heikkilä ehdottaa.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu Teaching in Higher Education -lehdessä, ja artikkelin kirjoittajat ovat Heikkilän lisäksi Hege Hermansen Oslon yliopistosta sekä Tuike Iiskala, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann ja Anu Warinowski Turun yliopistosta. Tutkimusjulkaisu on osa Heikkilän väitöskirjaa, joka keskittyy toimijuuteen opettajankoulutuksessa.
Lisätietoja: Turun yliopiston kasvatustieteen yliopisto-opettaja, tohtorikoulutettava Mirva Heikkilä, p. 050 500 4937, mirva.heikkila@utu.fi
Kansainväliset opiskelijat Raumalla
Kokemuksia Rauman Normaalikoululta vuosilta
2017-2020
Teksti ja kuvat: Ville Turunen, Rauman normaalikoulu
Aloitin Rauman normaalikoululla opettajana, lehtorina, kymmenisen vuotta sitten. Ensimmäiset vuodet menivät opetusharjoittelujärjestelmään tutustumisessa, ohjaajakoulutuksissa ja tiiviissä käytännön ohjaustyössä.
Sittemmin tähän jo tutuksi tulleeseen sapluunaan on tuonut uutta väriä kaksi opetusharjoittelukokonaisuutta, joita Raumalla on tehty kansainvälisemmällä opetusharjoittelijajoukolla vuosina 2017-2020. Kerron näistä hieman tarkemmin seuraavassa tekstissä.
Namibialaiset BAed-opiskelijat
Vuonna 2017 Rauman OKL aloitti Namibian hallituksen tilauksesta koulutusvientiprojektin, jossa Raumalle matkusti 24 namibialaista opiskelijaa suorittamaan suomalaisen opettajakoulutuksen kanditasoista koulutusta. Tästä koulutuksesta, joka saatiin 2019 päätökseen, valmistui 21 opiskelijaa ja he ovat myös työllistyneet.
Tämän ryhmän koulutuksen ensimmäinen opetusharjoittelu toteutettiin observointiharjoitteluna useassa eri koulussa ja päiväkodissa Raumalla. Olimme myös onnekkaita sen suhteen, että kaupungin opettajat ja rehtorit ottivat harjoittelijat hyvin vastaan.
Opiskelijoiden tehtävänä oli tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja sen toimintalogiikkaan. Tämän katsottiin olevan hyvin tarpeellista, jotta opiske-
lijoiden opinnoissaan hankkimat tiedot ja taidot voisi samaistaa johonkin konkreettiseen ja sisäistää käytännössä. Opiskelijat olivat erittäin vaikuttuneita siitä, miten hyvä kontakti opettajilla ja oppilailla oli keskenään ja miten opettajat arvostivat lapsia. Kiitosta saivat myös opetustilat ja materiaalit sekä opetusteknologia.
Toinen harjoittelu sisälsi myös opiskelijoiden omaa opetusta. Harjoittelu painottui yläluokille, jo senkin takia, että kokemusta täysin englanniksi opettamisesta koulussamme ei ollut ja oli myös oletettavaa, että ylempien luokkien oppilailla oli parempi kapasiteetti kommunikoida pelkällä englannilla. Alakoulun puolella harjoiteltiin myös, mutta vain CLIL-luokilla samasta syystä. Ohessa kuva opetusharjoittelusta liikunnan tunnilla.
Viimeinen harjoittelu suoritettiin Namibiassa, Windhoekin ympäristössä. Tässä hyödynnettiin suunnittelun ja toteutuksen etäohjausta mm. Skypen välityksellä. Lisäksi observoinnista, harjoittelusta ja palautteen annosta kokemusta saaneiden opiskelijoiden keskinäistä vertaistukea, että harjoittelua koordinoivan ohjaavan opettajan kontaktiseminaareja Namibiassa. Tämäkin oli aivan uusi kokemus, ainutlaatuinen.
Kansainvälinen opetusharjoittelu
Viimeisin kansainvälinen tuulahdus Raumalla on vielä globaalimpi. Keväällä 2019 Turun yliopiston hallitus antoi luvan tutkinnon järjestämiselle ja keväällä 2020 tuli mahdolliseksi hakea opiskelijaksi Raumalle BApte ja BAecte koulutuksiin ympäri maailmaa. Nämä koulutukset vastaavat luokanopettajan ja varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksia, sillä erotuksella, että opiskelukieli on englanti.
Opiskelijat hakivat todistuspohjaisesti opintopaikkaa ja valintahaastattelu tapahtui zoomissa. Nämä opinnot ovat vasta alkutaipaleella, mutta luokanopettajakoulutuksen ensimmäinen opetusharjoittelu on juuri saatu valmiiksi, joten siitä saatuja kokemuksia on eriteltynä alla. Tähän koulutukseen valittuja oli 22.
Rauman normaalikoululla tätä harjoittelua ohjasivat
Hilppa Jankama, Kirsi Urmson ja Ville Turunen. Ohessa on muutamia maistiaisia ohjaajien ja opiskelijoiden kokemuksista:
3lk. Lehtori Kirsi Urmsonin ajatuksia 1. opetusharjoittelusta oppilaan näkökulmasta
“Harjoittelu on tuonut vahvan panostuksen CLIL-opetukseen 3. luokassa. Oppilaat saavat ohjeet kuvin ja piirroksin höystettynä englanniksi. Luokan kuudesta opiskelijoista yksi on äidinkieleltään suomenkielinen ja muilla on vaihteleva suomen kielen taito.
He pystyvät sanomaan jotain myös suomeksi, mutta puheesta huomaa, että he eivät puhua suomea äidinkielenään. On ollut hienoa huomata miten yksittäisen oppilaan ohjaaminen esim. matematiikassa on hoitunut kokonaan englannin kielellä. Oppilas on voinut olla ylpeä siitä, että ymmärsi. Oppilaat ovat huomanneet, että ihan kaikkea puhuttua ei ymmärrä mutta silti voi tietää mistä puhutaan. Epävarmuuden sieto onkin yksi kielenoppimisen osa-alueista.”
Kirsin opiskelijoiden ajatuksia tiivistettynä ja käännettyinä suomeksi
“Oppilaat olivat avoimia haasteille. Ottivat hyvin vastaan englantia puhuvat opiskelijat. Oli yllättävää huomata, miten hyvin he ymmärsivät englantia. Välillä piti muistuttaa englannin käytöstä. Englannin käytön lisääntyminen luokassa ei tuntunut oppilaista liian haastavalta. On ollut hieno huomata, miten oppilaat harjoittelevat oppimaan oppimista ja oman käyttäytymisen säätelyä. Olemme saaneet tästä harjoittelusta paljon motivaatiota opiskeluumme.”
Kirsin ajatuksia harjoittelun ohjaamisesta
“Kommunikoinnissa on käyty läpi tuttuja asioita oman persoonan merkityksestä opettamisessa. Miten toimin ja käytän ääntäni, jotta oppilaat pysyvät mukana ja tietävät mitä tapahtuu. Muutamille opiskelijoille tämä on ensimmäinen kerta lasten kanssa työskentelyssä.
Luokassa on käyty mielenkiintoisia keskusteluja opettamisesta. Siihen antaa lisänsä kokemusten jakaminen eri kulttuurien koulumaailmasta ja niiden painotuksista.”
Opiskelijoiden kokemuksia ensimmäisestä opetusharjoittelusta 5-luokalla
”Teaching Practice at Raumas NormaaliKoulu was a completely eye opening experience for me. In the beginning, I was a little anxious that the Finnish and English language barrier may cause problems with communication between the students and I. To my surprise, the language didn’t phase the 5th Graders at all. The pupils were so enthusiastic and open-minded about learning through English that it instantly made the environment comfortable for both student and trainee teacher. Surprisingly, the children that were at first shy to speak English, nearing the end of our practice were coming, taping us on the shoulder, speaking ever so confidently in English. That was beautiful to see. I’m so grateful for the fulfilling experience of my first teaching practice at Raumas Normaalikoulu. Thank you to the class teacher, Ville and the 5th Graders for welcoming us into their classroom”.
Lynda Santahuhta
“As someone who has a fair amount of teaching experience in Finland, I was initially somewhat apprehensive about the teaching practice in Rauman Normaalikoulu. I was not particularly worried about the teaching, but was more concerned about the impact my presence, and the presence of five other student-teachers in the classroom would have on the pupils and the teacher. How can all these adults in one classroom not change the dynamic? It quickly became clear that because the pupils and teachers are so used and familiar with having other adults in the classroom, that our presence was barely noticed. The pupils have experienced being observed by student-teachers for the majority of their school life, so to them it is a completely normal occurrence. The teacher also had a large amount of experience of tutoring student-teachers, so this was also the ’norm’ for him.
As a first year student, studying remotely from home, we have been overloaded with theoretical work and reading which quickly became rather tedious. The teaching practice provided us all with a welcome relief form the tedium and it was great to finally be in a classroom with children. My tutor was professional throughout, and it was a valuable experience for me to gain a different perspective on teaching from someone who has a vast experience of the role. I hope that the experience will help inform my future studies and I look forward to the next teaching practice.”
Gregg Adams
“As a foreigner in Finland, originally from California, this was my first time ever stepping foot in a Finnish primary school classroom. I was curious and eager to see what the reputable Finnish education was all about. I was also excited at the idea of teaching some lessons, and a bit nervous too.
Through the University of Turku’s BA Primary Teacher Program, we are in collaboration with Finnish students during the course of our studies and teaching practices. I found it beneficial to have a native Finn when it came to planning and executing our lessons since my Finnish language skills are limited, and the Finnish pupils’ English is as well. So although communication with them was a bit of a challenge, it was still manageable.
Overall, I’d like to say that I’m very pleased with my first teaching practice. I feel that I had excellent support and guidance from my supervising teacher, and I can’t wait to do it again next year, hopefully without a pandemic.”
Jennifer Kostiander
Mielestäni kansainväliset opinnot ja opintokokonaisuudet ovat tuoneet ainakin omaan ohjaajuuteeni val-
tavasti lisää. Opintokokonaisuuksien suunnitteluun osallistuminen on hyvää treeniä sen suhteen, että me koulutuksen tarjoajat ja järjestäjät osaamme itse hahmottaa mitä teemme ja miltä se saattaa näyttää toisesta kulttuurista lähtöisin olevasta opiskelijasta. Lisäksi se pakottaa myös purkamaan jo olemassa olevien rakenteiden, opetussuunnitelman, tapojen ja käytänteiden perusteita ja analysoimaan tekemisen merkityksellisyyttä eri lähtökohdista kuin aiemmin.
Oppilaiden kannalta tämä on myös antoisaa. Normaalikoulun oppilaille tavallisessa opetusharjoittelussa ei sinällään enää ole mitään uutta ja ihmeellistä. He ovat tottuneet opiskelijoihin ja siihen, että toimijoita ja toimintamalleja on monia. Kansainväliset opiskelijat saavat silti selkeästi oppilaisiin lisää eloa. Heidän tunneillaan oppilailta vaaditaan hieman enemmän läsnäoloa ja tarkkaavaisuutta kommunikoinnin osalta.
Voi olla, että etäopetus tuntui viime keväänä uudelta ja oudolta, mutta tänä syksynä juhlittiin Suomen 100-vuotista etäopetusta. Kansanvalistusseura sr. ja Opetushallitus järjestivät marraskuussa yhteisen juhlawebinaarin sadan vuoden työn kunniaksi.
Suomalaisen etäopetuksen edeltäjä oli Kirjeopisto, jonka työ alkoi 1920-luvulla.
Kirjeopistossa opiskeli parhaimmillaan lähes 40 000 oppilasta. Sittemmin kirjeopistosta on kehittynyt verkossa toimiva Etäkoulu Kulkuri, ja sen rinnalle on syntynyt suomenruotsalaisille lapsille ja nuorille suunnattu Nomadskolan.
45-vuotiaassa Kulkurissa opiskelee nyt vuosittain yli 400 perusopetusikäistä lasta maailmalla – osa päättötodistukseen saakka.
Etäopetuksen juhlavuotta vietetään aikana, jolloin teema on ajankohtaisempi kuin koskaan. Keväällä kaikkialla maailmassa koulut ja oppilaitokset siirtyivät etäopetukseen koronapandemian vuoksi.
– Etäopetus on jo sadan vuoden ajan näyttänyt merkityksensä sivistysyhteiskuntamme rakentajana. Kun menemme kohti niin sanottua uutta normaalia, etäopetus on tärkeää tuoda luontevaksi osaksi koko elinikäisen oppimisen valikoimaa, sanoo Kvs-säätiön toimitusjohtaja Lauri Tuomi.
Juhlaseminaarin webinaarin paneeliin osallistui monien muiden koulutusalan asiantuntijoiden lisäksi eNorssi-verkoston entinen puheenjohtaja Mikko Ripatti:
Jos mennään ihmiskunnan historiassa aina tuhansia vuosia taakse päin, niin meillähän on syntynyt tiettyjä rakenteita eri murroskausina ja koulu on esimerkki siitä, että se on syntynyt teollisuusyhteiskunnan aikakautena. Nyt elämme voimakkaasti digitalisoituvan yhteiskunnan murroskautta, jossa elinkeinorakenteet, yhteiskunnan muut rakenteet kuten esimerkiksi perherakenteet voimakkaasti muuttuvat. Kuitenkin koulu on yhä esimerkiksi tiukasti oppiainejakoinen ja oppilaat jaetaan ikäluokkien mukaan ryhmiin, eli koulu ei ole muuttunut samaan tahtiin kuin muut rakenteet ympärillä. Emme pysty siirtymään suoraan tietoyhteiskunnan kouluun, koska meillä ei ole selvää visiota siitä, millainen sen tulisi olla. Mutta kyllä meidän pitäisi tästä peruskoulusta, joka on kaikille yhteinen, onnistua rakentamaan entistä joustavampi. On esimerkiksi perheitä, joissa vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, jolloin nuorella voisi siksikin olla tarve joustoon koulujärjestelyissä.
– Pekka Ruuskanen eläkkeelle
Kun lukuvuosi alkoi, Jyväskylän normaalikoulun johtava rehtori Pekka Ruuskanen piti opettajankokouksen jälkeen lyhyen puheenvuoron, jossa hän ilmoitti irtisanoutuneensa tehtävästään 1.11.2020 alkaen.
Tieto yllätti ja hämmensi, sillä Pekan odotettiin jatkavan vielä useamman vuoden tehtävässään. Hän kuitenkin katsoi, että 34 työteliään vuoden jälkeen oli sopiva aika siirtyä eläkkeelle. Lisäksi Pekka oli mielestään saavuttaneet ne tavoitteet, jotka hän oli asettanut itselleen aloittaessaan johtavana rehtorina 1.8.2000.
Yhteisen hyvän eteen
Olen saavuttanut itselleni asettamani tavoitteet ja voin hyvällä mielellä jäädä eläkkeelle.”
Pekka päätyi aikoinaan hakemaan avoimeksi tullut virkaa keväällä 2000 osin kollegoiden kannustuksesta, osin työn kiinnostavuuden takia. Lisäksi hän oli jo saanut kokemusta rehtorin työstä toimittuaan viisi vuotta lukion vararehtorina.
Pekka näki johtavalla rehtorilla olevan hyvät mahdollisuudet vaikuttaa koulun toimintakulttuuriin ja luoda työympäristö, jossa kaikki viihtyisivät hyvin. Hän toteaakin johtavan rehtorin työn olevan koko työyhteisön hyväksi toimimista.
Vaikuttavaa työtä
Parasta työssä on ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen Jyväskylän normaalikoulu on kouluna ja työpaikkana. Pekan mukaan johtavalla rehtorilla on valtavasti vaikutusvaltaa, mikä näkyy erityisesti talouden hoitamisessa ja henkilökunnan rekrytoinnissa.
Tarkkana talousmiehenä Pekka onkin pitänyt koulumme rahatilanteen varsin hyvänä, mikä on mahdollistanut oppimisympäristöjen kehittämisen ja ajanmukaisten opiskeluvälineiden hankkimisen. Nykyisin esimerkiksi kaikilla koulun oppilailla on käytössään älylaite, mikä mahdollisti sujuvan siirtymisen etäopetukseen maaliskuussa 2020, kun maan hallitus päätti sulkea koulut.
Johtavan rehtorin työ on koko työyhteisön hyväksi toimimista.”
Ihmistyön haasteet
Ylivoimaisesti haastavinta johtavan rehtorin työssä ovat olleet ihmisten väliset ongelmat. Vuosien aikana Pekka on joutunut selvittämään kymmeniä haastavia, jopa ikäviä ihmisten välisiin suhteisiin liittyviä isojakin ongelmia, joista opettajakunta on usein aivan tietämätön. Totuuden ja sitä kautta ratkaisujen löytyminen eri näkemysten välillä on toisinaan ollut erittäin vaikeaa ja työllistävää.
Valtion virkamiehestä autonomiseksi talousjohtajaksi
Pekan mukaan johtavan rehtorin työssä on hänen kaksikymmenvuotisen työuransa aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia. Pekan aloittaessa johtavana rehtorina Normaalikoulu oli valtion laitos, jota koskivat esimerkiksi valtion talous- ja matkustusohjesäännöt.
Nykyisin johtavalla rehtorilla on erittäin vahva talousjohtamiseen liittyvä autonomia. Myös rekrytointiin liittyvä päätösvalta on kasvanut merkittävästi, sillä johtava rehtori rekrytoi käytännössä kaikki työntekijät, myös eri asteiden rehtorit.
eNorssi-verkosto
Tuoreena johtavana rehtorina Pekka oli mukana eNorssi-verkoston toiminnan käynnistämisessä syksyllä 2000. Hankkeen primus motorina toimi tuolloinen HARREn puheenjohtaja ja Oulun normaalikoulun johtava rehtori Timo Lappi. Hankkeen toteutumiseen vaikutti merkittävästi opetusneuvos Armi Mikkola, joka ministeriön mandaatilla myönsi hankerahaa verkoston rakentamiseen.
Verkoston toiminta lähti hyvin käyntiin ja sitä pidettiin niin tärkeänä ja keskeisenä yhteistyömuotona, että hankerahan loputtua harjoittelukoulut päättivät jatkaa toimintaa omalla rahoituksella. Verkoston toimintaa Pekka on pitänyt alusta asti arvokkaana ja on ilahtuneena seurannut verkostossa tehtyä kehittämistyötä.
Harjoittelukoulujen tulevaisuus
Pekan mukaan suomalainen opettajankoulutus on edelleen niin arvostettua, että se tulee säilyttämään vahvan asemansa jatkossakin. Tämän myötä myös harjoittelukoulujen rooli keskeisenä opettajankoulutuksen osana pysyy vakaana.
Pekka katsoo, että yksiköiden lakkauttamisen ja harjoittelukoulutoiminnan emoyliopistoihin keskittämisen tavoitteena on ollut tiivistää toimintaa ja tehdä verkostosta entistä vahvempi. Samalla on voitu tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia monipuolisempiin
opintoihin, kun laajempi opetustarjonta mahdollistaa useampien pätevyyksien hankkimisen opintojen aikana. Ministeriön tavoite oli Pekan näkemyksen mukaan pikemmin tämä kuin pyrkimys näivettää harjoittelukouluverkostoa.
Liikuntaa ja lukemista
Pekka tunnetaan innokkaana urheilumiehenä ja lisääntynyt vapaa-aika mahdollistaa paremmin urheilun ja luonnossa liikkumisen myös arkisin ja päiväsaikaan. Liikunnan lisäksi Pekka pitää myös lukemisesta ja maailman tapahtumien seuraamisesta. Nyt myös läheisille on enemmän aikaa.
Kokonaan eläkkeelle Pekka ei vielä aio siirtyä, vaan hän aikoo ainakin jonkin aikaa jatkaa yli 20-vuotista uraansa YTL:n historian ja yhteiskuntaopin sensorina.
Jyväskylän normaalikoulu ja eNorssi kiittävät
Pekkaa monivuotisesta rakentavasta yhteistyöstä ja toivottavat hänelle antoisia eläkevuosia.
Ympäristökasvatus -
kestävän tulevaisuuden käsikirja
Hannele Cantell, Essi Aarnio-Linnavuori ja Sirpa Tani Kuinka ympäristöahdistuksen kasvaessa voidaan vahvistaa toivoa ja positiivista tulevaisuusajattelua? Tähän kysymykseen vastaa PS-Kustannuksen uusi teos ympäristökasvatuksesta, jossa tekijöiden lisäksi ääneen pääsee laaja joukko alan asiantuntijoita.
Viime aikoina tuskin kukaan opettaja on voinut välttyä pohtimasta, miten ympäristöasioita tulisi lasten ja nuorten kanssa käsitellä. Cantellin, Aarnio-Linnavuoren ja Tanin perusteellinen teos esittelee ympäristösuhteen syntymistä, ympäristökasvatuksen tavoitteita, sisältöjä ja arvoja, mutta näiden pohjavirtojen lisäksi se nostaa esiin taiteen ja tunteiden merkityksen ympäristökasvatuksen kannalta. Ja toivoa, sitä löytyy esimerkiksi apulaisprofessori, dosentti
Arto O. Salosen tekstistä, jossa hän toteaa: “Ainoa maailmaa muuttava voima, joka ihmiskunnalla on käytettävissään, löytyy jokaisessa ihmisessä olevasta ainutlaatuisuudesta. Olemme osa ratkaisujen verkkoa, kudelmaa tai ketjua.”
Jos kaipaat opetusharjoittelun ohjauksiin hyviä, ajatuksia herättäviä kysymyksiä ympäristöaiheesta, tartu tähän kirjaan. Jokaisen luvun lopussa olevat pohdintatehtävät ovat siihen tarkoitukseen todella käyttökelpoisia, ja lähdeluetteloiden myötä löytää lisää luettavaa tästä teemasta.
Oppimiskoodi - Kuinka oppiminen
Tiina-Maria Päivänsalo
onnistuu?
Oppimiskoodin kirjoittaja Tiina-Maria Päivänsalo on lukion psykologian opettajana toimiessaan kehitellyt kurssin, joka käsittelee oppimisen taitoja. Tuon kurssin pohjalta hän on kirjoittanut myös kirjan, jossa käsittelee oppimista toiminnan taitojen, ajattelutaitojen ja tunnetaitojen näkökulmasta.
Kirja soveltuu hyvin kenelle tahansa oppimisesta kiinnostuneelle. Voisin kuvitella, että myös lukiolainen hyötyy tästä kirjasta. Olisiko tässä joululahjavinkki?
Arvioinnin työväline
sekä Arvioinnin suunnittelu- ja muistikirja
Najat
Ouakrim-Soivio ja Anne Röngäs
Kirja ja työväline yhdessä ovat apuvälineitä arvioinnin toteuttamiseen. Kirja auttaa suunnittelemaan arviointia ja arvioimaan monipuolisesti. Työväline, joka koostuu korteista ja suunnittelupohjista, on tarkoitettu sekä opettajien että oppilaiden käyttöön.
Suunnittelu- ja muistikirjan ehdoton vahvuus on siinä, että jos sisällysluetteloa katsomalla saa selkeän käsityksen arvioinnin osa-alueista. Muistikirja on ohuehko kirjanen, mutta sisällöltään vakuuttava.
Arviointikorttien toinen puoli on tarkoitettu opettajalle ja toinen oppilaalle. Opetussuunnitelmassa arviointi käsittää myös vertaisarvioinnin, minkä ohjaaminen ainakin itselleni on tuntunut haasteelliselta tehtävältä. Arviointikorteissa annetaan selkeitä vinkkejä myös vertaisarvioinnin toteuttamiseen.
Materiaali vaatii jonkin verran tutustumista, ja koulun kiireisen arjen keskellä voisinkin kuvitella, että jos yksi opettaja ottaa ensin materiaalin haltuunsa, on hyödyllistä jos hän sen jälkeen pitää pienen opintopiirin kollegoilleen.
Heikki Ervast ja Mikko Ripatti
Lämmin kiitos arvokkaasta työstänne eNorssi-verkoston ja kaikkien harjoittelukoulujen hyväksi. Toivotamme Heikille mukavia eläkepäiviä ja Mikolle onnea uuteen työhön Savonlinnan sivistysjohtajana.
Työnne harjoittelukoulujen verkostossa kantaa hedelmää vielä pitkään ja olemme siitä kiitollisia.
